Kyuu Eturautti

21.7.2018

Ylläpidon tiedote – näin reagoimme vihanpitoon

No niin, eihän sitä lopulta lomalla ehtinyt montaa tuntia olemaan ennen ensimmäistä ongelmaa. Nyt kun on palattu maisemiin, totean lyhyesti että mikä on ongelmallista ja mitä me semmoisille teemme.

Mikä on henkilöön käymistä?

Kun puhutaan kanssablogaajasta, et saa käydä toisen henkilön persoonaan. Et voi haukkua lain rikkojaksi ellei kyseinen henkilö ole saanut aiheesta lainvoimaista tuomiota. Et voi haukkua mulkvistiksi tai muuksikaan ikäväksi.

Saat sen sijaan aivan vapaasti olla sitä mieltä että henkilö esittää Natoa tai Venäjää myötäileviä mietteitä. Tämä ei ole eduskunta, täällä henkilön väitettä saa väittää valheelliseksi. Useimmitenhan kyse on väärinkäsityksestä, mutta vaikka henkilö valehtelisi päin naamaa, muistutan että a)sinäkin olet valehdellut elämässäsi ja b)se ei tee henkilöstä sen huonompaa, ei paskiaista, ei mulkvistia, eikä vihollisen agenttia.

Voit valita osallistutko keskusteluun vai et. Jos olet blogin kirjoittaja, sinä valitset minkä kommentin poistat. Saat niin tehdä, mutta saat myös varautua siihen että löydät tämän valinnan edestäsi. Voit hallita omaa blogaustasi, et koko keskustelua. Muista aina tämä. Kommenttien poisto pelkällä ”naamakertoimella” on ehkäpä vielä huonompi valinta. Ehkä kannattaisi kirjoittaa kirja blogauksen sijaan? Blogaukset kun on tehty kommentoitavaksi.

Reagoimme

Tämä on niin hiton yksinkertaista: kanssablogaajan henkilöä vastaan ei käydä. On kieltämättä joskus veteen piirretty viiva missä menee asiallisen ja asiattoman kritiikin raja, mutta on äärimmäisen helppoa pysyä tuolta rajalta kaukana. Jos raja ylitetään, seuraa varoitus. Jos se ei riitä, seuraa porttikielto. Sen pituus voi vaihdella.

Elämme täällä

Jokaista väittelyä Internetissä tai sen ulkopuolella ei voi voittaa. Se on hyvä juttu. Aika moniin väittelyihin on useampia kuin yksi oikea vastaus. Ja sitten ne makuasiat. Toiset tykkää muhkummasta ja sillä mennään.

Otettaisiinko iisisti? Haluaisin joskus käyttää aikaa ihan oikeiden blogausten kirjoitteluunkin enkä vain erätuomarina toimimiseen.

12.7.2018

Seksileluja ja viinaa!

No ei oikeasti, mutta joku Internetin viisas sanoi että trumputin on hyvä nimi seksilelulle. Toivottavasti asiaa varten on perustettu tutkimuskomitea. Siitä huolimatta ja sen myötävaikutuksella päätin kuitenkin ottaa vakavasti kantaa vakaviin asioihin. Ihan videokameran avulla.

Ensinnäkin mielenosoituksista totean sen että on hyvä kun ihmiset lähtevät kävelemään. Muistakaa pistää aurinkorasvaa ja venytellä. Kansanterveys kiittää mielenosoittajia. Some myös kiittää sitä kun miekkarireissun aikana ei ihan niin pitkällisesti ehdi raivoamaan somessa.

Sittemmin suurvaltojen tapaamisesta totean että vaikka en lähellekään Helsinkiä aio mennä, ymmärrän mitä on olla kahden tulen välissä. Järvellä ovat kuikat, pellolla joutsenet. Tässä välissä on aika ankeaa ja pelottavaa.

Lopulta rituaaleista sen verran että kävin tuossa ihan suurkaupungissa (Huittinen) piipahtamassa sen verran että ostin pitkäripaisesti rituaalituotteita. Minulla on venäläinen olut ja amerikkalainen olut. Aion ne juoda enkä aio nauttia kummastakaan. Hyi Venäjä! Hyi USA! Sitten aion huuhtoa sen hirveän maun pois kotimaisella vissyllä.

Tiivistän asian toteamalla että sen pituinen se. Hyvää trumputinta kaikille säädyille.

