Iso kimpale sianiskaa ja tölkillinen papuja. Annan possun muhia valurautapadassa pari tuntia miedossa lämmössä. Ripottelin pintaan mausteita ja valkosipulimurskaa.
Kun liha on valmis,käärin sen alumiinifolioon vetäytymään ja lämmitän lisukkeeksi pavut kattilassa.
Toisen maailmansodan aikana noin 1 400 suomalaista taisteli Natsi-Saksan SS-joukoissa. Professori Mauno Jokipii julkaisi vuonna 1968 suomalaisten SS-miesten vaiheista tutkimusalan merkkiteoksen, Panttipataljoona. Dosentti André Swanström on omissa tutkimuk- sissaan tullut siihen tulokseen, että Jokipii on vääristellyt historiaa.
Suomalaisen SS-sotilaspastorin sensuroimaton päiväkirja paljastaa karmeita yksityiskohtia
Julkaistu: 19.10.2016 8:59
Suomalaisen SS-pataljoonan papit kirjoittivat kauheuksista päiväkirjoihinsa.
Tarnopol, Saksan itärintama, 4.7. vuonna 1941.
Suomalainen SS-joukoissa palveleva sotilaspastori Ensio Pihkala kuulee esikuntaan laukauksia, rientää ulos ja näkee, kuinka 40 metrin päässä esikunnasta on ammuttu viisi juutalaista avoimen haudan eteen.
Saksalaiset SS-miehet juoksevat pois. Upseereita ei näy. Pihkala on vihainen ja tyrmistynyt sotilaiden omavaltaisuudesta.
Ainakin yksi juutalainen elää vielä.Pihkala antaa oman pistoolinsa (toden-näköisesti saksalaiselle) aliupseerille ja kehottaa tätä ”lopettamaan onnettomat”.
”Sanoin lujat sanat moisesta häpeällisestä salamurhaamisesta”, Pihkala kirjoitti päiväkirjaansa.
Kirkkohistorian dosentti André Swanström tekee parhaillaan tutkimus- ta työnimellä ”Uskonto ja fasismi suomalaisten SS-pastorien toiminnassa”.
Keskeinen lähde on Pihkalan sensuroimaton päiväkirja. Pihkala menehtyi väijytyksessä Ukrainassa jo elokuussa 1941.
– Siellä on aika kovaa tekstiä, Swanström sanoo.
”Tuntuu, että Jokipii antoi Wikingistä puhtoisemman kuvan”
Samana päivänä 4.7. Pihkala kertoo saksalaisen sotilaslääkärin Menge- len hoitavan miestä, jonka käsivarren läpi oli mennyt kranaatinsirpale. Josef Mengele tunnettiin myöhemmin ”Auschwitzin kuolemanenkelinä”.
Suomalainen SS-vapaaehtoispataljoona oli osa SS-divisioona Wikingiä. Sotilaspapit toimivat yhdysupseerien nimellä, koska SS-järjestö oli ateistinen.
–Tuntuu,että Jokipii antoi Wikingistä puhtoisemman kuvan kuin todelli- suus oli. Siellä oli mukana kovan luokan sotarikollisia, Swanström sanoo.
Professori Mauno Jokipiin kirjoittama suomalaisen SS-pataljoonan klas- sinen historiikki Panttipataljoona ilmestyi vuonna 1968. Tuorein painos on vuodelta 2000. Jokipii kuoli vuonna 2007.
– Divisioonaan hajautetut suomalaiset ilmeisesti todistivat julmuuksia isommassa mittakaavassa kuin suomalaispataljoona, joka toimi oman yksikkönään.
Natsipuolueen paikallisjohtaja oli ”nuorekas ja tarmokas mies”
Pihkalaa seurasi Kalervo Kurkiala, josta tuli korkeimmalle SS-hierarki- assa kohonnut suomalainen. Obersturmbannführer vastasi Suomen everstiluutnanttia.
Myös Kurkialan päiväkirja on olemassa.
– Hän toimitti siitä konekirjoitetun version tutkijoille sodan jälkeen.
Tutkijalle Pihkalan päiväkirja on siksi monin verroin arvokkaampi lähde.
– Kurkiala vieraili Himmlerin päämajassa keskustelemassa Kalevalasta. Hän säilytti saksalaismyönteisen näkemyksen läpi sodan eikä kirjoittanut mitään poikkipuolista.
Kun Kurkiala tapasi Ukrainassa natsipuolueen paikallisjohtajan, joka kertoi ammuttaneensa tuhansia juutalaisia, Kurkiala kirjoitti päiväkirjaansa ”nuorekas ja tarmokas mies”.
Pihkala koki asioita toisin, empaattisemmin. Hän kirjasi ylös suomalais- ten sotilaiden ihmettelyn, että kuviteltuaan tulevansa palvelemaan sotilasyksikössä olivat ”joutuneet rosvojen ja murhamiesten joukkoon”.
Pihkala kuvaili reaaliaikaisesti ( ”… ja juuri tuossa jatketaan…”) saksalais- ten brutaaleja kostotoimia, kun Wikingin Westland-rykmentin komen- taja Hilmar Wäckerle oli kuollut sala-ampujan luotiin. Wäckerle oli entinen Dachaun keskitysleirin kommendantti.
Lembergissä Pihkala joutui todistamaan Neuvostoliiton salaisen polii- sin GPU:n vankilan puhdistusta tuhansista ruumiista. Juutalaiset tekivät työn, saksalaiset kulkivat löyhkän takia kaasunaamareissa.
”Tiesivät varmasti tulevansa ammutuiksi lähitunteina. Kauhea paikka”, Pihkala ajatteli ja ”kiiruhti pois”.
Tämän päivän uutisista. Siinä nuori historiankirjoittaja haastaa M Jokisipilää. Väitteet ovat melko radikaaleja…mutta, absoluuttinen totuus lienee ehkä siellä jossain puolivälissä.
Henkilökohtaisesti en ole oikein arvostanut näitä SS-miehiä, vaikkakin monien vuosien palvelustoverini oli palvellut juuri SS-joukoissa.
Kuitenkin, yhteinen palvelustaipaleemme jäi oikeastaan vain pariin vuoteen, eikä ko kaverini kovinkaan, ei oikeastaan ollenkaan mainostanut näitä SS-miehiä.
Ajat muuttuvat, kuten historiankirjoituskin, aatemaailmat saattavat säilyä henkilöllä vuosikymmeniä, kunnes hiipuvat.
