Kaikki blogaukset

Julkaistu

Päättäjämme eivät saa piiloutua kansan selän taakse

Verkkouutisissa on referoitu tohtori Jukka Tarkan viisasta (viroksi viisas on Tark) kirjoitusta.

Kommentoin siellä kyseistä artikkelia ja tuon kommenttini myös tänne porukalle, joka tuskin lukee Kokoomuksen Verkkouutisia:

Varsin hyvää pohdintaa Jukka Tarkalta. Jatkan lyhyesti:

1. Venäjä on imperialistinen roistovaltio, jonka tavoitteena on valloittaa Suomi ”takaisin” orjuuteensa.

2. Suomi on laiminlyönyt puolustuskykynsä ja varsinkin puolustusvalmiutensa ihan perusteellisesti – juhlapuheista huolimatta se on kylmä totuus. Suomi EI kykene puolustautumaan yksin kun Venäjä taas hyökkää Suomen kimppuun. Suomi tarvitsee välttämättä vähintään erittäin nopeaa ja tehokasta materiaalista apua (mm. erilaisia ohjuksia suuria määriä).

3. Suomi on parlamentaarinen demokratia. Vapailla vaaleilla valitut päättäjämme EIVÄT saa piiloutua kansan selän taakse vaan heidän on ihan itse kannettava vastuunsa Suomen tulevaisuudesta.

4. Tutkimustieto osoittaa, että kansan enemmistö kannattaa NATO-jäsenyyttä JOS johtajamme näkevät sen tarpeelliseksi.

5. NATO on demokraattisten maiden puolustusliitto – juuri oikea viiteryhmä Suomelle.

6. Salaiset tunnustelut NATO-jäsenyyden toteuttamiseksi nopeasti on käynnistettävä kaikissa NATO-maissa.

Julkaistu

Lakko on aina vakava asia

Lakko on duunarien ainoa keino, jolla voi vaikuttaa omiin työehtoihin ja myös omien työpaikkojen säilymiseen, kun puhe ei auta ja lyödä ei saa.

Lakko on sen verran vakava asia, että siihen ei valistunut duunarikaan lähde, jos ei ole pakko. Lakko on, jos se on oikein organisoitu vakava varoitus työnantajille ja joskus myös maan hallitukselle. Suomessa eivät lakot yleensä ole eskaloituneet vakivaltaisiksi, kuten muualla maailmassa. Tosin esim . yleislakko vuonna 1956 johti myös väkivallantekoihin. Siitä ei enään ole pitkä matka kapinaan.

Nyt on veturimiehet päättäneet lakkoilla , tosin aluksi vain päivän pari hallituksen pyrkimyksiä vastaan.  Kyseessä on poliittinen lakko, kun liikenneministeri Anne Berner aikoo tuoda rautateille kilpailua, joka ajan oloon voi johtaa siihen, että yksityiset toimijat kuorivat kermat päältä ja jättävät kannattamattomat liikennetoimet valtion haltuun.

Sipilän porvarihallitus, jossa ottopoikina ja tilkehenkilöinä toimii joukko persuista loikanneita kansanedustajia on vaarallisella tiellä. Suomen kansallisomaisuutta ollaan myymässä pilkkahinnalla ja mitä sitten, kun nekin rahat on lähetetty Brysseliin?

Toivottavasti Sipilän hallitus ottaa lusikan kauniiseen käteen, että tästä VR:n tapauksesta ei muodostu lähtölaukausta Suomen rauhallisen elämämenon järkyttämiseksi.

Julkaistu

Tri Janne Saarikiven (HY) on TODISTETTAVA, että ”Suomessa puhuttiin ennen ajanlaskun alkua vain täysin tuntemattomia kieliä”!

Suomen kansaa ei ole olemassa

Satavuotista itsenäisyyttä juhliva Suomen kansa on historialtaan hyvin sekalainen seu- rakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyy- temme on suurinta koko Euroopassa. Län- sisuomalaisten ja itäsuomalaisten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten.

Sama pätee kieleen. 1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen pu- heenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia.

Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin. ”

RJK: KansaKUNTA (nation, natsija) on aina poliittinen luomus ja se toimii poliittisen tietoisuuden tasolla. Etninen kansa (people,-s) on kultuurihis- toriallinen objektiivisempi entiteetti, johon liittyvät laajasti ottaen (yleensä yksi) yhteinen kieli, edelleen laajasti ottaen alkuperä (keski- määrin),  suhteellisen yhtenäiset maa-alue ja valtiollinen status kuten kansallisvaltio tai kansallinen osavaltio (joskin kansaa voi asua muual- lakin), perinteinen uskomusjärjestelmä kuten kansallinen uskonto ja erityisesti alkuperäiskansoista puhe ollen vielä jollakin tavalla tyypilli- nen perinteinen tuotantorakennekin. Jos näistä yksi puuttuu, varsinkin jos se ei ole kieli, se ei tee ”muun kansan edustajaksi”, kun siten vielä monet jäisivät kokonaan ilman omaa kansaa. Viime kädessä kansaan kuulumisen ratkaisee oma tunnustus ja viranomaisten hyväksyntä, mutta sitä ei voi tehdä miten tahansa: esimerkiksi suomalainen ei voi ”tuosta vaan” tunnustautua ruotsalaiseksi muuttaessaan Ruotsiin (paitsi ahvenanmaalainen).

.
Samaa kieltä voidaan puhua eri murrekoodeilla (tyypillisille äänneyh- distelmille), mutta se ei tee ERI kieltä. Esimerkiksi venäjän Ukrainan murretta puhutaan koodilla, joka saa sen kuulostamaan ukrainalta, mutta se on silti venäjää. Nykyiset Hämeen ja Savon ja Turun seudun murteet ovat tyypillisiä yhteisesti hyväksytyn suomen koodimurteita. Kun yhtä osaa ja tietää ”koodiavaimet”, osaa toista ja kolmattakin.
.
Sen sijaa on yksiä kansallisia kieliä, jotka on lyöty neljästäkin eri suku-laiskielestä kokoon, kuten latvia zemgallista, latgallista, kuurista ja see- listä. Silloin eri kielien kautta tuleville alunperin yhteisille aineksille on usein muodostunut merkitysero.
 .
Lukemisto 06.03. 08.00 Päivitetty 09.56
.

Suomen kansaa ei ole olemassa

Suomalaisia vuosilta 2016 ja 2017.

.

Maisa Sinkkosen, Jussi-Pekka Taavitsaisen, Jaro Lundgrenin, Aino Ro…

.

Teksti: Ilari Tapio Kuvat: Tuomas Sinkkonen Studio 1851 Grafiikka: Pasi Juhola
.

Viime tiistai oli laskiaistiistai ja Kalevalan sekä suomalaisen kulttuurin päivä. Silloin meitä suomalaisia oli 5 509 767.

Tuolla populaatiolla katamme 0,075 prosenttia maapallon väestöstä. Kakku-viipaleeksi muutettuna osuutemme ihmiskunnasta on yhtä kuin murunen lautasen reunalla.

Maailman valtioiden joukossa olemme asukasluvulla mitattuna sijalla 112. Edellämme on Tanska ja perässämme Kirgisia.

Suomea meistä puhuu äidinkielenään 88,7 prosenttia ja ruotsia 5,3 prosenttia. Muu äidinkieli on 6 prosentilla Suomen väestöstä.

Aino Rosenholm.

Aino Rosenholm.

.

Että tämmöinen kansa, vai onko kansaa loppujen lopuksi edes olemassa? ”

RJK: On sekä kansa että kansakunta, ja ne ovat vielä harvinaisen lähellä toisiaan.

” Käännetäänpä aikarautaa 10 000 vuotta taaksepäin. Arkeologisten löydösten mukaan näillä rannoilla eleli niihin aikoihin ihmisiä, joiden me- noissa ja meiningeissä oli viitteitä sekä Baltiaan että Luoteis-Venäjälle.

Rannat kaartelivat kuitenkin aivan eri paikoissa kuin nykyään. Pohjoi- nen Suomi oli vielä ympärivuotisesti jään peitossa, ja nykyisen Pohjan- maan rannikko kulki Keski-Suomen ja Savo-Karjalan rintamailla. Metsissä kasvoi koivuja, haapoja ja pähkinäpensaita.

Todennäköisesti Fennoskandian itäosat houkuttelivat metsästystä ja keräilyä harjoittaneita eränkävijöitä ja asukkaita vähitellen sitä mukaa, kun jääkausi hellitti ja jään reuna vetäytyi pohjoiseen.

Pieniä ryhmiä tuli kenties ruuan perässä, levottomuuksien pelossa tai vain paremman elämän toivossa – niin kuin nykyäänkin.

Uudisasukkaiden lähtöpaikat olivat luultavasti eteläisen Euroopan läm- pimiä taskuja eli niin sanottuja refugioita. Yksi sellainen oli Ukrainan alu- eella. Toinen sijaitsi Baskimaan seudulla nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla.

Jälkimmäinen tasku on omiaan selittämään lounaiseurooppalaisten ja saamelaisten geneettistä sukulaisuutta. ”

RJK: Ei ole varmaa, että juuri se selittäisi sitä. Baskit eivät ole välttämät- tä kaikkein vanhimpia länsieurooppalaisia. He ovat voineet tulla myös Lähi-Idän-Mustanmeren seudulta maanviljelyksen mukana tai laivoilla. Baskeilla ja saamelaisilla voi olla vielä vanhempaa läntistä yhteistä perimää. Tai jopa saamelaisissakin voi olla laivalla tullutta väkeä.

” Ehkä osa alueen asukkaista jäi niille sijoilleen, kun taas osa jatkoi vaellustaan ja päätyi Norjan rannikolle sekä sieltä sisämaita kohti. ”

RJK: Yhteiset piirteet eivät taida olla läntisen refugin todennäköisimpien asukkaiden cro magnonien tyyppisiä.

Jussi-Pekka Taavitsainen.

Jussi-Pekka Taavitsainen.

.

” Täysin varmaa tietoa tulijoiden alkuperästä ei ole.

Arkeologinen aineisto ja varsinkin nykyaikainen geenitutkimus ovat kui- tenkin vahvistaneet, että itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset ovat histo- riallisesti tyystin eri porukkaa.

Maan eri osat saivat asukkaansa eri teitä ja eri aikaan.

Vuonna 2008 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi sa- volaiset eroavat varsinaissuomalaisista geneettisesti enemmän kuin englantilaiset saksalaisista. ”

RJK: Senhän ei välttämättä tarvitse kauhean paljon olla…

” Geneettistä etäisyyttä ilmaisevien FST-arvojen perusteella suomalais- ten sisäinen variaatio on poikkeuksellisen suurta. Se on suurinta koko Euroopassa.

Ruotsalaiset ja virolaisetkin ovat suomalaisille läheisempää sukua kuin toiset suomalaiset.

Suurin FST-etäisyysluku eri alueiden suomalaisten välillä on 60. Luku on hyvin korkea. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava arvo on 25. Maiden rajat ylittävässä vertailussa saksalaisten, ranskalaisten ja unkarilaisten erot jäävät lukuun 10.

Vesilintua voi siis heittää käsityksellä, jonka mukaan tätä pohjoista perukkaa asuttaa perimältään yksi läntisen maailman homogeenisimmistä eli yhtenäisimmistä kansoista. ”

RJK: Geeneillä ei ole kansan ”kohtalonyhteydessä” erityisen keskeistä roolia varsinkaan, kun ne ovat sekoittuneet tehokkaasti.

” Totuus on päinvastainen. Suomi on toisistaan suuresti poikkeavien heimojen maa. Olemme sekalaista seurakuntaa. Olemme todellinen tilkkutäkki. ”

RJK: Juu: Nimenomaan HEIMOJEN maa Suomi oli harvinaisen pitkään, vielä valtiovaltaa vailla olevan alkuyhteiskunnan korkeimman asteen. Kaikki heimot eivät halunneetkaan koskaan muodostaa valtiollista aluetta rajoineen ja kuninkaineen, vaan pysyä heimoina: saamelaiset, liiviläiset, pirkkalaiset, kuurilaiset jne.

Jaro Lundgren.

” Hevonen vaikutti suuresti Suomen ja Euroopan väestön muodostumiseen ja asutuksen kehittymiseen.

Ensimmäisinä hevosen kesyttivät nykyisen Ukrainan ja Etelä-Venäjän arojen ihmiset neoliittisen kivikauden lopulla. Se tarkoittaa noin vuotta 3 500 ennen ajanlaskun alkua. ”

RJK: Hevonen kesytettiin tuolloin Keski-Aasiassa. Ensimmäiset kesyt- täjät olivat ehkä europidista boma-kansaa, joka ilmeisesti sittemmin tunnettiin myös Kiinaa piinanneina ratsastajaheimoina xiognulaisina ja tanguutteina.

RJK: ” Aroille syntyi ratsastajakansa, joka kykeni liikkumaan aivan eri teholla ja vauhdilla kuin metsissä vaellelleet metsästäjä-keräilijät tai alkeellista kasvien ja kotieläinten kasvatusta harjoittaneet varhaiset maanviljelijät.

–  Tämä porukka lähti liikkeelle ehkä vajaat 5000 vuotta sitten. Luista saadun dna:n tutkimus osoittaa, että kyseessä oli massiivinen invaasio. Se jatkui sukupolvien ajan, kertoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. ”

RJK: Itäbalttilainen Fatjanovon varsakirveskirveskulttuuri levittäytyi tuolloin 5300 e.a.a. alkaen jokireittejä pitkin Volgan alueelta länteen päin, mm. Suomeen.

” –  Ne olivat hyvin miesvaltaisia joukkoja, jotka ryöstivät matkoillaan naisia mukaansa. Lisäksi miehet olivat hujoppeja. Nykyravinnolla he olisivat venyneet keskimäärin noin 185-senttisiksi, mutta siihen aikaan 175 senttiäkin teki heistä jättiläisiä Keski-Euroopan varhaisiin maanviljelijöihin verrattuina. ”

RJK: Toimittaja Lundgren sekoittaa tässä nyt aivan ilmeisesti vasarakir-veskansan yli 1000 vuotta myöhempään SOTAVAUNUKANSAAN,jonka kokoonpanoon kuului myös vasarakirveskansaa: mm. indoeurooppa- laisten kielten liettuasta osoitettu yhteinen hevosvaunusanasto on LIETTUAN VASARAKIRVESLAINOJA.

”Karpaasimainen arokansa levittäytyi joka suuntaan.Se vaikutti vahvas- ti Keski-Euroopan ja eteläisen Suomenkin nuorakeraamiseen kulttuu- riin sekä jätti jälkensä geeneihin.Yli puolet suomalaisten geeniperimäs- tä on aroilta. Sama pätee myös muihin pohjoiseurooppalaisiin, esimerkiksi britteihin. ”

RJK: SOTAVAUNUKANSA ei tullut Suomeen. Vasarakirveskansa oli tullut tänne jo 1000 vuotta aikaisemmin.

