Asustin armaani kanssa kerran keväällä kuukauden päivät Torreviejan kaupungissa terveellisessä ilmastossa suolajärvien äärellä Espanjan Andalusiassa, köyhässä maakunnassa jota muunmuassa rikas Katalonia tukee niinkuin meillä varakas Helsinki avustaa Lapin köyhiä kuntia.

Se oli hyvää aikaa, Välimeren kevät parhaimmillaan, citruspuiden kukkien tuoksu asuntomme viereisessä kymmenien hehtaarien kokoisella viljelmällä oli huumaava, mieleen tuli Saaronin liljojen tuoksun raamatullinen ainutkertaisuus. Jos ei joku satu muistamaan niin Saaron on paikka Palestiinan rannikkotasangon pohjoisosa, siellä maaperä ja ilmasto on erikoisen otollinen liljan kukkia, levittää ihanaa tuoksuaan.

Vakiintuneeksi tulleen tapani mukaan suoritin sielläkin reippaan aamukävelyn, ponkaisin matkaan aina heti aamun sarastaessa. Olipa siinä hotellimme viereisessä korttelissa pieni leipomo.  Makuhermoja kiihottava, juuri leivotun leivän tuoksu kulkeutui sieraimiini palaillessani aamukävelyltä. Perisuomalais impivaaralaiseen tapaan olen ruisleivän ystävä. Parina aamuna astelinkin tyynen rauhallisesti leipomon avoimen oven sivuitse, eihän siellä ruisleipää kuitenkaan ole kaupan,  mutta kolmantena aamuna joku salaperäinen voima käänsi askeleeni ja imaisi minut leipomon ovesta sisään. Jotenkin oman tahtoni menettäneenä ostin patongin ja pari sämpylää, lämpimiä tai oikeastaan paremminkin kuumia vielä olivat uunin jäljiltä ja tuoksuvat paheellisen hyvältä, jotain kielletyn hedelmän lumovoimaa siinä oli.

Asuntoomme sisään päästyäni otin oitis voipaketin jääkaapista, sipaisin aimo nokareen patongin päähä ja haukkasin.  Ja niinhän siinä kävi että olin kerralla myyty, pahe ja hekkuma otti minussa ylivallan. Siltä seisomalta, suorin jaloin söin koko patongin, himossani isoja haukkapaloja purin, voitakaan en säästellyt, itsehillintäni olin tykkänään kadottanut.
Syötyäni röyhtäilin päälle tuuheasti mutta omatuntoni oli huono, tiesin että olin tehnyt väärin, jos Pekka Puska olisi nähnyt olisi varmasti heristänyt etusormeaan paheksuvasti.

Ja niin siinä kävi että vastaleivotun vehnäisen leivän syönti jatkui koko Torreviejassa oleskeluni ajan. Taas kerran osoittautui todeksi vanhan
kansanviisauden viesti ”Kun pirulle antaa pikkusormen niin vie se koko käden”.

Kotiin palattuani koin jonkin verran vieroitusoreita, oikein piti keskittyä mutta aika pian palasin takaisin ruisleivän syöntiin, eikä parin viikon kuluttua juolahtanut enää mieleenikään ranskanleivän osto.

Sitä jäin ihmettelemään kun Välimeren rantojen vehnää syövät ihmiset elävät niin vanhoiksi kuitenkin, meillähän terveystieteilijät tuomitsevat yksimielisesti ihmiselle vaarallisena valkoiset vehnäjauhot.

Tässä on ensin korjattava Hesarin tulkintoja, että

USA:n Demokraatit  EI OLE VASEMMISTOPUOLUE,

vaan se on talous-, oikeisto-, kulttuuri- ja identiteettiliberaalinen porva- ripuolue,  jonka historiallinen tausta on etelän orjanomistajataustaisis- sa plantaašinomistajissa, katolisessa väestössä ja muissa ei-protestan- teissa ja identiteettitietoisissa vähemmistöissä.