Fysiikan Nobel-palkinto myönnettiin painovoima-aaltojen löytämisestä
Fysiikan Nobel-palkinnon saavat Rainer Weiss, Barry C. Barish ja Kip S. Thorne.
3.10.2017 klo 13:00päivitetty 4.10.2017 klo 10:37
Nobel-komitea on julkistanut Tukholmassa fysiikan Nobelin saajat, kol- me tutkijaa. Palkinnon saavat yhdysvaltalaiset fyysikot Rainer Weiss, Barry C. Barish ja Kip S. Thorne. Palkinto jaetaan heille joulukuussa.
Puolet palkinnosta sai Weiss ja puolet myönnettiin yhteisesti Barishille ja Thornelle. Kaikki kolme ovat yhdysvaltalaisia fyysikkoja.
Tutkijat ovat tärkeissä asemissa LIGO/VIRGO:ssa, joka on yli tuhannen tutkijan ja 20 maan kansainvälinen yhteistyöprojekti. Siinä kehitettiin LIGO-ilmaisin, jolla havainnoidaan painovoima-aaltoja.
– Kyseessä on löytö, joka ravisteli maailmaa, sanoi Nobel-komitean edustaja Göran K. Hansson tiedotustilaisuudessa.
Albert Einstein ennusti painovoima-aaltojen olemassaolon 1900-luvun alussa. Syyskuussa 2015 tutkijat mittasivat painovoima-aaltoja ilmaisimella ensimmäistä kertaa.
Yhdysvaltalaistutkijat tekivät gravitaatioaalloista ensimmäisen suoran havainnon LIGO -gravitaatioaalto-observatoriossa syyskuussa 2015. Tuloksesta tiedotettiin helmikuussa 2016.
Gravitaatioaaltojen havaitsemista kuvailtiin vuosikymmenen tiedeuuti- seksi. Ne ovat heikkoa värähtelyä maailmankaikkeudessa ja syntyvät mustien aukkojen törmätessä ja yhdistyessä.
Gravitaatioaaltojen uskotaan syntyneen maailmankaikkeuden alussa tapahtuneen nopean laajenemisen aikana.
Tämän vuoden elokuussa tutkijat havaitsivat painovoima-aaltoja, jotka syntyivät kahden mustan aukon törmäyksestä 1,8 miljardin valovuoden päässä Maasta.
Korjattu 4.10. kello 7.57, Nobel-komitea on vasta julkistanut palkinnon saajat, palkinto jaetaan myöhemmin. Ensimmäinen havainto tehtiin syyskuussa 2015 ja siitä tiedotettin helmikuussa 2016.
Gravitationalwavescanpenetrateregions of spacethatelectromag- neticwavescannot.Theyareable to allowtheobservation of themer- ger of blackholesandpossiblyotherexoticobjects in thedistantUni- verse.Suchsystemscannot be observedwithmoretraditionalmeanssuch as optical telescopes or radio telescopes, and so gravitational-waveastronomygivesnewinsightsintotheworking of theUniverse. In particular,gravitationalwavescould be of interest to cosmologists as theyoffer a possibleway of observingtheveryearlyUniverse.This is notpossiblewithconventionalastronomy,sincebeforerecombinationtheUniversewasopaque to electromagneticradiation. [17]
Precisemeasurements of gravitationalwaveswillalsoallowscientists to testmorethoroughlythegeneraltheory of relativity.
In principle,gravitationalwavescouldexist at anyfrequency.However,verylowfrequencywaveswould be impossible to detectandthere is no crediblesourcefordetectablewaves of veryhighfrequency.Stephen HawkingandWerner Israellistdifferentfrequencybandsforgravitationalwavesthatcouldplausibly be detected,rangingfrom 10−7 Hz up to 1011Hz. [18]
In 1905,Henri Poincaréfirstsuggestedthat in analogy to an accelera- tingelectricalchargeproducingelectromagnetic waves, acceleratedmasses in a relativisticfieldtheory of gravityshouldproducegravita- tionalwaves. [22][23]WhenEinsteinpublishedhistheory of general relativity in 1915, he wasskeptical of Poincaré’sideasincethetheoryimpliedtherewere no ”gravitationaldipoles”.Nonetheless, he stillpursuedtheideaandbased on variousapproximationscame to theconclusiontheremust, in fact, be threetypes of gravitationalwave(dubbedlongitudinal-longitudinal,transverse-longitudinal,andtransverse-transverse by Hermann Weyl). [23]
However,thenature of Einstein’sapproximationsledmany(includingEinsteinhimself) to doubttheresult. In 1922,ArthurEddingtonshowedthattwo of Einstein’stypes of waveswereartifacts of thecoordinatesystem he used,andcould be made to propagate at anyspeed by choosingappropriatecoordinates,leadingEddington to jestthatthey”propagate at thespeed of thought”. [24]:72Thisalsocastdoubt on thephysicality of thethird(transverse-transverse)type(whichEddingtonshowedalwayspropagate at thespeed of lightregardless of coordi- natesystem). In 1936,EinsteinandNathan Rosensubmitted a paper to Physical Review in whichtheyclaimedgravitationalwavescouldnotexist in thefulltheory of generalrelativitybecauseanysuchsolution of thefieldequationswouldhave a singularity.Thejournalsenttheirmanu- script to be reviewed by Howard P. Robertson,who(anonymously)re-portedthatthesingularities in questionweresimplytheharmlesscoor- dinatesingularities of theemployedcylindricalcoordinates.Einstein,whowasunfamiliarwiththeconcept of peerreview,angrilywithdrewthemanuscript,never to publish in PhysicalReviewagain.Nonetheless,hisassistantLeopold Infeld, whohadbeen in contactwithRobertson,convincedEinsteinthatthecriticismwascorrectandthepaperwasrewrittenwiththeoppositeconclusion(andpublishedelsewhere). [23][24]:79ff
In 1956,FelixPiraniremediedtheconfusioncaused by theuse of vari- ouscoordinatesystems by rephrasingthegravitationalwaves in terms of themanifestlyobservableRiemann curvature tensor. At thetimethisworkwasmostlyignoredbecausethecommunitywasfocused on a differentquestion:whethergravitationalwavescouldtransmitenergy. Thismatterwassettled by a thoughtexperimentproposed by Richard Feynmanduringthefirst”GR”conference at Chapel Hill in 1957. In short,hisargument(known as the ”sticky bead argument”) notesthat if onetakes a stickwithbeadsthentheeffect of a passinggravitationalwavewould be to movethebeadsalongthestick;frictionwouldthenproduceheat,implyingthatthepassingwavehaddonework.Shortlyafter,Hermann Bondi (a formergravitationalwaveskeptic)published a detailedversion of the”stickybeadargument”. [23]