” – On nähtävissä selvä linja Äänisjärven kautta Ukrainasta Suomeen, Niskanen korostaa. ”

RJK: Missähän Niskanen sen ”linjansa” näkee: maastossa, geeneissä vai muualla?

Geenit eivät kerro kauheasti ajankohdasta…

” Kun mukaan otetaan vielä eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden kaksi ryhmää (länsieurooppalaiset ja itäeurooppalaiset), pronssikau- den ja Ruotsin vallan aikana saapunut skandinaavinen geeniperimä sekä arktista rannikkoa pitkin Skandinaviaan välittynyt pohjoissipe- rialainen perimä, saadaan kokoon aikamoinen geneettinen sekoitus. ”

Se pohjoissiperialainen, kampakeramiikan omaksunut jengi toi VIIMEISTÄÄN Suomeen SU-kielen!

Mutta KULTTURINEN JATKUVUUS on ollt katkeamaton jo SUOMUS- JÄRVEN KULTTUURISTA ja heidän PUNAMULTAHAUTAUKSESTAAN, jonka myös kampakeraaminen kansa monin paikoin omaksui, ja jonka menoille LAINATTIIN UUSI SANASTO BALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneet…

” Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 – 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suo- messa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä  ja kampake- raamiseen kansaan ja vasarakirveskansaan, nimittäin punamultahau- taus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itku- virttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hautausmaata (n. mon.) sanasta *remda, verbistä remti (remia) = levätä. Tuollainen ään- teenmuutos on länsibalttilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteel- lisesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on ”itkukoivu”.

kk-7-jonsaksen-hauta.jpg

Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.

On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm.  Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamultahau- taus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.

On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antropologisten tutkimusten mukaan ollut lähinnä ”nordic-tyyppistä”, pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit, seelit ja kuurilaiset.

Jos suomen kielessä on jotakin erityistä ”paleota”, se on todennäköisesti peräisin ”suomusjärveläisten” kielistä. ”

” – Kyse on geneettisestä sekamelskasta. Sen myötä perinteiset käsitykset roduista on voitu romuttaa, Niskanen summaa.

Katriina Penttilä.

.

Katriina Penttilä.

.

Sitten on kieli. Suomalaisten alkuperää voi hahmottaa myös kielitieteen keinoin.

–  Kieli antaa käsitteet, joilla hahmotamme maailmaa. Identiteettimme kytkeytyy kieleen. Se muokkaa meistä meidät, tuumaa kollegiumtutkija ja dosentti Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

– Ilman suomen kieltä suomalaisuutta ei olisi olemassa ainakaan sellaisena kuin se nyt on.

Suomi on suomalais-ugrilainen tai uralilainen kieli. Sen kaukaiset juuret voidaan paikantaa Keski-Venäjälle ja Länsi-Siperiaan.

Näille maille kielet levisivät Saarikiven mukaan kolmessa aallossa ajanlaskumme alkupuolella, todennäköisesti ennen kristinuskon leviämistä. Sitä ennen Suomessa puhuttiin tuntemattomia kieliä. Niistä emme tiedä mitään. ”

RJK: HELVETTI SOIKOON, TOHTORI SAARIKIVI: TUOLLAISTA EI VOI VAIN VÄITTÄÄ, VAAN SE PITÄÄ TODISTAA!!!!

 

Tohtori Saarikivi, joka on potkut saanut Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori, mutta on taas palkkalistoilla HY:n Erkon säätiön rahoittamassa Tutkija-kollegiumissa, jossa muut ovat pääasiassa väitöskirjantekijöitä, ei ole AINA ollut tuota mieltä:

Hänen mukaansa Suomessa olisi asunut JO 2000 E.A.A. germaanista kieltä puhuneita etnisiä ja ja rudullisia ”PERSERMAANEJA”…

” (http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf)

Siinä vaiheessa kun kielitiede tavoittaa ensimmäiset merkit itämeren-suomalaisesta kielimuodosta (joka edustaa keskikantasuomen tasoa) Suomen lounaisrannikolla suunnilleen rautakauden alussa (n. 500 eaa.), oli täällä naapureina lainasanojen ja paikannimistön perusteella jo saa- melaisia ja germaaneja. Koska nämä varhaisimmat merkit perustuvat keskinäisiin lainoihin, ei ole mahdollista sanoa, mikä kieliryhmä oli Lou- nais-Suomessa ensin. Tuossa aikatasossa ei vielä voida puhua suomen kielestä, vaan vasta kun oli ensin saavutettu myöhäiskantasuomen taso ja kun sitten sen Suomessa puhuttu murre alkoi eriytyä Virossa ja Karja- lassa puhutuista murteista, voidaan sanoa itsenäisen suomen kielen ”syntyneen”. Tämä tapahtui arviolta joitain vuosisatoja jälkeen ajanlaskun alun.

(HM: Suomessa ei ole tuolloin ollut germaaneja, ”etymologiat” ovat väärennettyjä: ne ovat balttilaisia.)

.
Tässä vaiheessa tätä nimenomaista suomen kielen esimuotoa (jota voidaan kutsua selvyyden vuoksi muinaislänsisuomeksi) puhuttiin vas- ta kapealla rannikkokaistaleella Karjaalta Satakuntaan;alueen germaa- nit sulautuivat ajan mittaan länsisuomalaisiin jo kauan ennen ruotsa- laisten saapumista. Muinaislänsisuomesta polveutuvat suomen kielen länsimurteet. Sisämaassa aivan eteläisintä Suomea myöten puhuttiin saamea, mikä näkyy saamelaisperäisistä paikannimistä: sellaisista, joiden elementit eivät voi selittyä suomalaisten sanojen pohjalta vaan joissa näkyy saamelaiskielille tyypillinen äännekehitys. Todistusaineisto ei siis perustu suomalaisia sanoja sisältäviin nimielementteihin kuten Lappi-, Lapin-, Poro- tms. kuten usein virheellisesti luullaan (Ks. edellinen linkki jatkoviitteineen.)

Toiselle vuosituhannelle tultaessa Suomeen levisi idästä toinen itäme- rensuomalainen kielimuoto, muinaiskarjala. Sen jatkajia ovat suomen kielen itämurteet eli savolais- ja kaakkois- eli karjalaismurteet (ja Suo- men ulkopuolella karjalan kieli ja inkeroinen). Suomen länsi- ja itämur- teet ovat siis erilähtöisiä, ja ilman keinotekoisen kirjakielen yhdistävää vaikutusta ne olisivat voineet kehittyä omiksi kielikseen.

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Suomensynty.html)¨”

 

Seuraavat ”suuret löydöt”, joiden yksi tekijä aina on Jorma Koivulehto, ovat huijausta:

1. Pronssikautiset germaanilainat: kaikki esimerkit ovat jotakin muuta, tai sitten nuoria germaanilainoja;

2. Omaperäisille ja vanhoille balttilainoille tyypillisen vanhalla kaavalla  (kivi, kiven) taipuvat ”grmaanilainat”;

3. ”Suomen kautta saameen lainautuneet” ”vanhat germaanilainat”;

4. germaanikielten s:n tai k:n lainautuminen suomen h:ksi:  kyseessä on tavan takaa esimerkiksi liettuan k:n ja samalla latvian s:n lainautumisen suomeen h:ksi (niiden väliltä olevasta suhuässällisestä muodosta);

”Vanhojen germaanilainojen” todellinen jakautuminen näyttää tällaiselta:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1378237.html#p1378237

Olen nyt merkinnyt vihreällä myös mielestäni varmat (”uudet”, joita ne kaikki ovat!) germaanilainat, tasapuolisuuden vuoksi…

Tässä kuitenkin ko. otoksesta on varmat ”myöhäiset” balttilainat pu- naisella ja epävarmat ja vasarakirvesbalttilainat sinisellä, kelttilainat ruskealla, (vanha taivutuskaava kuten SU- ja balttisanoilla, mutta EI KOSKAAN germaani- eikä slaavisanoilla; sen sijaan on kyllä uusia laino- ja baltti- ja SU-kielistä, jotka taipuvat uudella kaavalla), slaavilainat ja suorat iranilainat harmaalla (uusi kaava) ja sanat, joille esitetty kermaa- nietymologia on muista syitä varmasti höpölöpöä, violetilla, sanat joita ei ole mitään syytä epäillä lainoiksi, vaikkei päinvastaisiakaan todisteita olisi, mustalla, ja sanat, joita ei ole suomen kielessä, keltaisella… Vasarakirveskieli katsotaan balttikieleksi (tässä yleensä siniseksi).

Kun sana on uusi germaanilaina, on usein osoitettavissa myös se vanha joko murteista tai lähikielistä, esim maha, melk(ku), saamen mielga, eläimen maha (palE).

(P tarkoittaa Suomenlahden pohjoispuolista, minkä pitäisi olla ”aivan erityinen todiste germaanisuudesta”…)

[Tässä kun värit eivät näy on nyt merkitty mustalla todennäköiset todelliset, ”myöhäiset” germaanilainat (ja pari sanaa, joita ei ole olemassakaan suomessa). Muut ovat muuta.

” ahku?, aihe, airut, aistia, aivina, aljo (vrt. alje < alkaa), ammatti, ?ankea, ansaita, ansas,?apara,P astuva,autio, autuas (<auttaa), avio?, haht(uv)a, hakkula, hallita, halme, P harjus, hartia, hidas, hipiä, P huja, P hulas, P hulhava, huokea (P),huoma?, huotra,hurskas, juko,juusto?, kaira, kaita, kale?, kaltio, kamppi, karsia (P), kasa, katras, P kattara, katve, kauto, kehto, keidas, keihäs, kenno, keritä, kernas, kerp(p)o, kiiras?, kiivas, ?kirma, kuja (?), kulju, P kullas, kumpu, kunnia, P kutta, P kuupano, kuva (?), ky(k)äs, laes, laidun, laikka (?), laipio, laita, lakata, P lannas, lantio, lattia, P launa, laupias, lautta, P leivo, lenseä, P leukojainen, levo, levä(l- lään), P liekko, lieko, lievä, liikkiö, liina, P liiva, P louhi, luote, maha, malja, mallas, ?malto, marhaminta, marsio,P meruta,mitta (?),? monni, murha, murkina (?),P myyriäinen,napakaira,P nappula,P narkka,nasta (?),nauta, nauttia,P nuode,nuora, nuotio, nypätä, päde (pade?),paipata, paita (ras- va), P paittilas, P pallo, palsi?, P paltti, pan(k)ko, pankku, pantio, parila, P perhana, P pihatto, porras, pullo, purilas, pyrkiä(?), raate, raavas, raippa, raita, raivata, raivo, rakas, rauma,P raura,P reipas,P rievä,P riima, riutta, P ruho, ruhtinas, runo, ruoke, ruokko (?liivi), P rutja, ruto~rytö), räivä, P saha, sai(h)vo, saippua, sairas, sakko?, saura, siivilä, P sima, P siula, surku, tade, taika (P), taina, P taivas, tanko, tarita, tehdas?, tela, teljo, teura(s), tuhto, tuomita, tunkio, tupas, P turilas, upea, vaania, vahla, valas, vantus, vaola, vartoa, vaula, verkilö, viikko, vuokra, väkä, äyräs. ”

Saarikivi: ” – Ensimmäinen aalto oli saamelaispohjainen. Suomi saame- laistui. Täällä puhuttiin saamelaiskieliä. Vielä 1500-luvulla niiden puhujia oli suurimmassa osassa maata eli ainakin Keski-Suomessa, Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Vähitellen nuo seudut sitten talonpoikaistuivat. Tuli vakituista asutusta.

Kaksi muuta kieliaaltoa olivat itämerensuomalaisia. Toinen niistä tuli Virosta läntiseen Suomeen ja toinen Karjalankannaksen sekä Äänisenkannaksen kautta Savo-Karjalaan.

–  Kummankin pohjana oli kantasuomi, jota ei koskaan puhuttu Suomessa. Sitä puhuttiin Inkerinmaalla, Virossa ja kenties etelämpänäkin, Väinäjoella saakka. ”

RJK: Tuon yllä ollevan höpinän mukaan Suomessa olsi puhuttu persermaania (P-sanat).

Mutta Janne saarikivi vetää takaisin, että TÄÄLLÄ EI PUHUTTU MITÄÄN TUNNETTUA KIELTÄ, tai sellaisten ryhmää!

” Maahanmuuttajien kielet olivat kantasuomen tytärkieliä. Saarikivi arvelee niiden olleen keskenään suurin piirtein yhtä erilaisia kuin latinan tytärkielet ranska, italia ja espanja.

Kalle Kaseva.

Kalle Kaseva.

Yhtenäinen kieli tuottaa yhtenäisen mielen. Näin ajattelivat suomalai- suuden lipunkantajat, jotka ryhtyivät 1800-luvun nationalismin koit- teessa luomaan ja tuomaan kansalle yleiskieltä, jota kaikki puhuisivat ja ymmärtäisivät.Sitä varten tarvittiin kattava koululaitos. ”

RJK: Suomalaiset oppivat silloin noin viikossa auttavasti ymmärtämään suomen toista murretta, kun ne ”menivät koodilla”…

” Varhainen lähtökohta oli 1500-luvun Turku. Turun seutu oli Varsinais- Suomea. Ainoat itseään suomalaisina pitäneet ihmiset asuivat siellä. Muualla oltiin vaikkapa savolaisia tai hämäläisiä. ”

RJK: EI SE KANSAN NIMI RATKAISE. SIITÄKIN VOIDAAN OMIENKIN KESKEN TAPELLA IKUISESTI…

” – Kaikki oppineet vaikuttivat Turussa, ja kaikki papit koulutettiin Turussa. Siksi suomea alettiin kirjoittaa 500 vuotta sitten nimenomaan siellä, Janne Saarikivi muistuttaa.

– Sitä suomea tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet. Siksi myöhemmin tuli tarve mukauttaa kieltä.

Itäiset vaikutteet pääsivät kielen luomisessa niskan päälle 1800-luvun kansallishuumassa. Se oli mitä suurimmassa määrin Kalevala -buumin ja karjalaisen kansanrunouden ihannoinnin ansiota.

Eturintamassa uuden suomen asiaa ajoivat tunnettu Elias Lönnrot, vä- hemmän tunnettu Daniel Europaeus ja vähän tunnettu Wolmar Schildt. Hän oli jyväskyläläinen suomalaisuusmies, jonka missiona oli saada maahan suomenkielinen oppikoulu.

Sitten oli juvalainen Carl Axel Gottlund, kirjailija ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori.

–  Gottlund kannatti kirjakielen kehittämisessä itämurteita, erityisesti savoa, ja oli sikäli radikaali anarkisti, että hänen mielestään kieltä olisi pitänyt kirjoittaa niin kuin sitä puhuttiin. Hän jäi kuitenkin tappiolle, Saarikivi toteaa.

