Se kalaretki mieleen usein palaa – Osa 1: Johdatus juttusarjaan

Monenmoista – suurelta osin poliittista – porinaa on tullut kirjoiteltua, mutta nyt ajattelin poiketa toviksi aivan muihin aiheisiin.

Hyvät blogiystävät, tämä avaus aloittaa sarjan, jossa availen teille muistikuviani, jotka liittyvät tavalla tai toisella kalastukseen. Olennaista näissä tarinoissa ei aina ole saaliin koko tai määrä, vaan se, että jokainen niissä kuvailtu kalaretki on syystä tai toisesta piirtynyt poikkeuksellisen kirkkaasti muistiini.

Kaikki sarjassa kuvatut kalaretkimuistot ovat tositapahtumia sillä tarkkuudella, millä ne ylipäätään muistan – vanhimmat onkimuistot kun ajoittuvat reilusti yli puolen vuosisadan taakse menneisyyteen. Kaikkien tarkkoja tapahtumapaikkoja en enää muista, jolloin sijoitan ne suunnilleen oikeille alueille.

Kalaretket sijoittuvat eri puolilla maata Dragsfjärdistä Yläkönkäälle ja Maalahdelta Tuusniemelle. Niiden järjestys on pääosin satunnainen, vaikka yritänkin aloittaa kaukaisimmista muistikuvista ja edetä sieltä edes suurin piirtein aikajärjestyksessä nykyaikaan.

Toimikoon tämä johdatus samalla varoituksena, jotta tiedätte mitä tuleman pitää, ja osaatte jo otsikon perusteella kiertää kaukaa, jos siltä tuntuu. Osaa tarinoista ei nimittäin voi kertoa kovin lyhyesti, mistä esitän pahoitteluni jo etukäteen.

No, enempiä jaarittelematta, tervetuloa aikamatkalle kirjoitussarjaani “Se kalaretki mieleen usein palaa”. Uusia osia ilmestyy epäsäännölliseen tahtiin.

Suomen valtiovalta on päättänyt, että Suomi ei tuota julkishyödykettä ”(paikkansapitävä) tiede”


Kun sitä ei itse tuoteta, sitä ei myöskään tunnisteta.
Menetellään esi- merkiksi kuin kunnaninsinööri, jolla on kymmenen ainakin paperilla erillistä tarjoajaa, mutta ei mitään omaa haisua TUOTANTOhinnoista. (Kaikki tarjoajat ovat lisäksi mukavia.)
.

Pääkirjoitus    |   Kolumni

Kerrommeko Suomesta väärää kertomusta, kun Tuntematon sotilaskin on taas filmattu elokuvaksi?

Kertomuksen Suomesta tulisi olla kertomus siitä, mitä hankalia asioita rauhan aikana on saatu ratkaistua.

(KUVA: Anna Matilda Valli / HS)

Suomen valtiollisen itsenäisyyden satavuotisjuhlinta on tuottanut sel- laisenkin yllätyksen, että Tuntematon sotilas on filmattu kolmannen kerran elokuvaksi.

Miksi ihmeessä? Koska päällimmäisin kertomus itsenäisyydestämme on sotien historiaa.

Edellisestä laventaen: itse asiassa koko Suomi on rakenteeltaan kerto- mus. Minkä tahansa asian selitys on kertomus tuon asian alkuperästä ja synnystä. Kertomuksella on alku, keskikohta käänteineen ja loppu. Se etenee ajassa. Siinä on järjestys – vaikka kertoja voi dramaturgisesti rakentaa järjestyksen toiseenkin muotoon.

Kertomuksessa on uhka tai haaste, hyvän ja pahan kamppailu, sekä rat- kaisu, johon kuulija kokee osallistuvansa. Kertomuksen rakenne pyrkii varmistamaan, että se jää kuulijan muistiin. Kertomuksilla jaetaan etuja, luodaan uusia arvostuksia, tehdään maailman säikeitä näkyväksi.