AftertheChapelHillconference,Joseph Weberstarteddesigningandbuildingthefirstgravitationalwavedetectorsnowknown as Weber bars. In 1969,Weberclaimed to havedetectedthefirstgravitationalwavesand by 1970 he was”detecting”signalsregularlyfromthecenter of Milky Way; however,thefrequency of detectionsoonraiseddoubts on thevalidity of hisobservations as theimpliedrate of energyloss of theMilky Waywoulddrainourgalaxy of energy on a timescalemuchshorterthanitsinferredage.Thesedoubtswerestrengthenedwhen, by themid-1970s, repeatexperimentsfromothergroupsbuildingtheirownWeberbarsacrosstheglobefailed to findanysignals,and by thelate1970sgeneralconsensuswasthatWeber’sresultswerespurious. [23]
In thesameperiod,thefirstindirectevidencefortheexistence of gravi-tationalwaveswasdiscovered. In 1974,Russell Alan HulseandJoseph Hooton Taylor, Jr.discoveredthefirstbinarypulsar (a discoverythatearnedthemthe1993Nobel Prize in Physics). In 1979,resultswerepublisheddetailingmeasurement of thegradualdecay of theorbitalperiod of theHulse-Taylorpulsar,whichfittedpreciselywiththeloss of energyandangularmomentum in gravitationalradiationpredicted by generalrelativity. [23]
[ From prediction to reality: a history of the search for gravitational waves
1915 – Albert Einstein publishes general theory of relativity, explains gravity as the warping of spacetime by mass or energy
1916 – Einstein predicts massive objects whirling in certain ways will cause spacetime ripples—gravitational waves
1936 – Einstein has second thoughts and argues in a manuscript that the waves don’t exist—until reviewer points out a mistake ]
1962 – M. E. Gertsenshteinand V. I. Pustovoitpublishthefirstpaperdescribingtheprinciplesforusinginterferometers to detectverylongwavelengthgravitationalwaves. [25]
1994 – LIGOLaboratoryDirectorBarryBarishandhisteamcreatetheLIGOstudy,projectplan,andbudget,receivelong-withheldNSFfunding,andgo-aheadforconstruction.Barish is appointedPrincipalInvestigatorandLIGO,with a budget of US$395million,becomesthelargestoverallfundedNSFproject in history. [27]
2004 – AdvancedLIGOupgrade is approved by theNationalScienceBoard. [31]
2005 – Thebinaryblackholeproblemsolved:threegroupsindependentlydevelopedgroundbreakingnewmethods to modeltheinspiral,merger,andring-down of binaryblackholes. [32][33][34]
2014 – Astronomers at theHarvard–SmithsonianCenterforAstrophysicserroneouslyclaimthattheyhavedetectedandproduced”thefirstdirectimage of gravitationalwaves” in thecosmic microwave background. [19][20][35][36]
2015 – AdvancedLIGObeginsoperation.
11 February2016 – TheLIGO Scientific Collaborationannouncethattheydetectedgravitationalwaves on 14 September2015from a 410megaparsec(1.3billionlightyears)distantmerger of twoblackholes,36+5
−4M⊙and29+4
−4M⊙, resulting in a 62+4
−4 M⊙ blackhole. [8][9][10]Thesignal is namedGW150914. [37]
15 June2016 – LIGOannounced a secondobservation of gravitationalwaves,signalGW151226,observed on 26 December2015,produced by the440megaparsec(1.4billionlightyears)distantcoalescence of twostellar-massblackholes,14.2+8.3 −3.7M⊙and7.5+2.3 −2.3M⊙, resulting in a 20.8+6.1 −1.7M⊙blackhole. [11][38][39]
1 June2017 – LIGOannounced a thirdconfidentdetection.GW170104,produced by the880megaparsec(2.87billionlightyears)distantcoalescence of twostellar-massblackholes,31.2+8.4 −6.0M⊙and19.4+5.3 −5.9M⊙, resulting in a 48.7+5.7 −4.6M⊙blackhole. [40][41]
Gravitationalwavesareripples in thecurvature of spacetimethatpro- pagate as waves at thespeed of light,generated in certaingravitationalinteractionsthatpropagateoutwardfromtheirsource.Thepossibility of gravitationalwaveswasdiscussed in 1893 by Oliver Heavisideusingtheanalogybetweentheinverse-squarelaw in gravitationandelectrici- ty. [1] In 1905Henri Poincaréfirstproposedgravitationalwaves (ondesgravifiques) emanatingfrom a bodyandpropagating at thespeed of light as beingrequired by theLorentztransformations. [2]Predicted in 191[3][4] by Albert Einstein on thebasis of histheory of general relati- vity, [5][6]gravitationalwavestransportenergy as gravitationalradi- ation, a form of radiant energysimilar to electromagnetic radiation. [7]Gravitationalwavescannotexist in theNewton’s law of universal gra- vitation, sincethatlaw is predicated on theassumptionthatphysicalinteractionspropagate at infinitespeed.
Gravitational-waveastronomy is an emergingbranch of observational astronomywhichaims to usegravitationalwaves to collectobserva- tionaldataaboutsources of detectablegravitationalwavessuch as binary starsystemscomposed of white dwarfs, neutron stars, andblack holes; andeventssuch as supernovae, andtheformation of theearlyuniverseshortlyaftertheBig Bang.
On February11,2016,theLIGOScientificCollaborationandVirgoColla- borationteamsannouncedthattheyhadmadethefirstobservation of gravitationalwaves,originatingfrom a pair of mergingblackholesusingtheAdvancedLIGOdetectors. [8][9][10]Sincetheinitialannounce- mentLIGOhasconfirmedtwomore(andonepotential)detections of gravitationalwaveevents. [11][12]BesidesLIGO,severalothergravita- tional-waveobservatories(detectors)areunderconstruction. [13]
Introduction
In Einstein’stheory of general relativity, gravity is treated as a pheno- menonresultingfromthecurvature of spacetime. Thiscurvature is caused by thepresence of mass.Generally,themoremassthat is containedwithin a givenvolume of space,thegreaterthecurvature of spacetimewill be at theboundary of itsvolume. [14] As objectswithmassmovearound in spacetime,thecurvaturechanges to reflectthechangedlocations of thoseobjects. In certain circumstances, accele- ratingobjectsgeneratechanges in thiscurvature,whichpropagateoutwards at thespeed of light in a wave-likemanner.Thesepropagatingphenomenaareknown as gravitationalwaves.
