Jos ei olisi vihaa, ei olisi myöskään vihapuheita. Nyt halutaan suitsia vihapuheet, mutta pitäisi puuttua syihin, jotka synnyttävät vihapuheita.

Maassamme noudatettu maahanmuuttopolitiikka on yksi merkittävä syy, joka tekee monet suomalaiset vihaisiksi. Miksi?

Siksi, että ensinnäkin maahanmuuttoasioita on hoidettu huonosti ja taitamattomasti. Maahanmuutosta on kansa pidetty pimennossa. Esimerkiksi maahanmuuton kustannuksista ei ole saanut luotettavia tietoja. Kun tietää vähemmän, luulee enemmän.

Miksi ei Suomen maahanmuuttoviranomaiset ole neuvotellut maahanmuuttajien lähtömaiden kanssa palautussopimuksia? Nyt meillä on riesana tuhansia paperittomia maahanmuuttajia, joita ei voi palauttaa minnekään. Vähempikin tekee kansalaiset vihaisiksi ja kirjoittamaan vihapuheita.

Enemmän avoimmuutta maahanmuuttoasioihin ja asiallisia perusteluja siitä miksi on tehty siten, kuin on tehty voisi olla se, joka vähentäisi vihapuheita. Myös tehdyt virheet pitäisi tunnustaa, sillä niitä on tehty luvattoman paljon.

On helppo kulkea sormi pystyssä tuomitsemassa vihapuheet, kun pitäisi puuttua niihin syihin, jotka saavat suomalaiset vihaisiksi.

Kansalaisilla on vähän keinoja, joilla voi taistella vääryyttä vastaan. Somessa kirjoittelu on yksi niistä keinoista. Jos joku kuvittelee, että vihakirjoittelu loppuu, kun rajoitetaan sananvapautta, niin erehtyy pahan kerran. Sitten keksitään vielä ikävämpiä tapoja osoittaa mieltään. Esimerkkejä on maailmalla runsaasti.

Kypros myy kansalaisuuksia Venäjän oligarkeille – EU-passeja myyty miljardien edestä

Maanantai 18.9.2017 klo 00.48

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Eilistä uutisointia.

…..Kun suomalainen ja venäläinen lähtevät sienimetsään, keräävät he koreihinsa aivan eri sieniä. Yllättävin ero suomalaisen sienestyskulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneelle on, että sellaiset sieniruokien aateliset kuten suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet eivät venäläiselle maistu….

Lainaus eilisestä uutisaiheesta,

Uutisjuttu oli tosi hyvä mutta toimittaja ei oikein ole perillä suomalaisesta sienikulttuurista. Kyllä suomalaisillakin keskenään on paljon sienikulttuurissa eroja. Varsinkin karjalaissukuisilla.

Ei meidän perheessä esim suppilovahveroa ja kantarelleja arvosteta. Tatteja, rouskuja, haperoita meillä pääasiassa kerätään ja valmistetaan, myöskin mesisieniä.

Kastikkeita meillä kyllä sienistä valmistetaan mutta pääasiassa sieniä marinoidaan, valmistetaan muhennoksia, sienipiiraita (avo- ja umpipiiraita), sieniä käytetään esim kalan lihakääryleiden täytteeksi myös sieniliemiä tehdään. Meillä tehdään myöskin sienistä ns pääruokaakin. Meillä ei herkkusieniä, osterivinokkaita jne, sieniksi lasketa, samoin kuin ei kalaksi kirjolohta, Norjanlohta yms kasvatuskaloja, ne ovat ”lammikkobroilereita”.

Osa suomalaisiahan ei osaa kerätä eikä käyttää sieniä, osa on siihen oppinut ja osalle suomalaisia sienien keräily ja käyttö tulevat ikään kuin ”verenperintönä”.

Täällä Kanta-Hämeessä sieniä ei oikein edes tunneta, saatikka arvosteta muita kuin vahverot; parhaat sienet päätyvät metsissä eläinten ravinnoksi, eivät siis hukkaan. Toripöytien tuoresienet rajoittuvat juuri noihin kantarelleihin, suppilovahveroihin, joku musta torvisieni ehkä. Torilla sieni kylläkin on arvossaan (euroina ja mittaustapansa vuoksi), maastossa taas lisäarvoa tuo myöskin luonnossa liikkuminen.

