Straipsnelis:Vienas iš lietuvių kalbos veiksmažodžių, kuris eti- mologinėje literatūroje laikomas neišplėstu. Ide. dial. *(s)kob-/ *(s)keb– ‘(už)lenkti(s),kreivinti(s) = taipua,vääntyä (paikaltaan)’ < ide. *(s)kop–/*(s)kep– ‘taip pat’.Šis veiksmažodis turi šakninių refleksų ar vedinių kitose indoeuropiečių kalbose: lie. kèbti, kem̃ba, kẽbo ‘kibti, kabintis = tarttua, kiinnittyä (intr., taipumus, jne.’; lie. kìbti, kim̃ba, kìbo = iskeä, tarttua (kala koukkuun ym.); vediniai: lie. kàbti, kam̃ba, kãbo ‘pasidaryti kabančiam = ripus- tautua’, lie. kabóti, kãbo, –ójo ‘kabėti’, la(tvia). kabinât, –u, –āju ‘kabinti = ripustaa’, lie. kabìnti, –ìna, –ìno, pr. kabīuns ‘kabinęs’, r. скобá ‘kabė’, dial. кобеня ‘kablys’, кóбень, –бня ‘užsispyręs, kietakaktis žmogus = kovapäinen ihminen’, s. isl. hop ‘nedidelė įlanka ) pieni lahti, poukama’.Kun narusta heilutetaan painoja tai koukkuja, ne ovat ”hippuloita” tai ”sippuloita” < *šibulas < *kibulas.
Mutta kun tällaisella jäykällä kappaleella, vaikka käteen sopi- valla ovaalinmuotoisellakin, KISKOTAAN SITÄ NARUA, se ei olekaan **kibulas, vaan se on **KABULA(S): kapula! Tämä aspektikuvio on muodostunut KANTABALTISSA..
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/onko-uralilaista-filoso….
” riittinen 03.01.2011 00:26
Lainaus käyttäjältä: muhahaa – 30.11.10 – klo:14:33
Lainaus käyttäjältä: Aelita – 03.06.10 – klo:02:23
Onhan niitä johtopäätöksiä vedetty myös esim. siitä, että ei ole kieliopillista sukua.Eikä futuuria.Ja että omistaminen ei ole teke- mistä (verbi,esim.to have) vaan adverbiaalirakenne (omistajasta riippumaton asiantila, minulla on).
Todennäköisesti onkin olemassa jonkinlaista uralilaista maail- mankatsomusta. Suomalaiset ja suomen kieli ei kyllä sitä ilmen- nä, me olemme oikeastaan germaaneja, jotka ovat vaihtaneet kieltä, jolloin lopputuloksena on eräänlainen germaanisella logiikalla toimiva uralilaispohjainen kieli.
A
Muahahaa:
Täytyy muistaa, että indoeurooppalaisessa kantakielessä ei ollut have-verbiä, vaan suomea muistuttava datiivia tai genetiiviä ja olla-verbiä käyttävä rakenne, latinaksi ”mihi est”, kreikaksi ”moi esti”, sanskritiksi ”mama asti” jne.
Have-verbit ovat myöhempää, todennäköisesti käännöslaina- pohjaista kehitystä. Ei ole olemassa yhteistä sananjuurta, joka voitaisiin rekonstruoida indoeurooppalaisen kantakielen have-verbiksi. Eri haaroissa aina eri alkuperää.
-Germaanisissa kielissä *kap (engl. have)
-Latinassa *ghabh (habeo)
-Kreikassa *segh (ekho)
-Slaavilaisissa *em (puola: miec’) (huom. venäjässä käytetään vieläkin mihi est -tyyppistä rakennetta, ”u menja jest”)
Kaikkien näiden merkitys on suunnilleen ”ottaa” tai ”saada”, joten luulisin, että käännöslainauksesta on kysymys.
Monet muutkin indoeurooppalaiselta näyttävät ominaisuudet ovat ns. Sprachbund-ominaisuuksia, eli naapurilta naapurille lainautuneita. Esimerkiksi artikkelit, huom. myös sanojen ”yks” ja ”se” käyttö suomen puhekielessä. Artikkeleilla ja have-verbeillä ei todennäköisesti ole mitään tekemistä indoeurooppalaisen kielikunnan kanssa.
http://books.google.fi/books?id=XlJrPvrGfO0C&pg=PA22&lpg=PA22&dq=%22mihi+est%22+indo-european&source=bl&ots=nQ3z_b7aRp&sig=JGHyRzLY93R5zkxlEYO3hNmETBk&hl=fi&ei=BvD0TOe1EMHMswagtb3OBA&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBkQ6AEwAA#v=onepage&q=%22mihi%20est%22%20indo-european&f=false
Riittinen:
Nyt iskit sen verran mielenkiintoiseen aiheeseen, että rupesin oikein ottamaan selvää.
Tuota venäjän ”u menja jest”-rakenneta pidetään yleensä ”merjisminä”, eli Moskovan seuduilla asuneiden marikieliin kuulunutta merjaa puhuneiden merjalaisten substraattina.
Slaavikielissä ovat muoton ”imet’” ovat mm.maan omistamista tarkoit- tavat sanat, ja balttikielisssä muotoa ”turti” olevat, molemmat ovat tuossa ominaisuudessa nuoria rakenteita. Niitä voidaan tarkatella toiste.
Kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin tuo have/haben-sanaryhmä.
Asia on juuri niin kun sanot,että IE-kielissäkin on ollut suomea vastaava kontruktio,mm.vanhassa englannissa.Haben-verbi näyttisi olevan laina kantabaltista. Siellä sen kantasana ei ole samaa perua kuin latinan ”habere”, vaan se on samaa perua kuin latinan ”capere”, tarttua. Ilmaisu onkin tarkoittanut, että ”minulle tarttuu”. Se ei ole baltissakaan kaikkein vanhinta sanastoa, vaan on jopa mahdollista että kyseinen sana, suomessa nykyään ”kantaa” olisi SU-perua. Mutta katsotaanpa mitä etymologiset, nyt englannin ja liettuan asiasta sanovat. (Niissä maissa ei AINAKAAN SUOMEN ”HYVÄKSI” kielitiedettä ”vääristellä” (ainoa ulkomaa, jossa niin saatetaan tehdä, on Latvia…).
captive (n.)
late 14c.,from L. captivus ”caught, taken prisoner,” from captus, pp. of capere ”to take, hold, seize” (see capable). Replaced O.E. hæftling, from hæft ”taken, seized.” As an adj., from early 15c.
capable
1560s, from L.L. capabilis ”receptive,” used by theologians, from L. capax ”able to hold much, broad, wide, roomy;” also ”receptive, fit for;”
adj. form of capere ”to take, grasp, lay hold, catch, undertake, be large enough for, comprehend,”
from PIE *kap- ”to grasp”
[HM: Se on *k(l)e(m)b- ja se on tarkoittanut myöös liimautumista.]
(cf. Skt. kapati ”two handfuls;” (tämän sanskriitin ”kapan”, kahden kou- rallisen liittyminen ei taida olla kovin varmaa, kun kyseessä lienee myös ainoa ”yhteys” indo- iranilaisiin kieliin…)
Gk. kaptein ”to swallow, gulp down;”
Lett. kampiu ”seize;” (väärin, verbi on ”kampt (kampj, kampu),” = tart- tua lujasti, kaapata, ja sana on kuuria; muoto ”kampju” on yks. 1. persoona, jonka baltit usein ilmoittavat infinitiivin ohella taivutuksen osoittimena; on myös latvian oma sana ”kopt (kopju, kopu)” = mm. muokata, kääntää maata, harata, haravoida, josta tuonnempana).
O.Ir. cacht ”servant-girl,” lit. ”captive;”
Welsh caeth ”captive, slave;”
Goth. haban ”have, hold;”
O.E. hæft ”handle,” habban ”to have, hold;” see have). Related: Capably.
have
O.E. habban ”to own, possess,”
from P.Gmc. *khaf- (cf. O.N. hafa, O.S. hebbjan, O.Fris. habba, Ger. haben, Goth. haban ”to have”),
from PIE *kap- ”to grasp” (see capable).
Not related to L. habere, despite similarity in form and sense; the L. cognate is capere ”seize = tarttua, tarrata, takavarikoida.”
O.E. second person singular present hæfst, third person singular present hæfð became M.E. hast, hath, while O.E. –bb– became –v– in have. The pp. had developed from O.E. gehæfd.
Sense of ”possess, have at one’s disposal” (I have a book) is a shift from older languages, where the thing possessed was made the subject and the possessor took the dative case (e.g. L. est mihi liber ”I have a book,” lit. ”there is to me a book”).
Used as an auxiliary in O.E., too (esp. to form present perfect tense); the word has taken on more functions over time; Mod. Eng. he had better would have been O.E. him (dat.) wære betere. To have to for ”must” (1570s) is from sense of ”possess as a duty or thing to be done” (O.E.).
Englannin etymologisessa viitataan haben-verbin yhteydessä tähän kuurilaiseen vastinsanaparveen latviassa ja liettuassa:
Lithuanian: kàptelėti (kàpteli, kaptelėjo) = kaapata, kopata, tarttua nopeasti lujalla otteella,
Etymology: -terėti ’mit plötzlichem festem Griff packen = kaapata, napata, kopata (käsiinsä), einen kräftigen Schlag versetzen = lyödä, kolhaista, töytäistä (vahingossa) voimakkasti’,
Interj. kàpt! als Ausdruck eines plötzlichen, kraftigen Zupackens = edellisen ilmaisu, lautnachahmend wie
lit. kèpštel(ė)ti, –terėti ’leicht (mit der Hand,mit dem Arm) anstossen = töytäistä kädel- lä kevyesti, einen leichten Stoss versetzen = aiheuttaa lievä isku’,
Interj. kīpšt! als Ausdruck eines leichten Anstosses, edellisen ilmaus.
Auch lett. (kur.) kampt ’fassen = tarttua, greifen = siepata, napata’,
Frequ. kam(p)stīt, kampļāt ’wiederholt = toistuvasti, greifen = tarttua, haschen = siepata’ sind onom. und haben expressiven Nasal erhalten
(vgl. Machek Studie 33 ff., besonders Slavia 16, 178,
Eivät taatusti ole onomatopoeettisia, vaan tuo ensimmäinen on kanta- balttia ja kuuria ja tarkoittaa laivan (tai kärryjen) lastaamista jollakin. Jos taas näkökulma on sellainen, että jokin lastatan laivaan, verbi on ”kimpstīt(um)”. Norjassakin tunnetaan ”kimpsor og kampsor”, laivan peruskuorma, ja vielä erilainen ”lisämukava” (kimpsor). Jälkimmäinen verbi on muodostettu adjeltiivin kautta vanhalla adjektiivinjohtimella –l– (ei pidä sekoittaa IE-vartalopäätteeseen), mutta verbijohdin on kuurilainen –āt(um).
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1234894.html#p1234894
wo auch russ. dial. chopit’ ’greifen = tarttua, fassen = pitää kiinni’,
poln. chopnąc’ ’einen derben Schlag versetzen = kolhaista, iskeä vahingossa’,
pochopic’ ’ergreifen = ryhtyä jhkn’ etc. neben
ksl. chąpati ’fassen, ergreifen’ = ryhtyä, kinnittää, tarttua, in diesen Zushg. gerückt sind).
Über lat. campere, mt.
