Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Nämä asiat hämäävät Oulun jälkeisessä maailmassa

Oulun ja Helsingin seksuaalirikosepäilyjen myötä on paljon puhuttu, paljon poliitikkoja haastateltu, paljon sanottu fiksuja ja vähemmän fiksuja. Olen poiminut näistä muutamia asioita joita oma järjenjuoksuni ei oikein saa tajuttua. Tässä on kritiikkiä aika lailla jokaiseen poliittiseen suuntaan – vaan ehkäpä joku voisi valaista?

Prosentit ja uhrit

Olen mediasta saanut lukuja välillä 15-25% siitä, mikä on maahanmuuttajien osuus seksuaalirikoksissa. Joku sanoo että luku on vielä suurempi. Vaan vaikka se olisi 40%, silti enemmistö on suomalaisten tekemiä. Tietenkin suhteellinen osuus on aivan eri luokkaa, mutta se on hurja määrä lapsia joilta tuhotaan kenties koko elämä. Miksi on joidenkin mielestä niin väärin puhua myös keinoista joilla koko rikollisuuden lukuja saadaan laskemaan, oli tekijä mistä vaan? Toki olisi mukava nähdä että Suomessa edes joskus koitettaisiin etsiä sellaisia tapoja vähentää seksuaalirikollisuutta joka ei perustu toimiin rikoksen teon jälkeen, vaan enneltaehkäisyyn. En pidättele hengitystäni. Karkeastihan se menee näin: mitä tiukempi seksuaalinen yhteiskuntamoraali, sitä enemmän sen vastaista rikollisuutta esiintyy.

Sinkut ja perheet

Lähes järjestäen tässä aiheessa esiin nousseita, rikolliseksi epäiltyjä maahanmuuttajia on kuvailtu nuoriksi sinkkumiehiksi. He ovat lähteneet kotoa maailmalle elämää etsimään. Heillä ei ole vaimoa tai lapsia. Silti toistuvasti sanotaan, että perheenyhdistäminen olisi tapa välttää heidän päätyminen rikollisuuden tielle. Jos he ovat täysi-ikäisiä eikä heillä ole välittömiä perheenjäseniä jotka asuisivat samassa taloudessa, miten ihmeessä tästä voisi olla apua? Kuka sieltä kotimaasta pitäisi tuoda – lemmikkieläin?

Kulttuuritaustan vaikutus

Iltapäivälehdet ovat esitelleet irakilaisten naisten kertomuksia, joissa he ovat kommentoineet maansa kulttuuria varsin suorin sanoin. Naisia alistavia maan tapoja on kuvailtu selkeän yksityiskohtaisesti ja useaan kertaan maasta tulleiden toimesta. Kuitenkaan näistä ei olla saatu mitään älyllistä tai vastuullista keskustelua medioissa ja puolueissa, ainoastaan öyhötystä. Mielestäni asiasta voisi keskustella järkevästikin. Pelkäämmekö vieläkin näitä aiheita?

Mitattavat suureet

Tietenkään emme voi tietää jokaisen lakimuutoksen vaikutusta ennalta, mutta meillä on sekä kotimaasta että globaalisti huomattava määrä tietoa käytettävänä. Esimerkiksi rangaistusten koventaminen on monissa oloissa todettu jopa täysin tehottomaksi ennaltaehkäisyssä, joskin rikoksen määrityksen tarkennuksista tätä tehoa voi löytyä. Sana ”pelotevaikutus” tunnutaan hyväksyttävän täysin kiistattomana faktana tuon tuosta. Jos minä haluaisin vähentää rikollisuutta (ja niin haluankin), haluaisin pöytää numeroita ja tietoa, en huutoa ja moraalipaniikkia. Tehokkaita keinoja ei ole edes kysytty asiantuntijoilta, saati että niistä debatoitaisiin.

Mihin mennään?

Ollaan rehellisiä: tämä keskustelu on äärimmäisen vaikea käytäväksi. Vaalien alla se on täysin mahdotonta. Asiasta päättävien prioriteeteissa on vaalit, tulevat hallituskumppanit, omat sidosryhmät, mittava pelko siitä että media tarkoituksella ymmärtää sinut väärin ja tusina muuta asiaa. Lasten koskemattomuus ei mahdu sadan tärkeimmän asian joukkoon yhdelläkään puoluejohtajalla tai politiikan toimittajalla, eikä se helposti kiri tutkijoidenkaan listan kärkeen ainakaan Ylen radiohaastattelujen pohjalta.

Päätän tämän ulostulon positiiviseen ehdotukseen Kari Enqvistin sanoin. Pulaa on armosta ja anteeksiannosta. Vain niiden avulla voi keskustelu tervehtyä ja näin panikoinnin tilalle saadaan puhevälit. Ehdotus on hyvä, vain tekemistä vaille valmis.

