Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Palestiinalaisten oikeus elää – mutta miten?

On ehdoton aksiooma, että palestiinalaisten siviilien oikeus elämään on puolustamisen arvoinen asia. On aivan yhtä selvä, että alueelle tarvitaan rauha. Tämän puolesta marssitaan aktiivisesti, mutta kipeisiin kysymyksiin ei paljoa panosteta.

Muutama askel eteenpäin

Kukaan, jonka nimi ei ole Harkimo, Rehn tai Aho tjsp, ei ehdota että Ukrainassa pitäisi tehdä tulitauko. Kaikki muut tietävät, että jos antaa venäjällä hetkenkin hengähtää, he tulevat vain kahta kovemmin pienen tauon jälkeen. Mielestäni sama pätee laajalti hamasin kanssa. Tulitauko ja tarvikkeiden vapaampi liikkuminen tarkoittaisi vain seuraavan hyökkäyksen varustamista. Se ei ole reilua. Se ei ole hyväksyttävää, että siviilit kuolevat hirveissä määrin sen takia, mutta se on valitettava, karmea, inhorealistinen tosiasia.

Fakta 1: Hamas pakottaa viattomat siviilit ihmiskilviksi.

Fakta 2: Vain osa (ehkä puolet?) Gazan asukkaista tukee hamasia, mutta muilla ei ole mahdollisuutta sanoa toisin.

Fakta 3: Israel on hutilioiva, mutta heillä ei ole mitään syytä maksimoida siviiliuhreja. Heillä ei toisaalta myöskään ole mahdollisuutta välttää niitä, jos tarkoitus on tuhota terroristit.

Yhtään hyvää optiota ei ole olemassa. On vain äärimmäisen huonoja ja täydellisen huonoja.

Fatah on ilmoittanut valmiutensa ottaa Gazan hallinto hoitoonsa. Se on vain marginaalisesti parempi optio. Gazan asukkaat eivät heitäkään arvosta ja syyt ovat selvät. Fatah on korruptoitunut, tehoton, holokaustin kiistävä jengi. Eivät he osaa hallita, saati etsiä tietä ulos.

Gazan ja sinänsä Länsirannankin asukkaat kaipaavat ratkaisua, eivät sitä samaa vanhaa hevonpaskaa. Rauha on ehdottomasti mahdollinen. Tietopohjaisen visualisoinnin arvostettu ekspertti Tomas Pueyo esitti tästä erinomaisia esimerkkejä taannoin. Rauhansopimus on ollut lähellä hyvin monta kertaa.

Loppuuko viha tuosta vaan?

Syksy Räsänen on esittänyt, että palestiinalaisten vihanpito israelilaisia kohtaan loppuu sillä sekunnilla kun Israel muuttaa tapansa. En usko näin olevan. Tietenkin Israelin täytyy tehdä lukuisia myönnytyksiä ja peiliin katsomisia rauhaa varten, mutta viha ei katoa sillä. Rauha ei ole napinpainallus vaan pitkä matka. Jos Israel lopettaisi sotatoimet Gazassa nyt, tämä teko ei tekisi yhtään mitään rauhan puolesta – päinvastoin. Se tarjoaisi polttoainetta terrorismille, niin resurssien kuin propagandasodankin merkeissä. Se säästäisi siviilien henkiä nyt, mutta pitkässä juoksussa vain lisäisi siviiliuhrien määrää. On hirveää sanoa näin, mutta se on inhorealistinen totuus.

Meidän pitäisi olla paljon valmiimpia ymmärtämään laajalti, että aseiden hiljeneminen on hyvä asia, mutta se on nähtävä kontekstissa. Jos halu tappamiseen ei katoa, on aivan sama lopetammeko ampumisen tänään, kun kuitenkin päätämme että pian sitä jatkamme. Jos siviilejä oikeasti haluamme suojella, emme saa tyytyä heidän suojeluun tänään, jos heidät tapetaan huomenna. On poistettava syyt tappamiseen. On ymmärrettävä että kyseessä on luunmurtuma, jota ei hoideta laastarilla.

Hamas ei voi olla olemassa. Se on kiistaton tosiasia. Minulla ei ole hetkenkään epäilystä, etteivätkö Gazan asukkaat voisi pystyä rauhalliseen yhteiseloon Israelin kanssa, jos he kokisivat sen realistisena vaihtoehtona ja sen ajamiseen löytyisi uskottava toimija oman kansan parista.

Ilman tällaista tahoa en kuitenkaan näe mitään toivoa. Kyllä, joku päivä aseet hiljenevät, mutta vain niiden uudelleen lataamista varten. On argumentoitavissa, että niissä oloissa aselepo on jopa vaihtoehdoista pahempi. Saat hetken rauhan, mutta samalla tiedät että sinua kohti tähdätään uusia aseita koko ajan ja sormi osuu liipaisimeen hetkenä minä hyvänsä. Ei se ole elämää.

On päivänselvää, että Israelin puolella Netanyahu tulee pian lähtemään pois vihattuna, potkittuna ja päälle syljettynä. Israel valitsee uuden johtajan. Vaan kenet palestiinalaiset valitsevat hänen vastaparikseen?