(Kuuri ei välttämättä ole koskaan tuota –r-:ää edes vaihtanut –l-:ään, vaan se voi olla sen balttilaisittain ”arkaainen”, indoiranilaisten ja kelttiläisromaanisten kielten kanssa yhteinen vanha piirre, joka on muinaisliettuassa vaidettu –l-:ksi. Kuurissa –al– on diminutiivin johdin.)
got. hafjan
(Hav- näyttäisi olevan gootin kautta lainaa kantabaltista kantaskandinaaviin.)
sowie über lat. habere, got. haban usw., deren verschiedener Anlaut sich ebenfalls aus einer Lautgebärde erklärt, s. K. H. Meyer IF 35,224 ff., Verf. KZ. 63,102 ff., Lexis 2,198 ff.
Ne eivät todellakaan liity ainakaan latinan ”campere”-verbiin, joka taas liittyy baltin kamp-verbeihin.
Sana, josta germaanin ”hava/haben” lähinnä olisi lainattu on nykyisessä muodossaan, olisikin tämä:
Lithuanian: kabė’ti (kaba, kabė’jo) = riippua, roikkua jstk., olla kiinni jssk.
Etymology: (pr. 1. kabù) ’(herunter)hangen’ roikkua (alaspäin),
kabìnti ’(auf)hängen = roikkua jsskn,anhaken = ripustaa,kiinnittää, pan- na hakaan, tartuttaa (vaikka kääpäsieni koivuun taulan viljelemiseksi), loshaken = avata haasta, ottaa ripustuksesta, mit Haken herausreissen = ottaa, pyydystää koukulla’,
kabóti (kabo, kabójo) = kabė’ti (kaba, kabė’jo),
kabùs ’sich leicht anheftend = helposti liitettävä, kiinnityskelpoinen (alusta ym.), festhakend = (yhteen) ”koukutettu”’, irto-
kãbė ’Haken = koukku, haka, Klammer = klemmari, (haka)sulkumerkki’,
kablỹs ’(Mist)haken = (lanta)tadikko, Heuhaken = heinähanko’,
kabẽklis, kebẽklis ’Bootshaken = saapaskoukku, -lusikka’,
kabenễkas, kebenễkas ’zweizinkige Mistgabel = kaksipiikkinen tadikko, Feuerhaken = hiilihanko’,
keblỹs, kẽblė ’Stelze = (huumori)puujalka’,
keblùs ’holprig = rosoinen, kömpelö, uneben = pariton (luku), hin- derlich = haitallinen, hankala, (häm.) ”kepuli”, ”keplu”, verzwickt = vaikea, tukala (asema)’,
kàbaruoti ’baumeln, bammeln’ = riippua, heilua (heiluri ym.), (s. auch s.v. kabarákšt),
kìbti (kimba, kìbo) (1. kimbù) ’sich anhängen = ripustautua, iskeä (kala koukkuun), anhaken = kiinnittyä, sich heranmachen = pyrkiä esille, in etwas eindringen = tunkeutua, angreifen = tarrautua’,
kibýti = kabìnti und ’verstopfen = tukkia, sulkea, abdichten’,
kìbinti, kỹbinti ’necken = pilailla, sticheln = pistellä, foppen = pilkata, aufziehen = vetää ylös: jännittää, virittää (ansa ym.), reizen = ärsyttää (”nyppiä”), Händelsuchen, mit jmd. anbinden = sitoa johonkin’,
kibė’ti, kýboti = kabė’ti = ripustaa (nuo eivät ole synonyymejä, vaan kabeti on ripustella jokin jollakin, kuten naru täyteen pyykeillä, mutta kibyti on ripustella vaatteita narulle).;
kib(l)ùs ’sich leicht anheftend = helposti kiinnittyvä (osa ym.), anklebend = tarttuva, klebrig = tahmea, ansteckend (von Krankheiten) = tarttuva (tauti ym.)’,
kìbis ’Klette’ = takiainen (syn. dagỹs (”paloheinä” verbistä dėgti) > kur. dag(e)ris = takiasen kaltainen” > sm. ”takertua”),
kibždė’ti ’kribbeln, wimmeln’ = vilistä, jtkn, kiehua, kihistä (matoja ym.)’,
kibždýnas ’wimmelnder Haufen = vilisevin parvin, kihisevin kasoin, Gewimmel = kihinä’ (zur Bildung s. Machek Studie 20).
Über die schwundstufige Ablautsgestalt in kìbti usw. vgl. Būga KS 219.
Lett. kabināt ’hängen = ripustaa, hakend ziehen = vetää koukulla, um- fassen = käsittää (jkn määrä), umarmen = ympäröidä käsin’ (zur letzteren Bed. cf. lit. apkabìnti ’umhängen, umschlingen, umarmen’),
kablis ’Haken = koukku, haka, Heftel = solki, hakaneula’,
kaba, -e, -is ’Sparre = kattoparru, orsi, krummgewachsener Baum = vääräänkasvanut puu, Watenetz = vatanuotta’,
ķebis ’Krücke’ = kainalosauva, hiilikoukku,
ķeblis Vielzinkige Gabel = monipiikinen tadikko, kleiner Schemel = jakkara, ungeschickte Person = vähälahjainen ihminen’,
preuss. kabīuns ’gehangen’ = hirtetty, riippuva, ripuste-
cf. russ. kobenja ’Haken an der Wand’ = seinäkoukku,
kobenit’ ’krümmen, verzerren’ = taivuttaa jhkn muotoon,
koben’ ’halsstarriger = uppiniskainen, sich krümmender = köyryyn menevä, sich zierender = koreileva, Mensch’ = henkilö, etc.,
abg. kob’ ’Geschick, Genius, Schutzgeist’,
aruss. kob’ ’Wahrsagung’ = ennustus, taika, etc.
air. cob ’Sieg’ = voitto
(über cymr. cefn ’Rücken’ = selkä, selänne, hamara, das Petersson Het. 78 ff. ebenfalls hierherzieht, s. anders Pedersen a. a. O .1, 117),
aisl. happ ’Glück = onni, ”tuuri, ”säkä” (sakia = monni, iso kala…),
ne. hap ’Zufall = (otollinen) sattuma, Glück = tuuri, säskä, onni, viuhka’,
ae. ҫehaep ’passend’ = sopiva.
Nach Brückner KZ 51, 238, Machek Studie 73.80, Slavia 16,175.211, Koȓínek LF 65 (1938), 442 sollen kabė’ti usw. auch mit slav. chobot’ ’Schwanz’ = häntä, zusammenhängen. Das ch soll expressive Verschärfung sein (?).
Jægers 23 stellt kabė’ti usw. zu
lit. skabė’ti ’schneiden, hauen’ = leikata, lyödä, skabùs ’scharf’ = terävä,
lat. scabere ’schaben, reiben, kratzen’,
aks. skobl’ ’Schabeisen’ unter Hinweis auf
ksl. cépiti ’spalten’,
russ. pricepit’sja ’sich an etw. festhalten, anklammern’. Doch scheitert seine Deutung an lautlichen Schwierigkeiten
(vgl. über die idg. Wz. *skāmbh-, *skobh- ’schaben = kalvaa (kovertaa), kratzen = raapia, kynsiä’ Solmsen Btr. 200 ff.).
No NNYT tuli kerrankin oikeanmuotoiset vartalot (paitsi että pitlkä s vain pois alusta noissa kasaamis-, ripustamis- ja tarttumisasioissa, kun se tarkoittaa nimenomaan irrottamista kanta-IE:ssa!
Solmsen a.a.O. 205 vergleicht mit kabė’ti, kìbti usw.
slav. skoba ’Haken, Klammer’ = koukku, haka, liitin, im Ksl. ’fibula’ = pohjeluu,
russ. skobka ’Klammer, Haken’, Pl. skobki ’Armspangen aus gebogenem Blech’,
skobit’ ’mit Klammern befestigen, zusammenklammern’, was durchaus möglich ist.
(Nässä slaavin sanoissa alku-s on täysin päinvastaista, samaa kuin liettuan su- , eli YHTEEN, kuin kanta-IE:ssä, jossa se on IRTI!
Dagegen das von ihm und von Brückner KZ 51,238 noch herangezogene
lit. kibìras ’Eimer, Kübel’ = ämpäri, kiulu,
dem er wie dem griech. kòfinoj ’(Trag)korb’ = vetokori, die Gdbed. ’Anhänger’ zuschreibt, gehört anders wohin (s.s.v. kibìras).
Natürlich sind andererseits mit kabė’ti, kìbti etc. verwandt
lit. kìbiras, Pl. kibiraĩ, kìburas (”kippura”), kibũrkštas kabũrkštas ’Reisig, trockener, dürrer Ast, Halm = kuiva oksa, heinä, der sich an den Schössen der Kleidungsstücke festhakt, als Stock dienender Ast’ (s. Juškevič und N.-S.-B.);
vgl. zur Bildung kàbaruoti ’baumeln, bammeln’ (s.o. und s.v. kabaràkšt),
kyburỹs ’hangender Gegenstand’ = riippuva esine (olio),
kỹburti ’zappeln, strampeln, sich rühren, sich regen’ und nebst
kỹburiuoti auch ’baumeln, bammeln’ = keinua, roikkua.
Tässä toista haaraa edustava johdos, jossa myös viitataan Etymologi- cal Dictionaryn have-verbiin yhdistämään latvian (kuurin, latviassa on oikeastaan ”kopt”, liettuan ”kopti” = mm. kiivetä, oman kielen puhdas johdos kantabaltista) :
Lithuanian: kìmpa = silmukka, koukku, ”kimppu” (käydä, oikeastaan enemmäkin OTTAA, kimppuun!), paula (lyödessä kohteen ympärille kiertyvä notkea, mahdollisesti painopäinen osa, ”nagaikka”) = narun, ruoskan tmv. päässä, ”tartuntapää”
Etymology: ’Schlinge am Ende eines Stricks’ (N.-S.-B.);
vgl. lett. kampt ’fassen, greifen = tarttua’.
Sanan vanha kantavartalo on ollut ”*kemp-”, josta on muodostettu jo kantabaltissa aspektit ”kampti” ja ”kimpti” (jotka saavat erlaisen objektin).
Seuraava sana yhdistää nämä edelleen jopa IE-kielten ulkopuolellekin…:
Lithuanian: kamuolỹs = pallo, rykelmä, kerä, ”pyreähkö kohde yhteentakertuneista elementeistä”
Etymology: kãmuolis ’Knäuel = kerä, rykelmä, Klumpen = paakku, Knollen = mukula, pahka, Ballen = paali, Ball = pallo, Kugel = kuula’,
lett. kamuol(i)s dass.
Die Wörter gehören zur Sippe von lit. kamíenas = runko (kamana), kamãnė = kimalainen, kamúoti = kiusata, piinata, uuvuttaa, kamblỹs = tyvi, pölkky, kemzras = sammalmätäs, saamaloitunut (laho) puu tai kanto (s.s.v.v.);
vgl. noch russ. komulja ’Klumpen, Stück’, = möykky, paakku, kappale
komolyj ’hornlos, gestutzt’ = nuti (nupo)
preuss. camstian Voc. 678 ’Schaf’ = lammas,
lit. kamùlžymas ’Klumpen, Ball’ = paakku pallo (Linkmenes),
kemelióti ’mit Hausgerät vollstopfen’ = varustaa taloustarvikkeilla
Fraglich ist die Zugehörigkeit zu dieser Sippe von
ahd. hamal ’verstümmelt’ = vaitelias, vähäpuheinen
mhd. hammel ’kastrierter, Widder’ = kastraatti, die Solmsen Btr. 210 wegen
ahd. hammer ’verstümmelt, gebrechlich’ = vaitelias, etc. zu
idg. *(s)kep-, *(s)kop-, *(s)kap- ’(be-, ver)schneiden’ ziehen möchte (s. auch s.v. kepérsis und s.v. skõpti).
