Pohjolalle tiedoksi, että kyseessä on nimenomaan rauhansopimus, eikä mikään rajasopimus. Sopii lukea.

Rauhansopimus[i] Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä.
Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus, ottaen huomioon, että Suomi vuonna 1917 on julistautunut itsenäiseksi ja että Venäjä on tunnustanut Suomen valta kunnan, Suomen Suuriruhtinaanmaan rajoissa, riippumattomaksi ja täysivaltaiseksi, ja haluten lopettaa molempien valtioiden välillä sittemmin syntyneen sodan, luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden kesken sekä lopullisesti selvittää Suomen ja Venäjän aikaisemmasta valtioyhteydestä johtuneet suhteet, ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja siihen valtuuttaneet:
Suomen Tasavallan hallitus:
Juho Kusti Paasikiven Juho Heikki Vennolan Alexander Freyn Karl Rudolf Waldenin Väinö Tannerin Väinö Voionmaan Väinö Gabriel Kivilinnan;
Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus:
Jaan Antonovitsh Behrsinin Platon Michailovitsh Kershentsewin Nikolai Sergejevitsh Tichmenjewin, jotka, kokoonnuttuaan Tarton kaupungissa ja esitettyään toisilleen oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti:

1. Artikla

Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta.

2. Artikla

Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja kulkee:
1. Jakaen Vaidalahden kahtia sen perukassa olevan itäisen niemekkeen kärkeen (likipitäen 69°57’0 leveydellä ja 31°58’5 pituudella);
edelleen meridiaania myöten etelään siksi kunnes se leikkaa pohjoisen järvilaakson (likipitäen 69°55’0 leveydellä);
edelleen kaakkoon 32°08’0 pituudella olevaan meridiaaniin saakka (likipitäen 69°55’0 leveydellä); kulkien mikäli mahdollista pitkin Tserwjanyja järvilaaksoa;
edelleen pisteeseen, jo ka on 69°46’0 leveydellä ja 32°06’5 pituudella;
edelleen jakaen kahtia kannaksen, joka on siihen syvimmälle pistävien Pummangin vuonon (Bolshaja-Volokovaja-guban) ja Oserkovuonon lahtien välissä, pisteeseen, joka on Srednisaarennon ja mantereen välisen kannaksen keskivälissä (69°39’1 leveydellä ja 31°47’6 pituudella); sekä
edelleen suorana viivana tähänastisella Suomen ja Venäjän välisellä rajalla Jaurijärven lähellä olevaan Korvatunturin rajapyykkiin N:o 90.
2. Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 Laatokkaan saakka, sen poikki ja Karjalan kannaksen poikki Suomen ja Venäjän tähänastista rajaa pitkin sen päätekohtaan Suomenlahden rannalla.
1. Muistutus. Heinä- (Ainovskie-ostrova) ja Kii-saaret siirtyvät Suomelle.
2. Muistutus. Tässä artiklassa selitetty raja on punaisella viivalla merkitty rauhansopimuksen liitteenä oleville kartoille, nimittäin venäläiselle merikartalle N:o 1279 ja maakartalle. Näiden karttojen johdolla on tämän artiklan 1 momentissa mainittujen rajojen käynti itse paikalla toimitettava, ottaen pakottavissa tapauksissa huomioon luonnonolosuhteet. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi Kalastaja- ja Srednisaarentoihin nähden, on merikartalla ratkaiseva merkitys, mutta muuhun rajaan nähden määrää teksti.
3. Muistutus. Kaikki pituudet on laskettu Greenwichistä.