8.7.2018

Pekka Haavisto ja metsäpalovaroitus

Olin vapaaehtoisena avustamassa Tampereen herättäjäjuhlilla valokuvaajan ja kuvatoimittajan ominaisuudessa. Vaikken körtteihin tai kirkkoon kuulu, oli kokemus sangen valaiseva. Ehdin myös kuulemaan kansanedustaja Pekka Haavistoa pariin otteeseen sekä jopa vaihtamaan pari sanaa. Koitan nyt muotoilla blogaukseen sen mitä ei ehtinyt kiireessä sanomaan.

Kuivaa luvataan

Kesäkuussa maatamme vaivasi pitkä kuivuus ja metsäpalovaroitus oli tiukasti voimassa koko maassa. Pienikin kipinä saattaisi aiheuttaa tuhoa. Keskusteluilmapiirissämme sama tila on ollut voimassa jo vuosikausia. Keskustelun metsäpaloja syttyy sitä tahtia että leijonaosa palokunnasta on jo heittänyt hanskat tiskiin. Keskustelun vastuullisimmatkin osapuolet rakentavat kupliensa ympärille viimeisiä linnakkeita. Media juhlii sananvapauttaan metaforisin sotilaskulkuein miekkaa heiluttaen, erinäiset ammattiryhmät vaativat erillisiä lakeja oman etunsa varjelemiseksi. Uhka on heille toki todellinen, mutta erillislait eri ihmisille murtavat oikeusvaltioperiaatetta tehokkaasti. Ihmiset eriarvoistuvat vihan ympärillä tavalla, josta ei olla vielä edes keskusteltu. Leijonaosa päättäjistä sisällyttää jokaiseen lauseeseen uhkauksen, puhkuen salonkikelpoista vihaa jopa kellon ympäri. Voidaan oikeastaan sanoa että kaikki keskustelun metsät on jo poltettu maaperän viimeisiä bakteereja myöten.

Sitten meillä on Pekka Haavisto. Vasten niin oman puolueensa yleistä tyyliä kuin kansallista ilmapiiriäkin hän jaksaa lähestyä jokaista palopesäkettä sammutuspeitteen kera. Hän ei kuskaa bensakanisteria eikä heitä vettä rasvapaloon. En ole millään onnistunut löytämään häneltä vihaa sisältävää puheenvuoroa. Määrätietoisuutta toki on, mutta ei vihaa. Hänestä on tullut ehkä viimeinen palomies keskusteluilmapiirin liekkimeressä. On sääli että eduskunnasta ei toista löydy. Toisaalta historia opettaa että hyvän voima lähtee usein pienestä. Näen itse eduskunnassa pari potentiaalista tulevaa sammutuskaluston kuljettajaa. Jos toinen heistä tekisi tämän muutoksen ja levittäisi taas ajatusta edelleen, joku päivä heitä voisi olla jo pienen ryhmän verran.

Herättäjäjuhlat mielessä ehdotan että pyhästä kirjasta voisi löytyä tähän käypä metafora: synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Jos tuo pätisi, maassamme olisi uskomaton määrä synnittömiä. Kyse ei ole nähdäkseni siitä että vain viattomia kiusataan, vaan kyse on mittasuhteesta. Kukapa meistä ei olisi joskus tehnyt jotain typerää? Vaan onko esimerkiksi kontekstista irroitettu möläytys riittävä syy vaatia henkilön pahoinpitelyä vuodesta toiseen – etenkin kun viha on jo kauan sitten laajentunut somesta ja tätä nykyä pahoinpitelyn uhkaus toteutuu yhä useammin tosielämässä? Montako kertaa on oikein lyödä ihmistä oman käden oikeudella? Mikä on sopiva pituus vihan kestolle? Haavisto kertoi niin kolmen päivän kuin viidenkymmenen vuodenkin esimerkeistä. Surullista kyllä, pidempi esimerkki oli suomalainen.

Toivoa on hyvä odottaa

Ei ole mikään uutinen että pelkään aika lailla koko ajan. Niin luvattuja kuin toteutuneitakin uhkauksia on koko ajan ympärillä. Olen aivan liian vannoutunut (kupliintunut?) pasifisti käsittelemään näitä asioita järkevästi. Toivoa en kuitenkaan ole heittänyt kaivoon. Toivoa saa ystävistä, toivoa saa onnistumisista elämässä ja toivoa saa hyvistä, kauniista ihmisistä jotka kuulevat, keskustelevat ja ymmärtävät eivätkä keskity tuomitsemaan. Toivoa tähän maailmaan tulee joka kerta kun tiedän todellisia rauhantekijöitä vielä maailmassa olevan. Tiedän, että en ole ainoa joka tällä toivolla elää ja tiedän, että se toivo leviää pahimmassakin liekkimeressä. Hitaasti mutta varmasti se leviää. Viha vaatii polttoaineen mutta toivo ruokkii itseään.

