Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Ehkäpä oli jo aikakin Intelille?

Omistatko tietokoneen? Saumat ovat, että useampikin palanen sisuskaluista ovat tulleet sirujätti Inteliltä. Miljardivoittoja takova jätti on saanut viime viikot selkäänsä moneen kertaan. Ehkäpä tämä on hyvä muistutus monopolin haitoista?

Mitä tapahtui (lyhyesti)

Niille jotka eivät aihetta seuraa, lyhyt versio on tämä. Intelin kaikissa suorittimissa jo noin vuosikymmenen ajalta on ollut suunnitteluvirhe joka altistaa luottamuksellisen tiedon, kuten salasanojen varkauksille. Pilvipalvelujen aikana riski on moninkertainen, koska saman pilvijärjestelmän käyttäjä voisi teoriassa ryöstää tietoja aika lailla keneltä vaan. Vian korjaaminen hidastaa tietokoneita jopa huomattavasti (TiVi). Intel hosui päivityksiä pihalle ja hosuminen näkyi: päivitykset ovat aiheuttaneet koneiden vakausongelmia, jotka voisivat jopa kaataa kokonaisia palveluntarjoajia (Reuters). Ja jos tämä ei riitä, kotimainen F-Secure löysi vielä loppuviikosta toisen, katastrofaalisen vian Intelin toisesta teknologiasta, jonka avulla lähes kaikki kannettavien suojausjärjestelmät muuttuvat hyödyttömiksi (Yle).

Mitä sinun pitää tehdä?

Vanha neuvo pätee: käytä tietoturvaohjelmaa ja asenna päivitykset. Jos olet käyttänyt tekniikkaa järkevästi tähänkin asti, et klikkaa tyhmiä linkkejä, anna luottokorttinumeroitasi minne vaan ja asennat päivitykset, todennäköisesti hätää ei ole. Pilvipalveluiden tarjoajat ovat tehneet korjauksia. Muistuttaisin tosin, että päivityksillä en tarkoita vain Windowsin, macOS:n tai Linuxin päivityksiä, vaan myös rautapuolen ohjelmistopäivityksiä. Maceilla ne tulevat samalla vaivalla, muiden tapauksessa on haettava myös laitevalmistajan BIOS- tai UEFI-päivitykset. Jotkut valmistajat tarjoavat valmiin ohjelmiston joka hoitaa kaiken, toisilla valmistajilla tämä edellyttää jonkin verran käsityötä. Kun nämä ovat sisällä, tilanne on parempi, joskin tietokoneesi voi hidastua. Tälle ei valitettavasti voi mitään, joskin tietokoneen pasianssin hidastumiseen on olemassa ratkaisu.

Ihan eri mittaluokan haaste tämä on vaikkapa kaltaisilleni tietojärjestelmien arkkitehdeille ja ylläpitäjille. Miksi luulet että kirjoitan blogia perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmelta? Tällä sentäs pysyy hereillä samalla kun odotan päivitysten pyörimistä. Tuorein Intel-farssi tekee ehkä ennenkuulumattoman suuren määrän ylitöitä – emmekä ole vielä edes aloittaneet tuon tuoreimman virheen kanssa. Yleä lainaten, se on katastrofaalinen riski aika lailla kaikille yrityksille joilla on kannettavia koneita.

Mitä tästä voi oppia?

Syystä tai toisesta suoritinpuolella kilpailua ei vain oikein ole. Perinteisissä palvelimissa, tietokoneissa ja läppäreissä Intel on suvereeni. Mobiililaitteissa taas ARM on vastaavassa monopoliasemassa. Tietokonepuolella haastaja on AMD, joka on kieltämättä viimeisen vuoden aikana tehnyt upeita tuotteita (io-tech.fi). Intel on tosin juurruttanut monopoliaan myös monin todella likaisin keinoin ja kilpailijan pääsyä kentälle on häiriköity laajalti. Vaikka AMD:n tekniikastakin on vikoja löytynyt, ne ovat pieniä Intelin rinnalla. Spekuloin, että ehkäpä eri laitevalmistajat alkavat vähitellen heräämään yhden valmistajan tilanteen ongelmille. Edelleen toivon, että monopolin väärinkäytökset eivät mene läpi enää niin helposti tällaisten uutisten valossa.

