Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Sauli Niinistö ei ole minulle paras ehdokas

Presidenttimme on mielestäni tehnyt ihan asiallista työtä, eikä häntä voi mitenkään surkeaksi moittia. Kotipuolueen ehdokkaana hänen pitäisi olla minulle selvä valinta mutta mitä enemmän pohdin, sitä enemmän totean että juuri minulle hän ei ole paras vaihtoehto. Ehkä se on hyväkin juttu että presidenttiä etsii yksilön kantilta eikä puoluekirjalla.

Näitä valintoja en tekisi

Tiivistän kolmeen plus yhteen asiaan ne ongelmat mitkä henkilökohtaisesti koen Sauli Niinistössä.

Ensinnäkin, hän markkinoi itseään lemmikkieläimen kautta. Lemmikkibisnes on hyvin ikävää, jopa sairasta toimintaa eikä se ole useinkaan eläimelle hyväksi. Lukuisten eläinlääkärien sanoja kuulleena alan ymmärtämään yhä paremmin että tämä ei ole sen paremmin humaania kuin ekologistakaan. En halua tukea tällaisia arvoja.

Toisekseen, hän ei mielestäni arvosta järjestötyötä politiikan ulkopuolella. Jo kautensa alkuvaiheilla hän nosti viisaasti esille sen, että ihmisten on autettava toisiaan. Hän puhui hyvää myös järjestöistä ja vapaaehtoistyöstä – mutta lopulta hyväksyi projektiinsa vain poliittiset järjestöt ja sellaiset jotka maksavat isoja palkkoja. Vapaaehtoistyö ja poliittisesti sitoutumaton ihmisten auttaminen eivät saa häneltä hyväksyntää. Tämä sattuu minua henkilökohtaisesti.

Kolmannekseen, hän on urheiluaktiivi. Urheilu on tietenkin aivan sallittua kaupallista viihdettä, mutta en kannata tällaisen bisneksen pyörittämistä julkisin rahoin. Tässä olen eri mieltä presidenttimme kanssa. Urheilu on kansanterveydelle ja -taloudelle haitallista. Haluaisin presidentin joka saisi kansamme liikkumaan, en semmoista joka saa kansamme sohvalle.

Bonuksena totean vielä olevani tyytymätön Niinistön kampanjan käytäntöön hoitaa kaikkea viestiliikennettä Hollannin ja USA:n kautta. Eikö hänellä ole edes tämän verran uskoa kotimaiseen tietoyhteiskuntaan? Uskon tosin että tämä on kampanjaväen valinta eikä presidentiltä ole edes kysytty.

Etsintä jatkukoon

En ole valinnut ketä äänestän. Lähipiirini kyllä osaa arvata mihin suuntaan vaaka kallistuu, mutta viimeistä sinettiä asialle ei ole. Jatkan siis opiskelua ja katson olisiko tarjolla ehdokas joka ei ihan näin monelta kohdin osu omia mietteitäni vastaan. Voi olla että vaadin liikoja, mutta omapa on utopiani.

Kyllähän se Sauli varmasti valitaan enkä minä siitä murheelliseksi tule, johan häntä aiemmin äänestinkin. Ihmisenä hän on ihan ok, ei vain minulle paras optio. Hätää ei Suomessa ole sillä demokratiaa saa esim. käyttää.

Julkaistu

Voiko olematon rauha kadota?

Trump teki siis eilen jotain odottamatonta, toteuttaen vaalilupauksensa ja nimeten Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Maailman mediat olivat pian täynnä valtionpäämiesten, palestiinalaistahojen kuten toki myös yleisön kovia reaktioita. Toisaalta, taustatarinat muistuttavat että päätös on jo 22 vuotta vanha. Retoriikka aiheen ympärillä on poliittista teatteria parhaimmillaan tai pahimmillaan.

Kuopioon menijöitä?

Se juna men justiinsa, ei vain Kuopioon vaan myös rauhanprosessiin. Suoraan sanoen huolestumiset rauhanprosessin tilasta ovat naurettavia, suorastaan typeriä. Ei Israelin alueella ole rauhanprosessia ollut vuosikymmeniin. Itse rikospaikalla ei ole yhtään toimijaa joka hyötyisi rauhasta, ulkomaailmassa vielä vähemmän. Jatkuva kiistely, sorto ja ihmisoikeusrikokset ovat niin kriittinen osa maailmanpolitiikkaa että niistä luopuminen pistäisi pakan sekaisin. Niin Israelin kuin palestiinalaisalueidenkin johtajat ja kansa ovat riippuvaisia konfliktista. Palestiinalaisille se on ainoa asia johon uskoa, Israelille se on paitsi sisäpolitiikan välttämättömyys, myös kansantalouden kivijalka. Molemmille se on ulkopoliittinen vipuvarsi.

