Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kun otetaan, vaan otetaanko oikeastaan ja todellisuudessa oikein?
Suomessa on maata jumalattomasti, mutta Helsinkiin pitää ahtaa sakkia vaikka typerillä riskeillä.
En usko siihen, mistä meile puhuttaan enkä ossaa eikä met tavaliset minun mielestä oikeasti voijjakkaan nykykonstein vaikuttaa yhteiskunnaisiksi nimitettyihin epäkohtiin, joten käännyn toissaalle.
En halua olla papukaijjana toistamassa arvottomia asioita, uutisia tai tulevaisuuen skenaarioita, jokka perustuu pelkkoon.
Tarun inpiroimana sanoin hälle, sie ehkä ymmärrät, puhun itsekkäästi miten on minun kans, siis olen luullu, ettei mullole lähetystehtävää, niinko ei oikeasti olekkaan, mutta olin sallaa itteltä ottanu semmosen tai sitä mitä tarkotan voi nimittää lähetystehtäväksi ja soli mulle iso ilo, siis kuulutin ja paasasin oivalluksiani ja tietojani, jokka oli ylleisnimelttään suunnilheen yhteiskunnalliset epäkohat.
Semmonen on ihan turhaa multa, ihmiset tietää itte, siis tietää mitä tietää, mutta puhumalla politiikkaa ja maailman menoa olin mukana ylleisessä höntityksessä.
Kauan sittekko netti tuli, opin melkeine englanninkiko tutkin, mikä on esimerkiksi YK ja oli järkyttävvää tajuta, maailman tallouesta, sen taustoja jne.
No sitte puoli huolimattomasti joku niinko viehtymys tämmössiin asioihin toi minut lähemmäksi päivänpolitiikkaa ja kohta huiskin samallaisena ko kaikki muukki somettajat ja maailmanparantajat, joilon oma päähän pinttymänsä, oikeansa ja vääränsä, ja kapea ajattelunsa.
ooooh, nyt katos ajatus jatkettaampa.
Haluan olla päältä sitä mitä altaki, siksi kerron tilantteeni. Eppäilen, että maailmassa on ihan muut alavirrat, joissa asiat tapahtuuko nykypolitiikkapeli tai Suomen puoluepomot tai virkamiehet. Ja ehkäpä meän kaikkien onneksi, en tiä.
Uskon hyvvään ja tavalisten ihmisten viissautteen ja siihen ihmiskunnan suuhreen syähmeen, hyvin meile käy, mie uskon.
– Hilkka Laronia
Viikonvaihteessa tein päätöksen, varsin merkittävän. Päätin lopettaa kolmekymmentä vuotta kestäneen markkinakauppiasurani. Monta uraa olen lopettanut; ammattisotilaan urani runsaat 25 vuotta, turvallisuuspalvelujen tuottajan (lähinnä vartijoiden koulutus; ase-, voimankäyttövälineet ja peruskoulutus), viimein tämä markkinakauppiasura. On siinä yhdelle miehelle riittävästi ns toimintakenttää. Jäljelle jää enää ansiokalastajan ura.
Tähän ei pakottanut oikeastaan mikään. Tuli vain tämä jo vuosia kytenyt ”luopumisen pakko”.
Edelleenkin olisin voinut jatkaa, taloudellista pakkoa ei ollut; yhtiöni omavaraisuusaste perustui ainoastaan yhtiölle lainoittamastani velasta.
Kun ihminen vanhenee; on opittava sanomaan; ei enää.
Autoni myyntikalusteineen olen myyntiin laittanut ja uskon, että ostaja löytyy. Toisaalta, vanha sanonta; aika tavaran kaupitsee. Kuten jo mainitsin, mitään taloudellista pakkoa ei ole. Voisin vaikka kaatopaikalle kipata koko ”roskan”, ei vaikuttaisi elintasooni mitenkään. Palkintoni kun olen jo juossut.
Aidolle yrittäjälle tämmöiset päätökset eivät ihan helppoja ole, joten pieni ”henkireikä” kalastus oli jätettävä.