3. Artikla.

Sopimusvaltioiden alueveden laajuus Suomenlahdella on neljä meripeninkulmaa laskettuna rannikosta sekä, missä saaristoa on, uloimmasta vedenpinnan yli kohoavasta saaresta tai luodosta. Tästä tehdään seuraavat poikkeukset:
1. Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla Seivästön majakan meridiaanin saakka on Suomen alueveden laajuus puolitoista meripeninkulmaa, ja kulkee sen raja parallellia myöten. Seivästön majakan meridiaanilla 60°08’9 leveydellä olevasta pisteestä alkaen Suomen alueveden raja kulkee viivaan myöten, joka yhdistää tämän pisteen Seiskarin eteläpuolella 59°58’8 leveydellä ja 28°24’5 pituudella olevan pisteen kanssa, siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Seivästön meridiaanin länsipuolella olevan Suomen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan.
2. Suursaaren eteläkärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä etelään tästä kärjestä olevasta pisteestä kulkee Suomen alueveden raja kahtena suorana viivana, joista toinen kulkee 61° ja toinen 288° suunnassa, siihen saakka missä nämä viivat leikkaavat Suursaaren nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan.
3. Suomen yhtenäisen alueveden ulkopuolella olevien, Suomelle kuuluvien saarien ympärillä on alueveden laajuus kolme meripeninkulmaa.
Tästä tehdään kuitenkin seuraavat poikkeukset: Seiskarin ja Lavansaaren eteläpuolella kulkee Suomen alueveden raja seuraavien pisteiden kautta:
leveys 60°00’5 ja pituus 28°31’4
” 59°58’8 ” ” 28°24’5 ” 59°58’0 ” ” 27°55’0 ” 59°54’6 ” ” 27°52’2
Suuren Tytärsaaren pohjoiskärjen meridiaanilla, kolmen meripeninkulman päässä pohjoiseen tästä kärjestä olevasta pisteestä alkaen kulkee Suomen alueveden raja suorana viivana Rödskärin pohjoiskärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä tästä kärjestä pohjoiseen olevan pisteen kautta siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Rödskärin kolmimeripeninkulmaisen alueveden rajan.
4. Suomi ei puolestaan vastusta eikä tule vastustamaan sitä, että Venäjän alueveden raja Suomenlahden itäosassa tulisi kulkemaan seuraavasti:
Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla pitkin Seivästön majakan meridiaanilla ja 60°58’0 leveydellä olevaan pisteeseen;
edelleen Seiskarin eteläpuolella 59°58’8 leveydellä ja 28°24’5 pituudella olevaan pisteeseen; edelleen 59°58’0 leveydellä ja 27°55’0 pituudella olevaan pisteeseen;
edelleen Vigrundin tornia kohti siihen saakka missänäin vedetty viiva leikkaa Venäjän yleisen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan; ja
edelleen tätä rajaa myöten.
1. Muistutus. Kaikkien näiden aluevesien rajat on merkitty rauhansopimuksen liitteenä oleville venäläisille merikartoille, N:o 1492 ja 1476. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi, on kartoilla ratkaiseva merkitys.
2. Muistutus. Kaikki pituudet ovat lasketut Greenwichistä.

4. Artikla

Petsamon alueen, jota rajoittavat:
kaakossa ja idässä: 2 artiklan 1 momentissa mainittu raja;
lännessä: tähänastinen Suomen ja Venäjän raja Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 kolmenvaltakunnan rajapyykkiin N:o 94, jossa Suomen, Venäjän ja Norjan rajat yhtyvät; sekä
luoteessa: tähänastinen Venäjän ja Norjan valtakuntien välinen raja,
luovuttaa Venäjä aluevesinensä heti rauhansopimuksen voimaan astuttua ikuisiksi ajoiksi Suomelle täydellisellä suveenisella oikeudella omistettavaksi; ja luopuu Venäjä Suomen hyväksi kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan täten luovutettuun alueeseen nähden.
Venäjä poistaa sotaväkensä Petsamon alueelta neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien.

5. Artikla

Kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien valitsevat Suomen ja Venäjän hallitukset kumpikin kaksi jäsentä erityiseen komissiooniin, jonka tulee yhdeksän kuukauden kuluessa toimittaa 2 artiklan 1 momentissa mainittujen rajain käynti ja pyykitys.

6. Artikla

1. Suomi sitoutuu olemaan pitämättä niillä vesillä, jotka kuuluvat sen omistamaan Pohjois-Jäämeren rannikkoon, sotalaivoja ja muita aseistettuja laivoja, lukuunottamatta sataa tonnia pienempiä varustetuja laivoja, joita Suomella on oikeus pitää ilman rajoitusta, sekä enintään viittätoista kappaletta sota- ja muita aseistettuja laivoja, joiden kantavuus ei ole suurempi kuin neljäsataa tonnia.
Suomi sitoutuu niinikään olemaan pitämättä mainituilla vesillä vedenalaisia laivoja ja aseistettuja lentokoneita.
2. Myös sitoutuu Suomi olemaan rakentamatta tälle rannikolle sotasatamia, sotalaivatukikohtia ja sotakorjausverstaita, jotka laajuudeltaan ovat suurempia kuin edellisessä momentissa mainittuja laivoja ja niiden aseistusta varten on tarpeen.

