Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Hädässä riittää vähempikin

Pääministeri Sanna Marinin ja hallituksensa toimia tällä hetkellä arvostetaan yhä erittäin laajalti, vaikka hallituspuolueiden kannatus heikkenee. En tokikaan väitä että maamme johto olisi surkeasti koronaa hoitanut, mutta virheitä on tehty hieman enemmän kuin olisi suotavaa. Voisiko olla niin, että hädän keskellä emme ole niin tarkkoja lasten ja pesuveden suhteesta?

Syyllistä on turha osoitella

Pitää alkuun korostaa, että minulla (tai sinulla) ei ole riittävästi tietoa, analyysiä tai taitoa osoittaakseen absoluuttisella varmuudella juuri missä hallinnon portaassa ja kenen suoralla vastuualueella virheitä on tapahtunut. En siis syytä Marinia sen paremmin kuin ketään muutakaan sormella. Marinin henkilökohtaiseksi virheeksi voi laskea yhteistyöhaluttomuuden ja ajoin hieman ailahtelevan viestinnän. Ne eivät ole kuolemansyntejä. Voidaan toki argumentoida minkä tahansa valtiojohdon virheen ylimmän vastuun kuuluvan ylimmälle johdolle, mutta eipä pääministeri voi käyttää kaikkea aikaansa pyytääkseen anteeksi jokaista vinoon mennyttä t:n viivaa ja i:n pistettä. Edelleen: maan johto saa mielestäni joka tapauksessa tyydyttävän arvosanan koronan hoidosta, eikä summittainen haukkuminen myöskään auta mitään. Keskityttäköön siis ongelmiin. Niitä ei tule lakaista maton alle, vaan tutkia rauhassa ja varmistaa, etteivät ne toistu.

Ensin nostaisin tiedevastaisuuden. Ideologiat, ministeriöiden ja ammattilaisten väliset nokittelut ja suurten egojen taistelut ovat aivan liian usein jyränneet tutkitun tiedon ohi. Tästä johdetaan pian tie viestintäongelmiin, esimerkiksi hoitajien ammattijärjestöt eivät ole koskaan ennen saaneet luuria korvaansa yhteydenotoissa Sosiaali- ja terveysministeriöön. Hoitajia on muutenkin kohdeltu kuin märkää rättiä, ei kunnioitusta, ei solidaarisuutta. Maahantulotarkastukset ryssittiin moneen otteeseen. Työterveyshuollon pääsy koronaseurantaan evättiin. Kesän luvattu valmisteluaika käytettiin ekstrapitkiin lomiin ja yleiseen laiskotteluun – syksyllä tilanne yllätti päättäjät housut kintuissa. Yritysten osalta tilanne on vieläkin sekavampi, osasta on pidetty huolta ja osa on heitetty bussin alle. Osaaminen yritysaiheissa on kenties huteraa, sillä päätökset heiluvat äärilaidalta toiselle. Oma lukunsa ovat sitten tarvikehankinnat, joissa ilmeisesti Sipilän ajalta tuttu linja jatkuu: huonoin tarjous voittaa.

Suomen ei tarvitse hävetä globaalissa vertailussa, olemme keskiarvon yläpuolella koronahoidossa. On myös erinomaista, että hallituksemme saa globaalia näkyvyyttä, se voi tuoda maahamme töitä ja investointeja ajan myötä. Viisas hallinto osaa kuitenkin muutakin kuin esitellä ylemmyyttään. Se on myös sopivasti nöyrä, ymmärtäväinen ja kehittyvä. Se ottaa haasteet vastaan, vastaa kun kysytään ja parantaa kun on parantamiselle tarvetta. Viisas hallinto käsittelee virheet avoimesti, ymmärtää kriisiviestinnän taidot ja julkistaa suoraselkäisesti toimet, joilla vastaavat virheet vältetään jatkossa.

Viisas rakentaa huomista

Ennen kaikkea viisas hallinto ymmärtää, että tänään rakennetaan huomista ja että huomenna maailma on erilainen. Sitä voi osoitella sormellaan taaksepäin ja menneisiin vääryyksiin, tai maalata kuvaa huomisesta, joka on eilistä parempi. Minä haluaisin nähdä tulevaan, mutta niin usein keskitytään milloin menneeseen, milloin aiheen välttelyyn, milloin summittaiseen syyllisten nimeämiseen. Järki on poissa ja tunteet tanssivat pöydällä. En tiedä aloittiko tuon tanssin hallitus, oppositio, virkakoneisto vai jokin ministeriö, mutta kukaan ei pysy tahdissa.

Ehkäpä meillä vaan on nyt niin iso kriisi päällä tässä maailmassa, että moiset murheet eivät juuri kiinnosta. Juuri nyt pääosa meistä tyytyy maamme hallinnossa kovin vähään. Minä haluaisin kuitenkin enemmän.

Julkaistu

Älä pihtaa, älä osta

Toinen puoli huutaa: talouden pyörät pyörimään, ostakaa lisää, hankkikaa tavaroita, luokaa työtä, älkää jättäkö rahoja tileille. Toisella puolen menee näin: luonto tuhoutuu, älä osta mitään, säästä rahasi. Minä sanon, kuinkas muutenkaan: olette kaikki väärässä, onneksi olen kaunis, viisas, vaatimaton ja hyvä valehtelija.

