http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneettiset-ja-kielliset-juuret

Suomen alueen vanhimpien asukkaiden teknologiaa:

Keski-Puolasta löydetty koristeltu poronsarvisauva on peräisin Pohjois-Skandinaviasta. (KUVA: Google Maps, Twitter)

Tämä on sen verran vanha, että ei välttämättä pidä puhua suomalaisista, SU-kileistä, jotka ovat tulleet todennäköisimmin n. 7000 vuotta sitten kampakeraamisen kulttuurin ja tattarinviljelyn myötä. Tosi  varmaakaan ”ei-suomalaisuus” ei ole…
https://www.is.fi/tiede/art-2000005396973.html

Puolasta löytyi 10000 vuotta vanha muinaissuomalainen sauva – tekivätkö esihistorialliset suomalaiset tuhansien kilometrien kauppamatkoja?

Oheinen kirjoitus vaatii oikaisua ja päivitystä…

Suomalaisten uudet juuret

Teksti: Jani Kaaro Kuva: Shutterstock

” Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta

Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.

… Suomalaisuus on kansallinen projekti, joka on rakentunut vähitellen kahdensadan viime vuoden aikana, eikä sillä ole välttämättä paljonkaan tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka tulivat tänne ensin,sanoo kieli- tieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. Ennen kuin meistä tuli suomalaisia,olimme lappalaisia,hämäläisiä ja savolaisia.Suomi oli täynnä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka olivat saapuneet tänne eri aikoina ja eri suunnista. ”

RJK: Tällainen näkemys ei ole selitysvoimainen. Se kertoo ilmiöstä, mut- ta ei olemuksesta. Suomi on paitsi just nykyinen kieli, valtio ja kansa, myös KULTTUURI(PIIRI), kuin kreikka, persia, rooma (latina), saame, unkari, arabia, heprea, preussi, liettua, baskimaa, eskimo.

Ei ole mitenkään epätieteellistä sanoa,että englannissa on ”suomalai- sia” sanoja, kuten  pot (<pata) tai ale (olut, vaikka tämä tarkasti ottaen olisi sitten väärinkin).

Nuo erilaiset suomeen tulleet ryhmät eivät ole ”tasa-arvoisessa ase- massa suomalaisuudessa”, vaan siellä on yksi, joka on ylitse muiden ja kilpaillut henkiin jäämällä, mahdollisesti tapellutkin siitä roolista pari tuhatta vuotta mm. toiseksi tärkeimmän, kulttuurissa ehkä parhaiten näkyvän kanssa, ja näiden yhdistelmä sitten kolmanneksi ja neljänneksi eniten vaikutta- neiden kanssa. Jos tappelu tai henkiinjäämisjakautuma oli päättynyt toisin, ei olisi eikä olisi edes ollut suomalaisia, vaan jotakin muuta, esimerkiksi ”Kainuun-baltteja” (Kvenlands-balter), ”pohjoisgootteja”, luoteisslaaveja tai suursaamelaisia.

JK: ” Genomi kuin historiankirja

Geenitutkimus on tuonut uutta puhtia suomalaisten alkuperän selvitte- lyyn. Geenejä on toki käytetty väestöhistorian tutkinnassa aikaisem- minkin, mutta viime vuosina on suorastaan harpottu eteenpäin.

– Nykytekniikoilla DNA-näyte erottaa italialaisen suomalaisesta helpos- ti, sanoo dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. Ripatti on ollut mukana tekemässä tänä vuonna koottua Suomen geeniatlasta. Tieto- pankin lähtökohtana ovat viime vuosikymmenien aikana kerätyt  tu- hannet verinäytteet, joista on seurattu esimerkiksi suomalaisten riskiä sairastua verenpainetautiin tai diabetekseen.

– Väestöhistoria on meille eräänlainen sivupolku, mutta se voi kertoa, miksi olemme alttiita sairastumaan joihinkin tauteihin. Geneettinen ar- keologia perustuu ajatukseen, että genomi on eräänlainen historiankirja. Kun jokin väestö vaeltaa uusille leveysasteille ja joutuu sopeutumaan uusiin oloihin, kuten niukempaan auringonvaloon tai tuntemattomiin taudinaiheuttajiin, muutokset tallentuvat geeneihin. Jos muunnos esimerkiksi helpottaa D-vitamiinin saantia niukasta auringonvalosta, se yleistyy ja siitä tulee tekijä,joka erottaa väestön lähtöväestöstä. Samal- la tavalla geeneihin tallentuvat väestöjen kohtaamiset ja niissä tapah- tuvat geenien sekoittumiset sekä väestöjen jakautumiset kahdeksi tai useammaksi joukoksi.

– Menetelmiemme tarkkuus on sitä luokkaa, että näemme, miten tietyt geeniklusterit siirtyvät jokivartta ylöspäin, sanoo Ripatti.

Jääkausi jakoi Euroopan

Geenien ja uusien arkeologisten löytöjen perusteella kuva Suomen ja koko Euroopan asutushistoriasta 20 000 viime vuoden ajalta on yksinkertaistunut.

– Me pohjoiseurooppalaiset jakaudumme kaikki oikeastaan kahteen porukkaan, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. Kun viime jääkausi oli laajimmillaan, nämä kaksi porukkaa olivat asettu- neet Etelä-Euroopan lämpimiin taskuihin, niin sanottuihin refugioihin, joissa olot olivat siedettävät. Yksi tällainen tasku sijaitsi suunnilleen nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla ja toinen Ukrainan alueella. Refugioissa eläneet ihmiset saattoivat olla jo alun perin melko erilaisia, tai sitten erot syntyivät pitkän eristyksen aikana.Joka tapauksessa nä- mä itäiset ja läntiset populaatiot voidaan jäljittää geneettisten erojensa perusteella Euroopan joka kolkkaan Baskimaasta pohjoiskalotille. Nis- kasen mukaan Suomen asutushistoria on nähtävä osana tätä laajem- paa eurooppalaista asutushistoriaa. Kun jääkausi alkoi hellittää ja jään reuna vetäytyi, refugioiden ihmiset aloittivat hitaan vaelluksen kohti pohjoista. Eurooppaa asutettiin sitä mukaa kuin maata vapautui jään alta. Läntisestä refugiosta lähteneet valloittivat Länsi-Euroopan, ja Ukrainasta lähteneet levittäytyivät itäpainotteisesti. Keski-Euroopassa syntyi vyöhykkeitä, joissa populaatiot kohtasivat ja sekoittuivat keske- nään. Toinen kosketusvyöhyke syntyi Suomen alueella, mutta täällä sekoittuminen oli vähäisempää.

– Populaatioiden erot näkyvät edelleen kirkkaasti itä- ja länsisuomalaisten perimässä, Ripatti sanoo. ”

RJK: ”Ukrainan” (Venäjän) refugi on totta, sen asukkaat olivat ”läntisiä”

Tuo jako ei välttämättä ole silti kovin olennainen itä- ja länsisuomalaisten geenierossa.

