Kyuu Eturautti

23.5.2019

Kauppasodassa EU:n taidot mitataan

USA vastaan Iran, USA vastaan Kiina, USA vastaan ihmiskunta. EU on näissä välissä, halusimme tai emme. Nyt jos koskaan mitataan EU:n kyky toisaalta pitää päänsä, toisaalta selviytyä ja toisaalta etsiä vaikeasta tilanteesta tulevan menestyksen avaimia. Kun kaikessa puheessa keskitytään vain ja ainoastaan Venäjään, pelkään että menetämme fokuksen tärkeämmiltä asioilta.

Tämä on ongelma

EU pärjää vapaiden markkinoiden ansiosta. Vaikka olemme tippuneet lähes jokaisella tietotekniikan alalla kelkasta, meillä on pari valopilkkua kuten Nokian ja Ericssonin verkot tai saksalainen sirujätti Infineon. Bisneksemme toimii avoimuuden ansiosta ja kauppa käy niin USA:han kuin Kiinaankin. Se uhkaa nyt loppua. Ei semmoista eurooppalaista tuotetta olekaan joka ei joko perustuisi joltain osalta yhdysvaltalaiseen teknologiaan ja/tai jota tekevällä yrityksellä ei olisi vahvoja kauppasuhteita Yhdysvaltoihin. Avoimuutemme myötä olemme päätyneet riippuvuuteen, jonka johdosta olemme kyvyttömiä vastaamaan Trumpin toimiin. EU:n hyvät kaupat Iraniin keskeytyivät koska USA yksipuolisesti niin vaati, vaikka EU ja Iran ovat yhä hyvissä suhteissa. Aivan samoin käy Kiinan kanssa. Trump määrää, me nöyrrymme. Asemamme neuvotteluissa on heikko ja kaikki vientimme kärsii: Trumpin tullit köyhdyttävät vientimme Yhdysvaltoihin ja Trumpin kauppasota estää vientimme Kiinaan.

Kyse ei ole vain kaupasta vaan myös diplomatiasta. Kaikkine lukuisine ongelmineenkin Iran on noudattanut ydinsopimusta ja odottanut EU:n olevan uskottava kumppani. EU ei ollut uskottava kumppani – ei omasta viastaan, mutta lopputulos on tämä. EU nähdään kansainvälisissä neuvotteluissa vain USA:n sihteerinä, ei itsenäisenä toimijana. Tietenkin USA on vanha liittolaisemme ja NATOn myötä kriittinen osa EU:n suvereniteettia, eikä tätä tietenkään sovi kiistää. Olemme kuitenkin olleet ehkäpä turhan naiiveja riskien suhteen, joten emme olleet varautuneet ongelmiin saati miettineet ratkaisuja ennalta. Joku voi nähdä hienoista ironiaa tavassa miten EU:n Nato-jäseniä haukuttiin liian pienistä puolustusbudjeteista. Siinäkin asiassa luotimme sokeasti kumppaniimme, välittämättä omasta pesästä. Nyt maksamme hinnan laiskuudestamme.

Tämä on ratkaisu

Jos EU ja USA nähdään täysivaltaisina kumppaneina ja ystävinä, meillä on oltava mahdollisuus esittää myös omia vaateita, kuten meillekin esitetään. EU on vienyt huoliaan WTO:lle, mutta uskottavuutemme on rapistunut. Emme ole saaneet kansalaisille tehtyä selväksi asemaamme, emmekä ole keskustelleet siitä minkälaisen aseman haluamme. Voisimme kirkastaa sanomaamme kansalaisille. Emme ole voineet turvata yritystemme kaupankäynnin oloja, emmekä ole antaneet heille uskoa jatkuvuuteen. Voisimme kirkastaa viestiämme yrityksille. Emme ole osanneet pohtia asioita tietoyhteiskunnan näkökulmasta. Pelkkä Facebookin ja Googlen sakottaminen ei riitä, sillä kokonaiskuva puuttuu. Jos EU haluaa olla vahva, uskottava ja luotettava kauppakumppani, sen on oltava vahva myös ja erityisesti vastoinkäymisissä. Tahtotilaksi ei enää riitä ”ollaan kaikki kavereita”. Ratkaisu on selkeämpi ulosanti ja kirkkaammat tavoitteet.

Huawei on kilpailukykyinen valmistaja tietoverkon laitteissa kuin myös kuluttajatuotteissakin. Tuotteita on ympäri EU:n ja nyt USA vaatii käytännössä satoja miljoonia EU-kansalaisia kärsimään koska Trumpilla asuu känkkäränkkä piirongin laatikossa. Vielä on näkemättä yksikin vahva EU-päättäjän ulostulo jossa kritisoidaan USA:n tekemiä sopimusrikkomuksia ja haittoja EU:ssa niin operaattoreille, IT-yrityksille kuin kuluttajillekin. EU-päättäjissä on erinomaisia diplomaatteja ja talousosaajia, mutta he eivät selvästikään edes ymmärrä kauppasodan vaikutusta koko mantereemme tietoturvaan ja jopa yhteiskuntien pyörimiseen. Sillä sekunnilla kun Huawei-saarron uutinen tuli putkesta, olisi EU:n pitänyt kutsua välitön kriisipalaveri USA:n, Googlen, Intelin ja Huawein kanssa. Vaan miten kävi? EU:ssa päämajaansa pitävät tietotekniikan yhtiöt vain totesivat kiltisti että USA määrää myös heidän toiminnan markkinoilla. Jälleen kerran, EU ei ollut suvereeni toimija, sillä se ei voinut suojella edes omia yrityksiään USA:n kauppasodalta. Näin ei saa tapahtua. EU:ssa toimivien yritysten pitää voida luottaa EU:n tukeen.

