Tampereen Uuden (kolmen) Yliopiston Säätiön puheenjohtajaksi on valittu 70-vuotias biokemian tohtori Marja Makarow, joka on ollut mm. Helsingin yliopiston vararehtorina, Suomen akatemian tutki- musjohtajana, Euroopan Tiedesäätiön puheenjohtajana Strassbur- gissa, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin hallintoneu- vostossa sekä perustamassa myös kilpailevaa Aalto-säätiöyliopistoa.
Ainakin minun mielestäni hän on epäonnistunut kaikissa tiedejohtajan tehtävissään ainakin tieteen kannalta.Herää kysymys,onko Tampereen uusi yliopisto tosiasiassa Suomen tieteen roskapankki. ”Elinkeinoelä- mähän” yleensä vaatii Suomen yliopistomäärää karsittavaksi ja keski- tettäväksi ”yhteen tai pariin huippuyksikköön” – joihin Tampere ei näytäkään kuuluvan!
”Naisten tieteen” humua ja sumua Halosen kaudella…
Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004
” Naisten päivän päätilaisuus on vetänyt Helsingin yliopiston juhlasalin liki täyteen merkittäviä naisia kunnianarvoisan Helvi Sipilän johdolla. … Taiteilijaprofessori Kaari Utrion ja professori Outi Hovatan puheiden jälkeen eturivistä nousee asiallisen tyylikkäästi … pukeutunut nainen. Marja Makarow kävelee puhujapönttöön esittämään juhlaväelle naistutkijan tervehdyksen. Hän kertoo Viikin kampuksella vuosittain järjestetyistä naisten päivän seminaareista, joissa tutkijanaiset ovat puhuneet kokemuksistaan.
– … Halusimme järjestää tämän tilaisuuden siksi, että voisimme tarjota rohkaisevia roolimalleja nuorille naisille – ja meille muillekin, Makarow päättää ja jättää lavan Tarja Haloselle.
Marja Makarowia itseään vakuuttavampaa roolimallia tutkimuksen maailmasta on vaikea löytää (”Tieteen” mielestä) ”…
Tiede korvattiin Helsingissä neurohölynpölyllä…
Tuon ajan “erityistä naistentiedettä” edustivat ehkä vieläkin enemmän ainakin julkisuudessa “Ihmisen peilineuroonien” mukamas “todistaja” Riitta Hari Teknillisen Korkeakoulun kylmälaboratoriosta, psykologian professorit Liisa Keltikangas-Järvinen, Kirsti Lonka ja Marjaana Lindeman (”synnynnäinen tieto”) Helsingin yliopistosta.
Maria Makarowin yksi perusvirhe oli, että hän tiedejohtajana kaatoi noille rahaa kuin suokuokalla, miljardeittain. Se myös osoitti, että hän ei tosiasiassa ymmärrä tieteestä.
Tämän ei ole tarkoitus olla loukkaus naisia vaan hölynpölytiedettä vastaan. Se käyttää kaikkia mahdollisia ja mahdottomia ”kortteja”, mitä ikinä vaan keksii.
Vararehtori Marja Makarov opetti ja opetutti Eric Kandelin paskaa ”neurofysiologiana”!
Helsingin yliopiston vuoden 2005 – 2008 opetusohjelmasta:
52265 Neurobiologian luennot, 5-13 op
Tavoitteet ja sisältö:
Luennoilla käsitellään mm. neurobiologian suhde muihin tieteisiin -neurobiologian tutkimusmenetelmiä – neurobiologian aatehistoriaa -hermosolukalvon biofysiikka; sähkökemiallisten ilmiöiden termody- namiikka -hermosolujen sähköinen ja kemiallinen signalointi (aktio- ja lepopotentiaali, synapsien toiminta)
– aivojen plastisuus: hermosoluyhteyksien synty ja ylläpito
– oppiminen ja muisti
– soluvaurioiden mekanismit ja vaurioista toipuminen
– tiedonkäsittely hermostossa
– motoriikka: motoriset ohjelmat; liikkeiden suunnittelu ja toteutus
– neuroetologiaa: kiinteät liikemallit -aistimukset ja havainnot
– sisäiset representaatiot; tietoisuuden neurobiologiaa
Kirjallisuus: luentomoniste, Purves et al: Neuroscience;
Bear et al: Neuroscience – Exploring the Brain;
Kandel et al.: Principles of Neural Science;
Kaila: Hermoston ja käyttäytymisen biologiaa
Kandelin ”molekyyliajatteluteoria” on järjettömyys
Kökkönoopelisti Eric Kandel on pöyristyttävä huijari, eivätkä nämä hänen esittämänsä molekyyli-ilmiöt ja täysin uusien neuronienvälisten fyysisten kytkentöjen muodostuminen ole muistin mekanismi ainakaan millään selkärankaisella, keskushermostollisella lajilla.