Kuluttajan asema ei ole hääppöinen. Jos olet ostamassa tietotekniikkaa, pääosalla kuluttajia on tasan kaksi optiota: ota tai jätä. Ellet omaa hieman tarkempaa tuntemusta laitteista itse tai lähipiirin avulla, olet aika lailla markkinavoimien armoilla. Vanha koneesi voi hidastua tuoreimpien päivitysten myötä ja ainoa mitä voit tehdä on ostaa uuden laitteiston samalta valmistajalta joka ongelman alunperin aiheutti. Laadukkaita AMD-pohjaisia laitteita on vaikea löytää – ainakin vielä. Suoritinmerkin vaihto ei auta jos muu rauta on ongelmajätettä, kuten valitettavan usein edullisissa laitteissa on.

Muuttuuko mikään?

Kaiken kaikkiaan minulla on fiilis että turvallisuus on jäänyt kauas, kauas taakse viime vuosina. Vain kuukausi-pari sitten Applella oli putkeen kolme (!) turvavirhettä jotka pitkälti aiheuttivat sen että salasanaa kysyttäessä saatoit kirjoittaa mitä vaan ja pääsit eteenpäin. Tietoturvajätti RSA teki viime vuoden alkupuolella täydellisen emämunauksen suojaustekniikoissaan, joita pidettiin maailman parhaina. Kaikkien langattomien verkkojen WPA2-standardi osoittautui farssiksi vuoden puolivälin jälkeen. Oma tarinansa on Microsoftin yritys tuhota sähköpostijärjestelmä rikkomalla kaikkia mahdollisia standardeja Hotmail-, Outlook- ja Office365-järjestelmissään.

Ovatko syynä monopolit joiden haltijat eivät paljoa viitsi turvallisuudesta välittää? Onko syynä kuluttaja jolle pitää koko ajan tehdä uutta ja joka ei osaa vaatia parempaa? Onko syynä yleinen asenneilmapiiri jossa kivat fiilikset ja tiedon jakaminen ovat tärkeämpää kuin tiedon turvaaminen? Vai olemmeko keskittyneitä huolestumaan verkkotrolleista ja valeuutisista (sinänsä oikeita ongelmia) jolloin uskomme vain sokeasti valmistajia kun sanovat että he välittävät meistä? En tiedä syytä, mutta näin yleisesti ottaen, monopolit harvemmin johtavat voittoon. Ehkäpä olisi korkea aika sohaista ainakin Intelin murkkupesään. Sen he ovat mielestäni ansainneet.

Julkaistu

Mitä me tässä juhlistamme?

Vaikka urheilu-uutisia vältän tehokkaasti, tavallisissa uutisissakin aiheeseen törmeää. Joka päivä on monta uutista Amerikkaan muuttaneesta koripalloilijasta. Epäilemättä mies on loistava hommassaan enkä häntä henkilönä kritisoi – mutta miksi ihmeessä kansantaloudelle katastrofaalisesta toiminnasta luodaan malliesimerkkiä?

Urheilubisneksemme on bisnesfarssimme

Oli se laji mikä vaan, oli jääpallot tai formula-autot tai mitkä vaan, kuvio on sama. Suomessa etsitään aktiivitoimin lapsia jotka ovat valmiita riskeeramaan itsensä urheilun alttarilla. Heidät laitetaan erikoiskouluuun ja heille hankitaan valmennusta sekä muuta apua. Heille katsotaan harjoitusolosuhteet ja paikallinen yritys jonka joukkueessa osoittaa taitoja. Yritykselle osoitetaan tukia jotta ei tarvitse kisojen vuokrista maksaa listahintaa. Sitten kun se menestyjä löytyy, hänet lähetetään maailmalle harjoittamaan lajiaan.

Suomen veromenot: satoja tuhansia, ehkä miljoona. Suomen verotulot: nolla. Me koulutimme, me opetimme, me markkinoimme, me maksoimme kaiken. Heti kun tuloja alkaa ropisemaan, maksetaan verot muualle. Ja kun urheilija on tehnyt itsestään sairaseläkekuntoisen kolmekymppisenä, hänelle myönnetään vielä Suomessa urheilijan eläke. Perustelemme tätä sillä, että saamme heistä ”lapsille esimerkkejä”. Esimerkkejä mihin? Siitä miten tuhoat terveytesi yrittäessäsi saada lottovoittoa? Siitä miten monipuolisen liikunnan sijaan on parempi reenata vain yhtä asiaa? Siitä miten hienoa on olla kansan idoli jota miljoona ihmistä katselee sohvalla, ylipainoa ja alkoholimyrkytystä tavoitellen? Vaiko siitä miten urheiluseurat voivat ajaa köyhät lapsiperheet velkavankeuteen tarjoamalla trendilajin harrastusmahdollisuuksia ökyhintaan? On siinä meillä esimerkkiä.