Tämä voi olla lopputulos

EU:n heikkous kansainvälisissä neuvotteluissa tekee yritystoiminnasta yhä haastavampaa. Lukuisat yritykset, esimerkkinä monet Suomen teollisuuden toimijat, ovat ryhtyneet siirtämään tuotantoa USA:han viennin sijaan. Yhä harvempi yritys voi luottaa mahdollisuuteen tehdä vientiä EU:sta käsin. USA:n de facto verovapaus suurimmille yrityksille ei sekään helpota tilannettamme, samalla kun EU:ssa verotus monimutkaistuu kovaa vauhtia. Pelkään, että EU:ssa kotimaajansa pitävät yritykset kärsivät eniten, sillä he eivät voi luottaa saavansa tukea EU:sta sen paremmin kotimarkkinoille kuin vientiinkään. Uusia vientikanavia ei uskalleta avata, sillä alihankinnan tai rahoituksen ketjuissa USA tulee aina vastaan. Yritysnäkymämme muuttuvat yhä epävarmemmiksi.

Vaan lopetetaan nyt vähän positiivisemmin. Minulla on kaikki syyt uskoa EU:n kykyihin. On myös päivänselvää että mikään EU:n jäsenmaa ei voi yksin tätä asiaa ratkaista. Sopivan tuoreella asennoitumisella, asiantuntemuksen kasvattamisella ja ulkovaltojen lobbauksen vähentämisellä voi EU myös asemoida itseään paremmin. Voimme asettaa kansainväliselle yhteistyölle avoimuuden pohjaksi ja voimme tukea omia innovaatioitamme. Voimme antaa lupauksen yrityksillemme – jos pelaat sääntöjen mukaan, EU:n sanaan voi luottaa. Lisäksi voisimme näyttää esimerkkiä ja lakata ostamasta kaikki kriittiset IT-järjestelmämme EU:n ulkopuolelta silloin kun niitä olisi saatavilla myös kotimarkkinoilta. Tämä loisi uskoa teknologiaan ja auttaisi sitä kasvamaan. Ranskalla on jo hyvää yritystä tässä, vielä jos Saksa ja EU:n keskushallinto saataisiin samaan kelkkaan niin kyllä kelpaisi.

EU pystyy tähän. EU voi astua tästä kriisistä ulos voittajana. Se vaatii paljon, mutta ei ihmeitä. Nyt jos koskaan on EU:lla tilaisuus osoittaa voimansa. Nyt jos koskaan voisimme edes hetken puhua muusta kuin Venäjästä ja populismista. Vähemmän muiden haukkumista, enemmän omaa tekemistä.

22.5.2019

Mutta kun nuo muut!

Mielestäni terve kansallismielisyys tai asiapitoinen kriittisyys vaikkapa EU:ta tai maahanmuuttopolitiikkaa mahtuvat erinomaisesti puoluekartalle. Rasismi ei mahdu. Yhtä lailla kansalaisaktivismille on tilaa vaikka se joskus arkea haittaisikin. Väkivallalle sen sijaan ei ole tilaa. Liian usein ongelmia kierretään argumentilla, joka tiivistyy sanoihin ”mutta kun nuo muutkin”.

Perusoppeja

On mielestäni osoitettu jo tähän mennessä tarpeeksi usein ja kiistatta, että poliittisen väkivallan suurin uhka tulee äärioikealta, ei puolueista vaan laitoksista kuten vastarintaliike ja odinistit. Toisaalta, on osoitettu myös merkittävää poliittisesti ja/tai etnisesti motivoitunutta väkivaltaa vaikkapa ääriuskonnoista ja äärivasemmalta. Kun kritisoit vasemmistoväkivaltaa, vastaus on ”mutta katso natseja” ja kun kritisoit natseja, vastaus on ”mutta katso vassareita”. Miten hemmetissä nämä poissulkevat toisiaan? Se, että on väkivallan ongelma numero yksi, ei tarkoita etteikö ongelmia numerolla 2-10 kannattaisi huomioida. Ei mikään yhteiskunta, yritys tai perhe toimi niin, että vain yhtä asiaa tehdään. Ei lautasella ole vain yhtä ruokalajia. Ei palkalla makseta vain yhtä asiaa. Ei poliisi suojele kansaa vain yhtä riskiä vastaan. Kokonaisuutta katsoessa on tarvetta värisokeudelle.

Rajanvetoja

Se, mitä perussuomalaiset nuoret tekivät tuoreessa somekampanjassaan, on puhdasta rasismia. Nuorisojärjestöt ovat aina tehneet irtiottoja ja totta puhuen minä nauroin parin vuoden takaiselle persunuorten tempaukselle pakkoruotsia vastaan. Olen hymyillyt myös muiden nuorisojärjestöjen kannanotoille. Pari kertaa olen myös suutahtanut. Tällä kertaa suuttumus ei riitä. Persunuoret ovat ottaneet raikkaan tuulahduksen 1930-luvun Ruotista, jossa rotuopit olivat herrasväen tiedettä. Ne olivat silloin äärimmäistä typeryyttä. Tänä päivänä ne nähdään oikeaoppisesti rikoksina ihmisyyttä vastaan. On harvoja tilanteita joissa eri heitot eivät ole vain osa poliittisten laitojen meteliä, nuoruusvuosien tunarointeja tai vihanpuuskauksia. Tämä on yksi niistä. Tätä ei voi ymmärtää tai selitellä. Persunuorten toiminta on väärin inhimillisesti ja mitä ilmeisimmin myös juridisesti.