Mielenkiintoinen ero sienestämiskulttuuriin vs suomalaiset, etelä-naapurimme vastaava sienikulttuuri. Se on verrattavissa juuri venäläiseen tapaan käyttää sieniä ja se näkyy myöskin toripöydillä. Siellä ei muuten tilavuusmitoilla mitata toriolosuhteissa mitään.

Sienestämiskulttuuri on osa ikivanhaa keräilykulttuuria.

Turun puukottaja oleskeli myös Sveitsissä.

Sveitsistä saadun tiedon perusteella näyttää siltä, että Turun puukottaja oli kulkenut Euroopassa edestakaisin.

Lähde: Turun puukottaja oleskeli myös Sveitsissä – Suomenkuvalehti.fi

(Mielipiteet ovat Vasen kaistan, linkkaukset minun)

https://vasenkaista.fi/2017/09/paaoma-150-vuotta/

14.9.2017

Teksti: JORMA MÄNTYLÄ

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 150 vuotta Karl Marxin pääteoksen Pää- oman ensimmäisen osan ilmestymisestä. Historioitsija David McLel- lanin mukaan Das Kapital ilmestyi Otto Meissnerin kustantamon painosta Hampurissa 14.9.1867. Pääoma on varmasti eniten maailmaa muuttaneita kirjoja. Yhä uusia käännöksiä ja painoksia ilmestyy koko ajan eri puolilla maailmaa.

Karl Marxin (1818–1883) suurteoksesta piti alun perin tulla viisiosainen tutkimus modernin yhteiskunnan yleisestä liikelaista. Ensimmäisen osan alaotsikoksi muodostui kuitenkin Kritik der politischen Ökonomie,po- liittisen taloustieteen arvostelua.Niinpä suurin osa neliosaiseksi jäänees- tä teossarjasta onkin klassisen liberalistisen taloustieteen arvostelua. Marx arvioi ja korjaa Adam Smithin, David Ricardon ja John Stuart Millin talousteorioita.

Osittaisesta keskeneräisyydestä huolimatta Pääoma on monumentaa- linen teos. Neliosaisessa sarjassa on lähes 3000 sivua. Marx itse ehti vii- meistellä ja toimittaa painoon kirjasarjan ensimmäisen osan, joka hänen elinaika- naan käännettiin vain ranskaksi, italiaksi ja venäjäksi. Englannin- kielinen käännöskin ilmestyi vasta Marxin kuoleman jälkeen 1887.

Historian ironiaa on, että venäjänkielistä laitosta myytiin aikoinaan eni- ten, yli 3000 kappaletta vuodessa. Saksassa tuhannen kappaleen ensi- painoksen myynti kesti viisi vuotta. Marx itse piti Venäjää niin takapajui- sena ja kehittymättömänä maana ettei sinne kannattanut viedä sosia- listisia aatteita. Tsaarin Venäjän sensuuri arvioi, että kirjan voi julkaista, koska Venäjällä sitä ei kukaan ymmärrä. Sen sattui kuitenkin lukemaan muuan V. I. Lenin (1870–1924).

Karl Marxin kuoltua pitkän sairastelun jälkeen hänen kirjallinen jäämis- tönsä siirtyi työtoveri Friedrich Engelsin (1820–1894) haltuun. Häntä on kiittäminen,että Marxin käsikirjoitusten perusteella saatiin painokun- toon kirjan toinen ja kolmas osa. Pääoma II ilmestyi jo 1885 ja Pääoma III 1894. Se oli samana vuonna syöpään kuolleen Engelsin tieteellinen urotyö.

Engelsiä on sittemmin arvosteltu toimitustyöstä. Elämäkertakirjoittaja Tristram Hunt, joka on historian tohtori ja Britannian Labour-puolueen kansanedustaja, on syyttänyt Engelsiä Marxin käsikirjoitusten peuka- loinnista. Useimmat Marx-tutkijat ovat kuitenkin olleet eri mieltä, ja taannoin Vesa Oittinen ja Paula Rauhala ovat todenneet Engelsin suoriutuneen kunniallisesti Pääoman toimitustyöstä.