Kandel huijaa härskisti myös keskushermostottomilla selkärangatto- milla kuten kuten banaanikärpäsillä ja merietanoilla tekemissään vale- kokeissa, joissa hän mm. ”simuloi aistiärsykkeitä” kohdistamalla säh- köisiä ”neurosignaaleita” suoraan vaikka banaanikärpäsen alkoholire- septorin (jolla se löytää ruokansa) neuronien viejähaarakkeeseen akso- niin. Se oli muka viinasta vieroittava rankaiseva ärsyke (se ei ollut lain- kaan ärsyke, sellaiset tulevat aistimiin), joka saa banaanikärpäsen het- keksi ”raitistumaan pahan tunteen takia” (kuin antabus)!!! Se lakkaa ainakin joksikin aikaa kokonaan syömästä, ja kuolee (koska ei löydä ruokaa), ellei lillu jossakin hedelmämehussa. Jos se kuitenkin lilluu sel- laisessa ja syö, palautuu myös alkoholintunnistus ja liikkuva ruoanetsin- täkyky, koska alempien olioiden neuronit uusiintuvat ja palauttavat geneettisen mallin. Näin Kandel tulkitsee drosophilan viina- ja ruokala- kon ”pavlovilaiseksi ehdollistumiseksi”,koska se on muka ”palautuvaa, väliaikaista oppimista” (mikä on ydintuntomerkki)! Pavlovilaista eh- dollistumista,joka perustuu palkitseville ja rankaiseville kokemuksille, ja jolle ihmisen muisti yksinomaan perustuu, esiintyy vain aivokuorellisilla tasalämpöisillä lajeilla: nisäkkäillä ja linnuilla.
Jotakin tekemistä lipidilauttojen kanssa? Tuskin!
” … Kliiniseen biokemiaan suuntautunut opiskelija Makarow os. Mäkinen pääsi tekemään gradua professori Ossi Renkosen laboratorioon Mei- lahden teoreettisissa laitoksissa ja valmistui v. 1975 filosofian kandi- daatiksi. Hän päätti jatkaa väitöskirjaan asti, joka valmistui v. 1979. Ensimmäinen pätkätyö löytyi virusopin laitokselta, kunnes Makarow hakeutui tekemään varsinaista post doc -työtään Kai Simonsin tutki- musryhmään Euroopan molekyylibiologian laboratorioon Saksan Heidelbergiin. ”
Simons (s. 1938) on esittänyt teorian erityisistä lipidilautoista (rasva- molekyylilautoista, lipid raft), jollaisia muodostuisi solukalvoilla näiden kanssa kosketuksiin joutuneiden proteiinimolekyylien kanssa noiden molekyylien ympärille siten, että proteiinimolekyylit voisivat näin kulkea solunkalvon läpi sisään ja ulos. Tärkeä aine lipidilautassa olisi mm. kolesteroli. Lipidilautat olisivat kooltaan 10-200 µm:n luokkaa.
Lipidilauttoja on tutkittu nyt 40 vuotta mm. Simonsin johdolla ilman, että niiden olemassaolostakaan olisi saatu sitovaa näyttöä, mutta se ei silti varmasti ole ollut turhaa. Paljon muuta tärkeää ja uskomatonta on keksitty, siellä. Vuonna 2000 Simons muutti Dresdeniin Max Planck -instituutin Solubiologian ja genetiikan osaston valmistumisen yhteydessä, jonka johtajana toimi vuoteen 2006. Nykyisin Simons toimii johtajana tutkimusryhmässä, jonka tarkoitus on yhdistää nykyaikainen molekyylibiologia ja solubiologia.