Julkaistu

Töihin ei ole enää turvallista tulla

Olen juutalainen The Guardian -sanomalehdessä, enkä koe oloani töissä turvalliseksi, kirjoittaa lehdessä työskentelevä henkilö. Otsikkotasolla tässä ei ole mitään yllättävää, mutta tekstin raapaiseva inhimillinen kulma satuttaa jostain tosi syvältä. Suomea myöten iso osa maailmaa on kovaa vauhtia unohtamassa Israelin kansan tuskan.

Yhden kuolema on tragedia

Historian yksi riemullisimpia hahmoja, eräs Stalin, totesi aikanaan että yhden kuolema on tragedia ja miljoonan kuolema vain tilastotieto. Se tulee väkisinkin mieleen tässä kohtaa. Se on yksi, mutta ei ainoa osa tätä tarinaa. On liian helppo nähdä tilastoja kuolleiden määristä, jotka saattavat perustua totuuteen tai sitten ei. On vaikeampaa nähdä ihminen itkemässä ystävää, jonka terroristit hyvässä lykyssä murhasivat, huonossa lykyssä raiskasivat, kiduttivat ja sitten murhasivat kylmäverisesti.

Eikä se pääty tuohon.

Terroristit ottivat kuvia ja videoita teosta, lähetellen niitä maailmalle. Ja miljoonat ihmiset ympäri maailman juhlivat ja hurrasivat sille, että sinun läheinen, ystävä, perheenjäsen murhattiin kylmäverisesti, vain siksi että hän oli olemassa. Ja kun murhaajan perään lähdettiin, kymmenet miljoonat lähtivät syyttämään sinua, uskontoasi, kotimaatasi ja kuollutta ystävääsi siitä, että hänet murhattiin. Veronika Honkasalo juhlistaa sitä Suomessa, siinä missä parlamentaarikot ympäri maailman liittyvät hänen seuraan: Ystäväsi, joka murhattiin vain koska hän oli olemassa, on syyllinen siihen että terroristit murhasivat hänet.

Sitten työkaverisi pitävät sinua pilkkanaan. Se yhteisö, jonka pitäisi auttaa hädän hetkellä, ei osaa muuta kuin kaataa suolaa haavoihisi. Et voi enää edes kertoa heille kivustasi, koska he eivät edes usko siihen. He elävät toisessa maailmassa. Heille ystäväsi murhaaminen on vain hädin tuskin mitatön tilastotieto, ja joka tapauksessa se oli ystäväsi syytä että terroristit murhasivat vain siksi että hän oli olemassa.

Mitä helvettiä länsimaat tekevät?

Olen sanonut, ja tulen vastakin sanomaan, että Israelin valtiolla on paljon syntejä niskassaan. Juutalaisuuden traditioistakin löytyy monen kauniin asian rinnalta myös paheksuttavia osia. Valtio on vain poliittinen organisaatio ja uskonto on vain Y-tunnus, eikä ole mitään syytä olla kritisoimatta, vaikka leveälläkin pensselillä, jos aihetta löytyy. Ihmiset sen sijaan eivät ole hallinnollisia tilastoja vaan yksilöitä. Se, että ihmiset ovat ryhmä, ei muuta yksittäisen ihmisen asemaa ja hänen koskemattomuutensa puolustamista.

Historiamme on täynnä kansanmurhia. Natsi-saksa murhasi mm. vammaisia, seksuaalivähemmistöjä sekä juutalaisia miljoonittain. Turkkilaiset (osmannit) murhasivat armenialaisia. Stalin murhautti niin monia kansanryhmiä ettei lista mahdu tähän tekstiin. Tunnemme nämä tapaukset. Väitämme kunnioittavamme niitä. Väitämme ymmärtävämme holokaustia niin hyvin että emme enää koskaan hyväksy kokonaisen kansanryhmän asettamista asemaan, jossa heidän oikeus elämään kiistetään. Anteeksi nyt vaan mutta paskan marjat.

Olemme valmiit nostamaan ylimmän hälytystason, jos parlamentaarikko käyttää mautonta huumoria, mutta emme näe mitään pahaa siinä että olemme jälleen laittamassa juutalaiset koko joukkona tikun nokkaan. Tuoreissa julkisissa keskusteluissa juutalaiset ollaan jo valmiina nimeämään syyllisiksi hamasin terroriin. Osa ei välitä juutalaisten kuolemasta. Osa hymyilee sille. Osa juhlistaa sitä. Meidän kaduilla. Meidän toreilla. Meidän medioissa. Juutalaisten tappamisesta on jälleen tullut trendikästä ja juhlavaa, yleisesti hyväksyttyä.

Juutalaisten tappamisesta on jälleen tullut yleisesti hyväksyttyä.

Tokkopa tuohon enää tarvitsee muuta sanoa.

P.S. Meinasin jättää julkaisematta koko jutun, mutta sitten kuuntelin Puheenaihe-podcastin jakson aiheesta, josta opin miten julmaa ja kaiken kattavaa antisemitismi voi olla. Se ei ollut jakson tarkoitus, mutta oli kylläkin lopputulos.

Julkaistu

Faktalla vai fiiliksellä?

Samaa voisi kysyä politiikasta, mutta nyt puhutaan paljon kepeämmistä aiheista. Itsellä on marraskuussa kaksi asiantuntijaesiintymistä harrastusten piirissä sekä yksi työn puolesta. Huomaan, miten erilaisia projekteja ovatkaan ja se on aika kivaa.

”Et viittis paikata…?”