Täysin turha vastakkainasettelu

Siinä ei ole mitään pahaa, että joskus ostaa itselleen jotain kivaa. Jos on kovasti tehnyt työtä, on ihan ansaittua palkita itseään. Kaikkea kuluttamista ei koskaan saa perusteltua järjellä, mutta hyvä jos pääosaan se pätee. Jos alkaa päätymään siihen että koko ajan ostaa uutta tavaraa jota ei tarvitse, ei käytä tai josta ei edes nauti kuin pienen hetken, sitten kannattaa pohtia asioita hetki. Syyllisyys ei kuitenkaan ole paras lääke. Kohtuus kaikessa.

Jos puolestaan elää tiukkaa elämää, joko talouden pakosta ja/tai omasta halusta, siitäkin voi olla ylpeä. Säästeliäisyys on perisuomalainen hyve, josta voisi ehkä hieman paremminkin pitää kiinni. Erityisen hyvä periaate on olla ostamatta mitään asuntoa pienempää velaksi. Tuo oli aikanaan hyvä perusperiaate. Sitä voi noudattaa edelleen.

Kompromissi on kaunis

Säästämistä en siis lähtisi tuomitsemaan ajatuksena koskaan, mutta säästämisen tavoista voisi keskustella. Jos haluat sekä vähentää turhaa kulutusta että aktivoida taloutta, sijoita! Älä pidä rahaa pankkitilillä. Rahastosäästämiseen pääsee pikatarkastuksella katsoen jo 15 eurolla. Osakekaupoille, joko osakesäästötilin tai arvo-osuustilin kautta pääsee myös vauhtiin kymppien budjetilla. Osakesijoittamisessa ei tarvitse olla guru: etsi 3-7 perusvakaata osaketta esim. finanssilaitosten suosituslistoilta, osta säännöllisin väliajoin vähän lisää – siinä se. ”Osta ja unohda” on täysin pätevä säästöstrategia.

Jos haluat yhdistää edelliseen vielä parempaa vastuullisuutta, voit aina kohdentaa sijoituksesi paremmin. Investoi niihin asioihin mitä tärkeäksi koet: uudet energiamuodot, kiinnostavat teknologiat, uudet elintarviketeollisuuden alat, avaruuden valloitus – vaikka mitä. Voit sillä samalla parilla kympillä toteuttaa useita tärkeitä tavoitteita, niin omiasi kuin yhteiskunnallisestikin mielekkäitä.

Perästä kuuluu

Sijoituksilla on paha tapa muistuttaa itsestään kun vähiten odotat. Heräät yhtenä päivänä, otat aamukahvia, kun yhtäkkiä huomaat verkkopankissasi outoja – sinne on ilmestynyt osinkoja. Ehkä sillä saa uuden paketin kahvia, ehkä sen tarjousmyynnistä kovasti himoitsemasi joulukoristeen. Mutta se tunne kun ostat jotain säästöjesi koroilla, se on aika vänkä ja mukava. Sanomani onkin tämä: suo itsellesi mukava tilanne. Siihen tarviset vain vähän rahaa ja vähän malttia.

Julkaistu

Se on luonnossa

Harvinaisen synkkä vuodenaika, vähät auringonpaisteet ja vesisateet päälle. Kaikki yhteisöllinen pannassa ja maan johto selvästi joko haluton tai kyvytön auttamaan kriisistä ohi. Terveys pettää ja kipu on sitä tasoa että luulisi minun lukeneen Väyrysen kirjoja. Silti maailma pyörii radallaan.

Hiljaisuus puhuttaa

Luonto on syksyllä kuten keskitalvellakin aika hiljaa, mutta ei kuollut. Se kuiskaa ja odottaa, että joku muistaa kuunnella. Luonto muistuttaa meille, että aina paras viesti ei ole äänekkäin viesti. Joskus luonnon hiljaisuuden kuunteleminen tarjoaa voimakkaan sanoman, kunhan sitä on valmis kuuntelemaan. Luonto osaa myös odottaa ja koittaa sitä opettaa meillekin.

Olen myös oppinut, että itsensä kanssa keskusteleminen toimii sopivassa hiljaisuudessa. Moni asia lisää stressiä, huolta ja masentaa mieltä, mutta jos vain on rehellinen itselleen, voi löytää hyvää. Hyvää itsestä, hyvää läheisistä, hyvää maailmasta, hyvää tulevaisuudesta. Jos päättää olla oikealla asenteella, löytää hyviä syitä jaksaa huomiseen. Se on mukava kuulla toiselta ihmiseltä, mutta siihen uskoo täysillä vasta kun sen kuulee itseltään.

Tulevaisuus rohkaisee

Kaikilla meillä on aikamme, mutta suuressa kuvassa maapallomme elää hieman suurempaa sykliä. Tosiasia on, että opimme koko ajan uutta. Käytämme myös uusia oppeja viisaammin. Aina välillä kompuroimme, mutta nousemme taas ylös. Tällä hetkellä toki katse on lääketieteeseen. Uudet RNA-rokotteet tulevat tekemään lähimpinä vuosina merkittäviä parannuksia, ei vain koronaan vaan muihinkin sairauksiin.