7. Artikla

1. Sopimusvaltiot myöntävät toisen sopimusvaltion kansalaisille oikeuden harjoittaa kalastusta ja vapaasti kulkea kalastusaluksilla niin hyvin Suomelle luovutetun Pohjois-Jäämeren rannikon kuin Venäjälle jäävän Kalastajasaarennon pohjoisen ja itäisen rannikon aluevesillä Sharapovin niemeen asti.
2. Edellisessä momentissa mainituilla rannikkoalueella ovat molempien valtioiden kansalaiset oikeutetut astumaan maihin ja rakentamaan tarpeellisia majailu- ja varastosuojia sekä muita kalastuksen ynnä kalanjalostuksen vaatimia rakennuksia ja laitoksia.
3.Sopimusvaltiot suostuvat rauhansopimuksen jälkeen tekemään erityisen sopimuksen siitä, millä ehdoilla ja missä järjestyksessä on oikeus kalastaa ja kalastaja-aluksilla liikkua ensimmäisessä momentissa mainitun rannikon aluevesillä.

8. Artikla

1. Venäjän valtiolle ja Venäjän kansalaisille myönnetään vapaa kauttakulkuoikeus Petsamon alueen kautta Norjaan ja sieltä takaisin.
2. Tavarat, jotka kuljetetaan Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan, samoin kuin tavarat, jotka kuljetetaan aman alueen kautta Norjasta Venäjälle, ovat vapautetut tarkastuksesta ja valvonnasta, lukuunottamatta sitä valvontaa, joka on välttämätön kauttakulkuliikenteen järjestämistä varten; näistä tavaroista ei myöskään kanneta tullia eikä kauttakulku- tai muita maksuja.
Yllämainittu kauttakulkutavarain valvonta on sallittu ainoastaan siinä muodossa, jota kansainvälisessä liikenteessä vakiintuneen tavan mukaan tällaisissa tapauksissa noudatetaan.
3. Venäjän kansalaisilla, jotka matkustavat Petsamon alueen kautta Norjaan ja Norjasta takaisin Venäjälle, on oikeus vapaaseen kauttakulkuun asianomaisen Venäjän viranomaisen antamalla passilla.
4. Noudattamalla voimassaolevia yleisiä määräyksiä on aseistamattomilla venäläisillä lentokoneilla oikeus ylläpitää Petsamon alueen kautta lentoliikennettä Venäjän ja Norjan välillä.
5. Kauttakulkuteistä, joilla myöten on sallittu esteettömästi kulkea ja kuljettaa tavaroita Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan ja sieltä takaisin, sekä edellisissä momenteissa mainittujen määräysten lähemmistä soveltamisehdoista kuin myöskin Venäjän konsuliedustuksen järjestelymuodosta, joka tehdään rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen.

9. Artikla

Venäjän kansalaiset, joilla on kotipaikkansa Petsamon alueella, tulevat ilman muuta Suomen kansalaisiksi, kuitenkin niin, että kahdeksantoista vuotta täyttäneet ovat oikeutetut yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien valitsemaan Venäjän kansalaisuuden. Mies valitsee vaimonsa puolesta, mikäli heidän välillään ei ole toisin sovittu, ja vanhemmat kahdeksantoistavuotta nuorempien lastensa puolesta.
Henkilöt, jotka ovat valinneet Venäjän kansalaisuuden, saavat sitä seuraavan vuoden kuluessa vapaasti siirtyä alueelta ja kuljettaa mukanaan kaiken irtaimen omaisuutensa tullitta ja vientimaksuitta. Mainitut henkilöt säilyttävät kaikki oikeutensa kiinteään omaisuuteen, minkä he jättävät Petsamon alueelle.

10. Artikla

Suomi poistaa neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien sotajoukkonsa Repolan ja Porajärven kunnista, jotka palautetaan Venäjän valtakunnan yhteyteen ja liitetään Arkangelin ja Aunuksen kuvermenttien karjalaisen väestön muodostamaan ja kansallista itsemääräämisoikeutta nauttivaan Itä-Karjalan autonomiseen alueeseen.

11. Artikla

Edellisessä artiklassa mainittujen Repolan ja Porajärven kuntien Itä-Karjalan autonomiseen alueeseen tapahtuvan liittämisen lähemmistä ehdoista on paikallisen väestön hyväksi sovittu seuraavaa:
1. Kuntien asukkaille annetaan täydellinen amnestia rauhansopimuksen 35 artiklan määräysten mukaan.
2.Paikallinen järjestyksenpito kuntien alueella on kahden vuoden aikana rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien oleva paikallisen väestön asettaman miliisin asiana.
3. Kuntien asukkaille taataan omistusoikeus kaikkeen kuntien alueella omistamaansa irtaimeen omaisuuteen samoinkuin oikeus vapaasti määrätä ja käyttää omistamiaan tai viljelemiään tiluksia ja muuta hallussaan olevaa kiinteätä omaisuutta Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa.
4. Jokaisella sitä haluavalla näiden kuntien asukkaalla on oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien vapaasti siirtyä pois Venäjältä. Venäjältä täten pois siirtyvät ovat oikeutetut viemään kaiken irtaimen omaisuutensa mukanaan ja säilyttävät he Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa kaikki oikeutensa kuntien alueelle jättämäänsä kiinteään omaisuuteen.
5. Suomen kansalaisille ja suomalaisille yhtiöille, joilla on ennen kesäkuun 1 päivää 1920 tehtyjä metsänhakkuukontrahteja, säilytetään oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien mainituissa kunnissa toimittaa näiden kontrahtien mukaiset metsänhakkuut ja poisviedä hakatut puut.