Julkaistu

Mitä sanoisit irakilaiselle?

Heti alkuun: otsikossa voisi irakilaisen sijaan lukea esimerkiksi afghanistanilainen, turvapaikanhakija, jopa jehovantodistaja tai wahhabimuslimi. Oleellista kuitenkin on että puhumme yhteisöstä jonka jäsenistöstä pieni osa on esiintynyt ikävässä valossa ja koko yhteisön maine on julkisuudessa heikoilla jäillä. Mitä siis yhteisön muille jäsenille pitäisi, tai kannattaisi sanoa?

Optio A: perkele!

Perusreaktio on viha. Tämä yhteisö, sen kulttuuri, sen taustat ovat syynä esiin nousseeseen ongelmaan. Ajakaa heidät pois maasta, vainotkaa heitä, vähintäänkin tuijottakaa heitä bussissa ja syrjikää työmarkkinoilla! Vaikka reaktio on täysin luonnollinen, pitää suositella pohtimaan että miltä sinusta tuntuisi tässä kohtaa? Nimeä yksikin hyvä lopputulos tällaisella käytökselle.

Optio B: tui-tui, kaikki hyvin

Edellisen vastareaktio on voimakas puolustus. Mene yhteisön jäsenten luokse, kerro etteivät he ole tehneet mitään, tarjoa heille apua ja lisäresursseja. Luo heistä kuva maailman viattomuuden kulmakivenä. Puolusta heitä vihalta ja vastusta kaikkea kritiikkiä tätä yhteisöä vastaan. Yhtä lailla luonnollinen vastareaktio polarisoituneessa maailmassa, mutta lähes yhtä hyödytön. Kieltämättä nukut yösi optio A:ta paremmin näin toimimalla, mutta realismi käteen: suututat myös aimo pinon ihmisiä, pahennat yhteiskunnallista kriisiä ja ongelma jää korjaamatta.

Optio C: kiven sijaan auttava käsi

Jos optiossa A heitetään kivellä, vaihtoehtona on ojentaa kättä kaatuneelle. Etsi kompromissi kieltämisen ja syyttämisen välistä. Jotain tällaista: ”En syytä sinua, mutta olet parhain apumme ymmärtämään ongelmaa ja etsimään ratkaisua siihen.” Ei yritetä piilotella yhteisöä ongelmalta eikä demonisoida heitä, vaan aktivoidaan heidät osaksi ratkaisun hakemista. Annetaan heille mahdollisuus kantaa kortensa kekoon. Kun jätetään välistä pois poliitikot ja poliittiset järjestöt, pinnalle voi nousta yllättävän hyödyllisiä näkökulmia, kuten myös epämiellyttäviä totuuksia. Ennen kaikkea pinnalle pääsee tilaisuus inhimillisyyteen. Inhimillisyys kun on tuoreiden raiskausuutisten merkittävin uhri.

Tukea parempaan suuntaan

Olemme ylittäneet sen pisteen, että fiksuimmat toimittajakin joutuvat myöntämään tarpeen uudelle katsantakannalle. Tässä valossa ehdotankin jälleen että virallinen Suomi ryhtyisi siirtämään maassamme toimivan islamin tukemista ennen kaikkea reformaatioliikkeen, ns. euroislamin suuntaan. Moni tulija on voinut saada kotimaassaan hyvin toksisen uskonnollisen koulutuksen, äärimmäisen vääristyneen kuvan tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Mennyttä emme voi korjata, mutta voimme valita jatkaako hän tuota koulutusta Suomessa vai löytääkö hän islamista myös nykyaikaisen, kauniin sanoman.

Voimme sulkea rajat ja mitä ilmeisimmin myös sydämemme. Josko kuitenkin vielä kuultaisiin hetki järkeä. Maassamme on merkittävä määrä turvapaikanhakijoita niistä maista, jotka esiintyvät rikostilastoissa ikävästi. On vain ja ainostaan meistä itsestämme kiinni ovatko he ongelmien edessä riski vai voimavara.

Julkaistu

Sinne meni vasemmisto ja oikeisto

Tuon tuosta esitetään että vasemmisto ja oikeisto ovat menneen talven lumia puoluepolitiikassa, eikä näitä termejä enää tarvita. En tietenkään rohkene ryhtyä vastarannan kiiskeksi, vaan osoitan länsinaapurimme avulla että asia on just det.

Mitä tahansa paitsi sitä mitä haluamme!

Ruotsin hallitussoppaa koitettiin keittää pari kuukautta sitten paikallisen maltillisen oikeistopuolueen eli ns. Ruotsin Kokoomuksen johdolla. Pääministeriehdokas Ulf Kristerssonin yritys kaatui, koska oikeistoblokki ei hyväksynyt ajatusta oikeistolaisesta hallituksesta.

