Kyuu Eturautti

3.6.2019

Autoiluni ympäristöhaitat pienenevät

Mielestäni on väärin laittaa lapsia ja nuoria voimaan huonosti ympäristöpaineiden vuoksi. Niin vastuusta kuin usein myös syyllisyydestä suurin osa kuuluu keski-iän ylittäneille päättäjille. Sen jälkeen vastuun valokeilaan tulevat ne ihmiset joilla on mahdollisuus tehdä valintoja. Lasken itseni jälkimmäiseen kastiin.

Ei Muskin keksintöjä

En ole käynyt autokaupassa, ei ole Teslaa alla. Totta puhuen sähköauton omistaminen kyllä kiinnostaisi, mutta en halua sen paremmin katumaasturia kuin myöskään sardiinipurkin kokoista kauppakassia. Minä haluan että autoon mahtuu ihmiset ja tavarat ilman hienostelua ja se sujuu farmarilla. Sellaista on turha sähköautona etsiä ja tietenkin hinnallakin on väliä. Siten jatkan edelleen punaisella diesel-volkkarillani maailman tutkimista. Vain yksi muuttui: tankkiin olen ladannut jo jonkin aikaa Nesteen uusiutuvaa MY-dieseliä. Mikäli kotimaan mediaan on uskominen, tiputan täten hiilidioksidipäästöjäni 90%, eli jopa alle sähköauton lukemien. Maksan toki vajaa parikymmentä senttiä lisää litralta, mutta reilusti vähemmän mitä sähköautoon vaihto maksaisi. Kymppi-pari kuukaudessa hyvään mieleen ja päästöjen vähentämiseen on jotain mihin minulla on varaa ja halua. Kun muistan että samalla vähennän vaihtotaseen alijäämää enkä anna öljyrahoja sen paremmin venäläisille kuin saudeillekaan, hymyni levenee entisestään.

Tietenkään uusiutuva diesel yksin ei pelasta maailmaa. Lisäksi on saatavilla ST1-ketjun tuottama uusiutuva etanoli, joka ei kuitenkaan ole Suomen talvikeleillä kovin hyvä vaihtoehto. Kolmantena pakassa on kotimainen biokaasu, jonka käyttäjiä näistäkin blogeista löytyy. Tietenkin sähköautoillekin on paikkansa, jo nyt etenkin kaupunkiliikenteessä. Kokonaisuus on fiksu paketti, ei yksi näkökulma. Kun puhutaan polttomoottoriautojen kieltämisestä, kielletään väärä asia. Tällä hetkellä moderni dieselmoottori uusiutuvalla polttoaineella on monissa oloissa puhtain tapa ajaa. Ongelma ei ole moderni polttomoottori vaan hyvin vanhanaikainen polttoaine. Ympäristölle haitallinen päästö on tasan yhtä haitallinen, tuli se suomalaisen auton pakoputkesta tai saksalaisen hiilivoimalan piipusta.

Kannatan päästöjen vähentämistä, mitä nopeammin sen parempi ja olen valmis siitä maksamaan. Mitäpä jos muutettaisiin asiaa verotuksen keinoin? Jatkaen hallituksen pohdiskeluista, ehdotan että nostetaan kymmenen vuoden ajan öljypohjaisten polttoaineiden veroa hiljalleen ja ennustettavasti niin, että vähitellen niiden hinta nousee uusiutuvia korkeammaksi. Mielestäni uusiutuvien hintaa ei tarvitse laskea, kunhan eivät tästä hurjasti nouse. Valtiovalta voi porkkanoin laittaa ensin polttomoottoribussit, sitten muunkin raskaan maantieliikenteen myös biopolttoaineiden käyttäjiksi. Toki sähköautoja tulee koko ajan uusia ja esimerkiksi Volkkarin ensi vuoden mallit voivat saada ihan huomattavankin paikan markkinoilta. Kyllä autoilu sähköistyy ilman ukaasejakin ja niin pitääkin. Tämän rinnalla voidaan huolehtia että muukin autoilu vihertyy. Ennen kaikkea, voidaan lopettaa tuo naurettava riitely ja vastakkainasettelu sekä kieltojen huutelu.

Pelastetaan maailma, ei kasvoja

En pidä ilmastohysteriasta terminä, se kun usein implikoi että huoli ilmastonmuutoksesta on turha. Huoli ei ole turha. Vähän on kuitenkin sellainen tuntuma että ajoin iskulauseet ja villit poliittiset lupaukset ovat ilmastoa tärkeämpiä. Ei maailmaa pelasteta panikoimalla eikä jokaisella tieteellisellä mittapuulla katsoen typeriä päätöksiä tekemällä. Ydinvoiman alasajoakin on ajettu monessa paikkaa läpi kuin käärmettä pyssyyn vain jotta poliitikot saavat pelastettua kasvonsa. Jos poliitikko huutaa typeryyksiä, kärsiköön hän niistä seuraavissa vaaleissa. Älköön siitä kärsikö koko maailma.

Minulla on varaa tehdä polttoaineen vaihdos ja monia muita pieniä parannuksia elämäntapoihini. Leijonaosalla keskituloisista on varaa tähän. Valtion ja EU:n on tehtävä osansa jotta tämä optio tulee myös vähävaraisimmille. Meillä on potentiaalia hyvään suuntaan, niin nykytiedolla kuin vielä tulevilla innovaatioillakin. Vauhtia tarvitaan lisää mutta hutilointia vähemmän.

2.6.2019

Pakkoruotsin nosto on yksiselitteinen sodanjulistus

Markkinointitermein ns. toisen kotimaisen pakottaminen lukio-opiskelijoiden riemuksi oli jotain mitä saattoi odottaa demarihallitukselta, mutta silti se on shokki. Kyse ei ole pienestä tahrasta hallitussopimuksessa tai mitättömästä kompromissista. Se ei ole tippaakaan vähempää kuin sodanjulistus tätä maata vastaan, suuri tulevaisuuden toivon tuhoaminen, eikä siihen kovin paljoa tätä lievemmin pidä vastata.

Tarvitsemme tietoa!

