http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710082200445963_u0.shtml
Liekö tuo Pursiainen saanut mitään asiallista aikaan pelkän rakkikoiramaisen haukkumisen sijaan?
Tokihan sillä kuuluisuutta saa, mutta muuten ei taida tulla tulosta…
Mitähän son se sosiaalisuus?
Mitähän sonse sosiaalisuus, sanottaan sosiaalinen pitäs olla, semmosta meile sanottaan ja semmosta meiltä nykyhjään ootettaan?
Hiljaset ihmiset on hankalia ja rasittavia, mutta entäpä se, että kaataa koko ajan kaiken toisten sylhiin ja päälle, onkosse sitte sosiaalisuutta.
Son minusta sosiaalista pään ja syämmen köyhyyttä, kyvyttömyyttä ja huonoa käytöstä.
Ei anneta puhheenvuoroa toisile.
Ei kuunnella, mitä toisella ois syämmelhään.
Ei yhtään osata olla hiljaa.
Ulkomaalaisethan ihmettellee, kuinka suomalaiset oottaa aina, mitä toinen sannoo ja sitte vasta joskus vastaavat taas puolestaan, mutta on meilä semmosiaki, jokkei jouvva kuuntelheen toista ihmistä.
Ja suomalaiset jotenki on niin jykeviä sanassaan, että ehkäpä met jäämä helposti omien sanomisten vanggiksi. Mie ainaki.
Ja mitä tahansa ei piäkkään kuunnella, siinäki jää sanojen vanggiksi helposti. Mie ainaki.
Ja on semmosia, jokkei kuuntele eikä ossaa yhtään elläytyä toisen elähmään. Toisen asemaan. Toisen olhoon.
Mikähän sois siis kamalinta, yltiösosiaalinen päpätys omista jokaikisestä aivoituksesta sielä omassa päässä vai onko tosiaan kamalaa, jos toinen on hiljanen tai ujo, jossei näytä kajahtavan mikhän, joka vaan hiljaa ja hittaasti kattoo.
Sosiaalisuutteen olen kyllästyny aikoja sitte niinko semmosena suositeltavana tapana olla ja tehä asioita, sei ole pääasia eikä kantava voima.
Sosiaalinen hyvä inhimillinen ja monipuolinen vuorovaikutus kaikkihaan on kait tärkeää, mutta usseimmiten riittääkö tehhään hommat ja olhan sitte sosiaalisia, jos olhan.
Sosiaalinen peritarkotukselttaan ois ehkä ollu jotaki lempeää kuuntelevvaa yhteistyötä eikä kokoaikasta toissiin päin kääntymistä tai päällepainavaa ja kaatavaa puhumista.
Semmonen sieluton puhe, toista ihmistä kohtaamaton puhe = vain omassa päässä tapahtuva liikenne, tai vaikka päästä toisseen, tai siis filosofinen sanoilla saikkaaminen ja maalailu yhä uuesthaan ja samoila sanoila jopa, son joko yhtä tyhjän kans roskaa tai vaarallista toistemme aivopesua ja kohta olhan mielipievankeja joko puolesta tai vasthaan. Mielipitheensä vanggit ei ossaa eikä pysty aattelheen oikeasti. Ja pikkuhiljaa siis kehkeytyy loputtomia ristiriitoja ja vaikeuksia isossa ja pienessä.
Niin ja ei uskos, että joku viisas sano aikoja sitte ja ihan suomeksi, että sananmahti on valtava. Se on valtava. Sana on jo teko, niinko ajatus on ihan ensimmäinen teko, huh ko aatteleeki.
Jos jättäs semmosen filosooffisen fiksun tietonikkarimaisen päässä pelkästään tapahtuvan ilmasemisen pois, ei mithän yläajatuksia eikä ilmasuntarvetta, alkas vaan epäsosiaaliseksi hyväkäytöksiseksi omaksi joksiki kokonaisuueksi, joka taas tänäki aamupäivänä ilmentyy nyt näin, haa ja hoo, on vieläki heikko olo siitte viime retriitistä, mutta kiitosko sain sanoa.
– hilkkapien
Uhkapelien tuottojen jako
Eilen poikkesin tarjousten perässä juostessani kahdessa isossa tavaratalossa. Kummankin eteistiloissa oli pitkät rivit kiiltäviä peliautomaatteja, yksikään ei seissyt tyhjän panttina vaan kolikot kilisivät vuolaasti joka ainoan ahnaaseen kitaan.
Ylivoiminen valtaosa näistä onnen onkijosta oli aivan selvästi eläkeiässä. Tämä tarkoittaa että paljolti juuri (vähävaraiset) eläkeläiset tukevat urheilua, kulttuuria ja mitä kaikkea nyt noilla peli rahoilla tuetaankin.
Tämä on mielestäni ehdottomasti väärin, peliautomaattivoittovarat pitäisi jakaa Kelalle, leipäjonojen pitäjille ja sossuille elikä niille tahoille joiden apua pelejä pelaavat vanhukset kipeästi tarvitsevat ja käyttävät.