Tänään uutisoitiin demaripohjaisen hallituksen murheista, kun pääministeri Stefan Löfven ei saanut hallitukselleen tukea. Tällä kertaa ongelma oli puolestaan siinä, että vasemmistoblokki ei hyväksynyt ajatusta vasemmistolaisesta hallituksesta.

Vielä kerran!

Kerrataanpa. Oikeistohallitusta vastustaa oikeistoblokin oikeistolaista politiikkaa ajava jäsen, perusteenaan pelko siitä että hallituksesta tulee oikeistolainen. Oikeistoblokin oikeistolaista politiikkaa ajava puolue sen sijaan hyppäsi tukemaan vasemmistoblokin vasemmistolaista politiikkaa, mutta sen puolestaan kaatoi vasemmistopuolue. Ruotsissa siis hallitukset eivät suinkaan kärsi opposition tai kilpailevien puolueiden ongelmista, vaan hallitustoiveet kaadetaan omien toimesta.

Jos siis vasemmistolainen hallitus on ongelma vasemmistolle ja oikeistolainen hallitus ongelma oikeistolle, eiköhän voida haudata nämä termit samaan arkkuun ruotsalaisen sotamenestyksen kanssa. Heja Sverige!

Julkaistu

Reagoinnin tasoja

Voimme puhua rikosuutisista, sotesta, väyläremonteista tai vaikka naapurin äänekkäästä kitaran soitosta. Aina kun joku asia nappaa, se herättää reaktioita. Sovellan Viktor E Frankl:n kuuluisaa lausahdusta mitä tulee syyn ja seurauksen väliseen hetkeen. Haluaisin hetkeksi nostaa esille keskustelua sinänsä täysin luonnollisista ja ymmärrettävistä reaktioista karmeiden uutisten äärelle.

Esimerkin kautta

Otan siis esimerkiksi tuoreet uutiset lapsia kohtaan tehdyistä seksuaalirikoksista, koska se nyt on pinnalla. En aio puida näitä tapauksia itsessään, vaan listaan reagoinnin muotoja pohdittavaksi itse kullekin.

Välitön, harkitsematon viha:
Tähän menevät kommentit kuten maahanmuuttajien laaja leimaaminen, vaatimukset rajojen sulkemisesta, kuten myös syyllisten etsintä, ministerien haukkuminen. Kyse on välittömästä reaktiosta joka muodostuu henkilön aiempien aatemaailmojen pohjalle.

Välitön, harkitsematon vastareaktio:
Yhtä lailla välitön ja olematonta harkintaa soveltava reaktio on koittaa siirtää huomiota pois asiasta – suomalaisetkin raiskaa, maahanmuuttajia ei saa syyllistää, yms. Myös tässä kohtaa etsitään syyllisiä rasisteista, huonosta kotoutuksesta, yms.

Välitön itsestäänselvyys:
Tässä esimerkissä etsitään turvallisia ja itsestäänselviä vastauksia. Tarkoituksena on osoittaa ”hei, minäkin huolestun” tavalla joka ei suututa suoraan ketään, siten tämä malli on poliittisten johtajien suosiossa. Vaaditaan lisää poliiseja, parempaa kotoutusta, tutkintarauhaa, pidempiä vankilatuomioita, yms. Saatetaan myös spekuloida katalyyttejä, koska suorien syiden listaaminen herättäisi liikaa tunteita. Puhutaan syrjäytymisestä, osattomuudesta, yms.

Välillinen itestäänselvyys:
Mikäli aikaa ja järkeä piisaa, voidaan edellinen toteuttaa myös lisäämällä kontekstin tuntoa, asiantuntijalausuntoja ja pohdiskeluja. Etsitään yksityiskohtaisempia ajatuksia ja täsmätoimia, mutta yhä turvallisia ja mauttomia ratkaisuja joita pyritään kuitenkin hieman perustelemaan.

Pohdiskeltu aatteen mukainen reaktio:
Tässä kohtaa on jo nukuttu yön yli. Pohjalla on yhä oma aate, joka kallistuu enemmän maahanmuuton puolelle tai vastaan. Etsitään realistisempia, maltillisia mutta silti selvästi yhteen suuntaan kalleellaan olevia vaatimuksia, esimerkiksi maahanmuuton rajaamista tai poliittisia malleja joilla rikollisten karkoitusta voidaan sujuvoittaa. Toisella puolen mielipidekenttää voidaan vaatia humaanimpaa maahanmuuttopolitiikkaa, perheiden yhdistämistä, maahanmuuttajayhteisöjen voimakkaampaa tukemista, yms.