Mutta kerrommeko nyt vuonna 2017 Suomesta väärää kertomusta? Jospa sodat ja sankarihaudat eivät olekaan se suurin kertomus?

Kertomus Suomesta koskee sitä, mitä hyviä asioita olemme tehneet rauhan aikana.Väinö Linnakin kertoi toisen tarinan maalaiskylän ja kan- sakunnan kehitystrilogiassa Täällä Pohjantähden alla. Ja molempia suuria kertomuksia edelsi yksilöpsykologinen Päämäärä, tarina kaupungissa asuvan kirjailijan synnystä.

Asko Saatsi teki vuonna 1996 ­väitöskirjan siitä, mikä ratkaisee jonkin alueen kehityksen. Vastaus on äärimmäisyyteen asti pelkistettynä: se, millaisia tarinoita alueella kerrotaan. Tarinat ovat ikään kuin kehitykses- sä tarvittavia geenejä, kulttuurisesti itseään muuntelevia meemejä. Ne osoittavat, mitkä ovat mahdollisen rajat, miten toimien pärjää ja mikä on pitkällä aikavälillä totta.

Saatsin esimerkkejä olivat muiden muassa Ponsse, Olvi ja Normet. Kaikki ne ovat menestyviä yrityksiä, joiden elinkeinoelämän menestys­teologian mukaan pitäisi sijaita jossain muualla kuin Iisalmen seudulla. Ja Genelec on uusin todiste teesin oikeellisuudesta.

Kertomuksen Suomesta tulisi olla kertomus siitä, mitä hankalia asioita rauhan aikana on ratkaistu. Silloin on kysymys siitä, miten olemme ke- hittäneet erilaisia yhteiskunnallisia instituutioita. Alkaen ihmisoikeuk- sista, kansanvallasta, oikeusvaltiosta, kunnallisesta itsehallinnosta, kansakoulusta, sosiaaliturvasta tai vaikkapa jo Ruotsissa vieraasta instituutiosta, jota me kutsumme asunto-osakeyhtiöksi.

Yhtä lailla tähän kertomukseen kuuluvat valtionyhtiöt, kautta maan ha- jautettu yliopistolaitos, musiikkioppilaitokset, terveyskeskukset, kirjastot, Yleisradio ja jokamiehen­oikeus.

Kaikissa näissä esimerkeissä kysymys on kansalaisuuden vahvistami- sesta ja jonkin julkishyödykekysymyksen taitavasta ratkaisusta.

Julkishyödyke (public good) on yhteiskunnan pysyvä ominaisuus, jota markkinavoimat eivät sellaisenaan tuota. Se on tuotettava yhteisenä valintana ja sen pysyvyys on taattava valtiollisella säädöksellä.

Tässäkin jutussa on kysymys tarinasta,jota lukijalle kerron,joten esitän ongelman kysymyksen muodossa: mikä uhkaa tätä komeaa ja moniulotteista kertomusta Suo­mesta?

Vastaan saman tien: se, ettemme tajua julkishyödykkeiden luonnetta.

Koska kohta joku katsoo netistä julkishyödykkeen määritelmää, varoi- tan ennalta. Se ensiksi ruudulle aukeava määritelmä on väärä. Se on olennaiselta osaltaan vajaa.

Vaikka kansalaiset vielä tunteen tasolla – viimeistään itsenäisyys­päi- vän puheissa – tuntisivat Suomi-nimisen summaarisen julkis­hyödyk- keen, eivät taloustieteilijät paneudu kunnolla kysymykseen todellisista julkishyödykkeistä. ­Primitiivisesti luotetaan, että markkinavoimat ja kilpailu ratkaisevat kaiken.

Yhteiskunta uhkaa taantua eriskunnaksi. Kysymys julkishyödykkeistä saadaan kuulostamaan jotenkin sosialistiselta teemalta, vaikka aihe on modernin kansantaloustieteen tärkein issue.