Tieto on toden totta valtaa, varsinkin osaamiseen luottavassa maassa. Oppilaitoksilla on kädet täynnä jatkuvasti esiin nousevien uusien tieteenalojen kanssa. Asiaa ei yhtään auta suuri määrä hömppätiedettä ja poliittisia aatesuuntia, joita koitetaan tieteeksi naamioida. Minulla on sinänsä väkevä usko opettajiin ja koulutukseen yhtenä vahvana osaamisen lisääjänä, mutta apuakin tarvitaan. Sinänsä opettajatkin ymmärtävät rahan päälle, sillä ruotsin opettajat ovat ainoa ryhmä jotka ilahtuvat tästä – tuohan muutos heille lisää tuloja ja valtaa. Opiskelijat sen sijaan ymmärtävät tulevaisuuden haasteet sekä tiedot joita tarvitaan tänään ja huomenna. He vastustavat muutosta väkevästi, sillä he kärsivät tästä loppuikänsä. He tietävät että muutos aiheuttaa jo lyhyellä aikavälillä syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Olkaamme jälleen harvinaisen selväsanaisia: demarit julistivat sodan nuoria vastaan ja tulevat tällä muutoksella tuhoamaan nuorten tulevaisuuden.

Minulla on lähes joka asiassa sijaa diplomatialle, ymmärrykselle ja eri näkökulmille. Osaan arvostaa lukuisten puolueiden ristiriitaisia näkemyksiä, sillä niille on perusteita. En tietenkään ole samaa mieltä, mutta kunnioitan vakaita mielipiteitä jotka rakentuvat vakaalle pohjalle. Pakkoruotsi rakentuu mädälle pohjalle. Sille ei ole ensimmäistäkään perustetta joka kestää päivänvaloa. Manner-Suomessa on ehkä parituhatta kansalaista jotka puhuvat ruotsia, mutta eivät suomea tai englantia. Ei viisi prosenttia eikä edes viisi promillea. Vaikka heistä jokainen saisi tulkkausapua, säästäisimme silti.

Kaiken AY-jääräpäisyyden ja äijäpolitiikan alla luulisi jopa Antti Rinteen ymmärtävän, että tämä maa elää viennistä. Meidän on opittava maailman kieliä ja kulttuureja. Olemme osa suurta maailmaa, emme Ruotsin kuningaskuntaa. Ruotsi maana ymmärtää tämän. Siellä koulutetaan nuoret maailman taitoihin, eivätkä he odota kenekään puhuvan heille ruotsia kansainvälisessä kaupassa. Aivan turha meidänkään kuvitella että sen paremmin suomi kuin ruotsikaan olisivat kaupan kielinä. Sen edelle menee satakunta muuta kieltä, englannin lisäksi vaikkapa kiina, ranska, espanja, hindi, arabia, ehkäpä venäjäkin. Tarvitsemme näitä kieliä. Jokainen tunti ruotsin kielen opetusta on tunti pois hyödyllisten asioiden opettamisesta. On naurettavaa kehua miten ruotsin osaaminen helpottaa muiden kielten osaamista – eiköhän saksaa opita paremmin saksan tunnilla eikä ruotsin. Opiskelijamme koittavat kaikin keinoin maksimoida osaamisensa tärkeämmissä aiheissa, mutta heille lyödään märkää rättiä päin kasvoja. Heidät laitetaan istumaan satoja tunteja opiskelemassa aihetta joita heistä ehkä yksi prosentti koskaan tarvitsee. Heidän tulevaisuutensa altistetaan sellaisen aiheen osaamiselle, jota he eivät elämässä koskaan tarvitse. Miten voisin ilmaista tällaista asiaa maltillisesti?

Sota käydään politiikan keinoin

Seison sanojeni takana, tämä on sodanjulistus, alalajina informaatiosodankäynti. Siihen on vastattava viisaudella. Kuten eräs taannoinen oikeusministeri Henriksson opetti, rkp:lle väkivalta on täysin sallittu keino kielisodassa, mutta meidän ei pidä koskaan alentua siihen. Suomi on kaikkien suomalaisten maa, oli sitten täällä syntynyt tai muualta tullut yhteiseen hiileemme puhaltamaan. Meidän on otettava siitä kiini vaaleissa, mielenilmauksissa ja arjen päätöksissämme. Meidän on tehtävä selväksi että Suomi on itsenäinen, viisas ja kansainvälisyyttä ymmärtävä sivistysvaltio, joka ei hevin alistu pienen paskiaisryhmän rahanahneen pelin uhriksi.

Pitäkäämme siis ääntä. Boikotoikaamme rkp:n jäsenten yrityksiä, etsikäämme jokaisen rkp:n jäsenen kaapeista kaikki luurangot ja tuokaamme ne median valokeilaan. Paljastakaamme heidän rötökset. Vakuuttakaamme kaikki muut puolueet ymmärtämään pakkoruotsin tuho. Olkaamme ystäviä toisillemme. Keskustelkaamme suomenruotsalaistenkin kanssa ja etsikäämme ymmärrys siitä, että meitä yhdistää ihmisyys, ei veroja ja vastuuta kiertävä, rotuoppia ylistävä, absoluuttisen pahuuden laitos. Voimme voittaa sodan vain sisulla ja järjellä.

26.5.2019

Teollisuuspaikoista puhe, entä teollisuusduunareista?

Persut jatkavat rummutusta teollisuustyöpaikkojen säilyttämisestä Suomessa, heittäen lokaa demarien niskaan. On aika vähän merkkejä siitä että teollisuuden vihertyminen vähentäisi työpaikkoja – päinvastoin, se takaa niille hyvän tulevaisuuden. Luulenpa että teollisuusduunarien halu äänestää persuja lähtee aivan muualta.

Duunari ei ole idiootti

Muotoillaanpa alkuun hitusen stereotyyppinen teollisuuden, tai muunkin alan duunari. Melkoisella todennäköisyydellä pakettiin kuuluu makkaran grillaus, polttomoottoriauto, kesällä mökkireissu tai lomamatka sekä kriittinen asenne verorahojen käyttöä vastaan ja melkoinen valppaus työntekijän oikeuksista. Tämä oli se ihminen jota punaista lippua heiluttavat puolueet ymmärsivät, kuulivat, kehuivat ja suojelivat. Tänä päivänä ei ole juuri mitään edellä olevista määritteistä joita punaisen lipun alla suojeltaisiin. Niin auto, mökki, makkara kuin verokriittisyyskin ovat nykyään punaisten puolueiden vihaamia asioita. Puolueiden lempilapsesta on tullut niiden persona non grata.

