Hän ei suositellut Trotskia mihinkään erityiseen virkaan, joskaan ei kiel-tänytkään,etteikö johonkin voisi valita.Hän sanoi Trotskia ”kyvykkääk- si, mutta non-bolševistiksi”, mikä tässä tapauksessa tarkoitti ”men- ševikkiä”. Lenin tarkoitti tällä ideologisen osaamisen puutetta eikä mitään yksittäistä poliittista tyräystä.

Stalinia Lenin kehui ideologisesta osaamisesta, mutta sanoi vääräksi henkilöksi johtamaan henkilöasioita.

Lenin oli ilmeisimmin tullut siihen tulokseen, että pääsihteerin hom- masta oli tullut puheenjohtajan hommaa tärkeämpi. Hänelle olisi luul- tavasti oikein hyvin sopinut, että Stalin olisi valittu ”toisarvoiseen” pu- heenjohtajan tehtävään vahtimaan ideologista oikeaoppisuutta, kun- han pääsihteeriksi olisi valittu muu johtamiskykyä osoittanut vaikkapa ydinjohdossa uusi henkilö. Pääsihteeri Stalin, joka esitteli testamentin puoluekokouksessa, esitti, ettei puheenjohtajaa valita ollenkaan, vaan paikka jätetään ”Leninin kunniaksi” tyhjäksi. Tämä vaihtoehto hyväksyttiin, ja Stalin valittiin pääsihteeriksi.

Lenin ja Trotski olivat myös olleet ”taistelupari”, eivät mitään ”ylimpiä ystäviä”. Trotski oli lähinnä menševikkien ehdokkaana valittu kesällä 1917 Pietarin neuvoston puheenjohtajaksi, jossa asemassa hän ennen Pietarin neuvoston aloittamaa vallankumousta loikkasi bolševikkipuolueeseen.

” Päivi Suikkanen  Helsinki

Suomalaiset Wiki-sivut ovat täyttä hörönlöröä, suomenkielinen Wiki on maailman huonoin.

”Dokun” tekijät olivat ”kommunismin uhreja” (ainakin) kymmenellä ker- tovan ”Kommunismin mustan kirjan” tekijöitä (useimmat joskus esiin- tyneet muuten ”trotskilaisina”), totaalisia eurohaistapaskantietelijöitä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan

” ”Kommunismin musta kirja” on laadittu ”tieteellisesti”…

Professori Juha Sihvola kirjoitti 9.5.:

”Mitä tulee erilaisten roistovaltioiden pahuuteen, kantani on suurin piir- tein sama kuin brittiläisen filosofi-historioitsija Jonathan Gloverin näkemys teoksessa Ihmisyys (suom. 2003).

Ihmisuhrien absoluuttisessa määrässä historian pahimman roistoval- tion tittelistä kisaavat Neuvostoliitto ja Maon Kiina, tapettujen omien kansalaisten suhteellisessa osuudessa voiton vie Pol Potin Kamputsea, mutta juutalaisten täydelliseen tuhoamiseen tähdänneen kansanmur- han systemaattisen toteuttamisen takia Hitlerin Saksa oli sittenkin kaikkien aikojen pahin roistovaltio. Yhdysvallat ei mielestäni kilpaile samassa sarjassa – vaikka eräät historian mustien piirteiden tutkijat ovat sellaistakin väittäneet.”

Professori Sihvolan ”tiedot” perustunevat ”EU-direktiivin” asemaan ajettavana olevaan ”Kommunismin mustaan kirjaan”, vaikkei sitä mi- kään varsinaisesti tieteellinen elin ole ”auktorisoinutkaan”. Sen mukaan Neuvostoliitolla olisi ”tunnollaan” lähinnä vuosilta 1918 – 1953  ”20 milj. kommunismin uhria”. (En väitä suinkaan, että sellaisia ei olisi lainkaan ollut, asiasta on kyllä neuvostoliittolaisten omiakin selvityksiä.) Sitä on arvosteltu mm. väestötilastojen sivuuttamisesta.

