Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Pikapesulla aatteet vaihtoon!

Liberaaleja, vihreitä ja humaaneja arvoja liputtavan arvovalinta on tukea brändiä joka rahoittaa republikaanipuoluetta ja Trumpia. Ihmisoikeuksista ja yksilön vapauksista huolestunut tukee brändiä joka kohtelee työvoimiaan kuin orjia. Monikulttuurisuuden ystävät tukevat brändiä jonka voitoilla ylläpidetään kiihkokonservatiivista kristinuskoa. Mitä ihmettä?

Niin helppoja pisteitä

Haluatko olla suuri sankari nuorten, vihreiden kaupunkilaisten silmissä? Se on helppoa: ryhdy haukkumaan presidentti Trumpia. Jos satut omaamaan vähän enemmän täpäkkää, hanki vaikkapa yksi mediatalo tekemään yksinomaan tätä. Tämän jälkeen saat vapaan kortin tallata ihmisoikeuksia ja finanssilainsäädäntöä miten päin vaan, etkä saa aiheesta juuri lokaa. Tähän tiivistyy Jeff Bezos, Amazonin perustaja ja omistaja, työntekijöiden oikeuksien tuhoaja, republikaanien rahoittaja, Bernie Sandersin verivihollinen ja bottiarmeijoin propagandasotaa käyvä herrasmies jota Suomen valtiokin rahoittaa miljoonilla vuosittain.

Haluatko tehdä pikaruoasta vihreää ja trendikästä, uusia kulttuureja syleilevää ja maiden rajoja murtavaa ihanuutta? Muutama mainoskampanja, muutama litra biopolttoainetta ja pari trendikkään nimistä tuotetta riittää. Tässä meidän kotimainen Hesburger, jonka omistajan suosikkeihin kuuluvat lukuisat konservatiivikristittyjen järjestöt Yhdysvalloissa ja muualla. Aikanaan huhuttiin että heidän rahoja on käytetty jopa pedofiilipappien puolustamiseen, mutta ainakin naisten oikeuksia poljetaan joka hampurilaisella. Vaan mitäpäs me siitä, kun heillä on aurinkopaneeli!

Firmaa ei haittaa yhtään se, että perustaja kuoli lähes marttyyrinä ja että häntä palvotaan organisaation toimesta kaikin keinoin. Lisää päälle vähän sateenkaarisanomaa ja liberaaleja haastatteluja liberaaleille medioille. Sitten voitkin ohjata firman voittoja ultrakonservatiiveille, harjoittaa tuotteiden valmistuksessa massiivista ympäristötuhoa ja ruoskia työntekijät itsemurhien partaalle. Ei ihme että Applen puhelimet kelpaavat cityvihreään ekokäsilaukkuun, vaihtoivathan he sentäs myymälänsä valaisimet vähävirtaisiksi! Sehän nyt on vain sivujuonne että valmistus on 99 prosenttia kulutuksesta…

Pikapesu on helppoa

Viher- ja valkopesu ovat tuttuja termejä. Itse haluaisin kutsua tätä jo pikapesuksi. Meille on niin hemmetin helppo myydä haluamiamme arvoja ja samalla sulkea silmämme faktantarkistukselta. Pikkuinen PR-temppu riittää niin lakkaamme näkemästä pahaa. Ilmiö ei suinkaan rajoitu vain yksilön fiiliksiin, vaan pikapesulla voidaan kiertää myös mustaa valkoisella. Esimerkiksi Ylen vastuullisuuden eettiset ohjeet eivät ole minkään arvoisia pikapesun jäljiltä, vaan varat voidaan käyttää ihmisoikeuksien vastaisesti – no problem! Yle ei toki ole ainoa esimerkki, myös moni muu julkisen sektorin toimija jättää omat ohjeensa lukematta pikapesusta puhdistuttuaan.

En kuitenkaan halua päättää tätä ikävään. On erinomaista että edes tiedostamme asiat kuten työntekijöiden asiallisen kohtelun, ihmisoikeudet ja vapaan demokratian. Meistä monella on sydän kohdallaan ja se on hyvä lähtökohta. Nyt kun vielä yhdistämme sydämeemme järjen ja varmistamme, että sydämen tahto todella toteutuu, voimme itse kukin parantaa maailmaa yksi pieni päätös kerrallaan. Niin kansalaisella, äänestäjällä, kuin kuluttajallakin on voimaa.

Julkaistu

EU on aurinkoisen päivän klubi

”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän. Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää.” Virallisen Neuvostoliiton vihaaman ja maailman rakastaman Vladimir Vysotskin sanat kaikuvat tänäkin päivänä heijasten EU:n tilannetta. Macron haluaa muutosta, EU uhkaa kuunnella kansalaisiaan kellojen siirtelyssä, mutta toisaalta maat ovat taloudesta, maahanmuutosta ja monesta muusta asiasta yhtä toistensa kurkuissa. Mitä EU:n pitäisi seuraavaksi tehdä?