Eläkekateus
https://www.aamulehti.fi/uutiset/katso-miten-sinun-elakerahoillesi-kay-lopputulos-on-tylya-luettavaa-etenkin-nuorille-miehille-jattiselvitys-paljastaa-yllattavan-voittajan-200402488/?sent=true#comments
Varsin pitkä kirjoitus, mutta luodaanko sillä eläkekateutta sukupovea kohtaan, joka on nostanut tämän maan sodan jaloista kasvattanut lapsensa ja kartuttanut itselleen eläkevarannon vanhuudenpäivien turvaksi?
Ostamisen autuus.
https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Kuluttamistahan mainostetaan kotimaisen talouden nousuksi; onkohan ihan niinkään?
Elämän arkitarpeethan ovat reaaliostoksia, pakkoja. Kuitenkin, ulkomaanmatkat velaksi; minusta pöyristyttävä tilanne.
Meidän perheessä on vakaa tilanne se, onko tarvetta, onko rahaa; jos ei, ei hankita.
Varsin mielenkiintoinen asemointi on se, että niin Suomen valtio, kuin suomalainenkin näyttävät enenevässä määrin elävän velaksi.
Taas kerran; vanhan markkinakauppiaan viisaus, muista, että markan tienaaminen maksaa kaksi markkaa. Siis jos velalla ostetaan ja sitten myydään; pitäisi katteen määrä mitata x4. Olisikohan edes mahdollista?
Kepulla ottaa nyt ohraleipä – kaula kokoomukseen liian suuri – Ilta-S.
Alkup. sanontahan on ”ottaa olkinen ohraleipä”. En näe mitään negatiivista pelkässä ohraleivässä
Taasko tässä näin käy!? Näin parahtelevat kepulaiset lukiessaan Ylen uutta gallupia. Kepulle käy kokoomuksen kanssa aina huonosti, hallituskumppani menee menojaan. Mutta nyt kokoomuksen kaula kepuun on liian suuri – se tietää ongelmia, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Jatka lukemista ”Kepulla ottaa nyt ohraleipä – kaula kokoomukseen liian suuri – Ilta-S.”
Pohdiskelussa: Tekojen jälkeinen aika
Nykyaikaamme kutsutaan totuuden jälkeiseksi ajaksi, perustuen siihen miten valhe ja tarina valtaa alaa totuudelta niin politiikassa, bisneksessä kuin muussakin kanssakäymisessä. Ehdotan toista näkökulmaa, ei niinkään kiistämään tätä vaan katsomaan sitä eri kulmalta. Nykyään teko ei ole puun istuttaminen, naapurin auttaminen tai hyvän rakentaminen – huudoista on tullut tekoja ja sankari on suositun facebook-julkaisun kirjoittaja. Tekojen sijaan tänä päivänä merkitsee sosiaalisen median imago.
Olen pohtimassa aiheesta blogisarjaa ja olen heitellyt aiheesta ilmoille ajatuksia tuttavien piirissä, sekä nyt myös näin blogissa. Kerään vähän ajatuksia.
Lööpin mittainen elämä
Usea tuore tutkimus (esim. tässä) on osoittanut, että ihminen on paljon valmiimpi auttamaan yhtä yksittäistä ihmistä kuin ihmisryhmää. Jos samalla rahalla voi auttaa joko yhtä ihmistä tai tuhatta, haluamme auttaa yhtä. Tämän päivän sankaritarina noudattelee samaa kaavaa, usein jopa hyvin triviaalit teot riittävät sankaruuteen. Jos jutulle saa somessa nostetta ja se on ennen kaikkea tarpeeksi yksinkertainen (lööpin mittainen) niin siihen on helppo samaistua. Emme halua lukea tarinaa vuosia kestäneestä työstä jossa on pelastettuja satoja henkiä tieteellisellä työllä. On paljon helpompi juhlia naapurin koiran kadulta pelastanutta ohikulkijaa. Vain toisesta näistä saa helpon paketin.
On toki kilttiä pelastaa koira hädästä, mutta aina ei tarvita edes sitä. Tämän päivän sankariteoista iso osa ei ole edes tekoja. Ne ovat kommentteja somessa jotka saavat suosiota – usein täynnä vihaa tai muita voimatunteita, enemmistötapauksissa enemmän tai vähemmän sepitettyjä. Ja miksipä ei – Enkeli-Elisa oli loistava bisnes, vaikka perustui täysin valheeseen. Tarinan keksinyt sai rahat eikä joutunut valheesta ongelmiin. Eihän somessa valehtelu tai fiktiivisen kirjan kirjoittaminen rikos toki olekaan, eikä kirjoittajaa ole tuomittu mistään rikoksesta. Useimmiten toki somehuudolla haetaan vain mainetta eikä rahaa. Joskus juttu on toki myös tosi, mutta juuri koskaan se ei ole kokonaisvaltainen, vaan jättää tarinasta oleellisen osan kertomatta. Edelleen, ei se ole rikollista, mutta kiintoisa nykyajan ilmiö.
