Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Se on niitä prioriteetteja, nääs

Tampereen kaupunki, Lempääläntien vierellä kulkeva pyörätie, Peltolammin seutu. Katsokaapas.

On prameaa ja uutta pintaa, juu. Meinaan tällainen oli lähtötilanne sen suhteen.

Onhan se vähän aikaa nähnyt, mutta ei ole kuoppia tai uria. On niin sanoakseni käyttökelpoinen jos nyt ei ihan kiiltävä. Vaan niin on että lähestulkoon joka ikinen kesä tuo pyörätie päällystetään uudestaan. No mikäs siinä, onhan se kilttiä. Pyöräilijöistä välitetään.

Ongelma vaan on se siitä vierestä menevä Lempääläntie. Se jossa menee autoja, busseja, rekkoja. Sille kun ei olla tehty mitään vuosikausiin ja ne kuopat ovat jo useamman sentin syviä ja niitä on monta. En suostunut vaarantamaan liikennettä menemällä kännykkäkameran kanssa sohimaan keskelle ajoväylää.

Mutta näin se nähkääs menee. Oikeat prioriteetit? Hyvät diilit asfalttifirman kanssa? Päättäjät jotka eivät kilometriä kauemmas keskustorilta suostu liikkumaan? Joku muu, mikä?

Julkaistu

Mitä Vihreiden tavoiteohjelmasta puuttuu?

Tutustuin viikonloppuna Vihreiden tavoiteohjelmaan (myös: koko teksti). Touko Aalto on löytänyt paikkansa, sillä ehdotus ei ole kauttaaltaan pölhöpopulistista taivaanrannan maalausta, vaan varsin monissa kohdissa on järkeä ainakin varauksin. Vaan mitä tästä jäi puuttumaan?

Maahanmuuton suunnitelma

Otetaan se vaikein alkuun. Maahanmuutosta on hyvin vähän tekstiä, eikä oikeastaan yritystäkään korjata ongelmia. Vasemmalta oikealle joka puolue voi myöntää nykytilanteen ongelmalliseksi, mutta vihreät tuntuvat työntävän pään lähinnä pensaaseen. Se on sääli, sillä kuulisin mieluusti heidän konkreettiset ehdotukset. Moni heistä on tutkinut ilmiötä läheltä ja kaukaa, luulisi löytyvän ratkaisumalleja.

Työ

Työn tekemisestä tai työntekijöistä ei uskalleta puhua paria ympäripyöreyttä enempää. Lisäksi osa ehdotuksista on jo tulossa muutoinkin. Työttömille luvataan paljon mutta pätkätyöläisiä ei edes taputeta päälaelle, vaikka heitä on vihreiden kannattajissa reilusti. Koitetaanko tässä olla kilttejä demareille ja välttää skismaa ensi hallitukseen mukaan tulevan AY-liikkeen kanssa?

Autoilun tulevaisuus

Vihreät eivät liene kuulleet että sama moottori joka toimii maakaasulla, toimii myös biokaasulla joten tästä ei nyt ota selvää että pitäisikö kaasulla toimivat autot kieltää vai pitäisikö niitä halata. Myöskään yhtään konkreettista neuvoa ei ole autoilun vähentämiseen. Sen pitäisi tapahtua mutta miten? Tästäkin haluaisin mieluusti lukea lisää konkretiaa. Autonomiset/robottiautot eivät ole mahtuneet edes sivulauseeseen. Kamoon nyt, teknologiapuolue vielä!

Kielivapaus

Vihreät ovat historiallisesti olleet valmiita kehittämään kielitaitoa ja lukuisia puheenvuoroja on tullut pakkoruotsin lakkauttamisesta monipuolisen kieliosaamisen tieltä. Se on menneen talven lumia, nyt heidän opuksessaan ylistetään pakkoruotsia lukuisissa kohdissa. Kävikö Lipponen konsultoimassa vai tehtiinkö RKP:n kanssa diili tulevasta hallituksesta?

Hyvä julkaisu

Kaiken diipadaapan ja mitäänsanomattomuuksien jälkeenkin tekstissä on paljon hyvää ja monia ehdotuksia joita voi täysin siemauksin kannattaa. On myös tärkeää että tällaiset asiat julkistetaan eikä vain mennä lööppien ja välihuutojen tasolle. Aivan sama meinaako Vihreitä rakastaa vai vihata, on se paljon mukavampi tehdä faktojen perusteella. Tässä on konkretiaa ja vakavaa yritystä tehdä politiikkaa. Se on varsin piristävää nähdä pitkästä aikaa.