Näinhän tämä toimii eikä sitä voi pelaajaa moittia. Epäilemättä nytkin median valokeilaan nostama pallopelaaja on loistava työssään ja harjoitellut kovasti. Hän on tehnyt osansa paremmin kuin hyvin. Nostan vielä erikseen hattua sille että hän ei ole mediassa esimerkiksi rikollisyhteyksien, huumeongelmien (saati huumekaupan) tai muiden ikävyyksien muodossa. Mutta tämä järjestelmä josta me maksamme rahana, nuorten mielenterveysongelmina ja kansanterveyden rapautumisena – kysyn uudestaan: mitä juhlistamista tässä on?

Bisnes on bisnestä

Urheilu on liiketoimintaa, eikä se muuksi muutu. Toimikoon liiketoiminta liiketoiminnan ehdoin. Urheilu sopisi rinnastaa elokuviin. Molemmissa harvat ja valitut päätyvät kameran eteen ja yleisö hurraa. Molemmissa on potentiaalia vientiliiketoiminnalle, turismille ja toki yritystoiminnan yleisille helpotuksille pykäläviidakon purkamisen myötä. Kyllä valtiolla tekemistä asiassa voi olla, mutta pelin ehdot ovat tällä hetkellä vääristyneet.

Veronkiertoa tapahtuu ihan ammattilaisten toimesta jo tarpeeksi, niin säätiöissä, julkishallinnossa kuin yrityksissäkin. Ei meidän tarvitse auttaa sitä ylläpitämällä tällaista jättimäistä häviöautomaattia. Jos urheilu on puoletkin niin suosittua mitä väittää olevansa, se toimii erinomaisesti ilman senttiäkään julkista rahaa.

Julkaistu

Äänestät myös heitä 2/2

Jottei presidentinvaalien valinta olisi liian helppoa, on hyvä ajatella hetki myös presidentin taustaryhmiä. Presidentin asema nostaa myös lähipiirin ja tukijoiden asemaa korkeammalle. Ketä siis presidentin lähipiireihin kuuluu, ketkä saavat valinnasta bonusta? Tässä kaksiosaisen jutun jälkimmäinen osa, ensimmäinen löytyy täältä.

Huhtasaari ja hyppypotkut

Laura Huhtasaari on mielestäni puhunut asiallisesti väkivaltaa ja vihaa vastaan. Yhtä kaikki, perussuomalaiset tarvitsevat puolueena kipeästi myös selvästi rajan yli menevien kiihkoilijoiden äänet. Persuissa on ihan oikeasti Suomesta huolissaan olevia rehtejä aktiiveja. Toisaalta on myös aivan liikaa oman käden oikeuksiin luottavia ääri-ilmiöitä, jotka enemmän tai vähemmän salassa toivovat lopullista ratkaisua mukakristillisiä arvoja uhkaaville vähemmistöille. Nostaisiko Lauran asema kaduille myös uuden aallon odinisteja? Entäpä sitten niiden vastustajat, joilta ei heiltäkään väkivaltafantasioita puutu?

Haavisto ja vihreän sävyt

Pekka Haavisto on mielestäni todella hyvä ihminen – ymmärtäväinen, rauhallinen ja keskusteleva. Vihreissä hänen kaltaisiaan on paljon, mutta ei suinkaan enemmistöä. Vihreiden takana on laajaa tukea ryhmittymille ja järjestöille joille rauha tai väkivallattomuus mahdu sanavarastoon. Moni vihreä osallistuu myös verkossa aktiivisesti äärimmäisen ikävään vihakampanjointiin ”väärää mieltä” olevia vastaan. Saako tämäkin vihreän sävy lisää voimia Haaviston menestyksestä?

Kyllönen ja pyöräteline

Merja Kyllönen on outo yhdistelmä äärikaupallisia intressejä (esim. ministeriaikojen vakoilusuunnitelmat) ja toisaalta rakkautta nykyvasemmistolaista aktivismiin. Toisaalta, sitähän se äärivasemmistolainenkin aktivismi on, kun sovitaan iPhoneilla Facebookissa että pistetään italialaiset muotivaatteet niskaan ja lähdetään kaupungille vastustamaan kansainvälistä kapitalismia ryöstämällä ja hajottamalla pienyrittäjien liiketiloja. Kun vasemmistoaktiivi herää vasaratilaansa, nauloilta näyttävät niin poliisit kuin porvaritkin. Tarviiko tuo väki vielä lisää nostetta?

