Suomen kansaa ei ole olemassa
Satavuotista itsenäisyyttä juhliva Suomen kansa on historialtaan hyvin sekalainen seu- rakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyy- temme on suurinta koko Euroopassa. Län- sisuomalaisten ja itäsuomalaisten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten.
Sama pätee kieleen. 1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen pu- heenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia.
Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin. ”
Viime tiistai oli laskiaistiistai ja Kalevalan sekä suomalaisen kulttuurin päivä. Silloin meitä suomalaisia oli 5 509 767.
Tuolla populaatiolla katamme 0,075 prosenttia maapallon väestöstä. Kakku-viipaleeksi muutettuna osuutemme ihmiskunnasta on yhtä kuin murunen lautasen reunalla.
Maailman valtioiden joukossa olemme asukasluvulla mitattuna sijalla 112. Edellämme on Tanska ja perässämme Kirgisia.
Suomea meistä puhuu äidinkielenään 88,7 prosenttia ja ruotsia 5,3 prosenttia. Muu äidinkieli on 6 prosentilla Suomen väestöstä.
Että tämmöinen kansa, vai onko kansaa loppujen lopuksi edes olemassa? ”
RJK: On sekä kansa että kansakunta, ja ne ovat vielä harvinaisen lähellä toisiaan.
” Käännetäänpä aikarautaa 10 000 vuotta taaksepäin. Arkeologisten löydösten mukaan näillä rannoilla eleli niihin aikoihin ihmisiä, joiden me- noissa ja meiningeissä oli viitteitä sekä Baltiaan että Luoteis-Venäjälle.
Rannat kaartelivat kuitenkin aivan eri paikoissa kuin nykyään. Pohjoi- nen Suomi oli vielä ympärivuotisesti jään peitossa, ja nykyisen Pohjan- maan rannikko kulki Keski-Suomen ja Savo-Karjalan rintamailla. Metsissä kasvoi koivuja, haapoja ja pähkinäpensaita.
Todennäköisesti Fennoskandian itäosat houkuttelivat metsästystä ja keräilyä harjoittaneita eränkävijöitä ja asukkaita vähitellen sitä mukaa, kun jääkausi hellitti ja jään reuna vetäytyi pohjoiseen.
Pieniä ryhmiä tuli kenties ruuan perässä, levottomuuksien pelossa tai vain paremman elämän toivossa – niin kuin nykyäänkin.
Uudisasukkaiden lähtöpaikat olivat luultavasti eteläisen Euroopan läm- pimiä taskuja eli niin sanottuja refugioita. Yksi sellainen oli Ukrainan alu- eella. Toinen sijaitsi Baskimaan seudulla nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla.
Jälkimmäinen tasku on omiaan selittämään lounaiseurooppalaisten ja saamelaisten geneettistä sukulaisuutta. ”
RJK: Ei ole varmaa, että juuri se selittäisi sitä. Baskit eivät ole välttämät- tä kaikkein vanhimpia länsieurooppalaisia. He ovat voineet tulla myös Lähi-Idän-Mustanmeren seudulta maanviljelyksen mukana tai laivoilla. Baskeilla ja saamelaisilla voi olla vielä vanhempaa läntistä yhteistä perimää. Tai jopa saamelaisissakin voi olla laivalla tullutta väkeä.
” Ehkä osa alueen asukkaista jäi niille sijoilleen, kun taas osa jatkoi vaellustaan ja päätyi Norjan rannikolle sekä sieltä sisämaita kohti. ”
RJK: Yhteiset piirteet eivät taida olla läntisen refugin todennäköisimpien asukkaiden cro magnonien tyyppisiä.
” Täysin varmaa tietoa tulijoiden alkuperästä ei ole.
Arkeologinen aineisto ja varsinkin nykyaikainen geenitutkimus ovat kui- tenkin vahvistaneet, että itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset ovat histo- riallisesti tyystin eri porukkaa.
Maan eri osat saivat asukkaansa eri teitä ja eri aikaan.
Vuonna 2008 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi sa- volaiset eroavat varsinaissuomalaisista geneettisesti enemmän kuin englantilaiset saksalaisista. ”
RJK: Senhän ei välttämättä tarvitse kauhean paljon olla…
” Geneettistä etäisyyttä ilmaisevien FST-arvojen perusteella suomalais- ten sisäinen variaatio on poikkeuksellisen suurta. Se on suurinta koko Euroopassa.