– Lopulta yleiskielestä tuli tarkasti modifioitu kirjakieli, kombinaatio, joka ei ole kenenkään äidinkieli. Se on meille kaikille vieras kieli.

Saarikiven mukaan kyse on samankaltaisesta poliittisesta rakennelmasta kuin suomalaisuuden määrittelyssä. ”

RJK: Ihan vapaasti, kunhan meni läpi…

” –  Suomen nykyinen väestö on historiallista sattumaa. Olemme sattu- malta samassa maassa asuva kokoelma itämerensuomalaisia kieliä puhuvia heimoja. Esimerkiksi karjalaisia ja inkeriläisiä tähän väestöön ei lueta. Siinäkin on kyse politiikasta. Näin on vain päätetty. ”

RJK: Kyllä inkerinsuomalaiset luetaan etnisesti suomalaisiin. Vienankar-jalaisetkin luettaisiin, elleivät he olisi ortodokseja. Venäjällä suomalai- sen ja karjalaisen/inkerikon ero katsotaan (perinteisestä) uskonnosta.

” Toki tilkkutäkkimäisestä väestöstä voi aikojen saatossa muodostua kansa tai ainakin kansakunta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump puhuu The American peoplesta, vaikka valtava valtio on vain 240 vuotta sitten syntynyt satojen vähemmistöjen mosaiikki. ”

RJK: Tuo on Donaldin retorikkaa. Lainsäädännössä se on ”nation”. ja ”Liittovaltion” on ”National”.

” Pienemmässä mitassa sama pätee nykyiseen Ruotsiin.

Entisestä Ruotsista alkoi 1100-luvulta lähtien muuttaa ”siirtolaisia” Itä- meren tälle puolelle. Ruotsalaisasutus levisi saaristoihin ja rannikolle. Sinne se myös jäi. Pari sataa vuotta myöhemmin Suomen rannikkoseudut olivat jo lähes täysin ruotsalaistuneita.

Sisämaassa syntyi puolestaan 1500-luvulla muuttopaineita pohjoiseen ja itään. Väestöä matkusti lähinnä vesitse asuttamaan erämaita Poh- jois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jo tuolloin liikkeellä oli myös Ruotsin kautta maahan saapuneita romaneja.

Käsky koko maan asuttuna pitämisestä kävi kuningas Kustaa Vaasalta. Hallitsija himoitsi verotuloja ja maata sekä halusi rautaa rajoille. Samal- la piti pönkittää kuninkaan valtaa ja juurruttaa uutta luterilaista uskoa rahvaaseen.

Todellisen kasvupiikin asukaslukuun toivat Venäjän vallan alla 1830- luvulla alkaneet lapsentekotalkoot. Perheiden kasvu johtui maatalou- den kehittymisestä ja uusien tilojen sekä torppien perustamisesta. Eniten lapsia syntyi kuitenkin mäkitupalaisille ja muille tilattomille.

Syöjien lisääntyminen ja syötävän väheneminen johtivat 1860-luvulla suuriin nälkävuosiin. Huonot viljasadot pakottivat nälkäiset ihmiset liikkeelle, mikä levitti kurjuutta ja tartuntatauteja. Tauteihin menehtyi arviolta 270 000 suomalaista. ”

RJK: Suomi ei ottanut poliittisista syistä tsaarinvallan ruokatukea vastaan, vaikka sellaisen siirtely oli tsaarinvallan ydinosaamista, joka piti paljon suurempaa osaa maata viljeltynä kuin ilman sitä olisi ollut mahdollista arojen kuivuusalueilla ja havumetsävyöhykkeen hallamailla. Näissä oli huonot vuodet vuoronperään.

” Moni lähti hakemaan työtä ja leipää valtameren takaa. Toisaalta Suo- meen myös muutti venäläisiä, juutalaisia, tataareja ja enemmän tai vähemmän varakkaita yrittäjiä sekä idästä että lännestä. Tilkkutäkistä tuli entistäkin kirjavampi.

Monenkirjavaa väkeä meni, tuli ja jäi maahan myös 1900-luvun alku- puolella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli jopa enemmän ulkomaalaisia kuin Ruotsissa.

Pelkästään muutamana maaliskuisena yönä 1921 Suomeen käveli Kronstadtista tuhansia neuvostomatruuseja perheineen. Seuraavana talvena Itä-Karjalan kansannousua seurasi vielä suurempi pakolaisaalto.

Jatkosodan lopulla Suomessa oli lähes 100 000 ulkomaalaista, mutta raskaiden rauhanehtojen jälkeen kaikki oli toisin. Kovia kokenut kansa- kunta keskittyi karjalaisen siirtoväen asuttamiseen ja maan jälleenra- kentamiseen. Suomi yritti yhtenäistyä ja käpertyi samalla sisäänpäin. Kotiliesi lämmitti.

1970-luvulla Suomi otti sentään vastaan pieniä ryhmiä Chilen ja Viet- namin pakolaisia, mutta muuten rajoilla oli hiljaista. Väkeä virtasi lähes yksinomaan toiseen suuntaan: Suomesta Ruotsiin.

Näiden aikojen maahanmuuton ensimmäinen aalto koettiin vuonna 1990, kun somalipakolaisia saapui maahan. Toinen koitti syksyllä 2015. Tuona vuonna Suomen rajan ylitti noin 32 500 tulijaa.

Nyt Suomi on koko lailla toinen maa kuin valtiollisen itsenäisyyden alussa vuonna 1917. Myös väestön rakenne on muuttunut ja asukasluku kasvanut. Sata vuotta sitten meitä oli vain 3,1 miljoonaa. ”

RJK: Saarikiven aivopieru voidaan tulkita kahdella tavalla:

a) Suomessa oli TÄYSIN TYHJÄÄ ainakin just ennen ajanlaskun alkua, tai sitten

b) Suomessa puhuttiin sittemmin hävinneitä, nykytieteelle tuntemattomia kieliä, ja vain niitä.

Jälkimmäisessä tapauksessa pitäisi löytyä sanoja ja paikannimiä, jotka ovat täysin tuntemattomista kielistä, mm. paikannimiä. Sellaisia Koivu- lehdon-Saarikiven koulukunta ei ole pystynyt kovasta yrityksestä huoli- matta osoittamaan. Eikä tietenkään olisi mikään IHME vaikka sellaisia olisikin!

Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Saimaa, Imatra, Akaa ja Päijänne ovat selvääkin selvempää balttia. Myös Koli voi olla vasakirveskieltä ja tarkoittaa vaikka kalliota. Liettuan kalnas tarkoittaa ”kohollaan olevaa”.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-ves…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-saamelaisista-pa…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-a…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-p…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/saamelaisten-historia-n…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-kielihistoriasta

Jänis on kuuria/preussia, ilves liiviä, saari ja saarni viroa…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalai…

Julkaistu

Perussuomalaisten nousu ja tuho — Tony Halme

Minä (Vallin) ja Tony (Halme) olimme siis Persujen nousun tekijät.

Lähde: Perussuomalaisten nousu ja tuho (?) — VeikkoVallin

Vallinin blogi ja ennuste ovat lähes vuoden vanhoja:

”Timo Soini nousi minun ansiosta eduskuntaan 2003, ja samalla alkoi Perussuomalaisten nousu puolueena. Moni saattaa ajatella, että liioittelen, joten parempi perustella tuo väite heti alkuun kunnolla. Lopuksi kerron mielipiteeni, miksi Perussuomalaiset ovat puolueena vaarassa lähes tuhoutua seuraavissa eduskuntavaaleissa.”

Vallin Tony Halme

Julkaistu

Palkkaverotus ei kiristy

Kyllä nyt kaikki riemuitsevat?

Tarkoittanee sitä että suurituloiset saavat rauhan ja pienituloiset vielä kympin hyvää.

Yleensä kolikolla on kaksi puolta: Tasaverot ovat kohonneet ja rahalla saa yhä vähemmän.

Pienituloinen joutunee yhä miettimään mikä tarpeellinen on jätettävä hankintalistalta.

Suurin huoli on vanhukset pienen eläkkeen varassa olijat joiden halutaan sinnittelevän kodeissaan.

Julkaistu

Kannattaako elintarvikkeita (vast) tuoda etelä-naapurista?

Hyvän esimerkin tarjoaa Tallinna24, Sikupillin Prisma vs Helsingin Prismat. Vertailu osoittaa, että Sikupillin Prisma on osin jopa suomalaisia vastaavia kalliimpi. Valikoimissakaan (pl alkoholi) ei juuri eroa.

Jos alkoholi (?) lasketaan elintarvikkeeksi, kannattaako ajaa näennäishalpaan Iklaan (Latvia) lähes näennäisen hintaeron myötä. Yhteensä 400km Tallinnan vanhasta satamasta. Laskeskelin ihan perustellusti (kulut 2016 0,30 snt/km), matkakulut n 120€ edestakaisin, aikaa kuluu vähintään 6tuntia, silti pääosin suomalaisten suosima paikka. Jos lastaisin kannattavan määrän alkoholia autooni Iklasta, Suomessa, ellei jo Eestin tullissa voisi tulla ongelmia. Summasummarum, ainakaan minulle ei reissu kannattaisi.

Kun nyt muutenkin joudun kulkemaan 4-6 kertaa vuodessa siellä, ei kilometriäkään turhaan ruuan ja pelkän alkoholin takia, ei kannata.

Kun tietää edes jotain Eestin päivittäistavarakaupasta, hintaeroja kyllä löytyy, Tallinnan ulkoreunoilla löytyy tosi edullisia päivittäistavarakauppoja, sitten sikäläisten torien (Nömmen tori, suosikkitorini mutta vähän syrjässä) valikoimiin kuuluu tuotteita, joita ei yksinkertaisesti Suomesta saa. Eestiin päin Suomesta ei ole enää nykyään mitään vietävää, edes tutuille.

 

Julkaistu

Leningradin motitus marras-joulukuussa 1941 kaatui saksalaisten sotakoneiden sopimattomuuteen maastoon ja ilmastoon

https://yle.fi/uutiset/3-9083286

Johtavat sotahistorian tuntijat: Suomen joukot olivat olennainen osa Leningradin saartorengasta

Suomen osallisuus Leningradin piiritykseen 2. maailmansodassa he- rättää yhä ristiriitaisia tunteita suomalaisissa. Asiantuntijoiden mukaan Suomen joukot olivat olennainen osa saartorengasta. Suomen rooli on aiheuttanut keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun Mannerheimin muistolaatasta nousi kohu Pietarissa.

9.8.2016 klo 19:12päivitetty 10.8.2016 klo 08:59
Pekka Visuri
Suomen osallisuuden saartoon kiistävät ne, jotka eivät tunne tosiasioita, sanoo valtiotieteen tohtori Pekka Visuri. Tiia Korhonen / Yle

Yle uutisoi eilen tiistaina, miten Pietarissa sijaitsevaa marsalkka Man- nerheimin muistolaattaa töhritään säännöllisesti punaisella maalilla. Uutinen herätti sosiaalisessa mediassa heti keskustelua siitä, mikä oli Suomen rooli 2. maailmansodan Leningradin piirityksessä.

Aihetta on tutkittu paljon Suomessa. Silti monella on edelleen käsitys, ettei Suomi ottanut aktiivisesti osaa piiritykseen.

– Se on kansallinen myytti, jota jotkut tahot yhä elättävät, sanoo valtio- tieteen tohtori Pekka Visuri. Hänen mukaansa Suomi oli alusta asti merkittävä osa saartoa.

– Sen kyseenalaistaminen osoittaa, että ihmiset eivät halua tunnustaa tosiasioita, hän sanoo.

Myös emeritusprofessori Ohto Mannisen mukaan Suomen joukot olivat saarron luonnollinen osa.

– Eivät ne olisi voineet olla olematta sitä, Manninen sanoo.

Molempien sotahistorioitsijoiden mukaan kyse on tosiasiasta, ei venäläisestä propagandasta.

Visurin mukaan Suomi sopi Saksan kanssa vuonna 1941 siitä, miten Suomen armeija tulee toimimaan. Se valtasi talvisodassa menettä- mänsä alueet nopeasti ja ylitti vanhan rajan niin, että rintamalinja suoristui Laatokan ja Suomenlahden välille.

Ohto Manninen
Emeritusprofessori Ohto Manninen sanoo, että Suomen joukot olivat luonnollinen osa Leningradin saartorengasta.Kimmo Brandt / AOP

Suomi eteni kaupungin rajoille

Joukot pysähtyivät saavutetulle linjalle, ja asemasota alkoi. Suomen joukoista lähinnä Leningradia olivat Valkeasaareen sijoitetut joukot parikymmentä kilometriä kaupungista pohjoiseen.

Etulinjassa palvelleet sotilaat ovat kertoneet, että Leningrad oli melkein näköetäisyydellä.

Saksan toivomuksesta Suomi eteni lisäksi Laatokan länsipuolella noin 10 kilometriä Syvärijoen eteläpuolelle. Saksalaisjoukot puolestaan saartoivat kaupunkia etelässä, idässä ja koillisessa.

Saartorenkaaseen jäi vain joitakin aukkoja,joiden kautta siviilejä evaku- oitiin pois kaupungista. Venäläiset onnistuivat lisäksi avaamaan jääty- neen Laatokan kautta kapean huoltoväylän, joka sai nimen Elämän tie.

Suomi oli Barbarossa-operaation osa

Suomen ja Saksan sopimus joukkojen liikuttelusta liittyi operaatioon, joka tunnetaan nimellä Barbarossa. Sen perusteella Saksan joukot työntyivät Baltian ja Venäjän länsiosien kautta Leningradin edustalle vuonna 1941.

Suomen tehtävänä oli edetä Leningradin lähelle kaupungin pohjoispuolelle ja Itä-Karjalan kautta Laatokan ja Äänisen väliin.

Kartta Suomen valloittamasta alueesta suurimmillaan vuosina 1939-44
Suomen joukot etenivät syyskesällä 1941 kannaksella vanhan rajan yli ja Itä-Karjalassa Syvärin eteläpuolelle.Yle Uutisgrafiikka Lähde: Ari Raunio: Sotatoimet, Suomen sotien 1939 – 44 kulku kartoin

Suomalaisessa historiankirjoituksessa on korostettu sitä, että marsalk- ka Mannerheim pysäytti Suomen joukot vanhalle rajalle eikä antanut niille käskyä hyökätä kaupunkiin.

Pekka Visurin mukaan Saksa ei edes edellyttänyt hyökkäystä. Tärke- ämpää oli saada aikaan mahdollisimman tiukka saartorengas kaupungin ympärille.

– On päivänselvää, että Suomi oli Saksan aseveljenä mukana suunnitelmassa, Visuri sanoo.

Se, että Mannerheim ei halunnut hyökätä Leningradiin,ei Visurin mu- kaan johtunut Mannerheimin hyväntahtoisuudesta, vaan sotilaallisista tosiasioista. Suomella ei ollut resursseja enempään.