Minä en usko että keskivertoduunari on rasisti tai kovin muukalaisvastainen. Vähän ehkä perinteiseen kallistuva, muttei paskiainen tältä osin. Kuten tiedämme, persuissa on rasismia – ei toki koko puolue, mutta reilusti kuitenkin. Ja duunarit tietävät tämän. He eivät ole idiootteja, sillä duunarityökin on jo pitkään tässä maassa vaatinut jonkin asteen koulutusta. Vaan he ovat joutuneet kysymään itseltään: otanko suvaitsevan maailmankuvan jossa minua vihataan, vai suvaitsenko rasismin jotta saan puolueen joka arvostaa minua ja työtäni? Vaalitulokset näyttävät miten valinta usein menee.

Toisin sanoen, en oikein jaksa uskoa että demarien tai vasemmiston jatkuva huutaminen ex-kannattajilleen persujen rasismista kantaa hedelmää. Se ei ole uutinen kenellekään. Se ei vaikuta äänestyskäyttäytymiseen kovinkaan suuresti. Äänestäminen on lopulta yhtälö kokemuksen tietoja, sen hetken tunteita ja tulevan arvailua. Keskivertosuomalainen ei hirmusti anna arvoa mustamaalaukselle ja itsepäisinä paskiaisina emme myöskään juuri perusta siihen kun joku herrasväen edustaja kertoo meille miten pitäisi ajatella. Näillä vaakakupein ja tällaisella vaalikampanjoinnilla ei synny kivenvahvaa pohjaa tulevaisuudelle.

Seuraavaksi voittaa sillanrakentaja

Loppuun haluaisin ehdottaa ajatusmallia, jatkaen siitä mitä Jari Ernroothin kolumni käsitteli. Järki toimii. Populismia vastaan pitää toimia järkevästi, ei populistisesti, ei herjaten eikä norsunluutornista huudellen. On täysin selvää että lihansyöntiä pitää vähentää ja saastuttavaa autoilua hillitä, mutta se pitäisi tehdä järjellä ja pitkänjänteisyydellä. Auttaisi myös kummasti jos viitsii ymmärtää ihmisiä, niiden tunteita ja huolia.

Ennustan ja toivon seuraavan politiikan menestystarinan tulevan sillanrakennuksesta, siitä kun ymmärretään että hyvän tulevaisuuden tekemiseen tarvitaan aimo pino otantaa politiikan värikartalta sekä melkoinen esillepano erilaisista äänestäjistä näiden takana. Se, joka ymmärtää ja osaa fiksuisten ilmaista että maailma tehdään yhdessä, saattaa päätyä yhdeksi sen maailman rakentajaksi.

25.5.2019

Ylen kuusi EU-hyötyä

Nyt pitää todeta että ei ollut parasta Yleä tänään, kun luin artikkelin kuudesta asiasta joista voimme EU:ta kiittää. Kaksi on monen mielestä haittoja, kolme vähän harmaalla alueella ja vain yksi selvästi hyvä. Vastaavia listoja on ollut monella medialla ja mielestäni pystyttäisiin parempaankin.

1. ja 6. kodinkoneet

EU on todellakin vaatinut kahvinkeittimeen aikakatkaisimen, imureihin maksimitehon ja hehkulamppujen kieltämisen. Hehkulamput ovat sinänsä energia hukkaava turhake, mutta moni arvostaa tehokkaampaa imuria ja murehtii nykyisten huonosta tehosta. Harva myöskään tietää montako miljoonaa verorahoja on käytetty implementointiin. Nimittäin kaikki julkiset laitokset joutuivat heittämään pois vanhat, ehjät kahvinkeittimet kun ne piti vaihtaa uusiin, aikakatkaisimella varustettuun. En kiistä hyötyä paloturvassa, mutta tämänkin asian olisi voinut tehdä fiksummin. Olkaamme silti positiivisia: tämän myötä yhä useampi juo kylmää kahvia ja kylmä kahvi kaunistaa.

4. ja 5. Matkailijan edut

Ei rajamuodollisuuksia, halvemmat puhelinlaskut, ei tarvetta hankkia matkavakuutusta. Nämä ovat ihan totta, mutta käytännössä niiden vaikutus keskivertokansalaiseen on pienehkö. Jos matkaat jatkuvasti EU:n sisällä, näistä on paljon etua, mutta se tuppaa rajoittumaan johtoportaaseen ja varakkaampaan väkeen. Jos matkaat kerran vuodessa, vartti passintarkastuksessa, kymppi matkavakuutuksesta ja vähemmän puheluita eivät vain ole niin suuria hyötyjä. Hyötyjä, kyllä, en tätä kiistä, mutta niiden mittaluokkaa liioitellaan tavalla, joka usein tuntuu vähemmän varakkaista aika ilkeältä. EU:n markkinointi on usein vähäosaisille naljailevaa ja siitä haluaisin eroon.

3. Kuluttajaoikeudet

EU todellakin ottaa kantaa kuluttajan oikeuksiin. Jos jaksat käydä valitusprosessia läpi, todellakin voit saada erinäisistä myöhästymisistä pientä korvausta kuten kuuluukin. Harva kuitenkaan jaksaa prosessiin mennä, sillä pykälistö on vaikea. Toisaalta, samat EU:n kuluttajaoikeudet ovat myös ristiriitaisia. Suomalainen ei voi esimerkiksi enää myydä verkossa tuotteitaan suomalaisille, suomalaisessa verkkokaupassa. Kaikkien EU:ssa perustettujen verkkokauppojen pitää myydä tuotteita kaikkialle EU:hun, näin nostaen kynnystä pienen yrityksen perustamiseen. Ymmärrän erinomaisesti idean enkä pidä sitä pahana, mutta tässäkin asiassa pieni kärsii ja iso juhlii. Hirveän suuri osa EU-lainsäädännöstä suosii suuria yrityksiä ja sylkee pienten päälle. Tästäkin haluaisin eroon.