Ruotsalaiset ja virolaisetkin ovat suomalaisille läheisempää sukua kuin toiset suomalaiset.
Suurin FST-etäisyysluku eri alueiden suomalaisten välillä on 60. Luku on hyvin korkea. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava arvo on 25. Maiden rajat ylittävässä vertailussa saksalaisten, ranskalaisten ja unkarilaisten erot jäävät lukuun 10.
Vesilintua voi siis heittää käsityksellä, jonka mukaan tätä pohjoista perukkaa asuttaa perimältään yksi läntisen maailman homogeenisimmistä eli yhtenäisimmistä kansoista. ”
RJK: Geeneillä ei ole kansan ”kohtalonyhteydessä” erityisen keskeistä roolia varsinkaan, kun ne ovat sekoittuneet tehokkaasti.
” Totuus on päinvastainen. Suomi on toisistaan suuresti poikkeavien heimojen maa. Olemme sekalaista seurakuntaa. Olemme todellinen tilkkutäkki. ”
RJK: Juu: Nimenomaan HEIMOJEN maa Suomi oli harvinaisen pitkään, vielä valtiovaltaa vailla olevan alkuyhteiskunnan korkeimman asteen. Kaikki heimot eivät halunneetkaan koskaan muodostaa valtiollista aluetta rajoineen ja kuninkaineen, vaan pysyä heimoina: saamelaiset, liiviläiset, pirkkalaiset, kuurilaiset jne.
” Hevonen vaikutti suuresti Suomen ja Euroopan väestön muodostumiseen ja asutuksen kehittymiseen.
Ensimmäisinä hevosen kesyttivät nykyisen Ukrainan ja Etelä-Venäjän arojen ihmiset neoliittisen kivikauden lopulla. Se tarkoittaa noin vuotta 3 500 ennen ajanlaskun alkua. ”
RJK: Hevonen kesytettiin tuolloin Keski-Aasiassa. Ensimmäiset kesyt- täjät olivat ehkä europidista boma-kansaa, joka ilmeisesti sittemmin tunnettiin myös Kiinaa piinanneina ratsastajaheimoina xiognulaisina ja tanguutteina.
RJK: ” Aroille syntyi ratsastajakansa, joka kykeni liikkumaan aivan eri teholla ja vauhdilla kuin metsissä vaellelleet metsästäjä-keräilijät tai alkeellista kasvien ja kotieläinten kasvatusta harjoittaneet varhaiset maanviljelijät.
– Tämä porukka lähti liikkeelle ehkä vajaat 5000 vuotta sitten. Luista saadun dna:n tutkimus osoittaa, että kyseessä oli massiivinen invaasio. Se jatkui sukupolvien ajan, kertoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. ”
RJK: Itäbalttilainen Fatjanovon varsakirveskirveskulttuuri levittäytyi tuolloin 5300 e.a.a. alkaen jokireittejä pitkin Volgan alueelta länteen päin, mm. Suomeen.
” – Ne olivat hyvin miesvaltaisia joukkoja, jotka ryöstivät matkoillaan naisia mukaansa. Lisäksi miehet olivat hujoppeja. Nykyravinnolla he olisivat venyneet keskimäärin noin 185-senttisiksi, mutta siihen aikaan 175 senttiäkin teki heistä jättiläisiä Keski-Euroopan varhaisiin maanviljelijöihin verrattuina. ”
RJK: Toimittaja Lundgren sekoittaa tässä nyt aivan ilmeisesti vasarakir-veskansan yli 1000 vuotta myöhempään SOTAVAUNUKANSAAN,jonka kokoonpanoon kuului myös vasarakirveskansaa: mm. indoeurooppa- laisten kielten liettuasta osoitettu yhteinen hevosvaunusanasto on LIETTUAN VASARAKIRVESLAINOJA.
”Karpaasimainen arokansa levittäytyi joka suuntaan.Se vaikutti vahvas- ti Keski-Euroopan ja eteläisen Suomenkin nuorakeraamiseen kulttuu- riin sekä jätti jälkensä geeneihin.Yli puolet suomalaisten geeniperimäs- tä on aroilta. Sama pätee myös muihin pohjoiseurooppalaisiin, esimerkiksi britteihin. ”
RJK: SOTAVAUNUKANSA ei tullut Suomeen. Vasarakirveskansa oli tullut tänne jo 1000 vuotta aikaisemmin.