Mutta tapahtuu muuallakin lääketieteessä. Suomalainen Tilt Biotherapeutics on aloittanut syksyllä kliiniset kokeet ihmisillä, ensin Tanskassa. Parantumattomaan melanoomaan sairastuneille ollaan löytämässä uutta toivoa. Lääkkeet on annettu, potilaat ovat pärjänneet, vakavia haittavaikutuksia ei ole ilmennyt. Kokeita jatketaan myös Suomessa ja muualla lähikuukausina. Akseli Hemminki on kehittänyt hoidon, joka voi antaa uutta toivoa sinne, mistä se oli kaikonnut. Vastaavia tutkimuksia, oppeja ja hoitoja kehitetään jatkuvasti, ympäri Suomen, ympäri maailman, ympäri tautikartan.

Jaksa tulevaan, jaksa huomiseen

On ihan hyvä idea muistuttaa, että nyt on vielä hyvä jaksaa muutama kuukausi ja olla varovaisena, sillä ensi kesä voi olla jo paljon parempi. En kiistä tätä, mutta ehdotan lisäystä. Myös huominen voi olla parempi, ei vain ensi vuosi. Joka päivä voimme päättää, että tänään olemme pikkuisen piirun parempia kuin eilen. Ei tarvitse siirtää vuorta, ensin voi siirtää oljenkorren.

Kaikkea emme voi valita, mutta haluaisimmeko? Koska huominen on tuntematon, sitä kannattaa odottaa.

Julkaistu

Vale, emävale, tilasto, alennusmyynti

Musta viikko, musta perjantai, sen ja tuon värinen mega-alennusmyynti – tai kuten meillä päin tupataan asia ilmaisemaan, käynnissä ovat asiakkaiden valppauspäivät. Alennuksesta voi löytyä hyviä yllätyksiä, mutta myös sen tason huijauksia ja kikkailuja ettei tosikaan. Mitä suurempi alennusmyynti, sitä suurempi valppaus on tarpeen.

Yhdistä tarve ja tieto

En laske kuolemansynniksi käydä heräteostoksilla, kunhan on budjettirajat määritellyt. Useimmiten ostoksille kannattaa kuitenkin lähteä tarve edellä. Puhun nyt tietotekniikasta, koska se on itselleni tuttua. Ostatko tietokonetta? Onko se keveään arkikäyttöön, pelaamiseen, työkäyttöön, valo/videokuvaukseen vai mihin? Aivan kuten autoja on kaikkea mopoautosta maasturiin ja mönkijästä yhdistelmärekkaan, on tietokoneitakin moneen junaan. Älä osta tuotetta jossa on isoin alennusprosentti, jos se ei ole tuote mikä vastaa tarpeeseen.

Älä osta uusvanhaa

Kaikenlaisessa elektroniikassa alennusmyynneissä myydään usein hyvin vanhoja tuotemalleja. Pikavilkaisulla nytkin löysin myynnistä jopa viiden vuoden takaisia malleja. Hinta on tuntuvasti halvempi kuin uuden mallin, mutta silti rankasti ylihinnoiteltu. Valitettavasti vain valppaus pelastaa. Jotkut ketjut tilaavat uusia mallikoodeja vanhoille koneille ja siten malli voi näyttää numeroissa upouudelta, mutta komponentteja ja tehoja katsoessa paljastuu museoarvo nopeasti. Tietokoneissa helpoin tarkistettava asia on suorittimen eli prosessorin malli. Pikagoogletus paljastaa suorittimen vuosikerran ja kertoo paljon laitteen iästä.

Käytetyn ostaminen sen sijaan voi olla viisasta. Laadukas yrityskäyttöön tehty läppäri, esim. Lenovo Thinkpad voi kolmevuotiaana olla edullisempi, tehokkaampi ja pitkäikäisempi kuin tuliterä kuluttajasarjan halpamalli. 100-200 eurolla voi saada erinomaisen käytetyn kodin yleisläppärin.

Tarkista hinta

Älä usko alennusprosenttia tai lähtöhintaa. Bongasin tänään erään läppärin 1 100 eurolla superalennuksesta. Se osui silmään, koska tein vastaavasta mallista kauppoja reilu viikko sitten 800 eurolla. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että toki myös hyviä alennuksia on, kehuttakoon vaikkapa Verkkokauppa.com:n tarjouksista Samsungin ulkoisia T7 touch-kiintolevyjä, jotka olivat kaupan reilusti alle tukkuhinnan. Malli on ominaisuuksiltaan hieman niche, mutta huippulaadukas ja hyvään hintaan – mikäli siis satut oikeasti tarvitsemaan sellaista.

Taktikoi tarjouksilla

Tarjoukset ja alennusmyynnit voivat olla hyvä tapa tehdä hyviä kauppoja, kunhan osaa pelata peliä. Mustalta viikolta en ole juuri koskaan löytänyt mitään maata mullistavaa, mutta hieman tylsemmät esimerkit toimivat. Halvimmat jouluvalot saat tammikuun alussa, grillitarpeiston saat puoli-ilmaiseksi syyskuussa, ym. Tietotekniikan ostaja voi tehdä diilejä mallisarjan vaihtuessa, mutta valppaana on syytä olla. Punainen lanka on, että myös valmistajat ja tukkukaupat ovat joskus tilanteessa, jossa varastoa pitää saada pihalle vaikka sitten roimalla alennuksella. Mustan perjantain tarjouksissa ei kuitenkaan useimmiten ole kyse tästä, vaan puhtaasti markkinoinnista. Keskimäärin alennuksista pääsee hyötymään parhaiten, kun sen taustalla on aito tarve poistomyyntiin. Toki jokaisella kaupalla, alalla ja tukulla kerääntyy romua nurkkiin eri aikoihin ja eri määrissä.