Pääoman suomennosten historia on värikäs ja heijastaa jyrkästi muut- tuneita arvioita Karl Marxista 150 vuoden aikana. Kiitosta ja ylistystä ovat seuranneet tuomiot ja kiroukset, vaikeneminen ja vähättely sekä suoranainen sensuuri. Oppipojat ja -tytöt ovat tulkinneet tekstejä poliittisten suhdanteiden ja tieteellisten muotivirtausten mukaisesti.

Pääoman ensimmäisen kirjan suomensi Oskari Wilho Louhiwuori (1884 – 1953). Se ilmestyi useina vihkoina 1913–1918, ja on kaikkien myöhempien suomennosten perusta.Louhiwuori oli kokoomuksen kan- sanedustaja sekä Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti ja Kauppa- korkeakoulun rehtori. Arvostettu taloustutkija ymmärsi Marxin teoksen tieteellisen arvon ja otti siksi käännöstehtävän vastaan. Louhiwuoren tekstin tarkastivat Sdp:n kansanedustajat O.W. Kuusinen (1881–1964) ja Edward Gylling (1881–1938).

Louhiwuoren käännöstä paranteli ja Pääoman liiteosat käänsi suomeksi Karjalaan 1918 paennut Väinö Kangas (1903–1937). Yhdessä Edward Gyllingin he toimittivat uuden laitoksen painoon Petroskoissa 1933. Kirjan menestys jäi lyhytaikaiseksi, sillä Josif Stalinin vainot alkoivat ja Karjalaa alettiin venäläistää. Kangas ja Gylling menehtyivät Stalinin puh- distuksissa. Suomenkieliset Pääomat hävitettiin. Muutamia kappaleita ehdittiin salakuljettaa Suomeen, missä Marx oli tietenkin lapualaisvai- nojen aikaan kielletty. Vuoden 1933 Petroskoin painos on nykyään suuri antikvaarinen harvinaisuus.

Sotien jälkeen kommunistien toiminta Suomessa laillistettiin.Vasemmis-tolainen kirjankustantamo Kansankulttuuri julkaisi Pääoman I ja II osat 1948 ja 1950. Louhiwuoren käännöksen tarkastivat nyt Tuure Lehén (1903–1976) ja Mauri Ryömä (1911–1958). Toisen osan oli kääntänyt Ryömä, Skp:hen siirtynyt entinen Sdp:n kansanedustaja. Hän teki osan käännöstyöstä jo istuessaan vankilassa sodan aikana. Julkistustyötä sodan jälkeen tuettiin Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvaroista (SKEV), joka on nykyisen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry:n (SKS) edeltäjä.SKEV:lle antamassaan lausunnossa O.W.Louhiwuori antoi luvan Lehénin ja Ryömän uudelle suomennokselle,mutta puolusti ensimmäis- tä Marx-työtään ja varoitteli käyttämästä käännöksiä poliittisten suh- danteiden mukaisesti. Samalla ilmeni, että ensimmäisen osan suomen- nokseen 1913–1918 oli osallistunut myös neiti Elli Tavastähti. Sittem- min hänet tunnettiin Elli Hiidenheimona (1883-1950) ja Kokoomuksen kansanedustajana 1917–1927 Hämeen pohjoisesta vaalipiiristä.

Kansankulttuurin kirjat myytiin loppuun,ja niinpä uuden painoksen tarve oli ilmeinen. Moskovan Progress-kustantamo julkaisi suomeksi osat I – III 1973-76.Kolmannen kirjan käänsi Antero Tiusanen,joka on suomen- tanut myös Marxin Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset eli Grundrisse der Kritik der politischen Ökonomie.Se on vuosina 1857-1858 kirjoitet- tu Pääoman esityö, jonka perusteella Marx muokkasi lopullisen tekstin.