Kun paistaa, on helppoa

Paita pois ja biitsille, ei huolen häivää päivänä aurinkoisena. Siinä on aika lailla EU:n toiminnan motto. Budjetti paisuu, korruptio rehottaa, mutta se ei ole ongelma koska menee hyvin. Vaan onko se todellinen ystävä joka ei hädän tullen auta? Presidentit Niinistö ja Macron haluavat puolustusnäkökulmaa. Se ei mielestäni ole ihan pöhkö ajatus. Eikö juuri isoimman hädän hetkellä pitäisi olla ystävän tukemassa? Sotilaallinen hätätilanne on mielestäni hädistä suurin. Jos pykälämme sanovat että luotien lennellessä yhteistyö lakkaa siihen pisteeseen, en koe kuuluvani solidaariseen yhteisöön. Tältä kantilta katsoen puolustusyhteistyö kuulostaa hyvältä.

EU on pysynyt pinnalla lähinnä hyvällä uskolla. Se on kaunis ajatus, mutta pelkkä ideologia ei riitä ikuisuuksiin. EU on luotu kestämään rauhaa, mutta ei sotaa – ei edes kriisiä. Ainoa kerta kun olemme olleet solidaarisia on hetki jolloin saksalaiset pankkiirit halusivat rahamme. Ukrainan osalta nostimme kädet pystyyn. Venäjän osalta ajamme monilla rattailla. Maahanmuuton ongelmia ei EU halua edes vilkaista, saati etsiä kompromissia. Maataloustuet ovat jumissa, rajapolitiikka sekoilee, parlamentti pendelöi eessuntaas ja kellojen siirtelyäkin on puitu vuosikymmen. Nyt luvataan näistä viimeiseen toimia mutta hän uskoo kun näkee. Jos näin yksinkertaisia asioita ei saada sovittua rauhassa, miten voisimme toimia yhdessä sodassa? Tältä kantilta katsoen puolustusyhteistyö kuulostaa katastrofilta.

Mielestäni parasta EU:lle olisi nyt äkkiä kerätä pari onnistumista. Kellot on helppo juttu, maahanmuutossa pitäisi ainakin edistyä mutta ennen kaikkea taloudenhoidossa pitäisi etsiä selkäranka. Lähes kaikki korruption ja huonon kirjanpidon vastaiset toimet on torpedoitu. Parlamenttikaravaanin kuskaus kylästä toiseen pitäisi lopettaa heti, heittäköön sitten vaikka kruunaa ja klaavaa paikan valinnasta jos ei muuta. Mitä tahansa EU haluaa tehdä välillä sivistynyt keskusteluklubi ja täysi liittovaltio, sen on ensin osoitettava perustason toimintakykyä. Sen on saatava kansalaisistaan yhä useampi hymyilemään, tai ainakin murisemaan vähemmän.

Viestintääkin kaivataan

Vielä erillinen keskustelu löytyy demokratiasta ja viestinnästä. EU:n korkeimmat päättävät tahot on valittu kroonisen epädemokraattisesti, suhmuroiden ja pienellä piirillä. Kellojen siirtely oli ensimmäinen vakavampi yritys kuulla kansalaisia. Tuore Brysselin koneen jakso käsitteli ilmiötä melko hyvin, osoittaen miten etäiseksi kansalaisistaan EU:n hallinto on rakentanut itsensä. Viestinnällisesti haaste on valtava, mutta todella mielenkiintoinen. Näen jo sieluni silmin tusinan ideaa millä EU voisi lähestyä kansalaisiaan ja herättää debattia yli maan rajojen. Mahdollisuuksia on, vaan mistä saataisiin tahtoa?

Suomalaisille, kuten kovin monille muillekin, EU on yhtä jännittävää ja maukasta kuin kraanavesi. Luulen että EU-asioissakin leijonaosa meistä on ns. tolkun ihmisiä. Se on hyvä lähtökohta suunnata parempaan päin. Se on myös ainoa mahdollisuus, sillä kovin monesta kriisistä EU ei enää selviä pelkästään sivusta seuraamalla.

Julkaistu

Puolustakaamme toimittajia ihmisinä

Kohu JSN:n ympärillä on kerännyt melkoisesti kierroksia. Se on omalla tavallaan jatkoa alkuvuoden vaatimukselle säätää laki toimittajien suojelemiseksi joka johti myöhemmin julkilausumaan. Molemmat tempaukset ovat omiaan someraivon luontiin ja lokeroinnin lisäämiseen. Ehdotan lokeroinnin vastalääkkeeksi katsantakantaa, jossa toimittajat nähdään ihmisinä.

Toimittaja ei ole hyvä ihminen

Hyvin moni meistä lukee aivan eri tavoin väitteen A ”toimittajaa uhkailtiin” ja väitteen B ”työntekijää uhkailtiin”. Miksi, kysyn minä. Toki toimittajat herättävät työllään tunteita, mutta niin tekevät automyyjät, rekkakuskit ja huoltomiehet, johtoportaasta puhumattakaan. Toisin sanoen, harvassa on työ jonka parista on tunteet poistettu. Somen myötä jokainen on potentiaalinen julkkis. Voit päästä julkisuuden myötä metodisen vihan kohteeksi vaikka tekemällä vääränlaisen taideteoksen tai koristamalla pihasi väärin – tai jopa vain tuntemalla väärän ihmisen. Toimittajat ovat usein vihan kohteina mutta eivät suinkaan yksin. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, he myös joskus kuplaantuvat aika pahasti, irtaantuvat todellisuudesta tai pahempaa. Jos papit ja poliisit lankeavat, niin myös toimittajat.

