Aurinkovoimasta – valtakunnanverkkoon tuotettavasta sähköstä

”Reporadion” eli vihervasemmistolaisen YLEn uutisissa toitotettiin tänään  useissa lähetyksissä miten aurinkovoima on moninkertaistunut Suomessa viime vuosina. Väitettiin myös investoinnin aurinkovoimaan maksavan itsensä takaisin kymmenessä vuodessa. Tietysti annettiin ymmärtää, että sen kymmenen vuoden kuluttua kassaan kilisee mukavasti rahaa.

Kuinka ollakaan ”unohdettiin” jälleen mainita, ettei sitä aurinkovoimaa rakenneta Suomeen ilman valtavia tukiaisia veronmaksajien pussista – ja tietenkin se oleellisin asia, että aurinkovoima on Suomessa haitallista sattumavoimaa. Sähköä tulee kun sitä ei tarvita, eikä tule silloin kun sitä tarvitaan.

Grrr…

Ihmelääke EU:lle tai edes prioriteettien tarkastus

Törmäsin EU-puolue EPP:n (suomesta Kok, KD) julkisuustempaukseen taannoin. He kyselivät kansalaisten mielipiteitä toiminnastaan, EU:sta ja niin edelleen. Jaoin mietteeni lyhyellä videolla jonka he laittanevat ö-mappiin, mutta voinpa jakaa aatteitani näin blogimuodossakin. Perusvinkkini on tämä: prioriteetit kuntoon EU:n johtotyössä. Kansalaiset hieman korkeammalle tällä listalla.

Journalismin pelko on tyhmyyden alku

Punainen lanka juttuuni tuli Politiikkaradiosta, jossa Pertti Salolainen (kok) piti esimerkillisen typerän saarnan mediapelosta. Hänen mielestään poliitikkojen ei pitäisi sanoa mielipiteitään rehellisesti, koska on riski että media – tai jos tosi pahasti käy, kansainvälinen media noteeraa sen. Notta mitä helvettiä nyt? En ole samaa mieltä esim. tuossa keskustelussa mainitun Sampo Terhon (uv) mietteistä, mutta en helvetissä halua ennakkosensuuria poliitikoille. Haluan, että he kertovat mielipiteensä. Ei ole koskaan häviöksi että poliitikot kertovat mitä ovat asioista mieltä. Kivuliaskin totuus voittaa näyttelemisen.

Tässä tullaan EU:n päätöksenteon haasteeseen. Tiedämme, että lobbarit ovat kansalaisia tärkeämpiä. Tiedämme, että komissio kävelee aina tarpeen tullen parlamentin yli. Tiedämme, että niin tekevät myös komission kaikki ulkomaiset kumppanit sekä NATO. Nyt tiedämme, että myös media kävelee kansalaisten yli. Jos meppi tekee kymmenen tunnin työpäivän, montako sekuntia siitä työstä on EU-kansalaisten hyväksi? Ei montaa, rohkenen arvata.

Tavalla tai toisella, EU-päättäjien on nostettava kansalaisten asema pari pykälää korkeammalle prioriteettilistalla. Heidän pitää uskaltautua puhumaan totta. Heidän pitää pystyä sanomaan ”en tiedä”, sillä ne ovat viisauden sanoja. Euroopassa on harjoitettu vuosituhansien ajan tiedonvaihtoa diplomatian, kulttuurin ja tieteen aloilla, joten emmeköhän ole jo perusteet hanskanneet? Eivätköhän päättäjät voi ottaa sen riskin, että puhuvat kansalaisille totta?

Teatteri vapaa-ajalle

Dialogi ja avoin keskustelu ovat tie eteenpäin. EU:ssa on ongelmia ja mahdollisuuksia. Ongelmia ei voi korjata, ellei niitä ensin selväkielisesti nimeä ja nosta pöydälle. Tämä tulee ottaa selväksi linjaksi. Oikea linja on rehellinen, asiallinen ja vastuullinen.

Jos poliitikolla on hurja tarve teatterin tekemiseen, tehköön hän sitä vapaa-ajallaan, mieluiten teatterilavalla.

Soteen tai saveen

Soteen tai saveen

 

Koville ottaa porvarihallitukselle päästä tekemään tiliä hoiva-alan yrityksille uuden Soten myötä. Veikkaus on ollut suomalaisten lempilapsi ja veikkausvoittovaroista osa on mennyt kansanterveydelle. Yksi risti kaksi – pennit miljooniksi – Veikkauksen mainos aikanaan, jonka monet varmaan muistavat.

 

Hallitus pelaa maakunta – ja valinnanvapauslottoa – kansanterveyttä näin tukien. Täytetyt kaavakkeet lähetetään perustuslakivaliokuntaan ja sen jälkeen koko hallitus pitää peukkuja pystyssä, josko nyt tärppäisi. Sydän sykkien odotetaan muuttuvatko hoiva-alan yritysten miljoonavoitot, miljardivoitoiksi.