2. Viinaralli

Moni epäilemättä pitää sitä voittona että maksakirroosin voi nyt hankkia hieman edullisemmin. Rohkenen väittää että maassa jossa sahtia saa panna vapaasti, kyllä sitä keinoja löytää halpaan (ja kivuliaaseen) humalaan lähempääkin. Sinänsä arvostan miten helppoa EU:ssa on yrityksenä asioida ja hankkia tuotteita halki maan rajojen, siitä annan EU:lle täydet pisteet. En kuitenkaan ole ihan varma onko alkoholismin juhliminen se paras tapa nostaa lippu salkoon. Noh, kukin tyylillään.

Tietenkin EU:sta on ollut hyötyjä monenlaisia, toki haittojakin. Toivoisin että hyödyistä keskusteltaisiin vähän enemmän tavallisen tallaajan kantilta. Bisnesmatkaajat, rikkaiden perheiden opiskelijat ja suuryritykset kyllä nauttivat ja tästä jaksamme kertoa. EU:n kansalaisiin mahtuu muitakin ja jos päättäjämme eivät osaa astua heidän tasolle, on aivan turha ihmetellä miksi eu-kriittisiä populisteja niin kovasti äänestetään.

23.5.2019

Kauppasodassa EU:n taidot mitataan

USA vastaan Iran, USA vastaan Kiina, USA vastaan ihmiskunta. EU on näissä välissä, halusimme tai emme. Nyt jos koskaan mitataan EU:n kyky toisaalta pitää päänsä, toisaalta selviytyä ja toisaalta etsiä vaikeasta tilanteesta tulevan menestyksen avaimia. Kun kaikessa puheessa keskitytään vain ja ainoastaan Venäjään, pelkään että menetämme fokuksen tärkeämmiltä asioilta.

Tämä on ongelma

EU pärjää vapaiden markkinoiden ansiosta. Vaikka olemme tippuneet lähes jokaisella tietotekniikan alalla kelkasta, meillä on pari valopilkkua kuten Nokian ja Ericssonin verkot tai saksalainen sirujätti Infineon. Bisneksemme toimii avoimuuden ansiosta ja kauppa käy niin USA:han kuin Kiinaankin. Se uhkaa nyt loppua. Ei semmoista eurooppalaista tuotetta olekaan joka ei joko perustuisi joltain osalta yhdysvaltalaiseen teknologiaan ja/tai jota tekevällä yrityksellä ei olisi vahvoja kauppasuhteita Yhdysvaltoihin. Avoimuutemme myötä olemme päätyneet riippuvuuteen, jonka johdosta olemme kyvyttömiä vastaamaan Trumpin toimiin. EU:n hyvät kaupat Iraniin keskeytyivät koska USA yksipuolisesti niin vaati, vaikka EU ja Iran ovat yhä hyvissä suhteissa. Aivan samoin käy Kiinan kanssa. Trump määrää, me nöyrrymme. Asemamme neuvotteluissa on heikko ja kaikki vientimme kärsii: Trumpin tullit köyhdyttävät vientimme Yhdysvaltoihin ja Trumpin kauppasota estää vientimme Kiinaan.

Kyse ei ole vain kaupasta vaan myös diplomatiasta. Kaikkine lukuisine ongelmineenkin Iran on noudattanut ydinsopimusta ja odottanut EU:n olevan uskottava kumppani. EU ei ollut uskottava kumppani – ei omasta viastaan, mutta lopputulos on tämä. EU nähdään kansainvälisissä neuvotteluissa vain USA:n sihteerinä, ei itsenäisenä toimijana. Tietenkin USA on vanha liittolaisemme ja NATOn myötä kriittinen osa EU:n suvereniteettia, eikä tätä tietenkään sovi kiistää. Olemme kuitenkin olleet ehkäpä turhan naiiveja riskien suhteen, joten emme olleet varautuneet ongelmiin saati miettineet ratkaisuja ennalta. Joku voi nähdä hienoista ironiaa tavassa miten EU:n Nato-jäseniä haukuttiin liian pienistä puolustusbudjeteista. Siinäkin asiassa luotimme sokeasti kumppaniimme, välittämättä omasta pesästä. Nyt maksamme hinnan laiskuudestamme.

Tämä on ratkaisu

Jos EU ja USA nähdään täysivaltaisina kumppaneina ja ystävinä, meillä on oltava mahdollisuus esittää myös omia vaateita, kuten meillekin esitetään. EU on vienyt huoliaan WTO:lle, mutta uskottavuutemme on rapistunut. Emme ole saaneet kansalaisille tehtyä selväksi asemaamme, emmekä ole keskustelleet siitä minkälaisen aseman haluamme. Voisimme kirkastaa sanomaamme kansalaisille. Emme ole voineet turvata yritystemme kaupankäynnin oloja, emmekä ole antaneet heille uskoa jatkuvuuteen. Voisimme kirkastaa viestiämme yrityksille. Emme ole osanneet pohtia asioita tietoyhteiskunnan näkökulmasta. Pelkkä Facebookin ja Googlen sakottaminen ei riitä, sillä kokonaiskuva puuttuu. Jos EU haluaa olla vahva, uskottava ja luotettava kauppakumppani, sen on oltava vahva myös ja erityisesti vastoinkäymisissä. Tahtotilaksi ei enää riitä ”ollaan kaikki kavereita”. Ratkaisu on selkeämpi ulosanti ja kirkkaammat tavoitteet.