– Hyökkäys olisi edellyttänyt kaikkien reservien siirtämistä kannak- selle ja se olisi antanut puna-armeijalle tilaisuuden hyökätä Suomeen pohjoisen kautta, sanoo Visuri.

Kaupungista pakenevat oli määrä tappaa

Suomen ja Saksan väliseen sopimukseen kuului, että Suomi vastasi saarrosta Suomenlahdella, Karjalan kannaksella, Laatokalla ja Syvärin suunnalla.

Sodan johdossa oli varauduttu myös siihen, että siviilejä pyrkii ulos saarretusta kaupungista.

Leningradin eteläpuolella kaupungin asukkaiden tiedetään yrittäneen neuvotella saksalaisten piirittäjien kanssa mahdollisuudesta paeta, kun tilanne alkoi käydä sietämättömäksi.

Kun tieto yrityksestä kantautui Venäjän johdon korviin, Stalin antoi käskyn ampua kaikki, jotka yrittävät paeta saarretusta kaupungista.

Pekka Visurin mukaan Suomen joukoilla oli määräys estää tulijoiden pääsy Suomeen vaikka ampumallla.

– Käskyn taustalla oli epäily siitä, että puna-armeija käyttäisi pakenevia siviilejä suojakilpenään, sanoo emeritus professori Ohto Manninen.

Kuva Suomen roolista tarkentuu

Leningradin piiritys kesti lähes 900 päivää ja sen aikana menehtyi ainakin 641 000 ihmistä.

Saksan joukot eivät onnistuneet valtaamaan Leningradia. Saarto päättyi tammikuussa 1944 sen jälkeen, kun puna-armeija oli häätänyt saksalaisjoukot Leningradin ja Moskovan väliseltä maantieltä.

Kesäkuussa 1944 puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella ja pakotti suomalaissotilaat vetäytymään.

Kuva Suomen roolista Leningradin piirityksessä täsmentyy lähiaikoina. Pekka Visuri viimeistelee parhaillaan kirjaa siitä, miten Saksan edustaja Suomen armeijan päämajassa vaikutti Suomen toimintaan piirityksen aikana.

Juttua muokattu klo 8:59. Pekka Visurin titteli korjattu.

https://en.wikipedia.org/wiki/163rd_Infantry_Division_(Wehrmacht)

Saksalaisen Engelbrechtin  divisioonan ja  Suomen ”Tuntematto- mien sotilaiden” 11. divisioonan piti sulkea Leningradin motti

Kenraali Erwin Engelbrecht ja Mannerheim (joka haukkui myöhemmin häntä ankarasti)

Saksan 163. jalkaväkidivisioona

163. Infanterie-Division
163rd Infanterie-Division Logo.jpg
Toiminnassa 1939–1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu.Saksa
Puolustushaarat Balkenkreuz.svgMaavoimat
Aselajit Jalkaväki
Lempinimi Engelbrecht-divisioona
Sodat ja taistelut Jatkosota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Erwin Engelbrecht
Anton Dostler
Karl Rübel

Saksan 163. divisioona (saks.163. Infanterie-Division, Engelbrecht-divisioona) oli Saksan maavoimien jalkaväkiyhtymä toisessa maail-mansodassa. Se taisteli muun muassa suomalaisten joukkojen rinnalla jatkosodassa

Perustaminen ja sotatoimet

Yhtymä perustettiin brandenburgilaisista ja preussilaisista joukoista Döberitzin ja Jüterbogin harjoitusalueilla 18. marraskuuta 1939 ja siihen liitettiin 1.tammikuuta 1940 2.,23.ja 5.täydennyspataljoonat. Divisioona lähetettiin kolme kuukautta myöhemmin Norjaan. Oslosta käydyissä taisteluissa se kärsi raskaita tappioita, kun rannikkotykistö upotti ristei- lijä Blücherin. Divisioona oli seuraavan vuoden varuskuntatehtävissä Norjassa, mistä se liitettiin kesäkuussa 1941 ennen operaatio Barbarossaa osaksi vuoristoarmeijakunta Norjaa. [1]

Operaatio Barbarossan alettua Saksa esitti Ruotsille vaatimuksia, jotka johtivat Ruotsissa niin sanottuun juhannuskriisiin. Yksi vaikeimmista vaatimuksista oli 163. divisioonan läpikulun järjestäminen Suomeen. Ruotsi kuitenkin suostui ja 25. kesäkuuta 163. divisioona lähti matkaan Ruotsin läpi kohti Joensuuta. [2]

Jo ennen saapumistaan Joensuuhun 163. divisioona päätettiin keskit- tää Joensuun ja Suomen valtakunnan rajan väliselle alueelle, jossa se toimi osana ylipäällikön reserviä. [2]

Heinäkuussa 1941 yksi divisioonan rykmenteistä alistettiin Saksan XXXVI armeijakunnalle, joka taisteli Sallan alueella Lapissa.  [2]

Syksyllä 1941 163. divisioona ryhmitettiin Syvärin alajuoksulle. Sieltä käsin sitä oli tarkoitus käyttää yhteyden saamiseen Saksan pohjoisen armeijan  ryhmään, joka, pääsi Tihvnään asti

 

Syys-lokakuussa valmisteltiin hyökkäystä Syvärin yli siten, että 163. di-visioonan kaksi rykmenttiä (kolmas oli edelleen Sallassa) hyökkäisivät Syvärin yli tavoitteenaan Ojattijoki. Hyökkäystä oli tarkoitus tukea poh- joisempana myös suomalaisilla joukoilla. Saksalaisten joukkojen vasenta sivustaa varmistaakseen JR 8:n (11. divisioona) oli tarkoitus ylittää Syväri 2-3 kilometriä ylempää. [3]

[Huom! Tässä sanotaan HYÖKKÄISIVÄT eikä hyökkäsivät, ettette lue samalla tavalla väärin kuin minä ensin tein! Tämä suunnitelma siis EI toteutunut!

Saksalaiset olivat ja pysyivät tällä Kuuttilahden alueella:

http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/binary/image/thumbnailer/-/fid/4654/height/280
Syvärin ja Ojattijoen välillä oli suomalaisia.]

Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut, sillä saksalaiset pääsi- vät etelästä vain Tihvinään, joka oli 80 kilometrin päässä Syväristä. Koska todellista tilaisuutta yhteyden saamiseen ei ollut, jätti Suomen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim hyökkäyskäskyn antamatta.

Saksalaiset joutuivat vetäytymään lopullisesti Tihvinästä 8. joulukuuta 1941 Olhavanjoelle.[2]

Marsalkka Mannerheim arvosteli muistelmissaan 163. divisioonan taistelutaitoa pisteliäästi.[2]

Vetäydyttyään Lapista divisioona siirrettiin Balttiaan, jossa se puolusti Kolbergia. Neuvostojoukkojen vallattua kaupungin 8. maaliskuuta aino- astaan pieni osa divisioonasta kykeni vetäytymään Stargardiin. Vetäytyneistä muodostettiin rintaman selustassa 3. merijalkaväkidivi- sioona. 163. divisioona lakkautettiin virallisesti 1. huhtikuuta 1945. [1]

Komentajat

  • kenraaliluutnantti Erwin Engelbrecht 1. lokakuuta 1939 –
  • eversti Werner Wachsmuth 5. tammikuuta 1942 – (sijainen)
  • kenraalimajuri Anton Dostler 15. kesäkuuta 1942 –
  • eversti (kenraalimajuri 1.3. 1943 ja kenraaliluutnantti 1.3. 1944) Karl Rübel 29. joulukuuta 1942 – 8. maaliskuuta 1945 (kaatui)

Lähteet

  • Jatkosodan pikkujättiläinen; WSOY 2005. [1]
  • Helge Seppälä: Leningradin saarto 1941-1944
  • Jussi Talvi: Ystäviä ja vihollisia; Otava 1954

Viitteet

  • RK: Engelbrechtin 163. divisoona oli perustettu 18. 11. 1940 ja nimetty mahdollisesti talvisodassa Suomussalmella tyrineen Neuvostoliiton armeijan  163. divisioonan mukaan.  Erityistä muuta syytä numeron valinnalle ei ole annettu.

Jos noin oli, se oli alun perin perustettu Suomea varten. Jotkut suoma- laiset, jotka seurasivat ”heikkoja signaaleja”, varmaan myös ”tulkitsi- vat”, ilman että Saksa olisi varsinaisesti LUVANNUT yhtään mitään…

.

Engelbrectin noloin tappio oli takanapäin…

http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/507

Engelbrechtin armeijan noloin ja raskain yksittäinen tappio sattui Norjan Oslonvuonossa, kun Saksan armeijan lippulaiva Blücher upposi norjalaisen rannikkopatterin ampumana (vaikka toisin oli ”sovittu”…) Oslonvuonon pohjaan kannellaan Engelbrechtin ”valioarmeija” ja ruumassaan sen uusimmat ja hienoimmat koneet.

.
Epäonni seurasi muutoinkin 163. divisioonaa, missä se sitten liikkuikin.

Risteilijä Blücherin uppoamispaikka Oslovuono

 

Paikka: Risteilijä Blücherin uppoamispaikka Oslovuono

ID: 047002016

Sijainti:  59,676741, 10,613753

» Avaa Google Maps palvelussa
» Avaa Google Maps palvelussa (streetview)

59°40’36.27″N, 10°36’49.51″E

» Avaa Google Earth ohjelmassa

Kuvaus:

Blücher oli Saksan laivaston Admiral Hipper -luokan raskas risteilijä, joka valmistui 20. syyskuuta 1939 ja upposi Oslonvuonossa Norjan rannikkotykistön tulituksesta 9. huhtikuuta 1940. Blücher oli nimetty preussilaisen kenraalin  Gebhard Leberecht von Blücherin mukaan.
Blücherin valmistuminen viivästyi pahoin runsaiden suunnitelmiin tehtyjen muutosten vuoksi. Palvelukseen saamista viivästytti lisäksi vaikea talvi 1939-1940. Alus ei ehtinyt varsinaisesti palvelukseen ennen Norjan taisteluita.

Blücher oli Osloa valtaamaan lähetetyn laivasto-osaston lippulaiva. Osastoon kuuluivat sen lisäksi raskas risteilijä Lützow ja kevyt risteilijä Emden.  Alus oli lähetetty tehtävään Adolf Hitlerin suorasta käskystä vastoin suuramiraali Erich Raederin ehdotonta kantaa. Aluksen vii- meistely oli vielä käynnissä lähtökäskyn tullessa. Jopa päällikön hyttiä tapetoitiin koko matkan ajan.

Yllätysetu menetettiin, kun pieni norjalainen vartiovene Pol 3 (komen- tajanaan kapteeniluutnantti Welding Olsen) havaitsi Osloa lähestyvän osaston ja ampui hälytysraketit. Vartiovene upotettiin mutta liian myöhään. Norjalaisissa linnakkeissa annettiin hälytys ja rannikkotykit miehitettiin.

Rannikkolinnakkeiden ylivoima oli teoriassa selvä, mutta niiden tekni- nen huolto ja ammushuolto oli laiminlyöty: esimerkiksi suurin 305 mm:n tykki oli ampumakyvytön ja 280 mm:n tykkeihin oli alle kymmenen kra- naattia. Myös budjettileikkauksista aiheutunut miesten alamäärä laski kriittisesti norjalaisten torjuntatehoa. Rahojen puutteen vuoksi myös miinasulut, joihin kuului maista ohjattavia tähysmiinoja, olivat laskematta.

Järeä norjalainen rannikkopatteri kuitenkin avasi tulen kello 4.21 pai- kallista aikaa 1 400–1 800 metrin päässä Blücherista. Kaksi 280 mm:n kranaattia osui alukseen, joka syttyi tuleen. Seuraavaksi avasi tulen Dröbakin 150 mm:n rannikkopatteri, joka sai monta osumaa saksalaisalukseen.

Kuvat:

Ristelijä Bluher paikka
Ristelijä Bluher
Puli puli pulikoimaan…
.
Barbarossan yhden tulevan suunnittelijan kenraali Erwin Engelbrechtin 163. (yli)motorisoitu (tosin juuri nyt ne moottorit varsinkin menevät pohjaan) jalkaväkirykmentti harjoittelee Syvärin vetisiä oloja varten Oslonvuonossa 9. 4. 1940.
 .
Birger Kristian Eriksen
Birger Kristian Eriksen.jpg

Colonel of Norwegian Army Birger Eriksen some time after 1945

Birger Kristian Eriksen (17 November 1875 – 16 July 1958) was a Norwegian officer (with the rank of Oberst) who was instrumental in stopping the first wave of Gruppe 5 of the German invasion force outside Oslo.

.

Eriksen was the commander of Oscarsborg Fortress when Nazi Germa- ny attacked Norway in the early hours of 9 April 1940. He gained lasting recognition for ordering the fortress under his command to open fire on the vanguard forces of Operation Weserübung and sinking the 14,000 ton heavy cruiser Blücher.

 

 

Jalkaväkirykmentti 8 (jatkosota)

Jalkaväkirykmentti 8
Toiminnassa 1941–1944
Valtio Suomen lippuSuomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Lempinimi Ukko
Komentajat
Tunnettuja komentajia eversti Pietari Aleksanteri Autti,
everstiluutnantti Viljo Laakso

Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8) oli jatkosodan aikana toiminut Suomen armeijan rykmentti. Se muodostettiin Joensuun seudulla välirauhan- aikaisesta 8. prikaatista liikekannallepanossa 17. kesäkuuta1941. [1] Rykmentti kuului 11. divisioonaan, kunnes siitä tuli 7. divisioonan osa 16. kesäkuuta1944 muun 11. divisioonan siirtyessä Karjalankannakselle.

.

Rykmenttiä kutsuttiin sen komentopaikan mukaan peitenimellä Ukko-rykmentti. Rykmentin vaiheita jatkosodan aikana on kutsuttu nimityk- sellä Ukon tie. Jalkaväkirykmentti 8 on tunnettu siitä, että  Väinö Linna käytti rykmentin vaiheita romaanissaan Tuntematon sotilas. Romaanissa kuvatun yksikön esikuva on rykmentin I pataljoonan konekiväärikomppania.

11. divisioona (jatkosota)

Karjalan armeija (Hyökkäysvaiheen alussa)
VII armeijakunta
7. divisioona
19. divisioona
VI armeijakunta
1. divisioona
5. divisioona
11. divisioona
1. jääkäriprikaati
Ryhmä Oinonen
taistelevat osat
2. jääkäriprikaati
Ratsuväkiprikaati
Sissipataljoona 1
taistelua tukevat osat
Kevyt patteristo 11
Kevyt patteristo 12
Kevyt patteristo 13
Ratsastava patteri

11. divisioona (”Iskevä Kiila”) oli Keski-Pohjanmaan sotilasläänin perus- tama jatkosodan divisioona. Kyseiseen sotilaslääniin kuuluivat Sisä-Suomen- ja Kokkolan suojeluskuntapiirit.[1]

Perustaminen

Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt: [2]

11. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääosin onnistuikin, mutta joidenkin materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei saavutettu.