Makarow tutkii muuntogeenisiä leivinhiivoja
Makarow toimi Heidelbergissa vain kaksi vuotta. Sai varmaan potkut. Vuonna 1983 perusti oman tutkimusryhmän Helsingin yliopiston geenitekniikan laboratorioon. Tämä tapahtui aikaan, jolloin ongelmat Eric Kandelin kanssa olivat maailmalla vasta käynnistymässä, eikä ”rotumurhapeilineuroneita” ollut vielä osattu ounastellakaan (sitten Hans Bergerin…). ( ]:-D )
Vuonna 1985 Makarow julkaisee Tieteen mukaan ensimmäinen artik- kelinsa itsenäisenä tutkijana. Uskomatonta, että joku on voinut olla 6 vuotta tohtorina julkaisematta ensimmäistäkään itsenäistä artik- kelia! Miten Makarowin väikkäri saattoi näin hoitua? Oliko se jokin ”ryhmäväikkäri?! Pääseekö Suomessa akateemikoksi pelkästään roikkumalla sopivissa ryhmissä vaikka kahvinkeittäjänä.
Tiede/Makarov: ” – Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tutkijat eivät välttämättä pysty yksin hyödyntämään löydöksiään. Perustutkija ei pohdi, onko työssä jotain keksinnöllistä ja hyödynnettävää tai pitäi- sikö keksintö suojata ja miten se tehdään. Tällaisissa asioissa tutkija on ihan ulalla ja tarvitsee apua. Jos sitä ei tule, tutkija julkaisee kaiken. Makarow tietää, mistä puhuu: hänellä itsellään on kaksi patenttia Suomessa ja yksi Yhdysvalloissa. Ne liittyvät hyötyproteiinien tuottamiseen hiivassa.“
(Toivottavasti ei vahingossa geenimuunnella maailmalle mitään uutta ”aivosilsaa”…)
Lipidilautat näyttäisivät olevan asiaa – ”molekyyliajattelut” ja pierupeilineuroonit eivät!
Vuodelta 2011 löytyy PubMed Central Canada –tiedelehdestä Hiroake Waken, Philip R. Leen sekä USA:n ja maailman johtavan neurofysiolo- gin R. Douglas Fieldsin artikkeli ”Control of Local Protein Synthesis and Initial Events in Myelination by Action Potentials”, jossa lipidilauttojen arvellaan olevan todennäköinen mekanismi neuronien viejähaarakkeiden aksonien ja niiden signaalinjohtavuutta säätelevän, erillisten oligodendrosyyttigliasolujen muodostaman myeliinipeitteen keskinäisessä signaalinvälityksessä:
” Olidogodenrosyytti-gliasoluissa tietyt aksoni(neuronin viejähaarake)–gliasolu – vuorovaikutukset – mukaan lukien Src-perheen kinaasi Fyn, solukiinnitysmolekyyli L1 ja integriini, jotka ovat keskittyneet rasva- lautta-mikroalueisiin – säätelevät solutapahtumia, jotka ovat tarpeen tarvittavien aksonien myelinisoimiseksi. Näihin kuuluu myeliinin perus- proteiinin (MBP) paikallinen välitys mitokondriaaliselta RNA:lta (mRNA) oligodendrosyyttiprosesseihin. Ei tiedetä voiko sähköinen toiminta kontrolloida näiden signaalikompleksien toimintaa. ”
Riosti Koivula, DI, Tampere
Fil. Tri Marja Makarow
Tuo europuoskari- ja roskapankkitiedeväki, jotka ovat rikollisia, on VAINONNUT MINUA KOKO IKÄNI ”PIENESTÄ” JA VAARATTOMASTA TEEKKARIPOJAN PLANTUSTA ALKAEN syistä, joita en tunne. Luin Leninin Materialismin ja empiriokritisisminkin vasta diplomityönteki- jänä, ja se vaikutti suuresti ideologiaani juuri suhtautumisessa tietee- seen. Sitten tietysti rupesi olemaan vähitellen ”todellista aihettakin” SILLÄ puolella…
NATOsta ei ole kysymys. Siellä on oltu pikemminkin perusmukavia tiedeasioissa.
Kuvassa Lauri Lyly profiloituu haistapaskantiedepormestarina.
Toisinkin olisi voinut olla…
Kaksi vuotta ”pakolaisaallon” jälkeen moni turvapaikanhakija on saanut Suomessa vastaanoton, joka on johtanut epätoivoon ja kyyneliin.