Tarkastellaanpa asiaa juuri niiden valossa hieman tarkemmin. Minä pystyn mielestäni aivan tarkalleen osoittamaan, miten ”tutkijat” ovat ”tieteellisesti” päätyneet kirjassaan esittämiinsä lukemiin.

Venäjällä/Neuvostoliitossa kaiken kaikkiaan mihin syyhyn tahansa kuol- leiden kansalaisten määrä 40 vuoden aikana vuodesta 1913 vuoteen 1953 oli 40/60×150 = 100 mlj. edellyttäen, että keskimääräinen elinikä olisi ollut 60 vuotta.Tuosta ko.aikana kuolleiden määrästä tällä tarkkuu- della tasan puolet eli 50 mlj. oli naisia ja toinen puoli miehiä, pojat ja vaarit mukaan lukien, joista kymmenisen miljoonaa oli ensimmäisen (ja siihen liittyneiden muiden sotien), ja lähestulkoon 20 miljoonaa toisen maailmansodan uhreja. Sotien uhrien suuri enemmistö, myös kulkutau- tien, oli todellakin miehiä, ensisijassa sotilaita. Naisia myös tuomittiin kuolemaan tai pitkiin karkotuksiin vähän, ja pääasiassa henkirikoksista.

Se 50–30 = 20 mlj. erityistä ”Kommunismin uhria” noiden sodissa kuol- leiden lisäksi merkitsisi käytännössä, että kaikki miehet tuolloisessa Neuvostoliitossa olisivat kuolleet väkivaltaisesti joko sotien tai ”kommunismin” uhreina! Se ei ole mitään ”kaunistelua eikä puolustelua” vaan pelkkää matematiikkaa.Vuodesta 1923 vuoteen 1938 ennen alue- liitoksia, silloisen NL:n väestömäärä kasvoi n. 130 mlj:sta n. 170 mlj:an, eli n. 40 miljoonalla.

[RK: 136 mlj:sta 172 mlj.:an]

Miesten keskimääräinen elinikä oli tietysti huomattavasti matalampi kuin naisten, mutta laskut on tehtävä kuitenkin näin, koska miehiä ja naisia syntyi yhtä paljon tällä yhden-kahden merkitsevän numeron tarkkuudella laskettaessa. Jos laskussa käytettäisiin miesten keskimääräistä elinikää, se tarkoittaisi, että heitä olisi syntynytkin vastaavassa suhteessa enemmän.

Venäläisessä, kaukasialaisessa ja keskiaasialaisessa kulttuurissa nai- silla ei ollut sen-kään vertaa tekemistä rintaman kanssa kuin suoma- laisessa. Sitä vastoin miehet olivat pyssyikäisiä varsinkin partisaani- sodankäynnissä noin kymmenvuotiaista yhdeksänkymmenvuotiaisiin.

Marsalkka Zhukovin muistelmien mukaan sisällissodassa 1918 – 1922 kuoli Puna-armeijan sotilaita 2.2 mlj., joista rintamaolosuhteissa leviä- vän pilkkukuumeen ja joidenkin muiden tautien osuus oli suurempi kuin taisteluiden. Hävinneen puolen sotilastappiot tapaavat olla vähän isommat kuin voittaneen, joten kansalaissodan 5 mlj. kuollutta koostui lähes kokonaisuudessaan sotilaista.

Jompaa kumpaa ei tilastoihin mahdu:joko miesten luonnollista kuollei- suutta tai ”Mustan kirjan” ”kommunismin uhreja”, sillä tavoin ”tieteellisesti” on ”direktiivi” asetettu.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että nykyisen ”emämaamme” Belgian kuninkaan Leopold II:n hallitessa Kongoa vv. 1890-1909 siellä katso- taan jopa 10 mlj.:n ihmisen menettäneen henkensä puhdistuksissa ja pakkotyössä, ja väkiluvun vähentyneen neljännekseen Kongossa, ja siten puoleen koko ”imperiumissa”.

Entäpä sitten Kiina?