Komentajat

K a heiskanen.jpg

RK: Divisioonankomentaja Kaarlo ”Kylmä-Kalle” Heiskasen valinta an- taa aiheen olettaa, että 11. divisioona oli alun perin tarkoitettu tuohon tehtävään, ja siihen oli valittu komentaja, jolle ei ole yllätys eikä maail- manloppu, jos tuo projekti ei menekään kaikin puolin niin kuin Hitler on suunnitellut, vaan sen jälkeen voitaisiin sitten jatkaa sellaisten vaihto- ehtojen tunnustelemista ja toteuttamista, joita mm. Mannerheim ja kallelehmuslaiset demarit, joihin Heiskanenkin kuului, olivat jo ennen talvisotaakin esittäneet ja kannattaneet eli lujaa varustautumista mutta samalla kaikkien rauhanmahdollisuuksien kuten aluevaihdosten ottamista vaihtoehtojen piiriin.

Puoluejohtaja ja talvisodan alun aikainen valtionvarainministeri Väinö Tanner oli ollut näistä pointeista (aina) tasan päinvastaista mieltä: vas- tusti varustautumista ”rahasyin”, vastusti kategorisesti kaikkia turval- lisuusjärjestelyjä ja aluevaihdoksia NL:n kanssa, vaati rauhansopimuk- sen tekemistä sillä siunaamalla hetkellä, kun NL sellaista ehdotti vain sillä Hitlerinkin vaatimalla ehdolla, että Suomen silloinen johto säilyttää paikkansa. Kohta välirauhan jälkeen NL vaati kuitenkin Tannerin heittämistä ulos hallituksesta. Tehtiin ”nahkapäätös”, jossa Tanner ”alennettiin” kansanhuoltoministeriksi. Myöhemmin Lehmus ”laskien yksi ynnä yksi” vihjaili, että Tanner otti ohjeita Hitleriltä/Göringiltä tarkoituksena saada aikaan sotilaallinen vastakkainasettelu NL:n ja Englannin välille. Myös Juho Niukkanen lipsautti samaa, erityisemmin kohdistamatta Tanneriin. Lehmus väittää myös salakuvanneensa Heinrich Himmlerin salkun sisällön tämän Suomen-vierailulla kesällä 1942. Noihin aikoihin Englelbrectin divisioonan komentajaksi oli vaihdettu Anton Dostler, ja etulinjaan vaihdettiin suomalainen 4. jalkaväkirykmentti.

***

Tuntemattomien valistusvänrikkinä helmikuussa 1942 18-vuotiaana aloitta-neen Helge Ukkolan kirjan ”Iskevän kiilan matkassa Syväriltä Ylitornioon” mukaan Heiskasen esikunnassa tiedettiin jo keväällä 1942, että varsinainen tehtävä ei ollut ”voitto” vaan irrottautuminen sodasta mahdollisimman pienin vahingoin. Sen mukaan oli valistukset sovitet- tava. Heiskanen oli pakana, joka vastusti uskonnollista rintamapropa- gandaa ja yritti minimoida kirkon roolia rintamalla ja pitää sitä tiukasti omassa pilttuussaan.

.
kuva: Iskevän kiilan matkassa - Syväriltä Ylimuonioon

Engelbrecht oli osallistunut Barbarossan suunnitteluun suomalaisten kanssa. Suomalaiset olivat kuitenkin antaneet ylioptimistisia tietoja ilmoista ja maastoista, joita toki eivät itsekään hyvin tunteneet, koska halisivat Suomen ehdottomasti pääsevän mukaan Barbarossaan.

Engelbrechtin koneet hyytyivät, kun pakkaset nousivat 20 – 30 asteen tietämille, eivätkä ne sopineet suolla liikkumiseen, minkä lopulta viholli- nenkin huomasi, ja perääntymisvaiheessa ajoi mahdollisimman huo- noille paikoille. Engelbrectin divisioonalle kävi lopulta melko kalpaten, vaikka se muodollisesti siirrettiinkin vielä Baltiaan syksyllä 1944 Suomen irtauduttua sodasta.

Neuvostoliitto käytti tätä saksan Leningradin motinnälkää hyväkseen aloittamalla kovan hyökkäyksen Saksan armeijan miehittämää Tihvinää vastaan muutama päivä ennen Moskovan vastahyökkäystä. Saksan joukot olivat kuitenkin juuttuneet sinnekin ja aivan ilmeisesti samasta syystä kuin Syvärin pohjoispuolellekin. Se taas sai Moskovan vastahyökkääjiin vauhtia töppöseen.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Moscow%2c+Battle+of+1941%e2%80%9342

” Moscow, Battle of (1941–42)

 … The plan of the Soviet command was to destroy the enemy strike groupings and drive their remnants back farther from the capital. The execution of the plan was to be aided by troops attacking on the Tikhvin and Rostov axes, by the aviation of the Supreme Command Reserve, and by partisans operating in the enemy rear. …

G. K. ZHUKOV ”

Tässä artikkelissa on osin vääriä tietoja (vaikka yritys onvarmaan hyvä):

http://www.raateraakatie.fi/427181460

Venäläisten asemat murrettiin Tuuloksessa valtavan tulivalmistelun jälkeen syyskuun 4. päivänä ja seuraavana päivänä vallattiin Aunuksen kaupunki. Syyskuun 8. päivänä joukot olivat Syvärin rannalla Podporzen ja Kuuttilahden välillä. Tässä vaiheessa Syvärille edenneet joukot jaet- tiin kahtia. Osa hyökkäsi pohjoiseen kohti Petroskoita, joka vallattiin 1. lokakuuta. Toinen puoli hyökkäsi Syvärin yli. Joen ylitys epäonnistui kaksi kertaa, koska joukkojen kestokyky alkoi pettää. Kolmas hyökkäys 6. lokakuuta onnistui ja Syvärin taakse syntyi sillanpää Äänisen rannan Ostasta etelään Lotinanpeltoon.

Kädenlyönti Syvärillä 1941. (Kuva Eero Paavola ja Karjalan sotahistoriallinen tiekartta)

Saksalaiset kärsivät melkoisia tappioita Kuuttilahdessa ollessaan, koska venäläisten sissitoiminta oli tehokasta. Kuuttilahteen haudattiin noin 300 saksalaista. (Kuva SA-arkisto)

”Kädenlyönti Syvärillä”

Saksa yritti saartaa Leningradin hyökkäämällä Laatokan itäpuolella kohti Syväriä. Suomalaisten oli tarkoitus tulla vastaan Syväriltä, mutta Mannerheim ja Ryti eivät innostuneet saartamiseen osallistumisesta. He katsoivat, että Leningradin tuhoaminen olisi poliittisesti liian arka asia. Joka tapauksessa laadittiin suunnitelma nimeltä ”kädenlyönti Syvärillä”. ”

RK: ”Vika” ei ollut Rytin ja Mannerheimin haluissa, vaan saksalaisten omassa suunnittelussa ja toteutuksessa.

”Vika” oli myös ajankohdassa: aikaisemmin syksyllä tilanne olisi ollut vaarallisempi Leningradin kannalta, mutta 30 asteen pakkasissa tilanne oli Saksalle katastrofaalinen joka paikassa.

” Sitä varten Saksa toi Sallasta kovia tappioita kärsineen 163. Divisioonan. ”

RK: Väärin: Engelbrechtin diviioonan pääaosa oli suomalaisten mukana, vain kolmannes oli Sallassa loppukesästä. Sielläkin se koko raskaita tappioita.

” Se tuli lähelle Laatokan rantaa Kuuttilahteen vajaana, koska yksi rykmentti jätettiin Sallaan. VI AK:n komentaja Paavo Talvela alisti saksalaisille eversti K. A. Heiskasen johtaman 11. Divisioonan. ”

Sanotaanko muuten Tuntemattomassa missään, että ne olivat Syvärillä saksalaisille alistettuina?

Ei ole ihme, että demarihallituksen nimittämä Puolustusvoimien komentaja Kylmä-Kalle sanoi Tuntemattoman ilmestyessä, että ”siinä ei ole sanaakaan totta”.

Se ei estä sitä olemasta viimmestä päälle hyvä kirja, vaikka noin kirjaimellisesti olisikin…

” Sekin oli vajaavahvuinen, koska siihen kuului vain kaksi rykmenttiä, JR 8 ja JR 23. Alun perin divisioonaan kuului JR 29, mutta se jäi Äänisen rannikkopuolustukseen ja JR 50 siirrettiin armeijakunnan reserviksi.

Suhteellisen pienillä joukoilla oli tarkoitus mennä Syvärin yli Lotinanpel- lon eteläpuolelta.Syvärin eteläpuolella piti katkaista Lotinanpellon ja Leningradin välinen maantie- ja rautatieyhteys. Ensimmäisenä tavoit- teena oli 15 kilometrin päässä oleva Ojattijoki. Saksalaisilla oli päävas- tuu, ja suomalaisten rykmenttien tuli suojata saksalaisten vasenta sivustaa.  Talvela suunnitteli tämän lisäksi hyökkäävänsä pohjoisessa Lotinanpellossa kahden divisioonan voimin. Näin saataisiin aikaan pihtiliike ja mahdollinen saartorengas Syvärin taakse. Suomalaisten ryhmitysalueelle tuotiin syöksyveneitä joen ylitystä varten ja ylimeno- paikat katsottiin valmiiksi. Armeijakunta antoi useita hieman erilaisia käskyjä mahdollista ylitystä varten. Vain lopullinen lähtökäsky puuttui.

Hyökkäyksen edellytyksenä oli, että saksalaiset hyökkäävät etelästä kohti Ojattia. Saksan armeija oli aloittanut hyökkäyksen Olhavajoelta kohti Tihvinää, jonka saksalaiset valtasivat marraskuun alussa 1941. Ojatille oli matkaa vielä noin 100 km. Hyökkäys pysähtyi Tihvinään, ja joulukuun alussa saksalaiset joutuivat perääntymään Olhavajoelle. Edellytys Leningradin saartamiseen ei siten toteutunut.  Suomen armeijan ylijohto saattoi luopua ”kädenlyönnistä”.

Tämä oli suuri helpotus Mannerheimille ja Rytille ja pelastus Leningradille. ”

RK: Juu sitten kun Moskovan tappio oli tiedossa…

(Sen tapahtumiseen suomalaiset olivatkin monin tavoin ”ansiokkaasti” vaikuttaneet…)

” Venäjällä tämä seikka tiedetään ja Mannerheimiä kiitetään siitä, että Leningrad pelastui. ”

RK: No jaa…

” Saksalaisdivisioona siirrettiin takaisin Lappiin ja sieltä Baltiaan. Suo- malaisille jäi sillanpää Syvärin eteläpuolelle Lotinanpellosta Äänisen rantaan. Laatokan suunnalla asemat olivat Syvärin pohjoisrannalla. Näissä asemissa oltiin kesäkuuhun 1944 asti. ”

RK: Saksan 163 divisioona oli Karjalassa koko jatkosodan ajan (mitä nyt pari päivää myöhästyi Paloaukealta…).

Engelbrechtin divisioona oli eturintamavastuua Syvärillä Laatokan rannalla (ei kuitenkaan Syvärin takana, vaikka piti) elokuuhun 1942, jolloin se vaihdettiin suomalaiseen 4. divisioonaan komentajana eversti Valter Nordgren. Tämä oli Syvärin-takaisessa sillanpääasemassa kesään 1944 saakka.

Kuvasta nähdään että venäläisillä säilyi pieni sillanpaaasema Syvärin pohjoispuolella Laatokan rannalla saksalaisten rintamaosuudella 1941 – 42.

http://www.kylkirauta.fi/images/pdf/10/kr1_10.pdf

” Asemasodan alussa Jalkaväkirykmentti 4 oli sekä rintamavastuussa että reservissä Maaselän kannaksen suunnalla.Keväällä 1942 rykment- ti siirtyi junakuljetuksin etelään Aunuksen kannakselle Syvärin asemal- le ja sieltä marssien Syvärin Kuuttilahdelle. Tehtävänä oli vaihtaa rinta- mavastuusta saksalaisen 163. Divisioonan alueella olleet joukot. Vaihto kesti lähes puolitoista kuukautta. Suomalainen upseeri ei oikein etukä- teen tajunnut millainen tämä kenraali Engelbrechtin divisioona oli. Sak- salaisilla oli mukanaan todella paljon tavaraa ja hyvin suuret materiaali- varastot. Näiden siirtäminen vei aikansa. Sama toistui sitten syksyllä 1944 Lapin sodassa. Silloinhan saksalaisten vetäytymistä hidasti ratkaisevasti tarve evakuoida suuret materiaalivarastot. ”

” Eero Paavola ”

Sotahistoriallisen seuran tietoja:

http://www.sshs.fi/binary/file/-/id/16/fid/210/

Veteraanit Syvärin taistelupaikoilla:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/09/tuntemattoman-sotilaan-todellinen-rykmentti

***

Täällä on vielä yksi juttu, jonka katson aiheelliseksi pistää tähän mukaan:

Käyttäjän viovio kuva

Viola Heistonen

Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä. Piiri- tetystä Leningradista toisen maailman sodan aikana evakkoon Uralille. Sodan päättyessä siirtolaisena Virossa, Pihkovan aluella. –

Opiskelin Arkangelin Pedagogisessa korkeakoulussa, josta valmistu- essani vuonna 1959 sain korkeakoulunopettajan pätevyyden ja arvon aineinani ihmisen anatomia ja fysiologia ja liikunnan kasvatus. Työurani alkoi merimiesten kaupungissa Severodvinskissa. Jatkui Valkovenäjän pääkaupungin Minskin…

Oliko Leningradin piiritys maailmanlaajuinen huijaus?

17.9.2016 21:29 Viola Heistonen

.

Tasan 75 vuotta sitten syyskuussa 1941 Leningradin, nykyisen Pietarin, Sankt-Peterburg, piiritys alkoi. Se tuli kestämään noin kolme vuotta.

Leningradin Piiritys

Leningradin piiritys (ven. блокада Ленинграда, blokada Leningrada) oli toisen maailmansodan aikana suoritettu sotilasoperaatio, jossa Leningradin MAAYHTEYDET muuhun Neuvostoliittoon katkaistiin 8. syyskuuta 1941, jolloin Saksan pohjoinen armeijaryhmä saavutti Laatokan rannan Leningradin eteläpuolella ja suomalaisjoukot olivat syyskuun alussa muodostaneet piiritysrenkaan pohjoisosan Laatokan ja Suomenlahden välille.

Historioitsijat kirjoittavat, että silloin sulkeutui rautainen saartorengas Leningradin kaupungin ympärillä. Saartoa kesti lähes 900 päivää.