12. Artikla

Sopimusvaltiot kannattavat periaatteessa Suomenlahden ja koko Itämeren neutralisoimista sekä sitoutuvat myötävaikuttamaan sen toteuttamiseksi.

13. Artikla

Suomi neutralisoi sotilaallisesti seuraavat sille kuuluvat Suomenlahden saaret: Somerin, Narvin, Seiskarin, Peninsaaren, Lavansaaren, Suuren ja Pienen Tytärsaaren sekä Rödskärin. Tämä sotilaallinen neutralisoiminen sisältää sen, ettei niille saarille rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, sotilashavaintoasemia, puolta kilowattia voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä en enemmän kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten.
Somerin ja Narvin saarilla on Suomi kuitenkin oikeutettu pitämään sotilashavaintoasemia.

14. Artikla

Suomi ryhtyy heti rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen toimenpiteisiin Suursaaren sotilaalliseksi neutralisoimiseksi kansainvälisellä takuulla. Tämä neutralisoiminen sisältää sen, ettei tälle saarelle rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, yhtä kilowattia voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä enemmän kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten.
Venäjä sitoutuu kannattamaan edellämainitun kansainvälisen takuun hankkimista.

15. Artikla

Suomi sitoutuu kolmen kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien poistamaan Inon ja Puumalan linnoituksista tykkien lukot, tähystyslaitteet, suuntauslaitteet ja ammukset sekä hävittämään nämä linnoitukset yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien.
Suomi sitoutuu niinikään olemaan rakentamatta Seivästön ja Inonniemen väliselle rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta panssaritorneja sekä pattereita, joiden ampumasektorit tekevät mahdoliseksi ampumisen yli Suomen alueveden rajan sekä Inonniemen ja Rajajoen suun väliselle rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta pattereita, joiden kantavuus ulottuu yli Suomen alueveden rajan.

16. Artikla

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat olemana pitämättä Laatokalla, sen rannoilla sekä Laatokan juoksevissa joissa ja kanavilla kuin myös Nevalla, Ivanovskin porogiin saakka, hyökkäystarkoituksia palvelevia sotilaallisia varustuksia. Kuitenkin on oikeus siellä pitää sotalaivoja, joiden kantavuus ei ole yli sata tonnia ja jotka eivät ole varustettu suuremmilla kuin neljänkymmenenseitsemän millimetrin kaliiberin tykeillä, samoinkuin näiden kokoa vastaavia sotilaallisia meritukikohtia.
Venäjällä on oikeus kuljettaa sisävesillensä sotalaivoja Laatokan etelärantaa pitkin kulkevien kanavien kautta tai, jos liikennehäiriöitä niissä tapahtuu, sitoutuvat sopimusvaltiota neutralisoimaan myöskin Laatokan.
2. Siinä tapauksessa, että Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen toteutetaan, sitoutuvat sopimusvaltiot neutralisoimaan myöskin Laatokan.

17. Artikla

Venäjä sitoutuu myöntämään suomalaisille kauppa- ja tavara-aluksille esteettömän kulun Nevalla Suomenlahden ja Laatokan välillä samoilla ehdoilla kuin venäläisillekin aluksille. Ensinmainitut alukset eivät kuitenkaan saa kuljettaa sotatavaraa eikä sotilasomaisuutta.
Sopimusvaltiot suostuvat, siinä tapauksessa, että jompikumpi sopimusvaltio sitä vaatii, viimeistään yhden vuoden kuluessa vaatimuksen esittämisestä ryhtymään neuvotteluihin tämän artiklan määräyksiä täydentävän yksityiskohtaisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa estää tässä myönnetyn oikeuden käyttämistä.

18. Artikla

Laatokan veden korkeutta älköön muutettako ilman edelläkäypää Suomen ja Venäjän välistä sopimusta.

19. Artikla

Tullitarkastusta, kalastusta, merenkulkulaitoksen hoitoa, järjestyksen ylläpitoa Suomenlahden aluevesien ulkopuolella olevissa, tämän Suomenlahden vapaan osan puhdistamista miinoista, luotsipalveluksen yhtenäistyttämistä ynnä muita samankaltaisia asioita koskevat kysymykset annetaan yhden tai useamman suomalais-venäläisen sekakomitean harkittavaksi.