Lopulta olisin myös voinut antaa vähän uskottavuuspisteitä lisää puolueelle joka puhuu yksityisyyden puolesta, jos heidän tavoiteohjelman lataaminen ei edellyttäisi amerikkalaisen palvelun käyttöä ja aktiivista valvontaa. Hups?

Julkaistu

Miten tietoturva-asetus vaikuttaa Pirkan blogeihin?

Ei mitenkään.

…jaa, pitäskö tästä jotain enemmänkin sanoa? Että esmes miten tämä vaikuttaa Plussakorttiisi tai sometuksiin tai kuntosalijäsenyyteesi? Näin henkilönä joka on hoitanut asian puolelle sataa yritykselle ja yhteisölle, vastauksen ydin on pitkälti sama kuin äsken: Ei juuri mitenkään. Avataanpa hieman.

Jos lakia noudatit…

Jos yhteisö on noudattanut vanhaa henkilötietolakia asiallisesti, etenkin jos sen on tehnyt lain laajennetussa muodossa (tietosuojaseloste) ja suositusten mukaisesti, silloin kaikki on jo tehty. Suurin muutos onkin ollut yrityksiin jotka eivät ole noudattaneet vanhaa lakia. Niitä on paljon. Todella paljon. Vanhan lain aikana oli lähes mahdotonta joutua ongelmiin sen noudattamatta jättämisestä, mutta nyt teoriassa on olemassa kovempia ukaaseja. Pelkoon ja paniikkiin ei ole syytä mutta jos tietosuojaa ei ole aiemmin hoitanut kuntoon, nyt on hyvä tekosyy herätä. Somejätti tai kyläkauppa, urheiluseura tai kyläyhdistys, laki on sama. Vaatimukset ovat erittäin kohtuullisia. Niiden toteuttaminen ei useinkaan vaadi paljoa työtä.

Kauppamiehen vaisto

Sanoisinko että 80% hässäkästä tietosuoja-asetuksen ympärillä johtuu kovista kauppamiehistä. Olen valehtelematta puolen tuhatta erinäistä tarjousta ja ehdotelmaa saanut ”GDPR-ratkaisusta” ja ”GDPR-sovelluksesta”. Lähes jokainen näistä on täyttä hevon sitä. Yle kertoi Ykkösaamussa kuukausi takaperin miten paljon miljoonia kunnat ovat pistäneet näihin helppoheikkien järjestelmiin. Turhaan. Veronmaksaja kiittää. Aivan liian moni pomo on liian laiska lukemaan edes lain tiivistelmää jotta osaisi sanoa maailmanlopulla pelottavalle myyjälle ei. Kannattaisi.

Osa ei välitä

Parhaat kuulemani asiantuntijapuheenvuorot ovat muistuttaneet että isoimpien jenkkifirmojen ei kannata paljoa tehdä. Vähän pakkelia päälle ja hyvä pr-tempaus, mutta turha noudattaa lakia. Sakot tulevat yksinkertaisesti halvemmaksi. Facebook on jo saamassa nenilleen ja parhaat arvaukset ovat sen puolesta että he eivät käytäntöjään muuta. Jos optiona on sadan miljoonan sakot tai kymmenen miljardin liikevoitto, matikka on liian helppoa.

Vaan tehdään tätä facebookia pienemmissäkin taloissa. Esimerkiksi Ylen tietosuojalauseke saa selkäpiin karmimaan. Markkinointi sallittu. Tietojen lähetys USA:han sallittu. Sijainti ja syvä analytiikka sallittu. Kumppaneille tietojen lähetys sallittu. Kuluttaja ei saa mitään tietoa missä hänen tietoja käsitellään. Vastaava ”suattapi olla, suattapi olla olematta” -tason farssi löytyy myös Elixia-kuntosaleilta. Surkeimmista esimerkeistä on kerätty kauhugalleria.

Vinkkini pätee

Kertaan vanhat vinkkini. Kyllä, sinulla on jotain salattavaa. Sinulla on tietoa joita voidaan käyttää rikolliseen hyötyyn. Henkilötietosi ovat arvokkaita, eli älä luovuta niitä sellaiselle taholle jolle et luovuttaisi luottokorttiasi. Muilta osin jatka elämääsi, nauti jäätelöstä kesällä ja käyttäydy kohteliaasti netissä ja sen ulkopuolella. Tietosuoja-asetus on tullut ja pysyy, mutta yhä on joka aamu lähdettävä kouluun ja töihin, yhä on vihanneksia syötävä puoli kiloa päivässä.

Julkaistu

Väärin kritisoitu – antisemitismiä ja uutta historiaa

Alkuun selvennys. En ole Israelin enkä Palestiinan ystävä tai vihollinen. Olen vain jatkuvasti enemmän ihmeissäni mitä ihmettä siellä tapahtuu. Tällä kertaa keskustelunaiheena on jotain mitä kotimaassa toimittajat ja poliitikot joutuvat tiuhaan puimaan, nimittäin herkkähipiäisyys.