Kaikki on tehtävä – vai onko?

Loppuun heitän ajatuksen, johon ei ole oikeaa vastausta.

Absoluuttista pahuutta vastaan pitää taistella kaikin keinoin, kynsin ja hampain, demokraattisesti tai muutoin, sillä fasismi ei saa koskaan enää nousta valtaan.
Kun lähdet taistelemaan absoluuttista pahuutta vastaan kaihtamatta keinoja, sinusta itsestä tulee se absoluuttinen paha jota vastaan taistelet.

Tämä ajatus on relevantti tässä ajassa. Historia opettaa meille molemmista esimerkeistä. On esimerkkejä joissa emme toimineet ajoissa, emmekä estäneet pahuutta kun olisimme vielä voineet. On esimerkkejä joissa lähdimme rajattomaan taistoon, luoden aiemman pahan tilalle kahta hirveämmän tilanteen. Historia ei kerro meille mikä on oikein. Voimme vain tehdä parhaamme, pitää silmät auki, eikä laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Monenlainen mielivalta on nousussa ja uhkaamassa meitä. Jotain on tehtävä. Minä en tiedä mitä se jotain on.

20.5.2019

Tuhosiko Trump juuri USA:n teknologisen ylivallan?

Olemme lukeneet halki mediakentän Googlen toimista Huawein matkapuhelintoimintaa vastaan, pian Googlen perään tulivat Intel, Qualcomm, Broadcom, Infineon ja ST Microelectronics – piirivalmistajien jättejä kaikki. Trump on laittanut täten huomattavan järeän vaihteen kauppasotaan ja riskinä voi olla peruuttamaton isku USA:n ylivallalle tietotekniikassa.

Puhelin kannatti tehdä yhdessä

Jo tällä hetkellä Kiinalla on riittävä osaaminen tehdä älykännykkä vaikka täysin omin eväin, joskaan aivan kirkkaimpaan kärkeen ei nillä eväin vielä päästä. Tietyissä komponenteissa on tällä hetkellä mielekkäämpää tukeutua ulkopuolisiin tekijöihin, mutta mitenkään pahasti jälkijunassa Kiina ei niissäkään ole. Avoin kauppa on tehnyt mielekkääksi koota älypuhelin tai muu tietotekninen laite käyttäen komponentteja ja teknologioita ympäri maailman. Merkittävin vaikutus tällä on käyttöjärjestelmässä, sillä käytännössä vain Google Android tai Apple IOS ovat tarpeeksi suosittuja kuluttajien älypuhelimiin. Vuosien varrella kilpailijat ovat jääneet mikroskooppiseen marginaaliin tai kuolleet pois kokonaan. Applen käyttöjärjestelmä on toki vain Applen omien puhelinten käyttöön, siinä missä Android on saatavilla kaikille valmistajille.

Pahoittelen menemistä vähän tekniseksi tässä, mutta Android-käyttöjärjestelmää pitää hieman avata. Ytimeltään se perustuu suomalaislähtöiseen, avoimen lähdekoodin Linuxiin. Koska avoimen lähdekoodin järjestelmät pysyvät avoimina muokkausten jälkeenkin, pääosa Androidista on avointa – toisin sanoen, maksutta kenen tahansa käytettävissä ja muokattavissa. Tätä ei voi Trump koskaan estää. Sen sijaan kaupalliset elementit, kuten sovelluskaupat, tietyt käyttökokemusta parantavat lisäosat ja Googlen koostamat turvapäivitykset ovat suljettua tekniikkaa, eli siis kaupallista ja kauppasodan piirissä. Peruskuluttaja ei huomaa missä avoin loppuu ja bisnes alkaa, mutta tässä kiistassa aihe nousee pintaan. On toki hyvä muistaa että Huawei ja muutkin kiinalaiset ovat osallistuneet avoimen Androidin kehitykseen. Avoimen mallin mukaisesti heidän tekemä työ on edesauttanut myös amerikkalaisten yritysten tuotekehitystä.

Peli ei ole pelattu

Huawein vahva asema kännykkämarkkinoilla ei ole sattumalla saatua. Polkuhintoja siihen ei ole tarvittu, vaan ainoastaan väkevää laatua ja tyyliä. Nämä eivät ole kadonneet mihinkään. Androidin pohjajärjestelmä on myös vastakin saatavilla, kuten myös ne kaupalliset lisäosat siihen jotka Huawei on itse kehittänyt esimerkiksi kameraa ja järjestelmäpiirejään varten. Se, mitä puuttuu on sovelluskauppa ”Play Store”, kartat, gmail ja muut Googlen omat sovellukset. Lähes kaikkeen on jo olemassa vaihtoehto ja moni niistä on jo Kiinan sisämarkkinoilla käytössä. Se mikä puuttuu ovat länsimaiset sovellukset ja käännökset esimerkiksi Euroopan kielille. Vielä isompi haaste on saada kuluttajat vaihtamaan tutusta ja turvallisesta toiseen. Microsoft epäonnistui tässä Windows-puhelinten kanssa, mutta voisiko kuluttajille olla helpompi myydä tuote joka on kuitekin pääosin tutun ja turvallisen Androidin kaltainen? Helppoa se ei silti ole. Kauppasodalla voidaan myös koittaa vaikeuttaa amerikkalaisten hittisovellusten, kuten Facebookin tai Instagramin käyttöä näissä puhelimissa, mutta se on jo äärimmäisen kaukaa haettua.