Huawei on kilpailukykyinen valmistaja tietoverkon laitteissa kuin myös kuluttajatuotteissakin. Tuotteita on ympäri EU:n ja nyt USA vaatii käytännössä satoja miljoonia EU-kansalaisia kärsimään koska Trumpilla asuu känkkäränkkä piirongin laatikossa. Vielä on näkemättä yksikin vahva EU-päättäjän ulostulo jossa kritisoidaan USA:n tekemiä sopimusrikkomuksia ja haittoja EU:ssa niin operaattoreille, IT-yrityksille kuin kuluttajillekin. EU-päättäjissä on erinomaisia diplomaatteja ja talousosaajia, mutta he eivät selvästikään edes ymmärrä kauppasodan vaikutusta koko mantereemme tietoturvaan ja jopa yhteiskuntien pyörimiseen. Sillä sekunnilla kun Huawei-saarron uutinen tuli putkesta, olisi EU:n pitänyt kutsua välitön kriisipalaveri USA:n, Googlen, Intelin ja Huawein kanssa. Vaan miten kävi? EU:ssa päämajaansa pitävät tietotekniikan yhtiöt vain totesivat kiltisti että USA määrää myös heidän toiminnan markkinoilla. Jälleen kerran, EU ei ollut suvereeni toimija, sillä se ei voinut suojella edes omia yrityksiään USA:n kauppasodalta. Näin ei saa tapahtua. EU:ssa toimivien yritysten pitää voida luottaa EU:n tukeen.

Tämä voi olla lopputulos

EU:n heikkous kansainvälisissä neuvotteluissa tekee yritystoiminnasta yhä haastavampaa. Lukuisat yritykset, esimerkkinä monet Suomen teollisuuden toimijat, ovat ryhtyneet siirtämään tuotantoa USA:han viennin sijaan. Yhä harvempi yritys voi luottaa mahdollisuuteen tehdä vientiä EU:sta käsin. USA:n de facto verovapaus suurimmille yrityksille ei sekään helpota tilannettamme, samalla kun EU:ssa verotus monimutkaistuu kovaa vauhtia. Pelkään, että EU:ssa kotimaajansa pitävät yritykset kärsivät eniten, sillä he eivät voi luottaa saavansa tukea EU:sta sen paremmin kotimarkkinoille kuin vientiinkään. Uusia vientikanavia ei uskalleta avata, sillä alihankinnan tai rahoituksen ketjuissa USA tulee aina vastaan. Yritysnäkymämme muuttuvat yhä epävarmemmiksi.

Vaan lopetetaan nyt vähän positiivisemmin. Minulla on kaikki syyt uskoa EU:n kykyihin. On myös päivänselvää että mikään EU:n jäsenmaa ei voi yksin tätä asiaa ratkaista. Sopivan tuoreella asennoitumisella, asiantuntemuksen kasvattamisella ja ulkovaltojen lobbauksen vähentämisellä voi EU myös asemoida itseään paremmin. Voimme asettaa kansainväliselle yhteistyölle avoimuuden pohjaksi ja voimme tukea omia innovaatioitamme. Voimme antaa lupauksen yrityksillemme – jos pelaat sääntöjen mukaan, EU:n sanaan voi luottaa. Lisäksi voisimme näyttää esimerkkiä ja lakata ostamasta kaikki kriittiset IT-järjestelmämme EU:n ulkopuolelta silloin kun niitä olisi saatavilla myös kotimarkkinoilta. Tämä loisi uskoa teknologiaan ja auttaisi sitä kasvamaan. Ranskalla on jo hyvää yritystä tässä, vielä jos Saksa ja EU:n keskushallinto saataisiin samaan kelkkaan niin kyllä kelpaisi.

EU pystyy tähän. EU voi astua tästä kriisistä ulos voittajana. Se vaatii paljon, mutta ei ihmeitä. Nyt jos koskaan on EU:lla tilaisuus osoittaa voimansa. Nyt jos koskaan voisimme edes hetken puhua muusta kuin Venäjästä ja populismista. Vähemmän muiden haukkumista, enemmän omaa tekemistä.

22.5.2019

Mutta kun nuo muut!

Mielestäni terve kansallismielisyys tai asiapitoinen kriittisyys vaikkapa EU:ta tai maahanmuuttopolitiikkaa mahtuvat erinomaisesti puoluekartalle. Rasismi ei mahdu. Yhtä lailla kansalaisaktivismille on tilaa vaikka se joskus arkea haittaisikin. Väkivallalle sen sijaan ei ole tilaa. Liian usein ongelmia kierretään argumentilla, joka tiivistyy sanoihin ”mutta kun nuo muutkin”.

Perusoppeja

On mielestäni osoitettu jo tähän mennessä tarpeeksi usein ja kiistatta, että poliittisen väkivallan suurin uhka tulee äärioikealta, ei puolueista vaan laitoksista kuten vastarintaliike ja odinistit. Toisaalta, on osoitettu myös merkittävää poliittisesti ja/tai etnisesti motivoitunutta väkivaltaa vaikkapa ääriuskonnoista ja äärivasemmalta. Kun kritisoit vasemmistoväkivaltaa, vastaus on ”mutta katso natseja” ja kun kritisoit natseja, vastaus on ”mutta katso vassareita”. Miten hemmetissä nämä poissulkevat toisiaan? Se, että on väkivallan ongelma numero yksi, ei tarkoita etteikö ongelmia numerolla 2-10 kannattaisi huomioida. Ei mikään yhteiskunta, yritys tai perhe toimi niin, että vain yhtä asiaa tehdään. Ei lautasella ole vain yhtä ruokalajia. Ei palkalla makseta vain yhtä asiaa. Ei poliisi suojele kansaa vain yhtä riskiä vastaan. Kokonaisuutta katsoessa on tarvetta värisokeudelle.

Rajanvetoja

Se, mitä perussuomalaiset nuoret tekivät tuoreessa somekampanjassaan, on puhdasta rasismia. Nuorisojärjestöt ovat aina tehneet irtiottoja ja totta puhuen minä nauroin parin vuoden takaiselle persunuorten tempaukselle pakkoruotsia vastaan. Olen hymyillyt myös muiden nuorisojärjestöjen kannanotoille. Pari kertaa olen myös suutahtanut. Tällä kertaa suuttumus ei riitä. Persunuoret ovat ottaneet raikkaan tuulahduksen 1930-luvun Ruotista, jossa rotuopit olivat herrasväen tiedettä. Ne olivat silloin äärimmäistä typeryyttä. Tänä päivänä ne nähdään oikeaoppisesti rikoksina ihmisyyttä vastaan. On harvoja tilanteita joissa eri heitot eivät ole vain osa poliittisten laitojen meteliä, nuoruusvuosien tunarointeja tai vihanpuuskauksia. Tämä on yksi niistä. Tätä ei voi ymmärtää tai selitellä. Persunuorten toiminta on väärin inhimillisesti ja mitä ilmeisimmin myös juridisesti.