Paavo Väyrynen ja…

Nyt löysi tämä blogaaja voittajansa. Väyrynen on onnistunut karkottamaan ympäriltään lähes kaikki poliittiset ystävät. Toki tilalle on tullut uusia mutta mitä ja ketä he ovat, Herra yksin tietää. En osaa yhtään arvata ketkä saisivat Paavon uudesta tulemisesta nostetta, mutta jotenkin ounastelen että mies ei lopulta päästä ketään rinnalleen, niin tärkeää hänellä on olla oman päänsä oma vahti.

Julkaistu

Äänestät myös heitä 1/2

Jottei presidentinvaalien valinta olisi liian helppoa, on hyvä ajatella hetki myös presidentin taustaryhmiä. Presidentin asema nostaa myös lähipiirin ja tukijoiden asemaa korkeammalle. Ketä siis presidentin lähipiireihin kuuluu, ketkä saavat valinnasta bonusta? Jaan jutun kahteen osaan, tässä ensimmäinen.

Niinistö ja vaikea raha

Presidenttimme Sauli Niinistö on saanut hyvät pisteet kansalta varsin siistillä pelillä ja oikeilla teoilla. Hänen rahoituksensa lähteistä kuitenkin paljastuu rahan nuiva puoli. Veronkierto on vahvoilla ja rehellinen veronmaksu etäällä. Eipä hän juuri ole kipeästä aiheesta puhunutkaan, vaikka toki selvä on että Sipilän niskaan tämä ongelma lähinnä kaatuukin. Yhtä kaikki, taloudellinen yhteen hiileen puhaltaminen ei ole taustavoimissa vahvoilla.

Haatainen, veto-oikeus ja kassakaappi

Tuula Haataisen hajuton ja mauton kampanja ei oikein anna pohjaa tutkia ehdokasta itsessään, eivätkä hänestä tunnu pitävän edes demarit. Sen sijaan taustavoimissa on suuri, mahtava ja punainen SAK. SAK on järjestänyt hänelle markkinointitilaisuuksia ja onpa perheessä laitoksen taustaa vahvastikin edustettuna. SAK:lla on yksi maamme mahtavimpia verottajalta piilotettuja rahastoja sekä täysin epädemokraattinen veto-oikeus isoon osaan eduskunnan toimia. Saisiko tämä rikas ja lain yläpuolelta vaikuttava kabinetti yllättävää nostetta Haataisen myötä?

Torvalds ja erivapaudet

Nils Torvalds on edustanut RKP:ssä outoa linjaa, esittäessään jopa pientä ymmärrystä kielipolitiikan uudistajien suuntaan. Se on toki hienoa show’ta, sillä päätöksissään hän on ehta kuppikuntansa kannattaja. Taustalla on myös suomenruotsalaisten karmivin eliitti. On säätiöitä, on veronkiertoa, on segregaatiota, on lasten eristämistä, on rokotevastaisuutta, on väkivaltaa ja rotuoppiakin. Mikään palanen hänen taustavoimissaan ei kestä päivänvaloa enkä rohkene edes ajatella miten vahvaksi ne voisivat nousta Torvaldsin vanavedessä.

Vanhanen ja pimeä maaseutu

Oli lautakasatapauksesta mitä mieltä vaan, se kuvastaa Matti Vanhasen tyyliä. Jätän nyt tässä väliin omat henkilökohtaiset kokemukseni miehen ikävistä teoista ja keskityn siihen mitä iso media on kertonut. Sieltä ja täältä on tullut omalle elämälle pientä nostetta ja maisemat vaihtuvat nopeasti heti konjakkipullojen määrän laskiessa. Sen sijaan miehen takana oleva organisaatio on miestä väkevämpi, kattaen vaikkapa Suomen ennätyksen suojatyöpaikoista ja kikkailuviroista pitkin maakuntia. Aivan toinen asia on kepun läheinen suhde maaseudun äärikristillisten liikkeiden kanssa – naisvihaa, väkivaltaa, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä – siitä on pienet kepulaiset tehty. Voisiko ääni Vanhaselle olla myös ääni ultrakonservatiivisille ääriuskonnoille?

Jatkuu…

Parin päivän sisään toinen osa, jossa sitten Huhtasaari, Haavisto, Kyllönen ja Väyrynen.

Julkaistu

Pikaisesti: Digipalvelupiste joka kylään?

Heikki Karjalaisen taannoisen blogauksen kommenteissa nousi esille wanha keskustelu – mitäpä jos joka kylässä olisi ns. digipalvelupiste josta saisi apua ja paikan hoitaa aivan kaikki netitse hoidettavat palvelut, pankista verkkokauppaan ja terveystiedoista kansalaisaloitteisiin.