Tähtitieteilijä Esko Valtaoja muistuttaa erinomaisessa jutussa, että ”taustalla maailma kyllä menee edelleen oikeaan suuntaan”. Maailmassa kyllä tehdään yhä, tutkitaan, kehitetään, parannetaan ja parannutaan. Tällä hetkellä pitkäjänteinen työ, ehkäpä se ns. luterilaisen työmoraalin korkein tavoite, ei vaan ole enää valokeilassa. Pahimmillaan sen arvostus laskee ja voisipa joku teorisoida että nykyään yhä lisääntyvä töiden välttely voisi olla yksi oire tästä. Miksi tehdä työtä ja parempaa maailmaa, kun kaverit vain herjaavat siitä. Jos taas istut kotona ja valittelet somessa miten kaikki on väärin, kaverisi rakastavat sinua ja voit tehdä itsestäsi pienen julkkiksen. Sosiaalinen paine rohkaisee pois tekemisestä emmekä saa koskaan vähätellä sosiaalisen paineen merkitystä ihmiselämässä. Se on sama voima joka aikanaan piti kasassa kyläyhteisöjä ja se sama voima joka sai vuonna 1917 veljet aseisiin toisiaan vastaan.
Henki ei palaa pulloon
Saattaapi olla, että yksi suomalaisia vähemmän opettavaisia kansanviisauksia ”sillä se lähtee millä se tulikin” saattaa toimia tähän parhaiten. Kuten ”Facebook on saatana?” blogisarjassani kirjoitin, ei somea voi kieltää eikä se mitään auttaisikaan. Ei sen puoleen voi kieltää kiirettä tai jos mennään perusasioihin, emme voi kieltää ihmisiä tuntemasta sitä mitä tuntevat. Lopulta ratkaisu lienee vain teknologioiden kypsyminen. Moni teknologia on alkuvaiheessa hurjan kiinnostava mutta kömpelö ja täynnä sivuvaikutuksia. Seuraavat versiot vaikka sosiaalisen median algoritmeista voivat olla yhteiskunnille paljon rauhaisampia.
Ounastelen että tutkimalla asiaa vähän, rapsuttamalla pintaa sieltä täältä sekä lukemalla lisää psykologien näkökulmia, löytyy tarinasta useita valoisia puoliakin sekä monta parempaa suuntaa eteenpäin. Mitä olet mieltä? Elämmekö tekojen jälkeistä aikaa?
Katalonia.
https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Nyt kannattaisi jokaisen itsenäisyysintoilijan lukea päivän kolumni. Samoissa uutisissa myöskin Ahvenanmaan ”Ålands Framtid”- äärijärjestöä koskeva uutinen.
Saattaisi olla paljonkin mietittävää, tai sitten ei. Näyttäisi Katalonian asiat innostaneet ahvenanmaalaisiakin ja mikäpä ettei.
Suomella ei ole oikeastaan mitään saatavaa Ahvenanmaalta, menoja runsaasti.
Katalonia on hieman eri asia sillä se on yhteistä hyvää tuottava itsehallintoalue koko Espanjaakin ajatellen.
Jos Katalonia itsenäistyisi (???), seuraisi Baskimaa perässä, kenties monikin itsehallintoalue. Lähtökohdat vaan Katalonialla olisivat aivan toiset kuin muilla Espanjan itsehallintoalueilla; etten sanoisi taloudellisesti ajatellen erinomaiset…mutta, mutta.
Jos Ahvenanmaa itsenäistyisi, Suomi olisi pitkälti voittaja, siis kansantaloudellisesti.
Melkoisia kysymyksiä nykypäivin.
Savustettu karitsanliha.
Jos haluaa saada maukasta, mureaa ja aidon makuista savustettua karitsaa; kannattaa, jos suinkin mahdollista, opetella tekemään se itse. Paljon aikaa, mieto, tasainen lämpö ja leppäsavua. Kiireettömän miehen hommaa.
Tuontikaritsaa en osta koskaan vaan ihan lähituottajan karitsanlihaa suoraan tilalta. Vuodesta toiseen tuo on onnistunut aina vaan paremmin; nyt jo väitän kohtuullisesti osaavani.
Pari päivää sitten savustin karitsan viulun; 8 tuntia, lämpö n 100 astetta, leppäsavu ja kun nostin uunista; runsaasti rosmariinia päälle ja merisuolaa. Kietaisin alumiinifolioon ja jätin vetäytymään ulos. Ulkolämpötila +9 astetta.
Eilen vaimo vei maistiaiset tutulle rouvalle (vaimon asiakas). Rouva heti, kun kuuli mitä sai maistiaiseksi, otti siivun. Lopulta sanoi vaimolleni; minä muutan teille kun teiltä saa tämmöistä herkkua.
Minulle tuo oli mieltä hivelevä kehaisu, kenelle ei sitten olisi.
Hyvä kirjoitus
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/miksei-kukaan-enaa-arvosta-yleissivistysta-nykyajan-suurin-ongelma-on-tiedon-pelko-23969269
Tasapäisyysideologia ja itsensä nolaamiseen perustuvat ”tosi-TV”-ohjelmat vievät sivistyneisyyden olemattomiin.