Vihapuheen ja -tekojen tila on Suomessa ja maailmassa hirveä, eikä se tule paranemaan 16. päivän Helsingin konferenssissa. Menemme vielä rajusti alamäkeen ja sanokaa minun sanoneeni, maamme vihapuheiden kuolunuhrien määrä vielä kasvaa. Siitä on maailmalla kaikki merkit ja kovia olemme muuta maailmaa matkimaan. Joku päivä muutos parempaan kuitenkin tulee. Sitä voi joutua odottamaan, mutta se on odottamisen arvoista.

4.7.2018

Ylläpidon terveiset – vikatilanteiden selvitys

Tässä ei ole mitään maagista uutta mutta ajattelin hieman kerrata. Parilla henkilöllä on ollut somekirjautumisen kanssa haasteita joiden syytä ei ole pystytty idioottivarmaksi selvittämään. Kaikki ongelmat on ratkaistavissa ja vikahan voi olla tässä päässä, käyttäjällä tai aivan missä vaan välissä. Palasia on monia ja tärkeämpää on löytää ratkaisu kun etsiä syyllisiä. Oheisilla vinkeillä kuitenkin pääsee pidemmälle.

Somekirjautuminen vs somekommentointi

On kaksi aivan eri tekniikkaa kirjautua blogeihin sisään (etusivun ”kirjaudu sisään”) ja kommentoida sometunnuksella kirjautumatta (klikkaa someikonia kommentoi-boksissa). Vain kirjautumalla voi kirjoittaa blogeja ja kommentit näkyvät heti. Kuitenkin ongelmatilanteissa suosittelen testaamaan myös toista optiota. Se kertoo nimittäin jo paljon jos kommentointi somella toimii mutta kirjautuminen ei, tai päinvastoin.

Kuva olis kiva

Moni vianselvitys ei pääse pitkälle ilman ruutukaappausta ongelmatilanteesta / virheilmoituksesta. Sellaisen voi sähköpostittaa yllapito(ät)pirkanblogit.fi. Kerro myös mitä teit ennen virhettä, mitä klikkasit, yms. Toki joissain tapauksissa pystyn näkemään paljon virhelokeista, mutta aina en.

Voit kirjautua myös perinteisesti

Blogiin voi aina kirjautua myös salasanalla, vaikka olisitkin alun perin kirjautunut vain somen kautta. Tämä ei millään muotoa poista somekirjautumisen optiota, vaan toimii rinnalla. Voit omista asetuksista asettaa salasanan tai pyytää ylläpitoa tekemään sen puolestasi.

Somekirjautuminen voidaan nollata

Mikäli somekirjautumisen järjestelmän vika on ongelmien taustalla, somekirjautuminen voidaan nollata. Niin kauan kun et ole vaihtanut sähköpostiosoitettasi somepalvelussa, tämä on helppo juttu. Ylläpito poistaa somelinkityksen ja sen voi muodostaa takaisin kirjautumalla somen kautta uudestaan.

Voit myös soittaa

Jos blogaus pitäisi saada julki eikä mitenkään onnistu, ohjesivulta löytyy myös puhelinnumero. Vastaan jos vain olen semmoisessa paikassa että voin vastata. En suosittele tekstiviestejä, ne eivät ole erityisen toimiva tekniikka minulla ja jäävät herkästi tyystin näkemättä.

Voit nauttia kesästä

Blogissa on pysynyt aika kivasti käyttäjiä myös kesän aikana mutta rentoutuakin saa. Aion itse myös viettää tuossa 10.-20.7. välillä aikaa metsässä. Perustekniikka on jatkuvassa ylläpidossa kollegoiden toimesta, mutta emmeköhän itse kullekin suo taukoa, jos joku vaikea kysymys jääkin hetkeksi vastaamatta.