Olisiko tämä jotain mitä kannattaisi työstää koherentiksi ideaksi ja laajemmaksi keskusteluksi? Huolin mielipiteitä, sitten tiedän käytänkö tämän suunnitteluun ihan oikeaa aikaa.

Julkaistu

Uuden vuoden terveisiä videomuodossa

Kokeillaanpa taas vaihteeksi tällaista kun sitä melkein joka vuosi on tullut harjoitettua. Siinä olisi terveisiä medialle varsin ajankohtaisesta aiheesta, vähän terkkuja pressaehdokkaille, hallitukselle ja vähän laajemmin maailmallekin.

Julkaistu

Uusintajulkaisu: energiantuen yksinkertaistamistalkoot

Teksti on julkaistu ensi kertaa Aamulehden blogeissa 4.11.2014, mutta se nousi taas ajankohtaiseksi.

Jatketaanpa vielä toisella pätkällä yksinkertaistamistalkoita. Tällä kertaa otan haasteeksi energiantuotannon suunnittelun yhteiskunnan näkökulmasta. Sitä ei ihan yhteen lauseeseen saa, mutta mielestäni ihan kansantajuiseksi silti.

Verotuskriteerit

Tuotantoa verotettaessa pohjautuu verotuksen taso seuraaviin, suurimmasta vaikuttimesta pienimpään.

1. Puhtaus, ensisijaisesti sen pohjalta paljonko tuotannosta on välitöntä haittaa esim. ilman, maan ja veden laatuun, toissijaisesti co2-päästöillä. Nämä usein toki kulkevat käsi kädessä.
2. Vaikutus kauppataseeseen. Toisin sanoen kotimaisuusaste niin rakentamisessa kuin ylläpidossakin. Mahdolliset polttoaineet verotetaan myös tällä kriteerillä käytetyn määrän mukaan.
3. Turvallisuus, käytännössä sen kautta paljonko valtiollisilta toimijoilta tarvitaan resursseja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Valintakriteerit

Valtion ei tule estää omaehtoista energiantuotantoa tai määrittää vaadittuja tuotantomuotoja. Rakentamispaikan osalta toki lupa tarvitaan maanomistajilta. Mikäli tuotantolaitos vaikuttaa olosuhteisiin laajemmalla alueella, myös näiden maiden omistajien lupa tarvitaan. Tässä energiantuotanto ei eroa muusta teollisuudesta.

Kun tarpeellisten maanomistajien lupa on olemassa, tulee valtion lähinnä merkitä voimalan rakentaminen tiedoksi ja jättää verottajalle sekä tarvittaville turvallisuus- ja ympäristöviranomaisille loppuosa työstä.

Tutkimustyö

Vaikkakaan valtio ei määrittele rakennettavan tuotannon määrää, sen tulee säännöllisesti tuottaa energia-alan käytettäväksi tutkimusmateriaalia. Tähän materiaaliin tulee kuulua:

1. Nykyinen tuotantokapasiteetti ja sen käyttöikä / muutostarpeet per seuraavat 10 vuotta.
2. Energian kulutus per vuoden ja vuorokauden ajat.
3. Energiankulutuksen muutostrendit pohjautuen yliopistotason tutkimukseen sekä suurimpien energiankäyttäjien arvioihin.

Valtio pyrkii aktiivisesti tukemaan tutkimus- ja tuotekehitystyötä uusien energian tuotantomuotojen osalta aina yksittäisiin koevoimaloihin asti. Valtio myös osallistuu kansainväliseen tutkimukseen ja kansainvälisiin projekteihin.

Muut kohdat

Valtion tulee olla vähintään kahden kolmasosan enemmistöomistaja kantaverkkoyhtiössä.

Verkon siirtohinnoittelua tulee valvoa ja ylläpitää nykyisen kaltaista katekattoa.

Valtio ei säätele sähkön osto- eikä myyntihintaa. Verotus on kaikille sama. Kuluttajaviranomaiset valvovat kuluttaja-asiakkaan etua sähkön myynnissä ja markkinoinnissa.

Julkaistu

Hyviä jouluja, hyviä poliitikkoja

Hyvät lukijat, olen taas oman tieni kulkija. Haluan tässä yhteydessä toivottaa hyviä jouluja kaikille säätyyn katsomatta, mutta myös lähettää terveisiä. Poliitikkoja haukutaan noin 700 päivää vuodessa, joten jos nyt joskus vähän kehuttaisiinkin?