Yksi mies ei ole yksi kansa

Israelin euroviisuedustaja mitä ilmeisimmin voitti kilpailun ihan ehdalla taidolla – oikea teos oikeaan aikaan, päivän trendeihin iskien ja ilmeisesti hyvin esitettynä. Eipä hänen musiikkia kait ole haukuttukaan. Vähän enemmän kritiikkiä on kohdannut hänen agendansa joka tuntuu olevan lähellä poliittista sionismia. Sehän sopii mainiosti sotaloordi Netanyahulle, joka on päättänyt kuluttaa loputkin urat levystä puhki pistämällä kaiken viisukritiikin antisemitismin piikkiin. Hollannissa tehtiin väärä pilailubiisi ja Saksassa väärä pilapiirros. Saksan tapaus toki johti pitkän uran tehneen pilapiirtäjän täydelliseen julkiseen häpäisyyn sekä välittömiin potkuihin.

Kukaan vähänkään järkeä omaava ei kiistä Euroopan mustaa historiaa viime vuosisadan alkupuolilta. Ne murhaajat ovat kuitenkin syöneet porkkanaa jo hyvän aikaa, jälkeläisistäkin leijonaosa. Ihan oikeasti, me opimme siitä jotain. Me emme enää elä sitä aikaa. Tämä sukupolvi ei ole syyllinen. On Israelin johdolta ja lobbareilta anteeksiantamattoman ala-arvoista pelata nykyväestöstä syyllistä historian hirmutekoihin. Tänä päivänä Netanyahu on johtava poliitikko siinä missä Sipilä, Trump tai Putin. Hänen on siedettävä rankkaakin kritiikkiä, pilapiirroksia ja huumorilauluja. Ne eivät ole hyökkäys Israelin kansaa tai juutalaisten uskontoa, vaan ainoastaan vastuutonta poliitikkoa ja hänen linjauksiaan vastaan. Netanyahu ei ole yhtä kuin juutalaisuus.

Selkärangan voisi ostaa myös Merkelille ja Saksan lehdistölle. Merkel johtaa liberaalia, kehittyvää ja suvaitsevaa valtiota. Hänellä ei ole tippaakaan tarvetta syyllisyyteen isoisiensä teoista. Hänen ei tule antaa maansa sananvapauden toimia historiaa halventavan vieraan vallan alisteisena. Jatkuvan antautumisen sijaan hänen tulisi julistaa tässäkin kohtaa läntisiä arvoja, niitä jotka sodan raunioille rakennettiin. Hänen pitäisi ylpeästi liputtaa sanan- ja mielipiteenvapautta. Näin toimien hän ottaisi niskalenkin historian pimeydestä. Hänen pitäisi katsoa eteenpäin parempaan huomiseen eikä menneisyyteen. Tällaisenaan Merkel, muutoin fiksuna johtajana, on osa samaa ongelmaa.

Globaali ilmiö

Jos nyt edes tasapainon vuoksi on toki tarpeen muistuttaa ettei monia palestiinalaisiakaan voi moittia huumorintajun käytöstä. Erinäiset Muhammed-pilakuvatapaukset on sielläki nostettu tikun nokkaan ja reilusti on lentänyt ilmaan kaikkea kipinöistä luoteihin. Kyvyttömyys käsittää kritiikkiä organisaatioita ja poliittisia päätöksiä kohtaan sietäisi olevan katoava asennevika, vaan se tuntuu olevan enemmänkin kasvamaan päin, maassa jos toisessakin.

Itsesensuuri on väärä vastaus uhkailevalle valtionpäämiehelle. Se on myös historialle väärin. Nürnbergin oikeudenkäynneissä luettiin 142 syyttävää tuomiota. Toistan luvun, 142. Ei koko Saksan kansa. Miksi siis nyt koko maailman kansa pitäisi lukea syylliseksi? Se ei ole uhrien kunnioitusta vaan törkeää historian väärentämistä. Siihen ei saa sivistysvaltio suostua.

Julkaistu

Sankaritkin lankeavat

Yksi elämäni peruspilareita on pitkään ollut kunnioitus journalismiin ja journalisteihin. Järki sanoo että ei tämä ole mihinkään kadonnut. Vieläkin yli kymmenen senttiä leveä mustelma jalassani sanoo että harkitse kuitenkin toisin. Toisaalta, ei sellaista sankaria joka ei lankeaisi. Voiko tästä oppia jotain? Ei.