Uusin kertomus Suomesta – modernin Suomen historia – pitäisi kirjoit- taa julkishyödykkeiden kautta. Kohtalomme on se, millaisia kertomuksia kerromme.

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.

Tuosta voi olla soveltuvin osin samaa mieltä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

” lauantai, 3. lokakuu 2015

Juha Kuisma ja Hämeen paikannimet: peruslinja oikea, Lempo luuraa yksityiskohdissa

https://www.juhakuisma.fi/

Sauli Turja arvelee Valkeakosken Sanomissa 11.3., että Akaan seura- kunnan ja kunnan nimi viittaisi lappalaisen jumalattareen Akkaan. Tätä ehdotusta sopii tutkiskella tarkemmin.  …. ”

 

Suomen tilanne nyt on kuitenkin tämä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/hallitus-vaarentaa-tiedetta-yhteiskuntasopimuksessaankin

keskiviikko, 30. syyskuu 2015

Hallitus väärentää tiedettä ”yhteiskuntasopimuksessaankin”!

… ja missä kaikessa muussa. Juuri tämä on kuitenkin ehdottomasti pahinta ja Suomen konkurssin syy.

Hallituksen ”yhteiskuntasopimus” EI OLE HOBBESIN JA LOCKEN VALTIOTEORIOIDEN MUKAINEN YHTEISKUNTASOPIMUS, sillä siitä PUUTTUU TÄLLAISEN OLENNAISIN OSA:

”HAISTAPASKANTIEDE WITTUUN” -SOPIMUS!!!

(Tiedemiesten kanssa puhutaan tieteen kielellä, bisnesväen kanssa puhutaan bisneksen kielellä [mikä on vaikeata ulkopuoliselle kuten mulle…] ja gangstereiden kanssa puhutaan gangstereiden kielellä…)

Yhteiskuntasopimus on liberaalin porvarillisen ja monarkistisen yhteiskuntatieteen perusaksiooma.

Koko (monarkistisen) valtiovallan viimekätinen,muu kuin uskonnollinen LEGITIIMISYYDEN LÄHDE oli näiden auktoriteettien mukaan, että VALTIO TURVAA TIETEEN ja NOJAA SIIHEN toiminnassaan! Vasta sen jälkeen tulivat muut, sekundaariset perustelut, ”tyhmälle kansalle”

” Hobbes oli mm. sellaisten tieteellisten käsitteiden ensimmäinen julki- nen esittäjä kuin psykologian assosiaatiolaki (ehdollistumislaki, joka on yhdistetty Spinozaan, joka omaksui sen kuitenkin Hobbesilta) sekä ’tabula rasa’ eli synnynnäisen tiedon puuttuminen, ’yhteiskuntasopi- mus’ (joka Hobbesilla kansalaisten keskinen VALTIOsopimus) sekä ’kansalaisyhteiskunta’, jotka on yhdistetty hänen tähtioppilaaseensa John Lockeen (1632 – 1704), ja jälkimmäinen myös Karl Marxiin.

Thomas Hobbes ansaitsee toisen,aivan oman analyysinsä varsinkin sil- tä osin, mikä näistä nykyaikaisen tieteen perusteista todella on Baconin, mikä taas Hobbesin ja muiden tämän tuttujen ja yhteistyökumppanei- den kuten Spinozan, Descartesin ja Galileo Galilein (ja Baconin ”edeltä- jän” fyysikko William Gilbertin joka ei virallisesti kuulunut hänen piiriin- sä) ja mikä edelleen Locken ja tämän seuraajien käsialaa. Ylitse muun Thomas Hobbes tunnetaan darwinismia ennakoineesta lauseestaan

luonnossa, ja yhteiskunnassa (ilman valtiota) vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan!”

(yksi parhaista lentävistä lauseista kautta aikojen, totta tai ei…),

usein ”unohtaen” tuon hänen valtio-oppinsa perustan, että valtio olisi syntynyt ihmisyhteiskunnassa keskinäisen taistelun sääntelemiseksi. Hobbes EI sekoittanut  ´valtiota´ ja ´yhteiskuntaa´ käsitteinä, eikä hän tarkoittanut, että ihminen erotukseksi luonnosta ”olisi syntynyt vasta yhteiskuntasopimuksessa”.