As a gravitationalwavepasses an observer,thatobserverwillfindspacetimedistorted by theeffects of strain. Distancesbetweenob- jectsincreaseanddecreaserhythmically as thewavepasses, at a fre- quencycorresponding to that of thewave.Thisoccursdespitesuchfreeobjectsneverbeingsubjected to an unbalancedforce. Themagni- tude of thiseffectdecreasesproportional to theinversedistancefromthesource. [15]:227Inspiralingbinaryneutronstarsarepredicted to be a powerfulsource of gravitationalwaves as theycoalesce,due to theve- rylargeacceleration of theirmasses as theyorbitclose to oneanother.However,due to theastronomicaldistances to thesesources,theeffectswhenmeasured on Eartharepredicted to be verysmall,havingstrains of lessthan 1 part in 1020. Scientistshavedemonstratedtheexistence of thesewaveswithevermoresensitivedetectors.Themostsensitivedetectoraccomplishedthetaskpossessing a sensitivitymeasurement of aboutonepart in 5×1022(as of 2012)provided by theLIGOandVIRGOobservatories. [16] A spacebasedobservatory,theLaserInterferometerSpaceAntenna, is currentlyunderdevelopment by ESA.
Effects of passing
Theeffect of a polarizedgravitationalwave on a ring of particles.
GravitationalwavesareconstantlypassingEarth;however,eventhestrongesthave a minusculeeffectandtheirsourcesaregenerally at a greatdistance.Forexample,thewavesgivenoff by thecataclysmicfinalmerger of GW150914reachedEarthaftertravellingover a billionlightyears, as a ripple in spacetimethatchangedthelength of a 4-kmLIGOarm by a tenthousandth of thewidth of a proton, proportionallyequivalent to changingthedistance to thenearest staroutsidetheSolarSystem by onehair’swidth. [42]Thistinyeffectfromevenextremegravitationalwavesmakesthemundetectable on Earth by anymeansotherthanthemostsophisticateddetectors.
Theeffects of a passinggravitationalwave,in an extremelyexaggera- tedform,can be visualized by imagining a perfectlyflatregion of spacetimewith a group of motionlesstestparticleslying in a plane(e.g.,thesurface of a computerscreen). As a gravitationalwavepassesthroughtheparticlesalong a lineperpendicular to theplane of theparticles(i.e.followingtheobserver’sline of visionintothescreen),theparticleswillfollowthedistortion in spacetime,oscillating in a ”cruciform” manner, as shown in theanimations.Theareaenclosed by thetestparticlesdoesnotchangeandthere is no motionalongthedirection of propagation.
Theoscillationsdepicted in theanimationareexaggeratedforthepur- pose of discussion — in reality a gravitationalwavehas a verysmallamplitude(asformulated in linearized gravity). However,theyhelpillus- tratethekind of oscillationsassociatedwithgravitationalwaves as produced,forexample, by a pair of masses in a circular orbit. In thiscasetheamplitude of thegravitationalwave is constant,butitsplane of polarizationchanges or rotates at twicetheorbitalrateand so thetime-varyinggravitationalwavesize(or’periodicspacetimestrain’)exhibits a variation as shown in theanimation. [43] If theorbit of themasses is ellipticalthenthegravitationalwave’samplitudealsovarieswithtimeaccording to Einstein’squadrupoleformula. [4]
As withotherwaves, thereare a number of characteristicsused to describe a gravitationalwave:
Amplitude: Usuallydenotedh, this is thesize of thewave —thefraction of stretching or squeezing in theanimation.Theamplitudeshownhere is roughlyh = 0.5(or50%).GravitationalwavespassingthroughtheEartharemanysextilliontimesweakerthanthis —h ≈ 10−20.
Frequency: Usuallydenotedf, this is thefrequencywithwhichthewaveoscillates (1 divided by theamount of timebetweentwosuccessivemaximumstretches or squeezes)
Wavelength: Usuallydenotedλ, this is thedistancealongthewavebetweenpoints of maximumstretch or squeeze.
Speed: This is thespeed at which a point on thewave(forexample, a point of maximumstretch or squeeze)travels.Forgravitationalwaveswithsmallamplitudes,thiswave speed is equal to thespeed of light (c).
Thespeed,wavelength,andfrequency of a gravitationalwavearerelated by theequationc = λ f, justliketheequationfor a light wave. Forexample,theanimationsshownhereoscillateroughlyonceeverytwoseconds.Thiswouldcorrespond to a frequency of 0.5 Hz,and a wave- length of about600 000 km, or 47 timesthediameter of theEarth.
In theaboveexample, it is assumedthatthewave is linearly polarizedwith a ”plus”polarization,writtenh+. Polarization of a gravitationalwave is justlikepolarization of a lightwaveexceptthatthepolarizations of a gravitationalwaveare at 45 degrees, as opposed to 90 degrees. In particular, in a ”cross”-polarizedgravitationalwave,h×, theeffect on thetestparticleswould be basicallythesame,butrotated by 45 degrees, as shown in thesecondanimation.Just as withlightpolarization,thepolarizations of gravitationalwavesmayalso be expressed in terms of circularly polarizedwaves.Gravitationalwavesarepolarizedbecause of thenature of theirsources.
In generalterms,gravitationalwavesareradiated by objectswhosemotioninvolvesaccelerationanditschange,providedthatthemotion is notperfectlysphericallysymmetric(like an expanding or contractingsphere) or rotationallysymmetric(like a spinningdisk or sphere). A simpleexample of thisprinciple is a spinningdumbbell. If thedumbbellspinsarounditsaxis of symmetry, it willnotradiategravitationalwaves; if it tumblesendoverend, as in thecase of twoplanetsorbitingeachother, it willradiategravitationalwaves.Theheavierthedumbbell,andthefaster it tumbles,thegreater is thegravitationalradiation it willgiveoff. In an extremecase,such as whenthetwoweights of thedumbbellaremassivestarslikeneutronstars or blackholes,orbitingeachotherquickly,thensignificantamounts of gravitationalradiationwould be givenoff.
Somemoredetailedexamples:
Twoobjectsorbitingeachother, as a planetwouldorbittheSun,willradiate.
A spinningnon-axisymmetricplanetoid — saywith a largebump or dimple on theequator — willradiate.
A supernovawillradiateexcept in theunlikelyeventthattheexplosion is perfectlysymmetric.
An isolatednon-spinningsolidobjectmoving at a constantvelocitywillnotradiate.Thiscan be regarded as a consequence of theprinciple of conservation of linearmomentum.
