Jörn Donner, joka edustaa suomen ruotsinkielistä sivistyneistöä parhaimmillaan on ryhtynyt kiroilemaan suomeksi. Hurrit, joiksi kutsuttiin suomen ruotsinkielisiä, kun minä olin nuori ja myös suomen ruotsinkielinen sanoivat tuon tunnetun kirosanan ”pärkkele”. Mutta Jörkka siis sanoo perkele, joka kirjoitetaan aina pienellä alkukirjaimella.
Kun Donner on antanut uusimmalle filmilleen nimeksi perkele 2 on sanomattakin selvää, että hänellä ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa Suomesta kuluneilta vuosikymmeniltä. Jos yrittäisi luonnehtia Donnerin Suomea, niin voisi hyvin sanoa, että Suomi on sarvikuonojen maa.
Missä mättää? Mikä on tehnyt Suomesta tämmöisen? Miksi Suomi ei enään ole se Suomi, johon me vanhempi ikäpolvi synnyimme? Kenen on syy? Vai onko syyllisiä enemmänkin?
Kun lähtee etsimään vastauksia kysymyksiin on ensimmäiseksi todettava, että Suomi on pieni maa. Maata kyllä riittäisi isommallekin kansalle, mutta ilmastoko estää kasvun. Meitä on vain noin 5 miljoonaa ja kauan oli vain 3-4 miljoonaa.
Kun meitä on niinkin vähän, niin hallintokin voisi olla paljon pienempi, kuin on. Siinä piilee yksi Suomen pienuuden perusongelmista. Meillä on liikaa johtajia ja jokainen johtaja haluaisi johtaa jotakuta. Siksi on perustettu toinen toistaan tarpeettomia virastoja, osastoja, elimiä, ja luoja ties mitä, että kaikille johtajille riittäisi muka töitä. Ne työt ovat todellisuudessa sitä, että hallinnon pöydillä siirrellään papereita kiihtyvällä tahdilla toisille pöydille ja tällä tavoin koneisto työllistää itse itsensä.
Kun johtajia on liikaa ovat he keksineet työllistää itsensä luomalla maahamme hyväveli verkoston, jonka kokouksiin, lounaisiin, saunailtoihin, Lapin hiihtolomiin ja ryyppäjäisiin kuluu mukavasti aikaa.
Todellisuudessa Suomessa on kaksi eri hallintoa. On se demokraattinen hallinto ja sitten se epädemokraattinen hyvä veli hallinto. Ei ole vaikeata arvata, kumpi hallinto on maalle tärkeämpi. Tietty se hyvä veli hallinto, kun siellä tapaavat kaikki maan rikkaimmat, viisaimmat, ovelimmat ja taitavimmat välistävetäjät. Sitäpaitsi hyvä veli hallinnossa ovat mukana myös monet istuvat ministerit, pääjohtajat ja korkeat virkamiehet. Vähemmästäkin menee puurot ja vellit sekaisin.
Edellä olevaan viitaten ei ole ihme, että Jörn Donner sanoo perkele. Me tavalliset pulliaiset olemme jo pitkään kiroilleet tätä meininkiä Suomessa. Kansa on vihaista ja purkaa kiukkuaan vihakirjoituksiin. Se ei ole lainkaan ihmeellistä, kun vähänkin seuraa meidän eliittimme kähmintää, puliveivausta ja valehtelua.
Suomi ei enään ole Suomi. Siitä on tullut sarvikuonojen maa, jossa eliitti kähmii ja tavallinen kansa kärsii, kun pitää säästää, että rikkaille riittäisi jaettavaa.