Todistusaineisto 1, tämän viikon viikonloppuna Tredun Sammonkadun toimipisteessä pidettävä pöytäpelaamisen tapahtuma Tracon Hitpoint. Tapahtuman yksi vastaava huomasi puheohjelmasalissa olevan tyhjiä paikkoja ohjelmakartassa ja kysyi jos jotain metaa puhuisin. Varoaikaa oli alle viikko mutta lupauduin pykäämään jotain tapahtumanjärjestämisestä. Aihe ei toki ole vieras, kun 25 vuotta sitä olen tehnyt.

Toki minulla oli itse kirjoitettua ja tutkittua, koottua ja jäsenneltyä faktamateriaalia satoja sivuja valmiina, mutta päätin lopulta referoida ajatuksiini tekstin sijaan, etenkin kun aikaa oli vähän. Kerään hyviä kysymyksiä tapahtuman järjestämisestä kiinnostuneille. Kysyn paljon, haastan itseäni ja kerron tarinoita. Materiaalia kootessani huomasin että tämähän on aika kivaa. Huomaan myös itse oppivani jotain, koska jälleen kokoan ajatuksiani uusilla ehdoilla muottiin. Pelkkä harmaa tieto on vasta alku, tiedon soveltaminen ja yhdistely vievät pidemmälle./p>

”Kun tunnet tota historiaa…

Todistusaineisto 2 on Vapriikin museossa pidettävä teemapäivä Museocon, joka on vuorossa 18.11. Siellä pitäisi puhua cosplayharrastuksen historiasta Suomessa. Se on aihe, josta olen puhunut kahdella kielellä lukuisia kertoja, ja se onkin oikeastaan haaste. En halunnut toistaa vanhaa. Sen myötä päädyin kaivamaan vanhoja valokuvia sekä sähköposteja vuosituhannen vaihteen tienoilta (tallessa ovat!). Työ ei ole aivan valmis vielä mutta huomaan että historian läpikäynti uudestaan virkistää myös omaa muistia kivasti. Enää pitää saada tästä tarpeeksi hauska museoyleisölle.

”Tarttis kerrata perusteita…

Työn puolesta luvassa on tietosuojan ja tietoturvan peruskoulutus. Sekin on koulutus, jonka olen pitänyt kymmeniä kertoja ja vanhaa materiaalia on. Kuluvan vuoden aikana olen saanut etenkin ruotsalaiselta Nimblr-yritykseltä inspiraatioita asian psykologiseen puoleen. Niinpä päätinkin tyhjätä pöydän ja kirjoittaa miten tietoturva onkin ihmisten laji. Haaste itselleni: joka ikinen tekninen ja juridinen termi käännetään kansankielelle ja jokaiseen konseptiin etsitään arkinen, tietotekniikan ulkopuolinen vertauskuva. Nämä on toki syytä faktatarkistaa, kuten kaikki muukin. Wikipedia, finlex ja moni muu sivusto on tullut tutuksi.

Tätä stressaan selvästi eniten, koska aion julkistaa koulutuksen myös ja se tarkoittaa yleisöstä löytyvän äärimmäisen kriittisiä silmiä ja korvia. Lopulta on vaikea arvioida miten hyvin mikäkin vertauskuva toimii. Ymmärrettävyys on yksi, mutta pitäisi olla myös mielenkiintoinen, jos vähän kepeäkin. Koitetaan!

Julkaistu

Putin on kuollut!

…no, todennäköisesti ei ole. Mutta tarinan absurdius on tarina itsessään. Istukaapa mukavasti hetken aikaa, ystävät hyvät.

Yle kertoi pari päivää sitten seurantaketjussaan kremlin tiedottajan ulosannista, siteeraten brittimediaa. Kremlistä tulleen viestin sisältö oli, että Putin ei ole kuollut. Lähtökohtaisesti sääntö on, että venäjän virallinen tieto on 180 asteen kulmassa totuudesta. Siten siis ukkopaha olisi kuollut.

Vaan mikä oli lähde? Tämä tuli Telegram-kanavalta General SVR, jota maammekin media on ajoittain siteerannut. Jos Telegramia käyttää, heidät löytää täältä. Kanava väittää sisällön tulevan lukuisilta eläköityneiltä tiedustelu-upseereilta, joilla on erinomaisia kontakteja. Herra yksin ties onko näin, mutta ainakin tarinaa löytyy.

Neljä päivää sitten kanava todellakin kertoi että putte-possu oli potkaissut tyhjää. Tarina sisälsi yksityiskohtia, kellonaikoja sun muuta. Kiireisin operaatio oli saada kaksoisolento aktiiviseksi. Ukrainassa pitkään toiminut arvostettu brittitoimittaja ja kirjailija John Sweeney ei osta koko tarinaa, mutta toteaa Putinin kuitenkin kadonneen muutama päivä sitten. Jos luotamme hänen tarkkaan silmäänsä, hän arvioi että kaksoisolennon kanssa pidettiin turhaa hoppua, koska hänet oli niin helppo tunnistaa tuoreimmista esiintymisistä.

Tarinaa on yhä jatkettu alkuperäisellä kanavalla. Siinä kerrottiin, minkälainen vääntö piti tehdä niiden lääkärien kanssa jotka olivat paikalla diktaattorin kuollessa. Paljon on myös juteltu siitä miten Putinin perheen kanssa tehdään. Kertomusten mukaan vallassa on nyt tunnettu voimahahmo Nikolai Patrushev ja esiripun takana kiirehditään kovaa vauhtia vallanvaihdosta tai -kaappausta.

