Kaikki blogaukset

Pahimmaksi ongelmaksi Suomessa on osoittautunut Suomen sopimuskulttuuri. Se selvisi kuluvalla viikolla, kun pääministeri kutsui kaikki eduskuntapuoleiden puheenjohtajat yhteiseen palaveriin tuomitsemaan kaikkinainen vihapuhe sosiaalisessa mediassa.

Palaverissa tuotiin puheenjohtajien eteen vetoomuspaperi, jossa puheenjohtajat tuomitsivat vihapuheet. Kaikki allekirjoittivat paperin.

Pari päivää sen jälkeen keskusteltiin eduskunnassa samasta aiheesta, ja siinä keskustelussa kävi ilmi, että vihapuheesta eivät kaikki olleetkaan samaa mieltä vaan vihapuheesta oli erilaisia tulkintoja.

Pääministerin tulkinta oli se, että se on vihapuhetta, kun suomalaiset kirjoittelevat kiukkuisia kommentteja maahantulijoista terroristeina. Laura Huhtasaari, joka edusti Perussuomalaisia pääministerin palaverissa puolueen varapuheenjohtajana oli taas sitä mieltä, että vihapuhetta vasta on se, kun islamilaiset maahanmuuttajat uhkaavat suomalaisia vääräuskoisina. Näin ollen vihapuheesta on Suomessa erilaisia tulkintoja ja se pääministerin vetoomuspaperi kelpaa vain pikkukamarin käyttöön.

Tästä pääsemme siihen miksi Suomella menee huonosti. Suomi on aina ollut ns. sopimusyhteiskunta, mutta jos joka helkutin asiasta on aina monta eri tulkintaa, niin eihän sellainen sopimusyhteiskunta voi toimia menestyksellä.

Kun eri sopijapuolet aina tulkitsevat yhteiset päätökset omaksi parhaaksi on lopputuloksena konkurssikypsä Oy Suomi Ab, jonka toimitusjohtajana häärii muuan insinööri.

Jos ja kun jatkossa kirjoitatte vihapuheen johonkin julkaistavaksi, niin voisi olla hyvä panna alkuun maininta siitä, mitä tulkintaa vihapuheenne edustaa. Onko se kirjoituksenne pääministerin tulkinnan mukainen vai jonkun muun tulkinnan mukainen. Pääministerillä on aina ihka oma tulkinta joka asiaan, jonka on laatinut Kepun sylttytehdas monikymmenvuotisella kokemuksella.

Jakajien lakko ja osa jäi paperilehteä paitsi.

Jakajien palkkoja alennetaan?

Olenko rikkuri, kun avasin näköislehden?

Kokemus ei mairitellut – miksi näköislehti? Ekö olisi parempi tehdä hyvä nettilehti ja nykyinenkin päihittää näköislehden – mielestäni.

Mitä tulee jakajien palkkoihin, niin kaikkien ansiot ovat laskeneet lukuunottamatta pientä ryhmää joka riistää enemmistöä tosin heitä sanotaan menestyjiksi.

Ihmettelen edelleen miksi postia jaetaan monella organisaatiolla kuten sanomalehdet/posti/ilmaisjakelu?

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709072200377301_u0.shtml

”Ruotsin ja Norjan kantaverkkoyhtiöt Svenska Kraftnät ja Statnett ovat valmistelleet salassa luonnoksen siitä, miten Suomen ja Tanskan pitää tasapainottaa sähkön tuotantoa ja kulutusta.

Luonnoksen mukaan Ruotsi ja Norja määräisivät, millainen ja kuinka moni voimala saa osallistua säätö- ja reservimarkkinoille sekä kuinka nopeasti niiden pitää reagoida.

Esitys on Suomen ja EU:n lakien vastainen. Ruotsi ja Norja ovat vastanneet tähän kehottamalla muuttamaan lakia niiden hyväksi.

Svenska Kraftnät ja Statnett ovat irtisanoneet yhteistyösopimuksen etuajassa. Ne ovat lähettäneet Suomen ja Tanskan kantaverkkoyhtiöille uuden sopimuksen allekirjoitettavaksi.”

Tämä ei jotenkin yllätä.

Svenssonit ja norskit ovat muissakin asioissa osoittaneet pitävänsä itseään muita parempina.

Lapsuuden keskeisiin kalastusaiheisiin muistoihin kuuluu kasiaisten eli kastematojen pyydystäminen käsin. Mummolassa tätä tehtiin lähes aina, kun olosuhteet olivat sopivat.

Kasiaisten pyydystäminen tapahtui kesäyön hämärässä, kun pitkään jatkunut sade loppui sopivasti ennen auringonlaskua. Pieni, hentoinen tihku ei haitannut, oikeastaan päinvastoin, mutta reilulla sateella hommasta ei tullut mitään.

