Huh hellettä

En minäkään suviaikaan kylmyydestä, vesisateista ja viimoista pidä mutta lienenkö sitten poikkeusyksilö kun en pidä helteestäkään.  Jos itse saisin valita niin 20 – 22 astetta olisi sopiva.  Helle lamauttaa elintoimintoja, alunalkujaan vähäinen aktiivisuuteni ja yleinen pyrky veltostuvat, hyvä kun jaksaa korviaan kannatella. Tilanne muistuttanee  kai tavallaan karhujen horrostilaa.

Kun näin on kohdallani en malta olla ihmetteleättä tai oikeastaan vähän paheksumatta loputonta helteiden perään hinkua ja höpöttämistä TVn, radion  ja iltapäivälehtien säätä koskevassa tarjonnassa. Toivoisin että peräänkuulutetaan ihan tavallisia aurinkoisia suvipäiviä, ei hellettä ei kylmää.

20. rallireissu

Helkutin mukavaa oli taas ouninpohja 1 ja 2 sella. Aluksi kiipesimme tukkipinon päälle ja luultiin että saatiin hyvät paikat, mutta turva-auto käski meidän vaihtaa paikkaa, No, löydettiin sitten hyvä paikka pienen kallion päältä, josta nähtiin hyvin pitkälle molempiin suuntiin. Suomalaismenestystä tuli, vaikka Jari-Matti Latvalan kohtalo jäi harmittamaan. Ralli-illan kruunasi rantasauna ja hyvä grilliruoka.  Tuli heitettyä talviturkki vaikka yleensä en mene alle 21 asteiseen veteen. Tuo Iso-järven veden lämpö oli arviolta 17 astetta.

Ensi vuonna taas uudestaan ja se onkin jo 21 kerta.

Vasemmistoliiton ”Punavirheä tulevaisuus” on tarkoitettu pelkästään EU:lle

Vasemmistoliitto ”tarjoaa” Euroopan keskuspankille hallitukselle kuuluvia tehtäviä, ja puhuu löysästi sen ”demokratisoimisesta” (kuin hallituksen ikään!), vaikka se olisi ennen kaikkea tieteellistettävä, ja saatava kaikilta toimintaperiaatteiltaan ja päätöksiltään JULKISEKSI TIETEELLISESTI KRITISOITAVISSA OLEVALLA TAVALLA! Keskuspan- kin ”demokratisoiminen” ilman sen tieteellistämistä on mahdotonta.

Kaikkein mieluiten se olisi LAKKAUTETTAVA, sillä EU EI MUODOSTA MITÄÄN ”LUONNOLLISTA TALOUSALUETTA, AIVAN KAIKKEA MUUTA!

VAS asettaa myös globaaleja tunnuksia, MUTTA EI MAINITSE YK:STA TAVUAKAAN: Tämä on tulkittava niin, että se haluaa jatkaa Ahtisaaren, Halosen ja Niinistön farssia AJAA NATON SOTILASDIKTATUURIA YK:N TILALLE kansainvälisen ”oikeuden” mekanismina! (USA itse on luopu- nut siitä, ottaa lusikan kauniiseen käteen YK:n suhteen, ja ennemmin tai myöhemmin hajottaa NATON… Sen ei kannata huolehtia kilpailijamaidensa puolustuksesta.

” … Punavihreässä yhteiskunnassa talous otetaan demokraattiseen ohjaukseen.

Siirtyminen kohti uusiutuvien energiavarojen ja lisääntyvän energia- tehokkuuden taloutta edellyttää mittavia julkisia investointiohjelmia sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla.

Tarvitaan työllisyyttä edistäviä investointeja vihreisiin teknologioihin ja teollisuuden vihreään rakennemuutokseen, raideliikenteeseen, älyk- kääseen infrastruktuuriin, asumiseen ja energiantuotantoon. Niiden toteuttaminen edellyttää paitsi eurooppalaisia veroja ja rahastoja niin myös mahdollisuutta käyttää Euroopan keskuspankin suoraa rahoitusta julkisten budjettien tukemiseen.

Euroopan keskuspankki demokratisoidaan ja saatetaan osaksi yleisempää eurooppalaista talouspolitiikkaa.

Myös jäsenmaita pitää voida rahoittaa ilman liikepankkien välikäsiä. Keskuspankin ensisijaiseksi tehtäväksi tulee edistää kestävää kasvua ja työllisyyttä, toki sen pitää myös pyrkiä välttämään inflaation kiihtymistä. … ”

Ei tipu minulta ääntä EUROOPAN KESKUSPANKILLE ikinä missään vaaleissa!

http://www.vasemmisto.fi/component/content/article/2211.html

.

(RK:  Varsinainen sanoma on: EU:n Keskuspankin ”pohjattomasta” paino-koneesta LAINAsetelintauhkaa ”ÄLYKÄÄSEEN INFRASTRUKTUURIIN”!

.
Kovin, kovin tuttua: ”Makarowin-euroja” ”keinoälyyn” ja muuhun haista-paskantieteeseen…, ”elvyttämiseen” (joka lähinnä siirtää työpaikkoja paikasta toiseen) jne.

.

Tämä ”nerouden” isä on Suomessa Mauno Henrik Koivisto.

.

Yksi kysymys: JOS PAINETTAISIIN MARKKOJA NOIHIN SAMOHIN ”TARKOITUKSIIN”,

.

NIITÄ EI TARVISTISI MAKSAA ”TAKAISIN” MINNEKÄÄN ULKO- MAILLE KOSKAAN, VAIKKA NIILLÄ EI SAATAISIKAAN MITÄÄN AIKAISEKSI, kuten näilläkään ei tulla ikinä saamaan!

.

Teknologinen kehitys on Suomessa LAINAA nykyään, entistä enemmän Kiinasta.)

 

Spammiro Botti kommentoi_ 25. heinäkuu 2013 12:46

Kannattajat katsovat, että ohjelma ei ole tieteelinen kuvaus yhteiskun- nasta, vaan toimintaohje, joka johdattaa (tuomittavasta) kapitalismista voittoa tavoittelemattomaan ”oikeaan markkinatalouteen”.

Kyseinen malli ei tekisi kapitalisteista ja yrittäjistä työläisiä,mikä oli neu-vostososialismin ja maolaisuuden idea, vaan se tekisi kapitalisteista ja työläisistä (”uudelleen”) yrittäjiä, kisällejä, jotka pitävät tuottamansa arvon(lisän) itsellään, mitä nyt myynnin ja edunvalvonnan hoitava mes- tari, joka on myös laadusta vastuussa valtiovallalle (kun kisälli on sitä asiakkaalle, ja sitäkin vastuunkantoa mestari valvoo) jonkin siivun ottaa ”palveluksistaan”.Mestari oli ammattikunnassa sekä yritys-, työnantaja- että  ay-johtaja. Joku voisi sanoa, että tuo malli on teknologian kehitty- essä kertaalleen hävinnyt kulttuurievoluutiossa kapitalismille,ensin ma- nufaktuureille, jotka veivät työnjaon äärimmilleen, ja juuri sitä kautta ne loivat edellytykset myös erilleen yksinkertaistettujen työvaiheiden ko- neellistamiselle ja sitä kautta teolliselle kapitalismille, jos työn tuloksen omistajaksi tuli koneiden omistaja.

http://jeero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144806-tulevaisuus-on-punavihrea

Juhani Eero: ” Yleisarvioni on se, että vasemmalla laidalla ei ole nähty näin hyvää ja puoleensavetävää asiakirjaa puoleen vuosisataan. … ”Pu- navihreä tulevaisuus” on visio siitä, minkälainen tulevaisuuden yhteis- kunnan on nykytiedon valossa oltava. … Se ei kuitenkaan ole mielikuvi- tuksellinen maailmanparannusohjelma, vaan sen hahmotukset kasva- vat esiin tämän hetken polttavista ongelmista,siitä tiedosta,joka meille on karttunut näiden ongelmien ratkaisukeinoista, ja lukuisten viime ai- koina syntyneiden edistyksellisten kansalaisliikkeiden arvioista. Puna- vihreä tulevaisuus on visio, joka voi yhdistää ympärilleen kapitalisminvastaisen opposition laajemminkin.

Asiakirja pyrkii luomaan vision, joka kykenisi synnyttämään laajan kansanliikkeen.

Se ei pyri selittämään raskassoutuisen teorian kautta kaikkia mahdol- lisia asioita. Ei kansanliikettä sellaisilla selityksillä herätetä, minkä viimeisin historia on vahvistanut. ”

SB: Miten? Missä? Koska? Kenen syy, että on taannuttu teoreettisesti? Mikään ei ole käytännöllisempää kuin tosi teoria, eikä mikään ole EPÄKÄYTÄNNÖLLISEMPÄÄ kuin EPÄTOSI teoria!

JE: ” Käytännön kamppailu tavoitteiden puolesta on paras opettaja, ei pelkkä teoreettinen valistustyö. Tästä huolimatta tiettyjen peruskäsit- teiden pitää olla hallussa, jotta voitaisiin turvata johdonmukainen eteneminen tavoitteiden toteuttamiseen.

Seuraavassa esitän muutamia ajatuksia, jotka eivät varsinaisesti ole ”Punavihreän tulevaisuuden” kritiikkiä, vaan seikkoja, joita erityisesti haluan nostaa esiin.

 

Markkinatalous

 

Asiakirjassa todetaan: ”Yhteisvarantoja ja niiden perustalta tapahtu- vaa tuotantoa on myös mahdollista järjestää yksityistä voitontavoit- telua ekologisemmin ja tehokkaammin. Mitä enemmän asioita on saatavilla maksutta, sitä vähemmän tarvitaan kilpailulle alistettuja markkinoita” (alleviivaus on minun).

Asiakirja esittää siis, että yhteisvarantojen perustalta tapahtuva tuo- tanto luo maksuttomia hyödykkeitä. Tämä on toki mahdollista hyvin pienimuotoisessa naapuriaputoiminnassa, jossa lähdetään siitä, että kun kaikki auttavat toisiaan, niin pitkän päälle tilit tasaantuvat. Vähän- kään laajemmassa tuotannossa on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että hyödykkeiden vaihto on vastikkeellista eli, että tuottaja saa vaihdossa tuotteidensa arvoa vastaavan suorituksen riippumatta siitä, suorite- taanko maksu rahana vai hyödykkeinä.Toki valtio tai kunnat voivat tule- vaisuudessa päättää, että jotkut hyödykkeet ovat niin tärkeitä, että nii- den tuotanto kustannetaan verovaroin. Tämä ei kuitenkaan mitätöi tuotteiden vaihdon vastikkeellisuutta.Tässäkin tapauksessa välittömi- en tuottajien on saatava hyödykkeistään vähintään heidän työvoimansa arvoa vastaava korvaus.

Punavihreänkään Suomen talous ei voi rakentua muulle, kuin markkinataloudelle, joka kuitenkin on aivan eri juttu kuin kapitalismi. ”

SB: Selvä, joskin perustelematon rajanveto: ”punavihreys” sanoutuu irti suunnitelmataloudesta

JE: ” Jos markkinatalous halutaan määritellä mahdollisimman lyhyesti, niin se on hyödykkeiden tuotantoa myyntiin sekä hyödykkeiden myy- mistä oikeaan arvoonsa ottaen huomioon kysynnän ja tarjonnan vaati- mukset. Vaihdon vastikkeellisuuden varmistaminen on markkinatalou- den tärkeä periaate, jota ilman ei mikään vähänkään laajamittaisempi tuotanto ole mahdollista.

Tästä äärimmäisen lyhyestä määritelmästä voidaan purkaa myös vaa- timus siitä, että tuotannon organisoijilla on oltava riittävä määräysvalta tuotteisiinsa ja niiden hinnoitteluun. Markkinatalous ei kuitenkaan edellytä,että tuotantovälineiden omistus on pelkästään yksityisissä käsissä. Myös valtiolliset, yhteisölliset ja muut yritykset voivat toimia markkinatalouden lakien eli vaihdon vastikkeellisuuden periaatteen mukaisesti. ”

SB: Markkinatalous tuossa muodossa ja yritykset eivät ole kaiken tuotannon ainoa, EI KÄ AINA EDES MAHDOLLINEN (mm. tieteelli- nen perustutkimustieto) tuotantosuhteiden muoto: jos perustutki- muksessa asennoidutaan vain markkinapohjalta, siitä tulee tasan saman verran ”tulosta” kuin markkinayrittäjyydestä, joka suhtau- tuu pelkästään tieteen kannalta: eli: EI LASTA EIKÄ PASKAA!

(Eikä se varsinaisesti ole kapitalismin erikoissyy, vaan NIMENOMAAN MARKKINOIDEN SYY

väärään aikaan ja väärässä paikassa; syihin palaan tuonnempana.)

 

JE: ” Kapitalismi

Se, mitä kapitalismi on tuonut markkinatalouteen, on voitontavoittelu. ”

SB: Totta.Ei se sitä kokoaan tuonut ole kehiin,vaan tehnyt nimenomaan yritysvoitosta ”kaikenmittarin”. Se on luonut erityiset pääomamarkki- nat, jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin tuote- eli tavaramarkkinat. Sa- malla ne ikiomilla lainalaisuuksillaan ”huolehtivat” eräiden tavaramark- kinoiden edellytysten toteutumisesta, kuten että sama pääomamäärä sijoitettuna elävään työhön, koneisiin tai jopa pelkkiin ”finansseihinkin” tuottaa keskimäärin suurin piirtein saman suhteellisen voiton.

JE: ”Normaalissa” taloudessa taloudellista toimintaa harjoitetaan tarpeiden tyydyttämiseksi. ”

SB: Kapitalismi on siis punavihreän Eeron mielestä ”pervoa” taloutta….

JE: ” Tarpeet → tuotanto. Kapitalismissa tarpeet eivät ole tuotannon lähtökohta, vaan ainoastaan tekijä, joka mahdollistaa voiton saannin sijoitetulle pääomalle. Havainnollistaen: pääoman omistajalle on varsin yhdentekevää, tuotetaanko hänen sijoittamallaan pääomalla tykkejä vai vauvanvaippoja, kunhan hän saa pääomalleen haluamansa voiton. Tuotannon kaava vääristyy muotoon: (tarpeet) →Voitto → tuotanto. ”

Tarpeet ja objektiiviset edut, joiden kuvia tarpeet ovat, eivät kyllä ole riippumattomia objektiivisista mahdollisuuksista, eli juuri mm. hyödykkeiden tarjonnasta.

 

JE: On tärkeää ymmärtää se, että voiton ilmestyminen tuotannon kaa- vaan ei tuo siihen senttiäkään lisää. Voitto merkitsee vain tuotetun uuden arvon uudelleenjakoa. ”

SB: Totta,totta… Voitto ei todellakaan olemuksellisesti edes vaikuta sii- hen, miten puhtaasti markkinoilta haettu hinta muodostuu arvon poh- jalta. Helposti ajatellaan, että voitto on jopa POISSA työntekijöiden omasta tarpeentyydytyksestä. Aivan näinkään ei kapitalismissa ole, sillä työvoimankin arvo muodostuu sen uusintamisen näkökulmasta. Reippaasti työVOIMAN arvon ylittävä maksaminen (vaikka se olisi kuinka ansaittua kapitalistin heidän tuotteistaan saamien myyntihin- tojen perusteella) johtaa työntekijöiden ryhtymiseen kapitalisteiksi, ja sitten taas jossakin vaiheessa kuitenkin mennään nimenomaan työ- voiman arvon mukaan… TUOLLAINEN KIERTO VOI(SI) OLLA KAPI- TALISMILLE JÄRJESTELMÄNÄ HYVÄKSI, mutta se EI MUUTA SEN OLEMUSTA eikä Marxin arvolakia ja lisäarvolakia minnekään.

JE: ” Siitä, mistä voitto syntyy, on väännetty kättä koko nykyaikaisen taloustieteen historian ajan. Kapitalismin taloustieteen luoneen David Ricardon sekä Karl Marxin mukaan uutta arvoa kykenee luomaan vain työ. Tästä kuitenkin syntyy ristiriita: jos kerran vain työ luo uutta arvoa, niin mikä sitten oikeuttaa pääoman omistajan saamaan voittoa? Yri- tykset ratkaista tämä ristiriita johtivat siihen, että taloustiede valjastet- tiin objektiivisen tutkimuksen sijasta oikeuttamaan vallitsevia oloja – siis kapitalismia. Syntyi erilaisia ”tuotannontekijäteorioita”, joiden mukaan uutta arvoa luovat työvoiman lisäksi muutkin tuotannontekijät. Tällainen apologeettinen suuntaus ei valitettavasti ole yhteiskuntatie- teissä mikään harvinaisuus. On selvää, että uutta arvoa luo vain työ.

Mihin sitten perustuu työvoiman kyky luoda omaa myyntiarvoaan suu- rempi arvo? Se perustuu siihen yksinkertaiseen ja ymmärrettävää seik- kaan, että tuotantoprosessissa työ luo laadullisesti uuden hyödykkeen. Lämmityskattilan raaka-aineet – teräslevyt,putket,elektroniikka ja muut – muuttuvat laadullisesti uudeksi tuotteeksi. Putki- ja levykasat, piirilevyt ja muoviraaka-aineet kootaan uudeksi hyödylliseksi esineeksi, josta kuluttaja on valmis maksamaan suuremman summan kuin pel- kästään siihen sisältyvien raaka-aineiden arvon. Tämän uuden laadun tuottamiseen kykenee ainoastaan työvoima. Uusi laatu selittää uuden arvon. Työ luo uuden laadun. ”

SB: On kuitenkin niin, että paitsi että mahdollisimman suuri voitontuo- tanto kaikesta muusta välittämättä ei ole yhteiskunnassa mikään Kor- kein Täyttymys, niin MAHDOLLISIMMAN SUURI ARVON ELI ”RIKKAU- DEN” TUOTANTO EI OLE SITÄ JUURIKAAN SEN ENEMPÄÄ, sillä sehän tarkoittaa MAHDOLLISIMMAN KORKEITA HINTOJA, ja noin ollen var- sinkin syvästi eriarvoisessa luokkayhteiskunnassa elintasoa nostaa tek- nologisen kehityksen seurauksena NIMENOMAAN TUOTTEIDEN TA- LOUDELLISEN ARVON JA SITÄ KAUTTA HINNAN LASKU LAADUSTA TINKIMÄTTÄ. Kisällin tekemä huonekalu on hienompi mutta suunnatto- masti myös kalliimpi kuin automatisoidun puusepäntehtaan liukuhih- nan tuottama,joka vastaa kuitenkin ”perustarpeeseen”,vaikkapa nukku- miseen sen päällä,yhtä hyvin.(Huonekalutehtailija Asko-Avonius testasi hyppimällä aika ajoin sängyt, että ne kelpaavat vähän vaativampaakin kulutukseen.)

Yhteiskunnassa onkin paljon mitä välttämättömintä työtä,joka onnistu- essaan ALENTAA YHTEISKUNNAN RIKKAUTTA ELI ARVOSUMMAA, sillä hyödykkeiden arvo ei määräydy siitä, MIKÄ TYÖMÄÄRÄ KUHUN- KIN SAMANLAISEEN ERI TUOTTEESEEN TODELLA ON KÄYTETTY, vaan siitä, mikä keskimääräinen työmäärä vastaavan tuotteen tuot- tamiseen NYT pitäisi varata. Näin ollen, kun esimerkiksi rakennustek- niikka kehittyy, niin jo olemassa olevienkin rakennusten hinnat LASKEVAT (ja ainakin keskiköyhän elintaso nousee siitä eikä laske).

Pelkän arvon MUODOSTUKSEN tarkastelu (yrityksen sisältä) on yhtä apologeettista ja ja jotakin olevaa tilaa vilpillisesti puolustelevaa KUIN PELKÄN VOITONKIN TARKASTELU!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan

Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista

Yliopisto-lehden numerossa 6/98 professori Vesa Kanniainen kom- mentoi marxilaiseksi katsomansa Ari Ojapellon ”teknologiakriittisiä” näkemyksiä tavalla, joka antaa aiheen eräisiin kommentteihin. Alle- kirjoittaneella ei näissä talousasioissa ole Kanniaisen keskustelijoilta edellyttämää taloustieteellistä tutkijakoulutusta, ainoastaan pitkä sivuaine rakentamistaloudesta.

Kanniainen toteaa:

– Länsimainen elintaso on tänään kokonaan toinen kuin mitä se oli esi- merkiksi vielä viime vuosisadalla. Jos tulisi nimetä yksi tekijä, mikä tä- hän kaikkein merkittävimmin on kontribuoinut, se olisi ilman epäilyksiä teknologinen kehitys… Eräät ajattelijat ovat nostaneet varoittavan sor- mensa. Heille koulutus, tutkimus, tietokoneet ja tietoyhteiskunta ovat kirosanoja. Niiden seurauksena läntiset kansantaloudet ovat kulkemas- sa kohti tuhoaan… Tietokoneet,automaatio,robotit ja telekommunikaa- tio korvaavat ihmistyön… Tämä tulevaisuuden tulkinta sisältää ajatuk- set voittojen kasautumisesta ja väestön kurjistumisesta. Siksi sitä ei liene väärin luonnehtia uusmarxilaiseksi.

Kritisoiduista Ojapellon näkemyksistä siteerattakoon seuraavia:

-Vaikka koulutuksen ja teknologian avulla aikaansaadulla tuottavuuden nousulla saataisiin markkinaosuustaistossa tilapäistä kilpailukykyä, niin ennen pitkää se hävittää sekä kotimarkkinoiden että vientimarkkinoi- den ostovoiman…Jos automaatiolla aikaansaatu tuotto menee yhä har- vempiin taskuihin ja markkinoilta katoaa ostovoima,niin pääoman omistuksessa olevilta arvopapereilta kuin kiinteistöistä katoaa myös arvo.”