Kaikki on tehtävä – vai onko?

Loppuun heitän ajatuksen, johon ei ole oikeaa vastausta.

Absoluuttista pahuutta vastaan pitää taistella kaikin keinoin, kynsin ja hampain, demokraattisesti tai muutoin, sillä fasismi ei saa koskaan enää nousta valtaan.
Kun lähdet taistelemaan absoluuttista pahuutta vastaan kaihtamatta keinoja, sinusta itsestä tulee se absoluuttinen paha jota vastaan taistelet.

Tämä ajatus on relevantti tässä ajassa. Historia opettaa meille molemmista esimerkeistä. On esimerkkejä joissa emme toimineet ajoissa, emmekä estäneet pahuutta kun olisimme vielä voineet. On esimerkkejä joissa lähdimme rajattomaan taistoon, luoden aiemman pahan tilalle kahta hirveämmän tilanteen. Historia ei kerro meille mikä on oikein. Voimme vain tehdä parhaamme, pitää silmät auki, eikä laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Monenlainen mielivalta on nousussa ja uhkaamassa meitä. Jotain on tehtävä. Minä en tiedä mitä se jotain on.

20.5.2019

Tuhosiko Trump juuri USA:n teknologisen ylivallan?

Olemme lukeneet halki mediakentän Googlen toimista Huawein matkapuhelintoimintaa vastaan, pian Googlen perään tulivat Intel, Qualcomm, Broadcom, Infineon ja ST Microelectronics – piirivalmistajien jättejä kaikki. Trump on laittanut täten huomattavan järeän vaihteen kauppasotaan ja riskinä voi olla peruuttamaton isku USA:n ylivallalle tietotekniikassa.

Puhelin kannatti tehdä yhdessä

Jo tällä hetkellä Kiinalla on riittävä osaaminen tehdä älykännykkä vaikka täysin omin eväin, joskaan aivan kirkkaimpaan kärkeen ei nillä eväin vielä päästä. Tietyissä komponenteissa on tällä hetkellä mielekkäämpää tukeutua ulkopuolisiin tekijöihin, mutta mitenkään pahasti jälkijunassa Kiina ei niissäkään ole. Avoin kauppa on tehnyt mielekkääksi koota älypuhelin tai muu tietotekninen laite käyttäen komponentteja ja teknologioita ympäri maailman. Merkittävin vaikutus tällä on käyttöjärjestelmässä, sillä käytännössä vain Google Android tai Apple IOS ovat tarpeeksi suosittuja kuluttajien älypuhelimiin. Vuosien varrella kilpailijat ovat jääneet mikroskooppiseen marginaaliin tai kuolleet pois kokonaan. Applen käyttöjärjestelmä on toki vain Applen omien puhelinten käyttöön, siinä missä Android on saatavilla kaikille valmistajille.

Pahoittelen menemistä vähän tekniseksi tässä, mutta Android-käyttöjärjestelmää pitää hieman avata. Ytimeltään se perustuu suomalaislähtöiseen, avoimen lähdekoodin Linuxiin. Koska avoimen lähdekoodin järjestelmät pysyvät avoimina muokkausten jälkeenkin, pääosa Androidista on avointa – toisin sanoen, maksutta kenen tahansa käytettävissä ja muokattavissa. Tätä ei voi Trump koskaan estää. Sen sijaan kaupalliset elementit, kuten sovelluskaupat, tietyt käyttökokemusta parantavat lisäosat ja Googlen koostamat turvapäivitykset ovat suljettua tekniikkaa, eli siis kaupallista ja kauppasodan piirissä. Peruskuluttaja ei huomaa missä avoin loppuu ja bisnes alkaa, mutta tässä kiistassa aihe nousee pintaan. On toki hyvä muistaa että Huawei ja muutkin kiinalaiset ovat osallistuneet avoimen Androidin kehitykseen. Avoimen mallin mukaisesti heidän tekemä työ on edesauttanut myös amerikkalaisten yritysten tuotekehitystä.

Peli ei ole pelattu

Huawein vahva asema kännykkämarkkinoilla ei ole sattumalla saatua. Polkuhintoja siihen ei ole tarvittu, vaan ainoastaan väkevää laatua ja tyyliä. Nämä eivät ole kadonneet mihinkään. Androidin pohjajärjestelmä on myös vastakin saatavilla, kuten myös ne kaupalliset lisäosat siihen jotka Huawei on itse kehittänyt esimerkiksi kameraa ja järjestelmäpiirejään varten. Se, mitä puuttuu on sovelluskauppa ”Play Store”, kartat, gmail ja muut Googlen omat sovellukset. Lähes kaikkeen on jo olemassa vaihtoehto ja moni niistä on jo Kiinan sisämarkkinoilla käytössä. Se mikä puuttuu ovat länsimaiset sovellukset ja käännökset esimerkiksi Euroopan kielille. Vielä isompi haaste on saada kuluttajat vaihtamaan tutusta ja turvallisesta toiseen. Microsoft epäonnistui tässä Windows-puhelinten kanssa, mutta voisiko kuluttajille olla helpompi myydä tuote joka on kuitekin pääosin tutun ja turvallisen Androidin kaltainen? Helppoa se ei silti ole. Kauppasodalla voidaan myös koittaa vaikeuttaa amerikkalaisten hittisovellusten, kuten Facebookin tai Instagramin käyttöä näissä puhelimissa, mutta se on jo äärimmäisen kaukaa haettua.

Lopulta on aivan turha odottaa Kiinan heittävän hanskat tiskiin. On myös turha odottaa että EU katsoo läpi sormien yhä härskimmäksi käyvää kauppasotaa. Trumpin toimet voivat eristää USA:n ja samalla lähentää EU:n ja Kiinan suhteita. Toistaiseksi Kiina on pyrkinyt kehittämään teknologista mahtiaan kansainvälisen kaupan avoimella yhteistyöllä. Johtuen USA:n ylivallasta tällä sektorilla, moni teknologiavalinta on kohdistunut yhdysvaltalaisten yritysten suljettuihin standardeihin. EU tuskin panisi pahasti vastaan kääntymistä avoimempaan suuntaan ja se on todennäköisesti Kiinalle mielekkäämpi optio kuin lähteä tekemään kilpailevia suljettuja standardeja. Tämä madaltaisi samalla kynnystä uusien tuotekehitys- ja alihankintayritysten muodostumiseen USA:n ulkopuolella.