Toivon myös blogin keskustelussa pysyttävän kehujen puolella. Jos nyt edes kerran.

Toivon kipinää

Olen suuri sillanrakentajien ystävä. Arvostan poliitikkoja jotka pyrkivät kuulemaan, ymmärtämään ja oppimaan. Sellaisia, jotka ovat valmiita hyväksymään myös sen kuuluisan vastapuolen kehuja ja toisaalta arvojen niin vaatiessa uskaltavat olla myös eri mieltä omiensa kanssa.

Pekka Haaviston nimen voisi kirjoittaa sanakirjaan tähän kohtaan. Hänellä on mielipide, perustelu ja sen rauhanomainen ilmaisu. En aina ole samaa mieltä näistä, mutta se tapa miten hän sen sanoo saa uskomaan maailmanrauhaan. Hän ei lokeroi eikä pelottele. Itse asiassa, hän on harvoja suomalaisten puolueiden kärkinimiä joita ei tarvitse pelätä.

Elina Lepomäki on talouden moniottelija ja huippuosaaja, joka ei ole heittänyt sydäntään pois ahneuden alla. Hän on valmis yhdistämään markkinaehtoisuuden ja kaikkien kansalaisten humaanin, oikeudenmukaisen kohtelun. Hän on sitä mitä markkinavoimien pitäisi olla.

Sirpa Pietikäinen edustaa järjellä ja tarpeen mukaan riittävällä äänenpaineella. Hän ei pelkää faktoja eikä mielipiteensä ilmaisua niiden osalta, mutta se kaikki sujuu ilman vihaa ja katkeruutta. Hän puolustaa EU:ta mutta ei hyväksy typeryyksiä ja muistuttaa tuon tuosta meillekin että ihan kaikkea Brysselin sanomaa ei pidä sen paremmin kehua kuin tuomitakaan lukematta asiaa loppuun asti.

Anna Kontula on monilta osin ristiriitainen nimi mutta en hetkeäkään voi olla noteeraamatta hänen halua antaa ääni niille joilta se on liian pitkään riistetty. Hän on saanut omiltaankin vihaa puhumalla kohtuudesta nykyajalle niin tyypillisten ylilyöntien äärellä. Toivon mukaan hänen avustaja ei tällä kertaa oleta kiitosten olevan uhkailua, sillä tämä on puhdas, aito kiitos siitä mitä hän on tehnyt seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.

Laura Huhtasaari on paljolti sitä mitä olisin persujen toivonut jo aiemmin olevan. Media haukkuu siitä että hän luo viholliskuvia, mutta ei hän sormella osoita ihmisiä vaan instituutioita ja aatteita. Hänestä kuulee paljon toivon ääntä, unohdettujen ihmisten mietteitä ja iloa – jos vaan on valmis näkemään Laurassa Lauran eikä Jussi Halla-ahoa. Hänestä kuulemme vielä, etenkin jos hän jatkaa kehitystä tähän suuntaan.

Sampo Terho on paras kulttuuriministeri mitä maassamme muistan olleen. Ensi kertaa ehkä koskaan puhuu ministeri kulttuurista ihmisten tekemänä, eikä vaan laitosten tuottamana valtiollisena funktiona. Hän kokee kulttuuria, tekee kulttuuria ja haluaisi antaa ihmisten tekevän kulttuuria omaehtoisesti, vailla byroslavian kahleita olalla. Toivon vauhdin jatkuvan.

Jutta Urpilainen olisi voinut olla demarien muutos änkyröinnistä kehitykseen. Hän teki raskaita valintoja, mutta pahin virhe taisi sittenkin olla pyrkiä olemaan viisas nuori nainen vanhojen äijien kabinetissa. Vaikken linjoja allekirjoitakaan, nostan hattua luovuudelle, kompromissien etsinnälle ja rakentavalle keskustelulle. Ehkäpä hän oli aikaansa edellä?

Hyvien ihmisten maa

Listaa olisi epäilemättä voinut jatkaa, mutta napsin nyt muutaman viime aikoina mieleen tulleen. Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten moni ns. kilpailevan puolueen nimi mahtuu iloiselle listalleni. Niin sen pitääkin olla. Kunnioitan ja kiitän kotipuoluettani monesta mutta kuten sieltäkin usein muistutetaan, tämä maa rakennetaan yhteistyöllä.

Jouluna on hyvä rentoutua ja mieli rentoutuu paremmin kun maailma ei ole mustavalkoinen. Kunnioitus ei tarvitse samanmielisyyttä, ainoastaan kunnioitusta. Kunnioittavasti toistankin itseäni toivottamalla kaikille hattuun ja paitaan katsomatta kauniita juhlapyhiä.