Kanniainen kiteyttää:

– Innovaatioiden talousteorian valossa innovaatiot luovat arvonlisää, Ojapellon mukaan ne sitä syövät.

Saanen tulkita, että esimerkiksi kotitietokoneiden ja matkapuhelinten, joiden eteen on aivan viime aikoina tehty paljon innovaatioita ja joihin on lisätty uusia käyttöominaisuuksia, hintojen olisi Kanniaisen innovaa- tiotalousteorian mukaan pitänyt nousta, ja Ojapellon kysyntäpohjaisen teorian mukaan pysyä suurin piirtein ennallaan, kuten reaalitulotkin. ”

JE: ” ”Punavihreässä tulevaisuudessa” on ansiokkaasti kuvattu niitä ongelmia, jotka taloudellisen toiminnan luonteen muuttuminen tarpeiden tyydyttämisestä voiton tavoitteluksi on aiheuttanut. ”

SB: Se tarkastelu ei riitä. Eikä sitä ole Asiakirjassa senkään vertaa kuin Eeron tarkatelussa.

SB: ” Kuten edellä totesin, ei voitto ole lainkaan välttämätön ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi. ”

Kuten ei ARVOKAAN SUINKAAN OLE TARPEIDEN TYYDYTTÄMISEN ONNISTUNEISUUDEN MITTA!

Se on sitä vain YRITYKSEN SISÄLLÄ mutta ei sen ulkopuolella.

JE: ” Itse asiassa siitä on muodostunut tervettä kehitystä jarruttava ja epävakauttava tekijä. ”

Pelkkään arvoon tuijottamisestakin on tullut huijausta.

JE: ” Voittoa tavoittelematon tuotanto on taloudellisen tuloksensa osalta ainakin yhtä tehokasta, kuin kapitalistinenkin tuotanto. Tämän lisäksi se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen yhteiskuntaelämään. ”

SB: Toisiin paikkoihin voitto sopii, toisiin ei. Jälkimmäisessä tapauk- sessa on sitten tarkasteltava NIMENOMAAN HYVINVOINTIA.

JE: ” Kilpailusta

Ehken ole oikeassa, mutta olin edellä esittämästäni lainauksesta hais- tavinani kielteistä suhtautumista kilpailuun. Mikäli aavistukseni pitää paikkansa, niin kysymys on perusteellisesta väärinkäsityksestä. Kilpailu kuuluu erottamattomana osana kaikkeen kehitykseen. Kilpailu on yksi elämän määritteistä. ”

SB: Näin minukin mielestäni on. Kyse on vain, että MISTÄ KULLOINKIN KILPAILLAAN!

 

JE: ” Kilpailua on kuitenkin sekä tervettä että epätervettä. ”

SB: Tasan samaa mieltä!

JE: ” Nykyinen hysteerinen kilpailuttaminen kilpailuttamisen vuoksi ei ole luontevaa kilpailua,vaan ylhäältä EU-direktiivien ja IMF:n ja muiden kapitalististen katto-organisaatioiden pakottamaa.Sen tarkoituksena on palvella kansainvälisten suuryritysten etuja. Kun voittoa tavoittele- matonta sektoria luodaan, on myös pakko luoda lainsäädäntö, joka suojaa sitä tältä epäterveeltä monopolistiselta kilpailulta.

Voittoa tavoittelematon talous ja yhteiskunta

Punavihreässä yhteiskunnassa vallitsevana on voittoa tavoittelema- ton taloussektori. Sen rakentamisen aloittaminen on mahdollista kapi- talismin sisällä.Itse asiassa sitä rakennetaan jo.Erinomaisen Firefox-se- laimen kehittänyt yhteisö kirjoittaa ohjelman kotisivulla olevansa ”ylpe- ästi voittoa tavoittelematon”. Meillä kehitetään yhteisöllistä yrittämis- tä, aikapankkeja ja monia muita taloudellisen toiminnan muotoja, jotka ovat hylänneet kapitalistisen yrittämisen. Suomessa on edelleen varsin kehittynyt osuuskuntalaitos. Jotta tähän myönteiseen kehitykseen saataisiin vauhtia, pitää saada aikaan tietyt uudistukset. ”

EU tarkastelee kaikkea yritysten ja voittojen kannalta. Niiden tarkoitus on muuttaa EKP:n setelipainon tuotteet ”oikeasi rikkaudeksi” eurobyrokratialle.

 

Hollanti tuomittiin Srebrenican joukkomurhista

 

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/t-rke-ennakkop-t-s-yk-n-l-per-t-rauhanturvaajat-vastuussa

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 2. heinäkuu 2017

https://yle.fi/uutiset/3-9691828

” Hollanti tuomittiin Srebrenican joukkomurhista

Hollantilaisen valitustuomioistuimen päätös on harvinainen, koska lähes poikkeuksetta YK:n rauhanturvatehtävät ovat nauttineet syytesuojaa kansallisissa tuomioistuimissa.

 

 

Kirjoittanut Spammiro Botti (6. syyskuu 2013, 21:00)

Päätös on vasta kansallisesta tuomioistuimesta, mutta YK ei varmasti lähde sitä kumoamaan, vaan tekee saman päätöksen, jos se viedään YK:on. Tässä ei ole olennaista se, keiden osapuolten välillä tämä tapahtui, sillä sitä on tapahtunut joka puolella: Ruandassa, Bosniassa, Libanonissa jne. YK:n rauhanturvajoukkoja on myös syytetty aseidenkäytöstä, takaisinampumisesta, mm.Israel on syyttänyt suomalaisia. Olennaista on,että rauhanturvajoukot ovat velvollisia puolustamaan siviilejä aseellisesti.Se on otettava rauhanturvajoukkoja valittaessa ja varustettaessa.

Oikeus: Hollanti vastuussa kolmen kuolemasta Srebrenicassa

Jatkossa valtiot saattavat olla haluttomia osallistumaan sotilaallisiin rauhanturvaoperaatioihin, koska joukot voidaan haastaa oikeuteen asioiden mentyä pieleen.

Hollannin korkein oikeus on todennut, että Hollannin valtio on vastuussa kolmen Bosnian muslimin kuolemasta Srebrenican verilöylyn yhteydessä. Kolme miestä oli määrätty lähtemään YK:n alueelta vuonna 1995.

Korkein oikeus piti näin voimassa alemman tuomioistuimen ratkaisun vuodelta 2011.

Päätöksellä uskotaan olevan vaikutuksia YK:n tuleviin rauhanturvaoperaatioihin: valtiot voivat olla haluttomia osallistumaan sotilaallisiin tehtäviin, jos joukkoja vastaan on mahdollista nostaa syytteitä.

Vuonna 1995 hollantilaiset rauhanturvaajat johtivat valvontaa YK:n turva-alueella, kun serbijoukot hyökkäsivät Srebrenicaan tappaen 8 000 muslimimiestä ja -poikaa Bosnian sodassa. Kansanmurha on Euroopan suurin sitten toisen maailmansodan. ”

On huomattava, että rauhanturvajoukkoja ei kuitenkaan syytetä JOUKKOMURHAN torjumatta jättämisestä, vaan konkreettisten kansalista suojelematta jättämisestä ilmeisessä uhkatilanteessa.

Kokonaan toinen juttu on, että mitään KANSANMURHAA  (genocide) Srebrenicassa  YK:n sotarikoserikoistuomio- istuimen mukaan EI OLE TAPAHTUNUT, vaan joukkomurha (massadre, jyrkästi eri asia), joka mittasuhteista lienee myös suunnattomasti liioiteltu.

” Judge Rosalyn Higgins, President of the International Court of Justice: “ This is important to understand because in this case we were confronted with substantial evidence of events in Bosnia and Herzegovina that may amount to war crimes or crimes against humanity – but we had no jurisdiction to make findings in that regard.

We have been concerned only with genocide – and, I may add, genocide in the legal sense of that term, not in the broad use of that term that is sometimes made. “

Erittäin aiheellinen tarkennus KANSANMURHAOIKEUDEN PUHEENJOHTAJALTA, että LEHDISTÖ (JA MM: WIKI) KÄYTTÄÄ TERMIÄ “KANSANMURHA” (GENOCIDE) TÄYSIN ERI MERKITYKSESSÄ KUIN SEN LAKIMERKITYS! ”

Tuosta on saatanan monta kertaa YLE:lle huomautettu, ja AINA VAAN SAMA ”MAAILMANTUOMIOISTUIMEKSI ASETTUMINEN” JATKUU!

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/srebrenican-joukkomurhaa-

vahvasti-liioiteltu

Srebrenican joukkomurhaa vahvasti liioiteltu?

Näin kirjoittaa Balkain asioihin perehtynyt Ari Rusila blogissaan ja Uuden Suomen Puheenvuorossa:

Kysymyksiä (i.a.):

Tässä muutamia aiheellisia kysymyksiä:

  1. Miksi Srebrenican tragedian yhteydessä yhä puhutaan 8,000 teloitetusta yksilöstä kun ainoa kova todiste Haagin tribunaalin käsissä on 442 teloitetun ihmisen jäännökset? Omaa kertomustaan oikeudenkäynnistä toiseen muuttanut, syyttäjän kanssa sopimuksen tehnyt tähtitodistajakin (koska muita silminnäkijöitä ei ole löytynyt) puhui Branjevon farmilla tapahtuneiden teloitusten yhteydessä 1,200 teloitetusta, 115 löydettiin.
  2. Alueen haudoista on löydetty vajaa 4,000 tapausta joista noin 1,500 oli vain ruumiin osasia ja samasta määrästä kuolinsyytä ei voitu selvittää. Kun loppujen osalta DNAankaan avulla kuolinaikaa ja kuolintapaa ei juuri ole voitu määritellä esim sen suhteen ovatko ne tapahtuneet taisteluissa, luonnollisista syistä, teloituksissa tai jopa aiemmin – miksi vain teloituslukua ja sitäkin suurenneltuna käyetään kansanmurhan todisteena. ”

YK:han ei ole todennut Srebrenicassa kansanmurhaa, vaan joukkomurhan, ja lisäksi se ei ole katsonut silloista Jugoslavian liittovaltiota (Serbia, Montenegro, Kosovo) syypääksi tuohon joukkomurhaan.

Kuitenkin joukkomurhiakin on monenlaisia. Tällä joukkomurhalla on erityistesi propagoitu ns. ”paholaismiesteoriaa”. On muodostettu myös nimilistoja, mutta sittemmin on ilmennyt että osa ”joukkomurhatuista” on mm. ”äänestänyt” Bosnian Muslimitasavallan vaaleissa. Tähänhän on kaksikin mahdollista selitystä, joten pistin varmuuden vuoksi noihin molempiin ”muuttujiin” lainausmerkit ympärille…

Keskustelua:

Nix 1-8 kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 18:18

Kun alkoivat kaivelemaan, nousikin maasta niiden tuhansien serbien ruumiita joita ulkomaalaiset jihadilaiset olivat haudanneet joukkohautoihin. Ja sitten kun kaivettiin toisen maailman sodan aikaisia joukkohautoja, niistäkin löytyi muslimien, kroattien ja saksalaisten murhaamia serbejä. Serbejä murhattiin saksalaismiehityksen aikana arviolta noin 700.000 ja useat näistä päätyivät joukkohautoihin. Myös Srebrenicassa on tapahtunut useita etnisisä puhdistuksia viimeisten sadan vuoden aikana – ja aina uhreina ovat olleet serbit.

Myös ns. Bosnian sodan aikana 1990-luvulla tuhansia serbejä oli ”kadonnut” Srebrenican alueelta. Kokonaisia kyliä kerrallaan. Juuri ennen kuin serbijoukot siirtyivät Srerenicaan, he olivat löytäneet kylällisen eli 129 naista, lasta ja vanhusta murhattuina Srerenican lähellä sijaitsevasta serbikylästä.

Nix 1-8 kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 23:47

Kapan ihmettely on aivan paikallaan. UCK myi sadoilta vangiksi ottamiltaan serbeiltä sisäelimiä, ennen heidän tappamistaan, juutalaisten johtamalle kansainväliselle elinkauppamafialle. Läntisessä maailmassa tämä kauppa on juutalaisten käsissä ja siksi ainoat langetetut tuomiot on annettu juutalaisille (New Yorkissa). Myös Israel on harrastanut ”organ harvesting” nimellä googlesta löytyvää bisnestä. Tämä merkitsee sitä, että jos Tel Avivin sairaalaan tuodaan akuutti uutta munuaista tarvitseva juutalaispotilas, hänelle haetaan uusi munuainen joko joltain varastossa (pidätettynä) olevalta 15.000 palestiinalaiselta tai sitten miehitettyjen alueiden palestiinalaisilta vaikka keskeltä yötä. Israel+juutalaismafia johtavat tätä bisnestä kansainvälisesti ja ovat käyneet kauppaa UCK:n lisäksi Kiinalta poliittisten vankien sydämistä, maksoista, munuaisista, silmistä ja muista elimistä. Vangit tapetaan, kun elimet on luovutettu.

Kosovossa tapahtui serbien, romanien ja muiden vähemmistöjen etninen puhdistus, murhaaminen, varastaminen, omaisuuksien ja maiden haltuunotto.

http://en.wikipedia.org/wiki/Organ_theft_in_Kosovo

http://www.dafoh.org/

http://www.whale.to/c/organ_harvesting.html

 

 

 

Suomessa lähes puolimiljoonaa ulosottovelallista

Luin äsken lehdestä (linkkiä en laita, koska uutisen jakaminen  on EU direktiivin mukaan menossa verolle), että vekaantuneiden määrä kasvaa edelleen.

Suuri osa niistä syntyy pikavippikierteestä, eli otetaan uutta vippiä edellisen maksamiseksi. Suurin taas tulee asuntokaupoista, koska niissä puhutaan tuhansista, tai paremminkin kymmenistätuhansista euroista.

Nordean ekonomistin mukaan suurta osaa näyttelee  myös autokaupat, eli ostetaan liian kalliita autoja velaksi. Lisäksi suurin osa niistäkin siirtämällä vanhan auton velkoja uuteen autoon, silloin sekin on loputon kierre. Myöskään siinä suurten rahojen lumossa ei huomata lisävarusteiden hintaa, vaikka ne maksaisivat tuhansia euroja. Eihän esim. kolmetonnia ole paljon, jos auto maksaa 50 000euroa. Eihän ole? Sillä saattaisi kuitenkin saada pinon jääkaappeja.

Toisaalta taas juostaan kaupasta toiseen hakemassa sitä halvinta jääkaappia, tai pakastinta.

Toisille se rahan käyttö vaan on täysin suunnitelmatonta ja oman talouden harkinta pettää pahasti.

Autojen kanssa tekemisissä olleena tiedän, että se autokuume on todella kavala tauti. Eikä siihen ole muuta lääkettä, kuin se uusi auto.

Tarina kertoo, että sekin auttaa, kun menee sohvalle selälleen ja laittaa rahapussin otsalleen. Mene ja tiedä senkin tehosta.

Vale, emävale ja Saulin tilasto…

Näin ennen pressanvaaleja palautettakoon mieleen ex-invetointipank- kiiri Saulin parin vuoden takainen ”laskujuttu” hänen kertoessaan, että ”julkisen sektorin menojen osuus Suomen bruttokanatuotteeseesta on 58%”.

Sauli ei ilmeisesti silloin tiennyt, että bruttokansatuote EI OLE KAIK- KIEN LASKUJEN SUMMA, vaan se on enempikin kaikkien jalostusarvo- jen summa. Firmat maksavat laskujaan bruttotuloistaan eivätkä nettotuloistaan … Yksityisen sektorin menojen suhde bruttokansatuotteeseen oli silloin 160%.

” Saulin esittämä peruste hyvinvointivaltion lisäamputoimiseen potilaan kirkuessa pöydällä puettiin näihin raameihin:

”Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 pro- senttia. Se taitaa olla enemmän kuin missään muualla maailmassa”
”Se ei ole terve tilanne. Julkisen sektorin koko on täysin kestämätön.”

Noh,minkä kuvan tästä puheesta saa? Sen,että yksityisen sektorin ko- ko on 42%. Tästä saa, tarkemmin sanoen sen kuvan, että joko julkinen sektori kuluttaa 58% Suomen BKT:sta tai sitten työllistää 58% suoma- laisista ja kurjuudessa elävä yksityinen sektori sitten maksaa tämän kaiken. ”

” Kerrotaan sitten myös tosiasiat [1]:

Julkisen sektorin menojen suhde Suomen BKT:hen on 58%. Kotitalouk- sien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen menojen suhde BKT:hen on 103,5%.
Yritysten ja rahoituslaitosten menojen suhde BKT:hen on 160.8%.
Todellisuudessa julkisella sektorilla tuotettiin alle 20% BKT:sta ja julkisella sektorilla työskenteli 24% kaikista työllisistä. ”

Saulilta ovat menneet sekaiskin (netto)kansantulon ja bruttokansan- tuotteen käsitteet. Hän on surffannut kuluja toisesta toiseseen. Se on us- komatonta ja anteeksiantamatonta entiselle kansainväliselle pankinjohtajalle. Ja osoittaa osaltaan että eurobyrokratian asema perustuu kaikkein viimeksi yhtäänmillekään asiantuntemukselle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansantulo

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bruttokansantuote

Niinistön erottava: Vale, emävale, Saulin tilasto

  • Niinistön erottava: Vale, emävale, Saulin tilasto
  • Niinistön erottava: Vale, emävale, Saulin tilasto
  • Niinistön erottava: Vale, emävale, Saulin tilasto

Alan olla todella kyllästynyt tämän maan menoon. Onhan näitä tapauk- sia ollut aiemminkin, jos muistatte, vaadin taannoin Jyrki Kataisen eroa sen vuoksi, että hänen Suomen kansalle esittämänsä tilastot olivat niin vääristeltyjä, että en luonnontieteellisellä taustalla voinut muutakaan johtopäätöstä vetää kuin sen, että meidän pääministerimme on läpimätä ja tahallaan kusettaa suomalaisia voidakseen heikentää koko Suomen kansan asemaa.

No eipä mennyt sitten kovin kauaakaan, kun Sauli Niinistö maan isän auktoriteettiasemasta teki jotain aivan yhtä tökeröä vaatiessaan suo- malaisen julkisen sektorin alasajoa täysin valheellisin perustein.

Tälläkään kertaa en voi luonnontiedetaustaisena vetää muita johtopää- töksia kuin sen, että Saulin on välttämättä ollut pakko tietää, että hän valehtelee meille tai hän on täysin ammattitaidoton. Henkilökohtaisesti suljen jälkimmäisen vaihtoehdon pois [2], mutta se yht’lailla johtaisi lopputulemaan, ettei hän ole sopiva toimimaan Suomen presidentin virassa.

Saulin esittämä peruste hyvinvointivaltion lisäamputoimiseen potilaan kirkuessa pöydällä puettiin näihin raameihin:

  • ”Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 prosenttia. Se taitaa olla enemmän kuin missään muualla maailmassa”
  • ”Se ei ole terve tilanne. Julkisen sektorin koko on täysin kestämätön.”

Noh, minkä kuvan tästä puheesta saa? Sen,että yksityisen sektorin ko- ko on 42%. Tästä saa, tarkemmin sanoen sen kuvan, että joko julkinen sektori kuluttaa 58% Suomen BKT:sta tai sitten työllistää 58% suoma- laisista ja kurjuudessa elävä yksityinen sektori sitten maksaa tämän kaiken.

Saulin CV:llä [2] on täysin mahdotonta, ettei hän ymmärtäisi sitä, että hänen käyttämänsä esimerkki ja siitä vedetty johtopäätös perustuu juuri tuohon käsitykseen, jonka edellä esitin. Edelleen on täysin mahdo- tonta, ettei Sauli tietäisi, että hänen antamansa kuva tilanteesta on täysin valheellinen ja se on sitä tahallisesti.

On mahdotonta hyväksyä sitä, että tätä maata edustaa valtakunnan korkeimmassa virassa henkilö,joka valastaan ja lupauksesta huolimatta rikkoo pyhintä vastaan: presidentin virassa tulee edustaa koko kan- saa sen sijaan,että harrastaa puoluepolitiikkaa.Sauli on nyt eittämät- tä rikkonut tätä valaa vastaan ja on siten menettänyt oikeutensa toimia virassa, jota hänen piti kunniallisesti hoitaa.

Niinpä erittäin väsyneesti vaadin nyt Sauli Niinistön eroa Suomen entisen tasavallan presidentin tehtävistä.

 

Kerrotaan sitten myös tosiasiat [1]:

  • Julkisen sektorin menojen suhde Suomen BKT:hen on 58%.
  • Kotitalouksien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen menojen suhde BKT:hen on 103,5%.
  • Yritysten ja rahoituslaitosten menojen suhde BKT:hen on 160.8%.
  • Todellisuudessa julkisella sektorilla tuotettiin alle 20% BKT:sta ja julkisella sektorilla työskenteli 24% kaikista työllisistä.

 

Kuten nyt lienee ilmiselvää,Sauli puhui,noh,saat itse laittaa tähän sanan minkä haluat. On se nyt jumalauta kumma, ettei tässä maassa edes presidentin sanaan voi luottaa. Kaipa se pitää nähdä vain siinä valos- sa, että jos maassa ei välitetä edes perustuslaista vaan rikotaan sitä mennen tullen, lienee viisasta olettaa, että pitkälle venytetyn oloinen väite siitä, että tässä maassa vallitsee mafiamentaliteetti on otettava todesta.