Scandinavians are the earliest Europeans

November 19, 2014 – 05:30

By: Rasmus Kragh Jakobsen

Scientists have sequenced a 37,000-year-old genome. The results show that present-day Scandinavians are the closest living relatives to the first people in Europe.

An international team of scientists have sequenced the genome of a 37,000-year-old male skeleton found in Kostenki in Russia.

The study, which was recently published in Science, sheds entirely new light on who we are as Europeans.

”From a genetic point of view he’s an European,” says Professor Eske Willerslev, Director of the Centre for GeoGenetics at the University of Copenhagen, who was involved in the new study, and adds:

“Actually, he is closer to Danes, Swedes, Finns and Russians than to Frenchmen, Spaniards and Germans”. Split happened within a 8.000 year gap

The new results reveal that the man is the oldest that we know of so far to genetically represent a separate line from the forebears of present-day Asians. This is decisive when it comes to dating one of the most important events in history.

”We can now date the separation time between Asians and Europeans,” says Professor Rasmus Nielsen from the University of Copenhagen and the University of California, Berkeley, who was also involved in the study.

He points out that the Kostenki genome sets a line 37000 years ago.

Here the lines must have split, while the 45,000-year-old genome from the recently discovered Ust’ Ishim in Siberia sets the limit in the other direction.

This gives the answer to one of the biggest questions in the history of mankind; scientists now know that it is within the 8000 year gap that Europeans and Asians went their separate ways.

Meta-population: sex across populations

Previously the impression was that our forebears lived in separate populations and had children within the group, instead, Willerslev now paints a very different picture consisting of one large meta-population.

A meta-population consists of several populations which mate with each other.

The meta-population is connected through the neighbour’s neighbours, consisting of people who generally resemble each other a lot, but who also have their own unique traits.

”It was a huge, complex network, and not separate branches that lived in isolation,” says Willerslev.

He believes the Europeans must have been one enormous meta-population stretching across Europe, the Middle East and Central Asia.

It is possible to follow the genetic trail; all the way from the Kostenki genome, to hunter-gatherers in Siberia 25,000 years ago and farmers 7-8000 years ago in Spain, Luxembourg and Sweden, up to present-day Europeans.

Mixed opinions

A study published in September,led by two professors,Johannes Krause from Eberhard Karl’s Universität Tübingen in Germany and David Reich from Harvard University in the US, concluded that present-day Europeans descends from at least three separate groups.

David Reich acknowledges the importance of the new study, but is not convinced that it changes history very much.

”It’s wonderful to have the Kostenki genome and it’s also important and interesting to find a degree of continuity from the population represen- ted by Kostenki to present-day Europeans,” says Reich and adds:

”On the basis of a statistical test or two, it’s a pretty far-reaching conclusion as to how our history proceeded. However, It’s exciting – if it’s true”.

 Extremely important if true

Although Willerslev and Nielsen admit that further tests could be carried out, they are pretty convinced that their idea is waterproof.

The Swedish scientist Pontus Skoglund from Harvard University, who was not involved in either Willerslev’s new study or that of Reich, published in September, also finds it quite convincing.

”It’ll be interesting to see more tests done, and as a field we need the time to digest these conclusions. But for now, it looks as though it may well be true, in which case it is an extremely important result,” says Skoglund.

Scandinavians are the earliest Europeans

It turns out that Scandinavians are more closely related to the Kostenki man than any other now-living population. This means that Scandinavians are the earliest Europeans.

However, the genome also indicates that many European traits, including those from the Middle East, were already present in the first Europeans.

So from a genetic point of view it makes no sense to categorise the Scandinavians as a separate people. ”In those days people didn’t res- pect our virtuous, well-ordered ideas of belonging to specific groups,” comments Professor of Evolutionary Studies, Peter C. Kjærgaard, from Aarhus University.

http://ristokoivula1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/172231-suoma…

Leväluhtalaisten kalloja (hyvin erikoinen nordic-tyyppi), joiden DNAta ei ole toistaiseksi pystytty analysoimaan. Yhdennäköisyys Kostjonkin (=”Luunpalaset”!) kalloihin on silmiinpistävä, esimerkiksi sisäänpäin lom- mollaan olevat ohimot, jota mm. tekevät aivoista ”pienet” (mikä ei vaikuta älynlahjoihin …).

JK: ” Tarkka tuloaika auki

Suomen on arvioitu olleen osin jäätön noin 10000 vuotta sitten, mutta emme tiedä, milloin ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne. Aivan äsket- täin on tehty kiinnostavia löytöjä – toinen Joutsasta ja toinen Tornion- jokilaaksosta – jotka viittaavat asutukseen jo yli 10000 vuotta sitten.

– Näihin tietoihin on suhtauduttava varovasti, sillä ne ovat ristiriidassa geologisen aineiston kanssa,sanoo arkeologian professori Mika Laven- to Helsingin yliopistosta. On kuitenkin mahdollista, että ensimmäiset ih- miset vaelsivat tänne nenä kiinni jäätikön reunassa. Sen jälkeen, kun en- simmäiset ihmiset asettuivat asumaan Suomen alueelle, uutta väestöä on tullut aika ajoin.

Suomen vanhin kulttuuri, niin sanottu Suomusjärven kulttuuri, levisi kaikkialle Suomeen 10000 – 7000 vuotta sitten.”

Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 – 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suo- messa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä  ja kampake- raamiseen kansaan ja vasarakirveskansaan,nimittäin punamultahau- taus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itkuvirttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hautausmaata (n. mon.) sanasta *remda, verbistä remti (remia) = levätä. Tuollainen ään- teenmuutos on länsibalttilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteelli- sesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on ”itkukoivu”.

Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.

On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm. Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamulta- hautaus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.

On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antroplogisten tutkimusten mukaan ollut lähinnä ”nordic-tyyppistä”, pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit, seelit ja kuurilaiset.

Jos suomen kielessä on jotakin erityistä ”paleota”, se on todennäköisesti peräisin ”suomusjärveläisten” kielistä.

Kampakeraamikot olivat ”oikeita perussuomalaisia”

” Tämän jälkeen arkeologiseen aineistoon ilmestyy kampakeraamisia esineitä, jotka ovat noin 7000 – 5000 vuoden takaa. Niitä on pidetty merkkinä siitä, että Suomeen oli tullut uusi väestö, jolla oli omat tavat ja omaleimainen kulttuuri. ”

HM: Kampakeraamista väestöstä (4200 – 2000 eKr.) jo tiedetäänkin huomattavasti enemmän: Suomeen tuli Uralin suunnalta väestöä, joka puhui uralilaista kieltä (joka tosin on muistuttanut enemmän unkaria kuin suomea), joka oli tummaveristä, keskimäärin myöskin peinikokois- ta, lyhyt- tai keskikalloista, ns. uralilaista väestöä. Kampakeraaminen kulttuuri, joka ei välttämättä puhunut vain yhtä kieltä, ulottui havumet- sävyöhykkeellä Itämereltä Uralille ja Jäämerelle. Uuden väestön perus- joukko EI ollut Ukrainan refugista, vaan jostakin muualta: pohjoisempaa, idempää tai etelämpää. Jääkauden yli tuo väestö oli selvinnyt syömällä kalaa, eikä vaalentamalla ihoa. Kalaa he Suomessakin luultavasti mielui- ten söivät. Tummaveriset sisämaansuomalaiset ja saamelaiset ovat ulkonäöltään ennen kaikkea kampakeraamisen kansan perillisiä.