Lopulta on aivan turha odottaa Kiinan heittävän hanskat tiskiin. On myös turha odottaa että EU katsoo läpi sormien yhä härskimmäksi käyvää kauppasotaa. Trumpin toimet voivat eristää USA:n ja samalla lähentää EU:n ja Kiinan suhteita. Toistaiseksi Kiina on pyrkinyt kehittämään teknologista mahtiaan kansainvälisen kaupan avoimella yhteistyöllä. Johtuen USA:n ylivallasta tällä sektorilla, moni teknologiavalinta on kohdistunut yhdysvaltalaisten yritysten suljettuihin standardeihin. EU tuskin panisi pahasti vastaan kääntymistä avoimempaan suuntaan ja se on todennäköisesti Kiinalle mielekkäämpi optio kuin lähteä tekemään kilpailevia suljettuja standardeja. Tämä madaltaisi samalla kynnystä uusien tuotekehitys- ja alihankintayritysten muodostumiseen USA:n ulkopuolella.

Menestys rakentui avoimelle kaupalle

USA:n vahva asema tietoyhteiskunnan markkinoilla on pitkälti pohjautunut avoimeen markkinatalouteen, jossa bisneksen jatkuvuuteen on voinut luottaa. Tämän palasen poistaminen voi pahimmillaan romuttaa koko korttitalon. Kiista ei tokikaan jää vain kännyköihin. Huawei on merkittävä tekijä monissa tietoverkon, konesalien ja pilvipalveluiden laitteissa. Toistaiseksi niissä on käytetty paljon jenkkiosia, mutta tämä voi muuttua. Isoin haaste voi olla ns. perinteisten tietokoneiden ja palvelinten suorittimissa, joissa ylivertainen monopoliasema on Intelillä ja haastajan paikka AMD:llä – molemmat noudattavat nk. Intelin x86-standardia ja molemmat ovat amerikkalaisyrityksiä. Standardi on niin vanha ja vahva, ettei sitä niin vaan rikota. Toisaalta, standardin iästä johtuen sen hajottamista on toivottu (ja yritetty) jo vuosikymmenten ajan. Tietyt teknologian kehityssuunnat ovat myös tehneet x86-standardista yhä uhanalaisemman ja tämä tempaus voi nopeuttaa kehitystä.

Tekniset yksityiskohdat sikseen, tällainen kauppasota on omiaan aiheuttamaan merkittävää epävarmuutta kaikissa yhteiskuntien toiminnoissa halki maailman. Olemme kuitenkin täysin riippuvaisia bittien vipellyksestä. Pieni osa minusta on toki utelias näkemään voisiko tästä syntyä uusi, reilumman kilpailun tilanne jossa tietoyhteiskuntaa kehitetään myös USA:n ulkopuolella. Toinen pieni osa minusta pelkää että tästä voi myös syntyä täysin kiinalainen monopoli joka saa kaipaamaan amerikkalaista mallia. Isoin osa minusta kuitenkin toivoisi rauhaa markkinoille, sillä ainakin lyhyellä tähtäimellä tässä sodassa on vain häviäjiä.

20.5.2019

Hyviä ehdokkaita (eurovaaleihin)

Kirjoitin eduskuntavaalien alla listan hyviä ehdokkaita eri puolueista. Koska mielestäni maahamme mahtuu monta käyttökelpoista puoluetta, aion toistaa saman jälleen kerran. Eli olkaa hyvä, muutama ehdokas joita pidän maininnan arvoisena eurovaaleissa vuosimallia 2019.

Sirpa Pietikäinen (kok/epp)

Sirpalla on pää paikallaan ja joka ruuvi kiristetty. Hän tietää mitä tietää, tietää mitä ei tiedä ja kulkee perusteltu, tutkittu asia edellä, oli se oman puolueen lobbarien mieleen tai ei. Hän on valmis keskustelemaan ja pitää huolen että Euroopan asukkaatkin saavat tuntea kuuluvansa koneistoon nimeltä EU. Pitkäjänteistä ja kovaa työtä, sopivalla yhtälöllä nöyryyttä ja ammattiylpeyttä

Matti Viren (ps/???)

Tässä on mies jota ei kukaan puhu penkin alle taloustiedossa. Hän tietää, osaa, ymmärtää ja oppii koko ajan lisää – ja ilmaisee vaikeat asiat niin että ihminenkin ymmärtää. Hänen aseistuksena on toisessa kädessä terävä järki ja toisessa kynä jota hän käyttää sitä mestarillisesti. Hän osuu asioihin ihmisten sijaan ja perustelee hyvällä yhdistelmällä kansantajuisuutta ja väkevää faktapohjaa. Tämä mies on vakaa kuin peruskallio.

Olli-Poika Parviainen (vihr/egp)

Yksi harvinaisuuksista nimeltä miespuolinen vihreiden aktiivi, mutta mikäs siinä kun hän ei ole koskaan katsonut sukupuolta vaan ihmistä yksilönä. Työ maittaa, asia ilmaistaan terävän asiallisesti ja vastapuolta ymmärretään dialogin, ei huutamisen kautta. Voit istua kuulemaan häntä, keskustelemaan hänen kanssa, etkä koskaan tunne että se aika olisi hukattu. Samoin hän myös tekee päätökset, maltilla ja järjellä. Sille on EU:ssa tilaa.