Leningradin piiritystä toisen maailman sodan aikana on tutkittu erilaisista näkökulmista, siitä on kirjoitettu eri kielillä tuhansia kirjoja ja runoja, tehty elokuvia ja monumentteja on pystytetty. Tämä tieto, että kaupunki oli suljettu rautaisen saartorenkaan sisäpuolelle perustuu Neuvostoliiton propagandaan ja ne ovat ajan saatossa vakiintuneet viralliseksi totuudeksi ja on meille ja laajalti maailmassakin tuttu ja siitä on tullut tunnustettu tosiasia. Tuntui jo siltä, ettei siinä ole enää mitään salaisuutta tai uutta tietoa odotettavissa.

Aleksei Kungurov

Vaikka tieto jostakin asiasta on vakiintunut, niin aina löytyy kansakunnan historiassa ihmisiä, jotka alkavat tutkailla menneisyyttä suurennuslasin kautta. Niin on tapahtunut Leningradin piirityksen kohdalla.

Venäläinen fyysikko-matemaatikko Aleksei Kungurov Chelyabinskin kaupungista kiinnitti huomiota useaan seikkaan koskien Leningradin piiritystä. Hän ryhtyi tutkimaan asiaa matemaattisesti ja laski joitakin asioita numeroina. Hän sanoo:

… Me uskoimme siihen, mihin olimme tottuneesti uskoneet tai mihin meidät oli johdatettu uskomaan! Kaikki mitä meille on kerrottu tapahtumasta (Leningradin piirityksestä) on vakiintunut ajatuksiimme.

Legendan Murskaaminen

Rautaista rengaspiiritystä Leningradin ympärillä ei ollutkaan!

Pienessä artikkelissaan ”[Matematiikasta ja historian todellisuudesta]” Kungurov omissa havainnoissaan ja laskelmissaan tuo vakuuttavaa näyttöä siihen ettei Leningradin piiritystä, TÄYDELLISTÄ saartamista, joka vaati lähes miljoonan ihmishengen, ollutkaan. Muutenkin piiritetyn Leningradin legendassa oli paljon outoa ja epäselvää. Tähän hän päättyi omissa havainnoissa ja matemaatikon yksinkertaisissa aritmeettisissa laskelmissa. Kungurovin väitteet perustuvat KAIKILLE TIEDOSSA OLEVIIN materiaaleihin ja dokumentteihin.

Kungurovin havainnot ja laskelmat, jotka olivat julkaistu vuonna 2013 murskaavat piiritetyn Leningradin legendan,johon me olemme uskoneet. Lisätietoja, löytyy hänen Internet-konferenssin ”History hallinnan järjestelmä tiedon” Youtube-videosta: Интернет-Конференция «Управление историей, как системой знаний».

 

Kungurov Ei Kiistä

Kungurov ei kiistä sitä, että oli pitkä ja raskas taistelu joka toi valtavan määrän siviiliuhreja, mutta väittää, että Leningradin saartorenkaassa oli ”AUKKOJA” joitten kautta oli mahdollisuus toimittaa kaupunkilaisille ruokatarvikkeita ja kuljettaa Leningradista suurelle maalle sotateollisuuden tuotteita. Tiedotusvälineet maailmalla taisivat jättää huomiotta Kungurovin kirjoituksensa. Suomen mediassa myös en löytänyt mitään mainintaa asiasta, joten kirjoitukseni tiedot ovat venäjänkielisistä julkaisuista.

”Suuri sankarillinen menneisyys on kiistatonta, mutta olosuhteet, joissa tavalliset ihmiset joutui tekemään yli-inhimillisiä ponnisteluja näkemään nälkää ja kuolemaan, lähemmin tarkasteltuna, olosuhteet osoittautuvat keinotekoisesti luoduksi” sanoo Kungurov.

Jos tarkkaan tutustua venäläisen fyysikko-matemaatikon Aleksei Kungurovin(Chelyabinsk) laskelmiin ja havaintoihin, niin näkyy selvästi, ettei sitä rautaista rengaspiiritystä Leningradin ympärillä ollut.

Kartat Kertovat

Katsotaanpa karttoja jotka ovat todella huolellisesti tehty Leningradin piirityksestä. Kartalta näemme selvästi Leningradin läheisyydessä saksalaisten ja suomalaistenkin miehittämättömiä alueita, joiden pinta-ala on yhteensä noin 5’000 neliökilometriä.

  • ORANIENBAUM:n alue (nykyään Lomonosovin kaupunki, Leningradin alue). Se ulottuu 65 km Suomenlahden etelärannikkoa pitkin ja syvyydeltään sisämaahan päin 20-25 km.

  • KRONSTADT linnoitus bastioneineen Suomen lahdella noin 31 км päässä Leningradista pysyi piirityksen aikana 1941–1944 Neuvostoliiton hallussa koko ajan.

  • SUOMALAISET sotajoukot pysähtyivät Laatokan ja Suomenlahden väliin Leningradin pohjoiselle puolustusvyöhykkeelle. Siinä jäi miehittämättä Suomen lahden ja Laatokan väliin Karjalan kannaksesta aika iso alue.

Joten Laatokan kautta oli mahdollisuus toimittaa ruokaa ym. tarvikkeita ja niin tehtiinkin ”Elämän tie”:n kautta.

Vaikka vaara vaanikin kaikkialla, silti voimme sanoa, että Leningrad-kaupunki ei ollut rautaisen saartorenkaan tukehdutettu vaan oli aukkoja, joitten kautta oli mahdollisuus ainakin toimittaa elintarvikkeita nälkää kärsiville leningradilaisille.

Mystisiä Uskomattomia Asioita

Analysoimalla avoimia ja yleisesti tunnettuja tietoja, jotka liittyvät piiritettyyn Leningradiin, Kungurov helposti löytää uskomattomia asioita, jotka saavat pään pyörälle… Ja erityisesti blogin kirjoittajalle, joka uskoi aikoinaan kaikkeen ja kertoi muillekin oppaana, mitä oli kirjoitettu Neuvostoliiton aikana piiritetystä Leningradista.

En pysty tuomaan tässä kirjoituksessa kaikkeaa mitä matemaatikko-fyysikko Kungurov on havainnut omissa laskelmissa. Ne löytyvät netistä, mutta tuon esille muutaman seikan kuitenkin, joita hän ihmettelee ja ei löydä niihin liittyen kysymyksiin vastausta.

Ruokavarastot

Historioitsijat kirjoittavat:

Piiritetyn kaupunkiin jäi yli 2,5 miljoonaa siviiliä, heistä 1 miljoona 200’000 työkyvytöntä väestöä, ja noin 400’000 lasta. Samana päivänä, kaupunkiin oli pudotettu tuhansia palo- ja voimakkaita räjähtäviä pommeja, jolloin eri puolilla kaupunkia syttyi lähes 200 tulipaloa.

Ilmapommitukset osuivat Badajevin ruokavarastoon ja aiheuttivat tulipalon, jonka seurauksena viidestä kymmenestä puurakennuksesta lähes kokonaan paloi 40. Tulipalo tuhosi 3’000 tonnia jauhoja ja 2’500 tonnia sokeria.

Kaupungissa oli elintarvikkeita ja polttoainetta vain 1 – 2 kuukaudeksi, joten annoskortit oli otettu käyttöön jo 1. lokakuuta 1941, työntekijät alkoivat saada 400 grammaa leipää päivässä, muut 200 grammaa ja tammikuussa se oli vastaavasti enää 200-125 grammaa leipää päivässä.

Ainoa yhteys joka jäi Suurelle maalle oli Laatokan järvi ”Elämän tie! ”mutta se oli piirittäneitten tykistön ja lentokoneitten ulottuvilla ja Laatokalla toimi vihollisten merivoimien laivasto.

Näin alkoi saartorenkaan sisäpuolella elämä joka vei lähes miljoonan ihmishenkeä ja josta vain osa selvisi.

Evakuoinnit

Historioitsijat kirjoittavat, että Leningradista evakuoitiin lokakuuhun 1942 1,5 miljoonaa ihmistä, niin jäljelle jääneille ihmisille (1 miljoona) se ei olisi ollut niin kovin vaikea tehtävä toimittaa elintarvikkeita, jos ruoan toimitus oli niin kuin meille on kerrottu, mutta lisäksi, sanotaan, lähes miljoona ihmistä kuoli, niin kuka sitten teki työtä tehtaissa?

Joittenkin lähteitten mukaan piiritetyssä Leningradissa vain 3% kuolemista tapahtui natsien pommituksen alla, loput 97% kuoli nälkään, vaikka varastot olivat pullollaan ruokaa:

Miksi julkisuudessa kerrottu, Leningradiin ammuttujen ammusten määrä on aivan liian pieni.

Kun kulkee Pietarin kaupungin kaduilla, niin huomaa paljon sellaista mikä muistuttaa meille tämän kaupungin historiallisesta menneisyydestä.

Esimerkki: erään talon ulkoseinällä näemme taulun, jossa teksti kertoo: ”Tämä on jälki yhdestä 148’478 ammuksen osumasta, joita saksalaiset ampuivat Leningradiin vuosina 1941 – 1944.” Miksi on tuotu julki niin pieni määrä ammuksia kohti Leningradia?

A. Kungurov analyysoi tätä vakiintunutta tietoa käyttäen historioitsijoiden kuvaavia tapahtumia seuraavasti:

Leningradissa … 04.09. – 30.11.1941 kaupunkiin oli ammuttu 272 kertaa, yhteensä 430 tuntia. Joskus ihmiset joutuivat olemaan pommisuojassa päivät pitkät. 15. syyskuussa 1941 pommitus kesti 18 tuntia ja 32 minuuttia. 17.syyskuuta 18 tuntia ja 33 minuuttia. Saartovuosien aikana (900 päivää) Leningradiin oli ammuttu noin 150’000 tykistökranaattia”.

Kungurov yksinkertaisella matemaattisella laskutoimituksella todistaa, että tämä luku on temmattu hatusta ja ne voivat poiketa todellisuudesta useita kertaluokkaa, jos se tapahtui niin kuin historioitsijat kirjoittavat. Pelkästään yksi tykistö pataljoona jossa 18 suurikaliiperista tykkiä voi tehdä 430 tunnissa 232’000 laukausta! – Ja saarto kesti paljon kauemmin (8.9.1941 – 27.01.1944) ja vihollisella oli aseita muutama sata kertaa enemmän.

Kaupunki ja sen sotilaalliset tehtaat olisivat voineet olla täysin raunioina parissa viikossa. Miksi ei niin tapahtunut? Kysymys jää auki.

Kirovin Tehdas

On tiedossa, että Kirovin tehdas toimi aivan saksalaisten nenän edessä 3 km päässä saksalaisten etulinjasta. Kungurovin mukaan jopa Mosinski kiväärin luoti voi lentää tuon matkan, puhumattakaan suuren kaliiperin tykistön ammuksesta…

Kirovin tehdas tuotti monenlaista sotilaallista ​​kalustoa. Esimerkiksi, panssarivaunuja KV-1, itseliikkuvia motorisoituja tykkejä САУ-152. Vuodesta 1943 alkoi panssarivaunujen ИС-1 ja IC-2 tuotanto… Kirovin tehtaan lisäksi Leningradissa toimivat myös muut tehtaat, jotka tuottivat sotilallista kalustoa ja tarvikkeita…

Kevällä 1942 raitiovaunut alkoivat taas liikkua…

Sähköenergia

Yksi kysymyksistä, johon eivät pysty vastaamaan nämä ”historioitsijat” on se, mistä he saivat riittävästi sähköenergiaa?

Historioitsijat kirjoittavat:

”Johtuen siitä, että lähes kaikki voimalaitokset olivat pysähtyneet, joitakin koneita tehtaalla piti käynnistää käsivoimin ja työntekijät joutuivat tekemään pitempää työvuoroa ja jopa joutuivat jäämään yöksi tehtaalle, että saisivat tehdä normin mukaisen työsuorituksen, joka oli määrätty.

Tämä leningradilaisten sankarillinen työ antoi mahdollisuuden vain ”jälkipuoliskolla 1941 marras-joulukuussa (pahin aika saarrossa) Leningrad antoi puolustus rintamalle Moskovan puolustukseen 713 panssarivaunua … yli 3’000 panssarintorjunta- ja muita asetta … 480 panssaroituja ajoneuvoja, 58 panssarijunavaunua … 4’000 ohjusta … ja suuri määrä muita sotatarvikkeita …

Faktat ovat faktoja. Tuotteitten määrä on laskettu ja ilmoitettu. Ei voi väittää muuta. Nyt voimme ajatella vähän sitä, mitä historioitsijat ovat itse asiassa kirjoittaneet.

Kungurov esittää kysymyksen:

Mihin joutuivat Kirovin tehtaan sotilaalliset tuotteet?

Millaisilla keinoilla ne oli siirretty Moskovan rintamalle saarretusta kaupungista? Kaikki nämä sotilaalliset kalustot ja ampumatarvikkeet? Ainakin olisi pitänyt olla kiskot ja vähintään … 100 junaa. Eihän niitä pystynyt siirtämään Laatokan kautta, ei veneillä eikä silloin ollut vielä sellaisia lauttoja eikä jäätä pitkin talvella.

Toinen kysymys: Ilmoitetaan, että tämä sotilaallistuotanto oli massatuotantoa. Siihen tarvitaan jatkuvasti raaka-aineita ja materiaalia. Eihän saarretussa kaupungissa ollut hiilikaivoksia tai rautamalmin kaivoksia jotka olisivat täyttäneet teollisuuden tarpeet teräkseen, koksiin, rautamalmiin ja muihin materiaaleihin!

”Historioitsijat” kirjoittavat, että koneita oli pyöritettävä käsin! Tämä on vain spekulointia ymmärtämättömille. Ei ole mahdollista käsin saada pyörimisnopeutta, jotta porakone tai sorvi toimisivat.

Saksalaisilta Puuttui Vain Käsky Hyökätä

Toisaalta, vaikka kaupunki historioitsijoiden mukaan joutui intensiivisen pommitusten ja kranaattitulitusten alle, monet kuvat piiritetystä Leningradista todistavat sen, että kaupungin keskeinen osa oli kärsinyt aika vähän. Tämä on mahdollista vain, jos vihollinen ei hyökännyt kaupunkiin tykistöineen ja lentokoneineen.

Miksi saksalaiset joukot eivät ottaneet haltuun, tuhonneet tai valloittaneet Leningradia?

Kungurov hyvin selvästi esittää asian seuraavasti: Saksalaisille ei annettu käskyä hyökätä Leningradiin.

Pohjoisen armeijan komentaja Fon Life (Фон Лейб) oli pätevä ja kokenut komentaja.