Edelleen, hyvät ystävät, ylläoleva on tarina, ellei ihmeen kaupalla joku toisin todistaisi. Mutta tarinan olemassaolo itsessään on mitä erinomaisinta hupia. Se selkeästi myös pelotti Kremlin haukkoja, kun niin kovaan ääneen piti hyökätä kertomusta vastaan. Kaikki, mikä heikentää vallanpitäjiä itärajan väärällä puolella, on hyväksi.

Toistaiseksi suosittelen ottamaan viihteenä. Saa sitä toiveajattelua olla. Siksi kait jotkut lottoakin pelaavat.

Julkaistu

Tampereella on hyvä pormestarionni

Olin väärässä. Minulla oli todella matalat odotukset ja ikävä kuva Kummolasta kun hänen pormestarikausi alkoi. Vaan kun kausi alkoi, kerta toisensa jälkeen hän on osoittanut olevansa aikaansaava osaaja ja realisti, sopivasti mutta ei liian särmikäs, valmis haastamaan oman maailmankuvansa.

Kolmen suora

Ikonen, Lyly, Kummola. Minun pitää todeta että jokainen heistä ansaitsee hatunnoston. Huomioiden minkälaisia tunareita valtuustomme on täynnä, jaksan vain ihmetellä miten hemmetin hyvä pormestarionni meillä on ollut. Jokainen on tuonut omaa tyyliään eikä toiminut täysin kuten edeltäjä, mutta yksi samanlaisuus löytyy. Jokainen on ottanut tehtäväkseen pyrkiä olemaan kaikkien tamperelaisten pormestari. Ei Lyly käynyt vain demareita lähellä olevissa tapahtumissa saarnaamassa AY-liikkeen oppeja, eikä Ikonen keskittynyt vain bisnekseen ja työnantajiin. Kummolan kiinnostus kulttuuritoiminnan kehittämiseen oli niin iso shokki että useampikin toimittaja ihmetteli hänen kykyään kokeilla jotain uutta.

Tampereella ei ole kaikki hyvin. Toisin sanoen, pormestarille on vielä paljon työtä jäljellä. Viimeksi on juteltu Tampereen mielivaltaisesta pysäköinninvalvonnasta. Areenan kanssa on vielä paljon, paljon ongelmia käsittelemättä. Lähiöiden kehitystä kyllä harjoitetaan, mutta edelleen täysin vailla kokonaiskuvaa. Asuntotuotanto keskittyy yhä lähes yksinomaan sijoittajille myytäviin pieniin yksiöihin. Kouluissa ei ole turvallista. Liikennesuunnittelu kompuroi. Sote on toki oma juonensa, mutta se ei ole kaupungin vastuulla.

Koska tilanne on nyt kuitenkin se, että meillä on ollut ja meillä yhä on hyvä pormestari, aion nostaa rimaa vieläkin korkeammalle. Kummolalla on pari vuotta aikaa nostaa vaikkapa edellä mainituista aiheista pari pöydälle ja työntää kädet saveen. Kuten moni kanssablogaaja on muistuttanut, velanotto myös kasvaa ja talouden harmaita pilviä leijuu ylle. Nyt jos koskaan todella tarvitsemme parasta mahdollista pormestaria.

Julkaistu

Siirtolaisten pelastustoimet – toisaalta ja toisaalta

Päivän Ylen uutispodcast käsitteli toimittajan matkaa aktivistiryhmän mukana Välimerellä. Tehtävä: auttaa merihätään joutuneita siirtolaisia Italiaan. Totean heti alkuun että on sataprosenttisen mahdotonta sokeasti sen paremmin vihata kuin rakastaakaan tätä toimintaa.

Inhimillisyys on kaunista…

Se, että ihminen vapaaehtoisesti lähtee kauas merimatkalle auttamaan toista ihmistä, on kaunista. Ei tuosta ole kahta sanaa. Aktivistien on helppo perustella toimintansa inhimillisyyttä ja jos asiaa katsoo yksinkertaisesti tältä kantilta, se on selvä. Yksilö joka osallistuu tällä tavoin auttamiseen on hyvä ihminen, piste.

…mutta nettotulos on rumaa.

Ongelma on, että organisaatiotasolla tässä samalla ylläpidetään äärimmäisen rumaa, groteskia, jokaisella humaanilla mittarilla vastenmielistä järjestelmää. Ihmissalakuljettajat ovat ihmiskunnan pohjasakan roskien alinta kerrosta. On käyty paljon väittelyä siitä, kun ainakin ajoittain joillain ihmissalakuljettajilla ja joillain pelastusjärjestöillä on ollut keskinäistä viestinvaihtoa. Ehkä sitä on paljon, ehkä vähän, ehkä ei enää lainkaan, mutta se on mielestäni toissijaista. Oleellista on, että pelastustyö parantaa ihmissalakuljettajien marginaaleja huomattavasti. Mitä enemmän pelastusjärjestöjä, sitä enemmän ihmissalakuljettajia ja sitä paksummat heidän tilipäivänsä.

Jos siis ihminen joka vapaaehtoistuu toista auttaakseen on hyvä, järjestö joka tätä koordinoi ei saa varauksettomia hyvän pisteitä. Kyllä, tarkoitus voi olla hyvä, toiminta laadukkaasti hoidettua ja vastuullisuus kunnossa. Se ei poista sitä merkittävää riskiä, että toiminta saattaa lopulta johtaa yhä useampien ihmisten kuolemaan. En tietenkään pysty sanomaan varmuudella että näin on, mutta on riittävästi merkkejä sanomaan että tuo riski on.