Politiikassa Hobbes oli ns. pessimistinen rojalisti, jonka mukaan kunin- gas valtion henkilöitymänä oli välttämätön paha, jonka ympärillä piti olla mahdollisimman vähän muuta etuoikeutettua väkeä, ja joka oli kansalle vastuussa toimistaan. Bacon ja Locke olivat optimistisia rojalisteja, joiden mukaan piti olla täysin valtion asioille omistautunut kerrostuma, jonka velvollisuus oli toimia vain valtion hyväksi, joka huolehti myös heidän toimeentulostaan, ja heiltä oli kiellettyä osallistua esimerkiksi liike-elämään.

*** Locken mukaan tuollaisen eliitin ylin ja viimekätinen tehtävä oli huolehtia tieteestä ja kasvatuksesta, ja sellainen valtiovalta, joka estää kansalaisia saamasta kasvatuksessa tarvitsemiaan paikkansa pitäviä tietoja, oli VELVOLLISUUS kumota ***,

parhaaksi katsottavalla tavalla, tulkitsen. Että kumoajana olisi nimen- omaan ”kansa itse”, oli varmaan välttämätöntä Hobbesille, mutta tuskin Lockelle. Hobbes oli varmaan Britannian ainoa henkilö, joka oli väleissä sekä kuningashuoneen että Oliver Cromwellin puritaanidiktatuurihallituksen kanssa.

Locke taas oli Cromwellin kuolemaa seuranneen restauraation ideolo- gi, jonka mukaan juuri puritaanisotilashallinto olisi ollut tieteenvastai- nen (ja oli tässä väärässä, Cromwellin joukoissa oli tieteen ehdotonta huippua edustavaa väkeä kuten hänen taloustietäjänsä William Petty) sekä Baconin kineettisen lämpöteorian todistaja Robaird O´Bhoaill eli Robert Boyle, liikkeen kakkoskomentajan irlantilaisen Roger Boylen nuorempi veli. Alkemistina aloittanutta Boylea pidetään ensimmäisenä nykyaikaisen komistinä, ja hänen tukimuskumppaninsa Robert Hooke, nykyaikaisen lujuusopin perustajia, toimi myöhemmin Isaac Newtonin kanssa.

Locken varma oma ansio materialistisessa filosofiassa oli ajatus ajat- telun kielellisyydestä,josta seuraa yleiskäsitteiden muodostuminen ”kiteytymisen” tuloksena. Locken outo käsitys kuitenkin oli, että tällai- nen käsitteellistyminen muka ”vääristää” ”autenttista havaintoa” (eikä pää- asiassa oikaise havainnon virhelähteitä, kun otetaan huomioon, että yleiskäsite on jo käytännössä ja vastaväitteissä pitkälle hioutunut), jonka virheen korjasi Spinozan (1642 – 1677) kannattaja David Hartley (1705 – 1767).

Assosiationistisen psykologian tärkeä kehittäjä Baconin olio-opin läh-tökohdista oli James Mill (1773–1836). Teoksessaan ”Ihmismielen ilmi- öiden analyysi” (1826) hän katsoi mielen koostuvan kokemuksiksi ni- mittämänsä Hobbesin assosiaatioteorian ja Hartleyn kielellisen valikoi- tumisteorian (meemiteorian jo Sokrateen induktioteoria käsitteen- muodostuksessa oli ennakoinut sitä, se oli keskusteludialektiikan ja dialektisen filosofian sivuamispiste) mukaiset psyykkiset informaatio-oliot ”ideoiksi” (termi on peräisin Sokrateen ”oppilaalta” Platonilta, joka tarkoitti sillä eri asiaa), eli kielellisrakenteisiksi ’representaatioiksi’ objektiivisista olioista (kohteista, objekteista) ja ’tunteiksi’.