Pelin henki on yhteistyö

On todella ärsyttävää kun outo virheilmoitus käy päälle ja oikein mieluusti autan jokaisen sellaisen kanssa. Ei kuitenkaan kannata malttia menettää. Jos Googlen tai Facebookin kokoisetkin palvelut ovat joskus tuntitolkulla pimeänä niin sattuu sitä vapaaehtoisvoimin pidetyllekin. Puhaltakaamme yhteen hiileen myös ongelmien edessä niin aivan varmasti ne saadaan korjattua. Kukaan ei tahallaan riko mitään, mutta joskus ongelma koskee vain pientä määrää käyttäjiä, ehkä vain yhtä, joten vikaa on vaikea toistaa ja siten korjauksen aloittamiseen menee jokunen hetki.

30.6.2018

Cafe Rom – romanikahvilassa on ideaa, mutta…

Kotkaan perustettu Cafe Rom on romaniyhteisön pyörittämä kahvila jonka tarkoitus on hälventää ennakkoluuloja. Ajatukselle voi hetimiten nostaa hattua, mutta kun hommaa ei pyöritetä ammattimaisesti ja se tehdään verorahoilla, siitä jää sittenkin vähän kyseenalainen maku. Voisikohan saman tehdä paremmin?

Monta sanomaa, vaan mikä kuuluu?

Kertaan aloituskappaleeni perussanomaa: ajatus on hyvä. On aina hyvä juttu lähteä tekemään jotain konkreettista sen sijaan että vain valittelee someissa ja haastatteluissa miten ankeaa on. Maassamme on sen verran monta ns. ”oikeissa töissä” (hyh mikä termi) olevia romaneja että mitään syytä ei ole epäillä heidän kykyään pyörittää liiketoimintaa. Se johtaakin minut ihmettelemään että miksei sellaisella mallilla voinut lähteä nyt? Varmastikin tämä pistetään positiivisen syrjinnän piikkiin, vaan kun sen sanoman voi lukea positiivisen sijaan myös usealla tapaa negatiivisesti. Ovatko romanit niin surkeita etteivät he pysty normaalein pelisäännöin pyörittämään yritystä? En halua uskoa tähän. Onko kahvilakilpailulle vääristävää kun yksi yritys voi toimia maksamatta vuokraa ja löyhemmillä pykälillä? Ehkä. Ja tärkeimpänä, voidaanko tällaisella projektilla rakentaa lisää ymmärrystä romanien suuntaan? Kiikun-kaakun.

Tokihan tämän koko asian voi pistää vain yritystukien piiriin, vaan kun en ole niiden suuri ystävä. Terveessä yhteiskunnassa yritystoiminnan kynnys on matala tasaväkisesti kaikille. Kun yhtä yritystä tuet, samalla heikennät toisen toimintaedellytyksiä ja teet tämän yhteisillä verorahoilla. Koska yritystukia saavat vain kaunopuheisimmat päättäjien kaverit, ne luovat epätervettä kilpailua epätasaisella pelikentällä. Kun yhdistetään peliin sinänsä ymmärrettävä huoli romanikulttuurin ymmärryksestä, saatetaan hyvän tavoitteen alta kaivaa maata pois yhteisin rahoin. Osa ihmisistä varmasti lukee uutisen muotoon ”kivaa, lisää ymmärrystä” – vaan ovatko he niitä joilla ymmärrystä on jo ennestään? Entäpä ne, jotka lukevat uutisen muotoon ”taas verorahoilla hyysätään” – ketä he ovat?

Romanikulttuurin sisältä on vuosien varrella tullut hyviä ehdotuksia ymmärryksen lisäämiseksi. Monet menestyneet romanit ovat puhuneet esimerkiksi kunniaväkivaltaa, väistämisvelvollisuutta ja koston kulttuuria vastaan, saaden usein omien ryhmiensä vihat niskaansa. Ymmärrykseni mukaan nämä ongelmat ovat lopulta aika pieniä joten niitä vastaan puhumisen luulisi olevan helppoa. Useampi työnantaja on kritisoinut perinnevaatetuksen ongelmia työpaikoilla. Eiköhän ihmisen identiteetti ole sydämessä eikä kangaspalassa, joten tästäkin olisi helppo lähteä liikkeelle jos laittaisi kampanjaan vähän meteliä ja sisältä päin tulevaa rohkaisua.