Rauhassa pohdiskeltu neutraalimpi reaktio:
Tämä on vielä näkemättä, nimittäin pitkään pohdiskeluun, kattavaan asiantuntijanäkökulmaan ja vailla poliittista väriä etsittyyn taustasyiden ratkaisuun. Tämä on hyvin vaikeaa, koska mielipide on usein vastoin välitöntä reaktiota. Esimerkiksi rangaistusten koventaminen on kansan suosiossa, mutta numeroiden valossa se voi jopa pahentaa ongelmaa. Toinen ongelma on että pitkäjänteinen taustasyiden korjaaminen näkyy hitaasti. Nyt tehtävien toimien hyödyt voisivat näkyä vasta vuosien päästä. Lisäksi tällaiset ajatukset nähdään usein uhkana molemmilla puolin poliittista kenttää ja keskitien kulkijoiden herjaaminen on aikamme vahva ilmiö.

Pohdiskelkaa!

On helppoa ja luonnollista reagoida välittömästi joko kovaa vaatien tai laimeita itestäänselvyyksiä ladellen. Siten on varsin luonnollista että blogit täyttyvät näistä aatteista. Pohdiskeltuja mielipiteitä ei juuri näy ja jos näkyy, niitä ei juuri kommentoida. Se on sääli, sillä voimakkaat reaktiot lähinnä herättävät voimakkaita reaktioita kahta puolen. On selvästi osoitettu että kovin voimakkaat poliittiset mielipiteet aiheuttavat myös yhä voimakkaampia vastareaktioita, usein jopa pahentaen sitä ongelmaa jota vastaan halutaan toimia.

En sano että unohtakaa kaikki mitä ajattelette ja tehkää toisin. Sanon, että pysähtykää hetkeksi pohtimaan. Ottakaa se aika, pysähtykää ennen reagointia, käykää ajatuksenne kanssa lenkillä mielikuvituksen tulevaisuudessa. Pohtikaa reagoinnin vaikeaa lajia.

Julkaistu

Ylläpidon tiedote – viikonloppuna 11-13.1.2019 huolto

Tänä viikonloppuna, 11.-13.1.2019, tehdään aiemmin varoiteltu isompi ohjelmiston päivitys.

Mitä tästä seuraa viikonlopun ajan?
Katkoksiin, virheilmoituksiin ja uudelleenkirjautumisiin voi varautua. Palvelu tulee olemaan myös jonkin aikaa, ehkä puolesta tunnista tuntiin, semmoisessa tilassa että sivusto antaa vain virheilmoituksen. Tämä siksi, että rajoitan pääsyn vain ylläpidolle hetkeksi. Näin voin varmistaa päivityksen menneen läpi ok – ja jos ei mennyt, voin palauttaa varmuuskopioista vanhan. Kaikkineen työ vie muutaman tunnin mutta katkos jäänee tätä lyhyemmäksi.

Mikä muuttuu?
Suuria muutoksia ei tule. Blogin kirjoitusnäkymään tullee hieman parannuksia ja helpotuksia. Enemmän muutosta on pinnan alla.

Ajan myötä ylläpidolle avatunee mahdollisuuksia parannella sivuston ulkonäköä ja tuoda uusia toimintoja. Näihin mennään vähitellen, kun ensin varmistetaan perustoiminnallisuus.

Miksi?
Näinkin avoimen verkkopalvelun on pidettävä päivitykset ajan tasalla aktiivisesti, jotta sivusto pysyy turvallisena.

Mikä hajoaa?
Ollaan rehellisiä – jotain outoa ilmenee varmasti. Tein jo kokeeksi tämän päivityksen tästä sivustosta otetulle kopiolle, eikä mitään hätää ilmennyt, mutta en sillä tietenkään kaikkea näe. Lieveilmiöistä kannattaa keskustella tai sähköpostittaa yllapito(ät)pirkanblogit.fi. Keskustelu blogeissa on myös tervetullutta, mutta pyydän että ei avata useaa blogausta tästä aiheesta. Jos kaveri on jo avannut keskustelun päivityksen jälkeisistä ongelmista, jatka kommentoimalla sitä.

Mitä minun blogaajana kannattaa tehdä?
JOS kävisi niin huonosti että päivityksen jälkeinen ongelma pakottaisi varmuuskopion palautukseen, on riski että viimeisen muutaman tunnin tai jopa parin vuorokauden blogaukset menetetään. Varmistahan siis, että tekstisi ovat tallessa myös koneellasi. Riski on pieni, muttei vara venettä kaada.

Julkaistu

Kyllä me niin yllätyimme!

Hesarin niukkuuskysely sai ansaittua huomiota mediasta toiseen. Asia on äärimmäisen tärkeä, mutta uutisoinnin tyylistä paistaa suorastaan häpeällinen mainostemppu, jonka nimi on ”en olisi uskonut”. Kaikella kunnioituksella, vähänkin silmät auki pitävälle tutkijalle tai journalistille tuloksessa ei ollut mitään yllättävää.