Tahallinen, toistuva, jatkuva,jokapäiväinen valehtelu on helpommin ymmärrettävissä, jos ajattelee asiaa niin, että maatamme johtaa suomalainen mafia. Kun näkee asian tässä valossa, tilanne muodostuu täysin ymmärrettäväksi: kyllähän meistä jokainen sen ymmärtäisi, että mafiapomot valehtelee.

 

[1] Lähteitä:

 

[2] Saulin karkea CV:

  • Koulutukseltaan varatuomari
  • 16-vuotinen ura kunnallispolitiikassa
  • ansainnut kannuksia Holkerin hallituksen verouudistusryhmässä
  • perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana
  • Oikeusministerinä
  • Valtiovarainministerinä
  • Euroopan investointipankin varapääjohtajana
  • Eduskunnan puhemiehenä
  • Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin puheenjohtajana ja hallintoneuvoston puheenjohtajana
  • Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean (IMFC) jäsenenä

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/p-ntt-hyllylle-valehtelemasta

” Uskomatonta kusetusta YLEltä ja vielä jonkinlaisen muka ”pritiikin” varjolla: ei tavukaan siitä, että yksityisen sektorin ja kotitalouksien menojen suhde brittokansantuotteeseen on 230 % !!!

Bruttokansantuote ei todellakaan ole LIIKEVAIHTOJEN SUMMA! ”

https://yle.fi/uutiset/3-7062265

Kuinka suuri Suomen julkinen sektori oikeastaan on?

Suomen julkisen sektorin kokoa on alkuvuodesta päivitelty maan joh- toa myöten. Yksi mittari ei kuitenkaan riitä kertomaan, miten iso Suo- men julkinen talous on – tai onko se paisunut kestämättömän suureksi.

Katriina Kettunen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö päivitteli tammikuun puolivälissä Selkärankaseminarissa, että Suomen julkinen talous on maailman suu- rimpia. Asiaa kauhisteli myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen SDP:n puoluehallituksen kokouksessa.

Niinistö viittasi OECD:n ennusteeseen, jonka mukaan julkisyhteisöjen menot ovat Suomessa tänä vuonna 58 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suhdeluku on maailman suurimpia.

Niinistön käyttämä suhdeluku kuvaa julkisen sektorin kokoa kuitenkin huonosti, Tilastokeskuksen yliaktuaari Tuomas Rothovius huomauttaa. Luku ei myöskään kerro, onko julkinen sektori kooltaan kestävä vai ei.

Suomen julkisyhteisöjen menojen suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi mukaan 56,7 prosenttiin vuonna 2012.

– Luku kuvaa sitä, kuinka paljon rahaa julkisen sektorin kautta kulkee. Maiden väliseen vertailuun se soveltuu huonosti, sillä yhteiskunta on organisoitu eri tavalla eri maissa, Rothovius sanoo.

Esimerkiksi eläkkeet ovat joissakin maissa enimmäkseen yksityisen sektorin hoidossa. Suomessa ne lukeutuvat suurelta osin julkisen sektorin tuloihin ja menoihin.

Julkisyhteisöjen menojen suhde bruttokansantuotteeseen on viime vuosina kasvanut ennen kaikkea siksi, että BKT on kutistunut. Sama ilmiö näkyi vielä jyrkempänä 1990-luvun lamavuosina, jolloin myös työttömyys nousi hyvin suureksi.

Mikä sitten kuvaisi julkisen sektorin kokoa tätä lukua paremmin? Tilas- toviisaat tarjoavat kahta vaihtoehtoa, joista ensimmäinen on julkisyh- teisöjen tuottaman arvonlisäyksen suhde koko talouden arvonlisäyk- seen. Julkisyhteisöistä puhuttaessa arvonlisäys tarkoittaa käytännössä palkkakuluja. Suhdeluku kertoo, kuinka suuren osan Suomen BKT:sta julkinen sektori tuottaa.

Julkisyhteisöjen menot suhteessa BKT:hen, työntekijöitä julkisella ja arvonlisäys (%) 1975–2012
Julkisyhteisöjen menot suhteessa BKT:hen,julkisyhteisöjen työntekijöi- den osuus kaikista työllisistä ja julkisyhteisöjen arvonlisäys koko talou- den arvonlisäyksestä 1975–2012. Lähde: Tilastokeskus. Grafiikka: Juha Rissanen / Yle uutisgrafiikka.

Vuonna 2012 julkisyhteisöt tuottivat noin 20 prosenttia Suomen brut- tokansantuotteesta. Jäljelle jäävä noin 80 prosentin potti muodostui yksityisen sektorin tuottamien tavaroiden ja palveluiden arvosta.

Myös tässä muuttujassa näkyvät yleiset taloussuhdanteet. Laman ai- kana valtio ja kunnat pitävät työntekijöistä yksityistä sektoria tiukem- min kiinni, jolloin niiden suhteellinen merkitys kasvaa. Julkisen sektorin osuus BKT:sta onkin ollut nykyistä suurempi vuosina 1991–1997.

Julkisyhteisöjen arvonlisäys koko talouden arvonlisäyksestä, prosenttia, vuosi 2012.
Julkisyhteisöjen arvonlisäys koko talouden arvonlisäyksestä prosenttia vuosi 2012.Grafiikka:Juha Rissanen/Yle uutisgrafiikka.Lähde: Eurostat.

Julkisyhteisöjen tuottama arvonlisäys suhteessa koko talouden arvon- lisäykseen on myös vertailukelpoinen maiden kesken. Tällä mittarilla mitattuna Suomen julkinen sektori on Euroopan suurimpia mutta ei kuitenkaan suurin. Vuonna 2012 suhdeluku oli suurempi Tanskassa ja Ruotsissa.

EU-maista pienin julkisen sektorin arvonlisäyksen osuus oli Saksassa, jossa se oli vuonna 2012 ainoastaan 10,3 prosenttia BKT:sta. Tilasto- keskuksen Rothovius arvioi tämän johtuvan suurelta osin terveyden- huolto- ja sosiaalipalveluista. Saksassa ne on järjestetty Pohjoismaita laajemmin yksityisen sektorin kautta.

Yllättävää kuitenkin on, että jopa Yhdysvalloissa julkisyhteisöjen arvonlisäys oli Saksaa suurempi: 13,5 prosenttia BKT:sta.

Yksinkertaisin mittari julkisen sektorin koon selvittämiseksi lienee kui- tenkin työntekijöiden määrän tarkastelu. Vuonna 2012 Suomessa 24,3 prosenttia kaikista työllisistä oli julkisen sektorin palveluksessa.

Kunnille on tullut lisää tehtäviä esimerkiksi koulutuksessa ja terveyden-huollossa, mikä on kasvattanut julkisen sektorin työntekijöiden määrää 1970-luvulta tähän päivään. Suurimmillaan suhdeluku kävi kuitenkin lamavuonna 1994, jolloin julkinen sektori työllisti Suomessa 26,9 prosenttia kaikista työllisistä. Viime vuosina luvussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

julkisyhteisö työntekijä prosentti työvoima 2011
Julkisyhteisöjen työntekijöiden määrä suhteessa kaikkiin työllisiin eräissä OECD-maissa vuonna 2011. Lähde: OECD. Grafiikka: Juha Rissanen / Yle uutisgrafiikka.

Kun julkisen sektorin työntekijöiden suhteellista lukumäärää vertail- laan eri OECD-maiden kesken, Suomi on jälleen kärkipäässä, muttei kaikkein korkeimmalla. Esimerkiksi Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa julkinen sektori työllistää suhteessa enemmän ihmisiä kuin Suomessa.

Esimerkiksi Saksassa, Kreikassa ja Ranskassa julkinen sektori työllistää Pilastokeskuksen tuoreimpien tietojen mukaan suhteessa vähemmän ihmisiä kuin Suomessa. OECD:n ilmoittamalla noin 23 prosentin osuudella Suomi on myös selvästi keskiarvon, 15 prosentin yläpuolella.

OECD:n luvut työllisten määrästä poikkeavat hieman Tilastokeskuksen tiedoista mutta kuvaavat hyvin maiden välisiä eroja.

Klo 11:42 tarkennettu julkisyhteisöjen määritelmää. Klo 11:59 tarkennettu OECD-lukujen vertailua.

****

IL-analyysi: Puolustuskohun hämäysvaihe – valmistelua johti Niinistö

Torstai 11.5.2017 klo 07.12

Kenraali kertoo, että puolustusselonteon muotoilujen valmistelu tapah- tui Niinistön johdolla, vaikka toista on väitetty, kirjoittaa Iltalehden Juha Ristamäki.

Tasavallan presidentti otti viikonvaihteessa kantaa Iltalehden turvallisuuspolitiikkaa käsitelleeseen juttuun. Tässä hän puhuu toimittajille hotelli Kämpissä lokakuussa 2015.

Tasavallan presidentti otti viikonvaihteessa kantaa Iltalehden turvalli-suuspolitiikkaa käsitelleeseen juttuun. Tässä hän puhuu toimittajille hotelli Kämpissä lokakuussa 2015. (JOEL MAISALMI/AL)
 .

Viime viikonloppuna Iltalehti kertoi presidentti Sauli Niinistön ja edus- kunnan linjaristiriidasta. Ytimessä on tapa, miten Suomen pitäisi tukea kriisissä Baltiaa.

Niinistön vastapeluriksi kerrottiin vanha ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd). Molemmat kiistivät erimielisyytensa jyrkästi, väittivät väitettä ”kä- sittämättömäksi”. Siitä se keskustelu varsinaisesti lähtikin vyörymään.

Linjaristiriitoja sinällään ei voi kiistää, ne löytyvät selonteoista ja asiakirjoista.

Eduskunta on paaluttanut kantanaan tuoreesta ulko- ja turvallisuuspo- liittisesta selonteosta seuraavan lauseen:”Suomi ei salli alueensa käyt- tämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Lause syntyi erityisesti demarien, vasemmistoliittolaisten ja tiettyjen keskustalaisten aloitteesta.

Tähän vastavetona presidentti ja hallitus kirjauttivat vielä tuoreempaan puolustusselontekoon, että edellä mainittu eduskunnan vaatima lause ”ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä”.

Viikonvaihteen myllykirjeessään presidentti Niinistö kirjoitti: ”Olen ko- rostanut eduskunnan merkitystä viimeisen sanan sanojana myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.” Tästä huolimatta presidentti ja hallitus vesittivät ja kumosivat puolustusselonteossa eduskunnan kannan.

Lauseiden muotoiluilla on vahva merkitys, kun pohditaan, millä edelly- tyksillä Suomi voisi tukea Baltiaa (lue: Viroa), jos se joutuisi Venäjän ag- gression kohteeksi. Niillä on merkitystä, kun pohditaan, voisiko Suomi tällaisessa tilanteessa sallia esimerkiksi sen, että Nato käyttäisi Suomen ilmatilaa Viron puolustamiseen.

Lauseiden muotoiluilla on merkitystä, kun pohditaan, haluammeko ra- kentaa molemmin puolisen avunantosuhteen EU-maiden, mutta myös Naton ja Yhdysvaltain kanssa. Muotoiluista ulkovallat tekevät päätel- miään, ja Suomen kannan horjuminen voi ruokkia kriisin syntymistä.

***

Presidentti Niinistön viikonlopun ärähdyksen jälkeen alkoi Suomen ul- kopoliittiselle perinteelle ominainen varjonyrkkeily. On linjaerimielisyyk- siä, mutta ei erimielisiä päättäjiä. Ulkopolitiikan perinteeseen kuuluu, että mölyt pidetään kulissien takana.

Alkoi myös presidentin aseman suojaaminen, hänen liikkumatilansa varmistaminen.

Yleisradio kertoi kansanedustajalähteisiin pohjautuen,että kiista puo- lustusselonteon lauseista onkin hallituksen ja eduskunnan välinen, ei niinkään presidentin ja eduskunnan välinen. Ylen haastattelemat kan- sanedustajat epäilivät, että kiistanalaiset muotoilut olisivat ilmestyneet ulkoministeriön virkamiehen kynästä.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Paavo Arhin- mäki (vas) puolestaan syytti radiossa sotkusta ulkoministeri Timo Soi- nia (ps) ja puolustusministeriä Jussi Niinistöä (ps). Arhinmäki puhui kuin PS-ministerit olisivat jyränneet presidentin puolustusselonteon valmistelussa.

– Erityisesti Timo Soini ja Jussi Niinistö ovat sen verran ministerivaltaa täyteen puhallettuja, että he halusivat palauttaa kaapin paikkansa tä- hän. He ovat olleet aktiivisia siinä, että eduskunta ei menisi sörkkimään sitä, mitä he ovat kaikessa viisaudessaan kirjoittaneet, Arhinmäki sanoi Ylen Politiikkaradiossa.

***

Miten puolustusselonteko, jossa eduskunnan kannoilla pyyhitään pöytää, sitten oikein syntyi?

Tuoreessa Kadettikunnan jäsenlehdessä Kylkiraudassa on asiasta seik-kaperäinen kirjoitus. Sen on tehnyt prikaatikenraali Heikki Välivehmas, puolustusministeriön juuri reserviin siirtynyt suunnitteluyksikön johtaja.

Välivehmaan artikkelissa ei jää epäselväksi, miten puolustusselonteon muotoiluista päätettiin

– Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliitti- sella valiokunnalla (TP-UTVA) oli puolustusselonteon laadinnan ohjaus- vastuu. Se teki valmisteluprosessin aikana päätökset suurista linjois- ta ja otti tarvittaessa kantaa myös yksityiskohtiin, Välivehmas kirjoittaa.

Välivehmaan mukaan presidentti sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen va- liokunta ”käsittelivät selontekotekstiluonnoksia sekä luvuittain että ko-konaisuutena”. Käytännön kirjoitustyön tekivät puolustusministeriön ja Pääesikunnan edustajat.

Presidentti Niinistö on tehnyt selväksi, että hän johtaa ulkopolitiikkaa – ja tässä välissä hän pitää pienen tauon – yhteistoiminnassa valtioneu- voston kanssa. Se tarkoittaa, että ministerit eivät ilman hänen hyväksyntäänsä lisäile tai muotoile selontekoihin mitään merkittävää.

Se, että presidentti ei julkisesti lähde vatvomaan muotoiluja, johtunee siitä, että se on paras tapa edistää yhä syvenevän puolustusyhteistyön linjaa. Prosessissa on pidettävä tyytyväisinä niin linjan vastustajat kuin kannattajatkin.

Pieni hämäys muotoilujen synnyssä ei siinä haittaa.

JUHA RISTAMÄKI
juha.ristamaki@iltalehti.fi

Keskustelua:

Neuvos kommentoi_ 12. toukokuu 2017

Eiköhän Sauli sanonut asian aika selkeästi ja pulinat pois.

Juutas kommentoi_ 12. toukokuu 2017

Iltalehden uutinen: isäntä sanoi että emäntä sanoi että höh. Mitä Arhin- mäkeen tulee, hän syyttää perussuomalaisia ilmojen kylmenemisestä- kin.  Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko eivät ole ristiriidassa. Ne täydentävät toisiaan.

RK: Pöntön kanssa pelataan geimejä tuolta läntiseltä taholta. Mikään, esimerkiksi tuo Höperturvallisuuskeskus, ei ole sitä, miltä niiden on tar- koitus muille höperöille näyttää. Ei NATO ota höperöitä omiin todellisiin sen tason hommiinsa.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 5. toukokuu 2017

http://mvlehti.net/2017/04/05/millainen-mies-jarno-limnell-nousemas…

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 5. toukokuu 2017

****

http://panuraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207794-sipilakin-puhunut-toistuvasti-potya

 

Sipiläkin puhunut toistuvasti pötyä

Viime päivinä on puhuttu paljon ministeri Alexander Stubbin valehtelus- ta. Muistutettakoon kuitenkin mieliin, että myös nykyinen pääministeri Juha Sipilä on toistuvasti puhunut täyttä pötyä julkisuudessa. Julkaisen tässä tarkoituksessa jokseenkin sellaisenaan viime keväisen blogikirjoi- tukseni (julkaistu alunperin 12.4.2015 otsikolla ”Oikeisto puhuu pötyä”.)  Kirjoitus tarjoaa myös lisäesimerkkejä Stubbin innovatiivisesta suhtautumisesta tosiasioihin. 

* * *

”Julkisen sektorin osuus on jo 58% bkt:sta”

Oikeistojohtajat ovat maalailleet innokkaasti kuvaa kestämättömän suureksi paisuneesta julkisesta sektorista hokemalla, että julkisen sek-torin osuus bruttokansantuotteesta (bkt) on noussut jo 58 prosenttiin. Yksityinen sektori tuottaisi näin kuvailtuna bruttokansantuotteesta enää vain 42 prosenttia.Väitettä ovat esitelleet niin talousosaajina tois- tuvasti esitetyt presidentti Sauli Niinistö ja Juha Sipilä kuin Alexander Stubbkin. Valtamedia on toistellut väitettä muun muassa pääkirjoituksissaan.

Väite on kuitenkin näin esitettynä täyttä hölynpölyä. Julkisen sektorin menojen määrää voidaan verrata toki bruttokansantuotteeseen, mutta edelliset eivät ole tällä tavalla osa jälkimmäistä.Siis vähän samalla taval- la kun voidaan kysyä esimerkiksi, mikä on minun velkojeni määrän suh- de vaikkapa Sedu Koskisen omaisuuden arvoon: suhde on tietty pieni prosenttiluku, mutta minun velkani eivät ole osa Sedun omaisuutta.

Asiaan kiinnitti julkisesti huomiota Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun.Hänen mukaansa ”väite ei pidä paikkaansa” vaan ”yksityisen sek- torin menot ovat itse asiassa paljon suuremmat kuin brutto­kansan­tuo- te”. ”Julkinen sektori tuottaa Suomessa viidesosan brutto­kansan­tuot- teesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa”, hän jatkaa.

Toisin sanoen, jos siis julkisen sektorin suhde bkt:een on 58 %, samalla mittarilla mitattuna yksityisen sektorin koko on siis 240 eikä suinkaan 42 prosenttia. Asian­mukaisemmin kuvattuna: julkinen sektori tuottaa noin 20 %:sta bruttokansantuotteesta ja loput noin 80 %:sta yksityinen sektori.

Kuin sinetiksi asialle Julkisen sanan neuvosto (JSN) antoi Turun Sanomil-le langettavan päätöksen hyvän lehtimiestavan rikkomisesta tämän täsmälleen saman edellä mainitun väitteen esittämisestä pääkirjoituk- sessa. JSN:n mukaan ”kyseessä on olennainen asiavirhe” (jota lehti ei kuitenkaan pyynnöstä huolimatta korjannut).

Väite siis on joko häikäilemätöntä sumutusta tai paljastaa, ettei puhuja ymmärrä lainkaan, mistä puhuu.

 

”Julkinen sektorin paisuu jatkuvasti”

Osittain edelliseen liittyen oikeiston piirissä on suosittua kauhistella sitä, miten julkinen sektori vain kasvaa ja kasvaa,ja on jo aivan ylitsepaisunut. Esimerkiksi Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaatii kovia toimia Suomen valtiontalouden kohentamiseksi.Virkamiesten määrää julkisella sektorilla pitää Sipilän mukaan vähentää kymmenillä tuhansilla. Aivan samaa väittää Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini: ”Suuruus- luokka on kymmenissä tuhansissa siihen nähden, mikä on meidän kantokyky”.

Todellisuudessa julkinen sektori ei ole pitkään aikaan kasvanut lainkaan. Toki senkin suhde bruttokansantuoteeseen on taantumassa kasvanut, mutta tämä on triviaali seuraus taantumasta:kun bkt supistuu – siitähän taantumassa on kyse – julkisen sektorin menojen suhde siihen kasvaa, vaikka sen menot itse eivät kasvaisikaan – tai jopa jos ne supistuvat mutta vain hitaammin.

Julkisella sektorilla on hoidettavanaan lukuisia lakisääteisiä tehtäviä, jot- ka on hoidettava silloinkin,kun yksityisellä sektorilla menee huonommin: ei sairaaloita,kouluja yms.voida sulkea ja potilaita,oppilaita ja muita jät- tää jopa vuosiksi oman onnensa nojaan. Koska tällaiset pakolliset julki- set menot pysyvät aika lailla samoina, oli nousukausi tai taantuma, nii- den suhteellinen osuus on suurempi taantumassa kun yksityinen sektori pienenee. Tämä on itsestään selvää eikä mikään uutinen.

(Taloussanomien juttu aiheesta)

Usein myös julkisten menojen nimellisen kasvun on oletettu olevan osoitus julkisen sektorin paisumisesta. Todellisuudessa se kertoo vain sen, että Suomen talous ei ole deflaatiossa. Hyvin minimaalisenkin inflaation oloissa on triviaalia, että nimelliset menot – niin julkiset kuin yksityisetkin – kasvavat.

Totuudenmukaisemmin kuin kulujen nimellinen kasvu tai muutokset me- nojen suhteessa bruttokansantuotteeseen julkisen sektorin koon kehi- tystä mittaa julkisen sektorin ts. valtion ja kuntien palveluksessa olevien työllisten määrä.   Tosi asiassa molemmilla ja varsinkin valtion puolella työllisten määrä on vähentynyt – vaikka väestömäärä on jatkuvasti kasvanut, ja tehtäviä ja vastuita niille on koko ajan lisätty. Julkisen sek- torin työllisten osuus työllisistä (noin 29%) on Suomessa parhaimmin vertailukelpoisia maita – muita Pohjoismaita – selvästi pienempi (Tanska 31%, Ruotsi 33%, Norja 35%).