Jokanaisenoikeus

Jokaisella kyseenalaisilla keinoilla rikastuneella naisella on perustuslaillinen oikeus ostaa erittäin kallis sporttimersu ja päästellä ilmaan co2:ta parin lentokoneen verran. Jos sattuu olemaan kunnioitettavan kotimaisen juorulehden toimittaja, oikeus on kahta suurempi. Ja jos mersuun istuu, mersuun hukkuu. Onhan se selvä että omistusoikeus Eurooppaan – tai ainakin Pirkkalaan – tulee kaupanpäällisenä. Ei silloin tarvitse katsella ihmisiä jotka kulkevat yleisillä mailla. Ei! Tällaiset paskiaiset pitää pysäyttää ja näyttää niille kenellä se iso mersu on! Jukolauta, katso nyt minua! Katso miten iso moottori! Katso minua, olen journalisti, omistan sinut! Kaadu maahan ja vuoda verta, paskiainen!

Tällainen henkilö on yksi ja onneksi vain yksi esimerkki niistä kunnioittamistani toimittajista. Hän saa tehdä näin. Hän ei koskaan joudu edesvastuuseen. Jos häntä teoistaan moititaan, hänen työnantajansa maksaa juristit ja järjestää lokakampanjan syyttäjäänsä vastaan. Hän on jumalasta seuraava ylöspäin. Minullakin on toki tässä pelissä osani. Minun tehtäväni on kärsiä fyysisestä kivusta ja unettomuudesta yöstä toiseen jotta hän jaksaisi tankata mersuaan huomennakin. Jollainhan sinne toimitukseen pitää ajaa kirjoittamaan artikkeleja siitä miten toimittajilla on niin kauhean vaikeaa nykyään. Mersukin on jo vuoden vanha, perhana!

Katsoin läpi kokoelmaani vedosasteella olevia blogauksia. Melkein kolmasosa käsitteli journalismia jollain tavalla. Olen halunnut kirjoittaa kauniisti journalisteista koska heitä on kohdeltu väärin sosiaalisessa mediassa. Tuoreen kokemuksen myötä minun on kysyttävä itseltäni: onkohan se someviha toimittajia vastaan ehkäpä sittenkin ansaittua? Olisikohan jokin toinenkin toimittaja uhkaillut, panetellut tai jopa pahoinpidellyt niitä ihmisiä joiden viattomaksi uhriksi hän nyt tekeytyy? Olisiko toimittajissa enemmänkin samanlaisia tapauksia tämän Alma Median palkkalistoilla olevan moniosaajan lisäksi? Vihanpito ei ole koskaan oikein, mutta olisikohan se omalla tavallaan sittenkin ansaittua?

Näin on hyvä

Noh, ei hätää, ei minulla ole vastauksia. En minä halua kenenkään lähtevän kostamaan yhdellekään journalistille. Tiedän etten itse voi lähestyä poliisia, ellen satu haluamaan paria mustelmaa lisää. Minun ei kannata tätä journalistia nimetä tai olen paljon suuremmassa vaarassa. Minun on vain hyväksyttävä että hän saa todennäköisesti taas palkankorotuksen kertoessaan urhean tarinan miten hän puolustautui ilkeältä natsi-anarkisti-putinistilta joka yritti tuijotuksellaan pilata hänen viattoman autonsa kauniin maalipinnan. Tiedän että kansa hurraa ja rakastaa häntä sen artikkelin nähdessään.

Se ei ole mikään journalistin kirjoituksen arvoinen uutinen että tässä maassa ei ole oikeutta, ei turvaa eikä rehellisyyttä. Se on sen sijaan hyvin pienen blogauksen arvoinen tieto että opin tämän asian kantapään kautta, taas. Se vituttaa. Sori, ei siihen ole muuta sanaa. Minua särkee, en saa unta ja koitan hukuttautua kamomillateehen. Sentäs tarpeeksi viisas olen pysymään poissa pullosta. Vaan onneksi jossain asuu rikas, hemmoteltu journalisti, nukkuen tällä hetkellä ruususen unta. Niin on hyvä.

Julkaistu

Tarinoita tiedon ääreltä

Julkisen sektorin tietohallinto on surullinen kirja josta löytyy kertomuksia jaettavaksi. Sain tänään kuulla lisää eräästä alkuvuoden isosta farssista ja katsoin hyödylliseksi jakaa tarinan tragediaa. Vastuuton tietotekniikan hoito ei ole vain nörttien kiikarissa vaan se on veronmaksajille pitkä penni maksettavaksi sekä sairaalle ihmiselle pahimmillaan elämän ja kuoleman kysymys.