Usein Suomessa toisen maailmansodan ja siihen välittömästi liittyvien muiden ryminöiden lasketaan olleen noin 56 mlj.,joista 20 milj.osui NL:n kohdalle. Jugoslavian ja Puolan suhteelliset menetykset olivat silti vielä suuremmat.

Kuitenkin esimerkiksi Suuren kirjakerhon maailmanhistorian mukaan, jonka alkuperäisteos on norjalainen ja siis hyvin ”läntinen”, Kiinan ja Ja- panin välinen sota liitännäiskonflikteineen vaati jopa 45 mlj.:n ihmisen hengen, joista pääosa oli kiinalaisia. Pääosapuolet olivat toisaalta Tšiang Kai Šekin ns. kansalliset joukot liittolaisineen, joihin tuolloin kuuluivat myös Maon kommunistit, toisaalta Japani liittolaisineen, joihin kuuluivat mm. Mantšurian ”valkoiset”.

Saksalais-japanilaisen militarismin yhteisten uhrien määrä pelkästään II maailmansodassa liitännäiskonflikteineen oli siis n. 100 milj.

”Mustan kirjaan”, joka löytää luokkaa 60 milj.”kommunismin uhria” Kii- nasta, tutkimatta sen tarkemmin II maailmansodan väestövaikutuksia, on ollut aikamoinen laskuvirhe ”varaa” tehdä, tai kadonneita väestö- tilastoja löytyä, ilman että ”Mustan kirjan tekijöitä silti voi ”narauttaa” pelkällä matematiikalla…

Mutta sellaistakin kirjallisuutta tuohon kampanjaan liittyy, jonka tarkoi- tus on nimenomaan saada ”vasemmistolaiset” (mitä sillä sitten tarkoi- tetaankin, mutta sellaiset kuitenkin kuten esimerkiksi minä) kaivamaan juuri ”Musta kirja” esille ”väärien tietojen kumoamiseksi”:

http://www.freedomsnest.com/rummel_soviet.html

Ihmeelliset ovat sotapropagandan ja hölynpölyjournalismin tiet.

HM: Tässä on ihan oikea oivallus ja asia, mutta käytetty kaava on tar- peettoman yksinkertainen (ja helposti korjattavissa) ottaen huomioon suuri väestönkasvu, ja käytetty keskimääräisen kuoliniän estimaatti korkeanlainen, vaikka naisilla se tuota luokkaa ainakin olikin. Mutta miehet olivat erityisesti valkoisella puolen sisällissodassa koulutettuja aseisiin jo noin 11-vuotiaista alkaen, ja myös joutuivat taisteluihin aina- kin niissä armeijoissa, jotka joutuivat ”pussiin”, kuten amiraali Koltšakin huijattu armeija.

Syntyneiden ja kuolleiden määrä noudattaa seuraavaa kaavaa, jotta kaikki syntyneet ja vain he joskus myös kuolisivat:

Kuolleiden määrä: K = I x M / E – D/2

Syntyneiden määrä S = I x M / E + D/2, jossa

I on ajanjakso (intervalli), tässä 20 (v.) (1918 – 1938, pyöristetty 2 numeroon)

E = keskimääräinen elinikä (kuolinikä), tässä 50 (v., koko aikana, oletus)

M = keskimääräinen väkiluku, usein (M1 + M2)/2, mutta voi vähän poiketakin, jossa

M1 = 140 mlj. = väkiluku ajanjakson alussa

M2 = 170 mlj. = väkiluku ajanjakson lopussa, ja

D = M2 – M1 = 30 milj. = ajanjakson väestönlisäys (tod. 36 mlj., väestönkasvun täytyy olla syntyneiden ja kuolleiden ero)

Otetaan:

M = 150 mlj, sillä väkiluku pysyi ensin useita vuosia tuossa ”140 mlj.:ssa” (136) ja pamahti sitten Stalinin kauden alkaessa 1923 NOUSUUN (eikä laskuun…)…

K = 20 x 150 / 50 – 15 = 60 – 15 = 45 mlj (kuollutta)

S = 20 x 150 / 50 + 15 = 60 + 15 = 45 + 30 = 75 mlj. (syntynyttä)

Puolet kuolleista oli naisia, joiden voi olettaa hyvin harvoja lukuun otta- matta kuolleen luonnollisesti (vaikka sitten linnassakin…). Ja jokin osa, vaikka 5% eli 2.5 mlj. oli myös lapsia  (< 15 v.).