Lue vertailuja

Jos nyt ei lusikasta tai kukkaruukusta ole kyse, on hyvä idea varmistaa tarjoustuotteen kyvykkyys. Joskus tuotetta myydään pois halvalla hyvästä syystä, eli siis huonosta laadusta johtuen. Tietotekniikassa käy myös joskus niin, että edellisen vuoden tuotemalli on ratkaisevasti nykyistä vuosikertaa heikompi ja reilukaan alennus ei auta. Näin on esimerkiksi näytönohjaimissa, joita tarvitaan pelitietokoneissa. Viime vuoden ökyhintainen huippumalli häviää tehossa tämän vuoden edullisemmillekin malleille. Sen sijaan esimerkiksi televisioissa vuoden vanha malli saattaa olla hyväkin ostos, jos hinta on kohdillaan. Yhtä kaikki, etsi verkosta ainakin pari vertailua ennen ostopäätöstä.

Erityinen varoitus pitää antaa kännyköiden osalta. Vanha kännykkämalli voi olla liian vanha saadakseen päivityksiä enää. Se tarkoittaa pahimmillaan sitä, että muutaman kuukauden päästä et saa asennettua haluttuja päivityksiä – ja siten haluamiasi sovelluksia laitteeseen. Uutta kännykkää ostaessa on syytä varmistaa mustaa valkoisella, että laitteeseen saa päivityksiä ainakin kahden vuoden ajan. Vähempi on vain rahan heittämistä kaivoon.

Kysy!

Jos törmäät epävarmaan alennukseen, etkä ole varma onko se lintu vai kala, kysy! Voit kysyä alla, tai Twitterissä, koitan vastata.

Julkaistu

Niin paljon, niin turhaan?

Koronavirus on melkoinen vitsaus ja se tuli selväksi jo alkuvuodesta, kunhan ymmärsi lukea asiantuntijoiden eikä poliitikkojen puheita. Koitin noudattaa ohjeita, varovaisuutta monenlaista, enkä minä siitä mitalia ansaitse, ihan vain itsesuojeluvaistoa. Silti tuntuu aika tyhmältä nyt, kun tilanne on räjähtänyt täysin käsille.

Inhimillisyys selittää

Turhaan etsin selitystä ihmisten päämäärätietoisesta pahansuopaisuudesta. Aika pieni kourallinen on kansalaisia, joiden intressissä on levittää tartuntatautia. Ihmisten käytös on ns. lajityypillistä käytöstä. Ketut leikkivät, sudet metsästävät, ihmiset kokoontuvat. Lajityypillisen käytöksen vastustaminen vaatii strategiaa, pään sisään menemistä, erityisen osaavaa porkkanan ja kepin yhdistelyä.

Jotain kiehtovaa siinä kuitenkin on, miten eri tavoin käsittelemme tilannetta. Moni tietenkin menee pandemiasta paniikkiin, se on ymmärrettävää. Osa on kovin varovaisia, osa taas ei vaan jaksa varovaisuutta, ehkei alunperinkään tai ehkä taisteluinto loppui kesällä. Liian moni on kuitenkin heittänyt pyyhkeen kehään. En syytä heitä, mutta haluaisin tottavie ymmärtää heitä ja vielä tärkeämpänä haluaisin valtiovallan ymmärtävän heitä, jotta jotain voisi tehdä. Voiko olla niin, että tiukat täyssulut ovat ainoa tapa ohjata joitain ihmisiä? Olemmeko me niin joustamattomia, vai sietääkö käyttää sanaa – typeriä?

Jos olet tähän asti lukenut, lienee jo selvää että tässä blogauksessa ei ole jyrkkiä vastauksia, lähinnä kysymyksiä. Internet on täynnä vastauksia, toinen toistaan tohelompia, mutta kysymyksiä kaivataan lisää. Kenties valtiovallankin, esimerkiksi THL:n, pitäisi hieman laajentaa kyselytutkimuksiaan ymmärtääkseen kansalaisten käyttäytymistä ja motivaattoreita. Kun tiedämme mikä ihmisiä motivoi, voimme ohjata lempeästi näitä motivaattoreita johtamaan ihmiset turvallisempiin valintoihin. Suora käsky on aina kankea keino ja parempi tulos saadaan keinoilla, jolloin ihmiset kokevat itse tekevänsä valintansa ja pitävät niitä hyvinä.

Riski vastakkainasetteluun on suuri

Moni koronasta eri tavoin kärsinyt on vihainen ja moni, aina toimittajia myöten, osoittelee sormella ihmisiä. Milloin syyllinen ovat perussuomalaiset lihavat miehet, milloin nuoret punavihreät opiskelijat, milloin ruutupaitaiset ja milloin vasenkätiset. Nyt jos koskaan vastakkainasettelu on hengenvaarallista, sillä se voi ajaa ihmisiä tekemään typeryyksiä pelkästään vihapäissään.