Trump voisi vaikka sanoa että Jerusalem pitää ottaa kokonaan Israelin haltuun ja kaikki paikalle jääneet vääräuskoiset on ammuttava kaduille. Totta puhuen sekään ei muuttaisi mitään. Asekauppa jatkaisi voittokulkuaan, turismi pysyisi voimissaan, YK jatkaisi tutun munatonta linjaansa ja EU voivottelisi dramaattisesti. Toisaalta, vaikka Trump tekisi vastaavan mittaluokan eleen palestiinalaisten puolesta, sama lopputulos siitäkin olisi. Ulkovallat kuten EU voivat näytellä eri kokoisia sivurooleja tässä tragediassa mutta mitään vaikutusta sillä ei ole alueen ihmisiin. Niin kauan kun israelin ja palestiinan kansat haluavat pahuutta, he äänestävät valtaan pahuuden ja saavat juuri mitä tilasivatkin. Meille sivullisille riittää maksajan rooli.

Oltaisiinko rehellisiä?

Ehdotankin siis, että Suomi ja EU voivat ottaa päänsä pois pensaasta. Me emme voi lopettaa pahuutta Israelissa, emme kummankaan osapuolen osalta. Hyväksykäämme se, että kaikki mitä sanomme on turhaa. Yhtä hyvin EU voisi julistaa joka aamu vastustavansa auringonnousua. Toki voisimme päättää että esimerkiksi kauppa, viestintä ja matkustaminen sotarikoksiin syyllistyvien maiden kanssa pitää loppua. On pieni mahdollisuus että se pakottaisi alueen toimijat etsimään ratkaisua, mutta turha tätäkään spekuloida. Raha on aina ollut EU:lle ihmisoikeuksia tärkeämpää ja jalot puheet ohittavat teot säännönmukaisesti. Maailman meno mitataan dollareissa, ei ihmishengissä, eikä edes euroissa.

Lopulta toteankin siis, että Trump ei ole lopulta tehnyt mitään. Pieni USA:n sisäpoliittinen show on maailmalle merkityksetöntä. Maalin kuivuminen ladon seinällä omaa enemmän merkitystä Lähi-idän rauhalle. Se peli on menetetty ja meidän on siitä turha murehtia, koska emme ole siinä pelissä pelaajina. Onneksi.

Julkaistu

Hyvää itsenäisyyspäivää, ihmiset

Tänä päivän olen ollut osoittamassa mieltä. Osoitin Peltolammin alueen oraville mieltä vääränkokoisista lumihiutaleista. Ihan vain koska mielensä ilmaisu on tärkeä demokraattinen perinne josta en mitenkään pääse irti. Päätin myös vähän jakaa mielipiteitä videomuodossa pitkästä aikaa.

Kuuntele ja ylläty

Sanomani on tekstimuodossa sama: ihmiset. Se on se juttu jonka me jaamme. Jaamme tätä maata ystävien kanssa, mutta niin jaamme sen myös niiden kanssa jotka ovat niin kovin eri mieltä kanssamme. Kun kuuntelen presidenttiehdokkaita, osalla heistä tuntuu olevan valtaosa tätä maata tähtäimessä aatteen pyhänä vihollisena. Eräs taannoin palkittu kirjailija herjasi yhdeksää kymmenestä suomalaisesta, piti heitä vihollisinaan ja kiihotti riitaan. Tässä itsenäisessä maassa heillä on se oikeus ja media – voi, media tuota rakastaa niin runsaasti. Se ei mielestäni silti ole hyvin tehty. Se on hyvää bisnestä ja mainosta, mutta ei hyvää ihmisyyttä.

Hän on kanssasi eri mieltä ja tiedät sen. Somekuplasi saattaa tietää miten absoluuttisen paha hän on ja miten itsestään selvää on että hän ja kaikki hänen lähellään ovat täyttä pahuutta joka pitää tuhota. Vaan entäpä jos kohtaisit hänet? Entäpä jos kuulet häntä, vaikket hänen mietteitä jaakaan. Entäpä jos yllätyt huomatessasi, että myös hän välittää lähimmäisistään ja tekee hyvää toisille ihmisille? Väitän, että todellisia, absoluuttisen pahoja ihmisiä on lopulta melkoisen vähän ja loppu on mielikuvia. Keskustelu ei ole luovutusvoitto.