20. Artikla

1. Sopimusvaltiot ryhtyvä viipymättä rauhansopimuksen voimaanastuttua toimenpiteisiin sopimuksen aikaansaamiseksi passi- ja tullimuodollisuuksien sekä yleensä rajaliikenteen järjestämisestä Karjalan kannaksella paikallisia oloja ja molemmin puolin esiintyvää käytännöllistä tarvetta silmälläpitäen.
2. Rajaliikenne Suomen ja Venäjän välisen rajan muilla osilla on niinikään erityisillä sopimuksilla järjestettävä.
3. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen asetetaan viipymättä sekakomitea laatimaan ehdotusta edellämainittujen olojen järjestämistä.

21. Artikla

1. Sopimusvaltiot suostuvat ensi tilassa rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ryhtymään neuvotteluihin sopimuksen aikaansaamiseksi liikenteen ja puutavarain lauttauksen järjestämisestä vesistöissä, jotka juoksevat toisen sopimusvaltion alueelta toisen alueelle.
Tämä sopimus on laadittava sille pohjalle, että liikenne ja lauttaus on tällaisissa vesitöissä molemmin puolin esteettömästi sallittu niin hyvin rajan poikki kuin myös kummankin sopimusvaltion alueella mereen saakka sekä että erityisesti lauttaukseen nähden kummankin sopimusvaltion kansalaisille myönnetään suurimpia oikeuksia nauttivan lauttaajan oikeudet.
2. Niinikään ryhtyvät sopimusvaltiot neuvotteluihin sopimuksen aikaansaamiseksi valtaväylän ylläpitämisestä sekä kalastuksen järjestämisestä ja kalanhoidon edistämisestä tarkoittaviin toimenpiteisiin ryhtymisestä edellisessä momentissa mainituissa kuin myös pitkin sopimusvaltioiden yhteistä rajaa sijaitsevissa vesistöissä.

22. Artikla

Venäjän valtion ja valtiolaitosten Suomessa oleva omaisuus siirtyy korvauksetta Suomen valtion omaksi. Samoin siirtyy korvauksetta Venäjän valtion omaksi Venäjällä oleva Suomen valtion ja valtiolaitosten omaisuus.
Muistutus Sopimusvaltiot pidättävät itselleen toisessa maassa olevasta entisestä valtio-omaisuudestaan diplomaattista ja konsuliedustusta varten kolme kaupunkikiinteistöä tontteineen ja rakennuksineen.

23. Artikla

1. Suomen hallitus sitoutuu viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen palauttamaan Venäjän valtiolle alueellaan tai käytettävissään olevia, vuonna 1918 Suomeen jääneitä venäläisiä laivoja ja aluksia rauhansopimuksen liitteenä olevan luettelon mukaan.
2. Jos yksityiset henkilöt tai yhtiöt esittävät joitakin vaatimuksia Venäjän valtiolle palautettavien laivojen suhteen, vapauttaa Venäjän hallitus Suomen kaikesta edesvastuusta siitä, että nämä laivat jätetään Venäjälle, sekä sitoutuu vastaamaan kaikista korvausvaatimuksista, joita mahdollisesti tullaan esittämään Suomen hallitukselle. Venäjän hallitus ottaa selvittääkseen omistusoikeuden näihin laivoihin ja ovat siis vaatimukset tässä suhteessa esitettävä sille.
3. Suomen kansalaisten tai suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivien yhtiöitten laivat, jotka Venäjän hallitus on maailmansodan aikana pakkoluovuttanut, suorittamatta korvausta niiden omistajille, samoinkuin suomalaiset laivat, jotka ilman korvausta ovat joutuneet Venäjän valtion haltuun, sitoutuu Venäjän hallitus palauttamaan niiden entisille omistajille. Tässä kohdassa mainitut laivat luetellaan rauhansopimuksen liitteenä olevassa luettelossa.

24. Artikla

Kumpikaan sopimusvaltio ei vaadi toiselta sopimusvaltiolta sotakustannusten korvausta. Suomi ei ota osaa vuosien 1914-18 maailmansodan Venäjälle aiheuttamien kustannusten suorittamiseen.

25. Artikla

Kumpikaan sopimusvaltio ei ole velvollinen vastaamaan toisen sopimusvaltion valtioveloista eikä muista sitoumuksista.