Näin ollen kaikki MIEHET, jotka kuolivat, olisivat kuolleet väkivaltaisesti: joko sotien tai ”kommunismin” uhrina… ”

(Tämä saattaa edelleen liittyä joihinkin yhteiskuntatieteiden pseudo- teorioihin ja niiden ”todistamiseen” väärennetyllä ”historiallisella materiaalilla”, millä ei tässä ole syytä enempää spekuloida.) ”

”Kommunismin mustan kirjan” tekijätiimi oli tässä dokussa pudottanut Volgan muka ”järjestetyn nälänhädän 1921-1922” ”(Leninin-)uhrimää- rän” ”5 miljoonasta”   ”1  miljoonaan”, MIKÄ OLISI NYT KORJATTAVA ”MUSTIKSEEN”: ”pudottaisi” ”Leninin uhri -määrän” ”12.5:sta 8.5 mil- joonaan” (vain 1 mlj. enemmän enää kuin Stalinilla: 7.5…), NL:n kommu- nisminuhrimäärän ”20:stä 16 miljoonaan”, ”kaikkien kommunismin uhrien määrän” ”94:stä 90 miljoonaan”!

Mitä tulee itse Stalinin ja Trotskin väliseen kiistaan, niin ainakin seuraa- vat aivan olennaiset seikat jäivät mainitsematta, ja niistä annettiin väärä kuva:

1. Stalinin ja Trotskin kiista oli Leninin ja Trotskin kiistojen jatkoa tasan samoista asioista. Sitä kiistaa he olivat käyneet sekä samassa että eri puolueissa. Kyse ei missään tapauksessa ollut siitä, että ”Stalin olisi kii- lannut Leninin perinnölle työtoveri Trotskin nenän edestä”, vaan sitten- kin enempikin päinvastoin,  sillä Stalinin oli kuitenkin ollut 20 vuotta Lenin työtoveri, jolla tämä oli lähes ainoana teettänyt myös ideologisia hommia (kuten oppikirjan laatiminen kansallisuuskysymyksestä) sen sijaan, että olisi tehnyt homman itse. Trotskin kanssa tuollainen ei olisi tullut kysymykseen. Toinen, joka Lenin arvosteli ideologisesta epäbol- ševismista (”vaivoin-bolševismista”) oli Nikolai Buharin. Muita johtajia hän arvosteli poliittista virheistä.

2. Trotski ja Buharin joutuivat napit vastakkain myös Tiedeakatemian, mm. Ivan Pavlovin kanssa,jonka opin Lenin oli asetuksella kirjannut NL:n lakiinkin, jossa se säilyi vuoteen 1991 eli NL:n hajoamiseen saakka. Sellaiseen puolueella ei ollut varaa ja se oli vastoin sosialismin tieteelli- syyttä, jota puolue korosti verrattuna muihin sosialistiliikkeisiin. Buhari- nin kohdalla tämä johtui siitä,että hän oli opetus- ja tiedeministeri,ja hän oli tietääkseni ainoana bolševikkijohtajana järjestänyt itsensä Tiede- akatemian jäseneksi, mitä kaikki vanhat tai uudetkaan akateemikot ei- vät hyväksyneet. Pavlov esimerkiksi ei päästänyt ministeri ja ”kollega” Buharinia jalallaan astumaan laboratorioihinsa. (Tähän Pavlovilla täytyi olla Stalinin hiljainen suostumus tukenaan.)