No mitä sitten pitäisi tehdä?

Tässäpä se tuhannen taalan kysymys on. Jos meripelastus ylläpitää ja tukee kuoleman bisneksiä, mikä vaihtoehdoksi? Lähtisin itse purkamaan tätä yksinkertaisesti wanhalta Sherlock Holmes -kulmalta: eliminoidaan mahdoton ja katsotaan mitä jää jäljelle. Vapaa ja avoin maahanmuutto Eurooppaan kaikille halukkaille on reaalisesti mahdotonta. Rajojen täysi sulkeminen on niin ikään mahdotonta. Jäljelle jää siis se, että pitää valita osa joka pääsee.

Jos edelleen on selvä, että pitää valikoida se osa joka pääsee, se tarkoittaa että on osa jonka pääsy pitää evätä absoluuttisesti, ei niin että he jäävät rikollisten pelinappuloiksi laittomina/paperittomina oleskelijoina. On aksiooma, että tähän on oltava ratkaisu. Vasta sitten voi olla ratkaisu, jossa voidaan varmistaa se määrä tulijoita joita voimme ottaa ja edelleen määrittää ketkä ovat listan kärjessä. Sen jälkeen päästään siihen kohtaan, jossa etsitään metodit tämän toteuttamiseen.

EU on hyvä tappelemaan aiheesta, huono päättämään. Koska mitään ei tapahdu, on helppo ymmärtää miksi aktivistiryhmittymät haluavat tehdä edes jotain odotellessa – vaikka se ehkä aiheuttaisi hurjasti pahaa. Kun terve ihminen näkee miten paljon ihmisiä välimereen kuolee, hän itkee, hän suuttuu, hän haluaa tehdä jotain. Siinä kohtaa tunne valitsee keinot usein järkeä paljon nopeammin.

Nykyisen poliittisen umpikujan aikana olemme tehneet, teemme ja tulemme tekemään yhä enemmän huonoja päätöksiä. Ihmissalakuljettajat pitävät huolta, että maksamme tästä ihmisuhreilla.

Julkaistu

Tee jotain.

Jokainen tietää sen tunteen, kun pitäs jotain tehdä mutta ei saa aloitettua. Jokainen myös tietää, mitä siitä tulee kun saa aloitettua. En siis tässä blogissa kerro mitään mitä ette jo tietäisi.

Ylämäki alamäki

En aio edelleenkään käsitellä henkilökohtaisia asioita netissä, mutta sanotaan nyt näin että on ollut vähemmäkin paskamaisia aikoja elämässä. Ja kyllähän sen tietää – menee työ, läheiselle sattuu pahasti, tulee ero, menee ystävyys – sen jälkeen on aivan maansa myynyt. Eikä se hetkessä parane, eikä pidäkään. Se, että tuntee kipua, on merkki siitä että on elossa.

Usein sellaisena hetkenä ei jaksa tehdä mitään. Jos tosi paljon on energiaa, jaksaa pistää radion tai telkkarin päälle ja katsoa jotain turhaa. Mikäs siinä, selviytyminen ennen muuta. Optimitilanteessa sitä muistaa myös syödä ruokaa, mutta pärjää sitä pari päivää ilmankin.

Mutta jos kuitenkin onnistuu katsomaan jonkun asian edestään mikä pitää tehdä ja sitten jotenkin saa sen tehtyä, se auttaa. Enkä minä tiedä miksi. Onko se joku vanha maskuliininen käsitys kunniasta? Jos mies lupaa jotain tehdä, se tekee. Ehkä näin. Ehkä se on vain muistutus elämän voimasta (voitosta?) haasteiden äärellä.

Ei pakko, mutta hyvä idea

Moni on masennusten ja huolien kanssa niin maassa, että moinen ajatus ei tunnu mahdolliselta. Näin se on. Ei ketään voi ruoskia ylös sängystä. Mutta heille voi ehdottaa rauhassa, ystävällisesti, että pienikin muutos voi olla iloinen muutos. Sen yrittämistä kannattaa harkita. Ehkä ei onnistu, eikä siinä mitään.

Ja jos se auttaa, voi muistella mitä Tapsa Rautaavara lauloi: Elo ihmisen huolineen murheineen, se on vain väliaikainen. Tai tuhat ja yksi muuta laulua. Se, mikä tulee, myös menee. Myös ikävät ajat.

Ja paistaa aurinko risukasaankin.

Julkaistu

Raha ylläpitää Israelin alueen konflikteja

Ihmiskunta on katsonut ja useamman tuhat tuotantokautta rähinöintiä nykyisen Israelin lähialueilla. Toisaalta, moni muu vuosisatojen ajan konfliktia ylläpitänyt alue on maailmalla rauhoittunut. Raha on yksi perussyy miksi rauhalla ei Israel-Palestiina konfliktissa ole etäisintäkään mahdollisuutta.

Puolueellisuushuomio: En ole Israelin enkä palestiinalaisten tukija. Minun näkökulmasta molempien osapuolten hallinnot ovat läpimätiä sontaläjiä, jotka kansalaiset ovat riemumielin johtoon äänestäneet. Tunnen syvää surua murhattuja siviilejä kohtaan, mutta sen pidemmälle myötätuntoni ei veny.

