Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Kaksi eri asiaa

Päädyin kovin usein keskusteluissa aloittamaan vastausta sanoin ”on kaksi eri asiaa”. Näillä sanoin herättää usein hämmennystä, joskus vihaa, mutta tuon tuosta todella kivaa keskustelua. Nähdäkseni olemme velkaa itsellemme sen, että paloittelemme lööpin mittaiset hittiargumentit osiin ja ymmärrämme mitä esitetyssä aiheessa joko arvostamme tai kritisoimme.

Miksi?

Jos et ymmärrä mitä arvostat, arvostatko sitä oikeasti? Ja vielä tärkeämpänä: jos et tunne vihollistasi, miten voit voittaa hänet? Harva asia on yksiselitteistä. Esim. putinin pahuus on yksiselitteistä. Sen sijaan kun päästään aatteisiin ja mietteisiin niin onkin haastavampaa. Kun päästään toimintatapoihin, on vielä haastavampaa. Kun palotellaan poliittinen aate osiin, voi veljet, silloin ajatus vasta herääkin.

Hyvä puolue, paha puolue

On eri asia pitää Trumpia äärimmäisen vaarallisena ihmisenä, ja pitää demokraatteja universaalin hyvinä. Republikaanipuolueen kannattamiseen on jämäkän argumentoinnin kestäviä perusteita, kuten myös demokraattien vastustamiseen. Pidemmälle pääsee jos pääsee ihan rauhassa tapaamaan ihmisiä näiden mielipiteiden takana. Kaksipuoluejärjestelmä ei tarkoita yhden totuuden järjestelmää ja siinä herkästi myös unohtuu montako avainhenkilöä puolueisiin mahtuu.

On myös eri asia pohtia kumpi ehdokas on asia-argumentein, osaamiseltaan tai kyvyiltään parempi, ja pohtia miten vaalit voitetaan. Tässä kohtaa ymmärtämällä asian moninaisuus voi ymmärtää myös jotain ihmisistä, ihmisyydestä, viestinnästä ja yhteiskunnista.

Yksi huoli, monta ratkaisua

On eri asia pitää ilmastonmuutosta äärimmäisenä huolena ja kannattaa elokapinan tyyppisiä toimijoita. Elokapinan kritisointi ei automaattisesti tarkoita ilmastonmuutoksen kiistämistä tai vähättelyä. Se voi tarkoittaa kritiikkiä heidän valitsemia toimia kohtaan. Voit jopa kestävin argumentein kritisoida heitä siitä, että koet heidän toimien haittaavan ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Arvostaisin, jos media viitsisi jokin kaunis päivä tämän ymmärtää ja ottaa vastapuoliksi erilaisia keinoja ajavia tahoja. Yksi pyhä totuus on yleensä pikatie yhteen varmaan epäonnistumiseen.

Mediapelin harmaan sävyt

On eri asia arvostaa JSN:ää ja vastustaa heidän de facto monopoliasemaa journalismin standardina. Pätee moneen muuhunkin organisaatioon, toki. Organisaatiossa ei tarvitse olla mitään vikaa, mutta voit silti pitää heidän asemaa ongelmallisena. JSN voi tehdä todella hyvää journalismin laadulle, vaikka samalla se tekee pahaa journalismin vapaudelle. Vastaavasti klassinen psykologia muistuttaa miten käy, kun pieni samanmielisten piiri päättää asioista. Vaikka he ovat miten hyviä, he eivät aina näe metsää puilta. Se ei ole vika ihmisissä, vaan täysin luontainen ominaisuus. Siten on tärkeää uskaltaa haastaa tällaisia piirejä isossa kuvassa, vaikka pienessä kuvassa huolta ei olisikaan.

Yhtä lailla on eri asia vaatia Ylen leikkauksia ja vastustaa heidän journalistista työtä. Täysin ylivertainen leijonaosa heidän budjetista menee muuhun kuin kotimaisen journalismin suoriin tai välillisiin kuluihin. Itse asiassa koen että mielenkiintoinen keskustelu alkaa vasta siitä kohtaa kun puhutaan mistä leikataan – etenkin kun avoimuutta aiheesta ei ole. Jos puhe ei ole sotilassalaisuuksista, avoimuuden vaatiminen ei saa johtaa uhkauksiin ja herjoihin vaatijaa kohtaan, kuten nyt tuppaa käymään.

Aatemarkkinoita

On eri asia vastustaa jotain puoluetta tai aatetta ja vastustaa heidän oikeutta osallistua tasavertaisesti demokratian tekemiseen. On myös eri asia vastustaa puolueen aatetta ja summittain sen jäseniä tai kannattajia. Kuten aiemmin USA:n osalta mainittua, puolue ei ole yksi jäsen ja yksi kannattaja, vaan melkoinen kokoelma.