RK
06.11.2010
317886
YLE, su 7.11. 2010: ”rodunjalostusta NL:ssa”…, ns. pedologia-juttu

En ole katsonut vielä ohjelmaa, joka on uusinta viime maanantain histo-riasarjasta,mutta aion kyllä katsoa.Mutta aiheentynkää lienee kuitenkin antanut osaltaan ns. PEDOLOGIA-juttu 1920-luvun lopussa ja 30-luvun alussa. Se on ainoa tapaus NKP:n historiassa, jossa puolue todella viral- lisesti ”määräsi tieteestä”, ja vislasi poikki ”pedologia-lapsitieteen” pavlovilaisen ihmiskuvan hyväksi. Täältä löytyy linkkejä tapahtumiin ja mukana olleisiin henkilöihin:

” Vygotskin ja muiden pedologiajutun paperitkin löytyvät venäjäksi ne- tistä. Tässä on siitä jotakin Sovjetskajassakin (pistän tämän kielisyistä tähän kun olen aikanaan venäjästä kääntänyt, ennen kuin jenkit panivat tuon alla olevan Sovjetskajan englanninnoksen, ei aina kovinkaan hyvä, nettiin):

”Pedologija” (kr. páis, gen. paidós = lapsi?…logia), kirjaimellisesti ”tiede lapsista”, tosiasiassa: läjä psykologisia, anatomisfysiologisia, biologisia ja sosiologisia konseptioita lapsen kehityksestä, jotka eivät muodostaneet kokonaisvaltaista teoriaa.

Nykyisessä (1976) ulkomaisessa tieteessä termiä ”pedologia” ei käyte- tä: ”pedologian” problematiikkaan liitettyjä kysymyksiä käsitellään yleisen pedagogisen ja lapsipsykologian piirissä.

”Pedologian” synnyn aiheutti evoluutioideoiden tunkeutuminen psyko- logiaan ja pedagogiikkaan ja sovellettujen psykologian ja kokeellisen pedagogiikan alojen kehittyminen: ensimmäisiä luonteeltaan ”pedolo- gisia” töitä ilmestyy 1900-luvun alussa (ulkomailla G. S. Hall, W. Preyer J. M. Baldwin (NO JOHAN VAAN! Itse James ”The Effect” Baldwin, USA:n Psykologiliiton puheenjohtaja,joka savustettiin asemastaan muka ”bor- dellibisneksien” takia… Häntä ei pidetä nykyään huijarina, mutta myös- kään mitään merkkiä hänen etsimästään Balwin-efektistä ei ole löydet- ty), Ernst Meumann,Venäjällä V.M. Behterev,G.I. Rossolimo,A.P. Nečajev ym. (Linkin mukaan ”Rossolimo” esiintyy (päähenkilön esikuvana?) myös Mihail Bulgakovin mahtavassa farssissa ”Kohtalokkaat munat” (Jurassic Park the Original…), jossa Todelliset Biologian Osaajat (joita aina sorretaan…) kerrankin pääsevät irti (ja osoittautuvatkin joissakin suhteissa oikein ”Varsinaisiksi Velhoiksi…), mutta homma pääseekin karkaamaan käsistä, ja mm. dinosauruksetkin herätetään vahingossa henkiin…Vanhojen Hörhöpierujenkin pitää nousta taisteluun luottamus- ta herättävän kasakkamarsalkan johdolla,joka muistuttaa II maailman- sodan aikaista (1.vara-)puolustusministeriä Semjon Budjonnyitä… Kuinka siinä sitten käy, jääköön kunkin itse luettavaksi ja arvioitavaksi… (Luulin lukiessani, että teos olisi kirjoitettu II maailmansodan jälkeen, mutta Bulgakov kuolikin jo 1940. Saatoin vähän ”ylitulkita”…) Mutta takaisin asiaan.