Kas kun toimittajat eivät ole hyviä ihmisiä. He ovat vain ihmisiä ja seassa on niin hyviä kuin pahojakin. He käyttävät samoja somekanavia kuin muutkin, observoiden samaa maailmaa kuin muutkin. Journalismi on titteli, työtehtävä, paikka, aika ja työkalut. Journalismin alan työpaikan saaminen ei nosta tai laske ihmisen asemaa tasavertaisena, kauniina, yksilöllisenä ihmisenä. Tämän pitäisi olla niin itsestäänselvää mutta se ei sitä vain tunnu olevan. Onko tämä kenties yksi somekuplan muoto? On hyvin yleistä että oman kuplan sisällä nähdään juuri omaan kuplaan kohdistuvat uhat paljon muihin kohdistuvia massiivisempina. Eivätkö toimittajat näe asiaa mitä ovat itse erinomaisesti tutkineet?

Tuomio luetaan

Tämä yhden hengen oikeuslaitos on täten asiaa pohtinut ja on täten valmis lukemaan kaksi (2) kappaletta tuomioita jotka mielestäni pitäisi panna täytäntöön.

  1. Toimittajat lakatkoon vaatimasta erityisasemaa lain edessä, sen sijaan yhtyköön verkko- ja muunkin vihan torjuntaan kaikkien ihmisten yhteisenä ongelmana, tutkien asiaa eri kanteilta ja etsien useita ratkaisuja vakavaan hätään.
  2. Toimittajien työn hedelmistä nauttivat lakatkoon näkemästä toimittajia eri arvossa kuin muitakaan ihmisiä. Uhkasakkona vaaditaan lukemaan sana ”toimittaja” tai ”journalisti” mielessään muodossa ”ihminen”.

Myös tuoreen JSN-asian voi käsitellä kuten työilmapiiriasiat yleensä. Jos on työpaikkakiusaamista, se tutkittakoon työehtosopimusten ja lain puitteissa aivan kuten millä tahansa työpaikalla.

Julkaistu

Pakkoko sitä on tappiolla myydä?

Allekirjoitan maanviljelijöiden ahdingon. Tiedostan, että tiloja menee nurin tuon tuosta ja yhä useampi tuote tulee jatkossa ulkomailta. Huoltovarmuutemme kärsii ja ainoa joka tilanteesta nauttii on S-ryhmä.

Mutta kun en ole maatalouspolitiikan ekspertti, olen vain pöhkö pieni yrittäjä, niin en ymmärrä. Jos minulta haluttaisiin ostaa huoltomies paikalle viikoksi sadalla eurolla, toteaisin että valitettavasti ei tule kauppoja. Tuohan tekisi minulle tappiota.

Niin mikä ihme siinä on että maanviljelijät sitten kauppaavat sitä maitoa, viljaa tai lihaa hinnalla, joka ei riitä kattamaan menoja?

Ja miksi ihmeessä heillä on massiivinen, rekkalavoittain rahaa syövä MTK jos se ei pysty edes tällaisessa hädässä tuomaan maanviljelijöitä yhteen?

Ja miksi meillä on valtaan valittu oikein kovapalkkainen ministeri, jos ainoa mitä hän voi todeta on että lapataan lisää verorahoja paikkaamaan kaupan katteita?

Auttakaa tyhmää hädässä…

Julkaistu

Touko Aalto ja turvapaikkakäsittelyn vastuu

Ruben Stiller tarttui pakolaisuuden ikuisuushaasteeseen taannoin, apunaan lakia vastustava järjestöedustaja sekä kaksi kappaletta kansanedustajia, sininen Simon Elo ja vihreä Touko Aalto. Jälkimmäisen sanoissa oli liian paljon asiaa että voisin leimata sitä yksiltään vihervasemmistolaiseksi populismiksi. Etenkin nyt Turun iskun muistopäivänä haluaisin katsoa asiaa rakentavalta kantilta.

Silmiä ei voi sulkea

Vaikkakin asiasta on selvästi useampaa kantaa, sanoisin että tuskin on savua ilman tulta. Turvapaikkahakemusten käsittely on kriisissä, kuten Aalto ilmaisee, mielestäni kestävin argumentein. Hän myös toteaa rehdisti että huono käsittely johtaa virheisiin molempiin suuntiin. Julkisuuden väitteistä virheellisten käsittelyjen osalta leijonaosa on vailla varmistettua faktapohjaa, mutta sekaan mahtuu myös tarkastelua kestävää kritiikkiä. Kun puhe on ihmishengistä, tässä kohtaa vähäkin on liikaa. Vastustin Sipilän maahanmuuttoaaltoa mutta vastustan ihmisoikeusloukkauksia enemmän.

Todennäköisesti ainoa inhimillinen ratkaisu välittömään nykytilaan on ottaa aikalisää ja käsitellä nykyiset hakemukset pidemmän kaavan kautta, tiedostaen että se tulee viemään aikaa ja maksamaan rahaa. Siitä on kuitenkin opittava. Sipilä itse sanoi että 10 000 ihmistä on kipuraja, mutta hän otti kuitenkin yli kolminkertaisen määrän ihmisiä joilta emme edes henkilöllisyyttä selvittäneet. Nyt ongelma on pahasti käsillä enkä voi nähdä oikeusvaltiolle mitään muuta vastausta kuin asian hoitamisen mallikkaasti. Sen jälkeen on nähdäkseni varmistuttava ettei ongelma voi toistua.