” – On nähtävissä selvä linja Äänisjärven kautta Ukrainasta Suomeen, Niskanen korostaa. ”
RJK: Missähän Niskanen sen ”linjansa” näkee: maastossa, geeneissä vai muualla?
Geenit eivät kerro kauheasti ajankohdasta…
” Kun mukaan otetaan vielä eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden kaksi ryhmää (länsieurooppalaiset ja itäeurooppalaiset), pronssikau- den ja Ruotsin vallan aikana saapunut skandinaavinen geeniperimä sekä arktista rannikkoa pitkin Skandinaviaan välittynyt pohjoissipe- rialainen perimä, saadaan kokoon aikamoinen geneettinen sekoitus. ”
Se pohjoissiperialainen, kampakeramiikan omaksunut jengi toi VIIMEISTÄÄN Suomeen SU-kielen!
Mutta KULTTURINEN JATKUVUUS on ollt katkeamaton jo SUOMUS- JÄRVEN KULTTUURISTA ja heidän PUNAMULTAHAUTAUKSESTAAN, jonka myös kampakeraaminen kansa monin paikoin omaksui, ja jonka menoille LAINATTIIN UUSI SANASTO BALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneet…
” Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus
HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 – 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suo- messa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.
Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä ja kampake- raamiseen kansaan ja vasarakirveskansaan, nimittäin punamultahau- taus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itku- virttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hautausmaata (n. mon.) sanasta *remda, verbistä remti (remia) = levätä. Tuollainen ään- teenmuutos on länsibalttilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteel- lisesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on ”itkukoivu”.
Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.
On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm. Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamultahau- taus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.
On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antropologisten tutkimusten mukaan ollut lähinnä ”nordic-tyyppistä”, pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit, seelit ja kuurilaiset.
Jos suomen kielessä on jotakin erityistä ”paleota”, se on todennäköisesti peräisin ”suomusjärveläisten” kielistä. ”
” – Kyse on geneettisestä sekamelskasta. Sen myötä perinteiset käsitykset roduista on voitu romuttaa, Niskanen summaa.
Sitten on kieli. Suomalaisten alkuperää voi hahmottaa myös kielitieteen keinoin.
– Kieli antaa käsitteet, joilla hahmotamme maailmaa. Identiteettimme kytkeytyy kieleen. Se muokkaa meistä meidät, tuumaa kollegiumtutkija ja dosentti Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.
– Ilman suomen kieltä suomalaisuutta ei olisi olemassa ainakaan sellaisena kuin se nyt on.
Suomi on suomalais-ugrilainen tai uralilainen kieli. Sen kaukaiset juuret voidaan paikantaa Keski-Venäjälle ja Länsi-Siperiaan.
Näille maille kielet levisivät Saarikiven mukaan kolmessa aallossa ajanlaskumme alkupuolella, todennäköisesti ennen kristinuskon leviämistä. Sitä ennen Suomessa puhuttiin tuntemattomia kieliä. Niistä emme tiedä mitään. ”
RJK: HELVETTI SOIKOON, TOHTORI SAARIKIVI: TUOLLAISTA EI VOI VAIN VÄITTÄÄ, VAAN SE PITÄÄ TODISTAA!!!!
Tohtori Saarikivi, joka on potkut saanut Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori, mutta on taas palkkalistoilla HY:n Erkon säätiön rahoittamassa Tutkija-kollegiumissa, jossa muut ovat pääasiassa väitöskirjantekijöitä, ei ole AINA ollut tuota mieltä:
Hänen mukaansa Suomessa olisi asunut JO 2000 E.A.A. germaanista kieltä puhuneita etnisiä ja ja rudullisia ”PERSERMAANEJA”…
” (http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf)
Siinä vaiheessa kun kielitiede tavoittaa ensimmäiset merkit itämeren-suomalaisesta kielimuodosta (joka edustaa keskikantasuomen tasoa) Suomen lounaisrannikolla suunnilleen rautakauden alussa (n. 500 eaa.), oli täällä naapureina lainasanojen ja paikannimistön perusteella jo saa- melaisia ja germaaneja. Koska nämä varhaisimmat merkit perustuvat keskinäisiin lainoihin, ei ole mahdollista sanoa, mikä kieliryhmä oli Lou- nais-Suomessa ensin. Tuossa aikatasossa ei vielä voida puhua suomen kielestä, vaan vasta kun oli ensin saavutettu myöhäiskantasuomen taso ja kun sitten sen Suomessa puhuttu murre alkoi eriytyä Virossa ja Karja- lassa puhutuista murteista, voidaan sanoa itsenäisen suomen kielen ”syntyneen”. Tämä tapahtui arviolta joitain vuosisatoja jälkeen ajanlaskun alun.