Vuosi myöhässä

Kun käyttöjärjestelmään tai kriittiseen sovellukseen tulee turvapäivitys, on kiire. Fiksuinta on asentaa päivitys alle vuorokaudessa, mutta yritysmaailmssa voi mennä viikon päivät jos testailua tekee. Vaan entäpä kun eräässä kaupungissa ei asiaa saatu vuodessa tehtyä? Entäpä jos työasemilla ei ole minkään asteen tietoturvajärjestelmiä? Entäpä jos järjestelmissä ei ole edes perustason turva-asetuksia tehty? Entäpä jos verkkoliikennettä ei ole suojattu palomuureilla? Entäpä jos ovat nämä kaikki yhdessä? Näin juuri tapahtui alkuvuodesta Päijät-Hämeessä.

Kyse ei ollut huippurikollisten täsmäiskusta tai moderneimmasta haittaohjelmasta vaan sellaisesta jonka hyökkäysmenetelmät oli paikattu yli vuosi sitten. Mikä tahansa kymmenestä eri suojautumismenetelmistä olisi estänyt tämän. Keskiverto keskisuuri yritys käyttää näistä keinoista ainakin puolta rinnakkain. Suuri yritys käyttää niistä vielä useampia. Arkaluonteista tietoa käsittelevä yritys lisäksi auditoi järjestelmiä aktiivisesti. Kuitenkin terveydenhuoltoa käsittelevissä, ehkä kaikkein arkaluonteisinta materiaalia käsittelevissä järjestelmissä ei oltu suojausta hoidettu edes pienyrityksen tasolle.

Onhan meillä näitä tapauksia – peruuntuneita lääkäriaikoja kun ei järjestelmä toimi, vääriä lääkkeitä, väärille henkilöille lähetettyjä sairaskertomuksia ja vaikka mitä. Pelkästään tämän vuoden lista julkisen terveydenhoitoalan tietoteknisiä töppäyksiä on pitkä kuin nälkävuosi. On törkeä perustuslain rikkomus kun arkaluonteiset yksityiset tiedot vuotavat törkeän huolimattomuuden vuoksi. On kuitenkin myös nähtävä eurot. Meneekö kunkin ongelman kanssa satoja vai tuhansia työtunteja hukkaan? Moniko sairaus jää havaitsematta tai hoitamatta? Moniko lääkärillä hoidettava asia päätyy ensiapuun?

Vastuu kansanterveydestä, vastuu kansantaloudesta

Tietotekniikka on työkalu, kuin vasara. Tarvitaan sekä hyvä työkalu että hyvät taidot sitä käyttämään. Huonoissa käsissä hyväkään työkalu ei paljoa auta ja huono työkalu myös pilaa työn sujumisen tehokkaasti. Emme saa antautua ajatukselle siitä että huonoon pitää tyytyä tai että tietohallinnosta voi tinkiä. Se tonni mikä alkupäässä säästetään maksetaan miljoonana takaisin, vieläpä moneen kertaan. Yksi asia on jos ei kokoushuoneen tilavaraus pelaa, mutta kun pelissä on ihmisten terveys – jopa henki. Emme saa tyytyä nykyiseen asianlaitaan, emme toisistamme välittävinä ihmisinä emmekä veronmaksajina.

Monimutkainen tietojärjestelmä on aina kompromissi eikä sataprosenttista turvaa olekaan. Nollaa prosenttia parempaan pitäisi kuitenkin päästä. Jo varsin kohtuullisella suunnittelulla ja järjellisillä investoinneilla eliminoidaan uhista pahimmat. Näin säästetään sekä lääkärin että potilaan aikaa ja veronmaksajien kukkaroa. Minun on vaikea ymmärtää miten vaikeaa tämä voi olla.

Julkaistu

Noloa, Siniset!

Sininen tulevaisuus piti tiedotustilaisuuden johon kuului suuri paljastus. Se oli Ylen etusivun ykkösjuttu.

Yle etusivu

Noh, mikä se paljastus sitten oli? Puolueen linja? Uusia jäsenrekryjä?

Ehei, se oli S-kirjain. Kutsuivat sitä puolueen logoksi. Sininen S-kirjain harmailla reunuksilla.

Jos väritetty kirjain on suurinta mihin Siniset pystyvät, sori vaan mutta en näe heillä tulevaisuutta. Toki tilaisuudessa luvattiin keskustelua ja teknologiaa sun muuta, mutta siitä ei mitään koherenttia saatu irti.

Toivoisin kovasti että suosikkiministerini Terhon puolue pärjäisi ja toisi tuulahduksia puoluekentälle jossa pääosa puolueista katsoo taaksepäin. Siihen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin noloin tiedotustilaisuus vuosikausiin.,

Ministeri Terho, pystyt aivan varmasti parempaan. Aivan varmasti.