Griech. kemoj ’Reh, Hirschkalb’ = peuranvasa,
ahd. hinta ’Hirschkuh, Hindin’ = peuravaadin sind eher zu verbinden mit
ai. s’áma-, lit. šmùlas ’hornlos’ = nuti, sarveton,
ai. s’ámala- ’Fehler, Schaden’ = virhe, vahinko; s.s.v. šmùlas.
Lithuanian: kópti (kópia(kopa), kópė(kópo)) = nousta (puuhun ym.), kiivetä, kavuta
Etymology: 1. ’steigen = nousta, klettern = kiivetä’,
Frequ. kopinė’ti = kiipeillä;
kópečios, kóptos ’Leiter’= tikkaat,
kopỹnė ’Gerät zum Emporklettern an einer Wand, Stufe, Tritt, nicht hohes Treppchen’ = kiipeilylaite,
pakópa ’Stufe = vaihe, Tritt = askelma’,
pakópti, pakopė’ti ’eine Strecke weit steigen, klettern’ = kiivetä tietty matka,
kopìnti ’zum Steigen, Klettern veranlassen’ = panna kiipeämään,
lett. kāpt (-pju, -pu) ’steigen = nousta, gehen mennä, sich begeben = hankkiutua’,
kāpene ’eingetretener Fusssteig auf der Landstrasse’ = korotettu jalkakäytävä,
kāpenes ’Treppe’ = raput,
kāplis ’Stufe, Strick zum Steigen, Steigbügel’ = nousujakkara (auch kāpslis in letzterer Bed.),
kāpiēns, kāpsliēns ’Sprosse’ = puolapuu,
kāpināt ’steigen lassen’ = pistää nousemaan, kiipeämään;
nach Bugge BB 21,422 ff. zu westnorw. hove ’bespringen’= astua (ori) (Gdf. *hāfjan),
aisl. køfir ’Stier = peura, Ochs = härkä’.
Hierher gehören auch lit. bitìs, mẽdų kópti,
lett. bites, mēdu kāpt ’den Bienen, dem Honig nachsteigen’ = ”kiivetä hunajille”, mit altem Akk. der Richtung,
(Tässä on latvian ”kāpt” tasan samassa merkityksessä suuntaa osoittavan akkusa-tiivin kanssa kuin ”have” vanhassa englannissa, sitä tällä juuri halutaan osoittaa.)
Ebenso sagt man russ. lazit’ bort’ ’auf den Bienenstock klettern’, und das zu
poln. lez’c’ ’kriechen = ryömiä, klettern = kiivetä’, gehörige
poln. łaz’bic’ heit ’zeideln’ = hoitaa luonnonmehiläisiä,
łaz’bien´ ’Zeidelbrett’ = (luonnon)mehiläislava (puussa),
leziwo ’Bast- oder Strickleiter des Bienenstocks’ = käysitikkaat mihiläispesille.
Im Lit. existiert noch das Kompos. bìtkopis ’wer den Bienen nachsteigt’ und ’Zeit des Ausnehmens der Honigwaben’, davon das Denominativ bitkopáuti ’den Honig ausnehmen’.
Finn. Parallelen gibt Gauthiot MSL 16, 278.
Lithuanian: kõpti (kopia(kapia)…kopė(kapė)) = kaivaa, tonkia, kasata
Etymology: 2. (kopiù und kapiù; kopiaũ und kapiaũ) ’scharren = kaapia, kuopia, kaivaa, harken = haravoida, kratzen = raapia, kynsiä, karstata, scharrend häufen = kasata kaivamalla, häufeln = kasata, reinigen = puhdistaa, säubern = siivota’,
Frequ. kapstinė’ti und kapinė’ti (letzteres in der Verbdg. kapinė´dawī mẽdų ’sie pflegten, wie erzählt wird,den Honig herauszunehmen’),
Intens. kapstýti; užkõpti ùgnį ’Feuer anschüren, anfachen = kohentaa, lietsoa tulta’ (Kvėdarna),
lett. kàpt (-pju, -pu) ’scharren, (weg)nehmen’ = harvoida (pois, roskat).
Die Wörter gehören zu der unter kãpas und kapóti behandelten Familie und sind von
lit. kópti, lett. kāpt ’steigen = nousta, klettern = kiivetä’ zu trennen.
Neben lit. kõpti, lett. kàpt finden sich auch synon. lit. kuõpti (kuõpia, kuõpė),
lett. kuopt (-pju, -pu), das letztere = ’reinigen = puhdistaa, abräumen = tyhjentää (tila), pflegen = hoitaa, vaalia, bestellen = tilata, beschicken = toimittaa, järjestää’.
An sich könnten diese Verben mit lit. kõpti, lett. kāpt ablauten; doch lassen sie sich, da balt. uo ausser auf *ā auch auf *āu beruhen kann, mit demselben Rechte mit der Sippe von lit. káupas, kaũpas, kúopa, kùpeta verbinden (s. besonders s.v. kùpeta).
Wie lit. bitìs, mẽdų kópti,
lett. bites, mēdu kāpt (s.s.v. kópti 1), so kommen auch
lit. bitìs, mẽdų kapinė’ti (s.o.), kuõpti, kuopinė’ti,
lett. bites, mēdu kāpt, kuopt vor. Während dort von der Gdbed. ’den Bienen, dem Honig nachsteigen’ auszugehen ist, hat man hier als ursprünglichen Sinn ’die Bienen, den Honig herausnehmen, herausscharren, ausräumen’ anzusetzen.
Lithuanian: kãpas = hautakumpu
Etymology: ’Grab(hügel)’, Pl. kapaĩ ’Grab, Gruff und ’Begräbnisplatz, Friedhof’ (in dieser Bed. auch kãpinės), kapùrna ’mit Moos bewachsene Bodenerhebung (im Walde oder auf der Viehweide)’,
lett. kaps ’Grab(hügel)’, Pl. kapi ’Friedhof’,
lit. kopà, Gen. kõpos ’Sandhügel am Meere, ’ Düne, Menge, Schar’,
kõpos auch ’Nehrung’, = pitkä kapea merelle ulttuva dyyni, Kuurinkynnäs (Neringa)
lett. (kur.) kãpa, -e ’langer, bergiger Strich, Düne, Schneegruft, Menge, Masse, Abhang, steiler Graben, Grab, Grube’ (s. auch E.-Hauz. s.v.),
kapele ’jeder kleine Haufen’,
kapuole ’(Korn)haufen’,
kapene ’Steinhaufen’ (E.-Hauz. s.v.),
preuss. ON. (Gerullis Ortsn. 12.56.112) Auctakops ’Hochberg’, Caporne, Kappegalin (über den 2. Tl. s.s.v. gãlas),
Payme(n)kopo (= ”Paimendyyni”), (über das Anfangsglied vgl. s.v. piemuõ = paimen),
cf. russ. kopa ’Haufen, Schober’ = dyyni (< liett.),
perekop ’quer über den Weg gezogener Graben, Kanal’ etc. Die Gdbed. der Wörter ist ’Aufhäufung, Zusammengescharrtes’; daher ist zunächst an Zushg. mit
lit. kõpti (kop(i)ù, kap(i)ù; kopiaũ, kapiaũ) scharren, scharrend häufen’ = haravoida kokoon,
kuõpti ’reinigen, säubern, ernten’,
lett. kãpt ’scharren’ (s.s.v. kõpti) zu denken, erst in zweiter Linie an einen solchen mit lit. kapóti, lett. kapāt, slav. kopati (Hauzenberga-Šturma FBR 19, 214).
Lithuanian: kapóti (kapója, kapójo) = hakata (mäsäksi), halkoa, otella
Etymology: ’hacken = hakata, spalten = halkaista, lohkoa, (zer)schlagen = lyödä kappaleiksi,hauen = hakata,tapella,prügeln = piiskata, Schnabel- hiebe versetzen = nokitella, niedermachen = alistaa, töten = tappaa’,
kapótis ’scharmützeln’ = otella,
kapõklė ’Hackbrett = koverruspölkky, Axt zum Aushöhlen einer Mulde, eines Troges’ = kuokkakirves ruuhen kovertamiseksi,
kapõklis ’Schlichtbeil’ = piilukirves (hirsien veistämiseen), ”tasokirves”
kapõtė ’Hackbrett’ = koverruspölkky (Skardžius ŽD 352),
kaplỹs (kãplis) = kaplễ ’Haue = kuokka, Spitzhacke = hakku, Karst = kuokka, Schlichtbeil = piilukirves’ und ’stumpfe Axt = lyhyt kirves, stumpfes Beil = lyhyt(teräinen) piilu, Schneidezahn = laikkaukärki, Dummkopf = pölkkypää, Tölpel = typerys’,
kapõčius = kaplễ
kap(š)nóti, kapsė’ti ’langsam picken’ = nokkia,
kapõjė ’Zeit des Holzspaltens’, kapõnė (s.s.v.),
kopìkai ’Spechte’ (eig. ’Hacker’) = tikka,
lett. kapāt ’hacken = hakata, (klein) hauen = kuokkia, schlagen = lyödä, stampfen = tampata, zernagen = hajottaa, fressen = hyödä, hotkia (eläin. eläimellisesti)’,
kapeklis ’Hackeisen’ = tarttumarauta,
kaplis ’Hacke, Hohlaxt’ = hakku, putkikirves
kapēt ’mit dem kaplis (den Boden) auflockern, scharren, umwenden’ = naarata,
kaplēt, -īt ’mit der Hacke die Erde um die Kartoffelstaude ziehen, hacken’ = perunakuokka,
izkapts, –pte (= ”poislyönti”) ’Sense’ = viikate
(daraus finn. viikate, Gdf. *vikapteš, Nieminen LPosn. 5,79 ff.), (”Viikate” lienee ollut kuuriksi ”vikaptes”, ”kaikenleikkaava”, ”poisleikkaava”, mutta tuo vi- tuossa merkityksessä ”pois” on slaavia, ilmeisesti puolaa; tai sitten se on ”kaikenleikkaava”.).
lit. kàpti (kàpia, kàpė) (1. kapiù) ’hauen = kuokkia, hakata, tapella, fällen’,
kàpti (kãmpa, kápo) (1. kampù, kapaũ) ’zerschlagen werden = hajota, erota (geom.: kãmpas = kulma), müde werden = väsyä’
(cf. zur Bed. griech. kòptein ’sehlagen, stossen = törmätä’ und ’ermüden = väsyä’,
kòpoj ’Schlag = isku’ und ’Ermüdung = väsymys, Ermattung = uupumus, Entkräftung = voimattomuus’
Kommentti: Tämän lähteen ”kreikka-etymologiat” ovat samaa sarjaa kuin Koivulehdon ”vanhat kermaanietymologiat”: kreikan ”-o-” EI MUUTU baltin –am-:ksi lainattaessa, ei sitten ei niin millään… Päinvas- toin kyllä voi tapahtua, mutta siitäkään tuskin on kyse, niin tiiviissä vuorovaikutuksessa kuin preussilaiset galindit/skalvit ja kreikkalaiset aika ajoin olivatkin, koska baltit toimittivat antiikin kreikkalaisten himoitsemaa meripihkaa);
preuss. enkopts ’begraben’ = haudattu, upotettu, ympätty,
warnaycopo Voc. 755, ’Warkringel’ (mhd. warchrengil = ”murhaajaen- keli” = ’Würger’ =), eig. ’Krähenpicker’ = ”varispistäjä”, ”pistäjävaris” isolepinkäinen,
(1. Gl. preuss. warnis ’Rabe’ = korppi, warne ’Krähe’ = varis, s.s.v. vaȓnas),
” WARNEKAPPA (paikannimi, on myös ”varisdyyni”) [Warnaycopo E 755] medšarkė
Lithuanian: , tai ”dyynivaris” mãčarkė,
Etymology: mẽčerkė = *mečarkė aus mẽdšarkė (”metsäharakka”) ’Bergelster (”vuoriharakka”), Lanius excubitor’. Dem Wort liegt lit. mẽdis (mẽdžias, metsä) ’Baum’ und šárka ’Elster’ zugrunde 4 (s.s.v.v.). ”
Kiinnostus elukkaa kohtaan johtui tämän ”noitalinnun” tavasta seiväs- tää saaliinsa orapihlajanpiikkeihin (kuva). Orapihlajaa istuttamalla sen saattoi saada pihaan pesimään hiiriä ja myyriä pyydystämään, kun kattohaikaraa houkuteltiin esimerkiksi sopivilla pesänalustoilla pitämään isommat tuhoeläimet kurissa.