En voi parempaa neuvoa antaa tuleville vuosille kuin sen että ollaan ihmisiksi. Ole hyvä itsellesi ja toiselle. Pidä pääsi, omaa mielipiteesi ja ilmaise se reippaasti, mutta muista että samaa venettä jakavat jos jonkinmoiset erilaiset ihmiset ja ajatukset. Se ei ole uhka, se on voimavara. Se on suomalaisuutta.

Julkaistu

SVL:n lakkautuksella on suuri symboliarvo

Varsin odotetusti Pirkanmaan Käräjäoikeus päätyi lakkauttamaan uusnatsijärjestö SVL:n sekä samaan rahaan myös Magneettimedian. Kauan saa hakea suomalaista jonka mielestä hyökkäävää väkivaltaa käyttävä uusnatsipoppoo olisi jotenkin hyväksi, joten sinänsä päätös on helppo vastaanottaa. Päätöksen vaikutusten pohdinta on kuitenkin monimutkaisempi kysymys.

Symboli kantaa

Symbolisesti päätös on tärkeä. Tässä tehdään selväksi että yhdistysten luvatussa maassakaan ihan kaikki peli ei vetele. SVL:n osalta asia on erinomaisen selvä, Magneettimedian osalta vähän häilyvämpi. Edellinen on osallistunut tappamiseen, jälkimmäinen ”vain” hiuskarvat nostattavaan äärimmäisen räikeään vihapuheeseen. Kukaan ei varmasti kuvittele että pahuus maailmasta katoaisi oikeuden päätöksellä, mutta kansan oikeustajua heijastelevassa sanomassa on paljon hyvää. Mielipiteenvapaus ei tarkoita vapautta ajaa mielipidettään kättä pidempää apuna käyttäen. Tästä voi tulla ennakkotapaus joka antaa hyvät valmiudet toimia vastakin. Toki poliisilla on täysi työ erottaa teot aatteista, väkivalta kun on aivan yhtä pahaa riippumatta sen motiivin laadusta. En näe tässä suurta ongelmaa, poliisissa osataan tarpeen vaatiessa käyttää myös järkeä.

Teko hoipertelee

Siinä missä symboli voi olla vahva, teko voi olla heikko. Toisin asiaa katsoen muistamme etteivät uusnatsiaatteiden kannattajat tästä mihinkään häviä. Kampanjointi ei lopu ja järjestö voi kehittää uuden nimen tuossa tuokiossa. Se voi myös muuttaa toiminnan vähäisen valvonnan alaisuudesta täysin olemattomaan valvontaan. Toiminta voi jatkua salatuissa verkoissa, yhdistysrekisterin ulkopuolella ja maksuliikenne hoituu kätevästi kryptovaluutoilla. Poliisin vähätkin mahdollisuudet valvontaan putoavat lähelle nollaa. Pahimmillaan järjestö voi saada salaliittöhörhöistä uutta nostetta, nyt kun he voivat esittää marttyyria pahiten päästään seonneelle yleisölle. Se voi rohkaista entistä ikävämpään toimintaan. Toisaalta, jälleen on hyvä muistaa että poliisilla on myös järkeä, eivätkä he jää sivustakatsojiksi tässäkään tapauksessa.

Pelisäännöt on tarkastettava

Varsin suuri määrä yleisön kommentteja on ymmällään siitä, millä säännöin tällaisia päätöksiä lopulta tehdään. Suomessa on useita väkivaltaa käyttäviä järjestöjä ja vielä useampia jotka vähättelevät väkivallan tekijöiden vastuuta. Ei ole montaa vuotta kun oikeusministerimme puolusti väkivaltaa käyttänyttä nuorisojoukkoa heidän hyökätessään joukolla laillista nimenkeräystä harjoittaneen vanhuksen kimppuun. Jos kaikkea väkivaltaan kehotusta haluamme tuomita, saadaan maahan perustaa pari käräjäoikeutta lisää pelkästään näitä hoitamaan. Viha lipsuu niin äkkiä saunan taakse ulottuvaan retoriikkaan, vaikka todellinen väkivallan uhka on onneksi harvassa. Peruskysymys on nähdäkseni tämä: pitääkö joidenkin joutua elämään väkivallan uhan alla, eli onko jonkun koskemattomuus vähemmän tärkeä? Onko eläinoikeusryhmän väkivaltauhka turkistarhaajaa kohtaan enemmän tai vähemmän vakava kuin uusnatsien uhka esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?