Julkaistu

Umpisolmu julkisessa tietohallinnossa

Koko aamupäivän iso uutinen lähes joka valtakunnanmediassa oli Helsingin tietojärjestelmäkatkos. Tällä kertaa syyksi luetaan Elisan tunaroitu kuitutyö, eli piristävää kyllä kestohitti Tieto Oyj ei ole tämän katkoksen takana. Ongelma on kuitenkin yksittäisiä firmoja laajempi ja syitä pitää hakea yli parin vuosikymmenen takaa.

Ei lankoja, ei käsiä

Tiivistetysti sanoen ongelma on että kukaan ei julkisella sektorilla pidä käsissä lankoja mitä tulee tietojärjestelmien hallintoon. Lankoja ei ole käsissä pidettäväksi ja vaikka olisi, käsiä ei ole niitä pitämään. Sen verran tietojärjestelmähallinnon kanssa toimineena osaan ainakin edistyneesti arvata ongelman ydintä. Kun oikeaa osaamista ei ole hallinnossa, se pitää hankkia konsultilta. Suomessakin on aivan erinomaisia konsultteja jotka osaavat asiaa hoitaa, mutta ostajan vastuuta ei vain voi ulkoistaa. Paraskaan konsultti ei näe asiaa ostajan silmin, huomioiden ostajan tarpeita ja arkea laajalti.

90-luvun lama johti rajuihin leikkauksiin julkisella sektorilla. Työpaikkoja meni, palkat laskivat, työolot heikkenivät. Kun omaa väkeä ei ollut, työtä ryhdyttiin ulkoistamaan jolloin tultiin ennen pitkään em. ongelmaan. Toinen osa ongelmaa on että oikeaa osaamista ei löydy vaikka sitä haluttaisiin. Julkisen sektorin ICT-väen palkat ja työolot eivät ole kehuttavia. Ulkoistuksesta on varaa maksaa, jolloin samassa pöydässä voi istua samaa työtä tekemässä kunnan ja ulkoistuskumppanin työntekijä, joista jälkimmäinen saa merkittävästi suurempaa palkkaa, merkittävästi pienemmällä vastuulla ja paremmilla työoloilla. Kun tähän vielä lisätään kaiken kuorruttava poliittinen ohjaus sekä merkittävä epävarmuus työpaikan pysymisessä, on käsissämme kovin vähän houkutteleva uravalinta.

90-luvulla säästettiin koska oli pakko, se on selvä. Tälläkään hetkellä ongelma ei katoa vain heittämällä rahaa sen päälle jos rahaa nyt edes olisi heitettäväksi. Mielestäni realistisin ratkaisukeino olisi tietoteknisen osaamisen arvostuksen lisääminen poliittisessa johdossa. Hidas muutos välttämättömästä pahasta yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään voisi muttaa työoloja ja hallintoa vähä kerrallaan houkuttelevammaksi osaajille. Isokaan raha ei tee surkeasta työpaikasta juuri parempaa kun taas hyvä työilmapiiri on rahaa merkittävämpi houkutin. Valtion kirstu on kenties tyhjä mutta valtion sydämestä voisi vielä jakovaraa löytyä.

Jatko-osa jo kirjoitettu

Luemme tuon tuosta vastaavista tarinoista Suomesta ja ajoin Ruotsistakin jossa on monilta osin vastaava tilanne. Pahaa pelkään että tämänkin tarinan jatko-osa on jo kirjoitettu ja julkisen sektorin tietoliikennekaaokset ovat lähinnä pahenemaan, eivät paranemaan päin. Kaikki kuulemani ja lukemani viittaa poliittiseen kyvyttömyyteen ja/tai haluttomuuteen parantaa tilannetta. Asia tiivistyy ehkäpä parhaiten tai pahiten soteuudistukseen, jonka säästöjen ytimessä ovat uudet tietojärjestelmät. Ne ovat kaiken ydin, mutta niitä ei ole vielä edes mietitty.

Kun Viro vapautui neuvostomiehittäjän käsistä, sen uusi sukupolvi lähti rakentamaan modernia tietoyhteiskuntaa. Heillä ei taatusti ollut suuria rahoja, mutta heillä oli kykyä nähdä kehityksen mahdollisuus. Ehkäpä voisimme lainata heiltä tätä inspiroivaa asennetta. Ehkäpä jokin päivä tietoyhteiskunta voisi maassamme taas palata helpottamaan ihmisten arkea sen vaikeuttamisen sijaan?

