Tässä elämässä on tullut suunniteltua myös sotilaselektroniikkaa.
Kuvassa jatkokortin nokassa on testattavanani suunnittelemani kortti 130 mm Tornikanuunan automaatioon. Se kortti kertoo ohjelmistolle erittäin tarkasti tornikanuunan putken absoluuttisen suunnan, sekä korkeus, että sivusuunnissa. Sen tiedon perusteella tykki suunnataan niin, että ryssän laiva uppoaa haluttaessa. Otin valokuvan 5.3.1984.
Projektin alkuvaiheista tietoa
Puolustusvoimat olivat tilanneet Tampellalta 130 mm tornikanuunan prototyypin automaatioineen. Tampella toimitti kyseisen prototyypin ja oletti saavansa valmistaa sarjan automaatioineen kaikkineen.
Puolustusvoimat halusivat kuitenkin kilpailuttaa tornikanuunan automaation (elektroniikan) erikseen. Niinpä Pääesikunnan Sähköteknilliseltä osastolta lähetettiin tarjouspyyntö mm. Altimille.
Seppo Ropponen heitti tarjouspyynnön pöydälleni ja lähetti Seppo Riitamaan (mekaniikkamiehenä) ja allekirjoittaneen (elektroniikkamiehenä) ottamaan selvää mistä oikein on kysymys. Niinpä komennuskunta Riitamaa & Putkinen suuntasi Santahaminaan tutustumaan prototyyppitykkiin.
Meidät otti vastaan melkoisen rautamurikan lisäksi Di. Jorma Pesonen Sähköteknilliseltä osastolta ja majuri Pertti Malmberg käyttäjien edustajana. Malmberg vaihtoi sittemmin asepuvun väriä kohoten kontra-amiraaliksi.
Isännät esittelivät prototyypin toimintaa ja laitteistoja yksityiskohtaisesti. Itseäni ihmetytti valtavan paksut kaapeliniput joka puolella tornia yhdistämässä erilaisia näyttö- ja käyttölaitekoteloja. Minua suorastaan hirvitti kuvitella mitä yksittäinen sirpalekin saisi aikaan siinä kaapelipaljoudessa. Niinpä samoilla lämpimillä ilmoitin, että tällaista me emme ainakaan halua tehdä ja kysyin onko isännillä mitään sitä vastaan, jos joka purkissa on mikroprosessori (siihen aikaan ei kovin yleinen vimpain) ja mahtavien kaapelinippujen sijasta kotelot yhdistetään prosessorikaappiin sarjaliitännöillä, eli ohuilla yksittäisillä kaapeleilla. Isännillä ei ollut mitään ehdotustani vastaan, joten Altim tarjosi ehdottamaani ratkaisua.
Meille näytettiin myös latausautomaatin toiminta – miten kranaatit menevät automaattisesti tykinputkeen. Latausautomaatio oli toteutettu pneumaattisella logiikalla, joten ”hiukseni nousivat pystyyn” ja ehdotin saman tien, että ne pih-pah-puh-vehkeet heitetään kaatopaikalle ja Altim toimittaa myös mikroprosessoripohjaisen latausautomaation sen muun toimituksen yhteydessä. Valitettavasti ehdotukseni ei ottanut vielä silloin tulta, vaan Tampella sai toimittaa sarjakappaleisiinkin ne pih-pah-puh-vehkeet.
Kun sitten käytännön ammunnoissa paljon myöhemmin ilmeni, että se pih-pah-puh-automaatio oli hengenvaarallinen koko tykin miehistölle, niin isännillemme taisi tulla mieleen ehdotukseni ja Altimilta pyydettiin erikseen tarjous latausautomaatiosta, joka ei enää iske kranaattien sytyttimiä lyttyyn ladattaessa. Toimitimme sellaisen, eikä valituksia ole kuulunut. Siinä yhteydessä sain kunnian suunnitella suojalogiikan, joka pysäyttää toiminnan ennen vahinkoa vaikka useampi kuin yksi millainen hyvänsä vika ilmenee – se oli mielenkiintoinen projekti.
No, ilmeisesti arvaattekin jo, että Altim voitti sen ensimmäisen tarjouskilpailun ja pääsi toimittamaan tornikanuunoiden automaation. Tampellan pääjohtaja oli kyllä kuulemma tullut puhelinlankoja pitkin Ahlströmin pääjohtajan kimppuun ihan tosissaan, kun olimme tulleet heidän tontilleen.
Tornikanuunan lyhenne on 130 53 TK
Se 130 on kaliiberi millimetreinä ja 53 tarkoittaa putken pituutta kaliibereina.