Ehdotan akuutiksi koronan hoitolääkkeeksi vanhaa ja arvostettua reseptiä, jonka nimi on armo. Nyt on aika olla kanssaihmiselle armollinen, ymmärtää häntä, auttaa häntä ja tukea häntä toimimaan niin, että tämä painajainen päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Turhaan odotamme valtiojohdon tekevän tätä puolestamme, mutta se ei ole ongelma. Armoon kykenee meistä jokainen.

Julkaistu

Pikaisesti henkilökohtaisuuksista

Voi lapset, hädin tuskin ehdin kertoa sairaslomalle joutumisesta ja tuntuu että kissan mennessä lepäilemään ovat hiiret hyppimässä pöydällä.

Olen siivonnut blogeista useamman merkinnän, jonka ainoa sisältö oli toisen blogaajan henkilön kritisointi.

Se ei edelleenkään ole sallittua.

En pysty jatkuvasti tätä valvomaan tässä terveydentilassa. Olkaa nyt kilttejä ja koittakaa muistaa tämä pieni asia, kiitos.

Julkaistu

Lepoa ja pohdiskelua miehistä

Lääkäri antoi vähän semmoista diagnoosia, että lepoa ja pillereitä, operaatio viikon päästä ja sitten vielä pari viikkoa lepoa ja pillereitä. Olen siis ns. säästöliekillä muutaman viikon ajan, kunnes taas syöksyn taistelukuntoon. Sitä ennen heitän vielä vähän ajateltavaa semmoisesta aiheesta kuin mies.

Mikä se semmoinen mies on?

Perussuomalaisten nuorisovaikuttaja ja Tampereen yliopiston opiskelija Joakin Vigelius joutui viime viikolla myrskyn silmään. Tarina lähti liikkeelle seuraavasta viestistä Twitter-pikaviestipalvelussa.

Juttu lähti hetkessä ns. laukalle. Vigelius poistettiin kurssilta, ylioppilaskunta ja yliopisto vaativat häntä vastaan oikeustoimia ja joukko yliopistoaktiiveja vaati jopa hänen karkottamista kaikista maamme oppilaitoksista iäksi. Ym. viestiä on kuvattu ”kuvottavuuden ennätykset rikkovaksi”, ja muutoinkin kommentoitu sanoakseni voimakkain sanakääntein. Perussuomalaisten oma media Suomen Uutiset lähti nokkimaan tapausta pian perästä. En voi antaa pisteitä puolueettomasta uutisoinnista, mutta katson jutun olevan hyvä ote yhdestä näkökulmasta asiaan. Vigelius on puolustautunut kovasti – onneksi ei vihamielisesti, mutta valitettavasti ei kovin kunnioittavastikaan.

Mutta mikä se semmoinen mies on?

Mielestäni Vigelius teki aivan ilmiselvän virheen: hän jakoi julkiseen verkkoon keskustelua, jota ei käyty alun perin julkisesti ja jonka osanottajat eivät antaneet siihen lupaa. Oliko motiivi poliittista peliä vai halu usuttaa vihaa kanssaopiskelijoita kohtaan, sitä en tiedä, mutta virheen hän teki. Sen sijaan mielestäni ei ole asiatonta todeta, että biologisen miehen keho ei toimi kuten biologisen naisen. Niin – biologisen… ja siitä tässä pitäisikin mielestäni puhua. Asiallisesti. Ei, kun asiallisesti, sanoin!

Hetkeksi sivuraiteille. ”Isä” ja ”äiti” ovat termejä, jotka eivät aina tarkoita biologista isää tai äitiä. Kasvatus- tai sijaisvanhempi voivat olla lapselle isiä ja äitejä. Kukaan ei kiistä lapsen oikeutta kutsua isäksi henkilöä, joka on isän tehtävää kunnialla suorittanut. Isä on sana, joka muodostuu tunnesiteestä. Biologinen isä taas tarkoittaa eri kulmaa. Usein ne ovat sama asia, aina eivät. Ei tarvitse montaa sukupolvea mennä taaksepäin, kun toinen maailmansota vei miehiä ennen aikojaan, sairaudet taas monien äitejä ja useampikin lapsi päätyi kasvamaan kasvatusvanhemman kanssa. On traagista menettää vanhempansa, mutta on kaunista jos toinen aikuinen pyrkii täyttämään tämän aukon lapsen elämässä.

Yhtä lailla hyvin monelle ”mies” ja ”nainen” ovat nykyään termejä, jotka ovat muuttuneet ilmoitusasiaksi. Saatat tässä vaiheessa pohtia että mitä puppua tämä on. Pohdi vapaasti, mutta kysy myös itseltäsi tätä: miten paljon elämäsi siitä oikeasti häiriintyy jos joku kokee sukupuoliasiansa toisin? Jos jonkun elämä paranee sillä, että heitämme kaivoon vanhanaikaiset sukupuolten kahleet, kannatan sitä varauksetta ja suosittelen samaa muille. Voimme siis hyvin suhtautua miehen ja naisen termeihin kuten isään ja äitiin, tarvittaessa lisätä sanan ”biologinen” alkuun mikäli tarkennusta tarvitaan. Ei biologia ole mihinkään kadonnut, lisääntymisen pelisäännöt ovat samat. Lisäksi keskimäärin biologinen sukupuoli on selkeästi määritetty ja se myös keskimäärin johtaa tiettyihin todennäköisyyksiin lapsen kehityksessä myös henkisellä puolella. Nämä on hyvä tiedostaa, kunhan ketään ei pakoteta rooliin jota hän ei halua elää.