Varsin mahdollisesti kampakeraaminen kansa on tuonut telästä omak- sutun  uuden teknologian kuten ruukkujen avulla arktisia taitoja ete- lään, esimerkiksi ruoan säilyttämistä jäätyneenä lämpimäkin kauden yli.

Mahdollista on myös yhteys vastikään keksittyyn ”pohjoiseuraasialai- seen perimään”, joka on ilmaantunut Eurooppaan suomusjärven ajan jälkeen, mutta sisältyy kaikkeen europpalaisten perimään jossakin määrin. :

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2759684/Europe-s-fam…

” Europe’s family tree has a THIRD branch: Link in genetic connection between Modern Europeans and Native Americans found

– Europeans share DNA with ancient hunters and Middle Eastern farmers

– Study claims Europeans also share their genes with North Eurasians

– This group gave their DNA to the people who travelled the Bering Strait

– Ancient Middle Eastern farmers and their European descendants can trace ancestry to a previously unknown lineage called the Basal Eurasians

… ”

Kuvaa pohjoiseuraasialaista tuohon ei ole sisällyetty, mutta tässä on kuva Obin alajuoksun keettikansasta, jonka kieli ainoana paleosiperia- laisena ryhmänä on sukua na dene -ryhmän intiaanikielille intiaanikielille:

Meikäläinen kuuluu ainakin kolmanteen. ”Antropologia aziatskoi tšasti SSSR” vuodelta 1984 lukee ”aitouralilaisiin” (sobstvenno uralskie) väestöihin hantit, mansit, nenetsit, entsit, Tobolskin tataarit, osin baškiirit, pohjoiset altailaiset, tšulimtšit ja keetit.

Jos nyt joku haluaisi välttämättä nimittää Suomen kampakeraamisia asukkaista ”suomalaisiksi”, tai muinaissuomalaisiksi, samoin kuin puhu- taan esimerkiksi muinaisenglantilaisista kielineen ja kulttuureineen, tälle ei varsinaisesti ole esteitä,vaikka monet muutkin:virolaiset, saamelai- set, vepsäläiset ja nyttemmin äidinkielisten puhujien osalta edesmen- neet liiviläiset ovat yhtä lailla heidän perillisiään. Sillä heidän perillisiään me kielellisesti ja kulttuurin ydinpiirteiden osalta olemme, ja aivan riittävässä määrin geneettisestikin, olletikin kun uralilaisten antropologiset piirteet ovat erittäin dominantteja.

”ALKUPERÄISET SUOMALAISET SANAT”, jotka EIVÄT OLE LAINAA mistään, ovat tulleet kampakeraamisesta kielestä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ensimmaiset_amerikkalaiset_tu…

Kampakeraamikot oli yksi aikansa mm. teknisesti edistyneimmistä kulttuureista. He tunsivat jopa metalleja kuten vasarakirveskansakin, mutta eivät tarvinneet niitä mihinkään. Kivestä sai siihen aikaan kaikkea paremmin. Metalleista tehtiin ensimmäiseksi rituaalisia esineitä. Jos joku meidän edeltäjäheimoistamme on ollut SUMERILAISTEN sukulaisia tai näiden kanssa vuorovaikutuksessa olleita naapureita, niin se heimo on ollut kampakeraamikot. Jo kampakeraamisen kielen mukana on voinut tulla muitakin lainoja kuin sumerilaisia, esimerkiksi kantaindoeurooppalaisia, jotka ovat vanhempia kuin balttilaiset.

Sitä vastoin KEITÄÄN MYÖHEMPIÄ tulokkaita EMME voi pitää suomalaisina, esimerkiksi vasarakirveskansaa, ENNEN kuin he OVAT suomalaistuneet, vaikka suomalaisuus ja saamelaisuus olisivatkin siinä perin juurin mullistuneet.

Etelä Ruotsin rannikoilla vaikutti tuolloin erikoinen Erdbölle-kulttuuri, jossa selvittiin vähäruokaisten kausien yli sukeltamalla merenpohjasta simpukoita, talvellakin. Kulttuuri harrasti myös riistan- ja hylkeenmet- sästystä sekä avomerikalastusta. He tekivät savesta laakeita matalia ruukkuja, joissa poltettiin mahdollisesti rasvanuotiota veneessä sukel- lettaessa simpukoita, kuten Etelä-Amerikan tulimaalaisetkin tekivät (mistä paikka sai myös nimensä).

Pistän tarkemmin kommentoimatta pari kuvaa haploryhmien jakautumasta ja liikkeistä:

7000 vuotta sitten:

https://www.eupedia.com/europe/Haplogroup_N1c_Y-DNA.shtml

N-linjan liikkeille saadaan selvä takaraja, koska sitä ei esiinnyt Amerikan mantereella alkuperäisenä, vaikka N- ja sikäläisillä väestöillä on muita yhteisiä piirteitä.

Yksi mahdollisuus pelkästään fyysisiä ominaisuuksien tulkiten on, että pohjoiseen kalastukseen sopeutunut uralilainen antropologinen tyyppi on Komsan kulttuurin väkeä:he ovat kierrelleet merenrantoja pitkin Fen- noskandian ympärillä.Myös ”erdböllet” olisivat saattaneet olla heitä, sa- moin Puolan Swidryn kulttuurin hylkeen pyytäjät, samoin periaatteessa suomusjärveläiset siinä tapauksessa, että EIVÄT olisi olleet refugioeu-rooppalaisia (”nordic”). Tällainen selittäisi uralilaisen perimän huomattavan tasaisen osuuden länsi-Eurooppan väestöissä.

Tämä viittaa siihen, että myös puhjoisidoeurooppalainen, ”kampake- raaminen” perimä olisi levinnyt n. 2000 e.a.a. indoeurooppalaisen so- tavaunukansan mukana, jonka yksi ryhmä oli vasarakirveskansa, jonka yksi osa taas oli kampakeraaminen väestö niin kielessä kuin perimässä- kin. Esimerkiksi liettuan hevosvaunusanasto, josta tuo suuri kielikunta alun perin identifioitiin, on liettuan vasarakirveslainoja. Sotavaunu- kansan hevosjumala(tar) Ratainyčius (Ratainyčia) = Rattainen (”Rattaiska”) on vasarakirveskieltä.