Vakaan maan syndrooma

Olen nähnyt läheltä mitä köyhyys tekee, ja totta puhuen minulla ei ole ollut edes hurjasti lähipiirissä ihmisiä joita köyhyys koskee. Luen uutiset ja kuuntelen vähän radiota ja jo sillä pohjalla voin todeta että kyselyn tuloksissa ei ollut mitään yllättävää. Epätoivo tulee sisältä ja ulkoa, joka suunnasta ja kaikki mahdollisuudet itsensä auttamiseen voivat ajaa vielä pahempaan. Et voi auttaa itseäsi, et lähimmäisiäsi, et saa apua sairastuessasi, tietä ulos ei ole. Samalla vierestäsi ajaa pomo ohi Teslallaan, sillä jonka hän hankki verosuunnittelussa säästämillään rahoilla. Ja kaiken päälle valtiovalta haukkuu sinut syylliseksi jokaiseen maailman ongelmaan. Ihan oikeasti nyt, jos moinen ei aja ihmistä täydelliseen epätoivoon niin mikä sitten?

Uskon kyllä, että poliittiset johtajamme tiedostavat ongelman enkä usko että yksikään eduskuntapuolueiden johtajista olisi niin kyyninen ettei haluaisi asiaa autettavan. Vaan kun sitten tulemme vakaan yhteiskuntamme toiseen puoleen: vakaus meinaa myös kiveen hakattuja toimintatapoja. Todellinen toiminta köyhyyttä vastaan edellyttäisi niin monen saavutetun edun lakkauttamista, niin monen poliittisen suojatyöpaikan loppumista ja niin suurta ajattelun muutosta ettei se vaan voi tapahtua meidän perinteisen vakaan politiikan menetelmillä.

Ongelma ei millään muotoa ole liian iso korjattavaksi, eikä se edellytä väkivaltaista vallankumousta. Se kuitenkin edellyttää ennennäkemättömän avointa, äärimmäisen nöyrää ja uskomattoman pyyteetöntä asennoitumista uuden eduskunnan eteen tulevaan sosiaaliturvan uudistukseen. Ehkäpä jokaisesta puolueesta pitäisi valita pari järjen ääntä hoitamaan asiaa – jäseniä, joilla ei ole suurta intohimoa puolueen banderolliin, mutta reilusti osaamista, järkeä ja sydäntä kansan yhteisen murheen edessä. Tietenkin jokaisen puolueen osaamisella on tässä käyttöä, mutta nyt se pitäisi käyttää kaikkien hyödyksi, ei toista puoluetta vastaan.

Nyrkkitappelu vai jaettu haaste?

Nyt palaammekin takaisin siihen mediaan, mitä mielestäni voi hieman kritisoida tästä liioittelevasta ”ohhoh, enpä olisi uskonut” -asenteesta. Ei kaikesta tarvi tehdä draamantäytteistä lööppiä. Sama media voi myös päättää minkälaisen asenteen se sparraa puolueisiin kevään vaaleja edeltäen. Luodaanko suuri vastakkainasettelu, täynnä viholliskuvia ja vihanpitoa? Vai rakennettaisiinko mieluummin yhteinen haaste, tulevaisuuden mielikuva paremmasta Suomesta jonka rakentamiseen halutaan kuulla kaikki hyvät ideat?

En joudu etsimään pitkään kirjoitusta, jossa tietty aate, puolue tai päättäjä nimetään absoluuttiseksi esteeksi hyvinvoinnille. Niistä on ylitarjontaa. Mitäpä jos edes pari niistä vaihtuisi kädenojennukseksi? Jos se yhtään auttaa, köyhyyttä ja epätoivoa vastaan tehokkaita toimia tehneet päättäjät muistetaan varmasti hyvällä tulevaisuuden tutkijoiden toimesta. Jos ego on se millä Suomi pelastuu, mikä jottei.

Julkaistu

Miksi Viron tietoturva on retuperällä?

Aivan vilpittömästi voi kehua Viron asennetta tietoyhteiskuntaan. Siellä tietotekniikan osaamista arvostetaan korkeinta poliittista johtoa myöten, projekteja osataan johtaa ja uusia asioita tehdään kohtuullisella budjetilla. Silti, jostain syystä maan tietoturva on keskimäärin todella heikossa hapessa. Spekuloin mahdollisia selityksiä.

Naapurin vaikutus

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Venäläisillä on aika huomattava edustus kansasta ja heistä kovin moni kuuntelee tietoturvavinkkinsäkin Venäjän medialta. Luottoa etenkään länsimaiseen tietoturvatekniikkaan ei ole ja yleinen asenne tietokonejärjestelmien ylläpitoon on lähinnä ”yks lysti”. Venäjä on tietotekniikan perämetsä ja sama asenne voi kulkea venäläisvähemmistöjen matkassa moniin maihin.