Oikeus sanoi tänään jotain, johon voin yhtyä: väkivaltajärjestö ei nauti lain suojaa. Oikeus ei voi kuitenkaan nuijaa koputtamalla lakkauttaa maastamme pahuutta. Sitä varten tarvitsemme suurempaa yhteisöä ja yhteistä halua tehdä maastamme parempi paikka. Pahaa pelkään että kuljemme tältä osin vastakkaiseen suuntaan. Ettei olisi taas unilukkarille töitä tarjolla?

Julkaistu

Paperittomiakin on moneen junaan

Nyt kun taisto Helsingin paperittomien palveluista on hetkeksi laantunut, uskaltaa asiaa blogata. Ollako Halla-aholaisena sokeasti vastaan vai Arhinmäkiläisenä sokeasti puolesta? Asiasta ei saa mustavalkoista, kun paperittomissakin on ääripäissä vaikkapa turvapaikkashoppailijoita ja rikollisia vaan toisaalta myös ihmiskaupan ja muun rikollisuuden uhreja. Mielestäni paperittomien avustaminen voidaan tehdä vastuullisella mallilla, joka yhdistää huolehtimisen ja viranomaistyön humaaniin ajatteluun sekä oikeusvaltion turvaan.

Lääkäri ja poliisi

Allekirjoitan varauksetta velvollisuutemme huolehtia ihmiskaupan uhreista maamme rajojen sisällä. Pidän kuitenkin ehdottoman tärkeänä erottaa auttamisen ja mahdollistamisen. Jos vain sokeasti hoidamme heidän mustelmia vuodesta toiseen puuttumatta ongelmaan, toimimme ihmiskaupan mahdollistajana. Uhreille pitää tarjota pillerien lisäksi myös oikeudellista apua sekä turvaa hyväksikäyttäjiltään. EU:lla on järisyttävän musta maine ihmiskaupan mahdollistajana Välimerellä, enkä haluaisi moista synnin taakkaa pimeään pohjolaamme.

Käytännössä asia toteutuu tarjoamalla viranomaisille aktiivisen seurantamahdollisuuden kaikkiin paperittomille tarjottaviin palveluihin. En halua tähän spekuloida tarkkoja metodeja vaan jättäisin poliisin tehtäväksi ehdottaa valvontamenetelmät, joiden pohjalta oikeusviranomainen voi varmistaa lainmukaisuuden ja tehdä tarkennuksia. Rinnalle voisi hyvin luoda pykälistöä joka suojelee ihmiskaupan uhrin siviilioikeuksia. Koska pelko karkotuksesta on monesti suurin kynnys, voidaan rikoksen uhreille tarjota esimerkiksi automaattisesti määräaikainen oleskelulupa. Poliisivalvonnan lisäksi lääkäreille ja muita palveluita tarjoaville tulee määrätä ilmoittamisvastuu heidän havaitessaan laittomaksi epäiltyä toimintaa. Lääkärienkin tulee ymmärtää että uhrin lähettäminen paikattuna takaisin hyväksikäyttäjän syliin on julma vääryys.

Luonnollisesti myös oikeutta pakoilevat henkilöt ovat tämän myötä paremmin löydettävissä. Niin vasemmalta kuin oikealtakin on muistutettu lainmukaisuuden olevan toimivan maahanmuuttopolitiikan A ja O. Paperittomuus ei saa olla hyväksyttävä asiantila, vaan siitä on aina löydettävä tie joko lailliseen maassaoloon tai maasta poistumiseen. Maahanmuuttopolitiikan kokonaiskuvassa luvatta maassa olevien seuraaminen on toki vain pieni osa kokonaisuutta, mutta lieveilmiöiden vuoksi tärkeimmästä päästä. Muutakin parannettavaa toki on ja esimerkiksi lupa-asioiden käsittelyyn on saatava hurjasti lisää tehoa. Myös työperäisen maahanmuuton byrokratiaa pitää keventää vaikka sitten automaattista valvontaa samalla lisäämällä. Nämä ovat kuitenkin oma keskustelunsa, kunhan ymmärrämme tässäkin että maahanmuutto on laaja jo monialainen aihepiiri. Paperittomuus, ihmiskauppa ja pimeät työt osuvat usein yhteen jolloin eri viranomaisten on oltava paitsi hereillä, myös aktiivisessa viestiyhteydessä.