Otetaan samaan putkeen preussin kāpt-sanat:
http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf
KAPS [wosgows-cappis DK] kalva = kallio(kumpu), kapas = hautakumpu
KAPTUN (kappa, kappā) [enkopts 43 + kapti MK] kapoti (snapu), lesti = kiivetä
KAPTUN (kappa, kappā) [enkopts 43 + kapti VM] kasti = kaivaa, kapoti
KAPURNA [Caporne ON VM] kalva, pilkapis = (linna)valli(hauta), kapinës = hautausmaa
abg. kopati ’graben’ = haudata,
poln. kopac’ etc. dass., kopac’, kopnąc’ auch ’schlagen = lyödä, treten = astua, tarttua aseisiin, stossen = törmätä’,
npers. kāfaþ, kāvaþ ’wird gegraben, gespalten’ = haudataan, halkaistaan,
griech. skōptein ’graben, hacken’ = haudata, hakata (s- tulee kanta-IE:sta asti…)
(s)kōpetoj ’Graben’ = hautaus, hautajaiset
alban. kep ’behauene Steine’ = jauhettu kivi,
lat. scapula ’Schulterblatt’ = lapaluu, etc.
Über lit. kãpas ’Grabhügel’ s.s.v.
(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:
http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_…
” *skap- = tool = työkalu
” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk. σκεπάρνιον (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi,
Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta …kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ ”
”*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti”) on ensinnäkin kantabalttia/ muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabalt(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1243118.html#p1243118
Tämä etymologia osoittaa, että kantabaltin juuressa ”*kemp-” voi olla kyse paitsi mekaanisesta myös mikrobiologisesta ’tarttumisesta’ (joskin VOI olla kyse edellisestäkin:
” Lithuanian: kémpė = kääpä
Etymology: ’Baumschwamm-,Bade-,Wasserschwamm, Feuerschwamm, Zunder’, auch kémpinė. Vgl. kémpa (ostlit. kímpa), sukémpejęs ’dürr, mager’, kẽmpti, ostlit.
kĩmpti (-pstù, -paũ) ’schwammig werden = sienettyä (puu), erstarren, (vor Kälte) steif werden = kangistua, kohmettua´,
identisch mit lett. piepe ’Schimmel = home, Kahm, Gewächs an Bäumen als Moos = puunkuorisammal. -jäkälä, (Holz)schwamm’ = puusieni, dessen ”ie” aus tautosyllabischen ”em” entstanden ist.
Es ist fraglich, ob die lit. oder die lett. Form den urspr. Zustand repräsentieren.
Sollte das lett. Wort das ältere sein, so läge im Lit. Dissimilation von p- p zu k- p vor. Im umgekehrten Falle würde im Lett. Assimilation von k- p zu p- p Platz gegriffen haben.
Geht man von lit. kémpė aus, so kann, wie Būga meint, Verw. mit poln. czępiec’ ’hucken’ = panna heinä seipäälle, istua kotona (liikaa, ”kuin kääpä seinässä” puolalaisten mukaan) vorliegen
(s. über dieses Wort Brückner KZ 48, 223 ff. mit unwahrscheinlicher Etymologie, Wb. 78 und über sein Verhältnis zu czupiec’ zuletzt Sławski SlOcc. 18, 262. 275).
Sollte lett. piepe das Ältere sein, so könnte man die Wörter an lett. pīt, lit. pìnti ’flechten’ = punoa, palmikoida, anknüpfen, wozu Endzelin an dtsch. Flechte erinnert.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taulak%C3%A4%C3%A4p%C3%A4
http://fi.wikipedia.org/wiki/Umpim%C3%A4hk%C3%A4
(Tuo jälkimmäinen, latvia-etymologia tarkoittaa, että kääpäsienestä (rihmastoineen, joka tekee myös koivun puuaineksesta hitaasti kytevää ns. valkolahoa,joka sekin kuivana kelpaa rutikuivana taulaksi,eikä pelk- kä sienen sisäinen rihmasto), sekä jäkälistä sanaa, joka tarkoittaa myös ”punosta” ja ”palmikkoa”, jollaisia sellaisia sieni- ja levärihmoista jäkälät tunnetusti todella ovatkin. Se tarkoittaa, että metsäläiset olisivat tien- neet tuon ominaisuuden, katsoaessaan talvella esimerkiksi, että mihin mitkäkin jäkälät kelpaavat, mikä olisi edellyttänyt jonkinlainen vahvan suurennus”lasin” käyttöä, joka ei tietenkään voinut olla lasia, vaan mahdollisesti jäätä. Tietysti poronjäkälät ja taulakäävät olivat talvessa selviämisen perustärkeitä hyötykasveja. Ettei se aivan mahdotonta ole. Jäämies Ötsilläkin oli mukanaan pussillinen taulakääpää. Jos ”latviateo- ria” pitää paikkansa, niin joukkoon kuuluu myös lahoamista tarkoittava verbi pū’ti, (pūvù(pųvù, pūnù, pū’stu), pùvo) (lt.)= lahota, homehtua, rappeutua, laiskotella, pūt (pūstu, puvu) (lv.), pûtun (pauja, puwwa) (pr.).
Ilmiölle on kuitenkin vielä eräs selitys, johon palataan, jonka takia liettuan ”kempė” (ja suomen ”kääpä”) vain näyttävät olevan keskinäisiä lainoja latvian ”piepe”:n kanssa: niillä on toisenlainen, kantakieliyhteys.
PS: Hesariinkin on keskustelu suomen kuurilaislainoista ehtinyt:
http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=kimpsti
23.1.2011 Sunnuntai, Sisko&Torsti:
” Rakkaat ystävät! Viimeksi mietimme, mitä tarkoittavat kimpsut ja kampsut. Tavaroitahan ne, mutta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuk- sen sanakirjat eivät kertoneet sitä, minkä Risto Koivula on nyt saattanut tietoisuuteemme:”Myös norjassa esiintyy ilmaus kimpsor og kampsor samassa merkityksessä kuin suomessa”, hän kertoo. ’Lastata laiva’ haloilla on kuuriksi ’kampstum laigun malkamis’, mutta jos käytetään ilmausta ’lastata halot laivaan’, niin verbi onkin ’kimpstum (malkans laigump)’. Liettualaisen malka (vaikka silmässä) on klapi, mutta kuurilaisen malka on halko (syntisempiä).
”Sisko” ei pelkää joutua sahalle töihin…
Spammiro Botti kommentoi_ 27. toukokuu 2013 06:42
”Lithuanian:giñti…gẽna…gìnė = ajaa, juoksuttaa, tislata, polttaa tervaa (ven. gnat´, pr. gonet)
Etymology: 1. (1. prs. genù, giniaũ) ’jagen = ajaa, treiben (das Vieh auf die Weide) = paimentaa’,
gindinti ’treiben lassen’ = ajattaa (toistuvana, jahdin suunnitteluna suomessa siis ”ajatella”!), dazu
gìnti…gìna…gýnė 2. (1. prs. ginù, gýniau) ’wehren = estää, pidättää, häätää, torjua, ehkäistä, verteidigen = puolustaa, suojella, turvata’, puoltaa.
(Samaan yhteyteen liittyy todennäköisesti verbi gýti…gỹja…gìjo = pysyä terveenä, pitää pintansa, parantua, ilostua
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=gyti&s=0&g=2&a…
” gýti (gỹja, gìjo)
1. dzīt (par brūci) = parantua (haava ym.)
2. atveseļoties = ilostua
ligonis jau gyja – slimnieks jau atveseļojas = potilas on jo iloinen” ”
Verbin ”gyti = parantua, ilahtua, ”alkaa elää”, pysyä tervennä, gydyti = lääkitä takana näyttäsi olevan aina kantabaltoslaaviin menevä ververbi ”*gengti”, jossa n ja g voivat olla täysin erillisiä kuten venäjässä, ja g säilyy sanan myöhemmässä äänteellisessä kehityksessa (slaavi,länsibaltti) kun taas itäbaltissa se muodostaa suomen tapaan yhden η-äänteen, joka seuraavassa äänteellisessä kehityksessä köyttäytyy tavunloppuisen -n:. (m:n, p:n, b:n) tavoin, kuten täällä toisella esimerkiksissä lengva(s) > laiva(s) (ym.):
http://nakokulma.net/index.php?topic=7872.msg223831#msg223831
Edellisellä kaavalla seuraa *gengti > gýti (y on pitkä i, painollinen ý on kuin kolme suomen i:tä alkutavussa)
Jälkimmäisellä kaavalla seuraa, jälleen jollakin tapaa kuurin/saklvin kautta kulkien aivan kuten myös džiauti-sanassa, pilkulleen, liettuan verbit :
džiaũgti…džiaũgia…džiaũgė = ilostuttaa, riemastuttaa
džiűgti…džiűñga…džiűgo = ilahtua, tulla ilahdutetuksi (jonka taivutuksestakin ilmenen *geng- tausta).
Tästä lainauksesta Fraenkelin etymologisesta käy myös ilmi, ettei puhe kuurista ole tässä turhaa pulinaa.
Samaa kantaa on luultavasti myös venäjän ”žeč’…žž´ot,1. žgu” = sytyttää. Edelleen liettuan dėgti = polttaa, sytyttää liittynee parveen.
”Lithuanian: džiaũgtis = ilostua, iloita (<*gengti(s)…gengia(si)…gengē(si) = sattaa (tulla saatetuksi) paranemaan, iloitsemaan, liikkumaan)
Etymology:’Freude empfinden = kokea iloa, sich freuen = ilahtua, iloita’,
džiaũgsmas’Freude’ = ilo,
džiūgauti…džiūgauja…džiūgavo’ausgelassen, fröhlich sein’ = olla hillitön, iloinen,
džiùgti…džiunga…džiugo(1. prs. džiungù, (nu)džiugaũ) ’freudig gestimmt werden = tulla ilahdutetuksi, in Freude geraten = ilahtua, ilostua’
džiugùs’wer leicht freudig gestimmt wird’ = sellainen, jota on helppo riemastuttaa, ilomielinen
cf. lett. ġaubt ’ergötzen’ huvittaa jtkta, -tiēs ’sich freuen = huvitella, jubeln = juhlia, hoffen = toivoa, erwarten = odottaa, toivoa, versprechen = luvata, lupailla, im Begriff sein = olla tekemäisillään’, ġaugties = ġaubties und = ’liebkosen’ = hyväillä, lemmiskellä.