(Eurostatin tilasto)

Puheet Suomen julkisen sektorin valtavasta suuruudesta ja paisumisesta ovat siis nekin silkkaa pötypuhetta.

 

”Suomen julkisen velan määrä jo kestämätön”

Oikeisto kertoo Suomen olevan valtion velan määrän olevan jo sietä- mättömän suuren.  Esimerkiksi Stubb sanoi: ”Olen äärimmäisen huolis- sani Suomen julkisen talouden kestävyydestä. Olemme ylivelkaantu- misen tiellä”. Tätä on todisteltu kauhistelemalla, kuinka Suomen valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen on jo 60%.

Todellisuudessa Suomi kuitenkin on kansainvälisessä vertailussa varsin vähävelkainen maa:itse asiassa se on minkään kokoisista eurotalouksis- ta suhteessa kaikkein vähävelkaisin.60% voi irrallaan esitettynä kuulos- taa paljolta, mutta vertailun vuoksi: velan ja bkt:n suhde on esimerkiksi Ranskalla 93%,Iso-Britannialla 94%,USA:lla 108%,Irlannilla 122% ja Ita- lialla 130% – erityisen vahvana taloutena pidetyllä Saksallakin se 80%. Tässä joukossa Suomen 60 % ei näytä enää ollenkaan suurelta velkasuhteelta.

On totta,että Euroopan Unioni on asettanut viitearvoksi 60% suhtees- sa bruttokansantuotteeseen. Tämä suositus ei kuitenkaan perustu mi- hinkään empiirisiin tosiasioihin, vaan on oikeastaan täysin hatusta ve- detty raja – se perustuu korkeintaan tiettyyn poliittiseen ideologiaan. Eipä millekään edellä mainituista suhteellisesti paljon velkaisemmista- kaan maista ole sen reilunkaan ylittämisen johdosta seurannut oikeas- taan yhtään mitään. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkijan Atish Ghoshin ja kumppaneiden tutkimuksen perusteella Suomen velka voisi hyvin olla vaikkapa 125% bkt:sta ilman ongelmia.

Valtion talouden menestyksen ja velan määrän suhteellisen pienuuden välillä ei ole mitään vastaavuutta: ison velan maan taloudella voi mennä hyvin, ja pienen velan maalla huonosti. Asian ympärillä on paljon turhaa, tarkoitushakuista pelottelua.

Kertomatta jää yleensä myös,että velan lisäksi Suomella on myös varal- lisuutta: valtion velka on noin 100 miljardia euroa, mutta toisaalta myös valtion varallisuus on noin 83 miljardia euroa. Lisäksi, jos halutaan saada kokonaiskuva julkisesta taloudesta, pitää puhua julkisyhteisöistä koko- naisuudessaan, eikä rajoittua tarkastelemaan pelkkää valtionhallintoa. Tällöin mukaan on luettava myös sosiaaliturvarahastot.Yhteensä julkis- yhteisöillä kokonaisuudessaan on velkaa noin 150 miljardia euroa – mikä voi tietysti kuulostaa suurelta luvulta – mutta toisaalta niillä on myös varoja noin 265 miljardia euroa.

Todellisuudessa julkinen taloutemme on siis varsin vakavarainen: velan määrä on varsin kohtuullisella tasolla varallisuuteen suhteutettuna, eikä minkäänlaiseen velkapaniikkiin ole syytä. Sellaista nyt vain lietsotaan poimimalla tarkoitushakuisesti yksittäisiä valikoituja tunnuslukuja ja kokonaiskuvaa hämärtämällä.

Puheet Suomen ylivelkaantumisesta ovat siis palturia.

 

”Suomen veroaste on maailman huippua”

Oikeisto on julistanut Suomen veroasteen milloin Euroopan milloin maa- ilman korkeimmaksi. Usein annetaan myös ymmärtää, että verotus olisi koko ajan kiristynyt. Oikeiston esiin marssittamat ”asiantuntijat” oikein kilpai- levat sillä, kuka pirtää synkimmän kuvan Suomen verotuksesta: Nordea-pankin pääekonomisti Aki Kangasharju väittää, että ”Suomen kokonaisveroprosentti on toiseksi korkein maailmassa Pohjois-Korean jälkeen”. Teknologia­teollisuuden pääekonomisti Jukka Palokangas  nokittaa: ”Suomi on noussut maailman kireimmän verotuksen maaksi”.

Oikeiston nokkamiehet ovat toistelleet samanlaisia väittämiä: esimer- kiksi  Juha Sipilä väitti, että ”veroaste on Suomessa ennätyskorkea ver- rattuna muihin Euroopan maihin”. Stubb puolestaan parkaisee: ”Suomen veroaste lähestyy maailman huippua”.

Pelkkien veroasteiden vertailuun liittyy vakavia ongelmia (joista heti alla lisää), mutta vaikka nämä jätettäisiin huomiomatta, väite ei pidä paik- kaansa: veroasteen suuruudessa Suomen (44%) edellä ovat Euroopan maista Tanska, Belgia ja Ranska, ja yli 40%:n veroasteeseen (joka on karkeasti EU-maiden keskiarvo) yltävät myös Italia, Norja, Ruotsi ja Itävalta.

(Faktabaarin ”tuomio”)

(OECD:n verotilastot)

Pelkän veroasteen vertaileminen on kuitenkin tosi asiassa keinotekois- ta ja kertoo varsin vähän verotuksen todellisesta kireydestä.Kuten Fak- tabaari kirjoittaa: ”Erot sosiaaliturvan ja tuloverotuksen rakenteissa vai- keuttavat kansainvälistä vertailua”. Talouselämä-lehden entinen päätoi- mittaja, palkittu journalisti Pekka Seppänen kommentoi aihetta kolum- nissaan näin: ”Suomen veroasteeseen on laskettu mukaan työeläke- maksut. Lisäksi Suomen numeroissa on mukana miljardimäärin julkisen sektorin itselleen maksamia veroja ja maksuja”.Seppänen toteaa johto- päätöksenään ykskantaan: ” Suomen todellinen veroaste on alle EU:n keskitason”.

Ai niin – mites se Pohjois-Korea? Taloussanomat teki ansiokasta faktan-tarkistusta oikeiston lemmikkiasiantuntijan Kiviharjun lausunnon jäl- keen: todellisuudessa Pohjois-Korea ei suinkaan ole maailman kovin ve- rottaja; se on päinvastoin julistanut olevansa maailman ainoa maa, jossa ei kanneta laisinkaan veroja. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA on kuitenkin tehnyt oman erilaisiin arvioihin perustuvan listauksensa eri maiden verotuksen tasosta: siinä Pohjois-Korea ei suinkaan ole ykköse- nä vaan vasta sijalla 206, ja sen veroasteeksi arvioitiin 11,4%! Eikä Suo- mikaan ole tilastossa toisena vaan vasta 10. sijalla (tosin CIA:n Suomelle käyttämä luku 53% näyttää liian suurelta; sekä OECD:n että Tilastokes- kuksen mukaanhan Suomen veroaste on 44%; sillä sijoittuisi CIA:n listalla vasta sijalle 23.).

(Taloussanomien juttu aiheesta)

Oli miten oli, puheet Suomen ennätyksellisen kireästä verotuksesta ovat silkka luikuria. Että tällaisia talouden ”asiantuntijoita” meillä …

 

”Suomen kilpailukyky on romahtanut”

Joka puolelta kuuluu nyt itkuvirsi siitä,miten surkea maamme kilpailuky- ky onkaan:”Meidän kilpailukykymme on heikko”, Alexander Stubb esit- tää.Kokoomuksen ruotsalaisvahvistus Anders Borg puolestaan sanoo: ”Työmarkkinaosapuolilta on kestänyt aivan liian kauan sisäistää, miten paljon kilpailukyvystä on menetetty”. Timo Soinin mukaan ”Suomen ta- louden ja teollisuuden kilpailukyky on tuhottu”, ja myös Juha Sipilä sanoo, että ”kilpailukyky on huonontunut”.

10534070_753276981362270_736075215203746

Tätä oikeiston ja elinkeinoelämän vaikerrusta on kuitenkin hieman vai- kea pohjata mihinkään objektiivisiin arvioihin Suomen kilpailukyvystä: Maailman talousfoorumi WEF arvioi vasta viime vuonna 144 valtion kil- pailukykyä ja piti Suomea koko maailman 4. kilpailukykyisimpänä. Euroopan maista Suomen edellä oli vain pankkimaa Sveitsi, ja me kaksi tuskin edes kilpailemme samoissa lajeissa. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kilpailykyky­indikaattorien mukaan puoles- taan Suomen hintakilpailukyky on nyt parhaalla tasolla 20 vuoteen.

 

Mistä ihmeestä nämä oikeistojohtajat siis oikein puhuvat? Ehkä heille riittää, että heistä tuntuu siltä… Mikä tahansa keksitty tekosyy tietysti kelpaa, kun ajatetaan palkkamalttia ja jopa palkanalennuksia sekä muita oikeiston poliittisia tavoitteita.

 

* * *

Oikeistoa motivoi vahva ideologia, jonka mukaan julkinen sektori on saatava itsetarkoituksellisesti ja seurauksista välittämättä mahdollisim- man pieneksi. Suomeksi sanottuna siis halutaan purkaa hyvinvointival- tio. Siinä sivussa sitten tietysti kaikkein hyvätuloisimpien verotus keve- nisi. Kärsijöinä ja maksajina olisi suomalaisten suuri enemmistö. Tämän tavoitteen ajamisessa tosiasiat ovat kevyttä valuuttaa.

Edellä tarkasteltujen esimerkkien valossa on perusteltua todeta, että oikeiston edustajat syöttävät meille pajunköyttä sen minkä kerkeävät.

****

TÄMÄ JULKISEN SANAN NEUVOSTON LANGETTAVA PÄÄTÖS TURUN SANOMILLE JÄTTÄÄ HUIJAUKSEN LÄHES ENNAALLEEN,koska sii- nä EI OIKSAISTA, MIKÄ ON YHTYISEN SEKTORIN MENOJEN SUHDE SUOMEN BRUTTOKANSANTUOTTEESEEN (kun esimerkiksi ulkomaille maksetut laskut eivät men Suomessa kenenkään tuloksi eivät siten myöskään bruttokansatuotteeseen riippuen siitä,mikä kaikki katsotaan menoksi 160 – 240 ”% suhteessa bruttokansatuoytteseen”, nuo tiedot aivät ole julkisia!)!

PROSENTTILUVUN ON TARKOITUS KERTOA OSUUS JOSTAKIN KO-KONAISUUDESTA  EIKÄ MITÄÄN SUHDETTA JOHON HIKIN TÄYSIN MUUHUN SUUREESEEN!

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/700327/Julkisen+sanan+neuvoston+langettava+paatos?fb_action_ids=952211141520269&fb_action_types=og.recommends

 

 

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös

Turun Sanomat kertoi, että julkisten menojen osuus bruttokansantuot- teesta on 58 prosenttia, kun kyseessä oli kulujen suhde bruttokansan- tuotteeseen. Virhettä ei korjattu pyynnöstä huolimatta.

Kantelu 23.6.2014

Kantelu kohdistuu Turun Sanomissa 8.6.2014 julkaistuun päätoimitta- jan kolumniin ”Pääministerin ja ministerien näytöt”. Tekstissä käsitel- lään julkisten menojen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Suhde-sa- nan sijasta kolumnin kirjoittaja käyttää sanaa osuus. Kantelun mukaan väärän termin käyttäminen johtaa lehden lukijoita pahasti harhaan. Julkisten menojen osuus on noin viidennes bruttokansantuotteesta. Kantelija pyysi sähköpostitse toimitusta korjaamaan perättömän tiedon, mutta kantelijan viesteihin ei reagoitu.

Turun Sanomien vastaus 28.8.2014

Päätoimittaja Kari Vainio vastaa kantaneensa kolumnissaan huolta Suo- men kansantaloudesta ja maan velkaantumisesta. Päätoimittaja myöntää käyttäneensä erheellisesti sanaa osuus, vaikka oikeampi ilmaisu olisi suhde.

Päätoimittaja perustelee sanavalintaansa silla, että monissa lähteissä ja asiantuntijoiden puheissa on käytetty samaa epätarkkaa ilmaisua. Pää-toimittajan mielestä kyseessä ei kuitenkaan ole ollut sananvapauslaissa maariitelty, ko. henkilöä koskeva virheellinen tieto eikä journalistin ohjeiden mukainen olennainen asiavirhe.

Ratkaisu

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se ta- voittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkko- sivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

Lehden kolumnissa väitettiin, että julkisten menojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia. Lehti ei korjannut virhettä kantelijan pyynnöstä huolimatta.

(Tätä yleistä väärinkäsitystä on käsitellyt mm. Tilastokeskuksen pää- johtaja Marjo Bruun kirjoituksessaan

http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/.)

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että bruttokansantuotesuhteen ja -osuuden sekoittaminen toisiinsa, kuten kolumnissa tapahtui, antaa yleisölle väärän kuvan asioiden mittasuhteista. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata viimeistään silloin, kun sitä pyydettiin.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kantelija:

Markku Lehtola

Vastaaja:

Turun Sanomat

Ratkaisu tehty:

13.11.2014

Ratkaisun tekivät:

Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Salla Vuorikoski.

Suomen Pilastokeskuksen taidoista- lasku- tai muista, myös täällä.

 

Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneettiset-ja-kielliset-juuret

Suomen alueen vanhimpien asukkaiden teknologiaa:

Keski-Puolasta löydetty koristeltu poronsarvisauva on peräisin Pohjois-Skandinaviasta. (KUVA: Google Maps, Twitter)

Tämä on sen verran vanha, että ei välttämättä pidä puhua suomalaisista, SU-kileistä, jotka ovat tulleet todennäköisimmin n. 7000 vuotta sitten kampakeraamisen kulttuurin ja tattarinviljelyn myötä. Tosi  varmaakaan ”ei-suomalaisuus” ei ole…
https://www.is.fi/tiede/art-2000005396973.html

Puolasta löytyi 10000 vuotta vanha muinaissuomalainen sauva – tekivätkö esihistorialliset suomalaiset tuhansien kilometrien kauppamatkoja?

Oheinen kirjoitus vaatii oikaisua ja päivitystä…

Suomalaisten uudet juuret

Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta. Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.

Teksti: Jani Kaaro Kuva: Shutterstock

Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta

Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.

… Suomalaisuus on kansallinen projekti, joka on rakentunut vähitellen kahdensadan viime vuoden aikana, eikä sillä ole välttämättä paljonkaan tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka tulivat tänne ensin,sanoo kieli- tieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. Ennen kuin meistä tuli suomalaisia,olimme lappalaisia,hämäläisiä ja savolaisia.Suomi oli täynnä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka olivat saapuneet tänne eri aikoina ja eri suunnista. ”

RJK: Tällainen näkemys ei ole selitysvoimainen. Se kertoo ilmiöstä, mut- ta ei olemuksesta. Suomi on paitsi just nykyinen kieli, valtio ja kansa, myös KULTTUURI(PIIRI), kuin kreikka, persia, rooma (latina), saame, unkari, arabia, heprea, preussi, liettua, baskimaa, eskimo.

Ei ole mitenkään epätieteellistä sanoa,että englannissa on ”suomalai- sia” sanoja, kuten  pot (<pata) tai ale (olut, vaikka tämä tarkasti ottaen olisi sitten väärinkin).

Nuo erilaiset suomeen tulleet ryhmät eivät ole ”tasa-arvoisessa ase- massa suomalaisuudessa”, vaan siellä on yksi, joka on ylitse muiden ja kilpaillut henkiin jäämällä, mahdollisesti tapellutkin siitä roolista pari tuhatta vuotta mm. toiseksi tärkeimmän, kulttuurissa ehkä parhaiten näkyvän kanssa, ja näiden yhdistelmä sitten kolmanneksi ja neljänneksi eniten vaikutta- neiden kanssa. Jos tappelu tai henkiinjäämisjakautuma oli päättynyt toisin, ei olisi eikä olisi edes ollut suomalaisia, vaan jotakin muuta, esimerkiksi ”Kainuun-baltteja” (Kvenlands-balter), ”pohjoisgootteja”, luoteisslaaveja tai suursaamelaisia.

JK: ” Genomi kuin historiankirja

Geenitutkimus on tuonut uutta puhtia suomalaisten alkuperän selvitte- lyyn. Geenejä on toki käytetty väestöhistorian tutkinnassa aikaisem- minkin, mutta viime vuosina on suorastaan harpottu eteenpäin.

– Nykytekniikoilla DNA-näyte erottaa italialaisen suomalaisesta helpos- ti, sanoo dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. Ripatti on ollut mukana tekemässä tänä vuonna koottua Suomen geeniatlasta. Tieto- pankin lähtökohtana ovat viime vuosikymmenien aikana kerätyt  tu- hannet verinäytteet, joista on seurattu esimerkiksi suomalaisten riskiä sairastua verenpainetautiin tai diabetekseen.

– Väestöhistoria on meille eräänlainen sivupolku, mutta se voi kertoa, miksi olemme alttiita sairastumaan joihinkin tauteihin. Geneettinen ar- keologia perustuu ajatukseen, että genomi on eräänlainen historiankirja. Kun jokin väestö vaeltaa uusille leveysasteille ja joutuu sopeutumaan uusiin oloihin, kuten niukempaan auringonvaloon tai tuntemattomiin taudinaiheuttajiin, muutokset tallentuvat geeneihin. Jos muunnos esimerkiksi helpottaa D-vitamiinin saantia niukasta auringonvalosta, se yleistyy ja siitä tulee tekijä,joka erottaa väestön lähtöväestöstä. Samal- la tavalla geeneihin tallentuvat väestöjen kohtaamiset ja niissä tapah- tuvat geenien sekoittumiset sekä väestöjen jakautumiset kahdeksi tai useammaksi joukoksi.

– Menetelmiemme tarkkuus on sitä luokkaa, että näemme, miten tietyt geeniklusterit siirtyvät jokivartta ylöspäin, sanoo Ripatti.

Jääkausi jakoi Euroopan

Geenien ja uusien arkeologisten löytöjen perusteella kuva Suomen ja koko Euroopan asutushistoriasta 20 000 viime vuoden ajalta on yksinkertaistunut.

– Me pohjoiseurooppalaiset jakaudumme kaikki oikeastaan kahteen porukkaan, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. Kun viime jääkausi oli laajimmillaan, nämä kaksi porukkaa olivat asettu- neet Etelä-Euroopan lämpimiin taskuihin, niin sanottuihin refugioihin, joissa olot olivat siedettävät. Yksi tällainen tasku sijaitsi suunnilleen nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla ja toinen Ukrainan alueella. Refugioissa eläneet ihmiset saattoivat olla jo alun perin melko erilaisia, tai sitten erot syntyivät pitkän eristyksen aikana.Joka tapauksessa nä- mä itäiset ja läntiset populaatiot voidaan jäljittää geneettisten erojensa perusteella Euroopan joka kolkkaan Baskimaasta pohjoiskalotille. Nis- kasen mukaan Suomen asutushistoria on nähtävä osana tätä laajem- paa eurooppalaista asutushistoriaa. Kun jääkausi alkoi hellittää ja jään reuna vetäytyi, refugioiden ihmiset aloittivat hitaan vaelluksen kohti pohjoista. Eurooppaa asutettiin sitä mukaa kuin maata vapautui jään alta. Läntisestä refugiosta lähteneet valloittivat Länsi-Euroopan, ja Ukrainasta lähteneet levittäytyivät itäpainotteisesti. Keski-Euroopassa syntyi vyöhykkeitä, joissa populaatiot kohtasivat ja sekoittuivat keske- nään. Toinen kosketusvyöhyke syntyi Suomen alueella, mutta täällä sekoittuminen oli vähäisempää.

– Populaatioiden erot näkyvät edelleen kirkkaasti itä- ja länsisuomalaisten perimässä, Ripatti sanoo. ”

RJK: ”Ukrainan” (Venäjän) refugi on totta, sen asukkaat olivat ”läntisiä”

Tuo jako ei välttämättä ole silti kovin olennainen itä- ja länsisuomalaisten geenierossa.

Scandinavians are the earliest Europeans

November 19, 2014 – 05:30

By: Rasmus Kragh Jakobsen

Scientists have sequenced a 37,000-year-old genome. The results show that present-day Scandinavians are the closest living relatives to the first people in Europe.

An international team of scientists have sequenced the genome of a 37,000-year-old male skeleton found in Kostenki in Russia.

The study, which was recently published in Science, sheds entirely new light on who we are as Europeans.

”From a genetic point of view he’s an European,” says Professor Eske Willerslev, Director of the Centre for GeoGenetics at the University of Copenhagen, who was involved in the new study, and adds:

“Actually, he is closer to Danes, Swedes, Finns and Russians than to Frenchmen, Spaniards and Germans”. Split happened within a 8.000 year gap

The new results reveal that the man is the oldest that we know of so far to genetically represent a separate line from the forebears of present-day Asians. This is decisive when it comes to dating one of the most important events in history.

”We can now date the separation time between Asians and Europeans,” says Professor Rasmus Nielsen from the University of Copenhagen and the University of California, Berkeley, who was also involved in the study.

He points out that the Kostenki genome sets a line 37000 years ago.