Tsaarin Venäjällä ”pedologia” oli edustettuna pedagogisen psykologian konferensseissa (1906 ja 1909) ja kokeellisen pedagogiikan sellaisissa (1910, 1913, 1916). Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 elvytettiin pedagogisten opistojen verkosto, painettiin laajasti kirjallisuutta, pidet- tiin pedologien konferenssi (1927) ja yleiskokous (1928),ja ilmestyi lehti ”Pedologija” (1928 – 1932). 1920- luvun loppua kohti ”pedologia” alkoi vaatia itselleen ”marxilaisen lapsitieteen” roolia ja asemaa yrittäen monopolisoida vain itselleen oikeuden tutkia lapsia, työntäen tieltään sivuun pedagogiikan ja ”nielaisten” lapsuusiän psykologian, anatomian ja fysiologian.

Pedologian idealistiset ja mekanistiset asenteet, sen antipsykologismi (psykologiassa se näki vain ”tieteen subjektiivis(uud)esta”), ylenmää- räinen mieltymys tieteellisesti perustelemattomiin testeihin, joiden avulla määrättiin oppilaiden niin sanottu ”älyllisen lahjakkuuden ker- roin”, vaikuttivat kielteisesti psykologiaan ja pedagogiikkaan ja aiheut- tivat erityisen paljon vahinkoa juuri kouluissa. Tähän liittyen jo 1930-luvun alussa monet pedologian kannat (pedologian tutkimuskohteen ongelma, bio- ja sosiogeneesi, testit jne.) asetettiin periaatteellisen sisällöllisen kritiikin alaisiksi.

Pedologialle luonteenomaisen koululaisille tyypillisen toiminnan sekä kasvatuksen ja opetuksen johtavan roolin ignoroinnin lapsen kehityk- sessä kritiikki toteutui NKP(b):n Keskuskomitean 4.7.1936 kannanotossa ”Pedologisista vääristymistä koulujärjestelmässä”.

Neuvostopedagogien jyrkät suurimmalta osaltaan aiheelliset kriittiset esiintymiset pedologiaa vastaan tuomiten sen näkökannat johtivat usein kaiken myönteisenkin kiistämiseen, mitä olivat tehneet sellaiset neuvosto-tiedemiehet mm. (P.P. Blonskij, L.S. Vygotskij ym.), jotka olivat olivat jollakin tavalla yhteydessä pedologiaan ja tosiasiassa katsoneet läpi sormien vaka- via virheitä, mutta itse olivat samaan aikaan luovasti kehittäneet pedago- kiikkaa ja psykologiaa,

A.V. Petrovskij ”

Itsensä erinomaisesta ”Yleisestä psykologiastaan” (myös suomeksi) tunnetun A.V. Petrovskin juttu. Tiedeakatemian ”Entsiklopedija” ei näe jälkikäteenkään huomauttamista siinä, että Puolue vislasi ideologisesti ”pedologian” poikki. Kuten sanottu, se oli ainoa tapaus NL:ssa, jossa noin tapahtui. Luonnontieteessä sellainen olisi ollut marxismin VASTAISTA.

Täällä on englantilaisen Wikin hölynpölysivu, jossa väitetään Lev Vy- gotskin olleen ”pedologian kannalla” (tosin mainitsematta, ”kannattiko” hän muka oppia vaiko avusti samannimistä lehteä, mitä hän varmaan jonkin aikaa teki!), kun tosiasia oli se, että Vygotskin ja eräiden ”pedolo- gien” raivoisa riita ja Vygotskin täystyrmäysteos aiheesta vei asian Politbyroohon saakka (mille olisi siis kyllä vähän muitakin, Vygotskinkin ymmärtämiä syitä: ei todellakaan ollut oikea aika OIKAISTA Saksan ja Itävallan haistapaskantietelijöitä…)

Ja onpas täällä venäläinenkin Wiki-sivu, josta käy ilmi mielekiintoinen poliittinen kytkentä:

” Pedologia Venäjällä ja NL:ssa Venäjällä pedologian ideoita omaksui- vat ja kehittelivät V.M. Behterev, G.I. Rossolimo, A.P. Nečajev ym., samalla kun I.P. Pavlov ja hänen koulukuntansa asennoituivat asiaan läpikotaisin kriittisesti (= kielteisesti eli pitivät ”pedologiaa” haistapaskantieteenä, RK).

