Siis vaikka se, että Elisabeth Järnefeltin kirja kertoo, että ois ollu venäläisiäki, jokka kannustit suomalaisia suomalaistuun, vaikkei itte ees osanheet suomea. Olikhan niilä joku näky tai joku päähänpinttymä.
Son muutenki minusta jotenki niin mystistä, miten se kaikki tapahtu ja kulki etheenpäin, että 1917 synty Suomi niminen valtio ja toissaalta ei siittä niin kauan ole.
Ja yks tähän liittyvä kiinntosa asia on niitten kansalaisromanttisten herrojen luoma ilmiö, jossa varmasti paljon naisia jäi heän varjhoon, kuten ilmeisesti nälkhään kuollu Larin Paraske.
Harmiko on niin keveää se, mistä nyt Suomi100:ssa puhuttaan, minun mielestä, yhtään sotiamme ohittamatta silti.
Oli kovin helppo ratkasu laittaa rahhaa taas uutteen Tuntemattommaan.
Ja ehkäpä se tai tämä Suomi100 juhlavuosi kaikkinensa tekkee jopa karhunpalveluksen sille näylle, jonka ois suonu nousevan näinä vuosina esille, sois ehkä ollu jykevämpää ainesta rakentaa elämää etheenpäin.
No en nyt saa tätäkhään sanottua, mitä aloin selittään, nyt muutenki helposti vielä kärjistyy joku kansallisvaltiomaisuus, mikä ei hyvä eikä paha sinänsä kansallismielisyys, mutta kohtuus siinäki.
Semmonen totuudellinen muheva näkemys ois niin hyvä tällekki asialle ja koko meän kansalle, ehkä.
Ettois katottukki rakkauella ja kunnioituksella koko menneisyyttä, ei tuomiten eikä väitellen, ois vaan rohkaistuttu kerttoon, kuinka tapahtu ja oikeasti oli ennen. Monet arkistothan on auki, jopa Venäjällä, miksi kauheusleirit ja jos mitkä surmat salattaan vieläki.
No sanon nyt siis, tuo pikkupolitikointi ja puoluepomojohtonen media, vie meän näkökykyä, sumentaa ja sekottaa meitä. Elähmään kuuluu kysymykset ja tuskaki, on ennenki ollu ongelmia, rauhottukkaa Suomen herrat ja valtionmedia kans, jonka nimeä en ennää sano.
Son perjantaiaamu ja ämmi niinko haamu,
istuu Hertta jaloissa ja kahvia kupissa,
voikaa hyvin ja jaksakaa,
on niin monia murhheita ihmisillä,
että son ihan se ja sama,
miten Suomi100:a juhlittaan heän kohala,
voimahallaukset teile ja sulle, jolla on vaikeaa
ja parantavia voimia kaikile,
Herttalassa kaikki hyvin,
pärjäihlään 
– hilkkapien