A spinningdiskwillnotradiate.Thiscan be regarded as a consequence of theprinciple of conservation of angularmomentum.However, it willshowgravitomagneticeffects.
A sphericallypulsatingsphericalstar(non-zeromonopolemoment or mass, butzeroquadrupolemoment)willnotradiate, in agreementwithBirkhoff’s theorem.
Moretechnically,thethirdtimederivative of thequadrupole moment(orthel-thtimederivative of thel-thmultipole moment) of an isolatedsystem’sstress–energytensormust be non-zero in orderfor it to emitgravitationalradiation.This is analogous to thechangingdipolemoment of charge or currentthat is necessaryfortheemission of electromagnetic radiation.
Binaries
Seealso:Two-bodyproblem in generalrelativity
.
Twostars of dissimilarmassare in circularorbits.Eachrevolvesabouttheircommoncenter of mass(denoted by thesmallredcross) in a circlewiththelargermasshavingthesmallerorbit.
.
Twostars of similarmassare in circularorbitsabouttheircenter of mass
.
Twostars of similarmassare in highlyellipticalorbitsabouttheircenter of mass
.
Gravitationalwavescarryenergyawayfromtheirsourcesand, in thecase of orbitingbodies,this is associatedwith an inspiral or decrease in orbit. [45][46]Imagineforexample a simplesystem of twomasses — such as theEarth–Sunsystem — movingslowlycompared to thespeed of light in circularorbits.Assumethatthesetwomassesorbiteachother in a circularorbit in thex–yplane. To a goodapproximation,themassesfollowsimpleKeplerianorbits. However,such an orbitrepresents a changingquadrupole moment. Thatis,thesystemwillgiveoffgravitationalwaves.
In theory,theloss of energythroughgravitationalradiationcouldeven- tuallydroptheEarthintotheSun.However,thetotalenergy of theEarthorbitingtheSun (kinetic energy + gravitationalpotentialenergy) is about1.14×1036joules of whichonly200Watts(joulespersecond) is lostthroughgravitationalradiation,leading to a decay in the orbit by about 1×10−15metersperday or roughlythediameter of a proton. At thisrate, it wouldtaketheEarthapproximately 1×1013timesmorethanthecurrentage of the Universe to spiralontotheSun.Thisestimateoverlooksthedecrease in rovertime,butthemajority of thetimethebodiesarefarapartandonlyradiatingslowly, so thedifference is unimportant in thisexample.
Moregenerally,therate of orbitaldecaycan be approximated by [47]
wherer is theseparationbetweenthebodies,ttime,GNewton’scon- stant,cthespeed of light, andm1andm2themasses of thebodies.Thisleads to an expectedtime to merger of [47]
Forexample, a pair of solarmassneutronstars in a circularorbit at a separation of 1.89×108 m (189,000 km)has an orbitalperiod of 1,000seconds,and an expectedlifetime of 1.30×1013seconds or about414,000years.Such a systemcould be observed by LISA if it werenottoofaraway. A fargreaternumber of whitedwarfbinariesexistwithorbitalperiods in thisrange.Whitedwarfbinarieshavemasses in theorder of theSun,anddiameters in theorder of theEarth.Theycannotgetmuchclosertogetherthan10,000 kmbeforetheywillmergeandexplode in a supernovawhichwouldalsoendtheemission of gravitationalwaves.Untilthen,theirgravitationalradiationwould be comparable to that of a neutronstarbinary.
Whentheorbit of a neutronstarbinaryhasdecayed to 1.89×106 m (1890 km),itsremaininglifetime is about130,000seconds or 36 hours.Theorbitalfrequencywillvaryfrom 1 orbitpersecond at thestart, to 918orbitspersecondwhentheorbithasshrunk to 20 km at merger.Themajority of gravitationalradiationemittedwill be at twicetheorbitalfrequency.Justbeforemerger,theinspiralwould be observed by LIGO if such a binarywerecloseenough.LIGOhasonly a fewminutes to observethismergerout of a totalorbitallifetimethatmayhavebeenbillions of years.AdvancedLIGOdetectorshould be able to detecttheseevents up to 200megaparsecaway.Withinthisrange of theorder 40 eventsareexpectedperyear. [48]
Black holes
Blackholebinariesemitgravitationalwavesduringtheirin-spiral,mer- ger,andring-downphases.Thelargestamplitude of emissionoccursduringthemergerphase,whichcan be modeledwiththetechniques of numericalrelativity.[32][33][34]Thefirstdirectdetection of gravitationalwaves,GW150914,camefromthemerger of twoblackholes.
A supernova is an astronomicaleventthatoccursduringthelaststellarevolutionarystages of a massivestar’slife,whosedramaticandcatast- rophicdestruction is marked by onefinaltitanicexplosion.Thisex- plosioncanhappen in one of manyways,but in all of them a significantproportion of thematter in thestar is blownawayintothesurroundingspace at extremelyhighvelocities(up to 10% of thespeed of light).Unlessthere is perfectsphericalsymmetry in theseexplosions(i.e.,un- lessmatter is spewedoutevenly in alldirections),therewill be gravita- tionalradiationfromtheexplosion.This is becausegravitationalwavesaregenerated by a changingquadrupolemoment,whichcanhappenonlywhenthere is asymmetricalmovement of masses.Sincetheexactmechanism by whichsupernovaetakeplace is notfullyunderstood, it is noteasy to modelthegravitationalradiationemitted by them.
Rotating neutron stars
As notedabove,a massdistributionwillemitgravitationalradiationonlywhenthere is sphericallyasymmetricmotionamongthemasses.A spin- ning neutron starwillgenerallyemit no gravitationalradiationbecauseneutron starsarehighlydenseobjectswith a stronggravitationalfieldthatkeepsthemalmostperfectlyspherical. In somecases,however, theremight be slightdeformities on thesurfacecalled”mountains”, whicharebumpsextending no morethan 10 centimeters (4 inches)abovethesurface, [49]thatmakethespinningsphericallyasymmetric.Thisgivesthestar a quadrupolemomentthatchangeswithtime,and it willemitgravitationalwavesuntilthedeformitiesaresmoothedout.
Inflation
Mainarticle:inflation(cosmology)
.
Manymodels of theUniversepostulatethattherewas an inflationaryepoch in theearlyhistory of theUniversewhenspaceexpanded by a largefactor in a veryshortamount of time. If thisexpansionwasnotsymmetric in alldirections, it mayhaveemittedgravitationalradiationdetectabletoday as a gravitational wave background.Thisbackgroundsignal is tooweakforanycurrentlyoperationalgravitationalwavedetector to observe,and it is thought it may be decadesbeforesuch an observationcan be made.