Here the lines must have split, while the 45,000-year-old genome from the recently discovered Ust’ Ishim in Siberia sets the limit in the other direction.

This gives the answer to one of the biggest questions in the history of mankind; scientists now know that it is within the 8000 year gap that Europeans and Asians went their separate ways.

Meta-population: sex across populations

Previously the impression was that our forebears lived in separate populations and had children within the group, instead, Willerslev now paints a very different picture consisting of one large meta-population.

A meta-population consists of several populations which mate with each other.

The meta-population is connected through the neighbour’s neighbours, consisting of people who generally resemble each other a lot, but who also have their own unique traits.

”It was a huge, complex network, and not separate branches that lived in isolation,” says Willerslev.

He believes the Europeans must have been one enormous meta-population stretching across Europe, the Middle East and Central Asia.

It is possible to follow the genetic trail; all the way from the Kostenki genome, to hunter-gatherers in Siberia 25,000 years ago and farmers 7-8000 years ago in Spain, Luxembourg and Sweden, up to present-day Europeans.

Mixed opinions

A study published in September,led by two professors,Johannes Krause from Eberhard Karl’s Universität Tübingen in Germany and David Reich from Harvard University in the US, concluded that present-day Europeans descends from at least three separate groups.

David Reich acknowledges the importance of the new study, but is not convinced that it changes history very much.

”It’s wonderful to have the Kostenki genome and it’s also important and interesting to find a degree of continuity from the population represen- ted by Kostenki to present-day Europeans,” says Reich and adds:

”On the basis of a statistical test or two, it’s a pretty far-reaching conclusion as to how our history proceeded. However, It’s exciting – if it’s true”.

 Extremely important if true

Although Willerslev and Nielsen admit that further tests could be carried out, they are pretty convinced that their idea is waterproof.

The Swedish scientist Pontus Skoglund from Harvard University, who was not involved in either Willerslev’s new study or that of Reich, published in September, also finds it quite convincing.

”It’ll be interesting to see more tests done, and as a field we need the time to digest these conclusions. But for now, it looks as though it may well be true, in which case it is an extremely important result,” says Skoglund.

Scandinavians are the earliest Europeans

It turns out that Scandinavians are more closely related to the Kostenki man than any other now-living population. This means that Scandinavians are the earliest Europeans.

However, the genome also indicates that many European traits, including those from the Middle East, were already present in the first Europeans.

So from a genetic point of view it makes no sense to categorise the Scandinavians as a separate people. ”In those days people didn’t res- pect our virtuous, well-ordered ideas of belonging to specific groups,” comments Professor of Evolutionary Studies, Peter C. Kjærgaard, from Aarhus University.

http://ristokoivula1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/172231-suoma…

Leväluhtalaisten kalloja (hyvin erikoinen nordic-tyyppi), joiden DNAta ei ole toistaiseksi pystytty analysoimaan. Yhdennäköisyys Kostjonkin (=”Luunpalaset”!) kalloihin on silmiinpistävä, esimerkiksi sisäänpäin lom- mollaan olevat ohimot, jota mm. tekevät aivoista ”pienet” (mikä ei vaikuta älynlahjoihin …).

JK: ” Tarkka tuloaika auki

Suomen on arvioitu olleen osin jäätön noin 10000 vuotta sitten, mutta emme tiedä, milloin ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne. Aivan äsket- täin on tehty kiinnostavia löytöjä – toinen Joutsasta ja toinen Tornion- jokilaaksosta – jotka viittaavat asutukseen jo yli 10000 vuotta sitten.

– Näihin tietoihin on suhtauduttava varovasti, sillä ne ovat ristiriidassa geologisen aineiston kanssa,sanoo arkeologian professori Mika Laven- to Helsingin yliopistosta. On kuitenkin mahdollista, että ensimmäiset ih- miset vaelsivat tänne nenä kiinni jäätikön reunassa. Sen jälkeen, kun en- simmäiset ihmiset asettuivat asumaan Suomen alueelle, uutta väestöä on tullut aika ajoin.

Suomen vanhin kulttuuri, niin sanottu Suomusjärven kulttuuri, levisi kaikkialle Suomeen 10000 – 7000 vuotta sitten.”

Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 – 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suo- messa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä  ja kampake- raamiseen kansaan ja vasarakirveskansaan,nimittäin punamultahau- taus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itkuvirttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hautausmaata (n. mon.) sanasta *remda, verbistä remti (remia) = levätä. Tuollainen ään- teenmuutos on länsibalttilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteelli- sesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on ”itkukoivu”.

kk-7-jonsaksen-hauta.jpg

Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.

On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm. Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamulta- hautaus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.

On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antroplogisten tutkimusten mukaan ollut lähinnä ”nordic-tyyppistä”, pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit, seelit ja kuurilaiset.

Jos suomen kielessä on jotakin erityistä ”paleota”, se on todennäköisesti peräisin ”suomusjärveläisten” kielistä.

Kampakeraamikot olivat ”oikeita perussuomalaisia”

” Tämän jälkeen arkeologiseen aineistoon ilmestyy kampakeraamisia esineitä, jotka ovat noin 7000 – 5000 vuoden takaa. Niitä on pidetty merkkinä siitä, että Suomeen oli tullut uusi väestö, jolla oli omat tavat ja omaleimainen kulttuuri. ”

kampakk.jpg

HM: Kampakeraamista väestöstä (4200 – 2000 eKr.) jo tiedetäänkin huomattavasti enemmän: Suomeen tuli Uralin suunnalta väestöä, joka puhui uralilaista kieltä (joka tosin on muistuttanut enemmän unkaria kuin suomea), joka oli tummaveristä, keskimäärin myöskin peinikokois- ta, lyhyt- tai keskikalloista, ns. uralilaista väestöä. Kampakeraaminen kulttuuri, joka ei välttämättä puhunut vain yhtä kieltä, ulottui havumet- sävyöhykkeellä Itämereltä Uralille ja Jäämerelle. Uuden väestön perus- joukko EI ollut Ukrainan refugista, vaan jostakin muualta: pohjoisempaa, idempää tai etelämpää. Jääkauden yli tuo väestö oli selvinnyt syömällä kalaa, eikä vaalentamalla ihoa. Kalaa he Suomessakin luultavasti mielui- ten söivät. Tummaveriset sisämaansuomalaiset ja saamelaiset ovat ulkonäöltään ennen kaikkea kampakeraamisen kansan perillisiä.

Varsin mahdollisesti kampakeraaminen kansa on tuonut telästä omak- sutun  uuden teknologian kuten ruukkujen avulla arktisia taitoja ete- lään, esimerkiksi ruoan säilyttämistä jäätyneenä lämpimäkin kauden yli.

Mahdollista on myös yhteys vastikään keksittyyn ”pohjoiseuraasialai- seen perimään”, joka on ilmaantunut Eurooppaan suomusjärven ajan jälkeen, mutta sisältyy kaikkeen europpalaisten perimään jossakin määrin. :

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2759684/Europe-s-fam…

” Europe’s family tree has a THIRD branch: Link in genetic connection between Modern Europeans and Native Americans found

– Europeans share DNA with ancient hunters and Middle Eastern farmers

– Study claims Europeans also share their genes with North Eurasians

– This group gave their DNA to the people who travelled the Bering Strait

– Ancient Middle Eastern farmers and their European descendants can trace ancestry to a previously unknown lineage called the Basal Eurasians

… ”

Northern Europeans (stock image left) have more indigenous hunter DNA, while southern Europeans (right) have more DNA from the Middle East. However, all Europeans have DNA from a third mystery group, called the Northern Eurasians. This group also contributed DNA to those who travelled across the Bering Strait

Kuvaa pohjoiseuraasialaista tuohon ei ole sisällyetty, mutta tässä on kuva Obin alajuoksun keettikansasta, jonka kieli ainoana paleosiperia- laisena ryhmänä on sukua na dene -ryhmän intiaanikielille intiaanikielille:Kuvahaun tulos haulle "ket people"

Meikäläinen kuuluu ainakin kolmanteen. ”Antropologia aziatskoi tšasti SSSR” vuodelta 1984 lukee ”aitouralilaisiin” (sobstvenno uralskie) väestöihin hantit, mansit, nenetsit, entsit, Tobolskin tataarit, osin baškiirit, pohjoiset altailaiset, tšulimtšit ja keetit.

Jos nyt joku haluaisi välttämättä nimittää Suomen kampakeraamisia asukkaista ”suomalaisiksi”, tai muinaissuomalaisiksi, samoin kuin puhu- taan esimerkiksi muinaisenglantilaisista kielineen ja kulttuureineen, tälle ei varsinaisesti ole esteitä,vaikka monet muutkin:virolaiset, saamelai- set, vepsäläiset ja nyttemmin äidinkielisten puhujien osalta edesmen- neet liiviläiset ovat yhtä lailla heidän perillisiään. Sillä heidän perillisiään me kielellisesti ja kulttuurin ydinpiirteiden osalta olemme, ja aivan riittävässä määrin geneettisestikin, olletikin kun uralilaisten antropologiset piirteet ovat erittäin dominantteja.

”ALKUPERÄISET SUOMALAISET SANAT”, jotka EIVÄT OLE LAINAA mistään, ovat tulleet kampakeraamisesta kielestä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ensimmaiset_amerikkalaiset_tu…

Kampakeraamikot oli yksi aikansa mm. teknisesti edistyneimmistä kulttuureista. He tunsivat jopa metalleja kuten vasarakirveskansakin, mutta eivät tarvinneet niitä mihinkään. Kivestä sai siihen aikaan kaikkea paremmin. Metalleista tehtiin ensimmäiseksi rituaalisia esineitä. Jos joku meidän edeltäjäheimoistamme on ollut SUMERILAISTEN sukulaisia tai näiden kanssa vuorovaikutuksessa olleita naapureita, niin se heimo on ollut kampakeraamikot. Jo kampakeraamisen kielen mukana on voinut tulla muitakin lainoja kuin sumerilaisia, esimerkiksi kantaindoeurooppalaisia, jotka ovat vanhempia kuin balttilaiset.

Sitä vastoin KEITÄÄN MYÖHEMPIÄ tulokkaita EMME voi pitää suomalaisina, esimerkiksi vasarakirveskansaa, ENNEN kuin he OVAT suomalaistuneet, vaikka suomalaisuus ja saamelaisuus olisivatkin siinä perin juurin mullistuneet.

400px-European_Middle_Neolithic.gif

Etelä Ruotsin rannikoilla vaikutti tuolloin erikoinen Erdbölle-kulttuuri, jossa selvittiin vähäruokaisten kausien yli sukeltamalla merenpohjasta simpukoita, talvellakin. Kulttuuri harrasti myös riistan- ja hylkeenmet- sästystä sekä avomerikalastusta. He tekivät savesta laakeita matalia ruukkuja, joissa poltettiin mahdollisesti rasvanuotiota veneessä sukel- lettaessa simpukoita, kuten Etelä-Amerikan tulimaalaisetkin tekivät (mistä paikka sai myös nimensä).

Pistän tarkemmin kommentoimatta pari kuvaa haploryhmien jakautumasta ja liikkeistä:

http://realhistoryww.com/world_history/ancient/Misc/Data/Map_haplogroups.jpg

7000 vuotta sitten:

https://www.eupedia.com/europe/Haplogroup_N1c_Y-DNA.shtml

Map of early to middle Neolithic cultures in Europe - Eupedia

N-linjan liikkeille saadaan selvä takaraja, koska sitä ei esiinnyt Amerikan mantereella alkuperäisenä, vaikka N- ja sikäläisillä väestöillä on muita yhteisiä piirteitä.

Yksi mahdollisuus pelkästään fyysisiä ominaisuuksien tulkiten on, että pohjoiseen kalastukseen sopeutunut uralilainen antropologinen tyyppi on Komsan kulttuurin väkeä:he ovat kierrelleet merenrantoja pitkin Fen- noskandian ympärillä.Myös ”erdböllet” olisivat saattaneet olla heitä, sa- moin Puolan Swidryn kulttuurin hylkeen pyytäjät, samoin periaatteessa suomusjärveläiset siinä tapauksessa, että EIVÄT olisi olleet refugioeu-rooppalaisia (”nordic”). Tällainen selittäisi uralilaisen perimän huomattavan tasaisen osuuden länsi-Eurooppan väestöissä.

Tämä viittaa siihen, että myös puhjoisidoeurooppalainen, ”kampake- raaminen” perimä olisi levinnyt n. 2000 e.a.a. indoeurooppalaisen so- tavaunukansan mukana, jonka yksi ryhmä oli vasarakirveskansa, jonka yksi osa taas oli kampakeraaminen väestö niin kielessä kuin perimässä- kin. Esimerkiksi liettuan hevosvaunusanasto, josta tuo suuri kielikunta alun perin identifioitiin, on liettuan vasarakirveslainoja. Sotavaunu- kansan hevosjumala(tar) Ratainyčius (Ratainyčia) = Rattainen (”Rattaiska”) on vasarakirveskieltä.

Itäbalttilainen vasarakirveskansa edelleen idästä toi luontoa aktiivisesti muuttavan maatalouden

JK: ” Myös vasarakirveskulttuurin saapuminen noin 5000 vuotta sitten ja varhaisen metallikauden alkaminen noin 1500 vuotta myöhem- min ovat mahdollisesti osoitus uusien ihmisten saapumisesta. Vaikka tyypillistä kampakeramiikkaa ja varhaista metallikautta pidetäänkin ”idän tuontina” ja vasarakirveskulttuuria lännestä tulleena, niitä on pelkästään materiaalisen kulttuurin perusteella mahdotonta sijoittaa joko itäiseen tai läntiseen väestöön. ”

RJK: Itäbalttilainen, jos tullessaan valmiiksi erittäin voimakkaasti urali- laisten kielten vaikuttama vasarakirveskieli, josta suurin osa suomen sanastoa on peräisin, tuli idästä, se oli Fatjanovon kulttuurin kieli. Myö- häiseen Fatjanovon kulttuuriin liittyi läheisesti uralilaiskielinen Balano- von kulttuuri, joka luetaan pronssikauteen, vaikka Fafjanovo ja vasara- kirves on kivikautta, vaikka mm. vasarakirveet matkivat metallityöka- luja, ja jopa sana ”vas-ar-a” tarkoittaa ”kuparisen (vas, kampak.) kaltai- nen)! Balanovolaiset söivät kalaa ja kaivoivat myydäkseen metalleja kuten rautaa (suomalmia) ja kuparia, vaikka eivät ilmeisesti laajaa metallinvalmistusta itse harrastaneetkaan.

300px-Fatyanovo-culture.jpg

Vasarakirveskieli on mahdollisesti tullut Suomeen kahdessa eri erässä: ensin pitemmälle kantabaltista ehtineessä muodossa suoraan idästä (Akaa = Oka = ”iso joki, laaja vesi”, Saimaa = (sisä)maa = Zēme > Häme, saame suomi, ym.) ja toisen kerran etelästä ARKAAISEMMASSA lähempänä kantabalttia olevassa ”seeliläisessä” (Saame?, Aapa jne.). Jälkimmäinen on saattanut liittyä juuri saamelaisiin.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kiel…

Vasarakirveskansa oli pääasiassa pitkäkalloista ja siten enemmän sukua refugion eurooppalaisille kuin kampakeraaminen kansa. Se oli kuitenkin sekoittunut muihin väestöryhmiin kuten lyhytkalloisiin mustatukkaisiin ”kantaindoeurooppalaisiin” (mm.yläbaltteihin, aukštaiteihin). Kombinaa- tio oli sama kuin välimerenrodussa, joka on muodostunut monessa pai- kassa riippumattomasti. (Yhteen aikaan oli suuri ylläri, että venäläiset muistuttivat kovasti portugalilaisia jossakin geenivertailussa …) Vastaa- vasti myöhemmät alaanit (jotka tunsivat Kalevalaakin ja ihalivat eepok- sessaan mestarillista oluenpanijaa Pohjolan emäntää) olivat pitkäkalloinen poikkeus iranilaisten kansojen joukossa.

Varakirveskansa toi mm. tervan voimalla eteläisiä viljelytaitoja poh- joiseen, ja muutti perusteellisesti suomalaisen kulttuurin ja kielet, mutta ei aloittanut näitä.

Kierikkikeskuksen kivikautisen kylän kaivauksissa löydetty pihkakoru ja koivuntuohitervan kappale, jota on käytetty purukumina noin 5 500 vuotta sitten.

Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen l…

Meripihkakoru on mahdollisesti maailman vanhin ”Šiauliain tähti Ruotsista on lödetty myös pieniä meripihkaisia vasarakirveitä

Sata pistettä Museovirastolle loistavasta tieteellisestä toiminnasta, muutoin äärimmäisen tieteellisen rappion aikakaudelle!

JK: ” Esineistön ilmaantumista on vaikea suoraan yhdistää ihmisiin, sillä erilaiset tyylit voivat levitä myös muotien tavoin.

– Arkeologinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että Suomessa on jo hyvin varhaisessa vaiheessa muodostunut jako itäiseen metsä-Suomeen ja läntiseen rannikko-Suomeen, Lavento sanoo. ”

Omaleimaisia eurooppalaisia

Suomalaisten alkuperää seuranneelle uusi käsitys suomalaisista ”kanta-eurooppalaisina” voi olla hämmentävä. Aikaisemmin on korostettu sitä, miten suuresti me eroamme muista eurooppalaisista. Ovatko aikaisemmat tutkimukset olleet täysin hakoteillä?

– Eivät ole, sanoo Markku Niskanen.

– Me olemme kantaeurooppalaisia, mutta samalla myös omaleimaisia. Geeneiltään suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista lähinnä kahdesta syystä. Maanviljely alkoi levitä Etelä-Eurooppaan noin 8500 – 9000 vuotta sitten. Tämän uskotaan tapahtuneen ainakin osittain jon- kinlaisen ”kansainvaelluksen” myötä, samalla kun maanviljelijäkansoja alkoi vaeltaa Lähi-idästä kohti pohjoista. Niskasen mukaan vaellus nä- kyy esimerkiksi Balkanin alueella Y-kromosomissa kulkevien isälinjojen lisääntymisenä. Tämä eurooppalaisen perimän uusi geeniaines on sitä voimakkaampi, mitä lähemmäksi Lähi-itää mennään, ja siten sitä on suomalaisessa aineksessa hyvin vähän. Toiseksi Suomeen, havumetsä- vyöhykkeelle, vaeltaneilla ihmisillä on erilainen historia kuin kansoilla, jotka jäivät etelämmäksi.

– Meillä on voinut olla esimerkiksi nälkävuosia, jotka ovat suosineet tie-tynlaisten geenimuunnosten yleistymistä, tai geneettisiä pullonkauloja, joissa elämän karut tosiasiat ovat jättäneet jäljelle enemmän tai vähemmän  sattumanvaraisen geenivalikoiman, sanoo Samuli Ripatti.

Elintapa muokkasi piirteitä

Suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista myös fyysisiltä piirtei- ltään. Meillä on kaarevat poskipäät ja kulmikkaat ja matalat silmäkuo- pat, kun taas etelämpänä ihmisten poskipäät ovat tasaisemmat ja sil- mäkuopat korkeammat ja pyöreämmät. Niskasen mukaan nämä piir- teet eivät todista, että kuuluisimme johonkin toiseen porukkaan kuin muut eurooppalaiset, vaan heijastelevat suomalaisten elintapaa.

–  Metsästäjä-keräilijäkulttuuri jatkui pohjoisessa paljon pidempään kuin muualla Euroopassa,Niskanen sanoo.Metsästäjä-keräilijät söivät kovaa ravintoa, joka vaati paljon purulihaksia. Kun leukalihakset kasvoivat, myös leuat suurenivat, ja tämä vaikutti kallon muotoon. Sen sijaan ete- lämpänä siirryttiin pehmeämpään ravintoon. Se aiheutti omat muutok- sensa sikäläisten ihmisten kalloon. Viljelijäkansojen leuat pienenivät mutta hampaat eivät, mikä näkyy tätä nykyä purentahäiriöinä. Ne ovat lisääntyneet myös Suomessa ravitsemuksen muututtua.Yhtenä Euroo- pan viimeisimmistä metsästäjä-keräilijäkansoista suomalaiset kiinnos- tavat terveystutkijoita muistakin syistä kuin purentahäiriöiden takia. Tiedetään esimerkiksi, että kakkostyypin diabetes vaivaa pahiten juuri niitä kansoja, jotka ovat verraten hiljattain siirtyneet metsästäjä-keräilijöiden elämäntyylistä länsimaiseen elämäntapaan.

– Suomalaiset ovat juuri tällainen kansa, Markku Niskanen sanoo. Diabeteslukumme voi olla merkki siitä, ettemme ole vielä kunnolla sopeutuneet maanviljelijäkansojen ravintoon.

RJK: Suomessa elivat tuhansia vuosia rinnakkain ja limittäin maanviljeli- jät (vasarakirves), jotka olivat aina kynnet pystyssä muutamassa kaik- kea luonnossa, mitä suinkin vain pystyivät: kasveja, eläimiä, maata, vesistöjä ja metsästäjät/kalastajat/tarhaajat (suomalaiset, kampak.), joille oli kunnia-asia muuttaa niin vähän kuin mahdollista (ilmiö tunne- taan lähes kaikkialta muualtakin maapallolta, legendaarinen arkeologi- sesti näkymätön kansa ovat olleet tunguusit (evenkit), joiden vaikutus kuitenkin näkyy joka paikassa heidän laajan alueensa laidoilla muihin), sekä paimentolaiset (saamelaiset).