Nach M.-Endz. stammt lett. ġaugties vielleicht aus einem akur. (vanhakuurilainen) oder lit.*d’augtis. (woraus džiaũgtis).
Lett. ġaubties ist evtl. spätere Umbildung oder alte Nebenform mit Wz.-Variation.
Persson Btr. 59 ff. stellt die lett. Wörter zu ahd. goukolēn, gouggolēn ’Narrenpossen treiben’ = tehdä narrintemppuja,
die labialen Varianten zu mhd. gief ’Tor = hupsu, hassu, Narr = narri’ neben giege ’Narr = narri, pelle ilostuttaja’ usw.;
er vergleicht griech.cōoj’leerer, unermesslicher Raum’,
caũnoj’aufklaffend, locker, lose, weichlich’,
ae.čéad-’Torheit, Spott’ etc.; doch scheitert dies daran, dass die lett. Wörter nicht original sind. Nach Hirt BB 24, 280 sollen lit. džiaũgtis etc. mit griech.gãqeĩn, lat. gaudēre (aus *ga-vidēre) unter Metathesis zusammenhängen. Doch ist dieses äusserst fraglich (s. über die griech. und lat. Wörter zuletzt Szemerényi Gl. 33, 241 mit Anm. 2).
Lithuanian: džiùgti…džiunga…džiugo = ilostua (<*gingti…ginga…gingo, kb)
[url=http://www.etymonline.com/index.php?search=joy&searchmode=…
early 13c., ”feeling of pleasure and delight,” from O.Fr. joie, from L. gaudia, pl. of gaudium ”joy,” from gaudere ”rejoice,” from PIE base *gau- (cf. Gk. gaio ”I rejoice,” M.Ir. guaire ”noble”). Joy-riding is Amer.Eng., 1908.
Lainauksessa esiintyy myös sanoja, jotka tulevat *gen-juuresta toisella johtopäätteellä -p-/-b-, joka tarkoittaa edestakaista toimintaa, ja nuo verbita tarkoittavat mm. jauhaa, ja hammasta: (d)žembas > žambas = hammas (josta saattaa seurata se ”sampokin” Kalevalassa (kal(e)vis = paja, takomo, kalevelis = pieni paja ym.)
Lithuanian: žiaũberoti = kaluta, nakertaa hampaissaan (luuta, kuivaa leipää ym.)
Etymology: ’ein Stück Brot (wie ein Pferd) nagen, kauen’ = järsiä, žiaũberioti,
žiaũberìs und žiauberễ ’trockenes Brotende = kuiva leivänkannikka, Knust = kyhmy; Hügel = mäennyppylä, Höcker = kyttyrä, Anhöhe = kohouma’ ,
žiauberìs noch ’trockene Baumrindenschicht’ = kuiva puunkuori, kaarna,
žiaubrễ ’Stück Brot’ = leivänpala,
žiaũbti (ostlit.) ’mit vollem Mund essen = syödä suun täydeltä, ahmia, hotkia; entwenden = siepata, varastaa, raffen = temmata, [b]siepata[/b], kaapata, anastaa’,
apžiaũbti ’mit dem Mund umfassen = tunnustella, tarttua suullaan, an sich reissen = nykäistä, repäitä puoleensa, itselleen’.
Tero Vehviläinen kommentoi_ 28. toukokuu 2013 01:09
Mielenkiintoisia etymologiapohdintoja Spammilta. Etelä-Karjalassa puhuttiin ainakin 1980-luvulla vanhempien ihmisten puhenparressa esim. halko- ja heinäkuurista, kun tarkoitettiin halkoliiteriä ja ja heinälatoa.
Tuosta Dzauna- sauna – tsasouna(kappeli, tai ”pikkukirkko” kreikkalaiskatolisilla = rakennus saunan lisäksi?) voisi kehitellä myös jotain etymologioita.
Spammiro Botti kommentoi_ 28. toukokuu 2013 05:51
Karjalassa on sellaisia paikannimiä jotka ovat aivan ilmeistä kuuria kuten Imatra, joka tarkoittaa ”erikoista paikkaa, rajapaikkaa, ääripiakkaa, ja lähistöllä Kymi (tietyllä tavalla parkittua lampaan, pukin, tai peura/poron nahkaa). Siellä päin on myös liiviläisiä paikannimiä, esimerkiksi Ääninen (Än´n´i) ja Onega (Әneg = äänekäs, gen. Әnega) ovat molemmat liiviä ja tarkoittavat tasan samaa asiaa, mutta eri murteesta ja eri johtopäätteellä. Ilmajärvi eli ven. Il´men on Ylimenojärvi. Siltä pääseekin moneen suuntaan, mm. Volgalle ja Daugava-joelle.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1446038.html#p1446038
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1251189.html#p1251189
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1235647.html?hilit=Onega#p1235647
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1419421.html#p1419421
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1262855.html#p1262855
Spammiro Botti kommentoi_ 7. kesäkuu 2013 00:46
Myös sana ”vasta” näyttäisi tulevan jostakin kantabaltoslaavin *g´v´engst- = panna (-g-) tuikkimaan, niputtaa ym. -verbistä, josta tulee mm. jotvingin ”gvasdan”, preussin ”twaksta” = saunavihta, puolan ”gwiazda”, venäjän zvezdá, liettuan ”žvaigždễ” = tähti. samaa juurta ja lainaa on venäjän ”hvost´” = häntä, ”hvostat´” = huiskia , ruotsin ”kvast, kvasta” = luuta, luutia
Suomen vihta on joko kotoperäinen ja samaa kantaa kuin vitsa ( kuten metsä ja mehtä), tai sitten se on ruotsin sanasta ”vifta” = viuhu(tta)a.
Fraenkelistä:
Lithuanian: žvaigždễ = tähti
Etymology: ’Stern’ = tähti, žvaĩgždė, (beides Ṥlapelis), žveigzdės (Gervė’čiai),
žvaigždė’tas ’Stern-, mit Sternen’, = tähtikuvioinen
žvaigždýnas ’Sternbild, Konstellation’, = tähdistö
žvaigždiniñkas ’Sternseher, Astronom’; = tähtitieteilijä
daneben g- lose Formen : žvaizdễ
(Szyrwid Dict. s.v. gwiazda; Kurschat; dial., žem. und z.T. westaukšt.), žvaiždė
(mit z für ž : zvayzdė (Pietkiewicz),
žvaizdė’tas (Kurschat), žvaĩzdinykas (Daukša, s.v. gwiazdarz),
žvaizdrìs ’Stern’ (Gerullis-Stang 94),
(kuurilais-r-:llä, kuurin vastaava oma sana olisi ”*zveizdris”, josta Sverige = ”Tähtimaa” oli latvian sanalle Zviezdrija rinnakkainen kuurilainen ”murremuoto” ”*Zveizdrija”.
Tämän sanan ongelma on, että liettuan ”švedas”, Ṥvedija näyttäisivät tulevan aivan eri sanasta. Preussissa on sitten lähes latvian sanan muotoinen sana, jonka merkitys on kuitenkin se, mikä liettuan sanalla on ollut alkuperäinen, eli ”valoisa, vaalea”.
(Tuo etymologia on yritteliäs, mutta ilmeisimmin väärin, on parempiakin, SB)
žvaizdinas = žvaigždė’tas (Daukša),
žvaizdės ’Name eines Webemusters’ = eräs kudontakuvio (Bezzenberger LF 203),
žvaizdara ’Sterndolde, Astrantia’ = tähtiputki (kasvi),
žvaizdininkė ’Sternkraut, Stellaria’ = tähtimö (kasvi),
žvaizdūnė ’Asterocephalis’ = purtojuuri, törmäkukka, Scabiosa.
Über lit. gvegždátė ’Sternchen’ = asteriski, tähti-merkki.
Lett. zvài(g)zne ’Stern’ = tähti,
zvàigznãjs ’Gestirn, Stembild’ = tähdistö, tähtikuvio.
Urverw. mit aksl. (d)zvézda ’Stern’, russ. zvezdá, poln. gwiazda, čech. hvézda usw.
Schwierigkeiten bereitet die Deutung des Verhältnisses von lit. žvai(g)ždễ, lett. zvài(g)zne zu den slav. Wörtern.
Auszugehen ist von einer Wz. ’leuchten = valaista, strahlen = säteillä, glänzen = tuikkia, läikähdellä’;
diese steckt in lett. zvaigala ’Kuh mit weissem, sternenartigem Mal auf der Stirn’ = tähtiotsa (nauta),
zvaidzeņa ’kleiner (oder lieber) Stern’ = pieni tähti,
zvaigstῑties ’glänzen, flimmern´ = välkkyä,
zvidzēt ’flimmern, funkeln = kipinöidä, undeutlich schimmern = kiillellä, kimallella’,
lit. žvygulӲs ’Glanz, Schimmer’ = läike, kimallus, usw. (s.s.v. žvygulӲs),
mit anderem ’Wz.-Determinativ’ lett. zvaidrῑt ’schimmern, leuchten, Funken sprühen’,
zviedras (alett. zveiras ’schielend’) acis ’funkelnde Augen’ = kipinöivät silmät,
zviedrῑt ’glimmern, schimmern; heiss glänzen, glühen’.
Die w- lose Form tritt hervor in lett. zaigs, zaiga ’Schimmer, Glanz, Flimmern’ = välke, kimallus,
zaigs ’glänzend, schimmernd, flimmernd’ = kimaltava
zaiguot ’leuchten, scheinen, schimmern, flimmern’ = välkkyä, kimaltaa, usw.
Die nackte Wz. *žvai-, *žvei- zeigt sich in lit. žvaĩnas, žvaĩras (s.s.v.v.).
Natürlich ist das ie der einzelnen Wörter sekundär, denn dieser Vokal geht auf ein ei zurück, das in einer ai- Wz. keinen Platz hat. Da aber balt. ai auch auf idg. oi beruhen und dann mit ei, ie ablauten kann, so können gelegentlich auch in einer urspr. ai- Wz. balt. Neubildungen mit ie aufkommen.
Ich fasse balt. žvai(g)ždễ, slav. (d)zvézda als Kompositum von s- St. *žvaig(e)s-, *žvaid(e)s-
mit Wz. dhē- ’setzen, legen, machen’, also ’Glanz bereitend’ auf.
Eli siis ”laittaa tuikkimaan”, saman asian kuin verbi *deti ajaa tuo pelkkä johtopääte -g-, josta tulee erässä kielissä -d-.
Lett. zvài(g)zne ist dagegen eine Verbindung dieser Stämme mit Nasalsuffix.
Ost- und südslav. (d)zvézda beruht auf *gvézda, westslav. *gvézda hat gv vor é aus *oi nicht verändert.
Nach Meillet MSL 9, 374; 13, 243, Trautmann Wb. 374 ist *gvézda aus *zvézda dissimiliert.
Wahrscheinlicher ist Fernversetzung des g eines zu lit. žvaigždễ stimmenden urspr. *zvégzda. ”
Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 7. kesäkuu 2013 01:40
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/liivinkielisia-ei-enaa-ole…
Spammiro Botti kommentoi_ 7. kesäkuu 2013 05:52
PS: ”Yrittänyttä ei laiteta” on kuurilainen/preussilainen sanalasku: liettuaksi: ”Stengęsis neleidžiamas!”, preussiksi: ”Stengusis ne laiddamas!”, kuuriksi ”Stengūsis neleidjamas!”, latviaksi ”Centies nelaižams!”
Se tarkoittaa kirjaimellisesti, että
”Yrittänyttä ei heitetä yli laidan!”.