Kupillisesta kulttuurimatkaan

Viimeisenä ehdotan että kahvilaprojektin perusidea on aivan mainio. Katsokaapa kaupunkiemme ravintoloita: eteläistä Amerikkaa, Himalajan maisemia, kaukoitää ja muita maita jos jonkinlaisia. Parhaimmillaan näiden ravintolan niin menyyt kuin somistuksetkin kertovat tarinaa toisesta kulttuurista erinomaisesti. Se on päteväksi todettu liiketoimintaidea jonka varaan voisi rakentaa. Etnisen ruoan ystävänä tulisin oitis maistamaan tarjontaa romanikulttuurin näköiseen kahvilaan. Subventoitu Juhlamokka termarista kunnan virastotalon nurkalla ei järin inspiroi, mutta kulttuurimatka maukkaan kupposen äärellä tuntuu mainiolta idealta.

Ounastelen, että jos Sipilä ja kumppanit nyt viitsisivät hieman keventää kaasua yritysbyrokratialta sen jatkuvan lisäämisen sijaan, maahamme voisi muutama kahvilakin ilmestyä lisää. Toivon hartaasti että näissä kahviloissa näkyisi mahdollisimman monia eri kulttuureja, sillä gastronomia on mitä kaunein väline uusien ymmärryksien ja ystävyyksien luomiseen.

30.6.2018

Ylläpidon tiedote: tietomurto Typeform-palvelussa

Ihan alkuun rauhoitetaan: kukaan ei ole murtautunut Pirkan blogeihin eikä kenenkään tietoja ole viety blogeista. Asia koskee blogien perustamisvaihetta ennen Pirkan blogien perustamista.

Lisätietoja Typeformin sivuilla.

Mistä kyse?

Kun Aamulehti ilmoitti blogiensa sulkemisesta, teimme Typeform-sivustolle avoimen kyselyn jossa kyseltiin mielipiteitä blogimaailman tulevaisuudesta. Vastauksia tuli muutamia kymmeniä. Kyselyssä kysyttiin mm. että pitäisikö Pirkanmaan alueelle olla vastakin blogipalvelu, miten se pitäisi toteuttaa, ym.

Typeformin tietomurrossa tämän kyselyn vastaukste on siis myös viety. Seassa ei ollut mitään nimi- tai yhteystietoja vaan ainoastaan juu/ei tyyppisiä vastauksia sekä muutaman lauseen kommentteja.

Mitä pitää tehdä?

Mielestäni ei yhtään mitään. Tällaisista aiheista tulee kuitenkin aina tiedottaa avoimesti.

26.6.2018

Pitäkää Behdad telkien takana!

Niin se vaan joskus käy että yksi tarkoitus johtaa kummasti aivan toiseen lopputulemaan. Olin kaupoilla tänään neljän korvilla Tullintorilla, kun kauppakeskuksen edessä alkoi mielenosoitus otsikolla ”Free Behdad”. Tietämättä asiasta pyysin saada jaossa olevan paperilapun, mutta lapun ojentamisen sijaan jakaja kävi päälle ja uhkaili. Hämmentyneenä, päätin ottaa selvää.

Heikot on hädät

Yleisesti nämä ”free xxx” -tapaukset liittyvät väärin perustein pidätettyihin tai kidnapattuihin journalisteihin, rötöksistä tietoja vuotaneisiin, yms. Muistan hyvin elävästi etenkin Alan Johnstonin kidnappauksen jonka takana oli joukko Li Andersonin hyviä kavereita Gazasta. Seurasin aktiivisesti myös Peter Gresten, Mohamed Fahmyn ja Baher Mohamedin pidätystä Egyptissä. Nämä mielessä olin melko lailla lähtökohtaisesti valmis tukemaan ajatusta ja meinasin näyttää peukkua marssijoille. Kun kuitenkin kävi miten kävi, päätin selvittää mikä ihme sai Tampereen vasemmiston sotajalalle. Taas.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole journalistista kyse, eikä ilmeisesti myöskään tekaistuin perustein pidätetystä henkilöstä. Kyse näyttäisi olevan subjektiivisemmasta tapauksesta. Varmistettua tietoa on olemattoman vähän, mutta vahvistamaton edistynyt spekulaatio osaltani näyttäisi viittaavan jotenkin ihmissalakuljetukseen, laittomaan maahantuloon ja väärän tiedon antamiseen viranomaisille. Iso media ei ole asiasta tehnyt mitään juttua ja ounastelen ettei se olisi helppoakaan. Se on hyvä niin, sillä mielestäni koko ”vapauttakaa henkilö x” tapaukset menettävät painoarvoaan jos jokaista pikkurikollista ruvetaan vaatimaan marssein vapaaksi. Sitä olisi etenkin Turkissa tyrkyn tällä hetkellä aikamoinen pino diktatuurissa vangittuja journalisteja, joita ei mielestäni kannata alentaa tuolle tasolle. Sananvapaushan toki antaa oikeuden marssia mille vaan ettei siinä mitään. Vaan olkoon tämä blogaus se tarpeellinen kysymys: miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Ehkäpä se sopii lisätä että mitään merkkiä en löytänyt sen puolesta että kyseistä Behdad-henkilöä olisi pahoinpidelty, kidutettu tai muutoinkaan kaltoin kohdeltu tai asetettu vaaraan. Mitenkäs kävikään pojalle joka huusi sudesta….