  • Hänen komennossaan oli 40 divisioonaa mukaan lukien panssarivaunut.
  • Rintama Leningradin edessä oli 70 km leveä.
  • Yhdellä divisioonalla oli vastuualueena 2 – 5 km rintamalinjaa

Ne jotka väittävät, että näissä olosuhteissa hän (Fon Life) ei olisi voinut valloittaa kaupunkia, eivät ymmärrä mitään sotilasasioista…

Muistelmissaan, Fon Life ja monet muut Saksan armeijan komentajat väittivät, että heitä oli kielletty ottaa kaupunki ja tuli käsky poistua saavutetuista hyvistä asemista.

Eikö ole kovin outoa, että saksalaiset joukot sen sijaan, että hyökkäisivät ja ja valloittaisivat kaupungin, pysyvät sen lähistöllä melkein 3 vuotta, sen takia, että vain pitävät kaikki maantiet poikki Leningrad kaupunkiin.

Saksan joukot, jotka seisoivat lähellä Leningradia suorittivat jotain muita tehtäviä, josta me emme tiedä… Jos ottaa huomioon, että vastahyökkäystä Leningradin puolustajien puolelta todennäköisesti ei ollut tai oli hyvin pieni, niin saksalaisten joukoille kyseessä ei ollut sota vaan lomaparatiisi!

Olisi mielenkiintoista tietää Saksan komennon todellinen reaktio tähän saarron legendan?

On hyvin todennäköistä, että eri versioilla Leningradin ”saarrosta” oli tarkoituksena peittää jotain paljon vakavampaa. Sitä tietoa meille ei kerrottu. Eikä ole kerrottu vieläkään.

On mahdollista, että tuolloin, noihin aikoihin, jossain, sijoittuivat ihan toisenlaiset tapahtumat, joitten salaamista varten oli uhriksi annettu piiritetyn kaupungin miljoona ihmishenkeä. Sitä tietoa pidetään huolellisesti salassa tähän päivään asti.

Kaikki nämä alkeislaskelmat osoittavat, että meiltä on paljon tietoa piilossa, ja siksi emme voi selittää tapahtumia… Näyttää siltä että koko tämä piiritys oli maailmanlaajuinen petos, joka oli tahallaan järjestetty, että piiritetyssä kaupungissa annetaan kuolla niin monen ihmisen kuin mahdollista.

Keskustelua Usarissa:

Pekka Roponen 18.9.2016 00:25

Wilhelm von Leeb saksaksi. Pietarin keskusta oli miinoitettu, ja koko kaupunki olisi tarvittaessa räjäytetty – Stalingradin kaltainen tilanne.

[RK: Kuten oli Moskovakin. Erityisesti Kremlin alla oli valtaisat määrät ammonaalia vieraiden voitonjuhlien ”pääohjemanumeron” varalta…]

Viola Heistonen 18.9.2016 16:05

Juha-Pekka Kosonen.

– Jos puhutaan nyt Leningradin miinoituksesta, niin olisiko pitänyt saksalaisten soittaa ”Säkkijärven polkkaa” estääkseen radiomiinojen räjähtämiset Leningra- dissa, niin kuin Viipurissa v.1941-42 aikoinaan?, jotta olisivat marssineet Leningradin kaduille turvallisesti. Ehkä saksalaisillakin oli tiedossa radioaallon taajuus, jolle miinat Leningradissa oli asetettu, joten…

Kuunnellaanpa nyt sitä laulua,jota soitettiin Suomessa silloin tauotta 5 kk aikana 1500 kertaa samalla taajuudella jolle miinat oli asetettu. Miinojen akkujen oletettiin tyhjenevän 3 kk.

https://www.youtube.com/watch?v=WLn5HX5hy1I

Säkkijärven polkka

Viola Heistonen 18.9.2016 12:02

Pekka Roponen.

Wilhelm (Ritter) von Leeb pelkäisi varmaan astua armeijansa kanssa ruutitynnyrille!

Nyt historioitsijat kertovat, että kaupungin miinoittaminen alkoi viikkoa myöhemmin kaupungin piirittämisestä salaisen ”D” operaation mukaan.

Stalinillakaan ei ollut ilmeisesti enää toivoa puolustaa Leningradia, joten kaupungille ja sen asukkaille oli valmistettu vielä kovempi kohtalo.

Jos räjähdys olisi tehty, niin Leningrad kaupunki olisi pudonnut kuiluun, niin kuin Atlantis … kirjoittaa Sotahistorian Artillery museon vanhempi tutkija Alexander Monaenkov

http://www.5-tv.ru/news/65638/

Jukka Laine 18.9.2016 00:59

http://yle.fi/uutiset/johtavat_sotahistorian_tunti…

Nyt selvisi. Leningradin piiritys on myytti, jotta suomalaisia voitaisiin syyttää.
Kiitos Viola Heistonen.

Viola Heistonen 18.9.2016 09:58

Viola Heistosella ei ole osaa eikä arpaa Leningradin piirityksen järjestämiseen. Kuitenkin lapsena Viola Heistonen oli kyyditetty 9.syyskuuta 1941 Laatokan yli proomuilla pommituksen alla ja kiitos siitä, ettei osunut pommi. Olen vieläkin näet hengissä ja ilo on keskustella kanssasi, vaikkakin niin raskaista menneistä asioista.

Oikein hyvää syksyä! Rakennamme ystävyyden siltaa!

https://www.youtube.com/watch?v=I3rHHaf0Uzg

Vladimir Vysotski – Ystävän laulu (Fazer)

Juha-Pekka Kosonen 18.9.2016 08:31

Lukuisissa sota-aikaa kuvaavissa muistelmateoksissa, joita ovat kirjoittaneet entiset sotilaat sotamiehestä kenraaleihin, on kuvattu Leningradin piiritystä suomalaisesta näkökulmasta.

Suomalaisilla oli hyvin tiedossa Laatokan ”elämän tie.”

Ylijohdon määräyksestä Laatokan liikennettä ei saanut missään tapauksissa yrittää katkaista. Toki sitä häirittiin, mutta ei siinä määrin, että se olisi vaikuttanut edes jollain tasolla järven liikenteeseen, joka pyöri 24/7.

Suomalaislentäjät kuvasivat mm. Oranienbaumin motin sekä Kronstadtin linnoi- tussaaren ilmatorjuntaa läpitunkemattomiksi teräshelveteiksi, joihin lentäminen loppujen lopuksi kiellettiin tarpeettomien konemenetysten välttämiseksi. Tämä- kään ei tue väittämää nälkään kuolevista ja loppuun ajetuista ihmisistä. Ainakin ammuksia oli riittämiin piirityksestä huolimatta. Niitä ei Leningradissa säästelty.

Ehkä suomalaisten passiivisuus muistettiin Kremlissä kesällä 1944, kun Suomeen tultiin väellä ja voimalla. NL ei pistänyt kaikkea peliin, kuten rintamilla Saksaa vastaan. Jos Stalin olisi niin määrännyt, olisi piskuinen Suomi jyrätty tappioista piittaamatta.

Tali-Ihantalan tappiot olivat pieniä siihen nähden, mitä NL koki taisteluissa Saksaa vastaan.

Hyvä kirjoitus Violalta.

Juha Hämäläinen 18.9.2016 09:50

Valaisevaa. Kiitos Viola puuttuvasta palasta palapeliini.

Jaakko Wilenius 18.9.2016 10:27

Mielekiintoinen kirjoitus. Jotkut länsimaiset historioitsijat ovat ihmetelleet, miksei siiviliväestöä evakuoitu kun piiritys kävi yhä todennäköisemmäksi? Olihan Neu- vostohallinnolla kyseenalaista osaamista suurienkin väestöryhmien siirtämisistä. Vai oliko kysymyksessä sama piittaamattomuus ja tosiasioiden kieltäminen, josta sodan loppuvaiheessa joutui kärsimään Saksan Itä-Preussin väestö, jota kiellettiin lähtemästä pakoon lähestyvää puna-armeijaa.

On myös hyvä kysymys, miten oli mahdollista ylläpitää piiritetyssä Leningradissa mittavaa sotatarviketuotantoa jos siviiliväestöä ei kyetty ruokkimaan.

Toivotaan, että näistä asioista saataisiin lisää tietoa.

Viola Heistonen 20.9.2016 14:56

Jaakko Wilenius kirjoitti: […miten oli mahdollista ylläpitää piiritetyssä Leningradissa mittavaa sotatarviketuotantoa jos siviiliväestöä ei kyetty ruokkimaan],

– 2,5 miljoonasta piiritykseen jääneistä siviiliväestöstä oli 1 miljoona 200’000 työ- kyvytöntä väestöä, ja noin 400’000 lasta. Nämä olivat varmasti eniten nälän hädässä, mutta ne jotka tuottivat sotatarvikkeita saivat ruokaa enemmän, että pystyivät sitä työtä tekemään. Piiritysalueen renkaan sisäpuolelle jäi myös Leningradin ja Karjalan rintaman sotilaita ja NL:n Itämeren laivasto miehistöineen. Työntekijät ja kaupungin puolustajat oli se ryhmä, jota piti pitää paremmassa kunnossa hinnalla millä tahansa, joten uhriksi joutuivat heikoimmat.

Jukka Laine 18.9.2016 12:51

Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-1944 Tuomo Polvinen (Helsingin yliopiston yleisen historian dosenttina 1965-1974) selventää hyvin Suomen ja Saksan suhteita Leningradin piirityksenkin osalta ja miksi kaupunki kesti. Sen kun lukee, niin hyviä kysymyksiä on vähemmän ja Visurin tuleva kirja avaa asioita varmasti lisää. Jos asiat mietityttää niin lukekaa hyvät ihmiset historiasta tehtyjä tutkimuksia!

Juha-Pekka Kosonen 18.9.2016 13:07

Edes kaikki mahdolliset kirjat ja tutkimukset lukemalla ei monetkaan sodan mysteereistä tule selviämään.

Mikään tutkimus ei kerro syytä mm. sille, miksi Suomen voitokas armeija pysähtyi niille jalansijoilleen, joihin se jäi kesähyökkäyksessä 1941.

Mistä kirjasta löytyy lopullinen selitys sille, miksi Suomi ei edes yrittänyt vallata Muurmannin rataa, joka oli NL:n napanuora sodan kriittisimmillä hetkillä?

Suomen armeija teki kiusaa puna-armeijalle, mutta mikään näistä teoista ei ollut sotahistorian kannalta merkittävä. Ainoa teko, mikä selkeästi vaikutti sodan lopputulokseen, oli Tali-Ihantalan torjuntavoitto.

Sitäkin voisi tutkia, oliko NL:n panssarimiesten käyttämän salakirjoitus- viestin purkaminen juuri ennen Ihantalan suurhyökkäystä sekään loppujen lopuksi sattumaa? Puretusta koodista paljastui lopullinen puna-armeijan hyökkäyssuunnitelma. Hyökkäys tyrehtyi Suomen tykistön maailmanhistoriassakin ainutlaatuiseen keskitykseen hyökkäysryhmittymän päälle.

Kalevi Onnela 18.9.2016 13:16

Leningradin piirityksen kokonaiskuvassa on tosiaan vielä huonosti tunnettuja osia, joita on korvattu myyteillä.

Ensin Saksan pohjoinen armeijaryhmä yritti vallata kaupungin ”suoraan liikkeestä” syys-lokakuussa 1941. Mutta ei kyennyt, miksi?

Sitten oli toinen ajatus, eli suuri saarto valtaamalla Laatokan kaikki rannat. Pohjoinen armeijaryhmä pääsi Tihvinään asti ja Syvärin suulla odotteli Saksan 163. divisioona käskyä lähteä kohtaamaan Pohjoisen armeijaryhmän joukot. Jos operaatio olisi onnistunut, olisi Leningradin kohtalo ollut sinetöity.

Hitler tavatessaan Mannerheimin Suomessa kesällä 1942 vakuutti tuhoavansa Leningradin lähikuukausina. Tiettyä yritystä oli, mutta tulosta ei tullut.

Saksan johdossa oli huolestumista ongelmista, joita valloitetun kaupun- gin miljoonaväestön elättäminen aiheuttaisi. Miten tämä hoidettaisiin?

1: Annetaan väestön kuolla nälkään täydellisellä piirityksellä, ongelmaa ei synny.

2: Järjestetään kova piiritys, mutta jätetään aukkoja, kuten Laatokan tie. Stalin ehkä perääntyy Leningradista ja parhaassa tapauksessa suurin osa väestöstä pakenee omalle puolelle.

3: Keskitetään niin paljon voimaa, että saadaan kaupunki ja suurin osa sen
väestä tuhottua.

Taustalla oli ajan kanssa kasvava perusongelma: Saksan voimat eivät riitä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen yhdistyneitä resursseja vastaan.

Tuntien Hitlerin vaikeudet tehdä lujia päätöksiä heikkenevässä tilantees- sa, voisi ajatella, että hän horjui edellä olevien vaihtoehtojen välillä ja asiat jäivät ”kesken”.

Stalinin puolella ehdoton priorisointi maan sotilaallisessa ahdingossa oli aseteollisuudessa. Leningradin suuri sotateollisuus oli pidettävä tuotannossa maksoi mitä maksoi. Siksi kaupunkia oli puolustettava ja sotilaiden huolto turvattava. Työläisillä ja sotilailla oli etuoikeus elintarvikkeisiin. Lopuille jaettiin mitä jäi. Kuten Viola tuo esiin, tuotantosaavutukset olivatkin merkittäviä.

Toisaalta Stalin kyllä evakuoi kaupungista ylimääräistä väestöä ajan kuluessa, kaik- kiaan hyvinkin miljoonan luokkaa. Vakavin nälkäkriisi oli vuoden 1941 lopussa, kun varastot oli käytetty ja elämän tietä vielä organisoitiin. Vähitellen, kun kuljetukset Laatokan lahden yli saatiin vauhtiin ja väkeä laivattiin pois, paranivat olosuhteet ja kuolleisuus väheni.

Stalinin ratkaisut olivat Leningradin väestön kannalta äärimmäisen raakoja, mutta sodan voittamisen kannalta erittäin tarkoituksenmukaisia.

Historiantutkimuksen pitäisi Leningradin suhteen saada paremmin tunnetuksi Hitlerin empiminen ja luoda puolueeton kuva Stalinin strategiasta ja sen vaikutuksista. Siinä ohessa olisi hyvä saada lisätietoa Mannerheimin osuudesta ajatellen siellä täällä kierteleviä ”salaliittoteorioita”.

Jukka Laine 18.9.2016 13:28

Presidentti Mauno Koivisto sanoi luettuaan Mauno Jokipiin tutkimustulokset (1987) että vasta nyt näin monen vuoden jälkeen hän ymmärtää miksi me sodittiin.

Itse luettuani Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöskirjan Petsamon nikkeli kan- sainvälisessä politiikassa 1939-1944 (Vuorisjärvi, Esko) ymmärsin miksi Talvisota syttyi ja miksi Hitler kiirehti Tanskaan ja Norjaan ja miksi länsivallat tarjosivat apua ja miksi Suomi ei halunnut apua. Heikki Ylikankaan tutkimustuloksista oli apua.