Siellä ei ole ikinä suunniteltu minkäänlaista sosialismia, eikä kukaan voi myöskään kuvitellakaan sen neuvottelevan puolueena mistään ”tupo/ kiky-sopimuksesta” ”työtätekevien” nimissä, kuten vaikkapa Englannin työväenpuolueen. Sellainen on nimenomaan kategorisesti heidän puolueideologiansa vastaista. Kun uudistuksia välttämättä tarvitaan, demokraatit luottavat ylhäältäpäin määräävään (valtion takaamaan) ”Liberaaliin Kapitalistiin”, joka samalla vetää myös poliittiset pisteet Demokraattipuolueelle.

Sotapolitiikassa Demokraattipuolue uskoo viimeisimpään raskaim- paan ja kalleimpaan globaaliin sotateknologiaan ja ”yksityisten” glo- baalien meediaimperiumien (CNN,NYT ym.) käymään göbbelsiläiseen (joskin tyhmempään) infosotaan ja TIETEEN VÄÄRENTÄMISEEN JA OIKEAN TIEDON PANTTAAMISEEN JA MONOPOLISOIMISEEN USA:N LIITTOVALTIOLLE.

Puolisotilaalliset kansalaisjärjestöt, jotka rivirepublikaaneille usein ovat ”demokratian korkein kukkanen”, ovat demokraateille retoriikassa usein ”fasismia” tai ”rasismia” (vaikka olisivat mustia) , eikä rividemo- kraatti osallistu sellaisiin. Kukaan demokraattipresidentti ja tuskin ku- kaan -kuvernöörikään on kuitenkaan koskaan periaatteellisesti kieltäy- tynyt niitä käyttämästä: Muistettakoon vaikka haloslaisen lesbokuver- nöörin Kate Brownin Oregonin Kansalliskaartin eläkeläishörhöt, jot- ka esiintyivät Suomen EU-sotaharkotuksissa muka ”NATOn ilmavoimi- na”! (Toki nuokin kokeneet, sankareita palvovat isoisät US Air Forcen käytöstä poistettuine kamikaze-romukoneinen OVAT KAIKKEA MUU- TA KUIN ”VAARATONTA VÄKEÄ”:  heidät on tavan takaa kärrätty par- simaan ja selvittämään miten kuten sotia niin Koreassa, Vietnamissa, Irakissa kuin Afganistanissakin, kun nuoremmat ovat epäonnistuneet – ja kyllästyneet!)

Demokraatit ovat vieneet USA:n maailmansotiin (aiheellisesti ja oikeal- la puolella),mutta myös Korean ja Vietnamin (fasistisiin ja rasistisiin) so- tiin, joista jälkimmäisessä tuli USA:n historian ainoa varsinainen rökäle- tappio.USA:n viime vuosisadan alun jälkeen käymistä suuremmista so- dista ovat olleet republikaanipresidenttien aloittamia vain Filippiinien siirtomaasota (presidentti William ”Olemme tappaneet väärän sian!” McKinley), jossa USA Espanjan kusetuksesta jyräsi sileäksi ITSENSÄ MIELISEN tasavaltalaisen itsenäisyysliikkeen ja ”korjasi” farssin ja katastrofin asettumalla itse siirtomaaisännäksi,  ja presidenttien isä (tyhmin) ja poika George Bushin (kusetettuina) aloittamat Irakin sodat. ”Republi- kaanien sodissa” on yleensä tuloksena ollut jotakin jyrkästi muuta kuin on haettu.

USA on järjestänyt maailmalla satoja demokratianvastaisia sotilasval-lankaappauksia kuten Chilen, Indonesian, Turkin (viimeisin epäonnistui), Argentiinan, Meksikon, Irakin ja Pakistanin useat, Kreikan, Persian 1949, Egyptin, Tunisian, Libyan, Kongon, Etelä-Vietnamin, Kambodzhan, Kon- gon jne.Oma lukunsa on Latinalainen Amerikka,jossa on tuskin ainoata- kaan maata, jossa ei olisi koskaan tapahtunut USA:n mobilisoimaa, ta- vallisesti fasistista vallankaappausta. Muutaman kerran se on potkinut helvettiin myös omat omavaltaisiksi käyneet ja höyrähtäneet marionettinsa, esimerkiksi Haïtilla ja – Kuubassa.