Sosiologiassa ja oikeustieteessä James Mill sanoutui irti ”luonnonoi- keuden” käsitteestä, minkä ensimmäisenä konkretisaationa lainsää- dännössä Paul Johann Anselm Ritter von Feuerbach korvasi tämän sekä uskonnolliset perustelut Baijerin rikoslaissa (1813) kaikille yhtei- sen perusihmisarvon käsitteellä, kansalaisten samanvertaisuutena rikoslain edessä. Missä määrin Anselm Feurbach, filosofi Ludwig Feuerbachin isä, tässä mahdollisesti nojasi isä-Milliin tai päinvastoin, ei ole tiedossa” … ”

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/09/emergentti-ja-dialektinen-materialismi

Jean-Jacques Rousseaun (1712 – 1778) vastayhteiskuntasopimus: yksi askel poliittisesti eteen, kaksi askelta tieteellisesti taakse

Sovjetskaja entsiklopedija ylistää Jean-Jacques Rousseauta tämän vallankumouksellisuuden takia. Rousseaun teoria on kuitenkin yhteis-kuntasopimuteorian karkea väärennös, jota ei ollut tieteeliseksi edes tarkoitettu, sillä

1. Rousseau hyökkää tiedettä ja taidetta vastaan väittäen niiden ”pel- kästään johtavan ajattelun pois yhteiskunnan äärimmäisen eriarvoi- suuden sorron tiedostamisesta, mikä on varsinainen aivopieru siitäkin huolimatta, että SELLAISTAKIN ”tiedettä” ja ”taidetta” aivan varmasti oli (ja on)…

2. Rousseau sekoittaa valtion ja yhteiskunnnan: YHTEISKUNTA syn- tyy ”yhteiskuntasopimuksessa”, eikä pelkkä valtio! Rousseau ei noin ollen pysty kuvittelemaankaan valtiotonta yhteiskuntaa, vaan hän asettaa yhteiskunnan tehäväksi vallankumouksen jälkeen pitää kovalla kädellä tasa-arvoa yllä.

3. Rousseau kiistää ihmisen YHTEISKUNNALLISEN luonnon käsit- teen, jonka Hobbes ja Locke (sekä eräät uskonnolliset ajattelijat kuten Ibn Ruzhd/ Averroës ja Raimundus Lullus) jo olivat luoneet. Hän lan- seeraa ”epäyhteiskunnallisen JALON VILLIN” (pseudo)käsitteen, joka muka luonnehti ”luonnontilaista ihmislä” ”aidon ihmisluonnon” ominai- suudessa. ”Yhteiskuntasopimuksessaan” ”jalot villit” ovat tulleet tehneeksi itsestään lattapääporvareita, koko ”sopimus” on lopulta ollut pelkkä suuri erehdys, ja se on korvattava täysin uudenlaisella yhteiskuntasopimuksella: sopimusyhteiskunnasta pitäisi päästä ”luonnonvaltioon”, tasan yhtä spekulatiiviseen ja hypoteettiseen kuin ”epäyhteiskunnallinen” ”luonnonihminenkin”….

Tuossa lopussa tietysti onkin järkeä, mutta hyvä päämäärä ei korvaa teorian perustavaa virheellisyyttä ja tieteellistä taantumuksellisuutta verrattuna mm. (monarkisti) Locken ihmiskuvaan. Ranskan vallanku- mous (jakobiinit) nosti edesmenneen Rousseaun suurten auktori- teettiensa joukkoon (ja uudelleenhautasi tämän paraatipaikalleen Pantheoniksi nimittämällen paikalle.

Kuinka entisaikaan opiskeltiinkaan ottamalla velkaa ilman tukia?

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708162200329126_u0.shtml

Pelastakaa lapset: Kalliit oppimateriaalit johtavat keskeyttämisiin lukioissa ja ammattikouluissa – ”Lapsen oikeudet eivät toteudu”

Kuinka iso ongelma todellisuudessa on ja kuinka se voitaisiin hoitaa järkevästi?