Bonus: Junes Lokka (asyl/???)

Jooh, elikäs. Junes ei omaa käytöstavoista parhaita, ainakaan mitä tulee dialogiin päättävässä asemassa olevia kohtaan – tämän näkee myös litaniasta pikkurikoksia rekisterissä ja oikeuden käsittelyputkessa. Tehköön kukin valintansa onko tämä ongelma, mutta ihan rehellisesti sanoen, isommissa puolueissa on isompiakin ehdokkaita isommilla rikosrekistereillä. Se, mikä on varmaa, on Lokan ehdoton antaumus asiaansa. Hän menee omalla tyylillään, ajaa lupaamaansa asiaa eikä pompi hillotolppien perään. Jos se mitä vaaleista etsit on tinkimätön liittovaltion ja syvän integraation vastustaja, tässä hän seisoo.

Huomautan, että minä en tässä sen paremmin syytä kuin puolusta Juneksen sanomisia – kuten en kenenkään muunkaan. Olen suruissani hänen kiistasta Vehkoon kanssa, sillä mielestäni heillä molemmilla on paljon sanottavaa. Lopulta kukin vastatkoon omista teoistaan. En kuitenkaan voi hyvällä omallatunnolla jättää mainitsematta Junesta, sen verran selkeän paikan hän on vaalikartalla ottanut. Ja olen sen verran rehellinen että pidän hänen vaalimainoskampanjaa mallikelpoisena, ehtana ja täysin tyylikkäänä farssina. Poliittisesti korrekti termi hänen äänestämiselle lienee ”protestiääni”. Sekin on demokratiassa sallittua. Kun katsoo minkä tason tragikomiikan oloista protestia hän Oulun valtuustossa suorittaa, sanoisin että pitkä oppimäärä on hanskassa. Muista kuitenkin niin hyvässä kuin pahassakin: sitä saat mitä tilaat.

15.5.201915.5.2019

Ylläpidon tiedote: kaksivaiheinen kirjautuminen käyttäjille

Mikäli kirjaudut Pirkan blogeihin Facebook-, Google-, tai muulla ulkopuolisella tunnuksella, asia ei koske sinua.

Mikäli kirjaudut paikallisesti salasanalla, voit jatkossa käyttää myös kaksivaiheista kirjautumista (tunnetaan myös nimillä 2FA tai MFA). Tällöin pelkkä salasana ei riitä sivustolle pääsyyn, vaan tarvitset lisäksi älypuhelimella generoitavan koodin. Tämä on hyvä tapa parantaa tietoturvaa. Jos pidät omaa konettasi turvallisena, voit myös ruksia kirjautuessa option että tunnusta kysytään vain kerran kuukaudessa.

Tässä vaiheessa en lähde sen syvempään synnyintarinaan aiheesta vaan ensin niille jotka ovat asian kanssa jo tuttuja. Halukkaat voivat generoida kaksivaiheisen kirjautumiskoodin yleisesti tunnettuun Google Authenticator -ilmaissovellukseen omien asetusten kautta, eli oikeasta ylänurkasta, salasanan asettamisen alapuolelta. Tarpeen mukaan palataan myöhemmin seikkaperäisten ohjeiden kera.

Asetuksen käyttäminen ei ole millään muotoa pakollista, kukin valitkoon.

13.5.2019

Uskonto voi opettaa kunniaväkivaltaa

Luin Ylen koskettavan tarinan nk. kunniaväkivallasta. Se on vain yksi kertomus asialle jota tapahtuu täälläkin yhä enemmän. On hyvä nostaa ongelma esille jotta ymmärrämme sen, mutta ongelman kriittistä tarkastelua ei voi tehdä laput silmillä. Jos emme ole valmiita myöntämään uskonnon osuutta ongelmaan, emme voi koskaan toimia tehokkaasti ongelmaa vastaan.

”Perheen uskonnossa naista ei lähtökohtaisesti alisteta”

Väliotsikon mukainen lausahdus oli tässäkin Ylen jutussa. Vastaava heitto on lähes jokaisessa jutussa jossa vähemmistöuskonnon sisällä on kärsitty. Islam, lestadiolaisuus, juutalaisuus, Koivuniemen kultti, mikä vaan – uskonto todetaan välittömästi viattomaksi ja keskitytään pahoihin ihmisiin. Tietenkin pahoinpitelijä on aina syyllinen eikä uskonto ole oikeudessa puolustus. Vaan mikä tekee pahoja ihmisiä, mikä tekee pahoinpitelijöitä? Mikä saa ihmisen vahingoittamaan läheistään? Syitä on varmasti useita, mutta väitän että uskonto on yksi merkittävimmistä.

Kuten olen monta kertaa todennut, uskonto on ihmisen luoma laitos joten se on tasan niin hyvä tai paha kuin ihmiset sen hallintoportaissa. Uskonto voi antaa voimaa mutta myös ottaa sitä. Uskonto saattaa antaa pahoinpitelijälle mukavan tuen väkivallalleen. Tässä kohtaa uskonto saattaa voimaannuttaa syyllistä uhrin sijaan. Uskonnolla todellakin on käsi piparipurkissa olkapäätä myöten. Se ei ole viaton. Aivan kuten uskonnoista voidaan löytää syyt sielunrauhaan, niin voidaan myös johtaa täysin suora syy-yhteys huomattavaan määrään lähisuhde- ja muutakin väkivaltaa.