Spammiro Botti kommentoi_ 16. kesäkuu 2013 20:27
Tero Vehviläinen: ” Mielenkiintoisia etymologiapohdintoja Spammilta. Etelä-Karjalassa puhuttiin ainakin 1980-luvulla vanhempien ihmisten puhenparressa esim. halko- ja heinäkuurista, kun tarkoitettiin halkoliiteriä ja ja heinälatoa. ”
Tuo sana, joka tarkoittaa myös heinähäkkiä (reen päällä) taipuu germaani- tai slaavilainan tapaan, ja liittyy epäilemättä viron sanaan kuur, gen. kuuri = vaja, liiteri, talas, joka sekin taipuu germaaniseen tapaan.
Samaa perua on mahdollisesti myös kuri, kurin, joka alun perin tarkoittaa (ainakin valtioneuvos ja suomenkielenopettaja Riitta Uosukaisen mukaan) kapeaa ja varsinkin kapenevaa aitausta, jolla karja ohjattiin jonoon, ja pellolta tai haasta toiselle. Kuuri on toisaalta tarkoittanut myös juoksuhautaa vanhoissa puolutuslaitteissa sekä suomessa että virossa. Se voi olla samaa juurta kuin englannen ”cover” (<*com-wer), joka on tarkoittanut kirjaimellisesti ”yhteissuojaa”.
Tosin suomessa (hämeessä) on joitakin todennäköisesti kuurilaisten mukana tulleita sanoja, jotka taipuvat vieraan lainan tapaan, kuten ”proti” = järki (yleensä negatiivisesti: ei protia!), liett. protas = järki, latv. prātis = mieli, ymmärrys. Myös ”lati” (ei latiakaan rahaa) on tällainen sana, tarkoittaen erittäin vähäarvoista kolikkoa. Ja tällainen sana voi olla myös ”äiti” (eidi [äidi] = kehto, tulee syöttämistä tarkoittavasta sanasta). Minun syntymämurteessani se tosin taipuu ”äite, äiren, äitee (part.), äitejen” jne (kuin nukke, nukkejen) eli e:llä koko rimpsu. ja se tarkoitti nimenomaan sosiaalista, ja myös kuvaannollista äitiä, kun taas nimeomaan ja vain biologista sukulaisuutta tarkoittava äiti oli ”emo”. Se oli terminä ”äidin” yläpuolella, niin että sukulaiset kysyivät, että ”mitäs emolle kuuluu”.
” Tuosta Dzauna- sauna – tsasouna(kappeli, tai ”pikkukirkko” kreikkalaiskatolisilla = rakennus saunan lisäksi?) voisi kehitellä myös jotain etymologioita. Sillä ei ole kuurilaisten kanssa tekemistä. ”
Tälläkään ei ole tekemistä kuurin kanssa, vaan sana tarkoittaa venäjässä ”tuntikirkkoa” sanasta ”tshas” = tunti. Tsasouna oli pyhitetty paikka, usein hyvinkin pieni, jonne jaettiin tunneittain aikaa uskonnollisia toimituksia varten.
Spammiro Botti kommentoi_ 16. kesäkuu 2013 20:51
http://www.helsinki.fi/venaja/tietoa/kolari.htm
” Saatteeksi
Maassamme harrastettu slavistinen (laajassa mielessä) tutkimus on niittänyt mainetta maailmalla. Tosin tämän alan tutkijoiden rintama ei ole ollut laaja; harvat nimet ovat loistaneet majakan tavoin lähes aavalla merellä. Nyt tilanne on toinen. Tutkijoiden määrä on voimakkaasti kasvanut, voidaan puhua nuoren polven esiinmarssista. Tunnemme kuitenkin aivan liian huonosti maamme slavistiikan historiaa. Tämän vuoksi laitoksellamme on aivan erityinen ilo julkaista kyseinen FT Veli Kolarin laatima historiikki. Se perustuu osittain hänen Suomen slavistipiirin 20-vuotisjuhlassa pitämäänsä esitelmään ja edustaa luonnollisesti kirjoittajan omaa näkemystä asiasta.
Helsingissä, 10. huhtikuuta 1985
Arto Mustajoki ”
” …
Kaliman kuoltua slaavilaisen filologian professorinviran hoitajaksi kutsuttiin v. 1952 hänen aikaisempi kilpahakijansa EINO NIEMINEN (1891–1962; ks. 59 ja 73). Nieminen oli jo v. 1928 nimitetty slaavilaisen filologian dosentiksi ja v. 1939 puolalaisen ja balttilaisen filologian henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi.
Nieminen oli opiskellut slaavilaisia ja germaanisia kieliä sekä vertailevaa indoeurooppalaista kielentutkimusta mm. Venäjällä ja Saksassa. Leipzigissä hän oli Leskienin, Sieversin ja Brugmannin oppilaana. Viime mainitulta hän sai väitöskirjansa aiheeksi neutrin katoamisen balttilaisista kielistä. Hän rajoitti aiheen neutrin -ai-päätteeseen ja julkaisi kysymyksestä väitöskirjan v. 1922 (54), 31-vuotiaana. Hän olisi väitellyt jo paljon aikaisemmin, ellei jo valmista käsikirjoitusta olisi varastettu Pietarin asemalla v. 1916. Vaikka Niemisen päätulosta ei kaikkialla ole hyväksyttykään, hän kuitenkin osoittautui tällä teoksellaan balttilaisen filologian ja vertailevan kielentutkimuksen metodit hallitsevaksi tutkijaksi.
Väiteltyään Nieminen keskittyi toiselle pääalueelleen, puolan kielen historiaan. Hän teki useita opintomatkoja Puolaan, — ja myös Liettuaan ja Latviaan — jossa rupesi keräämään aineistoa keskiaikaisista tuomiokirjoista. Kansankielensä ja tarkkojen paikka- ja aikatietojensa vuoksi ne soveltuivat historiallisen dialektologian materiaaliksi, alan, jota ennen Niemistä ei ollut systemaattisesti tutkittu, ei varsinkaan tämänlaatuisen, vaikeasti hallittavan ja suurta eruditiota vaativan materiaalin avulla. Syntyi useita artikkeleita muinaispuolan äänne- ja muoto-opista (mm. 51 ja 55) sekä uraauurtava tutkielma historiallisen dialektologian alalta (50). Niemisen pääteos tältä alueelta — ja ylipäätään — on syntaktinen tutkimus (49), jossa hän selvittelee muinaispuolan relatiivipronominien käytön alueellisia ja kronologisia eroja. Ansioistaan muinaispuolan tutkijana Nieminen kutsuttiin jo v. 1928 -siis paljon ennen professuurikärhämiä — Puolan Tiedeakatemian lingvistisen komission työjäseneksi.
Niemisen kolmantena pääalueena voidaan pitää itämerensuomalaisten kielten balttilaisten ja slaavilaisten lainojen tutkimusta. Vuonna 1934 hän julkaisi tutkimuksen (53), jossa hän esitti, että balttilaislainamme ovat peräisin muinaiskuurista eivätkä suinkaan, kuten usein väitettiin, kantabaltista — tulos, josta keskustelu ei — Lauri Postin sanoin — ”kenties aivan vielä ole päättynyt”.
Monen yksityisen sanan alkuperän Nieminen on todennut tai täsmentänyt (mm. varras, orsi, hirsi, kantele, sii; pirtti, vasta). Niemisen jäämistöstä löytyi lähes painovalmis käsikirjoitus, jossa hän käsittelee perinpohjaisesti 25 balttilaisiin -e ja -i-substantiiveihin palautuvaa suomalaislainaa. Myös opetuksessa Nieminen hyödynsi laajaa lainatietouttaan, esim. luentosarjassa, joka kosketteli venäjän äännehistoriaa suomeen tulleiden lainojen valossa. Niemisen puhtaasti slaavilaista etymologiaa käsittelevistä kirjoituksista voidaan mainita sanat *gatję — *gatjě ’housut’ (Scando-Slavica 3, 1957) ja (j)u(s)tro (Ibid. 2, 1956).
…”
Balttilainoja on useampia kerroksia aikaisemmin oletetun kahden sijasta sekä suomessa että saamessa ja useammista eri kielistä: kantabaltoslaavista, kantabaltista, muinaisliettuasta, preussista, kuurista, seelistä, latgallista, zemgallista (joista neljästä vimmeksi mainitusta on muodostettu latvia).
Spammiro Botti kommentoi_ 24. kesäkuu 2013 04:44
Suomalaista etunimistä: noistakaan esitetyistä nimistä kaikki eivät suinkaan ole originaalisuomalaisia (joskin Ilmari sitä kyllä on ainakin kannan(?) ilma- osalta):
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143212-suomalaiset-muinaisni…
” Radiosta tuli äsken kiinnostava ja hauska haastettelu erään tutkijan kanssa, suomalaisista etunimistä. Kävi ilmi, että toimittajan antamista vihjeistä vain Kalevi, Tapio ja Ilmari kelpuutettiin suomalaisnimeksi. ”
Kalevi (kalevis = seppä, kalevelis = pieni seppä) ja Tapio (preussilaisten metsänjumala Tapiau) ovat balttilaista lähtöä.
”Kaikki Antit, Olavit, Helenat, Annat, Liisat ym ovat puhdasta lainatavaraa. Tuntuu yhtä mukavalta kuin ansiottomalta arvonnousulta, että Rauha-mutsini älysi aikoinaan antaa minulle Ilmari-nimen.
….
Hieman harmittaa, että supisuomalaiset etunimet ovat edelleen turhan harvassa, vaikka myönteinen trendi on vissi oraalla.” Fiinit” nimet (Charlotte, Anouk, Benila ym) tuntuvat kuitenkin edelleen olevan in. Tiedän vain muutamia tosi ilmareita. Monella se on kyllä toisena nimenä, mutta on vain harvoja ilmareita. Omien lasteni nimet ovat Vilja ja Veikko; jykevät suomalaisnimet, joista passaa olla ylpeä.
Aikamieli, Aikio, Ano, Arijoutsi, Arpia, Auvo, Himottu, Hirvi (balttia: širvis), Hyvätty, Ihalempi (lempi on todennäköisesti balttia, *lempti = sytyttää, kääntää päälle) , Ihamuoto (myös muoto on todennäköisesti baltin kautta kreikkaa), Ikitiera, Ikopäivä, Ikäheimo (heimo on balttia: šeimas), Ikävalko, Ilakka, Ilma, Ilmatoivia, Jurva, Kaivattu, Kaipia, Kauko, Kaukovalta, Keiho, Kekko, Kokko, Kontio, Kostia, Kotarikko, Kultamies, Kultimo, Kukurtaja, Kylli, Lalli, Leino, Lemmäs, Lempiä, Lempo (balttia), Maanavilja, Meripäivä, Mielikki, Mielitty, Mielo (edelliset kolme balttia: Mileikki on pressiksi ”rakas nainen”, mielas liettuaksi ”rakas”), Montaja, Nousia, Osma (=ahma), Osmo (=nuori mies), Otava, Päivälapsi, Päiviä, Rautia (=seppä, balttia, joskin rauda tarkoittaa punerrusta ja surua, mutta se on samaan perua, samoin raudus = ”itkukoivu”, kuten roikkuvaoksaista pajua sanotaan itkupajuksi), Sarijoutsi, Sotijalo, Talvikki, Tapatora, Tapo (tapa on balttilainen sana: daba = tapa), Tiera, Toiva, Toivelempi, Toivikki, Toivottu, Torio, Tornia, Unaja (mahdollisesti vanjan rinnakkaismuoto: littuan van(duo = vesi) on latviassa un-, Untamo, Unti, Unto, Utujoutsi, Valta, Valtari, Vihas, Vihavaino, Vilja, Viljakka, Viljari, Viti, Äijö (Kustaa Vilkunan muinaisnimien luettelo).