Toinen kysymys on, miten ennen vähävaraisillakin oli mahdollisuus opiskella korkeakouluja myöten?

Ennen ei ollut opintotukia tai -rahoja, asumistukia yms. Opiskelu tapahtui omaan piikkiin velaksi.

Tosin silloin ei tarvinnut olla myöskään jumalattoman kalliita älykännyköitä tai läppäreitä, jotka maksavat melkein sen lukion kokonaiskustannuksen.

Se ei ole kuitenkaan menneen historian asia pelkästään.

Viimeisen 10 vuoden aikana likimain varattoman tuttavani lapset ovat kyenneet omin voimin opiskelemaan pitkälle – tekemällä välillä satunnaisia töitä kaupan kassalla ja muissa saatavilla olleissa ylenkatsotuissa töissä.

Kepun ja Kokoomuksen näytösnokittelu ja paniikkinappula

Poliittinen syyskausi on avattu. Hallitus on esitellyt ensi vuoden budjettiehdotuksensa. Ja kuten aina ennenkin päähallituspuolueet ovat aloittaneet keskinäisen nokittelunäytöksen. Nokittelun tarkoituksena on kertoa kansalaisille, mitä kaikea hyvä heille olisi tarjolla, jos jompikumpi päähallituspuolueista saisi yksin päättää asioista.

Tilanne nokittelunäytöksessä on mennyt jo niin pitkälle, että Kokoomuksessa on väitetty, että Kepu käyttää paniikkinappulaa, kun gallupkannatus putoaa, kuin lehmän häntä.  Kepusta torjutaan moiset väitteet ja todetaan vain ykskantaan, että täytyyhän kaikilla olla oikeus esittää hyviä ehdotuksia.

No kuten sanottu, tämä on vain tällaista isojen poikien ja tyttöjen leikkimielistä kinastelua kansan viihdyttämiseksi. Sitten budjettiriihessä asiat vasta puidaan ja sopu varmasti löytyy, sillä Kepu ei halua suurin surminkaan vaaleja nyt, kun kannatus alkaa olla pohjalukemisa. Ja Kepulla on kuitenkin paalupaikka eli pääministerinsalkku ja vain pääministeri voi hajoittaa hallituksen. Toki voihan Kokoomus jättää hallituksen, mutta miksi se tekisi sen, kun valtaan kerran on päästy?

Hallituksessa on myös se ottopoikasiipi eli uuvatit, mutta he tyytyvät mihin vain, kunhan saavat olla hallituksessa. Se hallituspaikka on uuvateille elämän ja kuoleman kysymys.

Nyt on siis budjettihiirillä aikansa hieman mellastaa ja hämmentää, mutta kohta on se riihi, jossa hiiret pannaan ojennukseen.

Kuinkahan kauan uuvatit jaksavat olla löyhässä hirressä?

Musk kauppaa olematonta pölhö”tekoälyä” silloinkin, kun muka ”varoittaa” siitä

http://www.talouselama.fi/uutiset/elon-musk-varoittaa-jalleen-tekoalysta-paljon-suurempi-riski-kuin-pohjois-korea-6668795

Tekoäly

Elon Musk varoittaa jälleen tekoälystä – ”Paljon suurempi riski kuin Pohjois-Korea”

Talouselämä 14.8. 09:42
EPA/ULISES RUIZ BASURTO
Elon Musk
 

Muun muassa Teslan toimitusjohtajana tutuksi tullut Elon Musk otti viikonloppuna kantaa lempiaiheeseensa. Musk julkaisi viikonloppuna Twitterissä selväsanaisen kannanoton, jonka oheen liitti kuvan julisteesta, jossa lukee: ”Lopulta koneet voittavat”.

”Jos et ole huolestunut tekoälyn turvallisuudesta, sinun pitäisi olla. Paljon suurempi riski kuin Pohjois-Korea”, Musk twiittasi.