Siltä varalta että ihmisoikeudet eivät riitä syyksi, meillä on myös varsin looginen peruste tarkistaa hakemukset kunnolla. Kuten Aalto muistutti, kiireessä virheitä tehdään kahteen suuntaan. On siten mahdollista että hosumisen myötä maahan saa jäädä riittävän hyvin valehtelua osaava rikollinen. Hosumisen myötähän Turun terroristikin pääsi puuhailemaan, kun ei näinkään merkittävää rikoshistoriaa edes ehditty tarkistaa. Kiire ei saa olla tekosyynä tässäkään asiassa.

Sinivihreä havainto

On helppoa populismia sanoa tulevaisuuden varalle että lisää rahaa vain viranomaisille, piikki on auki. Valtion kirstu ei ole pohjaton eikä yksinkertaista rahan lappaamista saa koskaan hyväksyä purematta. Kaoottinen tilanne 2015 johti laajalti ulkoistetun oikeusavun käyttöön ja tämä puolestaan massiivisiin huijauksiin kun turvapaikanhakijoita tuli avustamaan jos jonkinlaisia saamattomia rahastajia. Hallituksen oli pakko puuttua tuohon ongelmaan, sillä se heikensi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Ongelma vaan on että hallituksen ratkaisu tukki yhden oikeusturvan ongelman ja avasi heti toisen. Näin suuren määrän käsittelyyn ei vain ole tarpeeksi resursseja ja siksi tingimme pelisäännöistä liikaa. Aallon esittämä ongelma johtuu Elon esittämästä ongelmasta.

Sen paremmin sodan kuin rauhankaan aikana riehumalla ja räyhäämällä ei tule hyvää. Olemme vihaisia sekä itse Turun iskusta että vaiheista jotka siihen johtivat. Se ei kuitenkaan muuta tarvetta korjata nykyiset ongelmat ja välttää tulevat. Oikeusvaltiota ei saa uhrata älämölyn alttarille. Nykytilanne on hoidettava kunnialla ja jatkossa meidän on ymmärrettävä rajamme. Se ei ole rasismia, vaan suoraselkäistä vastuullisuutta.

Julkaistu

Kansallissosialistinen medikalisaatio

Työpaikan lähiseutujen liikennemerkit ja sähkökeskukset on taas peitelty uusilla ilmoituksilla, tällä kertaa vastustaen kansallissosialistisen puolueen nousua Suomen Turussa. Liikennemerkkien tuhrimista lukuun ottamatta energinen mielenilmaus on hyvä merkki demokratian tilasta, mutta viestinnästä pystyy havaitsemaan melkoista dramatisointia. Pahoin pelkään että medikalisoimalla väärät mielipiteet saatamme pahentaa ilmapiiriä.

Volyymikysymys

Tarkistamieni tietojen mukaan kansallissosialistinen puolue ei ole saanut vaaleissa ääniä viime aikoina, Turussa tai muissakaan kunnissa. Luonnollisestikin tästä vaarallisesta aatteesta lainauksia ottava vastarintaliike on olemassa. Kieltämättä he lienevät maamme toiseksi vaarallisin äärijärjestö aika lailla kaikilla mittareilla, heti Isisin jälkeen. Tippaakaan en väheksy vastarintaliikkeen vaaraa, myrkyllisyyttä ja tuhovoimaa, mutta me puhumme onneksi vain parista sadasta hengestä. Pidän sinänsä täysin kohtuullisena heidän kutsumista natseiksi – sama aate, samat keinot.

Kun kuuntelee mieltään ilmaisevien näkökulmia, natseja tuntuisi kuitenkin maassamme olevan seitsennumeroinen luku. Esimerkiksi jokainen joka ei tuomitse SVL:ää, jokainen persujen, kepun ja kokoomuksen jäsen, kaikki heidän kannattajat perheineen, leijonaosa blogaajista, läjä toimittajia ja lista jatkuu. Oikeastaan volyymikysymyksen voi tiivistää siihen, kun ryhmä aktiivisia anarkisteja nimesi Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontulan natsiksi hänen kritisoidessaan pientä yksityiskohtaa erään anarkistin toimissa. Voin olla Kontulan kanssa vahvasti eri mieltä hänen suhtautumisestaan yrittäjiin, mutta hän on jokaisella sanan kauniilla merkityksellä sivistyneen suvaitsevaisuuden malliesimerkki. Ja siis myös natsi. Anarkistit lienevät ottaneet George Bush tyhmemmän tunnetuksi tekemän mietelauseen: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Kontulalla on kiihkeitä mielipiteitä, mutta äärikastiin en suostu häntä asettamaan. Joku muu suostuu.