(HM: Suomessa ei ole tuolloin ollut germaaneja, ”etymologiat” ovat väärennettyjä: ne ovat balttilaisia.)
.
Tässä vaiheessa tätä nimenomaista suomen kielen esimuotoa (jota voidaan kutsua selvyyden vuoksi muinaislänsisuomeksi) puhuttiin vas- ta kapealla rannikkokaistaleella Karjaalta Satakuntaan;alueen germaa- nit sulautuivat ajan mittaan länsisuomalaisiin jo kauan ennen ruotsa- laisten saapumista. Muinaislänsisuomesta polveutuvat suomen kielen länsimurteet. Sisämaassa aivan eteläisintä Suomea myöten puhuttiin saamea, mikä näkyy saamelaisperäisistä paikannimistä: sellaisista, joiden elementit eivät voi selittyä suomalaisten sanojen pohjalta vaan joissa näkyy saamelaiskielille tyypillinen äännekehitys. Todistusaineisto ei siis perustu suomalaisia sanoja sisältäviin nimielementteihin kuten Lappi-, Lapin-, Poro- tms. kuten usein virheellisesti luullaan (Ks. edellinen linkki jatkoviitteineen.)
Toiselle vuosituhannelle tultaessa Suomeen levisi idästä toinen itäme- rensuomalainen kielimuoto, muinaiskarjala. Sen jatkajia ovat suomen kielen itämurteet eli savolais- ja kaakkois- eli karjalaismurteet (ja Suo- men ulkopuolella karjalan kieli ja inkeroinen). Suomen länsi- ja itämur- teet ovat siis erilähtöisiä, ja ilman keinotekoisen kirjakielen yhdistävää vaikutusta ne olisivat voineet kehittyä omiksi kielikseen.
(http://www.elisanet.fi/alkupera/Suomensynty.html)¨”
Seuraavat ”suuret löydöt”, joiden yksi tekijä aina on Jorma Koivulehto, ovat huijausta:
1. Pronssikautiset germaanilainat: kaikki esimerkit ovat jotakin muuta, tai sitten nuoria germaanilainoja;
2. Omaperäisille ja vanhoille balttilainoille tyypillisen vanhalla kaavalla (kivi, kiven) taipuvat ”grmaanilainat”;
3. ”Suomen kautta saameen lainautuneet” ”vanhat germaanilainat”;
4. germaanikielten s:n tai k:n lainautuminen suomen h:ksi: kyseessä on tavan takaa esimerkiksi liettuan k:n ja samalla latvian s:n lainautumisen suomeen h:ksi (niiden väliltä olevasta suhuässällisestä muodosta);
”Vanhojen germaanilainojen” todellinen jakautuminen näyttää tällaiselta:
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1378237.html#p1378237
Olen nyt merkinnyt vihreällä myös mielestäni varmat (”uudet”, joita ne kaikki ovat!) germaanilainat, tasapuolisuuden vuoksi…
Tässä kuitenkin ko. otoksesta on varmat ”myöhäiset” balttilainat pu- naisella ja epävarmat ja vasarakirvesbalttilainat sinisellä, kelttilainat ruskealla, (vanha taivutuskaava kuten SU- ja balttisanoilla, mutta EI KOSKAAN germaani- eikä slaavisanoilla; sen sijaan on kyllä uusia laino- ja baltti- ja SU-kielistä, jotka taipuvat uudella kaavalla), slaavilainat ja suorat iranilainat harmaalla (uusi kaava) ja sanat, joille esitetty kermaa- nietymologia on muista syitä varmasti höpölöpöä, violetilla, sanat joita ei ole mitään syytä epäillä lainoiksi, vaikkei päinvastaisiakaan todisteita olisi, mustalla, ja sanat, joita ei ole suomen kielessä, keltaisella… Vasarakirveskieli katsotaan balttikieleksi (tässä yleensä siniseksi).
Kun sana on uusi germaanilaina, on usein osoitettavissa myös se vanha joko murteista tai lähikielistä, esim maha, melk(ku), saamen mielga, eläimen maha (palE).