26. Artikla

Venäjän valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Suomen valtiolle ja Suomen Pankille samoinkuin Suomen valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Venäjän valtiolle ja valtiolaitoksille katsotaan molemminpuolin suoritetuksi. Tämän johdosta lakkaavat myös Suomen ja Venäjän hallitusten välillä vuonna 1917 tehty viljanhankintaa koskeva sopimus samoinkuin Suomen Pankin ja Venäjän Luottokanslian välillä samana vuonna tehty valuuttasopimus voimassa olemasta.

27. Artikla

Venäjä tunnustaa, että Suomi ei ole velvollinen vastaamaan niistä vahingoista, joita jonkun kolmannen valtion kansalaiset tai yhtiöt laivoihin tai muuhun omaisuuteen nähden, jota heillä on ollut Suomessa, ovat joutuneet kärsimään Venäjän viranomaisten toimenpiteiden kautta maailmansodan aikana, ennenkuin Suomi tuli itsenäiseksi. Tämänluontoiset vaatimukset ovat esitettävät Venäjän hallitukselle.

28. Artikla

Suomen kansalaiset sekä Suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivat yhtiöt ja yhdyskunnat saavat Venäjällä olevastaan omaisuuteensa kuin myös Venäjän valtiota tai sen valtiolaitoksia vastaan kohdistuviin saamisiinsa ja vahingonkorvaus- ynnä muihin vaatimuksiinsa nähden samat oikeudet ja etuudet jotka Venäjä on myöntänyt tai tulee myöntämään enimmän suositun maan kansalaisille.

29. Artikla

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat ensi tilassa palauttamaan alueellaan olevat julkisten virastojen ja laitosten arkistot ja asiakirjat, jotka koskevat yksinomaan tai pääasiallisesti toista sopimusvaltiota tai sen historiaa.
Tämän johdosta luovuttaa Venäjän hallitus Suomen hallitukselle myöskin entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosihteerinviraston arkiston, kuitenkin siten, että Venäjän hallitukselle jätetään ne tämän arkiston asiakirjat, jotka yksinomaan tai pääasiallisesti koskevat Venäjää tai sen historiaa. Täten Venäjälle jätettävistä asiakirjoista on Suomen hallituksella oikeus ottaa itselleen jäljennökset. 2. Venäjän hallitus luovuttaa Suomen hallitukselle jäljennökset Venäjän hallituksen käytettävissä olevista Suomen aluetta koskevista uusimmista topografisista ynnä merenmittauskartoista samoinkuin keskeneräisiä Suomessa suoritettuja kolmiomittaustöitä koskevan aineiston.

30. Artikla

Suomen hallitus suostuu varaamaan Uudenkirkon pitäjässä olevassa Halilan sanatoriossa Pietarin kaupungin ja sen ympäristön asukkaita varten kymmenen vuoden aikana puolet sairassijoista samoilla ehdoilla kuin Suomen kansalaisille.

31. Artikla

Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen uudistetaan taloudelliset suhteet sopimusvaltioiden välillä. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot asettavat viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen erityisen, kummankin valtion edustajista muodostetun komitean laatimaan ehdotuksen molempien maiden välisen kauppasuhteiden järjestämiseksi ja kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.