Ameriikoissa medikalisaation surullisia esimerkkejä on runsaasti. Eräs lääkeyhtiö päätti varoittaa vuorotyötä tekeviä, ajoin väsymyksestä kärsiviä että saattavat kärsiä oudosta oireyhtymästä. Lääketiedettä taustalla ei ollut mutta kyllä vain pillerit tekivät kauppansa. Yhtäkkiä oli kymmeniä miljoonia uusia sairaita jotka eivät kärsineet mistään lääketieteellisin mittarein havaitusta taudista. Se johti tarpeettomaan lääkitykseen ja massiivisiin sivuoireisiin sekä myös todellisten oireiden marginalisointiin. Se on ongelma jotta tässä murehdin. Meillä on ihan oikea ja todellinen ongelma vastarintaliikkeen kanssa. Jos heijastamme jokaisen anarkistien ajatusmaailmaa kritisoivan natsiksi, emme arvosta todellisen ongelman ydintä. Metaforan tasolla voisi sanoa että varhaisessa vaiheessa havaitun syövän hoitokeinoksi nähtäisiin vain potilaan tappaminen. Pienikin erimielisyys kiihkomielisen huutosakin kanssa diagnosoidaan kansallissosialismiksi. Lääke on nyrkinisku. Saisinko toisen mielipiteen?

Kuiskaus jää huudon alle

Mielestäni ylivoimainen lääke ääriajattelua vastaan on yhteinen mieli dialogin puolesta, vastaan äärimielisiä julistuksia. Toivon demokratian puolesta että puolueet ovat vastakin eri mieltä veroista ja soteista sun muista, mutta heidän sietäisi olla samaa mieltä vähintään keskustelun tärkeydestä. Mitä enemmän lisäämme huutoa, sitä harvemman puhe kuuluu. Mitä enemmän asetamme ns. väärien puolueiden ihmisiä ali-ihmisten lokeroon, sitä vähemmän keinoja meillä on sen ongelman korjaamiseen, jota näin toimien väitämme korjaavamme. Kyllä, tämä on myös puoluetason ongelma, sen verran tehokkaasti turhan kiihkeitä mietteitä puoluekoneistojen voimin pyöritetään. Minkä puolueen kanssa ei voi jutella, mikä puolue on uhka Suomelle. Arvon kansanedustajat, pystytte kyllä parempaan.

Nyt ei ole oikea aika kertoa kuka ei saa leikkiä kenenkä hiekkalaatikolla. Uskokaa tämä: joka ikinen eduskuntapuolueista pystyy yhteistyössä muiden kanssa hoitamaan maata tyydyttävästi, eikä mikään niistä ole tässä suvereenin ylivertainen tai absoluuttisen kelvoton. Eduskunnassa on ehkä 200 toheloa, mutta 0 kansallissosialistia. Se on hyvä asia josta sopii pitää kiinni. Yhtä kaikki, toivotan asianomaisille äänekästä mutta rauhanomaista mielenosoitusta.

Julkaistu

Kauppasotaa pilvessä

Tuore artikkeli kertoo uusnatsisivuston poistamisesta verkosta. Tästä tuskin kukaan on pahoillaan, mutta tarinassa on ikävä sivujuonne. Poistoa ei tehty viranomaiskäskyllä eikä palvelun pitäjän toimesta, vaan pilvitarjoajan toimesta tuhoamalla koko palvelu verkosta. Uusnatseja meidän ei tule ikävä, mutta tämä avaa todella vaarallisen matopurkin.

Pilvipyramidin kerrokset

Tässä kohtaa Microsoft oli pilvialustan tarjoaja. Päinvastoin kuin ihmisoikeuksia omastakin toimesta aktiivisesti polkeva Amazon, Microsoft on tunnettu hieman tarkemmasta linjasta. Alustan tarjoaja vertaantuu tässä tontin vuokraajaan. Microsoft ei siis itse pyörittänyt palvelua jossa oli ongelmallista sisältöä, ei tehnyt sen sivustoja, sääntöjä tai ylläpitoa, ainoastaan ”vuokrasi sille tontin”. Itse palvelu, eli metaforamme talo, oli kolmannen osapuolen tekemä. Toisin sanoen, jos vuokraat tontin baarille ja baarissa lauletaan riettaita lauluja, tontin omistaja voi jyrätä puskutraktorilla baarisi maan tasalle. Tämä on konseptina häiritsevä ja on herättänyt huolta tietotekniikan alalla.

Edelleen, uusnatseja ei maailma kaipaa, mutta entäpä Trumpin kauppasota? Nyt palvelu ajettiin alas ilman edes oikeuden päätöstä, mutta käyttöehdotkin ovat tiukkoja. Oletetaanpa suomalainen firma joka kauppaa puurakentamista Iraniin tai vaikkapa hyla-maitoa Venäjälle. Microsoftin käyttöehdot ovat liittovaltion määräämiä, jolloin koko firman verkkopalvelut voidaan tuhota. Käytännössä firman liiketoiminta voi loppua siihen paikkaan. Entäpä jos firma ei edes tiedä verkkopalveluittensa olevan USA:n lainsäädännön alaisia? Microsoftin ja Googlen sähköpostipalvelut tiedämme, mutta esimerkiksi eräs varsin suosittu suomalainen yritysten maksuliikennepalvelu pyörii jenkkihallinnoidussa konesalissa. Lukuisat pienyrityksille suunnatut kirjanpidon, taloushallinnon ja tuotannon ohjauksen palvelut pyörivät USA:n lipun alla, vaikka niiden takana on suomalainen yritys. Jenkkipilveen ulkoistaminen on laiska tapa välttää tietyt vastuut omassa tuotteessa.