Pyydystyspaikkana meillä oli mummolan kasvimaa, jonka koviksi tallautuneilla käytävillä oli helppo liikkua ääneti. Myös perunamaan laita sopi pyyntipaikaksi, mutta pottumaan vakoihin ei ollut asiaa, koska siellä oli mahdoton liikkua ääneti.

Kasiaiset nousevat sateisen päivän iltana heti hämärän tullen pintaan. Ne työntävät ensin päänsä pinnalle ja sitten hitaasti, sentti sentiltä, lähes koko ruumiinsa. Vain takaosa, erityisesti hännän sukasten peittämä pää, jää maan alle.

Pyydystäjän on liikuttava täysin äänettömästi, varoen kahisuttamasta ruohoja tai oksia ja tömisyttämättä maata. Ainoana ”aseena” on taskulamppu. Kasiainen on nimittäin erittäin arka tärähdyksille ja kahahduksille, mutta valoa se ei pelkää.

Kun taskulampun valossa huomaa kasiaisen maan pinnalla, alkaa hidas lähestyminen. Hitaasti, jokaisen askeleen paikka tarkkaan katsoen, hiivitään niin lähelle, että yletytään kumartumalla tarttumaan kasiaisesta kiinni mahdollisimman takaa, hyvin läheltä sen piilokoloa.

Sitten alkaa väsytys. Kun kasiaisesta nappaa kiinni, se levittää häntänsä sukaset ja yrittää vetää itsensä maan alle. Sen ote kolostansa on niin tiukka, että sitä ei voi vetää ulos väkisin ilman, että se katkeaa, jolloin siitä ei ole säilytettäväksi. Väsytystekniikan voi opetella seuraamalla räkättirastaan toimia kasvimaalla. Kasiaisesta pidetään tiukasti kiinni ja siihen kohdistetaan tasainen veto suoraan kolosta ulospäin. Se ei pysty jännittämään häntäänsä loputtomiin, joten aina jännityksen silmänräpäykseksi lauetessa se liukuu vedon voimasta muutaman sentin ulos kolostaan. Lopulta se luiskahtaa kokonaan maan pinnalle.

Kasiaisia keräämällä pysyttiin koko kesä kunnon syöteissä. Riittipä niitä oikein säilöttynä talveksi pilkkisyötiksikin. Niitä pidettiin isossa puisessa astiassa hyvässä mullassa. Puuastiasta kasiainen ei nouse reunoja pitkin pois, joten astiaa ei tarvitse peittää. Astia pidettiin kesällä liiterin viileimmässä nurkassa, talveksi se vietiin kellariin. Ruokintaan riittivät kahvinperskeet, joita piti sitten annostella erittäin varovaisesti, sillä ne saattavat turvottaa kasiaisen hajalle. 

Pyydystettyjen kasiaisten käyttöön palaan seuraavissa osissa.

Pääministeri Sipilä oli kutsunut tänään kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat palaveriin, jossa oli tarkoitus hillitä kansalaiskeskustelua  maahanmuutosta ja kansan kahtiajakautumisesta. Yrityksetkin suitsia kansalaiskeskustelua Suomessa, jossa sananvapaus on arvossaan on tuomittu epäonnistumaan. Ainoa keino rajoittaa kansalaisten oikeutta sanoa julki, mitä mieltä kukin on mm. maahanmuutosta onnistuu vain säätämällä sensuurilakeja. Mitä se kertoisi Suomesta, jos hallitus edes uhkailisi sensuurilaeilla?  Pääministeri Sipilän yksi johtamiskeino on uhkailu ja peloittelu. Niillä keinoilla mm. kiky-laki saatiin aikaiseksi.

Mitä sanovat oppositiopuolueiden puheenjohtajat pääministerin yritykselle hillitä kansalaiskeskustelua? Tuskin esim. Halla-aho on kovinkaan innostunut moisesta hankkeesta.

Kun Sipilän hallitus on totaalisti epäonnistunut Suomen maahanmuuttopolitiikassa, niin nyt sitten pantaisiin kansa kärsimään rajoittamalla sananvapautta.

Sipilän otteissa on sama maku, kuin Turkin presidentin puuhissa.  Kaikki, jotka ovat eri mieltä hallituksen kanssa on vaiennettava tavalla tai toisella. Se olisi demokratian lopullinen päätepiste.

Quo Vadis Suomi?

Presidentinvaaliin on aikaa enää vajaa viisi kuukautta, jos vaali järjestetään 28.1.2018. Mistään vaalitaistelusta ei ole vielä näkynyt merkkejä, vaikka jotkut ehdokkaat olisivat halunneet jo aloittaa kamppailun. Istuva presidentti, joka myös on ehdokkaana tulevissa vaaleissa on toppuutellut innokkaimpia siirtämään taistelun aloittamista. Hänellä on siihen syynsä, joka lienee se, että mitä lyhyempi vaalitaistelu, sitä varmempaa on hänen valintansa.