Itäbalttilainen vasarakirveskansa edelleen idästä toi luontoa aktiivisesti muuttavan maatalouden

JK: ” Myös vasarakirveskulttuurin saapuminen noin 5000 vuotta sitten ja varhaisen metallikauden alkaminen noin 1500 vuotta myöhem- min ovat mahdollisesti osoitus uusien ihmisten saapumisesta. Vaikka tyypillistä kampakeramiikkaa ja varhaista metallikautta pidetäänkin ”idän tuontina” ja vasarakirveskulttuuria lännestä tulleena, niitä on pelkästään materiaalisen kulttuurin perusteella mahdotonta sijoittaa joko itäiseen tai läntiseen väestöön. ”

RJK: Itäbalttilainen, jos tullessaan valmiiksi erittäin voimakkaasti urali- laisten kielten vaikuttama vasarakirveskieli, josta suurin osa suomen sanastoa on peräisin, tuli idästä, se oli Fatjanovon kulttuurin kieli. Myö- häiseen Fatjanovon kulttuuriin liittyi läheisesti uralilaiskielinen Balano- von kulttuuri, joka luetaan pronssikauteen, vaikka Fafjanovo ja vasara- kirves on kivikautta, vaikka mm. vasarakirveet matkivat metallityöka- luja, ja jopa sana ”vas-ar-a” tarkoittaa ”kuparisen (vas, kampak.) kaltai- nen)! Balanovolaiset söivät kalaa ja kaivoivat myydäkseen metalleja kuten rautaa (suomalmia) ja kuparia, vaikka eivät ilmeisesti laajaa metallinvalmistusta itse harrastaneetkaan.

Vasarakirveskieli on mahdollisesti tullut Suomeen kahdessa eri erässä: ensin pitemmälle kantabaltista ehtineessä muodossa suoraan idästä (Akaa = Oka = ”iso joki, laaja vesi”, Saimaa = (sisä)maa = Zēme > Häme, saame suomi, ym.) ja toisen kerran etelästä ARKAAISEMMASSA lähempänä kantabalttia olevassa ”seeliläisessä” (Saame?, Aapa jne.). Jälkimmäinen on saattanut liittyä juuri saamelaisiin.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kiel…

Vasarakirveskansa oli pääasiassa pitkäkalloista ja siten enemmän sukua refugion eurooppalaisille kuin kampakeraaminen kansa. Se oli kuitenkin sekoittunut muihin väestöryhmiin kuten lyhytkalloisiin mustatukkaisiin ”kantaindoeurooppalaisiin” (mm.yläbaltteihin, aukštaiteihin). Kombinaa- tio oli sama kuin välimerenrodussa, joka on muodostunut monessa pai- kassa riippumattomasti. (Yhteen aikaan oli suuri ylläri, että venäläiset muistuttivat kovasti portugalilaisia jossakin geenivertailussa …) Vastaa- vasti myöhemmät alaanit (jotka tunsivat Kalevalaakin ja ihalivat eepok- sessaan mestarillista oluenpanijaa Pohjolan emäntää) olivat pitkäkalloinen poikkeus iranilaisten kansojen joukossa.

Varakirveskansa toi mm. tervan voimalla eteläisiä viljelytaitoja poh- joiseen, ja muutti perusteellisesti suomalaisen kulttuurin ja kielet, mutta ei aloittanut näitä.

Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen l…

Meripihkakoru on mahdollisesti maailman vanhin ”Šiauliain tähti” Ruotsista on lödetty myös pieniä meripihkaisia vasarakirveitä

Sata pistettä Museovirastolle loistavasta tieteellisestä toiminnasta, muutoin äärimmäisen tieteellisen rappion aikakaudelle!

JK: ” Esineistön ilmaantumista on vaikea suoraan yhdistää ihmisiin, sillä erilaiset tyylit voivat levitä myös muotien tavoin.

– Arkeologinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että Suomessa on jo hyvin varhaisessa vaiheessa muodostunut jako itäiseen metsä-Suomeen ja läntiseen rannikko-Suomeen, Lavento sanoo. ”

Omaleimaisia eurooppalaisia

Suomalaisten alkuperää seuranneelle uusi käsitys suomalaisista ”kanta-eurooppalaisina” voi olla hämmentävä. Aikaisemmin on korostettu sitä, miten suuresti me eroamme muista eurooppalaisista. Ovatko aikaisemmat tutkimukset olleet täysin hakoteillä?

– Eivät ole, sanoo Markku Niskanen.

– Me olemme kantaeurooppalaisia, mutta samalla myös omaleimaisia. Geeneiltään suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista lähinnä kahdesta syystä. Maanviljely alkoi levitä Etelä-Eurooppaan noin 8500 – 9000 vuotta sitten. Tämän uskotaan tapahtuneen ainakin osittain jon- kinlaisen ”kansainvaelluksen” myötä, samalla kun maanviljelijäkansoja alkoi vaeltaa Lähi-idästä kohti pohjoista. Niskasen mukaan vaellus nä- kyy esimerkiksi Balkanin alueella Y-kromosomissa kulkevien isälinjojen lisääntymisenä. Tämä eurooppalaisen perimän uusi geeniaines on sitä voimakkaampi, mitä lähemmäksi Lähi-itää mennään, ja siten sitä on suomalaisessa aineksessa hyvin vähän. Toiseksi Suomeen, havumetsä- vyöhykkeelle, vaeltaneilla ihmisillä on erilainen historia kuin kansoilla, jotka jäivät etelämmäksi.

– Meillä on voinut olla esimerkiksi nälkävuosia, jotka ovat suosineet tie-tynlaisten geenimuunnosten yleistymistä, tai geneettisiä pullonkauloja, joissa elämän karut tosiasiat ovat jättäneet jäljelle enemmän tai vähemmän  sattumanvaraisen geenivalikoiman, sanoo Samuli Ripatti.

Elintapa muokkasi piirteitä

Suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista myös fyysisiltä piirtei- ltään. Meillä on kaarevat poskipäät ja kulmikkaat ja matalat silmäkuo- pat, kun taas etelämpänä ihmisten poskipäät ovat tasaisemmat ja sil- mäkuopat korkeammat ja pyöreämmät. Niskasen mukaan nämä piir- teet eivät todista, että kuuluisimme johonkin toiseen porukkaan kuin muut eurooppalaiset, vaan heijastelevat suomalaisten elintapaa.

–  Metsästäjä-keräilijäkulttuuri jatkui pohjoisessa paljon pidempään kuin muualla Euroopassa,Niskanen sanoo.Metsästäjä-keräilijät söivät kovaa ravintoa, joka vaati paljon purulihaksia. Kun leukalihakset kasvoivat, myös leuat suurenivat, ja tämä vaikutti kallon muotoon. Sen sijaan ete- lämpänä siirryttiin pehmeämpään ravintoon. Se aiheutti omat muutok- sensa sikäläisten ihmisten kalloon. Viljelijäkansojen leuat pienenivät mutta hampaat eivät, mikä näkyy tätä nykyä purentahäiriöinä. Ne ovat lisääntyneet myös Suomessa ravitsemuksen muututtua.Yhtenä Euroo- pan viimeisimmistä metsästäjä-keräilijäkansoista suomalaiset kiinnos- tavat terveystutkijoita muistakin syistä kuin purentahäiriöiden takia. Tiedetään esimerkiksi, että kakkostyypin diabetes vaivaa pahiten juuri niitä kansoja, jotka ovat verraten hiljattain siirtyneet metsästäjä-keräilijöiden elämäntyylistä länsimaiseen elämäntapaan.

