Tämä on ensimmäinen blogaukseni joka ilmestyy uusiin Pirkan blogeihin ja ajattelin ajatella kevyesti ihmisoikeuksilla, rasismilla sun muilla pehmoisilla. Minulla on ensin versio tästä erinäisten ihmisten nimillä, mutta totesin että tämä on muutamia julkisuuden esimerkkejä isompi asia – käytä siis mielikuvitustasi tarvittaessa. Ydinasia on kuitenkin selkeä: niin ”suvakit” kuin ”nuivat” kuin monet muutkin ajavat omaa linjaansa ihmisoikeusasiat etunenässä. Meissä on enemmän yhteistä kun haluamme myöntää.
Motiivin voi ymmärtää
Kun verkossa huutaa vähintään hieman rääväsuinen maahanmuutt…no okei, rasisti ongelmistaan, hän toimii raivon ja pelon vallassa. Hän pelkää, että turvapaikanhakijat tuhoavat Suomen yhteiskunnan ja tekevät siitä vaarallisen. On ihan mittakaavakysymys ovatko he täysin hakoteillä vai vähän oikealla suuntimalla, mutta motiivi on selvä: he ovat huolissaan suomalaisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, koskemattomuudesta, oikeudesta sosiaaliturvaan ym. Ulkomaalaisten vahingoittaminen on harvoin motiivi, vaikka se voi päätyä seuraukseksi eikä sitä tietenkään saa koskaan hyväksyä. On mielestäni kuitenkin tärkeää ymmärtää syyn ja seurauksen ero.
Vastaavasti kun verkossa huutaa vähintään hieman rääväsuinen huolest… no okei, kiihkoanarkisti ongelmistaan, hän toimii raivon ja pelon vallassa. Hän pelkää, että suvaitsematon turvapaikkapolitiikka ja sen kannattajat tuhoavat Suomen yhteiskunnan ja tekevät siitä vaarallisen. Hekin perustavat mietteensä enemmän tai vähemmän todellisiin havaintoihin ja enemmän tai vähemmän liioiteltuihin näkökulmiin, mutta totuutta heilläkin on pohjalla. Motiivi on niinikään selvä: he ovat huolissaan ulkomaalaisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, koskemattomuudesta, oikeudesta sosiaaliturvaan ym. Jälleen kerran, ”rasistien” pahoinpitely on aniharvalla motiivi, vaan heilläkin lähinnä seuraus sokeasta uskosta omaan maailmankuvaan.
Maahanmuuttokriittinen tai rasisti, turvapaikanhakijoista välittävä tai anarkisti, leijonaosalla heistä kaikista on motiivina ihmisoikeuskäsitys eikä se ole edes vastakohtainen. Pääosassa tapauksia kyse on vain painotuseroista. Esimerkiksi yksi haluaa vähentää Välimeren kuolemia sulkemalla rajat, toinen lisäämällä pelastusoperaatioita. Molemmat ovat reaktioita ongelmaan, eri tavoilla, eri perusteilla, mutta kummassakin on hyvät ja huonot puolet. Molemmat vetoavat milloin oikeusvaltioon, milloin kansan oikeustajuun. Kumpikin näkee joskus vaikkapa rikollisuuden ilmentymät joskus syynä, joskus seurauksena. Ja ennen kaikkea: lähes joka ikisellä tämän keskustelun osapuolella on mielessä ihmisen oikeus elää turvassa.
Mörkö on keskustelussa
Maahanmuutto on loistoesimerkki aiheesta, jossa somepiirit, keskusteluympäristö yleisesti sekä median suuri rakkaus tragediaan ja tappeluun ovat möröistä pahimpia. Enemmistöllä kansasta – ja haastattelun ulkopuolella epäilemättä poliitikoistakin – on varsin rakentava asenne ongelman ratkaisuun, hyvä kompromissi ja kykyä ymmärtää eri näkökulmia. Tämä lievästi sanoen kärkäs debatti on syntynyt aivan eri syistä kuin näkemyserojen äärimmäisyyksistä.
Kun muistamme, että pääosa meistä kuitenkin toimii hyvillä motiiveilla, voimme arvostaa toisiamme. Kun media vielä hyväksyisi joskus sovusta uutisoinnin, sen pohjalta voisi rakentaa myös kestäviä päätöksiä, niin Suomessa kuin EU:ssakin. Sitäkin ennen voimme kuitenkin päättää jättää eri mieltä olevien herjaamisen vähemmälle.