Olen valmis nostamaan hattua EU:lle tietosuojalainsäädännön kehityksestä. Sen sijaan kotimarkkinoita EU ei ole onnistunut rakentamaan. Vaikkapa Saksassa, Ranskassa ja Irlannissa on erinomaisia pilvipalvelun tarjoajia, mutta ne tekevät kauppaa lähinnä kotimaihinsa. Pienyrittäjän voi olla vaikea välttää joutumista jenkkilipun alle. Mielestäni nyt ei ole oikea aika olla laiska ja toivoa että kaikki menee parhain päin. EU haluaa jatkaa kauppaa Iranin kanssa mikä on hyvä juttu, mutta altistamalla lähes kaikki yrityksemme USA:n lainsäädännön alaisuuteen, tästä tulee mahdotonta. Tähän pitäisi nyt herätä. Ongelman ei tarvitse koskea Irania, vaan myös Venäjää, Kiinaa tai Turkkia. USA:lla ei ole pulaa vihollisista tai kohtuuttomista vastatoimista.

Kiina voi iskeä

Olisi vapaalle kilpailulle erinomaista saada amerikkalaisille jättipalveluntarjoajille todellisia kilpailijoita, ei vain kauppasodasta pakenemiseen vaan myös hintojen laskemiseksi ja tekniikan kehittymiseksi. Luulen kuitenkin että se kilpailija ei löydy EU:sta vaan Kiinasta. Kiina on ottanut kiinni ja mennyt osin ohikin amerikkalaisista teknologiajäteistä. Huawein ja Alibaban kaltaiset laitokset tarjoavat pätevää teknologiaa kilpailukykyiseen hintaan – ehkäpä myös vähemmillä poliittisilla riskeillä? USA:n maine tietoturvan osalta meni Snowden-paljastusten myötä ja Trump on tuhomassa maineen luotettavana kauppakumppanina. Tämän rinnalla Kiinan kyseenalaiset toimet saattavat jäädä kakkoseksi.

Erinäiset tilastot ovat osoittaneet että kaasu pohjaan ja silmät kiinni -tason pilvi-intoilu alkaa vähenemään. Pilvessä on paljon hyvää, mutta mihinkään teknologiaan ei pidä hypätä sokeasti. Viisas pomo herää riskiin nyt eikä odota sitä aamua kun sähkölukot eivät aukea, nettisivut ovat pimeinä ja laskutusjärjestelmä hukassa.

P.S. Älkää ihmetelkö jos televisiokuvanne pimenee seuraavan Trumpia kritisoivan uutisen julkaisun jälkeen. Yleisradiomme koko netti-, radio-, ja tv-tuotanto pyörivät myös USA:n lipun ja lain alaisuudessa.

Julkaistu

Ylläpidon tiedote: päivityksiä ja spammereita

Pari pientä tiedotetta.

1. Eilen oli jonkin aikaa kommenttijärjestelmässä virheitä. Valmistajalta oli tullut viallinen päivitys. Se korjattiin eilen illasta. Yhä on selvittämättä tuo moderoinnin oudot sähköposti-ilmoitukset, se vaatii enemmän aikaa.

2. Huomattavan jäykkä roskapostitushyökkäys on maamme pk-seudulta kohdistunut palveluun viime päivinä. Ette ole nähneet tuloksia, mutta kovasti se on työllistänyt. Syyllinen löytyi operaattorin kautta ja he ryhtyvät jatkotoimiin itse.

Eli nyt on mennyt aika paljon aikaa reikien paikkailuun, ei ole oikein ollut aikaa rakentaa uusia huoneita taloon. Mutta pinnalla pysymme sangen mainiosti.

Julkaistu

Viha on valtavirtaa, juhlikaamme!

Tuore Alma-tutkimus (myös Usarissa) kertoo että ilmapiiri ahdistaa, mutta hieman vähemmän tänä vuonna. Selitykseksi tarjotaan vihasivusto MV-lehden ajamista ahtaalle. On tietenkin ilahduttavaa nähdä ilmapiirin paranemista, mutta realisti sisälläni arvelee meidän lähinnä turtuneen jatkuvalle vihalle. Se ei ole juhlan aihe.

Emme odota muuta

Osuvasti uutinen lasten somekiusaamisesta osui samalle päivälle tutkimuksen kanssa. Somekiusaaminen on lähtökohta ja oletus, jokapäiväistä ja groteskilla tapaa ”normaalia”. Voi oikeastaan olettaa että mitä tahansa teet, saat siitä lokaa niskaasi. Se ei ole yllätys, se on oletus. Jaksoin todella ihmetellä miten Touko Aalto sai lokaa niskaansa biletettyään prideissä. Olisin tosi huolissani jos vihreiden pj ei bilettäisi prideissä enkä jaksa uskoa että tuo tapahtuma yllätti ketään. Silti asiaan piti reagoida sillä nykypäivän normilla, eli vihalla.

Katsokaa näitäkin blogeja. Onko yhtään blogausta josta joku ei pahoittaisi mieltään? Olemme mielestäni [puolueellisuusvaroitus] olleet keskivertonettiä siivompia, mutta yhtä kaikki pikkuasiat ärsyttävät. Aniharvoin on murinassa kyse mistään todellisesta ongelmasta. Otamme asiat myös niin hemmetin henkilökohtaisesti ja spekuloimme tangentin suuntaan. ”Taas ne vihreät”, ”taas ne persut”, ”taas se hallitus” – kuulostaako tutulta? Harvoin itse asiassa puolue nimeltä Vihreät tai Perussuomalaiset jotain tekee, tai hallitus lausuu, useammin se on joku sopivan läheltä näitä tahoja jolloin oletamme sen heti suureksi salaliitoksi joka tuhoaa kaiken meille tärkeän. Ja kun uhka on suuri, niin on reaktiokin – sitä itseään lentää enemmän kuin navetassa.