 

Taas kerran tuli laitettua rastit vääriin ruutuihin, kyllä onni nyt koettelee ja on kääntänyt selkänsä hallitukselle, joka viattomasti, rehellisesti ja avoimesti haluaisi tehdä tulonsiirron myös hoiva-alalla kansalaisilta pääomille.

 

Toista se on meillä täällä Pohjois – Pirkanmaalla. Ei tarvittu lottoa tai veikkausta kun päättäjämme ja Pihlajalinna yksissä tuumin jyräsivät kuntapalvelut suohon. Yksi vankka perustelu palveluiden yksityistämiselle oli: Ihan sama kuka palvelut tuottaa – kunhan palvelut pelaa.

 

Sen palautteen perusteella mistä saamme lukea ja joita itsekin jatkuvalla syötöllä saan, on urheilutermiä käyttäen se, että tipuimme mestaruussarjasta divariin. Sosiaalipuoli tökkii pahasti, palveluita karsittu, hoitajat väsyvät ja asiakkaiden kukkaroihin rahat eivät tee pesää. Johonkin se raha pesän tekee, hm. hm. mihinkähän mahtaa kasautua??

 

No mutta, työllistäähän Pihlajalinna sentään. Ai juu, ihan unohdin, ainakin vaaleilla valittuja päättäjiämme. Siis sitä pienen pientä osaa, eli Parkanon ja Kihniön tarkastuslautakuntia. Me muut päättäjät olemme kuntalaisten tapaan äimän käkenä mihin veroeuromme kierrätetään.

 

Ei kai tässä auta kuin pelata sitä eurooppalaista lottoa, kun siitä näyttää Suomeen tulevan mahtavia potteja, viimeksi taas Tampereelle, eli lähestyy Kihniötä. Jos se noin sata miljoonaa jysähtää kohdalleni, heitetään Pihlajalinna ulos ja kunta alkaa itse tuottaa taas ne laadukkaat kuntapalvelut. Toki sen verran pidätän tulevasta voitosta itselleni, että saan teetettyä sisävessan ja juoksevan veden. Niin ja pääsemme kumppanin kanssa yhdessä käymään kuntoutuksessa saamaan apua vaivoihimme, kait se passaa?

 

 

 

 

 

 

Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa

Monikulttuurisuutta ei tänä päivänä pitäisi Suomessa tavoitella, koska se ei johda enää mihinkään hyvään. Näin totesi Helsingin yliopiston tutkija, tohtorin väitöskirjaansa valmisteleva Maïmouna Jagne-Soreau esseessään Ylioppilaslehdessä toukokuussa.

Lähde: Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse – Päivän lehti 28.6.2017 – Helsingin Sanomat

Tämä yllättävä väite löytyi Hesarista, vieläpä ilmeisesti afrikkalaistaustaisen fiksun nuoren naisen suusta.
Ensinnäkin on ihailtavaa, että tämä Ranskassa asuva nuori opiskeli pohjoismaista kirjallisuutta Sorbonnen yliopistossa ja päätyi Suomeen Erasmus-opiskelijavaihdon kautta, ja on nyt asunut ja opiskellut täällä kuusi vuotta.

 

Siksi Suomessa pitäisi siirtyä ”uuteen nationalismiin”, Jagne-Soreau kirjoittaa. Sellaiseen, jossa kaikki hyväksytään osaksi suomalaisuutta. Ja jossa ei olisi nationalismin lieveilmiöitä, kuten suvaitsemattomuutta, rasismia tai ääriajattelua. 

Siinäpä erikoinen ajatussotku, jossa on jotain oikein mutta paljon enemmän väärin. Ensinnäkin on huvittavaa, että joku näkee rasismin ja syrjinnän syntymisen monikulttuurin suurimpana ongelmana – sinä ongelmana, jonka vuoksi monikulttuuri on huono asia. Moni muu nimeäisi niiden sijasta vaikkapa naisten aseman heikkenemisen, lasten sukuelinten rituaalisilvonnat, tyttöjen pakkohunnutuksen, tyttöihin kohdistuvan sosiaalisen kontrollin, kunniakulttuurin ja raiskauskulttuurin.

Näin kirjoittaa Tiina Wiik blogissaan, jota suositellaan lämpimästi. Wiik jatkaa:

Suomi ei yksinkertaisesti ole rasistinen maa. Vaikka Hesari tykkää uutisoida kauheista rasismikokemuksista, jotka yleensä sijoittuvat jostain syystä HSL:n joukkoliikennevälineisiin – tuohon rasismin Bermudan kolmioon, jossa jatkuvasti rasisteerataan, mutta siitä ei koskaan jää todisteita. Jos suomalaiset olisivat Hesarin artikkelien mukaisia, he eivät muuta tekisi kuin neekeriä huutaisivat.