JK: Saamelaiset oma lukunsa

Saamelaiset ovat geneettisesti ja fyysisiltä piirteiltään vielä omaleimai- sempia kuin suoma- laiset, minkä vuoksi heidän on aikaisemmin ajateltu tulleen jostakin Euroopan ulkopuolelta. Muutama vuosi sitten taas he- rätti suurta kohua havainto, että saamelaiset ovat geneettisesti lähei- sintä sukua baskeille. Nämä havainnot selittyvät sillä, että saamelaiset ovat lähtöisin samasta jääkauden aikaisesta turvasaarekkeesta kuin baskit.

– Nykytiedon valossa baskit jäivät paikoilleen Espanjan ja Ranskan raja-alueille, mutta saamelaiset jatkoivat matkaa ja päätyivät pohjoiseen, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. ”

RJK: Baskit eivät ole ”cro magnon” -tyyppiä.Heidän kielensäkin on kau- kaista sukua kaukaasialaisille kielille. He ovat todennäköisesti tulleet aluella, ja mahdollisesti laivoilla. Samaa väkeä on voinut tasan yhtä hyvin tulla pohjoisemmaksikin.

JK: ” Suomeen saamelaiset saapuivat luultavasti Norjan rannikkoa, joka vapautui jäästä ensin, ja on mahdollista, että he ovat aina eläneet vain pohjoisessa. Käsitys voi kuitenkin vielä muuttua, kun geenejä tutkitaan lisää, arvioi dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta.

– Ei ole täysin pois suljettua, että he tulivat idästä. Geneettinen oma- leimaisuus selittyy sillä, että saamelaisia on ilmeisesti aina ollut melko vähän eivätkä he ole juuri sekoittuneet muihin väestöihin. Kun populaatio pysyy pienenä, tietyt geenimuunnokset voivat yleistyä sattumalta prosessissa, jota kutsutaan geneettiseksi ajautumiseksi.

– Geneettinen ajautuminen on johtanut sekä baskeilla että saamelaisilla sattumalta samojen geenimuunnosten yleistymiseen, mikä saa heidät näyttämään läheisemmiltä sukulaisilta kuin tosiasiassa ovat, Niskanen sanoo. Saamelaisten fyysiset piirteet, korkeat poskipäät ja matalat sil- mäkuopat,ovat samankaltaiset kuin suomalaisten,mutta vielä korostu- neemmat. Tämä johtunee siitä, että saamelaiset pysyivät metsästäjä-keräilijöinä vielä pidempään kuin suomalaiset.

Kieli vaihtui kevyesti

Suomea on meillä puhuttu vasta noin 1 500 vuotta. Sitä ennen kukin heimo käytti omaa kieltään ja osasi kolmea–neljää muuta. ”

RJK: Suomalaisuuden kytkeminen tähän viimeiseen hännänhuippuun Suomen alueella on vikapisto.

Suomesta erotukseksi saamesta voi periaatteessa puhua jo silloin, kun saame- ja Häme- sanat ovat eriytyneet. Suomi (Sōmis) on viimeisin, kuurilainen tulokas parvessa.

JK: ” Geenit ja arkeologinen aineisto eivät kerro mitään siitä, mitä kieltä Suomea asuttaneet varhaiset ryhmät ovat puhuneet.

– Ainoa asia, joka on varma, on se, etteivät he puhuneet suomea, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

RK: Tämä EI ole ”ehdottoman varmaa”, etteikö arktinen Komsan kulttuuri olisi ollut kiellisesti esiuralilaista! Tosin kovin todennäköistäkään tämä ei ole.

JK: Vaikka emme koskaan saa tietää, mitä kieltä ensimmäiset asukkaat käyttivät, kielen vaiheita tutkimalla siitä voidaan saada vihjeitä. Saari- kiven mukaan kielemme vanhinta kerrosta ovat erilaiset paikannimet, kuten Saimaa, Imatra ja Koli. Niitä ei voi yhdistää suomeen tai lähisukukieliin. ”

RJK: ” Saimaa ja Imatra ovat vasarakirveskieltä. Se on varmaa kuin köy- hän kuolema. Kolikin saattaa olla sitä, se voi olla samaa juurta kuin kallio, liettuan kalnas. Tulee kohoamista, nostamista tarkoittavasta sanasta, josta muuten tule myös sana kela.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesi…

JK: ” Suomen alueella puhuttiin siis kauan sitten jotakin tuntematonta kieltä, josta emme tiedä mitään.

Saamen aika mysteeri

Tämän tuntemattoman kielen jälkeen toiseksi vanhin kerros muodos- tuu saamelaiskielistä. Saamenpuhujat ovat asuttaneet melko varhai- sessa vaiheessa suuren osan Etelä- ja Keski-Suomea, ja heidän perintö- ään suomen kielessä ovat sellaiset sanat kuin kahlata, kenttä ja nuotio. ”

RJK: Kaikkikin nuokin saattaisivat olla balttiperäisiä, joskin suomessa saamen kautta: esimerkiksi nuotio on jotvingiksi node, ja leivinuuni on sitten (v)umpnode eli umpinuotio.

JK: ” Kyse ei kuitenkaan ole samasta saamen kielestä,jonka nyt tunnem- me, vaan eräänlaisesta kantasaamesta, josta nykyinen saamen kieli on kehittynyt. Keitä nämä saamea puhuvat ihmiset olivat, on toistaiseksi mysteeri. Aikaisemmin ajateltiin, että saamelaiset olivat Suomen alku- peräisasukkaita,jotka joutuivat vetäytymään pohjoiseen suomalaisten tieltä. Tämä tulkinta ei kuitenkaan saa tukea geneettisestä aineistosta. Jos Etelä-Suomen saamelaiset olisivat olleet samaa porukkaa kuin ny- kyajan saamelaiset, tämän pitäisi näkyä saamelaisvaikutuksena suoma- laisten geeneissä, mutta sellaista ei ole. Saarikivi myös muistuttaa, että suullisessa perinteessä näitä ”saamelaisia” kuvataan kaskiviljelijöiksi. Tämä viittaa siihen, että he harjoittivat toisenlaista kulttuuria kuin poh- joisen saamelaiset. Tämä yhtälö ei jätä paljon vaihtoehtoja. Todennä- köisin selitys on, että etelän saamenpuhujat olivat eräs niistä etnisistä ryhmistä, joista tämän päivän suomalaiset on tehty, ja että ryhmä jossakin vaiheessa vaihtoi kielensä. ”

RJK: Juu, ja siellä oli koko ajan myös suomalaisia. Ei tehnyt tiukkakaan. Kireämäpää saattoi olla vasarakirveskansan kanssa!

Vasarakirveskansalla ei ole enää suoria seuraajia, lähimpinä ovat yläliet- tualaiset, jotka eivät ole sen geneettisiä perillisiä, ja jotkut latgallit. Suo- ria perillisiä ovat ilmeisesti olleet Volgan goljadit eli ”itäiset galindit”, jotka ruhtinas Juri Dolgoruki voitti 1100-luvulla, Latvian ja Liettuan välillä vaikuttaneet, latgalleihin liittyneet seelit ja ilmeisesti myös Kuurinmaan kuurilaiset, suomalaisia lähimpänä ollut balttikansa.

JK: ” Toinen mahdollisuus on, että nämä ihmiset hävitettiin, ennen kuin he ehtivät sekoittua muuhun väestöön. Niin tai näin, jossakin vaiheessa he ennättivät siirtää kielensä geneettisille saamelaisille.

Kantasuomea ei koskaan

Myös suomen kielen saapuminen Suomeen on hämärän peitossa, mutta tapahtuma vaikuttaa varsin tuoreelta. ”

HM: Suomi on syntynyt Suomessa Kiukaisten kulttuurin muodossa. Se vaikutti myös Virossa.

JK: ” Kielitieteilijät jäljittävät kielten alkuperää tutkimalla niiden hajoa- mista erilaisiksi murteiksi. Kun kielelle annetaan aikaa, se eriytyy aina murteiksi, ja kun aikaa kuluu riittävästi, murteista kehittyy erillisiä kieliä. Mitä erilaisemmiksi murteiksi ja kieliksi kieliryhmän puhuma-alue on pilk- koutunut, sitä todennäköisempää on, että kieltä on puhuttu alueella pitkään. Tästä näkökulmasta kielitieteilijät ovat melko yksimielisiä siitä, että kantasuomea, josta kaikki itämerensuomalaiset kielet ovat kehittyneet, ei ole koskaan puhuttu Suomen alueella. ”

RJK: Tyhjää pulinaa.

JK: ” Se kehittyi luultavasti Itämeren eteläpuolella. Tästä viestii viron, eteläviron ja liivin erilaisuus, joka on paljon vanhempaa perua kuin esimerkiksi suomen ja viron kirjakielen erilaisuus. ”

RJK: Liivi on useinkin lähempänä suomea kuin viro.

JK: ” Kielitieteilijät ovat yksimielisiä myös siitä, että keskusalue, jonne suomi juurtui ensin, oli Etelä-Suomessa. Vaikka murteista puhuttaessa meille nykyään tulee mieleen savolainen ”viäntäminen”, murteet ovat aikoinaan olleet kirjavimmillaan etelässä. Suomen oletetaan saapuneen eteläiseen Suomeen aikaisintaan vuoden 500 tienoilla. ”

RJK: Pläp pläp pläp

JK: ” Muualle maahan se on levinnyt 1200-luvulta lähtien. Murteita ja kieliä vertailemalla kantaurali, jonka jälkeläisiä suomikin on, on sijoitettu Volgan mutkaan. Siellä toistensa naapureina elävät mordvalaiset, marit ja permiläiset, joiden kielissä on hyvin vähän yhteistä. Vaikka itse emme ole siis tulleet Volgan mutkasta, kielemme alkuperä viittaa sinne.

Suomi lainattiin bättre folkilta

Jos kielitieteilijöiden arvio suomen kielen iästä pitää paikkansa, mistä kieli tuli? Saarikiven mukaan tästä voi esittää vain hyviä arvauksia. Arkeologisen aineiston perusteella Suomeen saapui rautakaudella lisää väestöä, mutta yhteys kieleen on vain ajallinen. Suomen kielen tuojiksi on ehdotettu Itämeren eteläpuolella eläneitä itämerensuomalaisia, jotka kävivät kauppaa germaanien kanssa. He olisivat voineet olla jonkinlaista ”bättre folkia” Suomessa asuneiden ”metsäläisten” näkökulmasta.

RK: Kissan paskat.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/fin-land-hakoteilla-ja-putin

JK: Saarikiven mukaan kielen vaihtuminen ilman merkittävää kansainva- ellusta on historian saatossa ollut mitä tavallisin tapahtuma. Kun Roo- man Caesar valtasi Gallian, ihmiset alkoivat muutamassa vuosisadassa puhua latinaa

– Asterixin kotikylää lukuun ottamatta. Vastaavasti Rovaniemen poh-joispuolella ei vielä 1600-luvulla asunut ensimmäistäkään suomenkielistä, mutta nyt siellä ei muuta kuulekaan kuin suomea.

– Kielen vaihtumiseen riittää aivan pienikin porukka, etenkin, jos porukalla on jotakin, jota muut haluavat.

Käytännöllinen suhde kieleen 

Janne Saarikivi muistuttaa, että esihistoriallisella ajalla kielikartta ja ih- misten suhtautuminen kieleen olivat kovin toisenlaisia kuin nykyään. Ihmiset elivät pienissä ryhmissä, ja ryhmät olivat vain vähän koske- tuksissa toistensa kanssa, joten kielet pilkkoutuivat nopeasti ”omik- seen”. Millä tahansa alueella saattoi olla useita heimoja, jotka kaikki puhuivat eri kieltä. Ihmiset kuitenkin osasivat yleensä kolmea-neljää naapurikieltä vähintään sen verran, että pystyivät käymään kauppaa. Näin ihmiset ovat vaihtaneet kieltä koko ajan tarpeen mukaan. Kieli ei siis ollut esisuomalaisille samalla tavalla osa identiteettiä kuin se on kansallisvaltion ihmisille. Se oli käyttötavaraa.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. ”

RJK: Kaaro on Erkon pyhäkoulupojaisia hölynpölytoimittajia, joka ei ymmärrä tieteestä mitään, eikä tule ikinä oppimaankaan.

Suomalaiset, suomalaisen oman kulttuurin juuret, ovat olleet Suomessa 5000 vuotta.

Kielikäytäntö oli ominainen heimoyhteiskunnalle, alkuyhteiskunnan korkeimmalle muodolle, jossa ei ole vielä valtiota.

Samaa ne jaksaa jauhaa niinkun leipämyllyä tuota ”Saimaan ja Imatran muka tuntematonta etymologiaa”… haistapaskantieteilijöiden leipämyllyä.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 3. tammikuu 2017

http://tyynekuusela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/104461-ruotsin-5000-vuoden-takaiset-kuoppakeraamikot-olivat-suomalaisia

Ruotsin 5000 vuoden takaiset ”kuoppakeraamikot” olivat ”suomalaisia”!

N. 4000 v. e.a.a. Skandinaviaan saapui Euroopasta sen ensimmäinen maanviljelyskutttuuri, ns.suppilopikarikulttuuri,joka ulottui laajimmillaan suurten järvien alueelle eli Tukholman korkeudelle. Ilmaston kylmettyä uudelleen tuo kulttuuri joutui väistymään takaisin keski-Eurooppaan, ja sen korvasi siltä kuitenkin vaikutteita ja mm. kotieläimiä kuten sian ja vuohen omaksunut metsästäjä-keräilijä-paimentolaisuuteen perustuva kuoppakeraaminen kulttuuri, joka ulottui myös Suomen puolelle, tai saattoi suorastaan olla pääsiassa Suomesta peräisikin näiden uusien tietojen mukaan.

Gotlannin kalkkihaudoissa on säilynyt tämän kuoppakeraamisen kult- tuurin edustajien luurankoja, joiden DNA:n ruotsalaiset ovat onnistu- neet nyt analysoimaan, ja kuinka ollakaan: ”nykysuomalaisiahan” ne, paitsi yksi suvultaan Välimereltä tullut maanviljelijä…

Kuoppakeraamisen kulttuurin katsotaan liittyneen ns. kampakeraami- seen kulttuuriin, joka on perustellusti oletettu kielellisesti suomalais- ugrilaisperäiseksi ainakin Venäjällä ja Ruotsissa. Suomessa sen sijaan eräs porukka on ollut jyrkästi tätä vastaan. Suomalainen Sarsan-To- mitsan kuttuuri (sikäli kuin tämä yhdistäminen hyväksytään) katsotaan olleen kampakeraamisen ja kuoppakeraamisen kulttuurin välinen linkki.

en.wikipedia.org/wiki/Pitted_Ware_culture

en.wikipedia.org/wiki/Pit%E2%80%93Comb_Ware_culture

encyclopedia.thefreedictionary.com/Pitted+Ware+culture

encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finns

Mm. niistä luista käyty keskustelu on ollut ”mielenkiintoista”, nimenomaan Suomessa:

www.tiede.fi/keskustelut/post1155969.html#p1155969

” Ruotsalaiset iskevät koska tahansa Gotlannin kuoppakeraamikkojen geenit ja kallonmitat ja muut sellaiset tiskiin. He ovat lähinnä pikarimalja = megaliittiväen ja Suomenkin silloisten asukkaiden jälkeläisiä.”

 .
.
 .
Uudet tulokset osoittavat, ettei ole syytä epäillä kamperaamikkojen ja myös kuoppakeraamikkojen olleen ainakin monen suomalaisen geneettisiä esi-isiä.
 
Suppilopikarikulttuurikaan on tuskin ollut indoeurooppalaista, vaan Skandinavian ensimmäiset indoeurooppalaiset ovat olleet Suomesta tullutta nuorakeraamisen eli balttisukuisen vasarakirveskulttuurin väkeä, minkä jälkeen sitten myös etelästä saapui heitä, tai germaaneja.
 .

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/itameren-laivahaudat-eivat-ole-hautoja-1

sunnuntai, 12. tammikuu 2014

http://science.sciencemag.org/content/336/6080/466.full

Itämeren ”laivahaudat” eivät ole hautoja

http://yle.fi/uutiset/itameren_rannoilta_loytyi_tuhansien_vuosien_takaisten_kauppapaikkojen_ketju/6554311

Haudoiksi luullut kiviladelmat olivatkin jokisuiden kauppasatamia, joissa etelästä tuotu pronssi vaihtoi omistajaa, sanoo ruotsalaistutkija.

Kansainvälinen kaupankäynti ei ole uusi keksintö. Sen osattiin jo kauan ennen kuin oli valtioitakaan, ja pronssikaudella 3000 vuotta sitten me- talliesineiden kauppa suorastaan räjähti Itämeren alueella. Esinelöytö- jen perusteella pronssin tuonnista etelästä pohjoiseen on tiedetty pitkään, mutta nyt ruotsalaistutkija sanoo jäljittäneensä myös kauppapaikat.

Pronssikauden keskivaiheilla noin vuonna 1000 ennen ajanlaskumme alkua Itämeren rannoilla yleistyivät sekä pronssiesineet, että laivan muotoon asetellut kivirakennelmat. Tällaisia latomuksia löytyy kaikkialta Itämeren alueelta ja ennen muuta suurilta saarilta. Erityisen paljon niitä on Gotlannissa.

Niitä on pidetty hautoina, mutta Göteborgin yliopiston tutkija on väitöskirjassaan toista mieltä: paikoilla tehtiin pronssikauppaa, hän sanoo.

”Kuolonlaivoista” ei löytynytkään vainajia

Tutkija Joakim Wehlin kertoo latomusten sijainnin ja niistä tehtyjen ar-keologisten löytöjen kumoavan näkemyksen ”kuolonlaivoista”, jotka olisi tarkoitettu viemään vainajan sielu merelle. Monista rakennelmista ei löydy mitään merkkiä vainajasta, ja muihinkaan ei yleensä haudattu kokonaisia ruumiita, tutkija havaitsi.

Elävistä ihmisistä jää jälkipolville vähemmän merkkejä kuin haudatuis- ta, joten paikkojen merkitystä ei ole tajuttu, Wehlin sanoo. Hänen mukaansa latomusten muoto on paljastava: yksityiskohdat kertovat, että kivilaivat tehtiin todellisten laivojen mallin mukaan. Niillä on siis vahva linkki merenkulkuun, Wehlin päättelee.

Maastonmuotoja tutkimalla Wehlin jäljitti useita paikkoja, joita hän pitää pronssikautisina kauppasatamina. Kukkuloiden juurella, jokien suulla sijainnutta asutusta on aiemmin pidetty paljon nuorempana, mutta kehittyneet tutkimusmenetelmät ovat osoittaneet sen pronssikautiseksi. ”

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/31901

” Östersjöns skeppssättningar.Monument och mötesplatser under yngre bronsålder /Baltic Stone Ships. Monuments and Meeting places during the Late Bronze Age ”

http://www.hum.gu.se/aktuellt/Nyheter/fulltext/stenskepp-vittnar-om-langvaga-resor-och-ett-maritimt-natverk-i-ostersjon-for-3-000-ar-sedan.cid1160538

https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/31901/2/gupea_2077_31901_2.pdf

On kiinnitetty ennekin huomiota balttiperäisten paikannimien ryppäisiin näiden laivamonumenttien ympäristössä:

Laivalatomuspaikkojen ympäristöt varsinkin Ruotsissa näyttävät vili- sevän muita paikkoja selvästi enemmän ”-ing-”-loppuisia preussilais/ kuurilaistyyppisiä paikannimiä,vaikka sitten kantasana olisikin selvästi ruotsalainen,kuten vaikkapa ”Glömminge”.Muita tuollaisia 1:2500000 mittakaavaisesta kartasta sentin-parin etäisyydellä ”oikeasta paikas- ta”: Blekinge, Veinge, Harplinge, Getinge, Slöinge, Faringe, Vittinge, Björklinge, Gysinge, Huddinge, Taxinge, Graninge, Kumlinge. Ihan ”huk- kapaikoilla” tuon seikan suhteen tuollaisia nimiä ei tuonkokoisten tai isompien paikkakuntien kohdalla näytäkään esiintyvän ollenkaan. Noilla paikoilla on myös muuta keskinäistä yhteyttä: esimerkiksi Faringen-Vittingen-Björklingen- Gysingen-Huddingen-Taxingen keskellä on myös ”Kumla”, ja Graningen vieressä on mm. ”Ålandsbro”.

… Pääte on samaa juurta kuin suomen sekä –inen (liivin –ńi) että –kas (liivin –g).

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/374890?page=9#376759

 

http://yle.fi/uutiset/3-9446439

DNA-tutkimus: Kivikauden baltit saivat Lähi-idästä varhain viljelyoppia, eivät uusia geenejä

Eurooppa siirtyi maanviljelykseen muuttajaväestön myötä, mutta Baltiaan oppi näyttääkin tulleen ensin ja uusi väki vasta myöhemmin.

Pienen joen suu ruohikkoisella järvenranta-alueella.

Baltian varhaisten maanviljelijöiden joukkoon kuuluneiden ihmisten jäänteet löytyivät Burtnieks-järven rannalta Latviasta. Valters Grivins / CC BY 3.0

Nykyisen Baltian kivikautiset metsästäjä-keräilijät näyttävät ryhtyneen viljelemään maata omin päin, toisin kuin aikalaisensa Keski- ja Länsi-Eu-roopassa, jonne taito tuli Lähi-idästä muuttaneiden ihmisten mukana.