Properties and behaviour
Energy, momentum, and angular momentum
Waterwaves,soundwaves,andelectromagneticwavesareable to carryenergy, momentum, andangular momentumand by doing so theycarrythoseawayfromthesource.Gravitationalwavesperformthesamefunction.Thus,forexample, a binarysystemlosesangularmomentum as thetwoorbitingobjectsspiraltowardseachother — theangularmomentum is radiatedaway by gravitationalwaves.
Thewavescanalsocarryofflinearmomentum, a possibilitythathassomeinterestingimplicationsforastrophysics. [50]Aftertwosuper- massiveblackholescoalesce,emission of linearmomentumcanpro- duce a ”kick”withamplitude as large as 4000 km/s.This is fastenough to ejectthecoalescedblackholecompletelyfromitshostgalaxy.Even if thekick is toosmall to ejecttheblackholecompletely, it canremove it temporarilyfromthenucleus of thegalaxy,afterwhich it willoscillateaboutthecenter,eventuallycoming to rest. [51] A kickedblackholecanalsocarry a starclusterwithit,forming a hypecompactstellarsystem. [52] Or it maycarrygas,allowingtherecoilingblackhole to appeartem- porarily as a ”naked quasar”. ThequasarSDSSJ092712.65+294344.0 is thought to contain a recoilingsupermassiveblackhole. [53]
Redshifting and blueshifting
Likeelectromagnetic waves, gravitationalwavesshouldexhibitshif- ting of wavelengthdue to therelativevelocities of thesourceandobserver,butalsodue to distortions of space-time, such as cosmicexpansion.This is thecaseeventhoughgravityitself is a cause of distortions of space-time.Redshiftingofgravitationalwaves is differentfromredshiftingdue togravity.
Quantum gravity, wave-particle aspects, and graviton
At present,andunlikeallotherknownforces in theuniverse, no ”force carrying” particlehasbeenidentified as mediatinggravitationalinteractions.
If such a particleexists, it is expected to be massless(becausethegra-vitationalforceappears to haveunlimitedrange)andmust be a spin-2 boson. It can be shownthatanymasslessspin-2fieldwouldgiverise to a forceindistinguishablefromgravitation,because a masslessspin-2fieldmustcouple to (interactwith)thestress–energytensor in thesamewaythatthegravitationalfielddoes;therefore if a masslessspin-2particlewereeverdiscovered, it would be likely to be thegravi- tonwithoutfurtherdistinctionfromothermasslessspin-2particles. [54]Such a discoverywouldunitequantumtheorywithgravity. [55]
Significance for study of the early universe
Due to theweakness of thecoupling of gravity to matter,gravitationalwavesexperienceverylittleabsorption or scattering,even as theytra- veloverastronomicaldistances. In particular,gravitationalwavesareexpected to be unaffected by theopacity of theveryearlyuniverse. In theseearlyphases,spacehadnotyetbecome”transparent,” so observationsbaseduponlight,radiowaves,andotherelectromagneticradiationthatfarbackintotimearelimited or unavailable.Therefore,gravitationalwavesareexpected in principle to havethepotential to provide a wealth of observationaldataabouttheveryearlyuniverse.
Determining direction of travel
Thedifficulty in directlydetectinggravitationalwaves,means it is alsodifficultfor a singledetector to identify by itselfthedirection of a source.Therefore,multipledetectorsareused,both to distinguishsignalsfromother”noise” by confirmingthesignal is not of earthlyorigin,andalso to determinedirection by means of triangulation. Thistechniqueusesthefactthatthewavestravel at thespeed of lightandwillreachdifferentdetectors at differenttimesdepending on theirsourcedirection.Althoughthedifferences in arrivaltimemay be just a fewmilliseconds, this is sufficient to identifythedirection of theorigin of thewavewithconsiderableprecision.
In thecase of GW150914,onlytwodetectorswereoperating at thetime of theevent,therefore,thedirection is not so preciselydefinedand it couldlieanywherewithin an arc-shapedregion of spaceratherthanbeingidentified as a singlepoint.
Astrophysical implications
Two-dimensionalrepresentation of gravitationalwavesgenerated by twoneutron starsorbitingeachother.
Duringthepastcentury,astronomyhasbeenrevolutionized by theuse of newmethodsforobservingtheuniverse.Astronomicalobservationswereoriginallymadeusingvisible light. Galileo Galileipioneeredtheuse of telescopes to enhancetheseobservations.However,visiblelight is only a smallportion of theelectromagnetic spectrum, andnotallob- jects in thedistantuniverseshinestrongly in thisparticularband.Moreusefulinformationmay be found,forexample, in radiowavelengths.Usingradiotelescopes,astronomershavefoundpulsars,quasars, andotherextremeobjectsthatpushthelimits of ourunderstanding of physics.Observations in themicrowavebandhaveopenedoureyes to thefaint imprints of theBig Bang, a discoveryStephen Hawkingcalledthe”greatestdiscovery of thecentury, if notalltime”.Similaradvances in observationsusinggamma rays, x-rays, ultraviolet light, andinfrared lighthavealsobroughtnewinsights to astronomy. As each of theseregions of thespectrumhasopened,newdiscoverieshavebeenmadethatcouldnothavebeenmadeotherwise.Astronomershopethatthesameholdstrue of gravitationalwaves. [56]
Gravitationalwaveshavetwoimportantanduniqueproperties.First,there is no needforanytype of matter to be presentnearby in orderforthewaves to be generated by a binarysystem of unchargedblackholes,whichwouldemit no electromagneticradiation.Second,gravita- tionalwavescanpassthroughanyinterveningmatterwithoutbeingscatteredsignificantly.Whereaslightfromdistantstarsmay be blockedout by interstellardust,forexample,gravitationalwaveswillpassthroughessentiallyunimpeded.Thesetwofeaturesallowgravita- tionalwaves to carryinformationaboutastronomicalphenomenaheretoforeneverobserved by humans,and as suchrepresent a revolution in astrophysics. [57]
Thesources of gravitationalwavesdescribedaboveare in thelow-fre- quencyend of thegravitational-wavespectrum(10−7 to 105Hz). An astrophysicalsource at thehigh-frequencyend of thegravitational-wavespectrum(above 105 Hz andprobably 1010Hz)generatesrelicgravitationalwavesthataretheorized to be faintimprints of theBigBanglikethecosmicmicrowavebackground.[58] At thesehighfrequencies it is potentiallypossiblethatthesourcesmay be ”manmade” [18]thatis,gravitationalwavesgeneratedanddetected in thelaboratory. [59][60]
A supermassive black hole, createdfromthemerger of theblackholes at thecenter of twomerginggalaxiesdetected by theHubble telescope, is theorized to havebeenejectedfromthemergercenter by gravitationalwaves. [61][62]
… ”
Gravitaatioaallot eivät ole gravitaation selitys vaan sen hypoteettinen ominaisuus. Hypoteesin perustana on massan rinnastaminen sähkö- magneettiseen varaukseen,joka kiihtyvässä liikkeessä ollesaan säteilee fotoneja.Vastaavalla tavalla esimerkiksi toisiaan kiertävien massojen ar- vellaan säteilevän pois energiaansa gravitoneina, jotka eivät ole sähkö- magneettista säteilyä. Silti niiden nopeudeksi arvellaan hypoteettisesti valon nopeus c. Tämän perustana on mm. olettamus YHTENÄISTEO- RIASTA, sama joka on ollut Higgsin bosonin etsinnän pohjana, vaikka juuri muuta kokeellisesti vahvistettua (?) yhteyttä näiden teorioiden vä- lillä ei olekaan ollut. Tämän kanssa on kilpaillut mm. Kraussin ”sipuliver- sumiteoria”, jonka mukaa gravitaatio omonaisuuksineen olisi peräisin eri alkupaukusta kuin sähkämagnettinen voima
Stephen Hawkingin uusimman kirjan ”Suuri suunnitelma” (The Grand Design, yhdessä tieteiskirjailija Mlodinovin kanssa) varsinainen pläjäys, joka on esitetty lopussa kuin ohimennen, on,että gravitaatio olisi massaenergiaan ja liike-energiaan nähden negatiivista energiaa, ja maailmankaikkeuden kokonaisenergia olisi nolla.