Minua ei kiinnosta tipan vertaa montako kertaa uskonnollinen johtaja x tai uskonnollinen kirja y puhuu rauhan puolesta, jos tosiasia on että uskonnolliseen laitokseen kävelee sisään rauhallinen ihminen ja sieltä kävelee ulos omaa lastaan pahoinpitelevä väkivaltarikollinen. Ja näin käy. Ja näin pitää sanoa. Uskonnolla on osuus monessa hyvässä, mutta myös liian monessa pahassa. Uskonto ei ansaitse suojelua sen paremmin päättäjiltä kuin medialtakaan. Uskonto on vain organisaatio, ihmisen rakentama korttitalo. Kaikkea uskonnon tekemää pitää voida kritisoida täysin vapaasti ja rajatta – mutta toki mieluiten perustellusti, rakentavasti ja viattomien ihmisten kunniaa loukkaamatta. Papit ja imaamit ovat laitostensa toimitusjohtajia ja jos he kouluttavat ihmisistä pahoja, näiden ihmisten pahuudesta pitää voida puhua yhtä suoraan kuin alaisiaan kiusaavasta pomostakin.

On epäkorrektia suvaita väkivaltaa

Sanovat että on korrektia ja kohteliasta suojella uskontoja. Minä väitän että on epäkorrektia ja suvaitsematonta suojella pahaa tekevää organisaatiota. Toki tämän voi tehdä asiallisesti. Ei jokainen uskonnon jäsen ole paskiainen eikä heitä saa herjata. Jos yritys sikailee, katsomme yrityksen johtoon. Jos uskonto sikailee, katsokaamme sen johtoon, sen sanomiin, sen toimintoihin, konsulttikielellä prosesseihin. Jos uskonnon oppikirjaan on kirjoitettu että ihmisen sukupuoli määrittää hänen siviilioikeudet, sen kirjan saa haukkua maan rakoon sillä kirjalla ei ole kunniaa jota loukata.

Lopulta kysymys on sangen yksinkertainen, eli kumpi uskonnonvapaus on tärkeämpi: ihmisen oikeus valita uskontonsa tai olla ilman, vaiko uskonnon oikeus valita ne lait joita se haluaa noudattaa. Ihmisellä on kunnia, uskonto on kunniaton. Vain ihmisen teot voivat määrittää uskonnon arvon – eivät puheet, eivät kirjat, eivät imagokampanjat.

11.5.2019

Lontooksi: Eurooppa ja uskonto

Onko kristinusko osa Eurooppaa? Tätä olen pohtinut montakin kertaa. Kyllähän kristinuskolla on merkittävä osa historiaamme ja nykypäiväämme, mutta kun täällä on kolme suurta ja satoja pienempiä versioita siitä ja eri kristinuskon ryhmät ovat usein merkittävästi eri mieltä keskenään jopa perusasioista. Entäpä uskonnonvapaus – miten se toimii lain tai käytäntöjen kannalta? Näitä pohdin tuoreessa videossa englanniksi.

Laki okei, käytäntö huonompi

Lainsäädännön kannalta uskonnonvapaus on suhteellisen tyydyttävässä hapessa. Erinomaiseen on matkaa ja etenkin jumalanpilkkaa ei enää tarvitsisi lainsäädännöissämme kantaa. Tilanne on kuitenkin käyttökelpoinen, ei huono. Käytännöissä sen sijaan on tilanne paljon heikompi. Emme suo uskonnonvapautta herkästi ihmisille. Emme tahdo suvaita ihmisiä jotka haluavat erota uskontokunnastakaan, etenkään jos se uskontokunta on änkyrämmästä päästä. Huonosti käy niin islaminuskoiselle kuin lestadiolaisellekin joka haluaa erota uskonnostaan ja toivoo ymmärrystä yhteiskunnalta. Turha toivo.

Uskonto pitäisi käsittää sinä mitä se on: se on ihmisen luoma, inhimillisten tarpeiden ympärille perustettu, ihmisten rakentama ja ihmisten edelleen kehittämä, aivan yhtä maallinen kuin kylän kirjakerho tai torin grillikioski. Uskonnossa ei ole mitään pyhää tai yliluonnollista, eikä se ansaitse mitään erioikeuksia verrattuna muihin yhdistyksiin tai yrityksiin. Usko on toki asia erikseen. Usko inspiroi taidetta ja tunteita, mutta se ei voi elää sanoina. Sen paikka on sydämessä, eikä sitä voi mikään laki tai diktaattori sieltä pois kammeta.

Tehkäämme mitä lupaamme

Meidän olisi syytä muistaa että Euroopassa on todella uskonnonvapaus. Meidän kannattaa myös muistaa että uskonto, kuten mikä tahansa ihmisen luoma organisaatio, voi olla hyvä tai paha. On tapauksia joissa juuri uskonto on ongelma ihmiselle, jopa syy radikalisoitumiseen. Ratkaisu ei saa olla lisärahaa uskonnolle joka ongelman aiheutti, vaan ihminen pitää auttaa irti siitä ja kiinni elämään.