Mikä se semmoinen mies on yhteiskunnan osana?

Kannatan siis ehdottomasti kunnioittavampaa suhtautumista transihmisiin ja sukupuolen moninaisuuteen. Se on monelle paljon, eikä minulta mitään pois. Sen sijaan haastavammaksi asia muuttuu siinä kohtaa kun tutkimme asian vaatimuksia yhteiskuntaan. Tämä on se ydin josta pitäisi keskustella. Mitä kaikkea ja millä tavoin voidaan yhteiskunnalta, tai sen osilta vaatia tämän asian varjolla? Ei, tähän minulla ei ole vastausta, mutta hitosti kysymyksiä kylläkin.

Sanon suoraan jotain minkä ehkä löydän edestäni: mielestäni osa transoikeuksien sinänsä tarpeellisesta keskustelusta vetää ihan hulluna överiksi. Transfobiaa ja -foobikkoja nähdään kaikkialla, herjaustermejä lyödään niskaan olemattomin perustein. Tämä ei kasvata ymmärrystä. Arvelen, että vaikkapa räikeä vihanpito Vigeliusta vastaan satoi kovasti konservatiivisiin laareihin. Ounastelen, että leijonaosa kansasta on valmis ymmärtämään tärkeää asiaa paremmin, mutta heille pitäisi antaa neuvoja ja apua, ei tyrmäystä ja haukkuja. Vaatimuksissa saisi kuulua enemmän kohtuullisia, yksilön kunnioitukseen keskittyviä vaateita ja vähemmän biologian opitun tiedon vastaisia julistuksia. Tiedämme sukupuolesta enemmän nyt ja se on hyvä asia, mutta yllättävän moni oppi on myös tutulla paikallaan. Poikkeus vahvistaa säännön, ei eliminoi sitä.

Transihmisten osalta tilanne on lääketieteessä haastavampi. Oli diagnoosi aivan mikä vaan, tietenkin ihmisille pitää antaa parasta apua. Transihmisten kohtelu on ollut huonoa tai pahempaa. Toisaalta, samalla pitää myös tutkia syitä, miksi aiheen ympärillä olevia diagnooseja haetaan hurjasti enemmän. On myös syitä tutkia, miksi pitkälle vietyjen hoitojen peruuttamisia (ks. myös vastalause) tulee enemmän – se on yksilölle karmivan vaikea paikka. Kaikki tämä vaatii tutkimusta, tiedettä ja jatkotutkimusta, mutta keskustelua käydään lähes yksinomaan tunteella. Ongelma on siinä, että jos halutaan tarjota mahdollisimman humaania hoitoa, on ensin tehtävä kotiläksyt mahdollisimman hyvin. Ymmärtääkseni nykyinen hallituksemme tukee tätä tutkimuslinjaa. Hyvä näin.

Mikä se semmoinen miesasioista pohtiva on?

Loppuun ehdotan tällaista: jos sukupuoliasiat ja ”moderni sukupuolihömppä” tuntuvat typeriltä, naura minulle. Naura minulle päin naamaa, hauku minua, lähetä tappouhkauksia ja liimaa minusta satoja herjaavia julisteita puistoihin. Ei tunnu enää missään, sillä tuo on jo tehty. Mutta ole nyt kiltti, hyvä ihminen, älä lähde haukkumaan niitä ihmisiä joille tämä voi tuoda todellista kipua ja tuskaa. Aivan sama miten pöhköltä asia sinusta tuntuu, toista ihmistä se voi satuttaa, paljon. Se kipu on aivan yhtä todellista, vaikka olisit eri mieltä sen syistä.

Meitä on ollut ja tulee olemaan moneen junaan. Onneksi raiteitakin on monia. Kyllä me tänne mahdumme. Hiukan paremmin jos muistetaan olla ihmisiksi.

Julkaistu

Ylläpito tiedottaa: taustapäivitys

Tänään su 8.11.2020 tehtiin taustatekniikkaan merkittävä päivitys, paljon uusia ohjelmaversioita, tietoturvan parannusta, yms. Rutiinipäivitys valitettavasti kompastui ohjelmistovalmistajan virheeseen, jonka vuoksi katkos venyi yli tuntiin. Vika korruptoi tietokantoja, joten meidän piti palauttaa varmuuskopiot viime yöltä. Pari blogausta pitää julkaista uudestaan tämän vuoksi, pahoittelemme häiriötä.

Ohessa muutama muu kurantti tiedotus ylläpidon suunnalta.