Imagostakin voidaan puhua

Jotta avoimuus tällä tasolla voi toimia lienee toki tarpeen keskustella myös poliisin maineenhallinnasta. Poliisilla on maineessa parantamisen varaa, eikä liene haitaksi ulkopuolisen tahon valvomana etsiä pahimmat sudenkuopat paikattavaksi. Moni maineongelma johtuu toki perättömistä huhuista, mutta ongelma on tällöin aivan yhtä todellinen: poliisia ei uskalleta lähestyä ja rikollinen kiittää. Poliisiin pitää voida luottaa ja luottamus on ansaittava, sitä ei voi ostaa tai antaa. Vastaava haaste on ollut usean EU-maan poliisiviranomaisten edessä ja asiaan on löydetty erilaisia ratkaisuja. Ehkäpä voimme oppia aiheesta naapureiltamme?

Voimme ihailla tai vihailla Helsingin toimia suunnitelmissaan paperittomille. Iänikuisen tappelun sijaan ehdotan kuitenkin kultaista keskitietä. Auttakaamme niitä, jotka apua tarvitsevat ja toimikaamme määrätietoisesti maailman ehkä hirveintä rikollisuuden muotoa vastaan. Siihen emme pääse poliitikkojen ukaaseilla.

Julkaistu

Lähelle on pitkä matka

Koska vielä ei ole talvi, elämme Suomen toista vuodenaikaa jonka nimi on tietyöt. Hyvähän se on että uutta rakennetaan, mutta mielestäni ainakin Tampereella hoidetaan rakennuksen aikaiset ratkaisut nykyään aika surkeasti. Kävelin lauantaina pitkään ja huomasin, että jalankulkijoita laitetaan ajoittain tekemään todella pitkiä kiertoteitä. Tässä kaksi otetta.

Valtaväylän yli

Teiskontietä ei niin vaan ylitetä, jos sattuu yliopistosairaalalta päin tulemaan. Vihreällä on normaali reitti joka siis on tietöiden katkaisema. Punaisella on se mitä piti käyttää, kunhan sen ensin löysi. Hetki meni siihen kun kuvittelin että lähempää löytyisi parempi optio. Oletin myös kaukaa katsoen että uusi kevyt silta olisi käytössä mutta katin kontit. Punaiseen reittiin kuului myös yhden tarpeettoman, onneksi matalan naruaidan ylitys ja valaisematon soratie joka oli aivan lätäköillä.

Tietyön kiertotie TAYSin lähellä (iso kuva)

Messukyläntien ansa

Jos Teiskontietä ei ylitetä niin Messukyläntietä ei niin vaan aliteta. Plussana mainittakoon että täällä sentäs oli kiertotie kyltitetty selkeästi, mutta voisin kuvitella vähän heikompijalkaista hirvittävän – sen verran jyrkkiä nousuja tähän liittyi kun Kalevankankaalle asti piti kiivetä välissä.

Tietyön kiertotie Kalevankankaalla (iso kuva)

Olipa keskustassakin

Vähän aiempaa tulee mieleen Ratapihankatu yliopiston lähellä, jossa oli toista vuotta kierrettävä puolen tusinaa korttelia päästäkseen Kalevantien yli, kun alikulku oli turhaan estetty. Aika heikko tilanne on tällä hetkellä myös Itsenäisyydenkadun ja Kalevan puistotien risteyksessä. Esimerkkejä piisaa pienellä kävelyllä ja kaikkia yhdistää sama yhtälö. Jalankulkureitti on katkaistu, kiertotietä ei ole mietitty ja minuutin kävelymatkaan voi tulla puoli tuntia lisää, kuten Teiskontien esimerkissä.

Tehkää teitä, tehkää ratikoita mutta herran tähden, joku roti siinä paljonko jalankulkijoita tarvitsee kiusata.