Julkaistu

Yleisradio esittää: Amatsoonin pilven alla

Amazonin omistaja on ihana, Amazon mullistaa Suomen kaupan, Amazonin tekoäly on uusi perheenjäsen – enkä edes käynyt Areenassa etsimässä. Yle on ollut aivan rähmällään maailman rikkaimman miehen Jeff Bezosin jättifirmaan ja oikeastaan ainoa vähäinen kritiikki tuli pyöreästä pöydästä. Alan suhtautumaan tähän ihastukseen hieman skeptisesti. Vaikken salaliittoihin usko, näen tässä hieman ns. heikosti kontrolloitua julkisen talouden hoitoa ja löyhää kykyä toimia puolueettomasti.

Olet pilvessä!

Oletko koskaan käynyt Ylen verkkosivuilla, tai kuunnellut tai katsellut mitään Areenasta? Onneksi olkoon, olet käyttänyt amerikkalaisen Amazonin palveluita. Ehkäpä olet maksanut kotimaisella maksunvälityspalvelulla jotain verkossa? Sama lopputulos. Esimerkkejä kotimaastakin löytyisi tuhansia. Luit varmaan Yleisradion uutisen siitä miten kaikki kotimainen uutistuotanto ja viihde siirrettiin USA:n lainsäädännön alaisuuteen? En minäkään. En todellakaan ole salaliittoteorioiden ystävä mutta osaan katsoa eteeni. Samaan aikaan kun Yle siirsi kaikki palvelunsa Amazonin alaisuuteen ilman kilpailutusta, alkoi uutispuolella loputon tarjonta Amazonia ylistäviä artikkeleita. Ehkä se on sattumaa mutta näyttää rumalta.

En kiistä etteikö Amazonin tarjoama ”AWS” pilvipalveluympäristö olisi teknisesti erittäin pätevä. Se on pilvipalveluiden Sveitsin linkkuveitsi: kaiken saa hetkessä ja helposti eikä alkuun hintakaan ole kova. Pian alkaa kuitenkin Poppaloora-ilmiö, AWS on tässä se halpa auto jolla ajaminen on kallista. Nimittäin heti kun palvelusi suosio kasvaa, kasvaa myös hintalappu melko jäykästi. Mutta kun se on niin ihanaa ja helppoa ja mm. Yleisradion merkittävin osin kustantamat markkinointiseminaarit kotimaassa lupaavat että kaikki on ihanaa ja ongelmatonta. Yle ei edes harkinnut kotimaisia optioita eikä takuuvarmasti uutisoi heistä sanaakaan. Ehkä tämä on EU-lainsäädännön tahtotila, mutta en arvosta sitä.

Amazonin omistaja Bezos kertoo olevansa Trumpin vastustaja, mutta ainakin CIA:lle hän on taivaan lahja. USA:n laki sanoo että kaikki amerikkalaisten firmojen hallussa oleva tieto on USA:n tiedustelun omaisuutta, riippumatta missä päin maailmaa se sijaitsee. Snowdenin paljastukset kertoivat USA:n harjoittavan tiedustelua myös teollisuusvakoilun nimissä, ei siis suinkaan ainoastaan terroristien etsintään. Iso osa suomalaisistakin startup-yrityksistä käyttää Amazonin palveluita. Kovin moni epäonnistuu koska kilpailija jenkkilästä sattui patentoimaan vastaavan tuotteen nopeammin. Ehkäpä kilpailija oli fiksumpi tai ehkäpä kilpailija sattui tietämään hieman enemmän. Ehkä sekin oli sattumaa, mutta ainakin pelinappulat on aseteltu mielenkiintoisella tavalla.

Kilpailu piristää

Ei ole huono juttu että Amazon kiristää verkkopalveluiden kilpailua. Terveen kilpailun merkki on kuitenkin vaihtoehtojen tarjonta. Se, että markkinoilla on maailman kahden rikkaimman miehen omistamia amerikkalaisia palveluita ei ole kilpailua. Moni EU:ssa toimiva kilpailija on teknisesti pätevä ja moni pohjoismaalainenkin tarjoaja pystyy kisaamaan erinomaisesti. Alma Media esimerkiksi käyttää kotimaisia tarjoajia. Nämä tarjoajat eivät kuitenkaan voi kisata medianäkyvyydessä jenkkien kanssa. Tavalla tai toisella, likaisella pelillä tai sattumalla, Amazon on ostanut Ylen markkinointitarkoituksiin. Se ei ole kilpailulle oikein.

Arvon lukijat, teillä on kaikki oikeus pistää tämä vastarannan kiisken piikkiin. Minä en juurikaan tarvitse Amazonin tai kilpailija Microsoftin pilvipalveluita. Näen niiden tekniset ominaisuudet mutta en pidä asiallisena siirtää kaikkea maamme tietoa Trumpin hoiviin. Toivoisin kovasti näkeväni edes joskus valtamediassa hieman kritiikkiä tälle estottomalle rakkaudelle jenkkiläisiä palveluntarjoajia kohtaan. Jos ei muuta niin edes vaihtotaseen alijäämän hillitsemiseksi.