Lopulta olisi tärkeää nähdä ihmiset ihmisinä. Maahanmuuttokriitikko näkee tulijan vain pahana islamistina, kun taas vastapuoli näkee tulijan vain islamilaisen rauhan lähettiläänä. Kumpikaan ei näe ihmistä. Kannattaisi.

7.5.2019

Lontooksi: valemediaa ja Venäjää

Jälleen on tullut kirjoiteltua ja videoitua englanniksi. Tässä vähän tiivistelmää kotimaan kielellä. Aiheeksi valikoitui kahden kauppa: valeuutiset ja Venäjä. Molempien osalta kyseessä on aika vanha tarina.

Valetta silloin, valetta nyt

Valeuutiset on vanha uutinen. Propagandaa on leikitelty vuosisadan ajan aktiivisesti ja muutaman vuosituhannen vähemmän aktiivisesti. Venäjän – ja myös USA:n – vaalivaikuttaminen ja informaatiosota ovat hyvin tuttuja viimeisen 70 vuoden ajalta. Sosiaalinen media muuttaa hieman pelin keinoja mutta peli ja pelaajat ovat samoja. Niin on myös ratkaisu: medialukutaito, mediakritiikki. Mikään muu ei lopulta auta. Joko opimme olemaan valppaita lukemastamme tai emme. Moni automaatti ja suodatin kyllä auttavat, mutta eivät ole sataprosenttisia.

Venäjän itsepäisyys on geneettinen erityispiirre

Meidän on turha sanoa Putin sitä ja Putin tuota. Venäjän kansa on mitä on, eikä presidentti juuri vaikuta. Kaikki mitä olen kuullut, oppinut ja lukenut Venäjästä suosittelee, että heillä on vahva itsepäisyys ja itsenäisyys. He kärsivät nälästä ja kylmästä ennen kuin myöntyvät ensimmäiseenkään länsimaisten vaatimukseen. Jos laitamme pakotteita, he kääntävät sen mediavoitoksi kotimaassa. Jos poistamme pakotteet, sekin käännetään voitoksi.

Ratkaisu on olla ruokkimatta Venäjän suurvaltakrapulaa. He eivät ole suurvalta. Heillä ei ole suuri talous, mahtava armeija eikä korkealaatuinen tiede. He ovat pieni tekijä eivätkä ansaitse mainituksi tulemista joka toisessa lauseessa. Heitä pitäisi alkaa käsittelemään vain yhtenä valtiona muiden joukossa. Tiputettakoon heidät pääotsikosta sivulauseeseen. Mitä tahansa heistä sanommekin, hyvää tai pahaa, mistä vaan aiheesta, se ruokkii aggressioita. Lopettakaamme siis ruokkiminen.

3.5.2019

Hetken aikaa lontooksi

Europarlamenttivaalien lähestyessä halusin kokeilla itseni haastamista hieman toisella tapaa. Tämän vuoksi iso osa blogaamisestani tapahtuu muutaman viikon ajan englanniksi, videoiden avulla ja toisessa osoitteessa. Koska Pirkan blogit on suomenkielinen media, en laita niitä tänne mutta linkkailen sopivissa välein.

Tylsä on uusi musta

Kantava teemani englanninkieliselle sarjalleni on tylsyys. Otan tärkeitä, kiihkoa herättäviä asioita ja puin niitä virkamiesmäisen tylsästi. Haluan osoittaa että aika vähällä vaivalla päästään ongelmien ja ääripäiden huutelusta ratkaisuihin jotka yhdistävät yllättävän suurta osaa ihmisistä. Haluan myös ylläpitää positiivista äänenpainoa. EU ei tule katoamaan mihinkään näissä vaaleissa, joten tehdään siitä paras EU mitä se voi olla. Siitä tuli projektin nimi (ja verkkotunnus), eli SaveMy.EU. Tarkemmin avaan ajatusmaailmaa tässä tekstissä.

Vihreä toivo masennuksen sijaan

Ilmastoahditus oli taas tänään Ylellä esillä. Kuten jo aiemmin suomeksikin kirjoitin, toivo ja usko olisivat parempia lääkkeitä kuin ahdistuksen opettaminen. Kirjoitin suunnilleen saman englanniksi, mutta pidempi versio asiasta on videomuodossa. Tässä samalla opettelin videotuotannon tekemistä PTZ-kameroiden avulla, eli opettelusta kyse myös.

Maahanmuutto onnistuu kun reunaehdot löytyvät

Seuraavaksi otin puheeksi maahanmuuton. Pienellä vaivalla siitäkin saa yllättävän asiallisen paketin, kun vain hyväksyy muutamat reunaehdot joista lähes kaikki ovat samaa mieltä: rajoja ei voi sulkea kaikilta, kaikkia halukkaita ei voida ottaa, itsenäisiä maita ei voi pakottaa ottamaan tulijoita ja kuolemia välimerellä ei voi hyväksyä. Tästä syntyi tiivis tekstipaketti ja pidempi versio videomuodossa.

Seuraavaksi…

Minulla on jonkinlainen ideapohja aiheista kuten Venäjä, EU-lainsäädäntö, tietoyhteiskunta, Brexit ja populismi. Katsotaan mihin aikaa ja energiaa löytyy.

Pidemmän päälle, rakensin tässä yhteydessä videostudion toimiston kellariin. Se voisi sopia myös haastatteluihin, ihan kotimaan kielelläkin. Ehkäpä tästä saisi jotain jatkosisältöä Pirkan blogien ympärille pykättyä. Meillä on monen alan asiantuntijoita blogeissa, ehkäpä yhteiset jutustelutuokiot kameran äärellä voisivat toimia.