– Suomalaiset ovat juuri tällainen kansa, Markku Niskanen sanoo. Diabeteslukumme voi olla merkki siitä, ettemme ole vielä kunnolla sopeutuneet maanviljelijäkansojen ravintoon. ”

RJK: Suomessa elivat tuhansia vuosia rinnakkain ja limittäin maanviljeli- jät (vasarakirves), jotka olivat aina kynnet pystyssä muutamassa kaik- kea luonnossa, mitä suinkin vain pystyivät: kasveja, eläimiä, maata, vesistöjä ja metsästäjät/kalastajat/tarhaajat (suomalaiset, kampak.), joille oli kunnia-asia muuttaa niin vähän kuin mahdollista (ilmiö tunne- taan lähes kaikkialta muualtakin maapallolta, legendaarinen arkeologi- sesti näkymätön kansa ovat olleet tunguusit (evenkit), joiden vaikutus kuitenkin näkyy joka paikassa heidän laajan alueensa laidoilla muihin), sekä paimentolaiset (saamelaiset).

JK: Saamelaiset oma lukunsa

Saamelaiset ovat geneettisesti ja fyysisiltä piirteiltään vielä omaleimai- sempia kuin suoma- laiset, minkä vuoksi heidän on aikaisemmin ajateltu tulleen jostakin Euroopan ulkopuolelta. Muutama vuosi sitten taas he- rätti suurta kohua havainto, että saamelaiset ovat geneettisesti lähei- sintä sukua baskeille. Nämä havainnot selittyvät sillä, että saamelaiset ovat lähtöisin samasta jääkauden aikaisesta turvasaarekkeesta kuin baskit.

– Nykytiedon valossa baskit jäivät paikoilleen Espanjan ja Ranskan raja-alueille, mutta saamelaiset jatkoivat matkaa ja päätyivät pohjoiseen, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. ”

RJK: Baskit eivät ole ”cro magnon” -tyyppiä.Heidän kielensäkin on kau- kaista sukua kaukaasialaisille kielille. He ovat todennäköisesti tulleet aluella, ja mahdollisesti laivoilla. Samaa väkeä on voinut tasan yhtä hyvin tulla pohjoisemmaksikin.

JK: ” Suomeen saamelaiset saapuivat luultavasti Norjan rannikkoa, joka vapautui jäästä ensin, ja on mahdollista, että he ovat aina eläneet vain pohjoisessa. Käsitys voi kuitenkin vielä muuttua, kun geenejä tutkitaan lisää, arvioi dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta.

– Ei ole täysin pois suljettua, että he tulivat idästä. Geneettinen oma- leimaisuus selittyy sillä, että saamelaisia on ilmeisesti aina ollut melko vähän eivätkä he ole juuri sekoittuneet muihin väestöihin. Kun populaatio pysyy pienenä, tietyt geenimuunnokset voivat yleistyä sattumalta prosessissa, jota kutsutaan geneettiseksi ajautumiseksi.

– Geneettinen ajautuminen on johtanut sekä baskeilla että saamelaisilla sattumalta samojen geenimuunnosten yleistymiseen, mikä saa heidät näyttämään läheisemmiltä sukulaisilta kuin tosiasiassa ovat, Niskanen sanoo. Saamelaisten fyysiset piirteet, korkeat poskipäät ja matalat sil- mäkuopat,ovat samankaltaiset kuin suomalaisten,mutta vielä korostu- neemmat. Tämä johtunee siitä, että saamelaiset pysyivät metsästäjä-keräilijöinä vielä pidempään kuin suomalaiset.

Kieli vaihtui kevyesti

Suomea on meillä puhuttu vasta noin 1 500 vuotta. Sitä ennen kukin heimo käytti omaa kieltään ja osasi kolmea–neljää muuta. ”

RJK: Suomalaisuuden kytkeminen tähän viimeiseen hännänhuippuun Suomen alueella on vikapisto.

Suomesta erotukseksi saamesta voi periaatteessa puhua jo silloin, kun saame- ja Häme- sanat ovat eriytyneet. Suomi (Sōmis) on viimeisin, kuurilainen tulokas parvessa.

JK: ” Geenit ja arkeologinen aineisto eivät kerro mitään siitä, mitä kieltä Suomea asuttaneet varhaiset ryhmät ovat puhuneet.

– Ainoa asia, joka on varma, on se, etteivät he puhuneet suomea, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

RK: Tämä EI ole ”ehdottoman varmaa”, etteikö arktinen Komsan kulttuuri olisi ollut kiellisesti esiuralilaista! Tosin kovin todennäköistäkään tämä ei ole.

JK: Vaikka emme koskaan saa tietää, mitä kieltä ensimmäiset asukkaat käyttivät, kielen vaiheita tutkimalla siitä voidaan saada vihjeitä. Saari- kiven mukaan kielemme vanhinta kerrosta ovat erilaiset paikannimet, kuten Saimaa, Imatra ja Koli. Niitä ei voi yhdistää suomeen tai lähisukukieliin. ”

RJK: ” Saimaa ja Imatra ovat vasarakirveskieltä. Se on varmaa kuin köy- hän kuolema. Kolikin saattaa olla sitä, se voi olla samaa juurta kuin kallio, liettuan kalnas. Tulee kohoamista, nostamista tarkoittavasta sanasta, josta muuten tule myös sana kela.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesi…

JK: ” Suomen alueella puhuttiin siis kauan sitten jotakin tuntematonta kieltä, josta emme tiedä mitään.

Saamen aika mysteeri

Tämän tuntemattoman kielen jälkeen toiseksi vanhin kerros muodos- tuu saamelaiskielistä. Saamenpuhujat ovat asuttaneet melko varhai- sessa vaiheessa suuren osan Etelä- ja Keski-Suomea, ja heidän perintö- ään suomen kielessä ovat sellaiset sanat kuin kahlata, kenttä ja nuotio. ”

RJK: Kaikkikin nuokin saattaisivat olla balttiperäisiä, joskin suomessa saamen kautta: esimerkiksi nuotio on jotvingiksi node, ja leivinuuni on sitten (v)umpnode eli umpinuotio.