Kotouttaminen epäonnistui taas

Eikä mikään ihme; englanninkielestä ei löydy sanaa ’chanister’!

Mikä asiantuntija?

Vakavasti puhuen, kyse ei ole mistään pilakuvasta vaan ote työturvallisuusasiantuntijoiden sivulta.  Jos oma kielitaito ei riitä, kannattaisi käyttää asiantuntijoita.

Taas poliittinen eliitti pyörittää puppugeneraattoria

Vuosittain on muodostunut tavaksi, että poliittinen eliitti kokoontuu yhteen  monta kertaa jossain päin maata jauhamaan paskaa.  Joukossa tyhmyys tiivistyy. Puppugeneraattorit jauhaa samoja asioita kerrasta toiseen ja yleensä kielellä, jota tavallinen kansalainen ei ymmärrä. Kieli jota poliittinen eliitti käyttää muistuttaa munkkilatinaa.

Niistä asioista, joista kansalaiset haluaisivat kuulla poliittisen eliitin mielipiteitä ei käsitellä eikä ainakaan selkokielellä. Sellaisia asioita ovat mm. Suomen kanta EU:n kehittämisessä talous -ja rahaliittona ja puolustustakeet jäsenmaille.

Onko Suomi valmis menemään mukaan rahaliiton kehittämisessä niin pitkälle, että muodostuu yhteinen budjettitalous EU:lle, jota johtaa EU:n valtiovarainministeri? Vaiko ei?

Selvyyttä haluttaisiin Suomen kansan keskuudessa myös siitä mitä tarkoittaa EU:n turvatakuut, kun tiedetään, että EU:lla ei yhtäkään ukkoa aseissa. Ovatko suomalaiset tuuditettu harhauneen, että meitä tulisi joku auttamaan, jos idän jättiläinen taas kerran päättäisi tulla vaatimaan tukikohtia Suomen rannikoilta?

Meille on uskoteltu, että apua tulisi, mutta mistä. Mielipidekyselyissä suomalaiset luottavat EU:hun, kun luulevat, että sieltä saisimme apua tarvittaesa. Mutta ei saada, kun sitä apua ei ole.  EU.lla ei ole puolustusvoimia, on vain myötätuntoa ja sitä olemme ennenkin saaneet, mutta yksin olemme saanee puolustaa isiemme maata.

Näistä asioista haluaisimme kuulla poliittisen eliitin puhuvan ja selkokielellä, ei harhakuvitelmia jostain olemattomista turvatakuista.

Onhan toisaalta mukava kokoontua muutamaksi kesäpäiväksi yhteen pelkästään itsetehostuksen vuoksi. Pääseehän siten kuvaruutuihin ja voi päteä, vaikka ei tietäisi juuri mitään.

Nyt puppugeneraattorit jauhaa paskaa Porissa. Missähän seuraavaksi?

Poissa silmistä, poissa mielestä

Heinäkuu on paras lomakuukausi monen mielestä En tiedä, mitä tilastot sanoo heinäkuun ilmoista, mutta yhtäkaikki loma on aina loma, satoi tai paistoi. Lomalla ei paljon viitsi seurata uutisvirtaa ja miksi olisikaan, kun uutisköyhissä uutisissa suurimman huomion saa mellakat aina jossain päin maailmaa. Niihin mellakkauutisiin alkaa jo kyllästyä niin, että mieli tekee painaa kaukosäätimen pientä nappulaan ”sulje”.

Paljon mukavampi, kuin uutisten seuranta on narrata ahvenia mato-ongella laiturin nokassa tai lämmittää saunaa ja ottaa huurteiset piristykseksi.

Mutta kaikkialla ei ole hiljaista vaikka siltä vaikuttaa. Uutisväkikin on lomilla ja kestoimittajat eivät äkkää, että poliitikot tekevät v—umaisia päätöksiä juuri silloin, kun heidän touhujaan ei seurata. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Kreikkakin sai juuri yli 8 miljardin lainan EU-mailta pystyäkseen maksamaan vanhoja lainoja. Vähin äänin mediassa. Suomella on itselläänkin velkaa ihan tarpeeksi, mutta meidän herrat ottavat velkaa vaan lisää muita auttaaksen. Mihin me veronmaksajat joudumme, jos kaikki velat pannaan maksuun yhtäaikaa jonain päivänä?