NL:ssa pedologia ”saavutti kehityksen huipun” 1920-30-luvuilla eri- tyisesti saatuaan Lev Davydovič Trotskin kannatuksen, kun pedologia ”risteytettiin freudismin kanssa”!

.
Tämä tarkoittaa että Pavlov oli lujasti napit vastakkain myös Leo Trotskin kanssa, eikä vain Nikolai Buharinin kanssa, jota hän ei päästä- nyt edes sisään tutkimuslaitokseensa, vaikka tämä oli ministeri! (Ja hänellä oli myös Stalinin kanssa oli erimielisyyksiä: hän mm. syytti Stalinia tutkijoidensa sosiaalisen aseman kurjistamisesta, vaikka hän oli itse pistänyt tutkimuksiin myös sellaiset rahat,jotka oli tarkoitettu näiden elinolojen parantamiseen.)”

Toinen juttu oli sitten ”tieteilijöiden ja taiteilijoiden spermapankki”, jota puuhasivat ainakin Nikolai Vavilov sekä USAlainen keinotekoisten mu-taatioiden löytäjä röntgen-säteilyllä Hermann Joseph Müller, joka oli ”menettänyt” Nobel-palkinnon keskinnöstään v.1933,siltä erää, esimie- helleen Thomas Hunt Morganille (jonka ”saavutus” oli keksiä käyttää banaanikärpästä koe-eläimenä) ja hän sitten (muka?) kiukuttelusyistä ”loikkasi” NL:on, vaihtamatta kuitenkaan kansallisuutta. Müller sai No- belinsa 1956. ainoan kerran Nobel-historiassa löydöstä, josta oli jo aikaisemmin myönnetty palkinto toiselle henkilölle. USA:ssa sittemmin Müller ja myös hänen leskensä sanoutuivat ehdottomasti irti kaikista nobelistien spermapankki -hankkeista ja muistakin vastaavista, ja kielsivät Müllerin nimen käytön sellaisten yhteydessä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/trofim-lysenko-ei-edustanut-noudattanut-eika-muuttanut-neuvostoliiton-tieteen-ideologiaa-1998
.
(On huomattavan mahdollista, että Hermann Müller, josta natsit hänen tutkimusalansa takia ja lisäksi ”puhdasrotuisena” saksalaisena olisivat olleet suunnattoman kiinnostuneita hänen poliittista mielipiteistään riippumatta, oli koko ajan USA:n hallituksen asialla tarkoituksenaan vahtia,ettei entisen Weimarin-Saksan ja NL:n tieteellinen yhteistyö kui- tenkin jatkui natsien noustessa valtaan. Sitähän USA ei voinut varmasti tietää, ja se oli itsekin laajassa yhteistyössä NL:n kanssa korkeinta soti- lasteknologiaa myöten.Koko farssi kökkönobeleineen (Morganille,Mül- lerin oma oli kyllä täysin ansaittu, joskin tietysti paljolti tuurin kauppaa) kaikkineen olisi ollut ”Bond-operaatiota”. USA on tehnyt monimutkaisempiakin kuin tämä, jos tämä sitä oli.)

3.  Viimeistään Trotskin Turkkiin karkottamisen jälkeen hän oli asioista lopultakin täydellisesti pihalla.

Trotski ja natsismi:

Karkotetun Leon Trotskin analyysi fasismin olemuksesta Turkissa 1933. Trotski ei tiedä asian ihmistieteellisestä eikä ihmiskuvallisesta puolesta mitään, eikä tiedä eikä välitä sitä koskeneista oppiriidoista (joissa hän oli  napit vastakkain Pavlovin kanssa). Tuohon aikaan Bergerin aivosähkökäyrä oli ollut neljä vuotta julkinen. Englantilaiset siis suhtautuivat siihen vakavasti, mutta ihmettelivät muuten Bergerin touhua ja persoonaa, aavistamatta mitään tämän poliittisesta roolista.

https://www.marxists.org/archive/trotsky/germany/1933/330610.htm

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Trotskyism