No hyvä on, pohditaan hetki positiivisia. On yksiselitteisen hyvä asia että MV-lehden johto saatiin oikeuden eteen. Epäilemättä se antaa hieman toivoa kun yksi sontakasoista on pihalta poissa. Se paitsi muistuttaa että edesvastuuseen voi joutua, mutta myös antaa kuvan siitä että siivousta tehdään. On kuitenkin varottava liiallista optimismia tai oletusta siitä että kaikki paha oli yhden miehen varassa. Vihasivustoja on useita lisää ja aivan kotimaistakin valehtelua, panettelua ja väkivaltaan kiihotusta löytää aivan liian helposti. Monien tällaisten palveluiden kehittämiseen ja vihan maksimointiin on käytetty huomattavasti aikaa ja vaivaa. Oi ja voi jos se aika olisikin käytetty rakentavammin.

Toivo ei ole menetetty

Vaikka miten olemmekin jo niin kyllästetty vihalla ettemme enää näe sitä poikkeavana, ei toivo ole menetetty. Todennäköisesti paras apu voisi olla pieni poliittisen ilmapiirin tervehdys sekä puolueissa että mediassa. Sen sijaan että näemme äärioikeistolaista, äärivasemmistolaista, anarkistista tai vaikka islamistista vihaa, meidän pitäisi ymmärttä että ne kaikki johtavat samaan pahaan. Tällä hetkellä aatteen laatu määrää reaktion tyypin. En epäile etteikö poliisi tutkisi jokaista viharikosta asiallisesti, mutta tietynlainen ilmapiiri herkentää ilmoitusherkkyyttä tiettyjen tahojen tekosista ja samalla nostaa kynnystä toisista. Turhan monen näkee purnaavan tuskissaan uhkailujen edessä, kun kokee ettei hänellä ole oikeutta mennä niistä poliisille. Se on huono tie.

Alman tutkimus oli sangen tarpeellinen ja valaiseva monelta kantilta. Prosenttimuutoksista huolimatta ilmapiiri koetaan hyvin ahdistavaksi, joten haaste on selvin luvuin esitetty. Toivotan Alman medioille onnea haasteeseen vastaamisessa. Ehkäpä tästä saisi johonkin sunnuntailiitteeseen vaikkapa koosteen puolesta tusinasta täysin erilaisesta nettivihan ilmentymästä?

Julkaistu

Asioiden oikeilla nimillä on väliä

Kävin taannoin keskustelun jota olen käynyt tusina kertaa ennenkin. Aiheena oli rasismin määritelmä. Keskustelu ei ollut turha ja termeillä on väliä. Fiksu ihminen ymmärtää mitä tarkoitetaan vaikka termeistä onkin monta tulkintaa. Kuitenkin kovin hutiloitu termien käyttö tarjoaa polttoainetta trolleille ja muulle vihanpidolle. Entäpä kun kaikelle ei edes ole sopivaa termiä?

Tätä mieltä olen.

Olivat termit mitä vaan, totean ensin omat pelisääntöni. Pidän vääränä kaikkea ihmisten eriarvoistamista synnynnäisten tekijöiden perusteella. Tällaisiin lukeutuu synnyinmaa, ihonväri sekä seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti. Minulle ihmisten eriarvoinen kohtelu on absoluuttisen väärin, kun sitä tehdään sellaisilla kriteereillä mihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Et voi tuomita ihmistä siitä mitä hän on, ainoastaan siitä mitä hän tekee. Siinä on punainen lankani, joka ei ole mihinkään muuttunut elinikäni varrella.

Sitten termeihin. Rasismi on termi jolle on liian monta määritettä ja tulkintaa. Olen jopa suurten medioiden ammattitoimittajilta kuullut keskenään pahasti ristiriitaisia versioita. Se on myös termi jota väärinkäytetään noin kymmenen kertaa kymmenestä. Pätevä ehdotus on rajata rasismi etnisyyteen – vaan kun etnisyyskin on tulkinnanvaraista. Osa etnisyyden määritteistä on selkeitä, kuten jo aiemmin mainitsemani alkuperämaa, ulkonäkö ja kieli. Joskus määritelmiin lasketaan myös henkilön valinnat elämässä ja tällöin luhistuu koko termistön korttitalo. Pahemman lisähaasteen saa muistaessaan että tietyt valinnat ovat joissain maissa ja olosuhteissa vapaita, toisissa eivät – ovatko ne siis osa etnisyyttä? Mielestäni ihminen saa valita oman elämänsä aatteet, mutta niitä ei tulisi käyttää yleisenä lyömäaseena esittämään kohtuuttomia vaatimuksia muille osapuolille. Milloin aate on aate, milloin tekosyy pahantekoon ja milloin osa etnisyyttä?