Salasanaturvallisuus

Pirkan blogeissa on jo muutaman kuukauden ollut käytössä turvattomien salasanojen varoitus. Jos kirjaudut salasanalla (etkä sometunnuksin), järjestelmä ei anna sinun asettaa vuodettua salasanaa. Jos saat varoituksen, aseta toinen salasana ja vaihda tämä salasana myös muista palveluista joissa olet sitä käyttänyt. Tämä ei ole kiusantekoa, vaan ihan sinun oman turvallisuutesi vuoksi hankittu lisäpalvelu. Jos salasanoja on liikaa muistettavaksi, harkitse salasanan hallintasovellusta avuksi.

Markkinagurut yrittävät

Blogin katselumäärät ovat selvästi kasvussa ja tämä on nähty myös markkinoilla. Sivustolle on viime kuukausina koitettu kovasti saada myytyä mainoksia. Turhaan yrittävät edelleen, palvelu pysyy epäkaupallisena ja mainosvapaana. Jos toimintaa haluaa tukea, se tehdään taustayhdistyksen kautta.

Kuntavaalit

Kuntavaalit lähestyvät ja pelaamme näissä blogeissa samoilla säännöillä kuin Aamulehdellä aikanaan. Kuntavaaliehdokkuudesta saa mainita ja teemoistaan saa jutella, yms, mutta aivan suoria vaalimainoksia ei sallita. Ehdokasnumeroita ei myöskään saa blogeissa julkaista, omaa tai muidenkaan, ei tekstinä tai kuvana. Tarkennetaan tarvittaessa.

Julkaistu

Ajan jumalanpilkkalain poistoa

Sananvapaus on tärkeä arvo, sanovat. Minä allekirjoitan tämän ja haastan tekemään asialle jotain, eli siis allekirjoittamaan kansalaisaloitteen ns. jumalanpilkkapykälän poistosta. Kerron nyt miksi.

Sananvapaus alkaa kun samanmielisyys loppuu

On kallisarvoisten bittien tai mustetäplien tuhlausta väittää, että sananvapauden ydin löytyisi sanomalehdistä tai hillityistä diplomaattisista mietteistä. Sananvapauden määritelmä – ihan EU:n ja YK:nkin mukaan – on oikeus mielipiteisiin, jotka voivat herättää pahennusta. Sananvapautta ei mitata sillä, että kertoo asioita mitä kaikki haluavat kuulla. Todellinen mitta on toimia Voltairen oppien mukaan ja puolustaa oikeutta niihin sanoihin, niihin mielipiteisiin, joita ei varauksinkaan voi allekirjoittaa. Esimerkiksi Charlie Hebdo -lehden pilapiirrokset ovat typeriä, riidanhakuisia, lapsellisia. Päivi Räsäsen homofobiset tai Timo Soinin naisia kohtaan vihamieliset lausunnot saavat minut voimaan pahoin, mutta olen minuutin varoajalla valmis nousemaan barrikadeille heidän sananvapautensa puolesta.

On yksi asia puolustaa hyviä käytöstapoja ja näkisin mieluusti sitä tapahtuvan useamminkin. On aivan eri asia suoraan sanoen raiskata sananvapauden periaatteita. Sananvapaus on ollut oikeutta mukaviin mielipiteisiin vain diktatuureissa. Sananvapauden puolustamisen koetaan silti Suomessakin usein alkavan siitä, kun sanotaan jotain mistä ollaan täysin samaa mieltä. Neuvostoliitossakin sai ilmaista mielensä asioista, joissa oli samaa mieltä maan johdon kanssa. Haluaisin ainakin uskoa, että itselläni sananvapauskeskustelu alkaa siitä, kun luen jotain hirveää, jotain mistä tulee huono olo ja mitä en voisi ikimaailmassa allekirjoittaa. Sananvapauden tehtävä ei ole silittää vaan ravistella. Sen tehtävä on muistuttaa aksioomasta: maailma muuttuu, ihminen muuttuu ja ihmiskunta muuttuu.

Hyvä yhteiskunta ei koostu ihmisistä, jotka ovat erinomaisia. Hyvä yhteiskunta koostuu ihmisistä, joilla on puutteita, vajavaisuuksia, asioita joissa muut ovat parempia. Vasta tämä toisen ihmisen tarve luo terveen pohjan yhteiskunnalle, ymmärrykselle siitä että yhdessä olemme vahvempia. Tämä siltojen rakentaminen idioottien välille edellyttää sekin sananvapautta, eli keskustelua jossa erilaiset ihmiset, erilaisista taustoista, erilaisilla lähtökohdilla rakentavat yhteistä hyvää. Sananvapaus ei ole oikeus olla oikeassa, vaan oikeus olla väärässä. Väärässä oleminen taas erottaa ihmisen huonekasvista tai oravasta. Jos emme saa sanoa sitä mikä on väärin, emme koskaan voi pohtia sitä mikä on oikein.

Yksi tärkeä askel

On tärkeää, että ihmisellä on oikeus pitää asioita pyhänä. On tärkeää, että jokainen voi käydä kirkossa, temppelissä, moskeijassa – tai sen puoleen Prometheus-leirilläkin. On tärkeää, että ihminen voi kokea suuria tunteita, hengellisiä kokemuksia ja asioita, joita ei pysty selittämään. Ne ovat tunteita, jotka voivat tapahtua, mutta niitä ei voi määrätä. Lakimme kuitenkin perustuu ns. institutionalisoituun pyhään, ajatukseen siitä että tietyn standardin mukainen kokemus on pyhää, toinen ei. Se on kestämätöntä ja mielestäni se loukkaa kaikkea sitä kaunista, mitä myös uskonnot tarjoavat. Yhteiskunnan ja lain tehtävä on turvata ihmisille oikeus näihin kokemuksiin, ei arvottaa niitä tulkinnanvaraisesti, jopa mielivaltaisesti.