Airikka, Ampuja, Hellikki, Hopea, Hyvätty, Janakka, Joutsi, Joutsimies, Jutikka, Kainu (balttia: tervanpoltto, gainus), Kaivas, Kalamies, Kalervo, Kalpio, Kare, Koira (mahdollisesti baltoslaaviperua tarkoittaen ”kuonollinen”), Koveri, Kulta, Kultimo, Kupias, Kurikka, Kuutamo, Laulaja, Lemmikki (blt), Lyylikki, Mieho, Miela (blt), Mielipäivä, Miekka, Mietti, Neuvo, Ora, Otra, Paasia, Paaso, Puukko, Päivö, Rahikka, Raita (luultavasti baltin sanasta ”raidus” = suora), Rasantaja, Repo, Salme (seemiä: Salome), Susi, Säisä, Tammi, Tapavaino (tapa balttia, vaino venäjää), Tietävä, Tornio, Toivas, Toivettu, Toivio, Tuiretuinen, Tulo (=tuli), Tuntia, Tuomikki, Tuuli (todenn. balttia: dūlis = tuulen mukana lentävä pöly), Untamo, Uro, Vaania, Vaino (venäjä: voina = sota), Vaito, Vartia (balttia: tvarkti = vartoida), Vasara, Venemies, Vesi, Vesivalo, Viljo, Väinä (todenn. balttia: Vienas (lt) = yksi, kuuriksi veinas [väinas], Äiniö (luultavasti edellistä preussiksi: ainas = yksi) (Kulttuurihistoria I:n mukaan). ”
” Kaivattu, Kaipia, Keiho ”
” Jaska: ” Vastine-sanaa käytetään vain sanoista jotka liittyvät toisiinsa: niinpä *flauja-sanan vastine on laiva, muttei *krausa. Paralleeleja substituutiolle *auj > *aiv löytyy kyllä: kaivata <– G *kaujan, raivata <– *straujan, raivo <– *traujōn. Nämäkin on sinulle kerrottu jo aikaisemmin, mutta jostain syystä ne eivät pysy muistissasi.”
Arkkis: Tuollaisia ”flauja” ja ”plauja” -muotoja ei ole, eikä varmaan ”kaujakaan”…:
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=s…
http://www.etymonline.com/index.php?term=fleet&allowed_in_frame=0
Nuo kermaani-sanankirjaimuunnokset ovat tasan yhtä paksua potaskaa kuin slaavilaiset läävät ja roomalaiset alttarinaidatkin ”laivan” etymologioina. ”
Katsotaan tuolta vielä erityisesti tuota ”hypoteetista” ”kaujan- kaivata” -yhteyttä.
Kaujan on siis ”kutsua”, ”huutaa”, ”kiekua”, ”tiedottaa”, ja sen vastine gootissa lienee tämä verbi:
http://www.ling.upenn.edu/~kurisuto/germanic/goth_wright_glossary.html
” kannjan, wv. I, to make known, 158 note. OE. cennan, OHG. kennen. ”
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=c…
” ken (v.)
”to know,” Scottish dialect, from O.E. cennan ”make known, declare, acknowledge” (in late O.E. also ”to know”), originally ”make to know,” causative of cunnan ”to become acquainted with, to know” (see can (v.)). Cognate with Ger. kennen, Dan. kjende, Swed. känna. Related: Kenned; kenning. ”
Erityisesti latviassa on myös varsin tavallista konsonattien v ja j vaihtoehtoisuus, esimerkiksi:
”kaiva” sk. ”kaija” = lokki
Tästä tapauksesta en tiedä, mutta usein se johtuu siitä, toinen vana on verbin indikatiivin pressensin (kai-utta-ja) ja toinen partisiipin preesenin (kai-utta-va) johdos.
Tuossa ”kaija”-tapauksessa se kantabaltin verbi on kuitenkin luultavasti ”gai-”, josta tulee myös liettuan ”gaidys”, latvian ”gailis” = kukko. Tämä ”kaikua”, ”tiedottaa” -sana saattaa olla myös SU-perua ja olla samaa juurta kuin ”koi” ja ”kajo”.
Latgallin kielen -uot- (=-oida,-oittaa) -päätteisissä verebeissä -j- vaituminen -v-:ksi muuttaa pseesensin imperfektiksi.
http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf
” darbības vārdi, kas nenoteiksmē beidzas ar -uot un, atšķirībā no latviešu literārās valodas, arī tie darbības vārdi, kas beidzas ar -ynuot. Šiem darbības
vārdiem tagadnē ir piedēklis -oj- (-ynoj-), pagātnē — piedēklis -uoj- // -ov- (-ynuoj- // -ynov-), piemēram:
dūmuot — dūmoju — dūmuoju // dūmovu;
maluot — maloju — maluoju // malovu;
ratynuot — ratynoju — ratynuoju // ratynovu; ”
On kuitenki niin, että ”kaivata”-verbin lainautuva vartalo EI ole ”kaiva-” vaan se on ”kaipa-”, joten nuo hienoudet EIVÄT KOSKE tätä tapausta ainakaan välittömästi!
S(uomen)S(anojen)A(lkuperä) yhdistää sanan ”kaivata” sonoihin ”kaihota” ja ”kaihi”.
Tällöin, jos kyseessä olisivat balttilainat, pitäisi löytyä sana, joka alkaa k_lla tai g:llä ja jonka keskellä on äänneyhdistelmä ”-epš-”, josta voi suomeen lainauta -p- tau -h- samaan paikkaan. kantabaltissa on lähes jokaisella kaksitavuisella verbillä e:llinen ”neutraali” aspekti, sillä aspekteja muodostetaan vokaaleja vaihtamalla samaan tapaan kuin arabiassa muodostetaan taivutusmuotoja.
Tälläinen sana on ainakin http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=922247&r=1063106…
kepšė́ti…kèpši…kèpšė́jo iter.,
kepšnoti, kepšnója, kepšnójo = (viegli = kevyesti) /ie/sist = lyödä (mm. sydän), nakuttaa, läpsiä, läpättää; iedunkāt = muksia, nahistella
kèpšt interj. = hupsista! caps (viegla pieskāriena apzīmēšanai); buks (vieglas iesišanas trokšņa apzīmēšanai); blakš (vieglas krišanas trokšņa apzīmēšanai)
Edelleen SSA yhdistää tämän sanan latvian verbiin ”kaitet ”, joita on kolme eri tavoin taipuvaa ja eri merkityksistä:
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=854916&r=1062106…]
kaitēt a (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s) , būti žalingam = vahingoittaa, kenkti = kiusata, kenkkuilla
tas var kaitēt veselībai – tai gali pakenkti sveikatai = voi vahingoittaa terveyttä
tas viņam nevar kaitēt – tai jam negali pakenkti = se ei voi häntä vahingoittaa
kaitēt b tik 3. prs. (~š ir ~t, ~tēja, ~tēs) = painaa mieltä, masentaa, surettaa (tämä on nyt se š-muoto, jota SSA tarkoittaa.
kas tev kaiš(kait)? – kas tau yra? = Mikä sinun on?
kas viņam nekaiš (nekait) – ko jam trūksta, bepig jam = mitä häneltä puuttuu, hän on vailla?
kas kait zirgam auzas neēst, kad silē iebērtas – ko arkliui avižų neėsti, kai[pilna] abrakinė po kaklu = joka pihistelee hevoselta kauroja sille itselleen valjaat kaulaan (= about: kuokkikoot nuukat isännät itse peltonsa).
kaitēt c (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s), kaitinti (pvz. geležį esim.rautaa) = kuumentaa
Latviasta löytyy kuitenkin tämän samosen Fraekelllin etymologisen avulla enemmän nappiinsa osuva
”kaivata” -sana kaipt…kaipst…kaipa = ikävöidä kuollakseen):
Fraenkel:
Kė’pti…kėpsta…kễpo = keĩpti…keĩpsta…keĩpo =
Lithuanian: kaĩpti…kaĩpsta…kaĩpo = pyörryttää, sairastella, potea, riutua, kuihtua surkastua
Etymology: ’schwindelig werden = pyörryttää, kränkeln = potea, sairastella, siechen = kitua, riutua, sich abzehren = kuihtua, surkastua’,
kaĩpalioti und kaipalióti, kaĩpiniuoti ’dahinsiechen, dauernd krank sein’, kaipinė’ti ’wie ein Toter, ein nicht recht Gescheiter umhergehen’,
kaipìnti ’hart mitnehmen = ottaa valtaansa, viedä mennessään, angreifen = tarttua, erschöpfen = uupua, uuvuttaa’
keĩpti…keĩpsta…keĩpo ’kränkeln = sairastua, sich abzehren = uupua, mager werden = laihtua, den Geist aufgeben = päästää henki, verenden = menehtyä’,
kūdikis nukeĩpėlis ’kränkliches, mageres Kind = sairaalloinen lapsi’,
kỹpti…kỹpsta…kỹpo = ’abmagern = laihtua, sich abzehren = kuihtua, dahinwelken = riutua’,
daneben von den separat. Komposita at-, iškỹpti aus gleichfalls ’sich von einer Krankheit erholen’ = toipua sairaudesta,
ebenso (von separat. atkỹparuoti aus) kỹparuoti ’langsam auffüttern’= syöttää eläin teurastettavaksi,
kỹparuotis ’schwer von einer Krankheit genesen = tervehtyä (vaikeasti) saitaudesta, mit Mühe wieder zu Kräften kommen = saada vähitellen voimansa takaisin’;
lett. ķeipt (ķeipst, ķeipa) ’quienen = sairastella, sein Leben fristen = pidentää elämää’ (wohl Lituanismus),
kaipt (kaipst, kaipa) ’lange warten = kaivata, odottaa kauan, müssig dastehen = olla tyhjänpanttina, vor langer Weile vergehen = ikävöidä kuollakseen, sich abquälen = kitua, kiduttaa itseään jllkn (hengiltä)’.
”Kaiho” sopii tähän samaan putkeen erinomaisesti, sillä berbi ”kaitēt, kaiš” on samaa kantabalttilaista juurta (nimenomaan tuo preesens, joka määrää tahdin) kuin liettuan ”kèpši”, (seeliksi ”kais”). (Tuon ”kaitēt”-verbin infinitiivi tulee harvoin käytetyn preteritin mukaan, jonka olisi oikeastaan pitänyt olla ”**kaisējo”, mutta e on lainattu naapuriverbeitä. Onkin sana ”kaisīt” = sataa (vilja lakoon), kataa, pudotella.
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=862776&r=1062106…). Jotvingissa ”kaitīt” = kaivata.
Fortunatov vergleicht kaĩpti usw. mit abg. océpénéti ’trocken werden’ = kuivettua,
russ. ocepenet’ ’erstarren’ = jähmettyä etc.
Spammiro Botti kommentoi_ 3. heinäkuu 2013 00:17
Ilmarinen/Inmar on todennäköisesti tuontutavaraa Volgan kautta Sumerien Enmer-taivaanjumalasta, jonka vaimo oli Ishtar (Ester).
http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143848-muinaissuomalain…
Spammiro Botti kommentoi_ 8. heinäkuu 2013 09:35
Kuka/mikä oli/on ”Perkele”?