Menestys rakentui avoimelle kaupalle

USA:n vahva asema tietoyhteiskunnan markkinoilla on pitkälti pohjautunut avoimeen markkinatalouteen, jossa bisneksen jatkuvuuteen on voinut luottaa. Tämän palasen poistaminen voi pahimmillaan romuttaa koko korttitalon. Kiista ei tokikaan jää vain kännyköihin. Huawei on merkittävä tekijä monissa tietoverkon, konesalien ja pilvipalveluiden laitteissa. Toistaiseksi niissä on käytetty paljon jenkkiosia, mutta tämä voi muuttua. Isoin haaste voi olla ns. perinteisten tietokoneiden ja palvelinten suorittimissa, joissa ylivertainen monopoliasema on Intelillä ja haastajan paikka AMD:llä – molemmat noudattavat nk. Intelin x86-standardia ja molemmat ovat amerikkalaisyrityksiä. Standardi on niin vanha ja vahva, ettei sitä niin vaan rikota. Toisaalta, standardin iästä johtuen sen hajottamista on toivottu (ja yritetty) jo vuosikymmenten ajan. Tietyt teknologian kehityssuunnat ovat myös tehneet x86-standardista yhä uhanalaisemman ja tämä tempaus voi nopeuttaa kehitystä.

Tekniset yksityiskohdat sikseen, tällainen kauppasota on omiaan aiheuttamaan merkittävää epävarmuutta kaikissa yhteiskuntien toiminnoissa halki maailman. Olemme kuitenkin täysin riippuvaisia bittien vipellyksestä. Pieni osa minusta on toki utelias näkemään voisiko tästä syntyä uusi, reilumman kilpailun tilanne jossa tietoyhteiskuntaa kehitetään myös USA:n ulkopuolella. Toinen pieni osa minusta pelkää että tästä voi myös syntyä täysin kiinalainen monopoli joka saa kaipaamaan amerikkalaista mallia. Isoin osa minusta kuitenkin toivoisi rauhaa markkinoille, sillä ainakin lyhyellä tähtäimellä tässä sodassa on vain häviäjiä.

20.5.2019

Hyviä ehdokkaita (eurovaaleihin)

Kirjoitin eduskuntavaalien alla listan hyviä ehdokkaita eri puolueista. Koska mielestäni maahamme mahtuu monta käyttökelpoista puoluetta, aion toistaa saman jälleen kerran. Eli olkaa hyvä, muutama ehdokas joita pidän maininnan arvoisena eurovaaleissa vuosimallia 2019.

Sirpa Pietikäinen (kok/epp)

Sirpalla on pää paikallaan ja joka ruuvi kiristetty. Hän tietää mitä tietää, tietää mitä ei tiedä ja kulkee perusteltu, tutkittu asia edellä, oli se oman puolueen lobbarien mieleen tai ei. Hän on valmis keskustelemaan ja pitää huolen että Euroopan asukkaatkin saavat tuntea kuuluvansa koneistoon nimeltä EU. Pitkäjänteistä ja kovaa työtä, sopivalla yhtälöllä nöyryyttä ja ammattiylpeyttä

Matti Viren (ps/???)

Tässä on mies jota ei kukaan puhu penkin alle taloustiedossa. Hän tietää, osaa, ymmärtää ja oppii koko ajan lisää – ja ilmaisee vaikeat asiat niin että ihminenkin ymmärtää. Hänen aseistuksena on toisessa kädessä terävä järki ja toisessa kynä jota hän käyttää sitä mestarillisesti. Hän osuu asioihin ihmisten sijaan ja perustelee hyvällä yhdistelmällä kansantajuisuutta ja väkevää faktapohjaa. Tämä mies on vakaa kuin peruskallio.

Olli-Poika Parviainen (vihr/egp)

Yksi harvinaisuuksista nimeltä miespuolinen vihreiden aktiivi, mutta mikäs siinä kun hän ei ole koskaan katsonut sukupuolta vaan ihmistä yksilönä. Työ maittaa, asia ilmaistaan terävän asiallisesti ja vastapuolta ymmärretään dialogin, ei huutamisen kautta. Voit istua kuulemaan häntä, keskustelemaan hänen kanssa, etkä koskaan tunne että se aika olisi hukattu. Samoin hän myös tekee päätökset, maltilla ja järjellä. Sille on EU:ssa tilaa.

Bonus: Junes Lokka (asyl/???)

Jooh, elikäs. Junes ei omaa käytöstavoista parhaita, ainakaan mitä tulee dialogiin päättävässä asemassa olevia kohtaan – tämän näkee myös litaniasta pikkurikoksia rekisterissä ja oikeuden käsittelyputkessa. Tehköön kukin valintansa onko tämä ongelma, mutta ihan rehellisesti sanoen, isommissa puolueissa on isompiakin ehdokkaita isommilla rikosrekistereillä. Se, mikä on varmaa, on Lokan ehdoton antaumus asiaansa. Hän menee omalla tyylillään, ajaa lupaamaansa asiaa eikä pompi hillotolppien perään. Jos se mitä vaaleista etsit on tinkimätön liittovaltion ja syvän integraation vastustaja, tässä hän seisoo.

Huomautan, että minä en tässä sen paremmin syytä kuin puolusta Juneksen sanomisia – kuten en kenenkään muunkaan. Olen suruissani hänen kiistasta Vehkoon kanssa, sillä mielestäni heillä molemmilla on paljon sanottavaa. Lopulta kukin vastatkoon omista teoistaan. En kuitenkaan voi hyvällä omallatunnolla jättää mainitsematta Junesta, sen verran selkeän paikan hän on vaalikartalla ottanut. Ja olen sen verran rehellinen että pidän hänen vaalimainoskampanjaa mallikelpoisena, ehtana ja täysin tyylikkäänä farssina. Poliittisesti korrekti termi hänen äänestämiselle lienee ”protestiääni”. Sekin on demokratiassa sallittua. Kun katsoo minkä tason tragikomiikan oloista protestia hän Oulun valtuustossa suorittaa, sanoisin että pitkä oppimäärä on hanskassa. Muista kuitenkin niin hyvässä kuin pahassakin: sitä saat mitä tilaat.