Progressin kirjatkin myytiin loppuun, ja Kansankulttuuri lopetti toimin- tansa. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen luultiin, että Marxista on vii- mein päästy eroon. Niin on julistettu monta kertaa 150 vuoden aikana. Viimeistään finanssikriisi 2007–08 sekä tietotekniikan vaikutus pää- oman arvonlisäykseen ovat luoneet Marx-renessanssin eri puolilla maa- ilmaa. Marxin ja Engelsin koottujen teosten 50-osainen englanninkieli- nen laitos saatiin valmiiksi 2005. Tulossa on peräti 120-osainen koottu- jen teosten sarja Marx-Engels-Gesamtausgabe (MEGA). Sen pitäisi korvata 1956–1990 ilmestynyt DDR:n Dietz-kustantamon 42-osainen Marx-Engels-Werke (MEW).

Skp:tä lähellä oleva kustantamo TA-tieto Oy on julkaissut 2013 – 15 uudelleen Pääoman osat I–III. Toimitustyö on ollut huolellista ja Antero Tiusasen johdolla on tehty yli 200 korjausta Progress-kustantamon painoksiin.

Pääoman 150-vuotisjuhlavuonna voisi esittää kainon toivomuksen, että kirjasarjan neljäs osa Lisäarvoteoriat eli Theorien über den Mehr- wert saataisiin joskus suomeksi. Engelsin kuoleman jälkeen käsikirjoi- tus päätyi Karl Kautskyn (1854–1937) haltuun. Hän julkaisi siitä toimit- tamansa 1754-sivuisen version 1905–10, jota pidetään reformistisen sosialidemokratian perustana. MEW- ja MEGA-sarjoissa on sittemmin julkaistu paremmin editoidut versiot.

Marxin suosion kasvua kuvaa, että Lisäarvoteoriat on julkaistu 2013 Yhdysvalloissa kolmiosaisena painettuna kirjana sekä sähköisenä Kindle-versiona.

Vaikka Marx on kirottu ja julistettu moneen kertaan kuolleeksi, hän seuraa meitä tietoyhteiskunnassakin.

Lisää aiheesta Vasen Kaistassa

Pääoma 150 vuotta II osa ”

Kääntämisestä, tieteestä ja politiikasta:

Kirjoitan nykyään Pirkan blogiin jonka ympärille lyötiin leimakirves jo alkumetreillä. Miksi syntyi Pirkan blogi ja mistä syystä se sai nuivaa kritiikkiä. Valaisen siis hieman taustoja. Aamulehti päätti kesällä lopettaa pitkään jatkuneen bloginsa. Osa siellä kirjoittaneista alkoi pohtia missä jatketaan ja päätyivät ratkaisuun perustaa oma alusta johon voi kirjoittaa – syntyi Pirkan blogi.

Leimakirves heilahti syystä, että AL: n blogissa oli saanut yhä enenevässä määrin jalansijaa ns. halla-aholaiset ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ja moni epäili uudesta Pirkan blogista tulevan heidän puhujalavansa. Kun blogia perustamaan pyydettiin oman yrityksen kautta alan ammattilainen, AL; n blogissa alusta asti vaikuttanut Kyuu Eturautti, niin soppa alkoi kiehua yli äyräiden.

Eturautti on persoona joka ei jätä ketään kylmäksi, ei kannattajia tai vastustajia. Hän kyseenalaistaa lähes kaiken ja haastaa ihmisiä laidasta laitaan väittelyihin ja välillä rankkaankin keskusteluun. Valmiita vastauksia hän ei suostu nielemään. Hän oli AL: n blogissa niitä harvoja itseni lisäksi joka puolusti homojen oikeuksia ja tasa-arvoista kohtelua. Olen lähes kymmenen vuotta ”ottanut yhteen” hänen kanssaan, jopa välillä suuttuen. Olemme aikoinaan soitelleet ja tavanneetkin, kun olimme mukana Pelastetaan Tampere asukkaille – liikkeessä. Siirtyminen Piraattipuolueesta Muutos 2011 teki hänestä joissain piireissä epähenkilön ja kun hän kaiken lisäksi osallistui Homma – foorumin keskusteluihin, niin asia oli sillä selvä, fasisti mikä fasisti. Hassua kaikessa tässä on, että MV – lehdessä häntä haukuttiin suvakkimädättäjäksi ja toiselta laidalta saman viikon aikana äärioikeistolaiseksi. Jos en ihan väärässä ole, on hän sittemmin ollut kokoomuksen riveissä, siis paikkaansa hakeva kuin Päätalon Herkon uuni.