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/05/suomen-sanat-fraenkelin-…
Lithuanian: pẽrti…pẽria…pẽrė = vihtoa ym.
Etymology: und ostlit. pérti (s. Juškevič s.v. išpẽrti, išpėrti) ’(ein)schlagen = lyödä, stark donnern = ukkostaa’, besonders ’mit dem Badequast schlagen, baden’ = vihtoa,
perẽnė ’Schläge, Tracht Prügel = selkäsauna, Schlagen mit dem Badequast = vihtominen, Badestube, -raum’ = sauna,
lett. pērt ’schlagen, prügeln, baden’,
pèriēns ’Tracht Prügel, Schläge, Bad’.
Damit abltd. lit. pirtìs ’Bad(estube)’ = sauna;
ausserdem ’Getreide-, Flachsdarre, Flachsbrechstube’ = riihi.
R. (106a) gibt nur die Bed. ’Bad(estube)’ an. Bei R.-M. (196b), Nesselmann 286, Kurschat finden sich beide Sinnesnuancen.
Von pirtìs stammen pĩrčius und
gleichbed. pĩrtiniñkas ’Bademeister’ = ”saunamajuri”.
Im Lett. heisst pirts ’Bad(estube) = sauna, Schwitzbad = hikoilukylpy’.
Dieselbe Ablautsstufe zeigt pirināt ’wiederholt baden = saunoa, mit dem Blätterquast schlagen = vihtoa’. (Kappas vaan vihta on saksaksikin Quast)
Aus dem Balt. ist entlehnt finn. pirtti ’Rauchstube (Hütte ohne Schornstein) = savupirtti, Stube des Gesindes = renkitupa’.
”Pirtis (pirtuve) -sauna” (”vihdonta”, ”vihtomo”) on muuttunut ”pirtiksi” siksi, että KUURILAISTEN tyypillinen asumus oli komea sisäänlämpiävä savupirtti, jonka pirtti-osan katossa kuivattiin myös kalaa ja kalaverkkoja.
http://wiki-de.genealogy.net/Die_Kuren
Varsinaiset isäntäväen oleskelutilat oli tästä eristetty siten, että niihin päästettiin savua vain harkiten, jos oli esimerkiksi ilmaantunut tiettyjä ”kotieläimiä”.
Kurisches Haus, typischerweise ohne Schornstein, damit auch im Winter die Netze und Fische getrocknet werden konnten.
Verw. aus anderen idg. Sprachen sind aruss. p’rati, russ. prat’ ’schlagen, baden, Wäsche bläuen’, peret’ ’drücken, sich gegen etwas stemmen’,
prat’ ausserdem ’drücken, treten’ etc.,
damit ablautend aruss. p’rt’ ’Badestube’,
russ. pert’ ’karelisches Bauernhaus’ = karjalaistalo,
papert’ ’Vorraum der Kirche’ = kirkon etuhuone.
Hierher wohl auch lett. pirētiēs ’sich zanken, streiten’ = riidellä, olla eri mieltä,
abg. aruss. préti (p’rą) ’streiten’ = riidellä,
russ.-ksl., aruss. p’rja ’Kampf, Streit’ = taistelu, riita,
poln. przeč się ’streiten’ usw.
(s. darüber s.v. spìrti…spìria…spýrė = potkaista, iskeä, lyödä).
Über weitere Zusammenhänge vgl. s.s.v. pėrà = (kynän, sulan) terä?, pérgas = ruuhi, Perkū’nas = Perkele,
wo auch über arm. harkanem ’schlage’ = isku (Aor. hari) usw.
gehandelt sowie einschlägige Liter. angegeben ist.
No nyt tuli kunnon sanoja, varsinkin tuo yksi.
Родственно лит. pérgas ”рыбачий челн” = ruuhi, ”venho”, ykspuinen kalastusvene, ei luultavasti liity tähän yhteyteen.
Vartalo per- menee siis vähintään kantabaltoslaaviin, mutta varsinkin tuo sana spirti alkuliitteineen (s- = irti, pois) antaa aiheen olettaa, että vähintään kantaindoeurooppaan. Täällä onkin per-lakuisia sanoja (oletuksia), enemmänkin:
http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_…
Nyt on kyllä niin, että latvian jotvingin ja preussin Perkons, josta liettuan poikkeuksellinen Perkū’nas, on aivan suoraan (skalvin mukaan, joka on preuusin murre) Per-k-on-s, eli ”sellainen joka tapaa iskeä (salamoita)”. Liettuaksi ja kuurikisi tuo kirjaimellisesti olisi Per-k-el-is, kuuriksi siksi, että **Perkeris ei käy, koska siellä on sama sääntö kuin hämeen murteessakin, että sanassa ei saa olla kahta r:ää, vaan niistä jälkimäinen muuttuu l:ksi. ”Perkele(n)” sellaisenaan ei myskään käy, koska silloin se olisi nainen.
Perkele! tai Perkeli! on ollut vokatiivisijamuoto eli kutsutapa ukkosen- ja myrskynjumalan nimestä Perkelis.
Vartalo *per- on yhtenä peräisin vartalosta kʷer– = lyödä, jonka alkukonsonantista voi myöhemmässä kehityksesä tulla *ker- = lyödä kirveellä, *per- = lyödä kepillä, ruoskalla ja (s)(k)ver- = lyödä piikillä, lävistää, läpäistä. ”
Spammiro Botti kommentoi_ 21. heinäkuu 2013 08:14
Kyllä se ”Turkukin” kuuria on ja tarkoittaa marrkinoita. Ei pelkästään Tampere (venevinssi), Kymi (happoparkittu lampaan, poron, pukinnahka), Imatra (erikoinen, merkkipaikka), Vanaja (kuurilaisten (”vesiväen) kaupunki, Hämeenlinna) ja Pernaja (vanha, edellinen kaupunki = ennen Vanajaa), Apia (kapea, mahdollisesti kaivettu paikka vesistössä, apaja = Valkeakoski), Sarsa = etuvartio.
Kuurin substatiivien taivutus (vanhaa kuuria, enemmän suomalaisen näköistä kuin uusi, latvian mallin mukainen.
Kuurin vīras = (avio)mies (> vieras? viitaisi enemään vaeltavien germaanien kuin balttien perhejärjestelmään, jos noin olisi…) samaan iranilaista kantaa kuin uros ja or(h)i)
skapis = (irtileikattu, veistetty, taattua balttia, ruotsin skåp tulee sieltä eikä päinvastoin) ’shelf’ = hylly, hyllystö, kaappi[/b],
turgus = tori, kauppankänti, markkinat, balttilais-iranilaista kantaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar
” ……..1.decl. ……… 2.decl. ……………… 3.decl.
……….Sing. Plur. … Sing. …. Plur. …….. Sing. Plur.
Nom. vīras vīrāi … skapis .. skapjāi …. turgus turgūs
Acc. vīran vīrāns skapin . skapjāns . turgun turgūns
Gen. vīras vīrūn .. skapjas skapjūn … turgaus turgūn
Dat. vīraj vīrams skapjaj skapjams . turgav turgums
Abl. vīrā vīrams skapjā . skapjams . turgaus turgums
Ins. vīrami vīrais skapimi skapjais … turgumi turgumis
Loc. vīrai vīraisu skapīju skapjaisu turgūju turgusu
Voc. vīru! vīrāi! .. skapi! .. skapjāi! … turgau! turgūs!
Fraenkel:
Lithuanian:tuȓgus = markkinat, tori
Etymology: ’Markt(tag) = markkina(päivä)t, Warenwerf (Warenwert? tavaranarvo, markkinahinta?)
(aus alten Texten, s.v. targ), aus aruss. túrgu´; turgavyčia ’Markt(platz)’,
nach poln. targowica von tuȓgus umgebildet; davon umgestaltet turgaunyčia.
Durch Anlehnung des Suffixes an vietà ’Ort = seutu, Platz = paikka’ (keltt. = (pää)kaupunki)
ist lit. turgãvietė ’Marktplatz’ = markkinapaikka, entstanden.
Dass turgãvietė nicht spontan im Lit. aus tuȓgus und vietà komponiert worden ist, folgt aus dem unregelmässigen Auslaut des 1. Gliedes, vgl. turgovietė, turgauvietė.
Weitere Abltg.: tuȓginis , Adj. zu tuȓgus, tuȓgininkas ’Markthändler’ = torikauppias,
turgìnė ’Marktkahn’ = markkinavene, -laiva,
turgáuti ’handeln, auf dem Markt verkaufen’,
in Anlehnung an poln. targowac’ noch lit. turgavóti ’Markthandel treiben’.
Lit. targúl’a ’Handel’
ist aus wruss. targóuwlja, russ. torgovlja; targúic’ ’handeln’ (westlit. targavója),
aus wruss. targavac’, russ. torgovat’, poln. targowac’ entlehnt.
Lett. tūrgus, turgus ’Markt’ = markkinat, kauppatori,
ist über lit. tuȓgus aus aruss. túrgú entlehnt (aruss. = muinais(valko)venäjä)
Ostlett. tàrgavāt ’laut schwatzen’ (Vestiena, Saikava) stammt aus
russ. torgovat’ ’um etw. handeln, feilschen, auf etw. bieten’;
zum Subst. targa ’leeres, andauerndes Geschwätz, lautes, gleichzeitiges Reden unter vielen’
vgl. russ. torg ’Handel, Markt’.
Danach schuf man in Birži ebenfalls von dem aus ursl. *t’rgú (altweissruss.) stammenden alten Lehnwort tìrgus ’(Jahr)markt’ ein tirgavuot.
Daneben existieren mit echtlett. Ausgang targāt,targuot, tergāt ’schwatzen’ = lörpötellä,
tìrguot ’handeln = käydä kauppaa, feilschen = tinkiä, lärmend sprechen = puhua meluisasti’
Norppa kommentoi_ 24. heinäkuu 2013 01:19
Virossa taisi olla markkinat tai tori turg ja tein saman johtopäätöksen. Viro on hauska kieli, kuin ikivanhaa suomea monesti.
Spammiro Botti kommentoi_ 28. heinäkuu 2013 13:30
Yleensä suomi on sitä vanhaa ja viro uutta, tai ainakin enemmän muuntunutta. Suomen ja liettuan sana voi olla hyvin samanlainen, mutta samaa kantaa olevat latvian ja viron sanat pitkälle muuntuneita (ja harvemmin kekskenään samaan suuntaankaan, paitsi että ovat lyhentyneet.
Spammiro Botti kommentoi_ 29. heinäkuu 2013 07:12
Sana ”Turenki” saattaisi olla peräisin kuurista ja sanasta ”Turingai” = Rikkaat
http://www.rikoyota.oh.lv/?ct=kuren
* Protams, nekāds somugru man ir, tev ir ”kuršu valodā” nebūs, „kurši” visu turēs, tāpat kā citi balti…
Ës turi – Man ir = minulla on jne.
Tu turi – Tev ir
Ans turi – Viņam ir
Anā turi – Viņai ir
Mës turimai – Mums ir
Jus turiţëi – Jums ir
Anëi turi – Viņiem ir
Anōs turi – Viņām ir
Liettua: Turinys = sisältö, turiningas = sisällökäs, (sisältö)rikas (esim. malmi),
Tähän ryhmään on muitakin kadidaatteja, joissa on pätkä ū alussa:
tūringas = tilava, avara, ilmava
tūrìngas -a (1) ietilpīgs -a = avara ; apjomīgs -a = tilava (ven. ob´jom)
tū̃ris = tilavuus, tū̃rinys = laaja, tila-, avaruus- (-malli, -ristikko jne.)