Katalaanit haluavat itsenäisyyden. Onko sallittua jos joku kansa haluaa itsenäisyyden?
Vauraana eivät halua olla rahoittamassa Espanjan pyrogratiaa entä eu:n?
Tässä ollaan mielestäni aika lähellä EU:n syntyjä syviä.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201710012200429685_ul.shtml
Jälleen on uutisoitu isosta ja vaarallisesta joukkotappelusta Tampereella (AL, IS, Tamperelainen). Tämä ei ole suinkaan harvinainen uutinen tänä päivänä ja näitä tuntuu tulevan yhä lisää.
Outoja merkkejä tässä on että poliisia uhkaillaan rankasti koska kehtaakin keskeyttää joukkomurhan alkuunsa – niin, onhan moinen todella törkeää. Asevalikoima (IS:n juttu) näyttää myös todella omituiselta. Muilta osin tämä on kai vain tätä nykyajan ihanuutta. Somekupla kypsyttää mutta kun se ei riitä, pitää käydä hoitamassa asia perinteisin asein. Mikä lie tässäkin tarinan tausta, sitä voi vain arvailla kunnes poliisi kertoo lisää.
Tampereen tapauksessa oma veikkaukseni olisi urheilufanien tappelu, aika paljon samoja merkkejä kun siinä toiminnassa mitä jäähallin luona uutisoidaan tapahtuvan tuon tuosta, jos nyt isommassa mittakaavassa tällä kertaa. Mahtaako olla paras idea pistää verorahoja tällaisen tukemiseen, pohdin mä…
Terhveisiä saunasta, siis mie kävin tuossa isossa(?) saunassani, joka tuli niinko mielestäni asunnon kylkiäisenä, pyytämättä. Ja sitähän molen ihmetelly.
No Sanna päivitti, kuinka toivo kaikile mindflulness kurssia, ja siinä miehleeni juolahti niinko johonki takaraihvoon, että oisko minun sauna sitte semmonen mindfulnessretriitti mulle, ko mie niin kans toivosin kaikile tietosuustaitoa, jonkako kerran oivaltaa ja oppii ja saa, son aina käytettävissä.
Toinen juttu on Irjatellervo, joka aina kirjottaa tänne niin mukavasti käyhneensä saunassa ja olen ihmetelly, kuinka son mulle niinko pitkä matka tuohon sauhnaan.
No tänhään se sitte tapahtu. Mie pyhitin aamuhetken ja panin saunan lämpeähmään ja jo keskityin tai valpastuin siihenko kumarruin panheen saunan päälle, se juttu on tosiaan kummallisessa paikassa, ettei kyllä vahingossa paa kukhan sitä päälle, no se napsahus ja ratina ja kumarrus ja ryömiminen sen kaitheen alta, se oli jo sitä, jossa harjotin tätä minun minfluenssia.
Ja sitte menin sauhnaan ja heitin löylyvettä ja kiuas lahjotti löylyänsä ja saunatonttuhan on sinne laittanu yhen suolalyhyn, niin suuhun tuli suolan maku, mikä on uutta mulle saunassa.
Nojoo siinä ensimmäisen löylyveen kans minun mielessä kulki aivanko filminauhana elämäni eri saunat, lopuksi olin sielä lapsuuteni pimeässä ulkosaunassa äitin ja pikkuveljen kans, haistoin ihan sen ulkosaunan tuoksunki ja sen lattian viileyen.
No sitte pallautin itteni ja mieleni tuohon omhaan nykysauhnaan, mutta nyt aattelen, että sauna muuttu minun elämässä suoritukseksi ehkä noin parikymmentä vuotta sittekko oli ehkä liikaa töitä tai ainaki ussein väsytti lähteä sinne kellarhiin lämmittään saunaa. Sen niinko aattelen siittäkö Hiukkavaarassa sauna oli ihana juttu ja sielähän soli semmonen armeijan jättisauna (miksikähän ihmettelen tuon nykysen saunan issoutta?) ja soli valhmiina oottamassa ja se niinko jotenki toimi ja sieltähän muutin tänne ja sain tuon saunan.