Julkaistu

Sampo Terhon arvaus: kivi vai purje?

Ensin haluan onnitella Sampo Terhoa siitä, että hän on kirkkaasti paras kulttuuriministeri maassamme aikapäiviin. Hän on valmis paitsi puhumaan kulttuurista, myös tekemään sitä ja hyväksymään kulttuurin tapahtumisen ilman byrokratiaa ja julkisvallan holhousta. Tätäkin isompi haaste hänellä on kuitenkin puoluejohtajana jossa koko puolueen olemassaolo riippuu enemmiltä osin muista puolueista.

Ei Halla-ahon perintö vaan…

Sinisten menneisyydessä kuin mahdollisessa tulevaisuudessakin on kyse maahanmuuttokriittisyyden ykkösnimestä Jussi Halla-ahosta ja hänen noususta Perussuomalaisten johtoon. Välittömien vaikutusten näkökulmassa siniset valitsivat Audin pehmeät penkit, mutta pitkässä juoksussa sininen elintila riippuu toisella tapaa Halla-ahosta. Kysymys on tämä: onko Halla-aho, tai ”halla-aholaisuus” riippakivi joka vie pohjalle, vai onko se purje joka vie nousuun. Jos Halla-ahon linja ei miellytä kansaa, on sinisillä kaikki mahdollisuudet varastaa ns. isänmaallisen kansanjoukon äänet pitkässä juoksussa. Jos sen sijaan Halla-ahossa on vielä nostetta, sinisten arvaus meni väärin ja tulevaisuus jää näkemättä. Jokerivaihtoehto on että molemmat jatkavat ja alkuun nousevat, potkien hiekkaa toistensa kengille ja vähitellen vieden toisiltaan niin uskottavuuden kuin kannatuksenkin. Sitten vietettäisiin kahden puolueen hautajaisia.

Sitä minä kovasti ihmettelen että miten tämä kaikki uppoaa mediaan. Jälleen tänään sai Timo Soini rakkautta ja ymmärrystä mediassa, kuten hän on saanut jo pitkään. Toisaalta siniset koittavat olla imagoltaan ”persut ilman pelleilyä”, mutta toisaalta puolueen de facto kummisetähahmo on iät ja ajat osoittanut paljon Halla-ahoa kovempaa suvaitsemattomuutta niin naisiin kuin seksuaalivähemmistöihinkin. Jussi Halla-aho on rikkonut lakia ja käyttäytynyt harkitsemattomasti, se on selvä, mutta tekeekö Jussin vihaaminen henkilöstä automaattisesti pyhimyksen? Tätä en jaksa ymmärtää, enkä myöskään sinisten imagoa tältä osin. Puolueessa on Tiina Elovaaran kaltaisia sydämellisiä, humaaneja ihmisiä, mutta samaan pieneen pakettiin mahtuu myös Soini. Kyllähän näin toimin ääniä saa, mutta miten ihmeessä siitä saa uudelle puolueelle selkeän imagon?

Peli jatkukoon

Ylen radiouutisten perusteella toriväen ymmärrys sinisten suuntaan on puutteellista. Reaktio on ymmärrettävää, paljastihan perinteinen tutkiva journalismi selkäänpuukotusoperaation koko tarinan. Tavallaan silti jokin pieni osa sisälläni myös ymmärtää sinisiä. Vaikka persuissa on paljon aivan fiksua väkeä, on öyhöttäjien painolasti vaan yllättävän raskas taakka. Ymmärrän halun yrittää luoda salonkikelpoista isänmaallisuutta, EU-kritiikkiä ja maahanmuuton reformia, mutta ymmärrän myös että se harvoin toimii. Puhun kokemuksen rintaäänellä tässä kohtaa. Tunteellinen minäni haluaisi uskoa että Sampo vie joukkonsa tähän tavoitteeseen, mutta looginen puoleni arvioi sen olevan tuhoon tuomittu yritys.

Yhtä kaikki, pelin nimi on politiikka ja säännöt ovat kutakuinkin selviä. Sininen tulevaisuus on hyväksytty kentälle pelaajaksi ja säännöstö nimeltä demokratia suo heille tilaisuuden näyttää taitonsa. Tuomitkaamme tai palkitkaamme heidät tekojen perusteella. Peruutuspeilissä voi näkyä mustaa, vaan ei semmoista kuoppaa olekaan mistä suomalainen ei ylös pääsisi. Päätän tämän pahimpaan kliseeseen mitä keksin: elämme jännittäviä aikoja.