(P tarkoittaa Suomenlahden pohjoispuolista, minkä pitäisi olla ”aivan erityinen todiste germaanisuudesta”…)
[Tässä kun värit eivät näy on nyt merkitty mustalla todennäköiset todelliset, ”myöhäiset” germaanilainat (ja pari sanaa, joita ei ole olemassakaan suomessa). Muut ovat muuta.
” ahku?, aihe, airut, aistia, aivina, aljo (vrt. alje < alkaa), ammatti, ?ankea, ansaita, ansas,?apara,P astuva,autio, autuas (<auttaa), avio?, haht(uv)a, hakkula, hallita, halme, P harjus, hartia, hidas, hipiä, P huja, P hulas, P hulhava, huokea (P),huoma?, huotra,hurskas, juko,juusto?, kaira, kaita, kale?, kaltio, kamppi, karsia (P), kasa, katras, P kattara, katve, kauto, kehto, keidas, keihäs, kenno, keritä, kernas, kerp(p)o, kiiras?, kiivas, ?kirma, kuja (?), kulju, P kullas, kumpu, kunnia, P kutta, P kuupano, kuva (?), ky(k)äs, laes, laidun, laikka (?), laipio, laita, lakata, P lannas, lantio, lattia, P launa, laupias, lautta, P leivo, lenseä, P leukojainen, levo, levä(l- lään), P liekko, lieko, lievä, liikkiö, liina, P liiva, P louhi, luote, maha, malja, mallas, ?malto, marhaminta, marsio,P meruta,mitta (?),? monni, murha, murkina (?),P myyriäinen,napakaira,P nappula,P narkka,nasta (?),nauta, nauttia,P nuode,nuora, nuotio, nypätä, päde (pade?),paipata, paita (ras- va), P paittilas, P pallo, palsi?, P paltti, pan(k)ko, pankku, pantio, parila, P perhana, P pihatto, porras, pullo, purilas, pyrkiä(?), raate, raavas, raippa, raita, raivata, raivo, rakas, rauma,P raura,P reipas,P rievä,P riima, riutta, P ruho, ruhtinas, runo, ruoke, ruokko (?liivi), P rutja, ruto~rytö), räivä, P saha, sai(h)vo, saippua, sairas, sakko?, saura, siivilä, P sima, P siula, surku, tade, taika (P), taina, P taivas, tanko, tarita, tehdas?, tela, teljo, teura(s), tuhto, tuomita, tunkio, tupas, P turilas, upea, vaania, vahla, valas, vantus, vaola, vartoa, vaula, verkilö, viikko, vuokra, väkä, äyräs. ”
Saarikivi: ” – Ensimmäinen aalto oli saamelaispohjainen. Suomi saame- laistui. Täällä puhuttiin saamelaiskieliä. Vielä 1500-luvulla niiden puhujia oli suurimmassa osassa maata eli ainakin Keski-Suomessa, Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Vähitellen nuo seudut sitten talonpoikaistuivat. Tuli vakituista asutusta.
Kaksi muuta kieliaaltoa olivat itämerensuomalaisia. Toinen niistä tuli Virosta läntiseen Suomeen ja toinen Karjalankannaksen sekä Äänisenkannaksen kautta Savo-Karjalaan.
– Kummankin pohjana oli kantasuomi, jota ei koskaan puhuttu Suomessa. Sitä puhuttiin Inkerinmaalla, Virossa ja kenties etelämpänäkin, Väinäjoella saakka. ”
RJK: Tuon yllä ollevan höpinän mukaan Suomessa olsi puhuttu persermaania (P-sanat).
Mutta Janne saarikivi vetää takaisin, että TÄÄLLÄ EI PUHUTTU MITÄÄN TUNNETTUA KIELTÄ, tai sellaisten ryhmää!
” Maahanmuuttajien kielet olivat kantasuomen tytärkieliä. Saarikivi arvelee niiden olleen keskenään suurin piirtein yhtä erilaisia kuin latinan tytärkielet ranska, italia ja espanja.