Julkaistu

Vastarannan kiiski 2.0

Tämä blogaus on henkilökohtainen tilitys/julistus eräänlaisesta aatesuunnan muutoksesta. Olen kesän ja syksyn varrella hieman ynnännyt ykkösiä yhteen ja koonnut viimeisen parin vuoden henkilökohtaisia muutoksia elämässäni. Heitän pyyhkeen kehään mitä tulee ajatukseen kehittää maailmaa paremmaksi keskustelemalla ja aion yhteiskunnallisissa asioissa toimia vastedes enemmän yksin, vähemmän ryhmässä. Sanoihan jo Kari Suomalainenkin ”en ole ryhmäihminen, olen mielummin yksin oikeassa kuin ryhmän kanssa väärässä”. Katsotaanpa.

Liian vähän Haavistoja

EVA:n presidenttitentissä Pekka Haavisto muistutti, miten hän pyrkii rakentamaan dialogia laajalti eri mieltä ja puolta olevien ihmisten kanssa. Pekka on kaunis ihminen ja hänen tyylinsä on se mitä itsestäni aiemmin halusin. Tosiasia kuitenkin on että hän on niitä harvoja ihmisiä joille dialogin pito on sallittua. Pääosa meistä elää somekuplan yhteiskunnassa (ks. aiempi blogisarjani osat 1, 2, 3, 4 ja 5). Tässä tosielämässä ihminen tuomitaan ilman oikeudenkäyntiä ja todisteeksi riittää huhu tai väärä henkilö väitetyssä tuttavapiirissä. Tiedättekö, minä en vaan jaksa. On sanoinkuvaamattoman upeaa että meillä on vielä yksi Haavisto, mutta jokaista Haavistoa kohtaan on tuhat Timo Soinia, Dan Koivulaaksoa, Alexander Stubbia, Juha Sipilää ja muita vastaavia räyhääjiä. Kannoin sinistä otsanauhaa sanomalla ”keskustellaan, haluan oppia sinusta”. Joskus toki puhuin hyvin tyhmästi, mutta väitän enemmistön viestinnästä olleen rakentavaa. Aivan sama miten kunnioittava ja ymmärtävä olin, vastineeksi sai tuon tuosta uhkauksia, herjauksia, jopa väkivaltaa. Paskan marjat sanon minä, en jaksa tuota enää. Jokaista taistelua ei tarvitse voittaa. En enää usko mahdollisuuksiin osallistua poliittiseen dialogiin, en tämänhetkisessä yhteiskunnan ilmapiirissä. Perustuslaillinen sananvapaus ei auta itsesensuuria vastaan.

Otsikossa lupasin puhua vastarannankiiskeydestä. Se on yksi piirre itsestäni jota en osaa muuttaa. Olen viinalakossa pikkujoulukauden, vastustan suosikkiurheilulajien tukemista verorahoin, jumppaan bussipysäkillä kun muut klikkaavat kännykkää, nautin mökkielämästä talvella kesähelteen sijaan – voi kuulkaa, näitä riittää. Ennen kaikkea aion tehdä jotain mikä on äärimmäisen epätrendikästä. Aion ruveta entistä aktiivisemmin lähettämään päättäjille, poliitikoille ja journalisteille positiivista palautetta. Kun muut trollaavat tai kiihkoutuvat, minä kirjoitan tylsän asiapalautteen. Aniharva poliitikko näihin vastaa, mutta annan tässä kohtaa pisteet ainakin Satu Hassille ja Tiina Elovaaralle. He arvostivat rakentavaa ja positiivista palautetta. Nimiä mainitsematta todettakoon parin päättäjän ottaneen vilpittömän kehun vastaan uhkauksena. Kiitos olkoon minun juttuni jonka teen yksin pimeässä, inkiväärin voimalla. Luotan siihen että kunhan se on sooloilua eikä sosiaalista toimintaa, nettivihaajia ei puuhailuni jaksa kiinnostaa. Ei se toki kiinnosta noin sataa prosenttia viestin vastaanottajistakaan. Yhtä kaikki, esitän seuraavan uhkauksen päättäjille: jos teette jotain fiksua, aion kiittää teitä siitä. Lasken nyt sekuntikellolla aikaa koska poliisit tulevat jutustelemaan.