Israel – tukiaiset ja aseteollisuus

Israelin näkökulmasta on kaksi tärkeää rahahanaa. Käytännössä kaikki länsimaat rahoittavat Israelia vastikkeetta. Ero on siinä onko tuki suoraan aseisiin vai pyöritetäänkö sitä humaanilta kuuluvien koneistojen läpi, kuten EU tekee. Lopputulos kuitenkin on, että mitä enemmän erää palestiinalaisten kanssa otetaan, sitä enemmän rahaa saa. Yhtä lailla lopputulos on, että kaikki raha päätyy joko suoraan tai mutkan kautta väkivaltakoneistolle. Rahahanojen ylläpitoa perustellaan yksinomaan konfliktilla ja jokainen sotatoimi tekee monet poliitikot ja yritysjohtajat iloiseksi. Jokainen murha palkitaan, jopa sinun ja minun rahoilla.

Aseteollisuus on toinen kulma. Israelin aseteollisuuden ylivoimainen etu on, että he voivat testata kaikkia aseita tositilanteissa. Tämä on luonnollisesti merkittävä etu tuotekehityksessä. Aseteollisuus voi tilata rahoittamiltaan ministereiltä eskalaatioita aina, kun uusia aseita pitää testata. Objektiivisesti on toki fiksua tilata parhaita aseita, mutta inhimillisesti israelilaisten aseiden ostaminen on kestämätöntä. Jokainen israelilainen puolustusteknologian tuote on maalattu siviilien verellä.

Jos rauha tulisi alueelle, molemmat ym. rahahanat kuivuisivat ylivoimaisilta osin. Joka ikinen vallanpitäjä menettäisi hulppeat tulot eikä saisi vastineeksi mitään. Eipä se Nobelin rauhanpalkintokaan tunnu miltään ilman merenrantahuvilaa johon pistää se esille.

Palestiinalaisalueet – aatteita, uskontoa ja maailmanpolitiikkaa

Keskivertolapsen on melko helppoa opetella ajamaan pyörällä. Paljon tätä helpompaa on opetella vihaamaan Israelia palestiinalaisalueilla. Syy-seuraus-vääntöön voi käyttää aikansa tai siihen onko se enemmän Israelin apartheidin alla eloa vai enemmän Hamasin halua kasvattaa uusi sukupolvi sotilaita. Viha ja epätoivo yhdistettynä heikkoon koulutukseen luo mainion potentiaalin mille tahansa sotaloordille. Pitää vain pikaliimata päälle sopiva aate tai uskonto niin homma on paketissa. Islam sopii tähän tarkoitukseen kuin mediapeli väyryseen. Islamistiset valtiot, aina saudeista alkaen, ovat aina innostuneita uusista armeijoista, joten rahaa piisaa. On jotain perin härskiä siinä, että tässä asiassa jopa sunnalaiset ja shiialaiset ovat löytäneet toisensa, sillä molemmilta löytyy aina rahaa aseisiin niin kauan kun aseita vain muistetaan käyttää.

Hamas on todellakin terrorijärjestö, mutta idiootteja he eivät ole. He ovat onnistuneet kääntämään Israelin julmuudet poliittiseksi raha-automaatiksi. Se on ollut verrattain helppoa. Uskonnollisen oikeiston fanaattinen tuki Israelille etenkin Yhdysvalloissa on ollut taivaan lahja. Vasemmistolaisuudelle riittää oikeiston vastustaminen ja terroristijärjestön tukeminen on helppo verhota palestiinalaisten inhimillisen kriisin auttamiseksi. Se ei muuta sitä, että tässäkin kohtaa raha valuu aina terroristeille tai vähintään epäsuoraan terrorismin hyväksi. Mitä pahempi tilanne palestiinalaisilla on, sitä auliimmin rahaa tulee kaikin eri tekosyin. Jos Israel ei joku päivä hyökkäisikään, voi Hamas eskaloida toimintaa oma-aloitteisesti rahavirtojen elvyttämiseksi. Sillä kun ei ole väliä kuka minkäkin kiistan aloittaa, tärkeintä on että veri virtaa ja houkuttelee säälipisteitä haaskalle.

Jos rauha tulisi alueelle, ei olisi rahaa sen paremmin pyhän uskonsodan kuin säälipisteiden varjollakaan. Hamasin hallinto kuihtuisi ja joutuisi tekemään tilaa siviilihallinnolle.

Emme voi paljoa tehdä. Mutta vähän.

Olen sanonut tuhat ja yksi kertaa, että paras mitä ulkomaat voisivat tehdä on vetäytyä alueelta. Rahoitamme kiihkomielin sirkusta, josta ei tule mitään muuta kuin kuolemaa. Voitaisiin vetää aita ympärille ja sanoa että ulos ei ole tulemista ennen kuin opitte elämään rauhassa. Sitä ennen alueelle ei saisi viedä kuin ruokaa ja lääkkeitä. Mutta tämä on toki täysi utopia, tokkopa edes me muka kovin sivistyneet eurooppalaiset osaisimme elää ilman rakasta konfliktiamme naapurissa.