Oikeus päättäköön

No mutta, tämähän on ollut vain pohdintaa mielenosoituksesta. Entäpä tämä rähinöitsijöiden mielestä vapautusta kaipaava Behdad sitten? En tiedä. Minulla ei ole minkään asteen kompetenssia sanoa onko hän rehti vai rikollinen, laillisesti vai laittomasti siellä tai täällä. Ounastelen että n. 100% mielenosoittajistakaan eivät omaa tätä tietoa. Toki on tarinoita, kertomuksia, näkökulmia, googlen perusteella niin tallaajilta kuin terroristeiltakin. Mutta ne ovat tarinoita. Huhut syntyvät tarinan tarpeesta ja olenpa sellaistakin kuullut että ihmiset saattaisivat valehdella henkilökohtaisen edun saavuttamiseksi.

Lieneekin paras että tätäkään päätöstä ei tee väkivaltaan taipuvainen huutosakki, vaan virkavalta lakiin pohjautuen. Jos lait eivät tunnu oikealta, sitä varten on eduskunta. Heidän vaikuttamiseksi taas on parempiakin tapoja kun ohikulkijoiden päälle käyminen. Lopulta, katsoen miten mielipuolinen faniryhmä Behdadilla on, hän saattaa jopa olla paremmassa turvassa telkien takana kuin kadulla.

25.6.2018

Ylläpidon vinkki: kommentointi

Hei, pikainen vinkki uudesta kommentointijärjestelmästä. Sehän tosiaan sallii kommentoinnin myös kirjautumatta, eli blogin ulkopuolinenkin voi osallistua. Nyt moni blogin aktiivikäyttäjä on käyttänyt tätä toimintoa. Vieraiden kommentit pitää moderoida, eli ne tulevat viiveellä.

Kun kirjaudut etusivulta tuttuun tapaan, joko paikallisella tunnuksella tai somella, silloin kommentointi tapahtuu omalla tunnuksellasi ja kommentit näkyvät välittömästi.

En ihan hirmuisesti ole innostunut ajatuksesta että ulkopuoliset kommentit voisivat tulla läpi moderoimatta. Vaikka meillä on aika tehokas suodatin siinä (=se palikka joka pyörittelee aina pari sekuntia kommentin lähetysnappia painaessa) niin siltikin läpi voisi päästä tarpeettomia heittoja. Pitäisin mieluusti vastakin tämän ensimmäisen kommentin moderoinnin – ja vieraille jokainen kommentti on ensimmäinen koska vieraskommentoinnin idea on nimenomaan sallia kommentin jättäminen ilman rekisteröitymistä, ilman päätymistä meidän rekisteriin.

24.6.2018

Turvapaikanhakijoiden uhka on tosi

Tutun voivottelun, valittelun ja ”voisiko joku muu tehdä jotain” asenteen siivittämänä keskusteltiin ikuisuusaiheesta mm. 20.6. ykkösaamussa. Keskustelu etenee lähinnä alati syvempiin poteroihin joten ehdotan uutta näkökulmaa: turvapaikanhakijat ovat todellinen uhka, mutta turvapaikanhakijat eivät itse ole siihen syyllisiä.