Ani harvoin se on ulkomailla todella ajanut puolustanut sotilaallisesti demokratiaa: lähinnä välittömästi ennen II maailmansotaa Espanjan sisällissodassa ja Vietnamin vuosien 1941 – 1945 Hirohiton-vastaises- sa vapaussodassa. Ho Tshi Minh (joka oli siihen asti aina ollut hyvissä väleissä USA:n kanssa vaikka olikin Kominternin johtajia),Vapaa Rans- ka ja Roosevelt rymistivät varsin menestyksellisesti samalla puolella maataisteluiden tietysti jäädessä ensi mainitun ja paikallisuuden spesialistin Vo Nguyen Giapin vastuulle.

Mitä tulee vasemmistoon, sellaista ei USA:ssa esimerkiksi  suomalai- sessa tai englantilaisessa tai ranskalaisessa merkityksessä ole eikä juuri lainalaisamerikkalaisessakaan julkisesti.

”Liberal” ei tarkoita vasemmistolaista, vaan vasemmisto kuuluu termi- en ”Left”, Leftist (= äärivasemmistolainen, termi lainattu kommunis- teilta) ja Radicals alle. Radical tarkoittaa samaa kuin root, joten radi- kaalit ovat olevinaan ainakin ”juuriväkeä”, joka yrittää perustella tun- nuksiaan ja kritiikkiään tieteellä (tai ”tieteellä” kuten Noam Chomskylla, ”rotuperusteet” eivät kuitenkaan käy, ne on pantava muuhun, vaikka Keeni-raiskaajamurhaajamies”teorian”, Demonic Males,   pakettiin), perinteillä tai ympäristö- ja sosiaalisilla uhkilla. Oikeisto- ja uskonradikaalit ovat Extremisteja.

Liberaalit eivät yleensä toivota left(ist)eijä ja radikaaleja linnaan tai hir- teen, vaan he yrittävät kusettaa näitä palvelemaan itseään, jopa teke- mään ns. paskaista työtä ja tarjoamaan ulkomaailman aateveljille MITÄ TAHANSA MUUTA KUIN MARXILAISTA vaihtoehtoa! Sallittua arsenaa- lia ovat esimerkiksi ”vasemmistosionismi” (mm. Bernie Sanders, sitä saatetaan tarvita), ”sosialistinen ihmisluonto -teoriat” (mm. Noam Chomsky ym., vaikka ne tasan yhtä vääriä ja lisäksi tyhmempiä kuin ”ah- neuskilpailu-ihmisluontoteoriat”) sekä sekä mielikuvitussalaliittoteo- riat ”uskomattoman rikollista ja perversseistä päättäjistä” (WTC-salaliitto ym.), koska ne uusintavat porvarillisia yhteiskuntateorioita ja ”keskustelevat” niiden raameissa.

Ruotsalaisen, saksalaisen tai ranskalaisen tyyppinen ”eurososialidemo- kratia” (Willy Brandt, Olof Palme, Gerhardt Schröder, Francois Hollande, Jeff Corbyn; Jose Lula da Silva, Dilma Rousseff) EI  ole ”sallittu vasem- misto-oppi”, sillä heidän epäillään ajavan ”parlamentaarista sosialis- mia”, joka on USA:N SUURIN KAUHISTUS, jota se ei ole koskaan sietänyt kolmea päivää kauempaa välittömässä valtapiirissään (Chile), vaikka se on sietänyt yksipuoluesosialismia. Loukkaavin ja ja pahimmin ääniä syövä luonnehdinta Obamasta oli ”eurodemari”. Sellaiset huijuu- demarit kuin Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen, Thabo Mbeki, Alexis Tsipras ja Antonio Guterres USA:n meedia osaa erottaa edellisistä.  Se saa saa tähän apua heitä itseltään. Näitä luullaan libe- raaleiksi, ”omiksi” (vaikka esimerkiksi Halonperkele on nurinkäännetty hirohitoisti, ”paholaismieteoreetikko” kuten varmaan Hillarykin)!

Minä en tosin juurikaan tiedä, miten siellä puhutaan, paitsi mitä olen pärissyt erittäin asiantuntevien FB-kavereiden kanssa, mutta tiedän yhtä ja toista mitä siellä kirjoitetaan, myös sellaista, joka ohjaa monia päättäjiä (Kuten Donaldia), mutta josta meikäläisessä meediassa näkyy korkeintaan valehtelua.