15.5.201915.5.2019

Ylläpidon tiedote: kaksivaiheinen kirjautuminen käyttäjille

Mikäli kirjaudut Pirkan blogeihin Facebook-, Google-, tai muulla ulkopuolisella tunnuksella, asia ei koske sinua.

Mikäli kirjaudut paikallisesti salasanalla, voit jatkossa käyttää myös kaksivaiheista kirjautumista (tunnetaan myös nimillä 2FA tai MFA). Tällöin pelkkä salasana ei riitä sivustolle pääsyyn, vaan tarvitset lisäksi älypuhelimella generoitavan koodin. Tämä on hyvä tapa parantaa tietoturvaa. Jos pidät omaa konettasi turvallisena, voit myös ruksia kirjautuessa option että tunnusta kysytään vain kerran kuukaudessa.

Tässä vaiheessa en lähde sen syvempään synnyintarinaan aiheesta vaan ensin niille jotka ovat asian kanssa jo tuttuja. Halukkaat voivat generoida kaksivaiheisen kirjautumiskoodin yleisesti tunnettuun Google Authenticator -ilmaissovellukseen omien asetusten kautta, eli oikeasta ylänurkasta, salasanan asettamisen alapuolelta. Tarpeen mukaan palataan myöhemmin seikkaperäisten ohjeiden kera.

Asetuksen käyttäminen ei ole millään muotoa pakollista, kukin valitkoon.

13.5.2019

Uskonto voi opettaa kunniaväkivaltaa

Luin Ylen koskettavan tarinan nk. kunniaväkivallasta. Se on vain yksi kertomus asialle jota tapahtuu täälläkin yhä enemmän. On hyvä nostaa ongelma esille jotta ymmärrämme sen, mutta ongelman kriittistä tarkastelua ei voi tehdä laput silmillä. Jos emme ole valmiita myöntämään uskonnon osuutta ongelmaan, emme voi koskaan toimia tehokkaasti ongelmaa vastaan.

”Perheen uskonnossa naista ei lähtökohtaisesti alisteta”

Väliotsikon mukainen lausahdus oli tässäkin Ylen jutussa. Vastaava heitto on lähes jokaisessa jutussa jossa vähemmistöuskonnon sisällä on kärsitty. Islam, lestadiolaisuus, juutalaisuus, Koivuniemen kultti, mikä vaan – uskonto todetaan välittömästi viattomaksi ja keskitytään pahoihin ihmisiin. Tietenkin pahoinpitelijä on aina syyllinen eikä uskonto ole oikeudessa puolustus. Vaan mikä tekee pahoja ihmisiä, mikä tekee pahoinpitelijöitä? Mikä saa ihmisen vahingoittamaan läheistään? Syitä on varmasti useita, mutta väitän että uskonto on yksi merkittävimmistä.

Kuten olen monta kertaa todennut, uskonto on ihmisen luoma laitos joten se on tasan niin hyvä tai paha kuin ihmiset sen hallintoportaissa. Uskonto voi antaa voimaa mutta myös ottaa sitä. Uskonto saattaa antaa pahoinpitelijälle mukavan tuen väkivallalleen. Tässä kohtaa uskonto saattaa voimaannuttaa syyllistä uhrin sijaan. Uskonnolla todellakin on käsi piparipurkissa olkapäätä myöten. Se ei ole viaton. Aivan kuten uskonnoista voidaan löytää syyt sielunrauhaan, niin voidaan myös johtaa täysin suora syy-yhteys huomattavaan määrään lähisuhde- ja muutakin väkivaltaa.

Minua ei kiinnosta tipan vertaa montako kertaa uskonnollinen johtaja x tai uskonnollinen kirja y puhuu rauhan puolesta, jos tosiasia on että uskonnolliseen laitokseen kävelee sisään rauhallinen ihminen ja sieltä kävelee ulos omaa lastaan pahoinpitelevä väkivaltarikollinen. Ja näin käy. Ja näin pitää sanoa. Uskonnolla on osuus monessa hyvässä, mutta myös liian monessa pahassa. Uskonto ei ansaitse suojelua sen paremmin päättäjiltä kuin medialtakaan. Uskonto on vain organisaatio, ihmisen rakentama korttitalo. Kaikkea uskonnon tekemää pitää voida kritisoida täysin vapaasti ja rajatta – mutta toki mieluiten perustellusti, rakentavasti ja viattomien ihmisten kunniaa loukkaamatta. Papit ja imaamit ovat laitostensa toimitusjohtajia ja jos he kouluttavat ihmisistä pahoja, näiden ihmisten pahuudesta pitää voida puhua yhtä suoraan kuin alaisiaan kiusaavasta pomostakin.

On epäkorrektia suvaita väkivaltaa

Sanovat että on korrektia ja kohteliasta suojella uskontoja. Minä väitän että on epäkorrektia ja suvaitsematonta suojella pahaa tekevää organisaatiota. Toki tämän voi tehdä asiallisesti. Ei jokainen uskonnon jäsen ole paskiainen eikä heitä saa herjata. Jos yritys sikailee, katsomme yrityksen johtoon. Jos uskonto sikailee, katsokaamme sen johtoon, sen sanomiin, sen toimintoihin, konsulttikielellä prosesseihin. Jos uskonnon oppikirjaan on kirjoitettu että ihmisen sukupuoli määrittää hänen siviilioikeudet, sen kirjan saa haukkua maan rakoon sillä kirjalla ei ole kunniaa jota loukata.

Lopulta kysymys on sangen yksinkertainen, eli kumpi uskonnonvapaus on tärkeämpi: ihmisen oikeus valita uskontonsa tai olla ilman, vaiko uskonnon oikeus valita ne lait joita se haluaa noudattaa. Ihmisellä on kunnia, uskonto on kunniaton. Vain ihmisen teot voivat määrittää uskonnon arvon – eivät puheet, eivät kirjat, eivät imagokampanjat.