Tulotaso

Viron tulotaso on kehittynyt vuosikymmenten varrella, mutta on vielä kaukana vaikkapa Suomen tasosta. Monet uusimmat tietotekniset vimpaimet ja sovellukset maksavat siellä kuitenkin yhtä paljon kuin täälläkin. Omien kokemusten mukaan varsin ikääntyneitä järjestelmiä näkyy käytössä laajalti, eikä niihin välttämättä ole edes saatavilla moderneja tietoturvaratkaisuja. Toisaalta, saatavilla olevat optiot voivat tuntua liian hintavilta, jolloin tietoturvasta tingitään helposti ensin. Nämä ongelmat koskevat niin operaattoreita, muita yrityksiä kuin kuluttajiakin.

Valistus tulee perässä

Suomessa valistus tietoturvan perusteista on melko aktiivista niin eri medioissa kuin valtiovallan toimestakin. Olisi toki parempi jos maamme valtiovalta noudattaisi itsekin omia ohjeitaan, mutta kansalaisille oppi on ainakin mennyt perille. Ehkäpä Virossa ei vielä ole moinen sivistystyö päässyt riittävään vauhtiin, jolloin ihmiset eivät osaa tietoturvan perusniksejä kovin laajalti. Tässä on kiintoisa ristiriita. Suomessa julkishallinnon tietoturva on surkeaa kun taas kuluttajilla ja yrityksillä se on varsin hyvällä tasolla. Virossa julkishallinnon tietoturva on laadukasta, kun taas kuluttajilla ja yrityksillä heikkoa.

Liian uutta

Villi kortti voisi olla eräänlainen vastakohta toiselle teorialleni. Virossa on kehitettykin monia älykodin laitteita ja ehkäpä ne ovat myös suuressa suosiossa omalla kansalla. Näissä laitteissa tietoturva on ala-arvoista. Jos maa on täynnä uusien trendien laitteita, se on myös täynnä erittäin trendikkäitä tietoturva-aukkoja.

Tästäkin voi oppia

Itse asiassa tämä blogialusta on hyvä tapa seurata myös Viron tietoturvan tilaa. Koko Pirkan blogien historian ajan ovat virolaiset kaapatut koneet olleet hyökkäämässä tänne päin yhtä soittoa, jopa useita kertoja päivässä. Samaan aikaan Suomesta on tullut tasan yksi tällainen hyökkäys ja sillekin operaattori pisti stopin nopeasti. Tämä seuranta antaa hyvän mahdollisuuden pitää silmällä tilannetta ja katsoa mihin suuntaan kehitys kulkee.

Viro on ihailtava esimerkki tietoyhteiskunnan kehityksestä, varjopuolineen kaikkineen. Siitäkin voi oppia yhtä ja toista. Jos vetoa pitäisi lyödä, arvelisin että tilanne kehittyy siellä parempaan päin. Voisinpa olla yhtä optimistinen Suomen tilanteesta.

Julkaistu

Netflix kokeili interaktiivista TV-viihdettä

Netflix-videopalvelun uusi tuotanto, Bandersnatch, on mainittu lähes joka mediassa (esim. Ylellä) – mutta ei vielä Pirkan blogeissa. Korjataanpa asia ja koitan kuvailla mistä on kyse, mitä pidin ja mitä tämä voi tarkoittaa TV-viihteen tulevaisuudelle. Väittäisin, että Netflix on tehnyt jotain varsin tuoretta ja kiintoisaa.

Kaukosäätimelle käyttöä

Niille jotka eivät tunne Netflixiä, kyseessä on muutaman euron kuukausihinnalla toimiva verkkopalvelu, josta voi katsella lukuisia TV-sarjoja ja elokuvia. Se toimii tietokoneiden ja mobiililaitteiden lisäksi isolla osalla nykyaikaisia televisioita ilman lisälaitteita, vanhemmilla telkkareilla pienen lisälaitteen avulla. Netflix julkaisee monia pienten ja isojen studioiden hittisarjoja ja -leffoja, mutta tuottaa niitä myös itse. Henkilökohtaisesti väitän sitä laadukkaaksi palveluksi erinomaisella hinta-laatusuhteella.

Tuore julkaisu on interaktiivinen TV-elokuva nimeltä Bandersnatch. Tarina sijoittuu vuoteen 1984 ja kertoo tietokonepeliä ohjelmoivasta nuorukaisesta ja genreinä voisi käyttää sanoja kuten dystooppinen scifi, ehkä varauksin myös psykologinen trilleri. Alat katsomaan sitä kuin TV-elokuvaa, mutta pian huomaat ruudun alareunaan tulevan monivalintakysymyksen. Mitä muroja päähenkilö syö aamiaiseksi? Mitä musiikkia hän kuuntelee? Ottaako hän työtarjouksen vastaan? Loppua kohti kysymykset muuttuvat vakavammiksi. Kysymyksiä on noin yksi minuutissa, ajoin tiuhemmin ja ajoin harvemmin. Valintani vaikuttivat siihen mitä ruudulla tapahtui ja totta puhuen se oli aika vänkää. Sarja on kuvattu ja tuotettu fiksusti, kysymykset ja vastaukset eivät keskeytä toistoa hetkeksikään. Vastaukset vaikuttavat tuleviin tapahtumiin, ohjelman kestoon ja loppuratkaisuun. Seassa on myös ns. vääriä vastauksia, jotka johtavat umpikujaan ja tällöin katsoja pääsee valitsemaan uudestaan. Mitään ihmeellistä teknologiaa ei siis ole, kaukosäätimen nuoli vasemmalle tai oikealle on ainoa mitä tarvitsee tehdä.