Yhtenäinen kieli tuottaa yhtenäisen mielen. Näin ajattelivat suomalai- suuden lipunkantajat, jotka ryhtyivät 1800-luvun nationalismin koit- teessa luomaan ja tuomaan kansalle yleiskieltä, jota kaikki puhuisivat ja ymmärtäisivät.Sitä varten tarvittiin kattava koululaitos. ”
RJK: Suomalaiset oppivat silloin noin viikossa auttavasti ymmärtämään suomen toista murretta, kun ne ”menivät koodilla”…
” Varhainen lähtökohta oli 1500-luvun Turku. Turun seutu oli Varsinais- Suomea. Ainoat itseään suomalaisina pitäneet ihmiset asuivat siellä. Muualla oltiin vaikkapa savolaisia tai hämäläisiä. ”
RJK: EI SE KANSAN NIMI RATKAISE. SIITÄKIN VOIDAAN OMIENKIN KESKEN TAPELLA IKUISESTI…
” – Kaikki oppineet vaikuttivat Turussa, ja kaikki papit koulutettiin Turussa. Siksi suomea alettiin kirjoittaa 500 vuotta sitten nimenomaan siellä, Janne Saarikivi muistuttaa.
– Sitä suomea tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet. Siksi myöhemmin tuli tarve mukauttaa kieltä.
Itäiset vaikutteet pääsivät kielen luomisessa niskan päälle 1800-luvun kansallishuumassa. Se oli mitä suurimmassa määrin Kalevala -buumin ja karjalaisen kansanrunouden ihannoinnin ansiota.
Eturintamassa uuden suomen asiaa ajoivat tunnettu Elias Lönnrot, vä- hemmän tunnettu Daniel Europaeus ja vähän tunnettu Wolmar Schildt. Hän oli jyväskyläläinen suomalaisuusmies, jonka missiona oli saada maahan suomenkielinen oppikoulu.
Sitten oli juvalainen Carl Axel Gottlund, kirjailija ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori.
– Gottlund kannatti kirjakielen kehittämisessä itämurteita, erityisesti savoa, ja oli sikäli radikaali anarkisti, että hänen mielestään kieltä olisi pitänyt kirjoittaa niin kuin sitä puhuttiin. Hän jäi kuitenkin tappiolle, Saarikivi toteaa.
– Lopulta yleiskielestä tuli tarkasti modifioitu kirjakieli, kombinaatio, joka ei ole kenenkään äidinkieli. Se on meille kaikille vieras kieli.
Saarikiven mukaan kyse on samankaltaisesta poliittisesta rakennelmasta kuin suomalaisuuden määrittelyssä. ”
RJK: Ihan vapaasti, kunhan meni läpi…
” – Suomen nykyinen väestö on historiallista sattumaa. Olemme sattu- malta samassa maassa asuva kokoelma itämerensuomalaisia kieliä puhuvia heimoja. Esimerkiksi karjalaisia ja inkeriläisiä tähän väestöön ei lueta. Siinäkin on kyse politiikasta. Näin on vain päätetty. ”
RJK: Kyllä inkerinsuomalaiset luetaan etnisesti suomalaisiin. Vienankar-jalaisetkin luettaisiin, elleivät he olisi ortodokseja. Venäjällä suomalai- sen ja karjalaisen/inkerikon ero katsotaan (perinteisestä) uskonnosta.
” Toki tilkkutäkkimäisestä väestöstä voi aikojen saatossa muodostua kansa tai ainakin kansakunta.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump puhuu The American peoplesta, vaikka valtava valtio on vain 240 vuotta sitten syntynyt satojen vähemmistöjen mosaiikki. ”
RJK: Tuo on Donaldin retorikkaa. Lainsäädännössä se on ”nation”. ja ”Liittovaltion” on ”National”.
” Pienemmässä mitassa sama pätee nykyiseen Ruotsiin.
Entisestä Ruotsista alkoi 1100-luvulta lähtien muuttaa ”siirtolaisia” Itä- meren tälle puolelle. Ruotsalaisasutus levisi saaristoihin ja rannikolle. Sinne se myös jäi. Pari sataa vuotta myöhemmin Suomen rannikkoseudut olivat jo lähes täysin ruotsalaistuneita.
Sisämaassa syntyi puolestaan 1500-luvulla muuttopaineita pohjoiseen ja itään. Väestöä matkusti lähinnä vesitse asuttamaan erämaita Poh- jois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jo tuolloin liikkeellä oli myös Ruotsin kautta maahan saapuneita romaneja.
Käsky koko maan asuttuna pitämisestä kävi kuningas Kustaa Vaasalta. Hallitsija himoitsi verotuloja ja maata sekä halusi rautaa rajoille. Samal- la piti pönkittää kuninkaan valtaa ja juurruttaa uutta luterilaista uskoa rahvaaseen.