Potentiaalienergia ei olisikaan silloin vain laskennallinen suure, vaan ”täyttä materiaa”, jota ”kumotaan”, kun esimerkiksi kappaletta nostetaan ylöspäin gravitaatiokentässä, tai positiivista sähkövarausta siirretään niin ikään positiivisen jännitelähteen suuntaan. Ideologisesti kyseessä on jonkinlainen ”kaksoisenergetismi”, uusi fysiikan ideologia.
Kirja on kirjoitettu ennen Higgsin bosonin ”ratkaisua”, jonka Hawking ei uskonut olevan positiivinen (mutta uskoo niin nyt), ”hyvissä ajoin” uudeksi vaihtoehtoiseksi maailmankuvaksi. Kirja kannattaa multiver- sumiteoriaa ja myötäilee joissakin asioissa ”monimaailmatulkintaa”, mutta ei tarkoita aivan samaa kuin Hugh Everett ja mormonit. Kirjassa hyväksytään jollakin tavalla Everettin opettajan John Wheelerin ”ma- donreiät”, eikä siten kumota ehdottomasti (ymmärtääkseni) ”aikamat- kailua”. Tähän liittyen kirjassa esitetään useassa kohdassa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi kirjassa väitetään, että Tsheren- kovin valonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä,että ”elektronit liikku- vat vedessä valoa nopeammin” ja osa sähkökentän fotoneista ikään kuin jää niistä jälkeen. Tuosta sain ainakin minä väärän kuvan siitä, mitä haluttiin sanoa. Ainoankaan fysikaalisen olion nopeus ei ylitä valonno- peutta tyhjiössä, minkä mahdollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kiistää.Kirjassa väitetään myös sopivalla nopeudella liikkuvan havaitsi- jan havaitsevan ”ajan kulkevan taaksepäin” jossakin versumin osassa. Tämä edellyttäisi kuitenkin, että kyseinen ”havaitsija” liikkuisi valon nopeutta suuremmalla nopeudella.
Nuo totutusta poikkeavat tulkinnat johtuvat siitä,e ttä kirjassa ei tun- nusteta ’materiaalisen olion’ (objektin) käsitettä (kuten dialektisessa ja muussa emergentissä materialismissa), joka on juuri se entiteetti joka mm. ei voi liikkua valoa nopeammin, on se sitten hiukkanen tai in- formaatiosignaali. Erilaiset muut, puhtaasti matemaattisesti ”viriteltä- vissä” olevat ”mittauskohteet” niin voivat tehdä, koska ne eivät ole fysikaalisten oloiden kokonaisuuksia. Toisaalta Tsherenkovin säteilykin voidaan tulkita johtuvan siitä, ettei todellinen olio (myöskään elektroni) voi ylittää valon nopeutta. Kiihtyvässä liikkeessä oleva sähkövaraus ylipäätään aina säteilee fotoneja. (Fotonit jossakin väliaineessa silti voivat ”jäädä jälkeen” siitä.)
Kirjassa väitetään myös, että on aivan sama ajatellaanko Maa tai Au- rinko jököttämään paikallaan ja muu versumi kiertämään sitä, vai nämä liikkumaan homogeenisessa versumissa.Noin aivan puhtaasti matema- tiikan kannalta onkin, MUTTA EI FYSIIKAN kannalta, sillä tämä edellyt- täisi äärettömiä (kierto)nopeuksia siellä ”laidoilla”,eikä erityinen suhteel- lisuusteoria, jonka nimiin tämäkin kirja muutoin vannoo, voisi pitää paik- kaansa. Kysymykseen monista ulottuvuuksista kirja suhtautuu tutun myönteisesti, ja perusteleekin, miten kolme paikkaulottuvuutta ovat erikoisasemassa voiden taata paikallisesti stabiilin avaruuden.
Hawkingin lanseeraaman ”malliriippuvaisen realismin” filosofian mal- lit eivät ole aivan samaa samaa kuin mm. dialektisen materialismin teoriat, joissa mm. käsitteet ja jopa kulloinenkin muodollinen logiikkakin voidaan määritellä kussakin erikseen. Malleilla on aina ymmärtääkseni ainakin perustavimmat käsitteet samat, mutta ne painottavat todellisuuden eri puolia ja ne yhdistetään ”rajapinnoilla”.
Niiden ero on lopultakin enemmän tiedollinen ja havainnollinen kuin ole-muksellinen. Tällainen on todellakin mallintamista enemmän kuin teori- anmuodostusta. Hawkingille ”alkuräjähdys on seurausta luonnonlaeis- ta”, joista siis perustavimmat olisivat ”ehdottoman muuttumattomia” (myös alkupaukkujen yli), joten kirjassa on syytä epäillä suhtauduttavan rivien välistä yhtä kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnonlakien kehitykseen kuin Kari Enqvistinyksinkertaisessa energetismissäkin.