En tietenkään aio erakoitua sen paremmin ystävien kuin kollegoidenkaan näkökulmasta. Aion vain välttää ns. yhteiskunnallisesti merkityksellistä yhteisötoimintaa. Siinä mielessä olen unelmapuolueessa koska voin olla vain jäsenmaksun maksava rivijäsen. Saan altistua puolueen tuottamalla mahtavalle tietomäärälle eikä rivijäseniä hevillä pyydetä vastuuta kantamaan. Voin olla se nimetön kivi isossa keossa jota oikeastaan alunperinkin halusin olla. Haluan vaikuttaa hyvällä työllä, hyvällä kulttuurilla ja huolehtimalla lähimmäisistä sangen epäpoliittisesti. Minulle politiikka on ennen muuta väline maailman seuraamiseen ja kontaktien muodostamiseen. Kestipä minulla pirullisen kauan tämäkin tajuta. Ollakseni tämän kaltainen tiedon ahmatti olen joskus kovin laiska tiedon käsittelijä. Ehkäpä PT:ni voisi kouluttaa vihjelihastani seuraavalla kertaa.

Tarjoa lapiota, älä mikrofonia

Lopulta pitää vielä todeta se, että minulla on ns. suunnitelma. Tähtään johonkin elämässäni. Olen kohtuullisen hyvä tekemään pitkän jänteen suunnitelmia. Sanon vain sen verran että se suunnitelma ei sisällä poliittisia ambitioita. Älkää siis enää pyytäkö minua poliittisiin keskustelutilaisuuksiin tai mielenilmauksiin, oli aihe mikä vaan. Jos haluatte minua yhteisiin talkoisiin, pyytäkää sitten kaivamaan ojaa, ottamaan valokuvia tai auttamaan kulttuuritapahtuman teossa. Jos maailman menosta aion puhua, teen sen ilman isoa yhteisöä.

Tämä on minun tyylini siihen asti kunnes paremman keksin. Ehkä parempi tulee huomenna, ehkä eläkeiän kynnyksellä, mutta se tulee jos ja kun on tullakseen. Toivotan jokaisen tervetulleeksi löytämään oman tyylinsä.

Julkaistu

Järjenkäyttöä ei voi ulkoistaa

Informaatiovaikutusta tai -sotaa, ahdistelusyytöksiä ja ahdisteluun syyllistyneitä, veronkiertäjiä ja oman elämänsä sankareita. Mikäli ruoaksemme riittäisivät lööpit olisimme paksumpia kuin koskaan. Informaatioähky ei ehkä näy vatsassa vaan päässä, mutta minun päähäni sattuu eniten ajatus siitä että valtio tai EU voisi hoitaa ajattelun puolestamme.

Paljonko huudosta on tyhjää?

Esitän ensin kysymyksen ja spekulaation. Kun puhutaan viime aikojen isoista jutuista, kuten seksuaalinen häirintä, paratiisin paperit tai USA:n vaaleissa vaikuttaminen, kuinka paljon näistä on syntynyt täysin tyhjän päälle? Kuinka paljon esim. Clintonin tai Trumpi vastaiset lööpit ovat rakentuneet ilman mitään todellisuuspohjaa? Väitän että puhtaat valheet ovat sangen pieni vähemmistö metelistä. Toki jutut ovat päätyneet usein sivuraiteille ja ison jutun vetovoimalla matkustavat myös mielikuvituksen tuotteet, mutta itse isossa jutussa on mielestäni aina vähintään hieman faktoja taustalla. Tullaanpa hetkeksi lähemmäksi ja puhutaan EU:n huolesta populistipuolueiden osalta. Ovatko populistit vain valheella ratsastavia tuholaisia, vai voiko niiden asiassa olla myös totuuden siemen? Mielestäni edes trollisavua ei ole ilman pientä tulta, tai vähintään kipinää. Lisäksi esitän soppakattilan pohjalle vielä yhden valmistusaineen: huhuja on ollut aina. Ihminen ei ole oppinut valehtelemaan vasta Internetin myötä.

Huolestuminen ei ole huono asia. Kyllä minua huolettaa ajatus siitä, että maamme ottaa takapakkia vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa, tai että yritysvihamielisyys tuhoaa hyvinvointivaltion pohjan. Populismi, niin politiikassa kuin muuallakin, on hälytyssireeni. Se tarkoittaa että jotain on mennyt vikaan. Älyllinen reaktio on tutkia syitä, varmistaa niiden olemassaolo, selvittää niiden synty ja tehdä ratkaisuehdotus. Mielestäni niin Suomen johdon, EU:n kuin muidenkin korkeiden elinten vaientamisreaktio on sanalla sanoen älytöntä. Jos katsotaan vain välitöntä, yksittäistä tilannetta, on epäilemättä kaunis ajatus poistaa kansalaisten korvista vähään totuusarvoon perustuvia huuteluja. Se ei kuitenkaan ole taloudellisesti tehokasta eikä yhteiskunnallisesti kestävää. Kun valtiovalta ryhtyy mainostamaan kansalaisille ns. yhteisen hyvän totuutta, se voi vain epäonnistua hirveästi tai vielä pahemmin.