Irlantilais-brittiläisessä tutkimuksessa tultiin tähän tulokseen neoliitti- selta kivikaudelta säästyneen DNA:n perusteella. Sitä saatiin Latviasta kivikautisilta hautausmailta löytyneistä kuudesta pääkallosta. Lisäksi tutkittiin kaksi näytettä Ukrainasta.

Pääkallot ovat 4 800–8 300 vuoden takaa, jolloin Euroopassa vähi- tellen luovuttiin vaeltamasta riistan ja keräiltävän ravinnon perässä ja asetuttiin aloilleen tuottamaan ruokaa.

Muualla äkkirysäys, Baltiassa hidas siirtymä

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että neoliittisen ajan lopulla Lähi- idän tulokkaat olivat asuttaneet Euroopan laitamat ja pitkälti korvan- neet metsästäjä-keräilijät tai ainakin antaneet vanhalle väestölle roimasti geenejään sekaliittojen kautta.

Tulokkaat olivat monella tavoin eurooppalaisia aikalaisiaan edisty- neempiä. He eivät vain osanneet viljellä viljaa ja hoitaa karjaa, vaan heillä oli tuomisinaan myös keramiikkaa.

Dublinin Trinity Collegen ja yliopiston ja Cambridgen yliopiston tutki- muksessa havaittiin, että Baltian asukkaiden geenit olivat yhä entiset, vaikka väki osasi jo viljellä.

 

Kaksi jauhinkiveä, puukauha ja keramiikkaruukku pöydällä.

Jauhinkivet kertovat maanviljelyksestä neoliittisena aikana Sveitsissä. Sandstein / CC BY 3.0

Baltian arkeologiset löydöt ovat osoittaneet muutoinkin, ettei kivikau- den iso tekninen mullistus tullut sinne kertaheitolla, toisin kuin muualle Eurooppaan, vaan pala palalta.

– Uudetkin löydöt antavat ymmärtää, että alkuperäisväestö sopeutui uusiin tapoihin kaupan ja muiden kontaktien kautta. Väestöjen muutto- liikkeet eivät olleetkaan Euroopan esihistoriassa ainoa tapa hankkia uusia tekniikoita, sanoo tutkija Andrea Manica.

Tukea myös kieliteorialle

Aivan ilman tulokkaita ei Latviassakaan kuitenkaan eletty: yksi näyte viittaa vainajan olleen kotoisin Mustanmeren pohjoispuolisilta alueilta.

Se vahvistaa samalla yhtä teoriaa siitä, miten Eurooppa sai indoeurooppalaiset kielensä, sanoo tutkimusta johtanut Eppie Jones.

Indoeurooppalaisista kielistä on maanosassamme vain vähän poikkeuksia, muun muassa suomi.

Baltialais-slaavilaiset kielet näyttävät olevan lähtöisin Mustameren aroilta jo ennen pronssikautta.

Geenitutkija Eppie Jones, Cambridgen yliopisto

Pääteorioita on kaksi. Toisen teorian mukaan Euroopan kielet tulivat Anatoliasta maanviljelijöiden mukana.

Toinen taas pitää alkukotina juuri Mustameren pohjois- ja koillispuolta, josta kielen toi ratsain liikkunut väki pronssikauden alussa. Euroopan pronssikausi alkoi nelisen tuhatta vuotta sitten.

Viljelijöiden geenien puuttuminen ajalta, jolloin tulokkaiden tekniikkaa oli jo käytössä Baltiassa, antaa ymmärtää, että ainakin baltialais-slaavilai- nen kielihaara on lähtöisin Mustameren aroilta ennen pronssikauden ratsastajien tuloa, Jones sanoo.

Tutkimus on julkaistu Current Biology -lehdessä.

http://www.helsinki.fi/hum/ajankohtaista/2013/01/0128b.htm

Ajankohtaista

Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten

Siitepölytutkimusta ja arkeologiaa yhdistävä tutkimushanke ”Kouvolan seutu muinaisuudessa,korpea vai kaskenkaatajia” on selvittänyt vuosi- na 2010–2012 nykyisen Kouvolan pohjoisosan esihistoriaa ja maan- käyttöä jääkaudelta 1200-luvulle jKr.Hankkeen tuloksena on syntymäs- sä uudenlainen näkemys suomalaisen maatalouden alkutaipaleesta.

Tutkimusalue sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa, Jaalan Huhdasjärvellä. Alueen maatalousasutuksen on aiemmin oletettu syntyneen vasta his- toriallisella ajalla,viimeistään 1500-luvulla.Arkeologiset löydöt kuitenkin osoittavat,että alueella on elänyt yhteisö,joka on ylläpitänyt kalmistoa 600-luvulta 1100-luvulle jKr. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää,harjoittiko yhteisö maa- vai erätaloutta.Toisena kysymyksenä olivat maanviljelyn alkuvaiheet – onko Huhdasjärveltä löydettävissä yhtä vanhoja maanviljelyn tuloksia kuin läheltä, Repoveden kansallispuiston alueelta muutama vuosi sitten löydettiin.

Saadut tutkimustulokset muuttavat käsitystä maanviljelyn alkuvai- heista niin kivikauden kuin rautakauden osalta. Varhaisin metsänrai- vausvaihe ajoittuu kivikaudelle 5300 – 4000 eKr. Ensimmäisenä viljely- kasvina oli tattari 5300 eKr., ja noin 4200 eKr. ilmestyvät ensimmäiset merkit ohran viljelystä. Nämä viljelyn merkit ajoittuvat kivikaudelle, samaan aikaan saviastioiden valmistustaidon omaksumisen kanssa (varhaiskampakeramiikka).

Viljely alkoi 2000 vuotta oletettua aikaisemmin

Tulokset ovat merkittäviä. Ne osoittavat viljelyn alkaneen Suomessa yli 2000 vuotta oletettua aikaisemmin, suurin piirtein samaan aikaan kuin maanviljely levisi Keski-Eurooppaan. Aiemmin viljelytaidon on uskottu levinneen Suomeen Keski-Euroopasta käsin vasta 2900 eKr. alkaen ns. nuorakeraamisen kulttuurin välityksellä. Kouvolasta löydetty vanhin vil- jelylaji, tattari, on kulkeutunut Suomeen idästä Euraasian halki. Tattari- löytö ajoittuu samaan aikaan kuin Aasiasta lähtöisin oleva saviastioiden valmistustaito saavuttaa Suomen.

Nyt löydetyt viljelyn merkit eivät muuta Suomen kivikauden asukkaita maanviljelijöiksi. Kalastus ja metsästys olivat kivikaudella pääelinkeinoja.

Huhdasjärven alueen esihistorian intensiivisin maankäyttövaihe ajoittuu rautakaudelle. 600-luvulla jKr.rantalehdot raivattiin ohranviljelyä varten, ja 900-luvun alussa viljelyn painopiste siirtyi kuusimetsien kaskeami- seen ja rukiin viljelyyn. Oletetulla erämaa-alueella on siis varhaisempi maanviljelyshistoria kuin aiemmin on oletettu.

Tutkimusryhmä: FT Teija Alenius (paleoekologia), FT Antti Lahelma (arkeologia), FT Teemu Mökkönen (arkeologia), Helsingin yliopisto, arkeologian oppiaine.

Lisätietoja ja yhteydenotot: arkeologi Teemu Mökkönen, puh. 040 539 1202, teemu.mokkonen(at)helsinki.fi

Tästä on kyse:

  • Suomessa on viljelty tattaria jo 5300 eKr. ja ohraa 1000 vuotta myöhemmin. Tulokset osoittavat kivikautisen maanviljelyn olevan Suomessa noin 2000 vuotta vanhempaa kuin aikaisemmin on oletettu.
  • Tattari (Fagopyrun esculentum) on alkuperältään itäinen laji, jonka alkuperä on Himalajan suunnalla, Kiinassa tai Tiibetissä. Keski-Eurooppaan kasvi levisi yleisesti vasta 1200-luvulla tataarien valloitusten myötä. Tulokset siis osoittavat kivikautisen viljelytaidon saapuneen Suomeen eri suunnasta kuin Keski-Eurooppaan, jonne maanviljely levisi Lähi-idästä
  • Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen tutkimukset alkoivat vuonna 2010 ja päättyivät 2012. Tulokset on julkaistu kansainvälisessä vertaisarvioidussa julkaisusarjassa tammikuussa 2013 – Geoarchaeology: An International Journal 28 (2013).
  • Tutkimuksen rahoittivat Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Jaalan kotiseutusäätiö.

 

Donald Trumpin ideologia

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/donald-trumpin-ideologia

Kirjoittanut Risto Juhani Koivula (4. lokakuu 2016

Trump at lectern before backdrop with elements of logo "TRUMP DonaldJTrump.com"

Hillaryn ideologia on tullut jo käsitellyksi hänen apulaistensa kautta, joiden lumoissa hän on, ja päinvastoin. USA:n pressanvaaleissa on perinteisesti paljon päristy uskonnoista ja ehdokkaiden uskontosuh- teesta. Sitä on tehnyt myös Hillary silloin, kun hän rupesi haikailemaan presidenttiehdokkuutta, viime vuosikymmenen alussa. Silloin hänen gloriansa romahti ainakin minun silmissäni, sen verran läpinäkyvää se oli. Kun puolueet olivat tasan samanlaisia, niin ainoita jotka esittivät poliittisia vaihtoehtoja ja myös pitivät niistä kiinni olivat uskontokun- nat, mm. aiheista maahanmuutto, perhe, sodat ja puolustus, sosiaali- politiikka, koulut ja koulutuspolitiikka, jopa terveydenhuolto ja tiede. Obama on ensimmäinen uskontokuntiin kuulumaton presidentti ja ensimmäinen, joka on maininnut uskonnottomat virkaansatujaispuheessaan, joissa on tapana luetella isommat kuppikunnat.

Nyt jenkkien vaaleissa on ollut tähän asti harvinaisen vähän pärinää uskonnoista. Sitä tosin voi tulla vielä. Täältä tulee mielenkiintoista tietoa:
 .

Donald Trump kuuluu USA:n Presbyteerikirkkoon (n. 3mlj. jäsentä laajimpien kriteerien mukaan). Se on Skotlannista alun perin peräisin oleva protestanttinen kirkko, jossa valta on viime kädessä maallikoilla. Presbyteerit ovat vapaamielisiä, ”tieteisuskovaisen” maineessa ja monet, varsinkin napamiehet, ovat olleet unitaristeja eli pyhän kolminaisuuden kiistäjiä, josta johtuen on joskus ollut liipasimella, hyväksytäänkö heitä lainkaan kristityiksi muissa kirkoissa.

Nimitys presbyteeri tulee kirkon virasta, joka sijoittuu piispan ja dia- konin väliin, eli samalla organisaatiotasolle kuin katolinen tai orto- doksinen tai luterilainen pappi, mutta jonka tehtävänä on sielunhoito. Joillakin kirkoilla on presbyteerejä, mutta ei pappeja, vaan maallikot saarnaavat. Papittomat kirkot, mm. helluntailaiset, nimittävät kirkkojärjestystään ”presbyteeriseksi”. Se on vähän eri asia. USA:n katoliset nimittävät joskus kaikkia protetantteja ”presbyteereiksi”, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä, että ”puolipakanoiksi”. USA:n presbysteeriopilla Priestleyn muotoilemana ei ole muuta kuin korkeintaan historiallista tekemistä kalvinismin, predestinaatio-opin kanssa. Sen kauempana eivät uskontojen ”sielukuvat” juurikaan voi olla.
Trump on epäuskonnollisesta bisnesperheestä, mutta hän kävi omasta aloitteestaan presbyteerien pyhäkoulua ja rippikoulun ja konfirmoitiin kirkon jäseneksi. Trumpin tie- detään olevan innostunut kirkostaan ja ihailevan sitä, vaikka hän toisaalta sanoo, ettei käytä uskonnollisia perusteluja eikä kadu syntejä (vaan yrittää välttää niitä). Tämä onkin tunnustuksen mukaista.
Trump is a Presbyterian. [572] He has said that he began going to church at the First Presbyterian Church in the Jamaica neighborhood in Queens as a child. [573] Trump attended Sunday school and had his confirmation at that church. [573]
.

[Huom! Tuo nykyään itseään ”USA:n vanhimmaksi presbyteeriksi seurakunnaksi” mainostava kirkko on perustettu 1662 Lontoon piispan alaisena episkopaalisena eli anglikaanisen kirkon ylivallan tunnustavana seurakuntana, jolloin jo alueen hollantilaset ja muut kalvinistit jäivät pois. Nimi on kyllä saattanut jo tuolloin olla presbyteerinen, katolisten käyttämässä haukkumanimimerkityksessä kaikista protetanteista USA:ssa.

Ensimmäinen opillisesti spesiaalisesti presbyteerinen kirkko, Presbyterian Church in the United States of America ja itse oppikin syntyivät USA:n itsenäisyystaistelun jälkeen 1789. The Presbyterian Church in the United States of America (PCUSA) was the first national Presbyterian denomination in the United States,existing from 1789 to 1958. In 1958, the PCUSA merged with the United Presbyterian Church of North America, a denomination with roots in the Seceder and Covenanter traditions of Presbyterianism. The new church was named the United Presbyterian Church in the United States of America. It was a predecessor to the contemporary Presbyterian Church (USA).

Overtime, traditional Calvinism played less of a role in shaping the church’s doctrines and practices — it was influenced by Arminianism and revivalism early in the 19th century, liberal theology late in the 19th century, and neo-orthodoxy by the mid-20th century. The theological tensions within the denomination were played out in the Fundamentalist–Modernist Controversy of the 1920s and 1930s, a conflict that led to the development of Christian fundamentalism and has historical importance to modern American Evangelicalism. Conservatives dissatisfied with liberal trends left to form the Orthodox Presbyterian Church in 1936.

 

Tunnustukselliset anglikaanit marssivat ulos First presbyterian Church -seurakunnasta 1704. Joukko erillisiä presbyteerisi’ virtauksia liittyi nykyiseksi USA:n Presbyteerikirkoksi (PCUSA) 1958 Donaldin ollessa 12-vuotias, joten hän on joka tapauksessa liittynyt juuri siihen.]

.

In an April 2011 interview on The 700 Club, he commented: ”I’m a Protestant, I’m a Presbyterian. And you know I’ve had a good relationship with the church over the years. I think religion is a wonderful thing. I think my religion is a wonderful religion.” [574] [575] Trump told a 2015 South Carolina campaign audience he attends Marble Collegiate Church, where he married his first wife Ivana in 1977. Marble has said that,though Trump has a longstanding history with the church, he is not an active member of Marble. [573] [577] Trump has said that although he participates in Holy Communion, he has not asked God for forgiveness for his sins. He stated, ”I think if I do something wrong, I think, I just try and make it right. I don’t bring God into that picture.” [576] ”

Trumpin setä fysiikan professori Dr. John G. Trump (1907 – 1985) oli unitaaripresbyteeri

Trumpin isän Fred Trumpin uskonasioista ei ole muita mainintoja kuin että hänen tiedetään olleen ”menestyksenteologia”-kalvinistisaarna Norman Vincent Pealen ystäviä ja ihailijoita ja hänen hautajaisensa pidettiin Manhattanin Marmorikirkossa. Fredin vanhemmat Frederick Trump ja Elizabeth Christ Trump olivat syntyisin luterilaisesta Kallstadtin viininviljelijäkylästä, jossa oli muuten syntynyt myös Johann Heinrich Heinz, jonka poika säilyketehtailija Henry John Heinz oli liukuhihnan käyttöönottaja eikä Henry Ford, joka toi sen koneteollisuuteen; firman nykyisiin omistajiin kuuluu John Kerry. Donaldille Norman Pealen tuomitutkin puoskariopit eivät siis kelvanneet TOISIN kuin Biderberg-meedia valehtelee! Hänen äitinsä Mary McLeod oli syntyisin Skotlannista Lewisin saaren Tongin kylästä  ja ilmeisimmin sikäläinen Free Church of Scotland -presbyteeri. (Erotukseksi unitaareista, jotka uskovat pelkkään Pyhään Henkeen, nämä uskovat pelkkään Jeesus Kristukseen.)

Kovimman sarjan mielipidevaikuttaja Donaldiin  lienee ollut setä, professori John G. Trump (joka oli opiskellut Fred-veljensä rahoilla tämän sijoituksena USA:n puolustuspolitiikkaan kuten Donaldin Sotilasakatemiakin).


JOHN TRUMP DIES; ENGINEER WAS 78

Dr. John G. Trump, a retired teacher and engineer, died Thursday at his home in Cambridge, Mass., after a long illness. He was 78 years old.

Dr. Trump began studying the voltage-insulation properties of high vacuum and com- pressed gases while a faculty member at the Massachusetts Institute of Technology. Working with Prof. Robert J. Van de Graaff, he designed one of the first million-volt X-ray generators. Used initially for clinical purposes at the Collis P. Huntington Memorial Hospital in Boston in 1937, it was a development that provided additional years of life to cancer patients throughout the world.

In 1946, Dr. Trump, along with Dr. Van de Graaff and Dr. Denis M. Robinson, founded the High Voltage Engineering Corporation, which developed the Van de Graaff electrostatic generator.

In World War II Dr. Trump was influential in the development of radar and short-wave radar equipment. He was appointed director of the British branch of the M.I.T. Radiation Lab in 1944.

After the war. Dr. Trump, while still on the faculty at M.I.T., became associated with the Department of Radiology at the Lahey Clinic in Boston and later became chairman of its board. Under his direction rotational radiation therapy was developed, ”an idea that created quite a stir in those days,” he recalled later. He also conceived and developed the use of high-energy electrons in the treatment of superficial skin lesions.

He Received Emeritus Status

He became professor emeritus at M.I.T. in 1973, remaining on as a senior lecturer.

He was the author of nearly 80 scientific publications and the recipient of many awards, including His Majesty’s Medal, given by George VI in 1947; the President’s Certificate of Merit, presented by President Truman in 1948; and the Lamme Medal, awarded in 1960 by the American Institute of Electrical Engineers. In 1983, he was the recipent of the National Medal of Science.

He was a graduate of the Polytechnic Institute in 1929, received a master’s degree in physics from Columbia University in 1931 and a doctorate from M.I.T. in 1933.

Dr. Trump is survived by three children, John Gordon Trump of Watertown, Mass., Christine Philp of Pittsfield, Mass., and Karen Ingraham of Los Alamos, N. M.; and six grandchildren. He was the brother of Frederick C. Trump and the uncle of Donald Trump, New York real estate developers.

A funeral service will be held Sunday at 2:30 P.M. at the Unitarian Church in Winchester, Mass.

photo of Dr. John Trump

Presbyteerikirkolla oli tärkeä rooli USA:n itsenäistymisessä
.

Siinä yhteysessä se itsekin sai USAlaisen muotonsa poliittisten tapahtumien vyöryssä ja jopa ytimessä. Sen johtaja Princetonin yliopiston perustaja John Whitherspoon, ja Pennsylvanian presidentti Benjamin Franklin olivat  Perustajakonvention jäseniä ja näiden tieteellinen oppi-isä, kirkon pappi ja opin tärkeä muotoilija, kemisti, hapen yksi keksijä Joseph Priestley toimi ministerinä.

BenFranklinDuplessis.jpg

Benjamin Franklin
.
According to David Morgan,[165] Franklin was a proponent of religion in general. He prayed to ”Powerful Goodness” and referred to God as ”the infinite”. John Adams (Unitarian Presb.) noted that Franklin was a mirror in which people saw their own religion: ”The Catholics thought him almost a Catholic. The Church of England claimed him as one of them. The Presbyterians thought him half a Presbyterian, and the Friends believed him a wet Quaker.” Whatever else Franklin was, concludes Morgan, ”he was a true champion of generic religion.” In a letter to Richard Price, Franklin stated that he believed that religion should support itself without help from the government, claiming, ”When a Religion is good, I conceive that it will support itself; and, when it cannot support itself, and God does not take care to support, so that its Professors are oblig’d to call for the help of the Civil Power, it is a sign, I apprehend, of its being a bad one.” [166]
… Electricity

Franklin started exploring the phenomenon of electricity in 1746 when he heard of the Leyden Jar. Franklin proposed that ”vitreous” and ”resinous” electricity were not different types of ”electrical fluid” (as electricity was called then), but the same electrical fluid under different pressures. He was the first to label them as positive and negative respectively, [37][38] and he was the first to discover the principle of conservation of charge.[39] In 1748 he constructed a multiple plate capacitor, that he called an ”electrical battery” (not to be confused with Volta’s pile) by placing eleven panes of glass sandwiched between lead plates hung from silk cords and connected by wires.[40]

In 1750,he published a proposal for an experiment to prove that lightning is electricity by flying a kite in a storm that appeared capable of becoming a lightning storm. On May 10, 1752, Thomas-François Dalibard of France conducted Franklin’s experiment using a 40- foot-tall (12 m) iron rod instead of a kite, and he extracted electrical sparks from a cloud. On June 15 Franklin may possibly have conducted his well known kite experiment in Philadelphia, successfully extracting sparks from a cloud.

Franklin’s experiment was not written up with credit[41] until Joseph Priestley’s 1767 History and Present Status of Electricity. Franklin was careful to stand on an insulator, keeping dry under a roof to avoid the danger of electric shock. [42] Others, such as Prof. Georg Wilhelm Richmann in Russia, were indeed electrocuted during the months following Franklin’s experiment.

 
Presbyteereillä on mitä mielenkiintoisin opillinen yhteys tieteelliseen ihmiskuvaan
.