32. Artikla

Kunnes kauppasopimus saadaan aikaan noudatettavan Suomen ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa seuraavia väliaikaisia määräyksiä, joista kumpikin sopimusvaltio on oikeutettu sanoutumaan irti ilmoittamalla siitä kuusi kuukautta sitä ennen vastapuolelle:
1. Sopimusvaltioiden alueen kautta meneviä kauttakulkutavaroita on sallittava kuljettaa kaikilla kauttakulkuliikenteelle avatuilla tai vastedes avattavilla liikenneteillä, noudattamalla niitä määräyksiä, joita liikenteen järjestämiseen ja kulkulaitosten kuljetuskykyyn nähden sekä oman maan liikennetarpeen tyydyttämisen ja yleisen turvallisuuden vuoksi on annettu.
2. Valtion rautateillä ja valtion laivoilla kauttaulkutavaroista kannettavat rahdit ja muut kysymykseen tulevat kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin omassa maassa kuljetettavista samanlaisista tavaroista. Näistä kannettaviin muihin maksuihin nähden on noudatettava enimmän suositun maan periaatetta.
Jos maksun kantaminen kotimaisten tavaroiden kuljettamisesta Venäjällä kokonaan lakkautetaan, eivät rahdit Suomesta tulevilta kauttakulkutavaroilta s aa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän suositun maan kauttakulkutavaroista.
3. Tavaroista, joita lähetetään toisesta maasta toiseen, ei saa kantaa korkeampia rahteja tai muita kuljetusmaksuja kuin mitkä on määrätty omassa maassa kuljetettavista samanlaisista kauttakulkutavaroista.
Jos maksun kantaminen omassa maassa kuljetettavista tavaroista Venäjän valtion alueella kokonaan lakkautetaan, niin Suomen tavaroista kannettavat rahdit ja muut kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän suositun maa n tavaroista.
4. Tuonti-, vienti- ja kauttakulkukieltojen asettaminen on molemmin puolin sallittu ainoastaan yleistä turvallisuutta, terveydenhoitoa, alkoholipitoisia aineita sekä oman maan talouselämän järjestelyä koskevan lainsäädännön nojalla.
5. Sopimusvaltiot pidättävät itselleen oikeuden saattaa monopolin alaiseksi eri kauppa- ja teollisuusaloja.
6. Sopimusvaltioiden rahti- ja matkustaja-alukset ovat, noudattamalla asianomaisessa maassa voimassaolevia tai vastedes säädettäviä tämän maan aluksia koskevia määräyksiä sekä myös yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä ja tullivalvonnasta johtuvia määräyksiä, oikeutetut menemään kaikkiin niihin toisen maan satamiin, käyttämään satamalaitoksia ja kulkemaan niitä toisen maan aluevesiä, sisävesiä, jokia ja kanavia, jotka on avattu tai vastedes avataan oman maan aluksille.
Maksut, joita kannetaan toisen maan laivoista ja niiden lasteista, samoinkuin maksut satamalaitosten käyttämisestä eivät saa olla korkeampia kuin ne maksut, jota kannetaan enimmän suositun maan laivoista ja niiden lasteista. Poikkeus näistä määräyksistä voidaan tehdä rannikkoliikenteeseen ja kalastusaluksiin nähden. Rannikkolaiva liikenteeksi ei lueta liikennettä Itämeren ja muiden Venäjää rajoittavien varsinaisten ja sisämerien satamien välillä. Venäjän kauppa- ja matkustaja-alukset saavat kulkea kaikilla suomalaisille aluksille avatuilla Suomen aluevesien liikenneväylillä, ehdolla että noudattavat ulkomaalaisia laivoja varten Suomessa voimassaolevia luotsausta koskevia määräyksiä.
7. Suomalaiset luonnon-, kotiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat, niitä Venäjälle vietäessä, vapautettu kaikista tulli- ja muista tuontimaksuista.

33. Artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen tarpeellisiin toimenpiteisiin Suomen ja Venäjän välisen rautatieliikenteen järjestämiseksi siten, että suorannainen liikenne ilman matkustajain muuttoa tai tavarain uudelleenkuormaamista käy mahdolliseksi Suomesta Venäjälle ja Venäjältä Suomeen Rajajoen ja Pietarin välisille ja välisiltä asemilta, Pietarin asema mukaanluettuna, sekä ; ryhtyvät neuvotteluihin molempien maiden rautatieverkkojen yhdistämisestä ja suoran yhdysliikenteen aikaansaamisesta niiden välillä.

34. Artikla

Suomen ja Venäjän välinen posti-, ja lennätinyhteys uudistetaan rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ja on siitä sopimusvaltioiden kesken tehtävä eri sopimus. Suomen hallitus ei aseta esteitä sille, että Venäjän valtion yksinomaisesti käytettäväksi luovutetaan vuoden 1946 loppuun saakka sähkösanomavaihtoa varten ne kolme suorannaista lennätinjohtoa (entiset N:ot 13, 60 ja 42), jotka kulkevat Suomen alueen yli Rajajoelta Uuteenkaupunkiin, yhdistäen Pietarin, Tukholman, Newcastlen ja Frederician kanssa, ja jotka Suomen hallitus sopimuksella 9 päivältä tammikuuta 1920 on luovuttanut ”Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin” käytettäviksi Venäjän sähkösanomavaihtoa varten, ehdolla että sanotun sopimuksen määräyksiä sähkösanomavaihdon järjestämisestä noudatetaan. Näiden johtojen käyttämisestä Venäjän hallitus suorittaa Suomen valtiolle kansainvälisen lennätinliittokirjan ja siihen liittyvän ohjesäännön määräysten mukaisesti Suomelle itsenäisenä valtion a tulevan kauttakulkumaksun, kunnes tämä maksu asianomaisten valtioiden sopimuksesta joutuu lähettäjän suoritettavaksi. Samoin säilytetään Venäjän valtiolle yhtä pitkäksi ajaksi ne oikeudet, jotka sillä ”Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin” kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella on kahteen, suorannaista lennätinyhteyttä Ruotsin kanssa välittävään, Uudestakaupungista Grisslehamniin johtavaan kaapeliin.