Julkaistu

Suomi 100 -kampanjassa toimittiin fiksusti

Ehta ja virallinen, valtioneuvoston kanslialta saatava Suomi 100 -logo heilui jos jonkinmoisessa tempauksessa tänä vuonna. Itsekin pääsin kahta semmoista vetämään ja yllätyin todella positiivisesti viranomaisten uudesta tavasta nähdä kulttuuria. Koskaan aiemmin ei ole kulttuuriin hyväksytty samoin ehdoin epäpoliittista ja/tai täysin vapaaehtoisvoimin pyöritettävää toimintaa. Esitän nöyrät kiitokset ja toivon käytännölle jatkoa.

SuPa AMV - yksi Suomi100 ohjelmiaSuomen Paras AMV oli yksi tarinamme esimerkkitempauksia

Kulttuuri ja komitea

Olen vuosien varrella pyörinyt melkoisen runsaassa määrässä harrastus- ja kulttuuritoimintaa, julkisesti ja yksityisesti rahoitettua, pääsymaksutonta ja pääsymaksullista, pikkuriikkistä ja massiivista. Oppimani perusteella esitän ettei julkinen valta ei voi luoda kulttuuria, vaan ainoastaan antaa sen tapahtua. Tätä harvoin ymmärretään ja erinäiset ison rahan tekohengitykset jo aikoja sitten kuolleelle toiminnalle näyttävät lievästi sanoen pöhköiltä. Julkisen rahan määrä on harvoin suhteessa tulokseen eikä asiaa käytännössä mitata mitenkään. Julkinen sektori myös lihottaa läjäpäin oheistoimintaa joissa on väkeviä merkkejä hyväveliverkostosta. Harvemmin julkisen sektorin ansiosta, useammin julkisen sektorin toimista huolimatta maassamme tehdään hurjasti hyvää, hienoa ja kaunista.

Kaiken yllä on ihan presidenttiä myöten siunattu malli, jossa määritellään mikä on hyväksyttyä kulttuuritoimintaa. Tämä on ehtaa maan tapaa, liekö sitä koskaan mihinkään kirjattu. Oma havaintoni on, että ollakseen hyväksyttyä ja kabinettikelpoista kulttuuria, on tiettyjen ehtojen täytyttävä. Ensimmäinen ehto on että ainakin yksi henkilö organisaatiossa saa palkkaa. Tämän lisäksi ainakin yhden seuraavista on täytyttävä.

1. Laitoskulttuuri, eli perinteikäs teatteri, orkesteri tai vastaava etabloitu instituutio.
2. Poliittisesti nouseva tai pinnalla oleva aihe joka saa pelkällä aihepiirillään palstatilaa.
3. Poliittisesti sitoutunut, suoraan tai epäsuoraan (esim. poliittisesti nimitetty hallinto tai virkamieshallinto organisaatiossa).

Väärästä metsästä

Pääosa sitä toimintaa jossa itse puuhaan ja jota tuen ei täytä edellisiä ehtoja. Merkittävä osa ruohojuuurikulttuurista ei näitä täytä. Minulla on (pöhkö?) usko epäkaupalliseen kulttuuriin ja koen sen tärkeäksi osaksi kulttuurikenttää. Se ei ole koko totuus, mutta se on ajatusmalli jota sietäisi kuulla ja josta kukaties voisi vähän oppiakin. Asiassa vaikuttavat todennäköisesti varsin inhimilliset lähtökohdat, ihmisiä ne päättäjätkin ovat. Jos kulttuuri on kovin vapaata ja toimii ilman rahan ja/tai politiikan valtaa, se on herkästi myös byrokratian ulottumattomissa. Ehkä siksi sellaisia tekijöitä ei haastatella, tapahtumia ei nosteta esille viestinnässä eikä hyväksytä yhteisiin kulttuuriprojekteihin.

Suomi 100 esitti vallankumouksellisen ajatuksen sisältö edellä menemisestä. Yllätyin positiivisesti lukuisista hyväksytyistä projekteista jotka eivät olisi ikipäivänä päässeet byrokraattisesta seulasta läpi. Ilmeisestikin valtioneuvoston kanslia oli delegoinut projektin johdon poikkeuksellisesti ihmisille, sillä tästä jäi todella hyvä fiilis. Kun kansan palautekin on ollut iloista, rohkenen kysyä: kannattaisiko kokeilla uudestaankin? Voisiko kulttuurin jähmeitä kriteerejä jo löyhentää pysyvästikin?