Voisimme kuitenkin edes muistaa, että lähes joka ikinen penni alueelle on penni joka käytetään vähintään epäsuorasti murhaamiseen. Ja voisimme muistaa, että perustavanlaatuisella tasolla on aivan sama tappaako siviilin palestiinalainen terroristi vai israelilainen sotilas. Siviili on aivan yhtä kuollut molemmissa tapauksissa ja tekijän vastuu on molemmissa tapauksissa pyöreä nolla. Voisimme siis muistaa, että moraalinen selkärankamme on hiukkasen turhan joustava, milloin mihinkäkin suuntaan.

Julkaistu

Ostin kengät

Kävelin tamperelaiseen kenkäkauppaan. Totesin, että tarvitsen kengät, näytin jalassani olevia ja totesin että ovat jo liian kuluneet. Vähän päästä koestin parit kengät ja löysin sopivat. Äsken kuvattu tapahtuma on harvinainen, joidenkin mukaan outo.

Itsepalvelu ei ole aina autuus

Itsepalvelulle on toki paikkansa. Automaattinen diagnostiikka ja etälääkäripalvelut auttavat monia. Veroilmoituksen täyttö verkossa on keskimäärin mahdollista. Sähköiset laskut ovat useasti enemmän avuksi kuin haitaksi. Itsepalvelu tai verkkopalvelut ovat hyvä idea, jos ne ovat käyttäjän valinta, ei pakko.

Jos ostaisin kenkiä tai vaikkapa housuja kuten trendikkäät ihmiset tekisivät, pitäisi avata verkkokauppa. Itse käyttäisin ensimmäiset minuutit lukemaan käyttöehtoja ja yrityksen taustoja, mutta trendikäs ihminen ei niistä piittaa. Sitten pitäisi tietää koko, jollain mystisellä asteikolla ja toivoa että koko 43 tarkoittaa heidän merkeillä samaa kuin toisella merkillä. Sitten pitäisi tietää mikä väri sopii minulle. Sitten pitäisi tietää muoto. Sitten pitäisi tietää tuhat ja yksi trendikästä termiä jotka määrittävät tyyliä, ominaisuuksia, materiaalien markkinatermejä ja vaikka mitä. Sitten, pari tusinaa täysin summanmutikassa tehtyä valintaa myöhemmin laitettaisiin uiguuriorjat töihin ja paketti lähtisi matkaan. Sitten parin viikon päästä saisin kengät jotka eivät sovi tai tunnu mukavalta. Mutta säästinpä rahaa ja samalla tuin alati kehittyvää orjakaupan alaa.

Kas, minulla ei ole pienintäkään intoa ryhtyä vaate-ekspertiksi. Aivan kuten en väitä olevani kirurgi tai arkkitehtikään. Mielestäni yhteiskunta on hiton hyvä idea. Siellä on ihmisiä jotka osaavat eri asioita. Ei ole heikkoutta todeta että jotain asiaa en osaa, on vahvuutta hymyillä toiselle ihmiselle ja kertoa, että arvostan hänen osaamistaan. Tämän asenteen ansiosta saan kengät jotka tuntuvat hyviltä, housut jotka sopivat ja autokin pidetään huollettuna.

Vapaus kiinnostua

Uusavuttomuutta? Jos siltä tuntuu niin sovitaan näin. Mielestäni uusavuttomuus alkaa vasta siitä, kun elintärkeät asiat eivät hoidu, kuten siivoaminen, raha-asioiden hoito tai ruoanlaitto. Sen jälkeen alkaa vapaus, se vapaus jota varten Suomi on kasvanut, kehittynyt, taistellut, kärsinyt ja oppinut. Vapaus valita vapaa-ajan kiinnostuksensa. Ehkäpä juuri sinä siellä olet haka muodissa. Tuo kaveri tuolla taas hanskaa puutarhanhoidon ja tämä toinen tuunaa vanhoja autoja kauniiksi. Kaikki kivoja valintoja.

On monta asiaa, jossa olen hyvä. Kenkien tuntemus ei ole yksi niistä. Elän hyvässä maassa, koska voin avoimesti todeta mihin minun osaamiseni loppuu ja mistä Kenkärepon osaaminen alkaa.

Julkaistu

Mikä some on pahin?

Keskustelimme taannoin Tampereen sarjakuva-aktiivien kanssa X-viestipalvelun (Twitter) käytöstä jatkossa. Tämä on keskustelu, jota käydään yhä useammassa organisaatiossa näinä päivinä. Keskustelu on paitsi hyväksi, myös erittäin perusteltua, mutta se kaipaa rinnalle laajempaa kontekstia.

Alas on menty

Maailmanhistoriasta ei löydy hirveän montaa tapausta, jossa eksentrinen upporikas miljardööri ostaa kymmenillä miljardeilla verkkopalvelun, kuten Elon Musk tässä. Sitten hän ei osaa hallita sitä ja lähtee tuhoamaan sitä minkä ehtii. Kyse ei ole vain palvelun laadun heikkenemisestä ja toimintojen karsimisesta, vaan esimerkiksi ongelmista valeuutisten kanssa. Monien kansalaisten parissa paljon suurempi huoli on Muskin selvästi venäjää myötäilevä asenne. Suomi ja itäisen Euroopan maat näkevät tässä erityisen huolestuttavia merkkejä, aivan syystä. Jos tämä ei riittäisi, alustalla on kasvavia ongelmia myös muunlaisen vihasisällön kanssa sekä merkkejä hyvin dystooppisista valvontakäytännöistä.