Kyuu Eturautin suostuttua meidän erilaisten maailmankatsomuksen omaavien pyynnöstä laittaa alulle blogi ja muutamat saivat hänet suostumaan ylläpitäjäksi, niin sen seurauksena myös Pirkan blogi leimattiin fasistiseksi. Kun leima oli lyöty ja oikeaksi todettu oli luonnollinen jatkumo, mitä kommunisti (minä) veljeilee fasistin kanssa. On jo aikoihin eletty, ennen joitain työväenedustajia syytettiin herrojen kanssa marjaan lähtemisestä ja nyt marjareissulla ovat fasisti ja kommunisti.

Me kommunistit olemme historiamme lukeneet, nuoret ja vanhemmat. Me tiedämme mitä mm. Lapuan liike ja IKL tekivät kommunisteille ja muille työväenliikkeessä toimineille. Tiedämme, totta kai natsien ja fasistien historian ympäri maailmaa. Emme koskaan tule sivuuttamaan heidän tekojaan olankohautuksella. Itse juuri kommunistiseen liikkeeseen tulleena koin pelottavia tunteita, kun Tiedonantajan kirjapaino Kursiiviin fasistit iskivät tuhopoltolla.

Äärioikeisto on voimistunut ja nostanut kannatustaan ja nimenomaan maahanmuuttoa vastustamalla. Vastustamalla siten, joka on kuvottavaa ja raukkamaista. Sitä vastaan on taisteltava, monin eri keinoin. Kuitenkin on myös niitä jotka haluavat asian nostaa keskusteluun vuoropuhelun keinoin ja siihen olen aina valmis.

En tunnista Kyyu Eturauttia fasistiksi, enkä Pirkan blogia fasistien temmellyskentäksi. Ajattelen asioita omilla aivoillani ja sillä kokemuksella joita vuosikymmenien saatossa olen oppinut ja havainnut. Valitettavasti puoluejohdossa eräs toveri antoi ymmärtää, etten voi linkittää Pirkan blogin juttujani Facebookin SKP: n ryhmään, koska ylläpitäjänä on hänen mielestään fasisti. Olen hyvin surullinen. Minuun, useat taistelut ja kamppailut käyneeseen toveriin ja arviointikykyyni ei enää luoteta. Yhä enemmän annan arvoa Pirkko Saision ajatuksille ja pohdinnoille punavihreästä kuplasta. Mutta tietäkää se, aatteeni ei ole kaupan eikä koskaan tule olemaan.

https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/olemme-paattaneet-olla-kaikki-ihmisia-200395971/

”Pääkirjoitus: Suomi on monella tavalla tasa-arvoinen kieli, mutta luottamus-, virka-, laki- ja puhemiehistä on syytä luopua. Aamulehti pyrkii kohti neutraalia kielenkäyttöä.”

Onko jokin instanssi antanut AL:n toimitukselle oikeuden päättää eduskunnan sijaan, mitä tehtävänimikkeitä käytetään missäkin?

Lähinnä tämä vaikuttaa tekopyhältä populistiselta suosionkalastukselta, mikä ei AL:n suhteen ole uutta eikä yllättävää.

Huumeiden käyttö yleensä herättää pahennusta.

Jos ja kun huumeiden käyttäjän on esiintyjä, niin jos sellainen henkilö esiintyy

herää kysymys lisääkö se myönteistä asennetta huumeita kohtaan?

http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005371258.html

”Tanskalaisnainen kieltäytyi ottamasta kasvohuiviaan pois Brysselin lento­kentällä – passitettiin takaisin Tunisiaan

Belgia kielsi vuonna 2011 niqabin, burkan tai muiden kasvot peittävien vaatteiden käyttämisen julkisilla paikoilla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti kiellon heinäkuussa.

Tuomioistuin on kuvaillut säännön turvaavan vapautta ja toisen oikeuksia ja ilmaisi sen olevan välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa.”

Meillä näyttää yhden yksilön ”oikeus” menevän kirkkaasti muiden ihmisten oikeuksien ohi.