JK: ” Kyse ei kuitenkaan ole samasta saamen kielestä,jonka nyt tunnem- me, vaan eräänlaisesta kantasaamesta, josta nykyinen saamen kieli on kehittynyt. Keitä nämä saamea puhuvat ihmiset olivat, on toistaiseksi mysteeri. Aikaisemmin ajateltiin, että saamelaiset olivat Suomen alku- peräisasukkaita,jotka joutuivat vetäytymään pohjoiseen suomalaisten tieltä. Tämä tulkinta ei kuitenkaan saa tukea geneettisestä aineistosta. Jos Etelä-Suomen saamelaiset olisivat olleet samaa porukkaa kuin ny- kyajan saamelaiset, tämän pitäisi näkyä saamelaisvaikutuksena suoma- laisten geeneissä, mutta sellaista ei ole. Saarikivi myös muistuttaa, että suullisessa perinteessä näitä ”saamelaisia” kuvataan kaskiviljelijöiksi. Tämä viittaa siihen, että he harjoittivat toisenlaista kulttuuria kuin poh- joisen saamelaiset. Tämä yhtälö ei jätä paljon vaihtoehtoja. Todennä- köisin selitys on, että etelän saamenpuhujat olivat eräs niistä etnisistä ryhmistä, joista tämän päivän suomalaiset on tehty, ja että ryhmä jossakin vaiheessa vaihtoi kielensä. ”

RJK: Juu, ja siellä oli koko ajan myös suomalaisia. Ei tehnyt tiukkakaan. Kireämäpää saattoi olla vasarakirveskansan kanssa!

Vasarakirveskansalla ei ole enää suoria seuraajia, lähimpinä ovat yläliet- tualaiset, jotka eivät ole sen geneettisiä perillisiä, ja jotkut latgallit. Suo- ria perillisiä ovat ilmeisesti olleet Volgan goljadit eli ”itäiset galindit”, jotka ruhtinas Juri Dolgoruki voitti 1100-luvulla, Latvian ja Liettuan välillä vaikuttaneet, latgalleihin liittyneet seelit ja ilmeisesti myös Kuurinmaan kuurilaiset, suomalaisia lähimpänä ollut balttikansa.

JK: ” Toinen mahdollisuus on, että nämä ihmiset hävitettiin, ennen kuin he ehtivät sekoittua muuhun väestöön. Niin tai näin, jossakin vaiheessa he ennättivät siirtää kielensä geneettisille saamelaisille.

Kantasuomea ei koskaan

Myös suomen kielen saapuminen Suomeen on hämärän peitossa, mutta tapahtuma vaikuttaa varsin tuoreelta. ”

HM: Suomi on syntynyt Suomessa Kiukaisten kulttuurin muodossa. Se vaikutti myös Virossa.

JK: ” Kielitieteilijät jäljittävät kielten alkuperää tutkimalla niiden hajoa- mista erilaisiksi murteiksi. Kun kielelle annetaan aikaa, se eriytyy aina murteiksi, ja kun aikaa kuluu riittävästi, murteista kehittyy erillisiä kieliä. Mitä erilaisemmiksi murteiksi ja kieliksi kieliryhmän puhuma-alue on pilk- koutunut, sitä todennäköisempää on, että kieltä on puhuttu alueella pitkään. Tästä näkökulmasta kielitieteilijät ovat melko yksimielisiä siitä, että kantasuomea, josta kaikki itämerensuomalaiset kielet ovat kehittyneet, ei ole koskaan puhuttu Suomen alueella. ”

RJK: Tyhjää pulinaa.

JK: ” Se kehittyi luultavasti Itämeren eteläpuolella. Tästä viestii viron, eteläviron ja liivin erilaisuus, joka on paljon vanhempaa perua kuin esimerkiksi suomen ja viron kirjakielen erilaisuus. ”

RJK: Liivi on useinkin lähempänä suomea kuin viro.

JK: ” Kielitieteilijät ovat yksimielisiä myös siitä, että keskusalue, jonne suomi juurtui ensin, oli Etelä-Suomessa. Vaikka murteista puhuttaessa meille nykyään tulee mieleen savolainen ”viäntäminen”, murteet ovat aikoinaan olleet kirjavimmillaan etelässä. Suomen oletetaan saapuneen eteläiseen Suomeen aikaisintaan vuoden 500 tienoilla. ”

RJK: Pläp pläp pläp

JK: ” Muualle maahan se on levinnyt 1200-luvulta lähtien. Murteita ja kieliä vertailemalla kantaurali, jonka jälkeläisiä suomikin on, on sijoitettu Volgan mutkaan. Siellä toistensa naapureina elävät mordvalaiset, marit ja permiläiset, joiden kielissä on hyvin vähän yhteistä. Vaikka itse emme ole siis tulleet Volgan mutkasta, kielemme alkuperä viittaa sinne.

Suomi lainattiin bättre folkilta

Jos kielitieteilijöiden arvio suomen kielen iästä pitää paikkansa, mistä kieli tuli? Saarikiven mukaan tästä voi esittää vain hyviä arvauksia. Arkeologisen aineiston perusteella Suomeen saapui rautakaudella lisää väestöä, mutta yhteys kieleen on vain ajallinen. Suomen kielen tuojiksi on ehdotettu Itämeren eteläpuolella eläneitä itämerensuomalaisia, jotka kävivät kauppaa germaanien kanssa. He olisivat voineet olla jonkinlaista ”bättre folkia” Suomessa asuneiden ”metsäläisten” näkökulmasta.

RK: Kissan paskat.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/fin-land-hakoteilla-ja-putin

JK: Saarikiven mukaan kielen vaihtuminen ilman merkittävää kansainva- ellusta on historian saatossa ollut mitä tavallisin tapahtuma. Kun Roo- man Caesar valtasi Gallian, ihmiset alkoivat muutamassa vuosisadassa puhua latinaa

– Asterixin kotikylää lukuun ottamatta. Vastaavasti Rovaniemen poh-joispuolella ei vielä 1600-luvulla asunut ensimmäistäkään suomenkielistä, mutta nyt siellä ei muuta kuulekaan kuin suomea.

– Kielen vaihtumiseen riittää aivan pienikin porukka, etenkin, jos porukalla on jotakin, jota muut haluavat.

Käytännöllinen suhde kieleen 

Janne Saarikivi muistuttaa, että esihistoriallisella ajalla kielikartta ja ih- misten suhtautuminen kieleen olivat kovin toisenlaisia kuin nykyään. Ihmiset elivät pienissä ryhmissä, ja ryhmät olivat vain vähän koske- tuksissa toistensa kanssa, joten kielet pilkkoutuivat nopeasti ”omik- seen”. Millä tahansa alueella saattoi olla useita heimoja, jotka kaikki puhuivat eri kieltä. Ihmiset kuitenkin osasivat yleensä kolmea-neljää naapurikieltä vähintään sen verran, että pystyivät käymään kauppaa. Näin ihmiset ovat vaihtaneet kieltä koko ajan tarpeen mukaan. Kieli ei siis ollut esisuomalaisille samalla tavalla osa identiteettiä kuin se on kansallisvaltion ihmisille. Se oli käyttötavaraa.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. ”

RJK: Kaaro on Erkon pyhäkoulupojaisia hölynpölytoimittajia, joka ei ymmärrä tieteestä mitään, eikä tule ikinä oppimaankaan.

Suomalaiset, suomalaisen oman kulttuurin juuret, ovat olleet Suomessa 5000 vuotta.

Kielikäytäntö oli ominainen heimoyhteiskunnalle, alkuyhteiskunnan korkeimmalle muodolle, jossa ei ole vielä valtiota.