Mielessäni ei siis hetkeäkään käy ajatus X-palvelun puolustamisesta, mutta suuren kuvan näkeminen on hyvä pitää mielessä. Kansankielellä sanoen, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen. Meta (Facebook, Instagram, Whatsapp) on ollut aktiivinen toimija ainakin yhdessä kansanmurhassa. Samaisen yrityksen toimet on myös yhdistetty suureen määrään itsemurhia. Muistamme myös, miten Facebook puuhaili osaltaan niin Brexitin kuin Trumpin valtaannousunkin. Lähdejuttuja vastaavista ongelmista eri mittakaavoissa löytyisi satamäärin ilman erityisen vaativaa etsimistäkin.

Sitten meillä on Tiktok, joka on käytännössä osa Kiinan valtion lännen vastaista sotakoneistoa. Asiaa on turha pehmittää. Paljonpuhuvaa on se, miten sama palvelu näyttää Kiinalle myötämielisissä maissa aivan erilaista sisältöä kuin länsimaissa. Lännessä palvelu pyrkii aktiivisesti tekemään haittaa nuorille. Palvelu tulvii niin venäjän propagandaa kuin ihmishenkiä vaativia haasteita.

Summataanko äskeinen? Muskin X on toksinen ja vaarallinen ympäristö, jonka käyttö on johtanut ja voi vastakin johtaa äärimmäisen vakaviin ongelmiin yhteiskunnissa ja demokratioiden toiminnassa. Kilpailevat palvelut ovat jo todistetusti osallistuneet syyllistyneet tuhansiin kuolemiin.

Valitse näistä nyt sitten se hyvä ja turvallinen.

Vaihtoehdoissa on haasteita

Olen suurella ilolla katsellut modernimpien, vaihtoehtoisten palvelujen nousua. Yksi merkittävä peluri on Mastodon-teknologia. Se muistuttaa osaltaan hieman vuosikymmenten takaisesta IRC-keskusteluverkosta, joka oli (ja on) täysin avoin ja vapaa keskustelujärjestelmä, pääosin vapaaehtoisesti ylläpidetty. Satun olemaan sen verran nettifossiili, että osallistuin verkkokeskusteluihin jo unohdetuilla alustoilla, kuten IRC, tai NNTP(news/uutisryhmät). Käyttäjiä oli verkossa pieni murto-osa silloin, mutta ei se keskustelu sen laadukkaampaa ollut. Jo 1990-luvulla verkossa heiluteltiin natsikortteja, tappouhkauksia ja vaikka mitä.

Pidän todella paljon Mastodonin ajatuksesta, mutta se on jaettava osiin. Yksi tärkeä kulma on, että se ei perustu kaupallisin perustein tehtyihin algoritmeihin. Käyttäjä saa valita mitä tietoa seuraa. Tämä on hyvä. Toinen kulma on, että moderointi on laajalti vapaaehtoisvetoista. Tällainen teknologia voi tarjota pienempiä riskejä yhteiskunnille ja demokratioille, mutta riskit yksilölle ovat eri tarina.

Sitten on se sama yksinkertainen syy, miksi IRC ja nettifoorumit kuolivat. Kaupallisilla toimijoilla on rahaa. He markkinoivat kaikkialla. Heillä on kaupallista yhteistyötä ja kuluttajia kiinnostavia vaihtoehtoja rahojen tuhlaamiseen. He tarjoavat ns. karkkia, kaikkea kivaa ja helppoa jonka saa klikkauksella käyttöön. Sinun ei tarvitse kuin luovuttaa yksityisyytesi ja mielenterveytesi yhdellä klikkauksella. Vapaammissa palveluissa käyttöönoton kynnys on korkeampi. Kansankielellä tämä tarkoittaa, että käyttäjiä on vähemmän. Se on sääli, mutta myös luonnollista.

Toki vaihtoehtoja on muitakin. Kaupallisilta toimijoilta tulee yksi toisensa jälkeen erilaisia palveluita, mutta mikään näistä ei ole antanut syytä hurraa-huutoihin. Ehkä tilanne muuttuu, ehkä ei.

Ihminen muuttuu hitaasti

En kuitenkaan ole erityisen toiveikas siihen, että maailmasta löytyisi jatkossakaan sosiaalisen median palvelua, joka olisi samaan aikaan suosittu ja vastuullinen. Sille ei yksinkertaisesti ole kysyntää. Ihminen on luonnostaan laiska. Laiskuudesta on hyötyä – se on pakottanut innovoimaan jo vuosituhansien ajan. Laiskuudesta on myös haittaa – se saa meidät kiirehtimään hetken mielihyvään, vaikka haittana olisi pysyvä mielipaha. Sellaisia me vain olemme.

Sitä odotellessa, sanoisin että yhteisöjen on vain parempi jatkaa niiden sosiaalisten median palveluiden käyttöä, joissa sen yleisö sattuu olemaan ja jonka ylläpitoon riittää resursseja. Kovin realistinen ei ole ajatus, että niistä voisi valita moraalisesti ideaalit vaihtoehdot, kuitenkaan menettämättä haluttua viestinnällistä lopputulosta.

Jos arvioni osoittautuu vääräksi, olen todennäköisesti ilahtujien joukossa ensimmäisenä. Kenties EU ja Yhdysvallat todella innostuvat säätämään lakeja paremman viestinnän puolesta? Kenties kuluttajat alkavat oikeasti vaatimaan parempaa vaihtoehtoa? Kenties. Optimistina pidän aina uskoa yllä, mutta realistina en lataa siihen kaikkia panoksia.