Toinen iso asia asia muhii kaikessa lomahiljaisuudessa. Se on odotettavissa oleva uusi suuri pakolaisvyöry, kun Italian rannikolle ajautuvat salakuljettajien veneet tuovat muassaan kymmeniä miljoonia ELINTASOPAKOLAISIA paremman elämän toivossa. Suomenkin on otettava osansa heistä. Vai onko? Ei ole. Kokoomukselainen sisäministeri ajattelee kuitenkin Suomen tyänantajia, jotka tarvitsevat halpatyövoimaa ja on siksi valmis avaamaan ovet Suomeen.

Taas alkaa se sama rumba, joka koettiin vajaa kaksi vuotta sitten. Turvattomuus kaduillamme heikkenee. Naisten häirintä ja raiskaukset lisääntyvät rajusti ja meitä veronmaksajia kuritetaan, kun pakolaisvyöryt maksavat paljon euroja.

Elintasopakolaiset hakevat Suomestakin parempaa elämää, mutta saavat pettyä, sillä suomalaisten parempi elämä on menneisyyttä. Se päättyi, kun Sipilän hallitus pääsi valtaan ja entiset persuministerit ja nykyiset loikkariministerit käänsivät takkinsa. Heidän piti olla pienen ihmisen asialla, mutta he alkoivatkin kannattamaan rikkaita Kokoomuksen apupuolueena.

Tällaista tapahtuu kesähelteillä, kun kansa lomailee ja hallitus tekee kaikessa hiljaisuudessa päätöksiä, joista kansa olisi vihainen, jos tietäisi.

Köyhät kärkihankkeeksi

Puhumakos ensteksi vähän tuosta Amerikasta, sielähän sotateollisuus on se, mihin tallous perustuu?

No sitte, mistä net saa yhä uusia nuoria sotihmaan, no siittäkö sielei kaikki pääse koululuihin eikä ole kotoa tukea menestykseen, niin ainoa tie köyhillä on mennä armeijjaan?

Kouluissa luettaan yhä vieläki joka aamu se niitten lippuvala eli amerikkalaisuus on koko niitten maailma, sielei opeteta maailman historiaa, vaan Usan historiaa?

Eli varsinki tavanomaisissa eli valtion kouluissa oppilaat oppii isänmaallisiksi ja onnessaan mennee armeijhaan, jossei opi lukkeen?

Sielä lapset ei opi lukkeen eikä menesty koulussa, koululaitos on muutenki erikoinen, urheilumenestyshän on kans yks keino menestyä.

No nyt sielon hallinto ja Trumppi houkutellu köyhät äänestään, mutteivät aja köyhien asiaa, terveyenhuolto ei toimi ja uudistukset jumissa?

Ja näinhän Neuvostoliitossa ja Venäjälläki tapahtuu?

No sitte, mitä tapahtuu Suomessa, köyhät ja sortunheet eijjole hallituksen eikä hallinnon kärkihanke tääläkkään?

Sotaministeri Jussi Niinistö hommaa jopa asseita…

No entäs nämät maahanmuuttajat ja pakolaiset eikä meilä ees synny lapsiako vähän, tiättäkö mitä se tarkottaa, ei sisällissota mamuista synny, se syntyy meistä, jossei met aleta huolehtiin heikoimmista, meile tullee ongelmia, ei net köyhimmät ja huonovointiset jaksa aatella, non peloteltavissa vaikka mihin ja jopa sotihmaan?

Aatelkaa ihmiset itte asioita, älkää uskoko taaskhaan yhtään, mitä mie kirjotan, mutta tutkikaa ja olkaa herreillä!

– Hilkka Laronia

Nykyinen tiedonvälitys

Ennen oli Virallinen Lehti ja on vieläkin. Nykyään se kertoo valtion virallisista ilmoituksista, lakimuutoksista, konkursseista jne. Taisi kertoa ennenkin.

 

Nykyisiksi pääkanaviksi kuitenkin ovat nousseet Facebook ja Twitter, saattaa olla joku muukin. Poliittiset  päättäjät kirjoittelevat ”seinällensä” päätöksistään ja pikaviestipalvelu Twitterillä lähetellään tärkeitä selfie kuvia.

Eräs entinen pääministerimme ja peräti yhden ison tasavallan presidentti ovat ahkeria Twitter palvelun käyttäjiä.

Näistä palveluista lehdet sitten noukkivat sen, mikä niitä sattuu kiinnostamaan. Aamuisista iltalehdistä tuntuu tosin eniten kiinnostavan ihan muut asiat esim. ”povipommit” jne.

Onko se kuitenkaan oikein, suuri osa kansasta ei ole näiden palvelluiden käyttäjiä, ei ainakaan vanhempi väestö. Kuitenkin he ovat suurkäyttäjiä tiedon valtatiellä, koska eivät oikein muuhun enää pysty. Tavallaan siis tärkeätkin asiat saattavat mennä ohi suun.