Kun tämä ongelma puretaan tarpeeksi pieniin osiin, keskiössä on ajatteleva ihminen. Ihmiselle on luonnollista ajatella eikä ajattelun kieltäminen voi toimia. Siinä tulevat jo geenitkin vastaan. Parempi ratkaisu olisi tukea tätä ajattelua, rohkaista elinikäiseen uuden oppimiseen, kasvattaa nahkaa ja opettaa terveen skeptisyyden parhaat puolet. On aiheellisesti sanottu että ansaittu leipä maistuu paremmalta, vaan sama pätee myös ajatustoimintaan. Tutkimalla ja oppimalla hankittu ratkaisu maistuu makoisalta siinä missä valmiiksi pureskeltu vastaus on kuivaa. Eihän matematiikan tunneillakaan päntätä ulkoa yhtälöiden tuloksia vaan opetellaan niiden ratkaisemista. Yhteiskunnan hahmottaminen on samaa logiikkaa vaativaa ajattelua ja tietänemme ettei yhden Pravdan malli johda onnelaan.

Juhlistakaamme järjenkäytön saavutusta

Vaikkakin maltilla ja järjellä rakennetusta koulujärjestelmästämme ollaankin tekemässä kikkailujen koelaboratoriota, on pohja jalkojemme alla yhä melko vakaa. Olemme kouluttaneet kansaamme käyttämään järkeä. Arvon päättäjät, se on hyvä asia. Se on voimavara jota ei pidä hyödyntää vain talouskasvun juhlapuheissa, vaan yhteiskuntamme jatkuvassa kehityksessä. Meillä ON fiksu kansa joka osaa ajatella. Sen sijaan että lähtisitte sotaan ajattelua vastaan, ruokkikaa tätä voimavaraa. Rohkaiskaa ajattelua, juhlistakaa sitä, nostakaa hattu monen sukupolven mittaiselle työlle jonka ansiosta kansamme osaa erottaa huhut faktoista. Jotkut teistä päättäjistä pelkäävät ajattelevaa kansaa, vaikka juuri se pitää teistä suoraselkäisimmät virassa ja antaa teille mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä politiikkaa. Sota ajattelua vastaan on vain korruptoituneen päättäjän etu, eikä yhdenkään vastuullisen toimijan pitäisi moista harkitakaan.

Jotta ei nyt mennä historiassa määräänsä pidemmälle, todettakoon että esimerkiksi koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan maailmanpolitiikan kaksi suurta tunaria käyttivät mittaamattomat määrät ruplia ja dollareita vaikuttaakseen poliittisiin mielipiteisiin, vaalituloksiin ja mielialoihin. Se ei ole mitään uutta ja olemme jo erittäin tottuneita siihen. Me tiedämme, että raha haluaa puhua saadakseen lisää rahaa ja valta saadakseen lisää valtaa. On kiva, että huolestutte valheista, mutta emme me keskivertokansalaiset nyt ihan niin avuttomia ole mitä annatte ymmärtää.

Julkaistu

Katkoksia palvelussa

Pirkan Blogien palvelinalustalla tehdään päivityksiä lähipäivinä. Palvelussa on muutamia katkoksia, 5-20 minuutin mittaisia. Taustatekniikan ohjelmia päivitetään ja suorituskykyä lisätään.

Jos et pääse perille, kokeile hetken kuluttua uudestaan.

päivitys 13.11. klo 13.20: Hitain osa siirrosta on tehty. Seuraava vaihe on optimointeja, niiden katkokset ovat lyhempiä. Jos jotakuta kiinnostaa jutella yksityiskohtia, sekin järjestyy…

Julkaistu

Presidenttiehdokkaat ja tietoyhteiskuntamme

Tein tuossa päivänä muutamana pientä testiä presidenttiehdokkaistamme – monenko heidän kampanjaa pyöritetään tietotekniikan kantilta Suomesta ja montako ulkomailta? Lyhyt vastaus on, että kaikki ehdokkaamme ovat tämän asian ryssineet, tosin eri tavoin.

Juttu tuli poikkeuksellisesti julkaistavaksi Uuteen Suomeen mutta kommentoitakoon sitä täälläkin jos aihe kiinnostaa.