35. Artikla

1. Venäjällä oleskelevat Suomen kansalaiset ja Suomessa oleskelevat Venäjän kansalaiset saavat rauhansopimuksen voimaanastuttua palata kotimaahan, elleivät ole vangittu toisessa maassa törkeästä rikoksesta.
2. Sopimusvaltioiden sotavangit ovat niin pian kuin mahdollista palautettavat kotimaahansa. Sopimusvaltiot määräävät eri sopimuksella, missä järjestyksessä heidän palauttamisensa kotimaahan on tapahtuva.
3. Muut toisen valtion kansalaiset, jotka on pidätetty sotatilan johdosta taikka valtiollisista syistä, ovat heti vapautettavat ja ensi tilassa palautettavat kotimaahansa.
4. Suomen tai Venäjän kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen ennen tämän rauhansopimuksen allekirjoittamista toisen sopimusvaltion eduksi tekemästään valtiollisesta rikoksesta tai siitä, että hän on ollut yhteydessä toisen sopimusvaltion sotajoukkojen tai hallituselinten kanssa, tai siitä, että hän on tehnyt rangaistuksenalaisen teon tarkoituksessa toteuttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden, vapautetaan enempää rangaistusta kärsimästä ja lasketaan heti vapaaksi. Jos hän on sellaisesta rikoksesta syytteessä tai vangittuna, mutta ei vielä tuomittu, tai jos syytettä häntä vastaan ei vielä ole nostettu, raukeaa syytösoikeus, olkoonpa hän maan rajojen sisä- tai ulkopuolella, eikä vastedes sellaista syytettä enää saa panna vireille.
Jos hän joko samalla tai yksistään on tehnyt itsensä syypääksi muunlaiseen rikokseen maansa voimassaolevaa valtiollista tai yhteiskunnallista järjestystä vastaan ja senjälkeen paennut toisen sopimusvaltion alueelle, nauttikoon sellaisesta rikoksesta kotimaassaan annettua armahdusta samalla tavalla kuin kotimaahan jääneet syytetyt ja tuomitut sitä nauttivat.

36. Artikla

Sopimusvaltioiden väliset diplomaattiset ja konsulaattisuhteet järjestetään heti senjälkeen kuin rauhansopimus on astunut voimaan. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ryhtyvät sopimusvaltiot laatimaan sopimusta konsuliedustuksesta.

37. Artikla

Rauhansopimuksen toimeenpanemista varten samoinkuin sellaisten julkis- ja yksityisoikeudellisten kysymysten ratkaisemista varten, joihin rauhansopimus voi antaa aihetta, asetetaan heti voimaanastumisen jälkeen suomalais-venäläinen sekakomitea, joka on oikeutettu keskuudestaan asettamaan alajaostoja aluekysymysten käsittelyä, taloudellisten suhteiden järjestämistä, sotavankien ja pakolaisten vaihtoa sekä tarpeen vaatiessa muitakin asioita varten. Tässä artiklassa mainitun komitean kokoonpano ja työjärjestys määrätään vastedes tehtävällä sopimuksella. Kunkin alajaoston tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet määrätään erityisellä ohjesäännöllä, jonka komitea vahvistaa. Milloin alajaostossa päätöstä ei saada aikaan sen vuoksi, että äänet käyvät vastakkain tasan, siirretään kysymys komitean täysi-istunnon ratkaistavaksi. Jos komiteassakin äänet käyvät tasan, siirretään kysymys hallitusten ratkaistavaksi.

38. Artikla

Tätä rauhansopimusta on laadittu suomen-, ruotsin- ja venäjänkieliset kappaleet ja ovat kaikki tekstit yhtä todistusvoimaisia. Samalla kun rauhansopimuksen ratifioidut kappaleet vaihdetaan allekirjoittavat sopimusvaltiot rauhan sopimuksen ranskankielisen tekstin, joka myös on todistusvoimainen.

39. Artikla

Tämä rauhansopimus on ratifioitava. Ratifioitujen kappalten vaihto tapahtuu Moskovassa. Rauhansopimus astuu lailliseen voimaan heti kun ratifioitujen kappalten vaihto on tapahtunut. Vakuudeksi ovat kummankin sopimusvaltion valtuutetut tämän rauhansopimuksen allekirjoittaneet ja sineteillään vahvistaneet. Alkuperäinen on laadittu kahdessa kappaleessa kullakin kielellä ja allekirjoitettu Tartossa lokakuun neljäntenätoista päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataakaksikymmentä.
J. K. Paasikivi (L.S.) J. H. Vennola Alexander Frey
(L.S.) (L.S.)
R. Walden Väinö Tanner
(L.S.) (L.S.)
Väinö Voionmaa Väinö Kivilinna

[i] http://www.prokarelia.net/contract/?x=tartto