Nyt ”Demarit” ovat kompastuneet retoriikkansa ”vasempaan” kulmakiveen, jos on uskominen puoleen omaan alan professoriin.

Lisäksi puolueen kaikenkansan-retoriikka on fokusoitu virheellisesti ”Joogamatto-Jessicalle”, josta kukaan ei pidä eikä ole hänen mielipiteistään kiinnostunut.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390857.html

Kuka?

Mark Lilla

Matkalla tällä uuteen ja suureen
Kapsahtaa varsinkin yhteen juureen
Ei kokemus, tieto nyt mitään paina
Kas oppia voi niitä samoja itsekseen Laina
Yksin kun oppii Pete ja opastaa Lainaa
On tulos jo silloin valmiiksi vainaa.

Tasolla tällä missä työtkin tehdään
Likapyykki varmaan piakkoin pestään
Vaan pulverit loppu ja vesi on mustaa
Siinä sitä meillä on itseopin tuskaa.
Vaan katso; onhan ne miehet halvat muualta sieltä
Ei väliä vaikka ei osaa eikä ymmärrä kieltä
Ehkäpä elättää tulevat ikäluokat
Tai antavat käsiin orjien kuokat.

Ahneus maailman ja keinot moiset
Pudottaa kyydistä armotta toiset
Vielä ei tiedä suuntaa kukaan
Mutta yritys hyvä vetää vanhat ammatit lokaan
Suuret on puheet mutta keinot on poissa
Siellä ne lienee utopiajoissa.

Niin tahdotaan väki tää moneen kastiin
Jako on käynnissä marssin tahtiin
Hullu ei huomaa ja viisas ei kerro
Olen vain onneton kesäperho

Vastuu vanhemmilla jos pojat eivät osaa lukea ja kirjoittaa.

Totta toinen puoli, mutta jos vanhemmat ovat työelämässä ja työ imee heidät äärirajoille?

Ovatko opetusmetodit jääneet ajasta jälkeen ja luokkakoot liian suuret?

Aiheesta päivän lehdessä.

Otetaan kaksi kuhafilettä (yhteispaino n 700g). Suolataan fileet, päälle punasipulia, kuivattua ruohosipulia, ripaus valkopippuria. annetaan vetäytyä huoneen lämmössä n 30 min.

haudutusliemi
2,5 l                 vettä                                                                                                                            1rkl                ruususuolaa
2 dl                valkoviinietikkaa
300 g             sokeria
½                   sipulia hienonnettuna
1 rkl               sinapinsiemeniä
2                    kokonaista neilikkaa
4                    laakerinlehteä
1 rkl               rouhittuja mustapippureita

Laitetaan liemi hellalle kiehumaan. Kun liemi kiehuu, kalat sekaan ja lisätään hieman kuivattua ruohosipulia ja kattila siirretään sivuun kannen alle.

Kun veden lämpötila on n ”sormen kärsivää”, kala on valmis.

Nautitaan keitettyjen tattarisuurimoiden kanssa; tattarin päälle kuivattua valkosipulirouhetta, tilliä ja voita.

Tällä voi oikeasti herkutella.

Ei, en ole alkamassa absolutiksi. Sain naapuriltani pari tölkkiä Finkbräu -merkkistä alkoholitonta olutta ja maku yllätti minut positiivisesti. Ilmeisesti merkistä päätellen Lidlin kamaa. Hieman makeahko maku, mutta ei liian hyökkäävästi. Eikä liian hapokas. Janojuomana menee ihan hyvin..

Pahin olut Suomessa myydyistä on minun makuuni pirkka III, jonka voi ajan säästämiseksi kaataa suoraan viemäristä alas, että saa 15 centin tölkkipantin. Maistuu ihan oksennukselta.

Näin syksyllä tykkään juoda myös tummia oluita, joista Murphy Stout on yksi suosikeistani. Vaikkakin yleensä juon lagereita ja pils,sejä.

VR-välikysymys.

Paljonko palvelu paranee, kun monopoli annetaan yksityiselle?

– omana päätelmänä ensin hoidetaan valtionyhtiönä tolkuttoman huonosti ja sitten myydään halvalla yksityiselle joka kiskoilla on edelleen monopoli.