Viihteen tulevaisuus?

Kuten Ylen artikkeli muistuttaa, idea ei ole täysin uusi televisiollekaan. Tarinapohjaisissa tietokonepeleissä usean eri loppuratkaisun toteutukset ovat olleet mukana jo kauan. Olohuoneeseen, perusaikuisten viihteeseen tätä ei ole kuitenkaan aiemmin tuotu tällä tavoin. Ounastelen, että tämä ei jää viimeiseksi kerraksi, mutta tuskin tästä valtavirtaa tulee. Käsikirjoitus ja tuotanto muuttuvat täysin, eikä tällaista voi lähettää perinteisillä TV-kanavilla. On kuitenkin useita paikkoja missä tämä voisi toimia ja myös tarjota uudenlaisia haasteita viihteen tuottajille.

Minä nautin todella paljon Bandersnatchista, vaikka genre ei aivan omiin suosikkeihini kuulukaan. Huomasin aivan eri syvyyden tason verrattuna moniin muihin sarjoihin, sillä juoneen todella liimaantui. Toivoisin näkeväni jotain vastaavaa toistekin. Olen myös suunnattoman ilahtunut juuri Netflixin toteuttaessa tämän, he kun ovat nettivideopalveluista oikeastaan ainoa jolla on vähänkin riippumattomuutta ja halua uuden kehittämiseen. Heidän yritystoimintansa ei myöskään ole erityisen likaista, joten en koe antavani rahaa ikävyyksiin. Jos saman olisi tehnyt vaikkapa Disney tai Amazon, tulos olisi tuskin ollut näin kiintoisa.

Television kuolemaahan on nyt luvattu jo iät ja ajat. Muodot muuttuvat, mutta televisio elää ja voi hyvin. Tuoreimman muodonmuutoksen perusteella ounastelen rauhallista tulevaisuutta sohvien ja perunalastujen myyjille.

Julkaistu

Blogilupaus 2019

Moni on todennut ihan aiheesta että uuden vuoden lupaukset ovat pöhköjä – parempi vain elää hyvin kalenteriin katsomatta. Toisaalta, tämä on hyvä tekosyy tehdä ajatuksia tulevaan joten tehdään päin.

Kovat tavoitteet

Minä olen päättänyt, että ensi vuoden aikana otan blogeissa ja muutoinkin tutkimusaiheeksi jotain, mistä Yleisradio on vähän raottanut verhoa, mutta josta keskustellaan yhä turhan vähän. Se on jotain, jolla on potentiaalia tehdä paljon hyvää Euroopassa, auttaa yhteiskuntaa haasteiden yli ja vähentää vastakkainasettelua.

Se jokin kulkee monella nimellä. Jotkut puhuvat euroislamista. Jotkut puhuvat islamin reformaatiosta. Rakkaalla lapsella on useitakin nimiä, mutta kaikkia yhdistää sama perusidea: halu mukauttaa islamin traditioita yhteensopivaksi länsimaisen yhteiskunnan kanssa. Halu tuoda islamin parhaat puolet ja yhdistää ne nykyajan käsityksiin yleisestä tasa-arvosta, rauhaisasta yhteiselosta ja sukupuolten tasavertaisuudesta. Merkittävä osa ajatusta on myös Saudi-Arabian ja Iranin vihaisen vallan vähentäminen.

Pelkkä kritiikki ei auttanut eikä auta

En koe, että minulla on enää mitään netottavaa islam-kritiikillä. Ravistelen tyhjää askia eikä sieltä tipu enää edes pölyä ulos. Kritiikki kuitenkin voimistuu halki Euroopan ja mitä se saa aikaan? Katutappeluita, vihanpitoa, herjausta, joidenkin teorioiden mukaan jopa radikalisoitumista molemmin puolin.

Noh, minä vihellän pelin poikki osaltani. Nyt kokeillaan jotain muuta, jotain joka voisi jonkin asteisella realismilla taata ystävälliset suhteet naapurin, kollegan tai uuden ystävän kanssa.

Toivottavasti opin jotain.