Palaan hieman aiempaan muistuttaen että Suomessa uskonto on henkilölle valinta. Uskontokunta puolestaan on organisaatio ja vertaantuu yritykseen. On aivan yhtä oikein kritisoida tietyn uskonnon valintaa kun on oikein kritisoida turkiskaupassa asiointia. On aivan yhtä sallittua kritisoida uskontokuntaa kuin firmaakin sen tekemisistä. Niin kauan kun yksilöön ei käydä käsiksi henkisesti tai fyysisesti, organisaation on siedettävä rajuakin kritiikkiä. Olen ollut uskontokriitikko iät ja ajat. Vuosikymmen sitten sain lähinnä jehovantodistajilta vihapostia kun heitä moitin. Kun myöhemmin kritisoin wahabismia, en menettänyt puhevälejä muslimeihin mutta herjat ja uhkaukset tulivat tuplat vahvempina puolestaloukkaantujilta. Sori vaan, mutta uskontolaitokset eivät ansaitse suojelua. Ym. elämäni perusarvo vaatii suojelemaan ihmisten oikeutta seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin. Kun jokin uskontokunta on sitä vastaan, en pidä kynttilääni vakan alla. Tiedostan ironian käyttäessäni Raamatun sitaattia tässä kohtaa. En pidä kirjojen polttamista hääppöisenä ratkaisuna.

Termeistä tunteisiin

Entäpä sitten syrjintä jonkin tason kattoterminä? Siltäkin termiltä on valunut voima pois. Joku päätti kehittää konseptin positiivisesta syrjinnästä joka jo sananpartena tekee tosi kipeää otsalohkossa. Syrjintä paha, paitsi kun se on hyvä, onko selvä? Jotkut pitävät syrjintänä sukupuolitettuja käytäntöjä myös silloin kun ne ovat toivottuja. Esimerkkinä tulevat Aamulehden pariinkin otteeseen esilletuomat tapaukset, joissa kaikki wc:t muutettiin sukupuolettomiksi ja tämä aiheutti paljon tarpeetonta huolta etenkin asiasta metelin nostaneille naisille. Muihin sukupuoliin itsensä lukevat sekä transihmiset tulevat paremmin huomioiduksi josta voi olla tyytyväinen, mutta toisaalta joiltain seksuaalinen itsemäärääminen ja yksityisyys vähenivät. Tokihan tähän olisi kompromissi tarjolla, mutta kompromissien elintila nykyisessä somekratiassa on kovin ahdas.

Entäpä ihmisten tunteet ja kokemukset? Totesin että uskonnot eivät ansaitse suojelua. Henkilökohtainen usko, se joka asuu sydämessä muttei kaduilla, on sen sijaan eri asia. Emme saa määrätä henkilölle mitä hänen pitää uskoa tai ei. Usko itsessään ei automaattisesti johda hyvään tai pahaan joten yleislinjausta tästä ei sovi julistaa. Haasteet yleensä alkavat kun aatteet kokoontuvat. Voin hyväksyä vaikkapa uskovaisen yhteisön mielipiteen jonka mukaan he eivät haluaisi homopareja siunattavan. Olen täysin eri mieltä, mutta en voi kokea omaavani oikeutta päättää mitä heidän päässään liikkuu. Mielestäni työnantajana haluaisin nähdä tällaiseen ryhmään kuulumisen riittävänä perusteena työnhakijan hylkäämiseen. Kyse on kuitenkin valinnasta. Henkilö valitsee tietoisesti että hän haluaa kohdella ihmisiä epäoikeudenmukaisesti synnynnäisen tekijän perusteella. Näin toimivaa henkilöä ei mielestäni voi asettaa asiakaspalvelutyöhön. Tässä on ristiriita lain osalta. Olen eri mieltä mutten tietenkään ole lain yläpuolella.

Parempi on näyttää esimerkkiä

On sanottu, että vapauden hinta on ainainen valppaus. Se melko suuri vapaus mitä Suomessa monet seksuaalivähemmistöt nyt nauttivat, on vielä verrattain nuori ja kansainvälisesti kaukana valtavirrasta. Se on vapaus jonka ylläpito ja edistäminen vaativat valppautta. Valppaus ei ole väkivaltaa tai kiihkoa, vaan tarkkasilmäisyyttä, tiedon vaalimista ja sanan säilän taidokasta käyttöä. Siten näillä sanoilla ja termeillä on väliä eikä ole yhdentekevää millä nimellä asioita kutsuu. Oikeaa sanaa ei useinkaan ole ja tulkinnanvaraisuutta piisaa. Vääriä sanoja voi kuitenkin välttää ja siten välttää tuhat kriisit, pienet ja isot, jotka voivat saada veljeksetkin tukkanuottasille vain sanavalinnan tähden.

Itse kukin voi näyttää esimerkkiä myös kohtaamalla toiset ihmisinä ja jättämällä tuomion julistuksen ensikohtaamista myöhemmäksi. Olen sanonut tyhmästi ja niin sinäkin. Olemme sotkeneet termejä, mutta mitäpä jos erimielisyytemme ovatkin vain tahroja paperilla? Mitäpä jos somekratian ulkopuolella meissä onkin enemmän ystäviä ja vähemmän vihamiehiä? Kuulkaamme siis kertomukset loppuun asti. Twitterin viestin mitta on hyvä renki, mutta huono isäntä.