Saunasta tuli suorittamista, pitäs saunoakko se kerta on. Sitähän mie olen hävitön yltäkyllänen feispuukannu.
Mutta nyt aattelen, että siinä oli semmonen väsymystaakka, lapinmökin sauna on napsauttamista isompi homma, muttei sinänsä rasita, kohan saan pesän syttyyn, mutta tämä kerrostalosauna on ollu ihmejuttu, ilo niinko puuttunu.
Seuraampa nyt saunakäytöstäniko luulen tajunneeni sen ja siis ei ihme, että on ollu pitkä matkako on ollu tuommonen historia matkassa. Seuraan ja tutkin asiaa ja kerron lissää, luultavasti teen mielikuvaharjotuksen nimeltä pikkuhilkan saunatarina.
– No tähän mindfulnessiin liittyy vielä semmonen, että puhuin yksile, että ostan heile lahjaksi semmosen kurssin, ko heän elämässä on niin paljon kaikkea, vaatimuksia ja töitä ja ovat urheita kaiken kans, ettei oiken vappaa aikaa ihan ittele.
Ei kelvanu ja viesti ole semmonen, että miksi heile sen lahjan antasin on iso ilo heile, ei sole mikhän suoritus, joka häätyy tehä.
Se siittä sitte ja opiksi mulle, ei saa sisällyttää lahjan matkhaan tuommosta viestiä, ko mulla oli. Eri asia ostanko niile kurssin vai en.
Hahhahahaa kukas tämmöstä söperrystä tajuaa, ei kukhan ittele kirjotin ja toivotan kaikile ihanaa elämänpäivää, rakastan teitä 
– hilkkapien
Näin sadekaudella se hulevero
ja uusin vero
Valovero kaupunkilaisille sillä he saavat nauttia syksyn pimeillä katuvaloista.
Katalonian itsenäisyyspyrkimykset samoin kuin Skotlannin pyrkimys itsenäisyyteen emovaltioistaann on vahva signaali siitä, että kansalaiset ko. maissa haluavat itse päättää omista asioistaan. Federalistien tavoitteena on saada päätöksenteko mahdollisimman kauas kansalaisista.
Federalistit saivat uuden nokkamiehen pyrkimyksilleen, kun Ranskan uusi presidentti alkoi veljeillä Saksan Merkelin kanssa ja esitti pitkälle meneviä suunnitelmiaan EU:n integraation syventämiseksi. Tosin Macronilla oli oma lehmä ojassa, kun Ranskan talous on ollut jo vuosia kuralla ja nyt pitäisi saada apua rikkaammilta EU-mailta Ranskan taloutta pelastamaan.
Tavalliset kansalaiset EU-maissa haluavat vapautta ja itsemääräämisoikeuden omiin asioihinsa. He eivät halua, että Brysselin byrokraatit päättävät heidän asioistaan.
On todennäköistä, että eri maissa kytevät itsenäisyysliikkeet saavat innoitusta mm. Kataloniasta ja taistelu federalistien ja nationationalistien välillä kiihtyy.
Tavalliset kansalaiset eivät hyödy mitään federalismista, päinvastoin. Hyötyjiä ovat vain elinkeinoelämä ja heidän poliittiset lakeijansa.
Nationalismi eli kansallisuusliike on hyvä asia. Suomi syntyi ja itsenäistyi aikanaan vahvan kansallisuusliikkeen tuloksena. Suomea puolustettiin menestyksellä mm. sodissa suurta ylivoimaa vastaan vain vahvan kansallisuusliikkeen avulla. Kansallisuusliike on se voima, joka on pitänyt Suomea pystyssä vaikeina vuosina.
Nyt federalismi eli liittovaltion kannattajat yrittävät repiä rikki kaiken sen, minkä kansallismielinen kansa on rakentanut sadan vuoden aikana.
Mutta me emme alistu. Suomi kuuluu suomalaisille. Kansallismielinen Suomen kansa haluaa Suomen pysyvän itsenäisenä valtiona ainakin seuraavatkin sata vuotta.