Julkaistu

Haasteita kirjoitteluun itse kullekin

Otan nyt kiinni muutamasta kirjoituksesta joissa on kritisoitu näiden blogien jatkuvasti esille nousevia keskustelunaiheita. Allekirjoitan näkemyksen, isoin mekkala tuntuu nousevan perussuomalaisia lähellä olevista aiheista ja tällöin usein myös keskustelun sävy kääntyy ikäväksi. Kerron nyt mitä itse tästä ajattelen ja toisaalta, mitä asialle voidaan tehdä – jos niin halutaan.

Mistä ajatus lähtee?

Kuten todettua, allekirjoitan havainnon. Toisaalta, sama havainto pätee lukuisiin avoimiin blogialustoihin, suurempiinkin. Esimerkiksi maahanmuutto tai rikollisuus kiihdyttävät yleisöä tangentin suuntaan. Hieman karrikoiden, jokaisessa blogauksessa kerrotaan täysin sama asia ja jokainen kommenttiketju seuraa aivan samaa kaavaa. Kertaus on opintojen äiti, mutta rajansa kaikella. Toisaalta, en minä kiistä aiheiden tärkeyttä tai yhteiskunnassa esiintyvien uhkien aiheuttamaa halua reagoida. Eivät nämä ihmiset näistä asioista kirjoita pahuuttaan, vaan siksi että ne ovat iholla.

Tästä tuleekin ensimmäinen pointti: inspiraatio tulee mistä inspiraatio tulee. Minä tai kukaan muu ei voi määrätä mistä aiheista ihmiset haluavat kirjoittaa.

Vaadi vaikeita, älä mahdottomia

Voin kokeilla kuitenkin haastaa ihmisiä, aloittaen tietenkin itsestäni. Allekirjoitan monet perussuomalaisten esittämät huolet, vaikka en allekirjoitakaan yhtä innolla heidän ratkaisuehdotuksia. Voin kirjoittaa siitä miten he ovat väärässä tai voin kirjoittaa siitä miten minä asian tekisin. Voin haastaa itseni löytämään teksteissä mahdollisuuksia, uusia näkökulmia ja ennen kaikkea realismia. Voin myös haastaa itseni löytämään kritisoimissani tahoissa jotain hyvää ja omassa kannassani jotain huonoa.

Tästä toinen pointti: kun esität kritiikkiä ja kerrot mitä mielestäsi pitäisi tehdä, ota viiden minuutin tauko ja mieti aivan rehellisesti onko vaatimuksellasi etäistäkään mahdollisuutta toteutua.

Tuuleta vinttiä silloin tällöin

Voin myös haastaa itseni katsomaan ikkunasta ulos. Tiedän, mikä asia minua kiusaa juuri nyt, mutta voin muistaa että olen siitä jo usein kirjoittanut. Voin haastaa itseni etsimään uuden aiheen. Kas, jos kirjoitan päivästä toiseen samaa asiaa, ihmiset kyllästyvät koko asiaan. Juuri näin on täällä käynyt monelle. Jos haluat herättää ihmiset huomaamaan vaikkapa ulkomaalaisten tekemän rikollisuuden, jatkuvalla rummutuksella aiheutat täysin päinvastaista. Sinua tai kirjoituksiasi ei oteta enää vakavasti jos jää levy päälle. Teet haittaa itsellesi, tärkeäksi pitämällesi asialle ja lopulta koko yhteisölle.

Tästä kolmas pointti: pidä jutut raikkaana. Etsi uutta. Haasta itsesi ja haasta yhteisö.

Pidä pesä puhtaana

Pirkan blogien pyörittäminen ei ole itseisarvo. Pyöritän tätä koska siitä on hyötyä. Jos ihmiset kokevat ettei tästä ole hyötyä, sitten voin joku päivä sulkea. En ole niin tekemässä, mutta haluan ihmisten ymmärtävän että ilman yhteisöä tämä ei toimi. Hyvä yhteisö ei ole samanmielinen, mutta se on kykenevä keskusteluun. Pesämme on yhteinen ja joka kerta kun sitä pesää likaa, se osuu meihin kaikkiin. Kritiikki on erittäin tervetullutta ja kiitän siitä useita kirjoittajia. Se on kuitenkin vain lähtölaukaus. Sen pitää johtaa johonkin parempaan. Sitä parannusta ei tee joku muu vaan me kaikki.

Viimeinen pointti on tässä: ole kohtelias. Älä kiusaa, älä hauku, älä herjaa. Käyttäydy niin kuin koulussa opetettiin tai mene takaisin kouluun. Blogeissa äitisi ei tule pesemään suutasi saippualla. Sinä olet vastuussa sanoistasi. Moderaattori voi siivota oksennuksesi lattialta, mutta pahaa oloa emme voi siivota. Ja tiedättekö mitä? Ihmisten oksennusten siivoaminen ei ole hauskaa. Säälikää meitäkin joskus.