Julkaistu

Ylläpidon tiedote – keskustellaan kommenteista

Kuten varoittelin, kommentointijärjestelmästä olisi tarkoitus keskustella. Avaan nyt keskustelun tähän ja totean että keskusteluaikaa on. Olen itse matkalla torstaista reilu viikon ja kentältä käsin en aio lähteä tekemään suuria muutoksia. Pohtikaa, miettikää, pallotelkaa, kysykää.

Optio 1: nykyjärjestelmä

Nykyinen kommentointijärjestelmä ei ole rakenteellisesti rikki. Pääperiaate on että blogin kirjoittaja hallitsee kommentit. On mahdollista että omien kommenttien muokkaukseen muissa blogauksissa löytyy asetusmuutos. Muilta osin tutut asiat ovat esim. taannoin lisätyt muistutukset ja kommenttien seuranta (oikean ylänurkan puhekuplanappi). Uusi henkilö voi pikarekisteröityä somen kautta, mutta ensimmäinen kommentti käy aina moderoinnin kautta.

  • Tuttu
  • Selkeä kynnys kommentointiin – vähemmän sivullisia mietteitä, mutta toisaalta turvallisempi keskusteluympäristö
  • Blogin sisäinen kommenttien seuranta-automaatti

Optio 2: nykyjärjestelmä + Jetpack-kommentit

Toinen optio on laajentaa nykyjärjestelmää niin, että myös ulkopuolinen voi kommentoida sometunnuksilla, ilman rekisteröintiä. Malli löytyy Jetpackin sivuilta. Jetpack on tämän blogialustan virallinen laajennus, joka hoitaa nytkin esim. muistutukset ja tilastot.

  • Blogin nykykäyttäjille tuttu; mikään ei muutu nykyisille käyttäjille
  • Potentiaalisesti lisää keskusteluvolyymiä – enemmän mielipiteitä, mutta myös enemmän yllättäviä tilanteita ja kenties moderoinnin tarvetta
  • Voi kasvattaa blogin suosiota myös muutoin – samat hyvät ja pahat puolet siinäkin
  • Teknisesti helppo muutos jonka voi myös perua

Optio 3: ulkopuolinen kommentointijärjestelmä Disqus

Blogikommentointi on aihe joka on kerännyt vaihtoehtoisia tekniikoita. Yksi varsin suosittu on Disqus, jota voidaan myös harkita. Kumpi on parempi, siitä on monia mielipiteitä. Joillekin disqus on kenties ennestään tuttu esimerkiksi Tivi-verkkosivustolta.

Tämä optio on täysi muutos, aloitamme kommentoinnin nollasta. Vanhat kommentoit voi varauksin siirtää uuteen, mutta jotain detaljeja voi hävitä. Kommentointi vaatii aina sometunnukset (Google, Twitter tai Facebook). Paljon lisää kikkoja ja ominaisuuksia tulee saataville. Kommentit muuttuvat vain kirjoittajan ja koko alustan moderaattorien hallittavaksi.

  • Täydellinen teknologiamuutos
  • Suosittu järjestelmä, varsin monipuolinen, mutta edellyttää myös opettelua
  • Blogaaja ei voi enää nykytavoin moderoida kommentteja (optioita tutkittava)

Muita mietteitä

Kommentointijärjestelmän mahdollisen muutoksen lisäksi mainittakoon että olen houkutellut palveluumme mukaan erään taiteilijapersoonan, jolta olen myös tilannut logon. Aiheena tulee olemaan Pirkanmaan maakuntaluonto. Luemme hänen mietteitäkin varmasti blogeista jossain kohtaa. Myös muuta ”täsmärekrytointia” on vähän harjoitettu. Logon avulla tulee pieni markkinointi mahdolliseksi jota voidaan tietyissä yhteisöissä toteuttaa YYA-hengessä. Rahaa en aio markkinointiin pistää, se on mediafirmojen hommaa se.

Ja viimeisenä muistutan siis, että minäkin tarvitsen välistä kuntoutusta ja sen myötä olen torstaista heikommin tavoitettavissa viikot päivät. Metsä hoitaa. Vilkaisen toki tänne ja reagoin kiireellisiin tarpeisiin, kirjoittelen jos jotain mieleen tulee. Kollegat pitävät alustan taustatekniikkaa pystyssä. Koitetaanpa kuitenkin olla kilttejä toisillemme, kuten tähänkin asti, jookosta?