Oikeusvaltiota ja prioriteetteja

Sanovat, että oikeusvaltiossa turvapaikkaprosessin venyminen kahteen-kolmeen vuoteen ei ole oikein. Ei se olekaan. Entäpä ne jotka ovat velkavankeudessa vuosikymmeniä? Entäpä ne jotka ovat hoitojonossa vuositolkulla? Entäpä ne, jotka eivät saa hoitoa koskaan? Entäpä pitkäaikaistyöttömyys? Nämä ovat yhtä kivuliaita, pitkällisiä, täysin oikeusvaltioperiaatteen vastaisia ongelmia jotka kohdistuvat syntyperäisiin Suomen kansalaisiin. Annanpa uutisia teille: turvapaikanhakijat ovat vain yksi oire oikeusvaltion puutteesta. Rehellisyyden nimissä kaikkiin näihin ongelmiin ollaan paneutumassa päättäjien toimesta, mutta se ei lohduta tässä ja nyt – ehkä ei koskaan.

Turvapaikanhakijat ovat uhka, sillä he osoittavat pelkällä olemassaolollaan esimerkiksi terveydenhoitopalvelujen surkean jaman. He ovat ihmisiä siinä missä matit ja liisatkin, hekin tarvitsevat lääkäriä eikä se ole heidän syytä. He kuitenkin tuovat esille terveydenhoidon karmean nykytilan. He ovat ongelma, koska heistä liian harva kotoutuu. Ilman heidän syytä kotouttamisjärjestelmämme on huono vitsi ja vastaanottokeskukset ovat lähinnä SPR:n rahantekokoneita, joissa tulijoita ei yritetäkään opastaa järkipohjalla. Se, että tulijoita ei kohdata oikein, ei ole tulijoiden vika, mutta muodostaa selvän uhan. Tokihan kotoutus on kaksisuuntainen tie, mutta voisimme keskittyä korjaamaan sen osan joka on käsissämme.

Turvapaikanhakijat ovat uhka, sillä he vääristävät työmarkkinoita. Sekään ei ole heidän vika, että joku on keksinyt ruveta rekryämään ihmisiä etnisin kriteerein, tuoden mukavan tuulahduksen Freudenthalin rotuoppeja nykypäivään. Turvapaikanhakijat ovat uhka, sillä huono kotoutus antaa mahtavat mahdollisuudet rikollisille kohdella heitä väärin työmarkkinoilla, oikeusavussa ja monessa muussa paikassa. Sekään ei ole heidän syytä. He ovat myös uhka firmoille, jotka tietävät montako kilotonnia turhaa paperisotaa, vääntöä ja jopa uhkailua TE-toimistolta tulee heti kun palkkalistoille ilmestyy yksikin mamu. Tässäkin syy kohdistuu tulijan sijaan byroslavian valtaistuimelle.

Ylikorostettu uhkakin löytää syynsä peilistä

Tietenkin osa uhasta johtuu siitä, että emme ole millään lailla pitäneet kirjaa tulijoista, selvittäneet heidän taustoja tai edes identiteettejä. Sen johdosta maahan on päässyt myös kourallinen aivan suoraa, henkilökohtaista uhkaa tuovia tahoja – terroristeja ja muita rikollisia. He ovat kuitenkin vähemmistö ja tämäkin uhka on tullut maahamme koska oma järjestelmämme on farssi vailla vertaa. Emme liene EU:n surkein tapaus, mutta surkea kuitenkin joten aika turha on omakehua harjoittaa virkamiesten toimesta. Tämäkin on osa järjestelmää jolla myös vilpittömästi turvaa hakevat, kotoutumiseen hyvin motivoituneet tulijat muuttuvat mahdollisuudesta uhaksi. Itse olemme petimme petanneet.

Turvapaikanhakijat ovat uhka, koska he ovat paljastaneet kyvyttömyytemme mukautua edessä oleviin haasteisiin. He ovat kuin pankkien stressitestit, osoittaen heikoimmat lenkit koneistostamme. Tuli heitä tänä tai ensi vuonna vähän tai paljon, he ovat jatkuva osoitus tästä, ellemme osaa ottaa päätämme pensaasta. Aloitetaan vaikka tästä: lobbarit kuuseen, järjestöt tarkkailuun, numerot pöytään, faktat fiilisten edelle ja ihmiset ihmisinä.

23.6.2018

Ylläpidon tiedote: katkos su 24.6.

Huomenna 24.6. iltapäivällä on tarkoitus hetkeksi aikaa pistää lappu luukulle ja koittaa etsiä pari vikaa.

Teema-alustan päivitys
Ongelma joka estää profiilin muutokset
Kommentointijärjestelmän päivityksen kokeilut

Tämän myötä tulee jossain kohtaa arviolta 15-30 minuuttia jonka ajan sivulla on vain ilmoitus huoltokatkosta.