Kielellisen ajatteluteorian neurofysiologisen keksijän David Hartleyn oppi aivojen valkeasta aineesta ajattelun ja ”sielun”, joka omaksutaan kielellisesti, tyyssijana kuuluu Joseph Priestleyn liittämänä oppiin:

Hartley, David,

1705–57, English physician and philosopher, founder of associational psychology. In his Observations on Man (2 vol., 1749) he stated that all mental phenomena are due to sensations arising from vibrations of the white medullary substance of the brain and spinal cord. He conceived the whole mind as resulting from the association of simple sensations. See associationism

.

The Columbia Electronic Encyclopedia™ Copyright © 2013, Columbia University Press. Licensed from Columbia University Press. All rights reserved. www.cc.columbia.edu/cu/cup/

Born Aug. 30, 1705, in Armley; died Aug. 28, 1757, at Bath. English thinker; one of the founders of associationist psychology [eli ehdollistumisteoria].
A clergyman’s son, Hartley studied theology at Cambridge. Later on he received a medical education and practiced medicine all his life.
Striving to establish the precise laws of mental processes for controlling human beha- vior, he sought to apply the principles of Newtonian physics for that purpose. According to Hartley, vibrations of the outer ether cause corresponding vibrations in the sense or- gans, brain, and muscles, and the latter are in a relationship of parallelism to the order and connection of mental phenomena, from elementary sensations to thought and will. Pursuing the theory of J. Locke, Hartley for the first time made of the mechanism of as- sociation the universal principle for explaining mental activity. He considered repetition to be fundamental for the reinforcement of association. As Hartley saw it, the mental world of the individual takes shape gradually as a result of the complication of primary elements through association of mental phenomena by virtue of their contiguity in time and frequency of repetition; the motive forces of development are pleasure and pain. Hartley in like fashion explained the formation of general conceptions; these arose out of individual conceptions through the gradual disappearance of everything fortuitous and unessential from an association, which remains immutable; all of its constant features are retained as an integral whole thanks to speech, which acts as the factor of generalization.
Though mechanistic, Hartley’s theory was a major step forward on the way to a materialistic interpretation of the mind. He influenced not only psychology but ethics, aesthetics, logic, pedagogy, and biology as well.

The English chemist and philosopher J. Priestley vigorously propagated Hartley’s teachings.

 

 Quarter-length portrait of a man in a black coat against a purple and blue curtain backdrop.
” Joseph Priestley: Presbyterian minister, scientist and metaphysician. Wrote several books on Unitarianism and established the first Unitarian Church in America. (1733 – 1804) ”
The outlines of Hartley’s theory are as follows. Like John Locke, he asserted that, prior to sensation, the human mind is a blank slate. By a growth from simple sensations, those states of consciousness which appear most remote from sensation come into being. And the one law of growth of which Hartley took account was the law of contiguity, synchronous and successive. By this law he sought to explain, not only the phenomena of memory, which others had similarly explained before him,but also the phenomena of emotion, of reasoning, and of voluntary and involuntary action (see Association of Ideas). A friend,associate,and one of his chief advocates,was Joseph Priestley (1733– 1804), the discoverer of oxygen.Priestley was one of the foremost scientists of his age.”
”Äärilibraali” parlamentaarikko David Hartley Jr. ja Benjamin Franklin allekirjoittivat rauhan USA:n itsenäisyyssodassa:
 .
 

I’ve been writing about the on-again, off-again correspondence of Benjamin Franklin and David Hartley, British scientist and Member of Parliament. Their relationship actually turned out to be a factor in the end of the war.

After London received news of the Battle of Yorktown, Lord North’s government fell. In March 1782 power shifted to the Marquess of Rockingham, longtime leader of the opposition, with a mandate to bring the American War to a close before it cost even more money. Rockingham filled the post of prime minister for all of four months before he died of the flu.

The Earl of Shelburne, one of Rockingham’s secretaries of state, took over. He was already steering negotiations with the U.S. of A.’s European diplomats through his envoy, the merchant Robert Oswald. By November 1782 Oswald worked out preliminary articles of peace with Franklin in France.

Meanwhile, Rockingham’s other secretary of state, Charles James Fox, refused to serve under Shelburne. He led other Rockingham Whigs, such as Edmund Burke, out of government. (That created openings for such rising politicians as William Pitt, who became Chancellor of the Exchequer at the age of twenty-three; they didn’t call him “the Younger” for nothing.)

David Hartley had opposed the American War all along, but he also disliked Shelburne and voted against the preliminary articles for peace.Hartley was a Fox ally,and he also maintained a personal friendship with Lord North, despite their political differences.

In April 1783 Fox and North, longtime opponents, made a surprising alliance to force Shelburne out of power. Shortly afterwards, George III appointed Hartley the new negotiator with the Americans. Fox and North both trusted Hartley, and they thought his friendly correspondence with Franklin would help to finish the negotiations on favorable terms.

Hartley walked into a very complex situation since France, Spain, and the U.S., though formally allied and bound to negotiate together, were all secretly angling for their own advantages and undercutting each other. Though there weren’t any more major cam- paigns on the North American continent, naval battles in the Caribbean and the siege of Gibraltar were still going on, tipping the balance of power and affecting different nations’ hunger for peace.

The Americans in Paris insisted on making very few changes to the terms they had reached with Oswald. If Hartley wasn’t going to sign over Canada, they weren’t about to concede anything else. France and Spain, meanwhile, thought the Shelburne ministry’s agreement to give the new American republic land all the way west to the Mississippi River was quite generous already.

In the end, the Treaty of Paris was basically what Oswald had negotiated eight months earlier. Hartley had voted against those terms, but his main contribution to the final treaty was the “Paris” part—he refused to leave the city for Versailles. On 3 Sept 1783, Hartley signed the final Treaty of Paris on behalf of Great Britain. Franklin, John Adams, and John Jay signed on behalf of the U.S.

(The picture below is Benjamin West’s famous unfinished canvas of the American diplomats involved in the negotiations in Paris. Hartley declined to pose.)


 

MP ja ministeri David Hartley Jr. (1732 – 1813), USA:n itsenäistymissopimuksen allekirjoittaja ja brittiläisen orjakaupan kriminalisoija.
.

David Jr.:lla oli asema Merton College -nimisen oppilaitoksen tutkijana ja opettajana (fellow) 18-vuotiasta 82-vuotiaaksi, kuolemaansa saakka. Vuonna 1774 hänet valittiin Parlamantin jäseneksi. Hän ryhtyi ajamaan orjuuden ja sen hyödyntämisen kaikinpuolista kieltämistä, joka hyväksyttinkin 1776, orjuus kiellettiin siis Isossa-Britanniassa 90 vuotta aikaisemmin kuin USA:ssa. Tässä yhteydessä käytettiin termiä ”ihmisoikeus” nykyaikaisessa merkityksessä kaikkia ihmisiä koskevana varmaan ensimmäistä kertaa lakitekstissä, Sitä perusteltiin ”Jumalalla”. (Tämä EI ole sama kuin yhtäläinen ihmisarvo lain edessä, sellaista Englannissa ei vielä ollut.) Eikä tämäkään koskenut siirtomaiden eikä edes siirtokuntien sisäisiä asioita,vaan Parlamentin vallan aluetta. Laki oli tähdätty kapinoivia siirtokuntia vastaan. Mutta Hartley vastusti myös sinne myönnettäviä sota- määrärahoja. Hän nousi lopulta kuninkaan valtuutetuksi rauhansopimuksen tekijäksi, kun muut olivat epäonnistuneet.

Vuonna 1994 hän puolusti Ranskan vallankumousta, mikä oli ennenkuulumatonta Englannissa. Hän joutui ilmeisesti hyllylle poliittisista tehtävistä, mikä oli onneksi, sillä hän rupesi toimittamaan kirjoiksi isänsä tieteellistä tuotantoa, teokset ovat hänen kokoamiaan n.30 vuotta jälkikäteen. Hän ryhtyi vanhemmiten tutkimaan myös uudestaan mekaniikkaa ja rakennutekniikkaa tarkoituksena kehittää palamaton rakennus ja laiva. Tuol- loinhan palamisen luonne oli juuri keksitty mm. Priestleyn toimesta. Keinona olivat metallilaatat, jotka joiden piti estää pintojen syttyminen ja palavan aineen hapensaanti. Lontoon palon 110-vuotismuistomerkki päällystettiin hänen kehittämillään palonestolaatoilla. Tämä tosin oli vaatimatonta uuden palamistieteen sovellutusta verrattuna siihen, että Ranskan vallankumouksellisen konventin puheenjohtaja, ilmeinen aateveli, sittemmin Napoleonin sotaministeri, fyysikko Lazare Carnot kehitteli polttomoottoria.

Princeton Yliopisto presbyteerien tieteellisenä tukikohtana kautta aikojen.

Princeton University is a private Ivy League research university in Princeton, New Jersey, United States.

Founded in 1746 in Elizabeth as the College of New Jersey, Princeton was the fourth chartered institution of higher education in the Thirteen Colonies [7][a] and thus one of the nine colonial colleges established before the American Revolution. The institution moved to Newark in 1747, then to the current site nine years later, where it was renamed Princeton University in 1896.[12]

Princeton provides undergraduate and graduate instruction in the humanities, social sciences, natural sciences, and engineering. [13] It offers professional degrees through the Woodrow Wilson School of Public and International Affairs, the School of Enginee- ring and Applied Science, the School of Architecture and the Bendheim Center for Finance. The university has ties with the Institute for Advanced Study, Princeton Theological Seminary, and the Westminster Choir College of Rider University. [b] Princeton has the largest endowment per student in the United States. [14]

The university has graduated many notable alumni. It has been associated with 42 Nobel  laureates, 21 National Medal of Science winners, 14 Fields Medalists, the most Abel Prize winners and Fields Medalists (at the time of award) of any university (five and eight, respectively), 10 Turing Award laureates, five National Humanities Medal recipients, 209 Rhodes Scholars, and 126 Marshall Scholars.[15] Two U.S.Presidents (James Madison 1809-1817, Woodrow Wilson),12 U.S.Supreme Court Justices (three of whom currently serve on the court), and numerous living billionaires and foreign heads of state are all counted among Princeton’s alumni. Princeton has also graduated many prominent members of the U.S. Congress and the U.S. Cabinet, including eight Secretaries of State, three Secretaries of Defense, and two of the past four Chairs of the Federal Reserve.

James Madison

James Madison.jpg
4th President of the United States
In office
March 4, 1809 – March 4, 1817

New Light Presbyterians founded the College of New Jersey in 1746 in order to train ministers. [16] The college was the educational and religious capital of Scots-Irish America. In 1754, trustees of the College of New Jersey suggested that, in recognition of Governor’s interest, Princeton should be named as Belcher College. Gov. Jonathan Belcher replied: ”What a hell of a name that would be!” [17] In 1756, the college moved to Princeton, New Jersey. Its home in Princeton was Nassau Hall, named for the royal House of Orange-Nassau of William III of England.

Following the untimely deaths of Princeton’s first five presidents, John Witherspoon became president in 1768 and remained in that office until his death in 1794. During his presidency, Witherspoon shifted the college’s focus from training ministers to preparing a new generation for leadership in the new American nation. To this end, he tightened academic standards and solicited investment in the college. [18] Witherspoon’s presidency constituted a long period of stability for the college, interrupted by the American Revolution and particularly the Battle of Princeton, during which British soldiers briefly occupied Nassau Hall; American forces, led by George Washington, fired cannon on the building to rout them from it.

 

 

Abraham Lincoln ammuttiin lauantain vastaisena yönä, kun hän oli seuravana sunnuntaina liittymässä Presbyteeriseurakunnan jäseneksi, jonka kirkossa oli perheineen käynyt koko presidenttiaikansa. Tämä salattiin vuosikymmeniä rikostutkinnallisista syistä, koska se olisi voinut olla mahdollisen salaliiton motiivi.

An iconic photograph of a bearded Abraham Lincoln showing his head and shoulders.

President Lincoln in 1863
16th President of the United States
In office
March 4, 1861 – April 15, 1865

 

President Wilson 1919.tif

Woodrow WilsonKansainliiton perustaja, USA:n presidentti 1912-21, Princtonin yliopiston rehtori 1902-10, historioitsija, Rauhan nobelisti 1919, presbyteeri.

USA:n 2. presidentti 1787 – 1801 John Adams (1735 – 1826) oli unitaaripresbyteeri.

Johtavaan jehovantodistajaperheeseen, jonka koti mm. toimi alueensa valtakunnansalina, syntynyt Dwight Eisenhower, joka oli välttänyt kasteen kirjautumalla sotilasakatemiaan (mikä sai hänen äitinsä masentumaan) liittyi Presbyteerikirkkoon presidentiksi tullessaan 1953. Syynä lienee ollut, ettei presidentin ”sopinut” olla uskonnoton, ja Presbyteerikirkko oli opillisesti ”löysin” ja liberaalein.

General of the Army
Dwight D. Eisenhower

President Eisenhower Portrait 1959.tif
34th President of the United States
In office
January 20, 1953 – January 20, 1961

Unitarismi = areiolaisuus = arianism, Locken, Newtonin, Descartesin, Galilein, Priesleyn ja monien muiden tiedemieten maailmankatsomus

Maurice Wiles
DOI:10.1093/0199245916.003.0004

Looks briefly at anti‐Trinitarian tendencies in sixteenth‐ and seventeenth‐century Britain (with special attention to Ralph Cudworth and John Locke), but concentrates on the eighteenth century, when Arianism was a significant feature of the ecclesiastical scene, especially among leading intellectual figures both in the Church of England and among the Presbyterian churches. Detailed studies of the theologies of Isaac Newton, William Whiston, and Samuel Clarke. Traces the collapse of this Arian‐ style anti‐Trinitarianism in the Church of England and the tendency of heterodox dissenters, such as Joseph Priestley, to adopt a Unitarian view. Suggests that the diminishing acceptance in the wider culture of belief in a transcendental spirit world was an important factor in that tendency, leading to a third death of Arianism.

Keywords:   Clarke, Cudworth, Locke, Newton, Presbyterian, Priestley, spirit world, Unitarian, Whiston

Oxford Scholarship Online requires a subscription or purchase to access the full text of books within the service. Public users can however freely search the site and view the abstracts and keywords for each book and chapter.

Presbytereian radicalism:

(Kirjoittaja, Trumpin kannattaja Fay Voshell edustaa Princetonin Teologisen aikatemian oikeaa laitaa ja arvostelee radikalisoitumiskehitystä.)

http://www.americanthinker.com/articles/2013/06/the_radicalization_of_the_church.html

 

” The capitulation to multiculturalism was on full display in the 2010 opening ceremonies for the Presbyterian Church USA General Assembly. The convocation’s worship service included a processional led by devotees dressed as buffalo, eagles, skunks, rabbits, and wolves performing Native American rituals perhaps best dedicated to worship of the Sky Father rather than to Jesus Christ.

According to the Aquila Report, a conservative publication devoted to what remains of orthodoxy among Presbyterian and Reformed churches, moderator Bruce Reyes-Chow preached a ”lively sermon.” He concluded the aging trend of the membership could be reversed if the church would forsake the old way of being Presbyterian and open itself to a new way of being Presbyterian. ”We have no idea what that’s going to be, in fact we’re going to open ourselves up to the possibilities God may have for us.”The good reverend just might have something there. Attracting younger folks might not be too difficult if little Johnny can entertain any notion of what it means to be Presbyterian, including coming to church dressed as a giraffe; or, should current political/theological trends within the denomination continue their inroads, as a girl.

 

But perhaps no observer should have been surprised at grownups parading as animals in supposed honor of Native American heritage, as the PCUSA has suffered through more than one heretical kerfuffle inspired by the latest leftist fads.

In 1994, radical feminists within the PCUSA conducted ceremonies featuring the worship of Sophia, goddess of wisdom. According to the New York Times report on the meeting, the Sophia devotees prayed, ”Our maker Sophia, we are women in your image; with the hot blood of our wombs we give form to new life. With nectar between our thighs we invite a lover,” they continued, and ”with our warm body fluids we remind the world of its pleasures and sensations.”

The Times author wryly noted, ”Phrases like that may be familiar to devotees of feminist religious rituals, but they are likely to stop conversation at the average church picnic.”

Apparently calling on Sophia to provide male lovers was found too limiting by some. One speaker called for ”lesbian, bisexual and transsexual women to join her onstage. The audience applauded as about 100 women answered.” The speaker of 1994 would be pleased to know that in 2011, the denomination voted to allow openly gay and lesbian clergy.

As Mark Tooley of the American Spectator reports, transgenderism is now permeating the liberal churches. He writes, ”Last year’s Episcopal General Convention officially affirmed transgendered clergy, protecting against ’discrimination’ based on ’gender identity and expression.’ One bishop celebrated with a transgendered themed prayer: ’Spirit of Life, we thank you for disordering our boundaries and releasing our desires as we prepare this feast of delight,’ she began. ’Draw us out of hidden places and centers of conformity to feel your laughter and live in your pleasure.’ ”

Tooley adds the PCUSA, apparently anxious not to be outdone by their Episcopal brethren, now has one Presbyterian clergy who is ”a post-operative transsexual from male to female, additionally now professing to be lesbian and married to a woman.” The reduction of the PCUSA and other Main Line denominations to what is increasingly a leftward leaning sideshow might be hilarious if it were not more heartbreaking than funny. The church, now increasingly committed to a paganism characterized by what should be acknowledged as a sex cult, was once an august institution deeply rooted in an orthodoxy firmly planted in biblical soil.

The Presbyterian Church, along with Reformed churches, was at one time profoundly influenced by a Calvinism that characterized the thinking of men such as Abraham Kuyper. Kuyper articulated a powerful Christian worldview that was to influence the thinking of Cornelius Van Til at Princeton and Westminster Seminary. Kuyper insisted Christians needed to have a Christian way of looking at all spheres of life and culture — personal, church, and public. His Stone Lectures, given at the now left-leaning Princeton Theological Seminary, have retained their relevance, particularly for the world of politics, in which Kuyper was heavily invested.

In view of it’s the vast reformed heritage, a heritage that included such theologians as Charles Hodge and B.B. Warfield, just how the PCUSA has been reduced to such trendy trivialities is hard to comprehend.

What happened?

Syncretism, sometimes called the most powerful enemy of the Church, is what happened.

Basically, the PCUSA allowed the increasingly radicalized secular culture surrounding it to speak into, inform, and ultimately to define the Church. It forgot its biblical roots and jettisoned the historic theological view that the Church is to speak to the world, not vice versa.

Liam Goligher, current pastor at Philadelphia’s 10th Presbyterian Church, which split from the PCUSA, puts it this way:

When Tenth left PCUSA, the principle objection lay with authority. In the end what rules the church? Is it culture or is it scripture? Tenth took its historic commitments seriously and submitted to the supreme authority of Scripture as God’s word written. […] It is Tenth’s clear and unadorned adherence to biblical orthodoxy that has led to the ’trumpet giving no uncertain sound.’ It means preaching and worship ring with certainty and authenticity and where others are swept here and there by the changing tides of cultural change, Tenth has remained firm and secure in the rock of God’s revelation.

The Church has traditionally believed in a God who has revealed himself in scripture and a God whose authority transcends all times, places, nations, empires, and their governments. This means any church still committed to the idea of a transcendent and sovereign God who has spoken and who has laid down irrevocable rules for the conduct of mankind will inevitably find itself in continual conflict with secularist thinking and structures.

Unfortunately, if the impulse of the Main Line denominations has included a syncretism that includes worshipping a pantheon of gods and goddesses, the response of the conservative churches to the relentless pounding of a left-leaning, secularist world view has often been flight rather than fight.

****

 

DougFields_cropped.jpg
Fields ei taida olla presbyteeri, mutta hän on todistanut heidän ”sieluoppinsa”…
.

 

Ranska näyttää suuntaa — matuasiaa

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on tarttunut päättäväisesti Välimeren maahanmuuttokriisiin. Ensin kuultiin uutisia siitä, että maa ryhtyy välittäjäksi Libyan sisällissodassa.

Pian tämän jälkeen kerrottiin, että Ranska aikoo perustaa sinne ”käsittelykeskuksia”, joissa selvitetään Eurooppaan pyrkivien oikeus turvapaikkaan.

Ranska tekee nyt sen, mihin olisi pitänyt ryhtyä jo yli kaksi vuotta sitten.

Väyrynen

Lähde: Ranska näyttää suuntaa — Paavo Väyrynen

Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä tukisin Paavo Väyrysen ajatuksia, mutta….

Närpiön taito ottaa vastaan ulkomaalaisia ja työllistää heidät sopii malliksi muille?

Tilanne ei Närpiössä ole syntynyt itsestään eikä sen oleteta jatkuvan ilman ponnistelua. Lähtökohtana on myönteinen vastaanotto ja tarpeen tunnustaminen sekä itselle että tulijoille.

Lähde: Pääkirjoitus: Närpiön taito ottaa vastaan ulkomaalaisia ja työllistää heidät sopii malliksi muille | Pohjalainen

Närpiön ihmettä on ihmetelty aiemminkin, mutta ei kai vielä näillä blogeilla.

Kuten uustisista ilmenee ja kuvastakin näkyy, on Närpesin tomaatinvilelijöillä ainutlaatuinen kykuy erottaa jyvät akanoista. Palkataan työteliäiksi tunnettuja kauko-aasialaisia ja balkanilaisia.

Somalit ja Lähi-idän muslimit loistavat poissaolollaan eli voidaanko jopa puhua syrjinnästä eli rasismista? Miten Närpiön malli sopii malliksi kunnille, jotka ovat joutuneet vastaanottamaan näitä muita?