Samaa ne jaksaa jauhaa niinkun leipämyllyä tuota ”Saimaan ja Imatran muka tuntematonta etymologiaa”… haistapaskantieteilijöiden leipämyllyä.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 3. tammikuu 2017

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/itameren-laivahaudat-eivat-ole-hautoja-1

http://yle.fi/uutiset/itameren_rannoilta_loytyi_tuhansien_vuosien_takaisten_kauppapaikkojen_ketju/6554311

Haudoiksi luullut kiviladelmat olivatkin jokisuiden kauppasatamia, joissa etelästä tuotu pronssi vaihtoi omistajaa, sanoo ruotsalaistutkija.

Kansainvälinen kaupankäynti ei ole uusi keksintö. Sen osattiin jo kauan ennen kuin oli valtioitakaan, ja pronssikaudella 3000 vuotta sitten me- talliesineiden kauppa suorastaan räjähti Itämeren alueella. Esinelöytö- jen perusteella pronssin tuonnista etelästä pohjoiseen on tiedetty pitkään, mutta nyt ruotsalaistutkija sanoo jäljittäneensä myös kauppapaikat.

Pronssikauden keskivaiheilla noin vuonna 1000 ennen ajanlaskumme alkua Itämeren rannoilla yleistyivät sekä pronssiesineet, että laivan muotoon asetellut kivirakennelmat. Tällaisia latomuksia löytyy kaikkialta Itämeren alueelta ja ennen muuta suurilta saarilta. Erityisen paljon niitä on Gotlannissa.

Niitä on pidetty hautoina, mutta Göteborgin yliopiston tutkija on väitöskirjassaan toista mieltä: paikoilla tehtiin pronssikauppaa, hän sanoo.

”Kuolonlaivoista” ei löytynytkään vainajia

Tutkija Joakim Wehlin kertoo latomusten sijainnin ja niistä tehtyjen ar-keologisten löytöjen kumoavan näkemyksen ”kuolonlaivoista”, jotka olisi tarkoitettu viemään vainajan sielu merelle. Monista rakennelmista ei löydy mitään merkkiä vainajasta, ja muihinkaan ei yleensä haudattu kokonaisia ruumiita, tutkija havaitsi.

Elävistä ihmisistä jää jälkipolville vähemmän merkkejä kuin haudatuis- ta, joten paikkojen merkitystä ei ole tajuttu, Wehlin sanoo. Hänen mukaansa latomusten muoto on paljastava: yksityiskohdat kertovat, että kivilaivat tehtiin todellisten laivojen mallin mukaan. Niillä on siis vahva linkki merenkulkuun, Wehlin päättelee.

Maastonmuotoja tutkimalla Wehlin jäljitti useita paikkoja, joita hän pitää pronssikautisina kauppasatamina. Kukkuloiden juurella, jokien suulla sijainnutta asutusta on aiemmin pidetty paljon nuorempana, mutta kehittyneet tutkimusmenetelmät ovat osoittaneet sen pronssikautiseksi. ”

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/31901

” Östersjöns skeppssättningar.Monument och mötesplatser under yngre bronsålder /Baltic Stone Ships. Monuments and Meeting places during the Late Bronze Age ”

http://www.hum.gu.se/aktuellt/Nyheter/fulltext/stenskepp-vittnar-om-langvaga-resor-och-ett-maritimt-natverk-i-ostersjon-for-3-000-ar-sedan.cid1160538

https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/31901/2/gupea_2077_31901_2.pdf

On kiinnitetty ennekin huomiota balttiperäisten paikannimien ryppäisiin näiden laivamonumenttien ympäristössä:

Laivalatomuspaikkojen ympäristöt varsinkin Ruotsissa näyttävät vili- sevän muita paikkoja selvästi enemmän ”-ing-”-loppuisia preussilais/ kuurilaistyyppisiä paikannimiä,vaikka sitten kantasana olisikin selvästi ruotsalainen,kuten vaikkapa ”Glömminge”.Muita tuollaisia 1:2500000 mittakaavaisesta kartasta sentin-parin etäisyydellä ”oikeasta paikas- ta”: Blekinge, Veinge, Harplinge, Getinge, Slöinge, Faringe, Vittinge, Björklinge, Gysinge, Huddinge, Taxinge, Graninge, Kumlinge. Ihan ”huk- kapaikoilla” tuon seikan suhteen tuollaisia nimiä ei tuonkokoisten tai isompien paikkakuntien kohdalla näytäkään esiintyvän ollenkaan. Noilla paikoilla on myös muuta keskinäistä yhteyttä: esimerkiksi Faringen-Vittingen-Björklingen- Gysingen-Huddingen-Taxingen keskellä on myös ”Kumla”, ja Graningen vieressä on mm. ”Ålandsbro”.

… Pääte on samaa juurta kuin suomen sekä –inen (liivin –ńi) että –kas (liivin –g).

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/374890?page=9#376759

http://yle.fi/uutiset/3-9446439

DNA-tutkimus: Kivikauden baltit saivat Lähi-idästä varhain viljelyoppia, eivät uusia geenejä

Eurooppa siirtyi maanviljelykseen muuttajaväestön myötä, mutta Baltiaan oppi näyttääkin tulleen ensin ja uusi väki vasta myöhemmin.

7.2.2017 klo 20:58

Baltian varhaisten maanviljelijöiden joukkoon kuuluneiden ihmisten jäänteet löytyivät Burtnieks-järven rannalta Latviasta. Valters Grivins / CC BY 3.0

Irlantilais-brittiläisessä tutkimuksessa tultiin tähän tulokseen neoliitti- selta kivikaudelta säästyneen DNA:n perusteella. Sitä saatiin Latviasta kivikautisilta hautausmailta löytyneistä kuudesta pääkallosta. Lisäksi tutkittiin kaksi näytettä Ukrainasta.

Pääkallot ovat 4 800–8 300 vuoden takaa, jolloin Euroopassa vähi- tellen luovuttiin vaeltamasta riistan ja keräiltävän ravinnon perässä ja asetuttiin aloilleen tuottamaan ruokaa.

Muualla äkkirysäys, Baltiassa hidas siirtymä

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että neoliittisen ajan lopulla Lähi- idän tulokkaat olivat asuttaneet Euroopan laitamat ja pitkälti korvan- neet metsästäjä-keräilijät tai ainakin antaneet vanhalle väestölle roimasti geenejään sekaliittojen kautta.

Tulokkaat olivat monella tavoin eurooppalaisia aikalaisiaan edisty- neempiä. He eivät vain osanneet viljellä viljaa ja hoitaa karjaa, vaan heillä oli tuomisinaan myös keramiikkaa.

Dublinin Trinity Collegen ja yliopiston ja Cambridgen yliopiston tutki- muksessa havaittiin, että Baltian asukkaiden geenit olivat yhä entiset, vaikka väki osasi jo viljellä.