Noihin ehdottomiin luonnonlakeihin olisi myös ”sisäänkirjoitettu” kaksi- päisen muodollisen logiikan taustaoletukset: olisi olemassa sellainen (moniulotteisen) olemisen taso, jonka ”pisteissä” mikä tahansa ominaisuus joko täysin olisi tai sellaista ei olisi lainkaan.
Ns. luonnonvakiot kuten valonnopeus tyhjiössä eivät kuitenkaan olisi perustavimpia luonnonlakeja, vaan ne olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat enemmän tai vähemmän joka ”poksahduksessa”, joiden tu- loksena olevat versumit eri vakioineen eivät ”kommunikoisi” keskenään ainakaan tavallisilla versumiensisäisillä fysiikan laeilla.
Mahdollisuuden ja todellisuudendialektiikka teoksesta puuttuu ko- konaan, josta seuraa, kun on kysymys todennäköisyyslaeista, että jokin tämän hetken todella toteutuva ”ratkaisu” (tapaus) muka vaikuttaisi myös ”ajassa taaksepäin” (versumissa) siihen, miten sen ”rakennuspali- kat” joskus menneisyydessä ”todella ovat olleet”,eli tämä puoli EI OLISI LUONTEELTAAN PELKÄSTÄÄN TIEDOLLISTA,että tuosta asiasta vain saataisiin uusi tieto. Tämä käsitys on hienossa sopusoinnussa ”Wheele- rin madonreikien” ja ”aikamatkailun” kanssa,mutta jyrkässä ristiriidas- sa objektiivisen emergenssin kanssa. Todellisuudessa mahdollisten eli virtuaalisten hiukkasten ei tarvitse olla samanlaisia kuin aktuaalis- ten hiukkasten, vaikka ne muuttuvat sellaisiksi sopivien edellytysten vallitessa, ja vaikka niistä ehkä saadaankin fysikaalista tietoa vain niiden muuttumisten kautta aktuaalisiksi hiukkasiksi.
Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”älykäs luominen”:sellaista ei voi olla, eikä myöskään ”tarvita”.
En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan: joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, jossa toisessa perustavimmat luonnonlait ovat ehdottoman muuttumatto- mia, mutta MENNEISYYS voi vielä tänäänkin ”todella muuttua” kauaksikin ajassa taaksepäin (”malliriippuvaisessa realismissa”), ja toisessa taas menneisyys on täysin lukkoonlyöty (determinismin periaate) ja objektiivisesti ”se, mikä se on”, mutta LUONNONLAITKIN EVOLUOITUVAT (emergentissä kuten dialektisessa materialismissa) valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!
Nyt mahdollisesti löytymässä oleva Higgsin bosoni tai sen kaltainen (yksi tai jopa useampi) entuudestaan tuntematon hiukkanen sopii olio- teoriaan ja siten emergenttiin materialismiin hyvin. Tähän Hawkingin ideaan gravitaation ja energian/oiden keskinäissuhteista se varmaan tuo lisävaloa, kun päästään tarkempiin ja halvempiin lisätutkimuksiin energia-alueella, joka nyt tiedetään tarkoin.
Higgsin bosonihan sellaisenaan nykyisellään ei selitä gravitaatiota eikä raskasta massaa, vaan pelkästään hitaan massan (ellei sitten ole suorastaan jollakin tavalla ”positiivinen ja negatiivinen Higgsin bosoni”, joista toinen selittäisi massaa ja toinen gravitaatiota… Sitten ne ainakin olisivat aina varmasti ”tasapainossa”, kuten Hawking olettaa niiden kokonaisuutena aina olevan…
Leninoikaisi mestarillisesti v. 1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itsenäisesti johtanut huomattavan osan erityisen suhteellisuuteorian matematiikkaa Hendrick Lorentzin muunnoksen ja Michelson-Morleyn valonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuodostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhanpäiväistä”, kun eivät itse osaa sitä!
Multa joskus aina kysyttään, että kirjotassie yksinäisyyestä ja kaippuusta ja mie olen sanonu, että olen aina kirjottanu, jos on ollu jotaki, en ossaa enämpää, sei ehkä puhuttele niinko sinänsä minua.
Nytko olen nuot epäkohat niinko alkanu jättähmään kirjottamisesta pois, hoksaanki, ettei net sinänsä ehkä minua nekhään niin puhutelheetkaan, siis tottakait mie puolustan aina sortunheita, kärsiviä ja heikompiani, mutta enhän vain niinko sen takia paukuttanu niistä, etten viittiny puhua, = lue, en osanu puhua livenä ihmisille, kukas semmosta ois jaksanu ees kuunnellakko amatööri jauhaa politiikkaa ja yhteiskunnallista jargoniaa ja vastustaa globaalia maailmantalhoutta, nojoo, ei kukhanko enhän nykkään saa selvästi sanottua.
Siis oiskosse yks yksinäisyyen nurkka semmonen, että haluaa kaataa johonki turhat ylimääräset ajatuksensako ei älyä heittää niitä vaphaasti suohraan ilhmaan ja unohtaa sinne. Siis jotaki henggen laiskuutta? Alkaa puhuhmaan yksinäisyyestä ja kaippuusta, joka on jotaki, jota ei ihan itte aattele ja tutki tykönänsä, vaan kaataa toisile tai kirjottaa johonki yhä uuestaan?
Että sitä voi sortuakki puhhuun jostaki, jolle ei oikeasti itte voi mithään tai siis puhhuu yksinäisyyestä ja loputtomasta kaippuustako, on itte täyttäny oman syämmenstä ja päänsä semmosilla epäpuhtailla ajatuksilla, joitten takana on joku epämääränen yritys johonki?
En tiä enkä kerkiä söpöttään nyt enämpää, mutta kärsiminen ja tuska ja kipu on eri asioita, kärsiminen on jotaki, josta kärsii koko ruumis ja naapurit ja yhteistyötahokki ja kärsiminen on oma valinta ja yks keino selvitä jostaki omasta kärsimisestä ees pikkuliikahuksen johonki päin, on kaataa sitä johonki sanoina ja ajatuksina.
Turhaa hommaa.
Antaa tuntojen tuntua ja antaa niitten mennä. Samoin ajatukset asioista, joile ei voi mithän, siis asioista, joile ei itte voi mithän.
Hei haloo maailma, täälä höpöttää ämmi, jokon jonku oivalluksen äärellä, inspiraation tai ainaki muutoksen äärellä, keskellä muutosta, mikhän ei ole niinko ennen, ei teiläkhään.