Nobody likes being regulated, but everything (cars, planes, food, drugs, etc) that’s a danger to the public is regulated. AI should be too.

Musk on yksi uuden teknologian näkyvimmistä kriitikoista. Hän on jo aiemmin kutsunut tekoälyn hallitsematonta kehitystä suurimmaksi huolenaiheekseen.

Heinäkuussa Musk otti aiheesta yhteenFacebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerbergin kanssa.

Kepulit ja Soinilaiset haluavat jatkaa rosvoamista

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005327031.html

”pääministeri Juha Sipilä ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen kertoivat tiedotustilaisuudessa, että keskusta ei ole valmis luopumaan solidaarisuusverosta.

– Mieluummin käytetään varoja, jos niitä on, pieni- ja keskituloisten verojen alentamiseen. Mutta me elämme velaksi edelleen ja alijäämää on edelleen, eikä merkittäviin veronkevennyksiin ole varaa, Sipilä sanoi.”

Rosvousverossa eläkeläisiä rokotetaan törkeästi seuraavan mallin mukaan:

”Solidaarisuusvero vaikuttaa esimerkiksi siten, että 130 000 euroa vuodessa ansaitseva palkansaaja maksaisi ilman solidaarisuusveroa ansiotuloveroa reilut 60 053 euroa. Solidaarisuusvero, joka menee sadantuhannen ylittävästä verotettavasta tulosta, veroa menee lisää 414 euroa.

Eläkeläisten eläketuloihin osuva raippavero vaikuttaa jo 45 000 euron eläketuloista alkaen. Esimerkiksi 60 000 euroa eläkettä saava maksaisi ilman solidaarisuusveroa 20 941 euroa ja solidaarisuusveron vaikutus eläkeläisen kukkaroon on 900 euroa.”

Miksi eläkeläisiä rosvotaan palkansaajiin verrattuna?

Miksi kansanedustajat eivät joudu osallistumaan?

Timo Soini ja haittamaahanmuutto

Vastaukseni erääseen allaolevan blogin kommenttiin:
Hän [Timo Soini] edustaa sanojensa mukaan EU-kriittisyyttä, kun taas Halla-aho maahamuuttovastaisuutta.

Ihmiset muuttavat, ergo maahamuuttovastaisuus on ihmisvastaista.
Panet sanoja Halla-ahon suuhun. Nähdäkseni PS kritisoi haitallista, lainvastaista maahanmuuttoa. Se perustuu tilastoihin ja empiirisiin havaintoihin.

Itseäni korkeakouluinsinöörinä elähdyttää rationaalinen ajattelu ja faktat; ei tunteisiin perustuva argumentointi.
Jatka lukemista ”Timo Soini ja haittamaahanmuutto”

Aleksi ja Julia

Ei vielä lentämällä mihinkään. ”Onhan täällä ihmeellinen maailma näkyvissä”

Kyseessä ei ole Väinö Linnan tuotantoa, vaan ihan jotain muuta.

Lontoon MM kisoista kuultua ja nähtyä.

Jos suomalaisille jaettaisiin vielä Sisupuukkoja, niin yksi, tai jopa kaksi kuuluisi Aleksille. Hän antoi kaikkensa, tyhjensi vielä jopa vatsansa. Hän on taatusti sisukkain Suomen, jos ei koko maailman urheilijoista Lontoon kisoissa. Hänellä on tulevaisuus edessä, eikä takana, kuten monella muulla.

Julia on taas kisojen sympaattisin urhelija, ukranalainen vaalea kaunotar. Hyppäsi naisten korkeushypyssä kaksi kertaa uuden oman ennätyksensä sijoittuen toiseksi. Häntä ei suuresti hämmentänyt omat suorituksensa, vaan käyttäytyi viileän hillitysti omien ennätyshyppyjensä jälkeenkin. Se oli ihan silmiinpistävä ominaisuus.

Hänelläkin on tulevaisuus edessä ja korkealla.