Jauhinkivet kertovat maanviljelyksestä neoliittisena aikana Sveitsissä. Sandstein / CC BY 3.0

Baltian arkeologiset löydöt ovat osoittaneet muutoinkin, ettei kivikau- den iso tekninen mullistus tullut sinne kertaheitolla, toisin kuin muualle Eurooppaan, vaan pala palalta.

– Uudetkin löydöt antavat ymmärtää, että alkuperäisväestö sopeutui uusiin tapoihin kaupan ja muiden kontaktien kautta. Väestöjen muutto- liikkeet eivät olleetkaan Euroopan esihistoriassa ainoa tapa hankkia uusia tekniikoita, sanoo tutkija Andrea Manica.

Tukea myös kieliteorialle

Aivan ilman tulokkaita ei Latviassakaan kuitenkaan eletty: yksi näyte viittaa vainajan olleen kotoisin Mustanmeren pohjoispuolisilta alueilta.

Se vahvistaa samalla yhtä teoriaa siitä, miten Eurooppa sai indoeurooppalaiset kielensä, sanoo tutkimusta johtanut Eppie Jones.

Indoeurooppalaisista kielistä on maanosassamme vain vähän poikkeuksia, muun muassa suomi.

Baltialais-slaavilaiset kielet näyttävät olevan lähtöisin Mustameren aroilta jo ennen pronssikautta.

Geenitutkija Eppie Jones, Cambridgen yliopisto

Pääteorioita on kaksi. Toisen teorian mukaan Euroopan kielet tulivat Anatoliasta maanviljelijöiden mukana.

Toinen taas pitää alkukotina juuri Mustameren pohjois- ja koillispuolta, josta kielen toi ratsain liikkunut väki pronssikauden alussa. Euroopan pronssikausi alkoi nelisen tuhatta vuotta sitten.

Viljelijöiden geenien puuttuminen ajalta, jolloin tulokkaiden tekniikkaa oli jo käytössä Baltiassa, antaa ymmärtää, että ainakin baltialais-slaavilai- nen kielihaara on lähtöisin Mustameren aroilta ennen pronssikauden ratsastajien tuloa, Jones sanoo.

Tutkimus on julkaistu Current Biology -lehdessä.

http://www.helsinki.fi/hum/ajankohtaista/2013/01/0128b.htm

Ajankohtaista

Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten

Siitepölytutkimusta ja arkeologiaa yhdistävä tutkimushanke ”Kouvolan seutu muinaisuudessa,korpea vai kaskenkaatajia” on selvittänyt vuosi- na 2010–2012 nykyisen Kouvolan pohjoisosan esihistoriaa ja maan- käyttöä jääkaudelta 1200-luvulle jKr.Hankkeen tuloksena on syntymäs- sä uudenlainen näkemys suomalaisen maatalouden alkutaipaleesta.

Tutkimusalue sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa, Jaalan Huhdasjärvellä. Alueen maatalousasutuksen on aiemmin oletettu syntyneen vasta his- toriallisella ajalla,viimeistään 1500-luvulla.Arkeologiset löydöt kuitenkin osoittavat,että alueella on elänyt yhteisö,joka on ylläpitänyt kalmistoa 600-luvulta 1100-luvulle jKr. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää,harjoittiko yhteisö maa- vai erätaloutta.Toisena kysymyksenä olivat maanviljelyn alkuvaiheet – onko Huhdasjärveltä löydettävissä yhtä vanhoja maanviljelyn tuloksia kuin läheltä, Repoveden kansallispuiston alueelta muutama vuosi sitten löydettiin.

Saadut tutkimustulokset muuttavat käsitystä maanviljelyn alkuvai- heista niin kivikauden kuin rautakauden osalta. Varhaisin metsänrai- vausvaihe ajoittuu kivikaudelle 5300 – 4000 eKr. Ensimmäisenä viljely- kasvina oli tattari 5300 eKr., ja noin 4200 eKr. ilmestyvät ensimmäiset merkit ohran viljelystä. Nämä viljelyn merkit ajoittuvat kivikaudelle, samaan aikaan saviastioiden valmistustaidon omaksumisen kanssa (varhaiskampakeramiikka).

Viljely alkoi 2000 vuotta oletettua aikaisemmin

Tulokset ovat merkittäviä. Ne osoittavat viljelyn alkaneen Suomessa yli 2000 vuotta oletettua aikaisemmin, suurin piirtein samaan aikaan kuin maanviljely levisi Keski-Eurooppaan. Aiemmin viljelytaidon on uskottu levinneen Suomeen Keski-Euroopasta käsin vasta 2900 eKr. alkaen ns. nuorakeraamisen kulttuurin välityksellä. Kouvolasta löydetty vanhin vil- jelylaji, tattari, on kulkeutunut Suomeen idästä Euraasian halki. Tattari- löytö ajoittuu samaan aikaan kuin Aasiasta lähtöisin oleva saviastioiden valmistustaito saavuttaa Suomen.

Nyt löydetyt viljelyn merkit eivät muuta Suomen kivikauden asukkaita maanviljelijöiksi. Kalastus ja metsästys olivat kivikaudella pääelinkeinoja.

Huhdasjärven alueen esihistorian intensiivisin maankäyttövaihe ajoittuu rautakaudelle. 600-luvulla jKr.rantalehdot raivattiin ohranviljelyä varten, ja 900-luvun alussa viljelyn painopiste siirtyi kuusimetsien kaskeami- seen ja rukiin viljelyyn. Oletetulla erämaa-alueella on siis varhaisempi maanviljelyshistoria kuin aiemmin on oletettu.

Tutkimusryhmä: FT Teija Alenius (paleoekologia), FT Antti Lahelma (arkeologia), FT Teemu Mökkönen (arkeologia), Helsingin yliopisto, arkeologian oppiaine.

Lisätietoja ja yhteydenotot: arkeologi Teemu Mökkönen, puh. 040 539 1202, teemu.mokkonen(at)helsinki.fi

Tästä on kyse:

• Suomessa on viljelty tattaria jo 5300 eKr. ja ohraa 1000 vuotta myöhemmin. Tulokset osoittavat kivikautisen maanviljelyn olevan Suomessa noin 2000 vuotta vanhempaa kuin aikaisemmin on oletettu.
• Tattari (Fagopyrun esculentum) on alkuperältään itäinen laji, jonka alkuperä on Himalajan suunnalla, Kiinassa tai Tiibetissä. Keski-Eurooppaan kasvi levisi yleisesti vasta 1200-luvulla tataarien valloitusten myötä. Tulokset siis osoittavat kivikautisen viljelytaidon saapuneen Suomeen eri suunnasta kuin Keski-Eurooppaan, jonne maanviljely levisi Lähi-idästä
• Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen tutkimukset alkoivat vuonna 2010 ja päättyivät 2012. Tulokset on julkaistu kansainvälisessä vertaisarvioidussa julkaisusarjassa tammikuussa 2013 – Geoarchaeology: An International Journal 28 (2013).
• Tutkimuksen rahoittivat Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Jaalan kotiseutusäätiö.