Todellisen kasvupiikin asukaslukuun toivat Venäjän vallan alla 1830- luvulla alkaneet lapsentekotalkoot. Perheiden kasvu johtui maatalou- den kehittymisestä ja uusien tilojen sekä torppien perustamisesta. Eniten lapsia syntyi kuitenkin mäkitupalaisille ja muille tilattomille.
Syöjien lisääntyminen ja syötävän väheneminen johtivat 1860-luvulla suuriin nälkävuosiin. Huonot viljasadot pakottivat nälkäiset ihmiset liikkeelle, mikä levitti kurjuutta ja tartuntatauteja. Tauteihin menehtyi arviolta 270 000 suomalaista. ”
RJK: Suomi ei ottanut poliittisista syistä tsaarinvallan ruokatukea vastaan, vaikka sellaisen siirtely oli tsaarinvallan ydinosaamista, joka piti paljon suurempaa osaa maata viljeltynä kuin ilman sitä olisi ollut mahdollista arojen kuivuusalueilla ja havumetsävyöhykkeen hallamailla. Näissä oli huonot vuodet vuoronperään.
” Moni lähti hakemaan työtä ja leipää valtameren takaa. Toisaalta Suo- meen myös muutti venäläisiä, juutalaisia, tataareja ja enemmän tai vähemmän varakkaita yrittäjiä sekä idästä että lännestä. Tilkkutäkistä tuli entistäkin kirjavampi.
Monenkirjavaa väkeä meni, tuli ja jäi maahan myös 1900-luvun alku- puolella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli jopa enemmän ulkomaalaisia kuin Ruotsissa.
Pelkästään muutamana maaliskuisena yönä 1921 Suomeen käveli Kronstadtista tuhansia neuvostomatruuseja perheineen. Seuraavana talvena Itä-Karjalan kansannousua seurasi vielä suurempi pakolaisaalto.
Jatkosodan lopulla Suomessa oli lähes 100 000 ulkomaalaista, mutta raskaiden rauhanehtojen jälkeen kaikki oli toisin. Kovia kokenut kansa- kunta keskittyi karjalaisen siirtoväen asuttamiseen ja maan jälleenra- kentamiseen. Suomi yritti yhtenäistyä ja käpertyi samalla sisäänpäin. Kotiliesi lämmitti.
1970-luvulla Suomi otti sentään vastaan pieniä ryhmiä Chilen ja Viet- namin pakolaisia, mutta muuten rajoilla oli hiljaista. Väkeä virtasi lähes yksinomaan toiseen suuntaan: Suomesta Ruotsiin.
Näiden aikojen maahanmuuton ensimmäinen aalto koettiin vuonna 1990, kun somalipakolaisia saapui maahan. Toinen koitti syksyllä 2015. Tuona vuonna Suomen rajan ylitti noin 32 500 tulijaa.
Nyt Suomi on koko lailla toinen maa kuin valtiollisen itsenäisyyden alussa vuonna 1917. Myös väestön rakenne on muuttunut ja asukasluku kasvanut. Sata vuotta sitten meitä oli vain 3,1 miljoonaa. ”
RJK: Saarikiven aivopieru voidaan tulkita kahdella tavalla:
a) Suomessa oli TÄYSIN TYHJÄÄ ainakin just ennen ajanlaskun alkua, tai sitten
b) Suomessa puhuttiin sittemmin hävinneitä, nykytieteelle tuntemattomia kieliä, ja vain niitä.
Jälkimmäisessä tapauksessa pitäisi löytyä sanoja ja paikannimiä, jotka ovat täysin tuntemattomista kielistä, mm. paikannimiä. Sellaisia Koivu- lehdon-Saarikiven koulukunta ei ole pystynyt kovasta yrityksestä huoli- matta osoittamaan. Eikä tietenkään olisi mikään IHME vaikka sellaisia olisikin!
Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Saimaa, Imatra, Akaa ja Päijänne ovat selvääkin selvempää balttia. Myös Koli voi olla vasakirveskieltä ja tarkoittaa vaikka kalliota. Liettuan kalnas tarkoittaa ”kohollaan olevaa”.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-ves…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-saamelaisista-pa…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-a…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-p…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/saamelaisten-historia-n…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-kielihistoriasta
Jänis on kuuria/preussia, ilves liiviä, saari ja saarni viroa…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalai…