P.S. Tietenkin jatkan Pirkan blogeissa normaalisti, aina kun on suomeksi sanottavaa. Tämä on vain muutaman viikon kokeilu.

28.4.2019

Opetammeko syyllisyyttä?

Tiedekeskeisen verkkojulkaisu Quilletten perustaja Claire Lehman totesi hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa palaavan kotiin yhä useammin syyllisyyden olo niskassaan. Poika tuntee syyllisyyttä ja mielipahaa mm. ilmastosta ja siirtomaavallan ajoista. Lähihistoriamme jo muistuttaa toisaalta miten huono idea on opettaa lapset syylliseksi ja toisaalta miten paljon hyvää saisi aikaan erilaisella asenteella.

Niin Suomessa…

YYA-Suomessa ei ollut paljoakaan pulaa neuvostomielisestä opetuksesta. Opetimme lapset rakastamaan itänaapuria ja tuntemaan syyllisyyttä siitä että sotaveteraanien paskiaiset kehtasivat sotia rakastavaa Stalinia vastaan. Veteraanimme saivat elää hylkiöinä vuosikymmeniä, osaamisemme kapeni ja lopulta päädyttiin luomaan rankkoja poliittisia jakolinjoja yliopistoja myöten. Opetimme lapsia rakastamaan massamurhaajaa ja näkemään maailman todella kapeasti. Kun ontto pallo vihdoin puhkesi, koko maa oli melkoisen hukassa, niin hukassa ettemme vieläkään ole uskaltaneet käsitellä 1990-luvun mustia vuosia.

…kuin Saksassa…

Saksalaiseen koulujärjestelmään kuuluu keskeisesti opetus syyllisyydestä juutalaisten kansanmurhaan. Painotus tähän on jopa niin vahva että muut Hitlerin murhaamat miljoonat eivät aina mahdu sivulauseeseenkaan. Tämän myötä Saksa on oppinut rahoittamaan miljardeilla Israelin toimintaa, kääntäen katseen sivuun aina kun siviilejä murhataan. Paitsi että tämä on tehnyt taas uuden sukupolven saksalaisia joilla on verta käsissään, se on myös tuhonnut ison osan historiantutkimusta ja potentiaalia kansainväliseen diplomatiaan. Poliittinen väkivalta on saanut kasvualustaa, rikosseuraamuslaitos toimii ylikierroksilla ja poliisin rinnalle ilmestyi lain yläpuolella toimiva mielipiderikosten tutkinta- ja tuomintalaitos, surkuhupaisasti nimettynä erään vähemmän totuudesta piitanneen henkilön mukaan.

…kuin vähän muuallakin

USA:ssa syyllisyysopetus ja sen jatkotoimet ovat johtaneet ennennäkemättömän rajuihin eriarvoistumisiin ihmisryhmien välillä. Ruotsin syyllisyysmalli on johtanut haluttomuuteen parantaa kotoutumista ja onpa etninen väkivaltakin siellä päässyt melkoisiin liekkeihin. Ihan oma tarinansa on väkivahvan ilmastosyyllisyysopetuksen luonnollinen kääntöpuoli, joka ilmastodenialisminakin tunnetaan. Kun ampuu kovilla, joku ampuu vähintään yhtä kovilla takaisin.

Sekä tietenkin se isoin asia, joka ansaitsee oman kappaleensa: onko se ihme että yhä nuoremmat lapset sairastuvat yhä pahempaan ahdistukseen ja masennukseen, kun päivästä toiseen opetamme heidät vihaamaan itseään ja ruoskimaan itseään vääryyksistä joita he eivät ole tehneet. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon meidän vastuullisiksi väitettyjen aikuisten pitäisi hävetä. Kasvatamme sukupolvea jotka näkevät edessään vain dystopian, tuhon ja kuoleman. Varastimme kokonaiselta lasten sukupolvelta toivon ja uskon huomiseen. Tuo jos mikä on perisynti.

Toivon päälle voi rakentaa huomisen

Tietenkin meidän pitää toimia fiksummin maapallon kasassa pitämiseksi. Se on jättimäinen tieteen haaste joka tarvitsee koko yhteiskunnan voimia. Meillä on semmoisesta esimerkki, 1960-luvulta kun joku pöhkö ajatteli että pitäisi saada ihminen kuuhun. Syyttivätkö jenkit silloin kouluissa nuoria siitä etteivät heidän isovanhempansa käyneet kuussa? Ei, silloin oli toivoa, uskoa siihen että pystymme ihmeisiin, eikä taivaskaan ole enää rajana. Toivo synnytti USA:han kokonaisen sukupolven tiedenaisia ja -miehiä, uusia tieteenhaaroja ja hyvinvointia.

Täytettäköön suuren syyllisyyden tila toivolla, yhteisellä rohkeudella ja globaalilla asenteella jolla ihan joka ikinen – kotimaahan, ihonväriin tai asemaan katsomatta – haluaisi uskoa semmoiseen maapalloon jota kehtaisi esitellä uusillekin sukupolville. Ehkä jopa uusille vieraille. Syyllisyyteen keskittyminen johtaa masentumiseen, kaoottisuuteen ja saamattomuuteen. Toivo johtaa voimaantumiseen, ylös katsomiseen ja käden ojentamiseen uudelle ystävälle. Eiköhän valita fiksumpi polku.