Nyt kuitenkin maailmassa ja Euroopassa tapahtuu paljon asioita, joihin pieni Suomikin joutuu määrittelemään kantansa. Tuorein esimerkki on tältä päivältä, kun EU:n komissio aikoo määrätä jäsenmaille kiintiöt pakolaisista, jotka jäsenmaiden on vastaanotettava. Suomessa kansa sanoo, ei enään yhtään pakolaisia lisää ennen kuin on selvitetty nykyiset sotkut.

Nyt on presidentivaalien agendalle otettava kysymys Suomen linjasta EU:ssa. Aikooko Suomi olla mukana yhä syvenevässä integraatiossa, joka johtaa väistämättä jonkin sortin liittovaltioon. Emme ainakaan vielä tiedä mitä mieltä on Sauli Niinistö asiasta. Niinistö on bilderbergiläisiä ja he ovat vaatineet maailmaan uutta järjestystä, joka tarkoittanee federalismia. Nyt on siis Niinistönkin samoin kuin kaikkien muidenkin presidenttiehdokkaiden kerrottava  selkokielellä, ovatko he federalisteja eli liittovaltion kannattajia vai nationalisteja, jotka haluvat säilyttää Suomen itsenäisenä valtiona.

EU on Suomen kohtalon kysymys. Jos jatkamme EU:ssa integraation syventämistä on Suomi mennyttä kalua itsenäisenä valtiona. Jos emme jatka EU:ssa vaan eroamme voimme itsenäisenä valtiona liittoutua kenen kanssa vaan samoin ajattelevien maiden kanssa. Esimerkkinä Englanti.

Seuraavat presidentinvaalit ratkaisevat Suomen suunnan Euroopassa. Siksi on tärkeätä, että kansalaiset saavat tietää, mitä maamme korkein päättäjätaho ajattelee näistä tosi suurista asioista.

 

 

En pidä juhlista. Suomen hoiperteleva sadan vuoden itsenäisyys ei ole houkuttanut myöskään juhlimiseen. Mitä nyt runon kirjoitin, palkinnon toivossa, heh heh. Juhlimattomuus ei tarkoita, ettenkö arvostaisi eri asioita, muun muassa synnyinmaatamme.

 

Kroppani sen sijaan aloitti 100 vuotiaan Suomen juhlimisen jo viime vuoden lopulla, jolloin sinnikkäästä vastustelustani huolimatta nosti painon tasan 100 kiloon. Mukamas hauska oivallus – Suomi sata vuotta, paino sata kiloa. Arvatkaa onko joulun jälkeen naurattanut yhtään?

 

Kasvatti mokoma kroppa ihan salaa vyötärön seudulle sellaisen ihrakerroksen, johon ei pääse millään puuttumaan ja naureskelee läskit löllyen toivottomille yrityksilleni hilata painoa alaspäin, siedettäviin ysillä alkaviin lukemiin.

 

Ei pääse juhlavuosi unohtumaan ei. Heti aamusta peilin edessä harvoja hiuksia ojennukseen laittaessa, kaksoisleuka muistuttelee mitä vuotta elellään. Kenkiä jalkaan laittaessa, hengitys puuskuttaen, hikeä otsalle pukaten, haluaa kroppa ilmeisesti kertoa itsenäisyytemme kovasta taipaleesta. Housun nappien poksahdellessa tämän tästä, suur- Hannusta unelmoiden, haluaa se muistuttaa eräästä historian ajankohdasta, mutta mistä, täytyypä oikein pohtia.

 

No, juhlikoon nyt loppuvuosi satakiloisena, jos siitä hyvän mielen saa. Virnuile vielä tovin kun alastomana seison puntarissa, mutta älä luulekaan juonesi onnistuvan enää ensi vuonna. Tiedän halustasi nostaa painosi 101 kiloon ja siitä eteenpäin kilo kerrallaan, itsenäisyytemme vuosien tahdissa.

 

Turha kuvitellakaan moisesta, luulet päässeesi niskanpäälle, kun en enää kykene tarpeeksi kuntoilemaan, mutta kyllä tässä keinot keksitään. Jollei muu auta, niin huijaan lähtemään maalikylään, vienkin rasvaimuun, mitäs siihen sanot. Ala vaan suosiolla valmistautua luopumaan rasvakerroksistasi ja antaa navan lähestyä rakasta selkärankaa josta olet heidät karkottanut, tuottaen etenkin lantion seudun rangalle tuskaa ja kipua.

 

Ensi vuosikymmen alkaakin tässä torpassa henkien taistelulla – minä vaiko ihraan sokeasti rakastunut kroppa. Edessä on luvassa tiukkaa vääntöä, itkua ja hammasten kiristelyä. Olen valmis jopa lakkoon – syömälakkoon – ainakin siihen asti kunnes nälkä yllättää.