Tuomo Polvinen auttaa ymmärtämään paljon suomalaisten ja saksalaisten komen- tosuhteita (Saksaa johti ylirotuajatteluun uskova sodanjohtaja, Suomea Mannerheim joka rakasti Pietaria) ja miksi suomalaisjoukot eivät suostuneet saksalaisten komentoon ja ajatteluun ja miksi Leningradin tuhoaminen vaihtui piiritykseen. Sen kokee vain lukemalla.

Venäläiset myös taistelivat paljon viekkaammin, vahvemmin ja urhoollisemmin kuin kukaan oli ajatellut eli vastarinta oli vahvaa. Heille elämä oli selviytymistä, kuten se oli 90-luvun alussakin. Ja sama säilymisvietti on tänä päivänäkin.

Juha Vahe 18.9.2016 23:31

En Leningradia tunne, mutta tuossa kirjassa  http://klaava.fi/?page_id=3018

Olen korostanut vesikuljetusten tehokkuutta maakuljetuksiin verrattuna. Onko niin, että kaupunkia huollettiin hyvinkin tehokkaasti vesitse keväästä syksyyn ja jäätiestä on siksi puhuttu niin paljon, koska jäätie + kelirikko olivat hankalinta aikaa? Tuolloinen kuorma-auto ei paljon kuljettanut huonolla tiellä /jäällä vesikuljetuksiin verrattuna.

Kalevi Onnela 19.9.2016 17:17

Juha, olet oikeilla jäljillä: Leningradin huollon pääasiallisin kuljetusmuoto rautatiet olivat poikki. Auto-vesi-auto-kuljetusta varten Laatokan eteläisen lahden kautta ei ollut infraa eikä kapasiteettia.

Vesikuljetusmatkaa Laatokan eteläisen lahden vastarannalle ei ollut paljon, kolmi- senkymmentä kilometriä, mutta ensin oli saatava laiturit ja pääsytiet rannalle sekä haalittava kokoon ja rakennettava suuri määrä sopivia aluksia. Myös kuorma-autoista oli puutetta.

Kelirikko oli se pahin, tuskin oli sulan veden kuljetuksiin saatu jotain vauhtia, kun jäät alkoivat haitata. Vasta kun jää oli riittävän vahvaa, saattoivat kuorma-autot ajaa suoraan lahden yli. Aluksi niitä kyllä meni jäänkin läpi paljon. Yhdysvaltojen apuna alettiin saada lisää autoja ja kuljetusmäärät kasvoivat. Lopputalvesta rakennettiin jäälle jopa rautatie. Kevätkelirikkoon 1942 saatettiin jo paremmin varautua. Tammikuun 18 päivänä 1943 avautui sitten kapea maayhteyskin.

Pekka Iiskonmaki 19.9.2016 09:12

”Suomen mediassa myös en löytänyt mitään mainintaa asiasta, joten kirjoitukseni tiedot ovat venäjänkielisistä julkaisuista.”

Tämmöiset väitteet ovat myrkkyä Aleksanderi-Instituutille, joka on suomalaisten maksama Moskovan totuuden torvi.

Pekka Iiskonmaki 19.9.2016 09:35

Erinomainen plogi Violalta.

Miljoonan asukkaan tuho on mahdotonta, koska Leningrad tuotti valtavan määrän sotakalustoa.

Muonaa annettiin vain niille, jotka tukivat sotaponnistuksia. 40 divisionan varustaminen ja muonittaminen oli jo pelkästään valtava ponnistus.

Jos divisiona on vain muutaman kilometrin matkalla, niin ne on todella syvässä siili- puolustuksessa ja siitä ei helpolla marssita läpi. Tappiot olisivat valtavat hyökkääjälle.

Leningadissa suoritettiin massiiviset puhdistukset sodan jälkeen, koska sen johto oli toiminut itsenäisesti ja oli valtava uhka Moskovan keskushallinnolle.

Leo Mirala 19.9.2016 09:43

Kiitos Viola, en olisi uskonut että joku venäläinen uskaltaa epäillä tällaista sanka- rimyyttiä edes osittain. Tähän asti kaikki epäilijät on vaiennettu.
Herra Kungurov esittää tosin outoja väitteitä, tulee mieleen että hän on keksinyt ihmeellisiä salaliittoja tästä traagisesta tapahtumasta. Mielestäni Stalin toimi järkevästi, määräsi että ei peräännytä, ihan kuten Stalingradissa. Hitler taas huomasi että koska vastus Leningradin suunnalla on kova, voisi olla järkevämpää antaa saarron muhia ja keskittää hyökkäys öljykentille. Näin hän tekikin. On vaikea kuvitella että siinä olisi ollut takana jotain salaperäisiä tarkoituksia.

Mielestäni koko Laatokan eteläosa oli melko turvallinen reitti. Joku epäili että olisi tykeillä ammuttu Laatokalle. Se ei ollut mahdollista, ei sellaisia tykkejä ollut oleamassa. Katsokaa karttaa ja laskekaa etäisyydet! Suomalaisilla oli vain muutama pommikone, eikä niillä ollut varaa hätyytellä siviilejä. Saksalaisten pommituksista Laatokalla en tiedä, olisi ollut melko turhaa.

On sinänsä hyvä että Kungurov on tuonut joitain tosiasioita esille, se on uutta Venäjän historian väärentämisessä. Mutta Kungurov visusti vaikenee NL:n sotarikoksista, siitä että NL aloitti yhdessä Saksan kanssa toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan, NL valloitti Baltian maat ja hyökkäsi Suomeen 1939. Kaiken tämän voi sivuuttaa kun ryhtyy kirjoittelemaan salaliitoista ja tuomalla epäoleellisia pikkuasioita esille.

Olin juuri muutaman päivän Pietarissa. Se on suunnattoman suuri alueellisesti ja valtavasti rakennuksia, kaupungin miinoittaminen kokonaan tuntuu keksityltä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen 20.9.2016 15:26
.

Leo Mirala kirjoitti: [Herra Kungurov esittää tosin outoja väitteitä, tulee mieleen että hän on keksinyt ihmeellisiä salaliittoja tästä traagisesta tapahtumasta.],

-Kungurovin väitteet perustuvat KAIKILLE TIEDOSSA OLEVIIN materiaaleihin ja dokumentteihin.

Eikä ne ole mitään ”epäoleellisia pikkuasioita”!

L.M. : [Mielestäni koko Laatokan eteläosa oli melko turvallinen reitti.],

– sen ”turvallisen reitin” silminnäkijä olen itse, kun meitä 1941 evakuoitiin proomuilla pommituksen alla. Kaksi proomua upposivat pohjaan ihmisineen ja meidän proomu oli kolmas, joka sitten yönpimeydessä pääsi toiseen rantaan,onneksi! Kiitos kommentista.

[RK: Tuossa mun jutussa on jonkinmoisia vastauksia joihinkin tässä esitettyihin kysymyksiin.

 .
1. Saksalaiset eivät sulkeneet piiritysrengasta,koska Saksan armeija oli Leningra- din ympärillä oli ”jäässä” kuten Moskovankin ympärillä, ja he olivat liikkeellä ka- lustolla,jolla siellä ei olisi pärjännyt oikein millään keleillä. Engelbrechtiläiset eivät olleet tienneet millaista maastoa tulee.He luulivat,että se on jotakin keskieuroop- palaista loskapeltoa, jossa jostakin puolenmetrin syvyydeltä kuitenkin löytyy suhteellisen kiinteää maata. Turvesuolta sellaista ei löydy, eikä aina liejunpäällä kelluvalta kuivatetulta suopelloltakaan, kun koneilla mennään. Sellaisia peltoja metsitettiin Suomessa vaikka kuinka paljon uudelleen, kun muokkauksessa vaihdettiin hevosista traktoreihin.
 .
Englbrechtiläisten suuriin tavaravarastoihin kuului mm. suuret määrät risoja ajo-neuvonrenkaita,joita he käyttivät myös sirpalesuojina,kun eivät viitsineet eivätkä halunneet kaivaa poteroita.Niitä oli ilmeisesti tarkoitus käyttää myös ”maanvah- vistukseen” pehmeillä mailla,mutta näillä milla niistä ei ollut apua.Jos jollakin mel- ko kevyellä Sturm-panssarilla/rynnäkkötykillä pääsikin liikkumaan pellolla, kun meni tarpeeksi lujaa, niin sillä ei päässyt ampumaan, koska siinä ei ole pyörivää tornia, vaan tähtäys suoritetaan teloilla paikallaan pyörittelemällä, jolloin se ainakin uppoaa.
 .
Eli tuohon ei kyllä tarvita mitään salaliittoteorioita: väärin suuniteltu ja väärin toteutettu, aivan muualle räätälöidyillä koneilla.
 .
2. Venäläiset katselivat kaikkea, mitä koko rintamalla tapahtui MOSKOVAN ratkaisutaistelun näkökulmasta.
.
He olivat päästäneet saksalaiset Tihvinään, joka oli vielä 100km:n päässä Syvä- riltä. Ennen Moskovan taistelua venäläiset kohdistivat kovan hyökkäyksen Tih-vinää vastaan, ja ajoivatkin Saksan armeija sieltä ikihyviksi pois. Saksa säikähti ja rupesi vetämään Moskovan ja Tihvinän väliseltä rintamalinjalta joukkoja kohti Tihvinää ja Leningradia. Ne olivat vauhdilla matkalla Moskovasta poispäin, kun Moskovan vastahyökkäys alkoi.
 .
Engelbrechtin armeijan alaiset suomalaiset menivät kolmannella yrittämällä Syvärin alajuoksun yli 24. 10. 1941 (vaikka jäätymisongelmat olivat alkaneet jo ennen sitä).
 .
Suomalaiset ja saksalaiset olivat suunnitelleet ”pihtiliikkeen”, kun venäläiset Syvärin etelärantaa kävisivät Engelbrechtin kimppuun, ja sitten motittavansa nämä puolustajat. Sellaisia hyökkäyskiä ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Venäläiset eivät väliittäneet Engelbrechtistä, koska hänellä ei ollut mitään vaikutusta Moskovan tilanteeseen (niin kauan kuin siellä oli tilanne päällä) toisin kuin Tihvinän pään tapahtumilla.
 .
3. Leningradin mittava aseteollisuus palveli pelkästään Leningradin ja lähialu-eiden omaa puolustusta. Se kalusto oli osin tälle alueelle spesialisoitua: esimerkiksi raskaat Klim Voroshilov -kaupunkitankit.
 .

Leningrad oli myöskin varsinkin Sevastopolin antautumisen jälkeen toinen kahdesta paikasta, joissa vielä korjattiin (laivatelakoilla) niitattuja panssarivaunuja (joita Saksan kaikki panssarit yhä olivat).]

****

Kenraali Buschenhagen todistaa sotatoimien yhteisestä valmistelusta Lappia koskien

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001021670.html

”Saksalaiskenraalin salaiset paperit kertovat, miten Suomi ja Saksa valmistautuivat sotaan”

You can not destroy Russia with a war by with Tonto & Gabanna.PS: cartoonist Samuel Steinberg #gonzoblogger

Henkilön Miquel Puertas kuva.

Miquel Puertas

7 t · Donetsk, Donetsk Oblast, Ukraine

You can not destroy Russia with a war but with Tonto & Gabanna. PS: cartoonist

Julkaistu

3BT – turistien ja maalaisten ratikka Stadissa

Vanha kolmosen ratikkalinja oli erityisesti turistien suosiossa, kuulutuksineen päivineen. Antoi oivan yleiskuvan pääkaupunkimme nähtävyyksistä. Sittemmin pienempien linjamuutoksien takia se hajotettiin kahteen numeroon (2 & 3), mutta periaate pysyi samana.

Nyt kaikki traditiot murretaan. Katso oheista linjakarttaa, joka astuu voimaan ensi viikolla.

linjat 2_3_7
linjat 2_3_7

Tottumattonta voin johdattaa läpi viidakon:
Periaate on, että yksi ratikka kiertää puolitoista kertaa kantakaupungin ympäri ja käyttää siihen puolitoista tuntia.

Saavumme Tallinnasta Länsiterminaaliin ja hyppäämme 7:n ratikkaan (tänään vielä 9). Yhdeksikön linjasta poiketen uusi 7 kiertää lenkin Krunikasta, mikä hidastuttaa kauemmaksi kiirehtiviä matkailijoita.

Kalllion ja Vallilan kautta saavumme Länsi-Pasilaan, missä kuljettaja veivaa 2-numeron ratikan näyttöön. Tällä tunnuksella ajetaan Etu-Töölön kautta kiepaten Aleksille, jossa osalta tunnustellaan edellisen ajon (7) kiskonjälkiä. Päädytään Kauppatorille ja edelleen Olympialaiturille, jossa veivataan uusi numero (3) näyttöön.

Tehtaankadun ja Rööperin kautta mennään taas Rautatieaseman editse, ja päädytään Kallion kautta Mannerheimintien päähän, kunhan Reijolankadun uudet kiskot saadaan asennettua. Sitä ennen käydään Töölön halleilla (Sipoon kirkko) kääntymässä, ja päinvastaista reittiä toisinpäin.

Selitä tämä englannin tai muulla kielellä turistille.

Julkaistu

Mitä seuraavaksi Anne Berner?

Anne Berner ei ehkä tiedäkään, miten paljon Suomessa on vielä senkin jälkeen yksityistämättä, kun VR on pantu lihoiksi. Miksi ei Anne Berner tiedä, no siksi, että Anne Berener on ns. uusi suomalainen, jos on suomalainen sydänjuuriaan myöten lainkaan.

Tässä tulee lista yksityistettävistä julkisen puolen laitoksista, joka ei ole täydellinen, mutta viitteellinen ja josta Anne Berner voisi saada paljon puuhasteltavaa tulevan syksyn ja talven varalle, jos Sipilän hallitus istuu niin kauan.

Verovirasto, Kela, rajavartiolaitos, poliisitoimi kaikkine eri sektoreineen, vankeinhoitolaitos ja kaikki rahapeliyhtöt.

Siinä on Anne Bernerille, armoitetulle Sipilän bisnesenkelille aluksi puuhasteltavaa lyödä lihoiksi mainitut virastot tai laitokset.

Oli se onni, että Anne Bernerin suku älysi tulla Suomeen Sveitsistä, sillä nyt meillä on bisnesnainen omasta takaa, joka osaa, tietää ja taitaa kuinka bisnestä tehdään.

Julkaistu

Tampere on mullin mallin

Jo alkaa ahistaan jatkuva myllerrys ja mitä siitä seuraa verojen muodossa?

Osui silmään Suurtampere lehdestä Ylöjärven Artturintorni tuleva uudiskohde maamerkkinä ja 15 min Tampereelle.  Sai aikaan harkintaa…