Yhdyn kasvavan akateemikkojen, kulttuuripersoonien, journalistien ja tuiki tavallisten tallaajien joukkoon kansalaisaloitteellamme. Suomi on läntinen sivistysvaltio ja tämä 1700-luvun laki saa jo lähteä. Tässä maassa me puhumme erimielisyytemme, täällä ”katsotaan mies eikä nuttu” kuten Tapsa lauloi. Nyt, Ranskan ja Itävallan traagisten tapahtumien myötä, on jälleen surullisen oikea aika osoittaa, että rakastamme keskustelua, rakastamme erimielisyyttä ja rakastamme rauhaa. Tämä aloite on yksi pieni, mutta tärkeä askel siihen suuntaan. Tulethan mukaan!

Julkaistu

Pilakuvasta voi loukkaantua

Ranska on matkalla kriisistä kriisiin Muhammed-pilakuviensa kanssa. Reaktiot ovat odotetun kaltaisia: Suomen suvaitsevaisin puoli moittii murhattua opettajaa typeräksi ja nuiva-änkyräistö taas on lastaamassa koko Euroopan muslimipopulaation menolipulla kauas pois. Vaan pitäisikö keskustella itse loukkaantumisen tunteesta?

Tunne vastaan yhteiskunta

Minä uskon vilpittömästi, että moni muslimi on todella loukkaantunut pilakuvista. Uskon, että monet heistä ovat aidosti todella, todella surullisia, vihaisia tai muuten tunteiden vallassa. Mielestäni väheksymme tätä tunnetta. On täysin merkityksetöntä miten ”pöhköä” tai ”naurettavaa” se kenenkäkin mielestä on: tunne on aito ja tunnekuohu ei laannu tipan tippaa sitä vähättelemällä. Itse asiassa vähättely ja herjan heitto vain pahentaa asiaa.

On tietenkin aivan eri asia laittaa tuo tunne yhteiskunnalliseen kontekstiin. Pilakuvien julkaiseminen on aivan ok. Kun aihe herättää kovia tunteita, se on kahta tarpeellisempaa. Pilakuvat ovat hyvä tapa pakottaa hiljaiset aiheet äänekkäiksi. Pilakuvien tehtävä on herättää kansalaisia ja heidän tunteita, myös vihaa. Pilakuvat eivät ole kamomillateetä vaan aamukahvia. Näin toimien pilakuvat myös haastavat kykymme käsittää länsimaisia ilmaisunvapauden arvoja. Se on vaikea aihe. Ei kukaan tiettävästi koskaan väittänyt pilakuvia tylsiksi tai ongelmattomiksi? Toivottavasti ei ainakaan, sillä silloin niitä ei tarvittaisi.

Jos pilakuva saa yksilön toimimaan lain vastaisesti, oli se sitten fyysistä tai henkistä väkivaltaa, vika on lakia rikkovassa yksilössä, yksiselitteisesti. Yhteiskunta sen sijaan voi kysyä mitä on tehty väärin, jos pilakuvien reaktiot ryöstäytyvät käsistä. Onko yhteiskunta tehnyt selväksi arvot, sekä mitä ne ovat että miksi ne ovat? Onko yhteiskunta yhtenäinen vai kylvääkö se polarisaatiota? Onko yhteiskunnassa tarjolla kosolti laillisia ja riittävän kunniallisia tapoja käsitellä vihaansa? Kunniallisella tarkoitan tässä tapaa, jonka soveltaminen ei aikaansaa tarpeetonta häpeää tai esimerkiksi vihan ketjureaktiota. Vihaa ei voi välttää, sen väärän käsittelyn voi.

Dialogi on ainoa mahdollisuus

Nähdäkseni on olemassa vain yksi tie eteenpäin: dialogi. Suomessa sitä ylläpitävät esimerkiksi Alan Salehzadehin kaltaiset tutkijat, globaalisti vastaavia sillanrakentajia löytyy muitakin, vaikkapa Imam Tawhidi. Toki jokaista Alania kohti on sata tunaria. Heistä puolen mielestä vihan tunteille pitää antautua ja yhteiskuntamme perusarvoista pitää joustaa kauhun edessä, toinen puoli taas hakee ratkaisuja etnisistä puhdistuksista. Näistä on realismi kaukana, mutta hurraajista ei ole pulaa.

Fakta: Euroopassa on paljon muslimeja ja myös muiden uskontokuntien edustajia. Fakta: Euroopassa on laaja ilmaisunvapaus ja laajat yksilönoikeudet. Fakta: yksilön oikeuksista kiinni pitäminen suojelee meistä kaikkia. Tämän ymmärtäminen etenkin loukkaantuneen ihmisen kivun keskellä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Tärkeintä on ymmärtää, että vihastuneelle ihmiselle on viisaampi heittää pelastusrengas kuin kivi.