Loppuun vielä kenties tärkein: On eri asia kannattaa sananvapautta kun kaikki ovat kanssasi samaa mieltä ja aivan eri asia olla valmis puolustamaan vihollisesi sananvapautta. Sananvapauden puolustaminen alkaa siinä kohtaa, kun puolustettava mielipide saa aikaan vähintään nenän nyrpistämistä, joskus aivan täyttä pahoinvointia.

Asiat ovat monimutkaisia. Se on hieno asia. Tarjoaa ajateltavaa. Tuo maailmaan toivoa. Muistuttaa, että ratkaisulle on aina tilaa.

Julkaistu

NAFO: Sarjakuvakoira vastaan todellinen hirviö

Oletteko kuulleet semmoisesta asiasta kuin NAFO? Kyllä, NAFO, ei NATO. Ei hätää jos ette ole, sillä se on CIA:n salainen projekti. Tai ainakin jos kysymme itärajan väärällä puolen asuvalta putte-possulta, joten mitäpä jos ei kysytä. Aiheesta on taas kirjoiteltu, mutta koitetaanpa sanoa jotain myös suomeksi.

Se lähti verkkohupailusta

Ensin oli muutama verkossa keskusteleva tyyppi, joita otti päähän venäjän propaganda, trolliarmeijat ja hyödylliset idiootit. He iskivät putinin valheita vastaan hupaisilla meemikuvilla. He tekivät vahvaa tulosta, hiljentäen venäjän valtiollisia toimijoita terävän, mutta hauskasti muotoillun kritiikin alle. Moni arvosti tätä ja liittyi mukaan. Sitten näitä tyyppejä oli monta. Todella monta.

Päivänä muutamana heidän määränsä kasvoi siihen luokkaan, että joka kerta kun diktaattorin vihamieliset valheet uhkaavat levitä, on joku heistä puhaltamassa pilliin. Hetkeä myöhemmin paskiaista ympäröi lauma koirameemeillä varustettuja ihmisiä – nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä, ympäri maailman. He korjaavat väärän tiedon, tarjoavat oikeaa ja kysyvät apua kavereiltaan.

Ja he ovat luovia. Maskottikuvia ja muuta mediaa kehitetään jatkuvasti lisää – on piirtelijöitä, on kuvangenerointiautomaateilla tehtyjä, on kuvanmuokkauksia, on videoita ja musiikkikappaleita – kaikki yhdistettynä monimuotoiseen keskusteluun. Ukrainan puolella, venäjää vastaan, siinä asian ydin. Monesta muusta ollaankin sitten montaa mieltä ja vastoin yleistä ohjetta se erimielisyys on sangen sivistynyttä. Jopa Israelin alueen konflikteista käydään rakentavaa keskustelua.

Se jatkuu verkkopuuhailuna

Tällainen on NAFO, löyhästi suomennettuna Pohjois-Atlantin Kaveriorganisaatio. Se ei ole oy tai ry, ainoastaan yhteisö, kutsuhuuto. Aiemmin mainittujen lisäksi se on myös kutsuhuuto joukkorahoitukselle. Ei ole ihan pieni määrä Ukrainan armeijan tarpeita joita on rahoitettu koirameemien kutsuhuudolla. Onpa tarjolla oma verkkokauppakin, täynnä toinen toistaan pöhkömpiä vaatekappaleita hupaisalla kuvituksella. Kaupan tuotto käytetään vähemmän yllättäen Ukrainan hyväksi.

Tänä päivänä NAFO, joka siis on edelleenkin vain verkkokollektiivi, tunnustetaan merkittäväksi peluriksi niin NATOn kuin esimerkiksi Ukrainan presidentin ja puolustusministeriönkin toimesta. Kiitoksia on tullut myös lukuisten muiden maiden päämiehiltä ja vaikuttajilta, joukossa vaikkapa Kaja Kallas. Edelleen perustoiminta jatkuu. Kun venäjän trollit yrittävät hajottaa länsimaista keskustelua, meemikoirat ovat paikalla.

Minun on vaikea kuvailla tätä ilmiötä fiksusti, sillä se tuntuu yhäkin absurdilta. Päälle päin heidän tukeminen näkyy minusta vain hupaisana lippiksenä ja kangasmerkkeinä, joita puen päälleni sopivan epäkorrekteissa tilanteissa. Pinnan alla se tuntuu hyvältä, vaan miksi? Ehkäpä siksi, että pitkästä aikaa verkon ihmisjoukot kokoontuvat tekemään jotain hyvää. Ehkäpä siksi, että absoluuttista pahuutta vastustaessa yhteisöllisyys on mainio apu. Ehkäpä siksi, että olen löytänyt lukuisia uusia tuttavia ympäri maailman.

Näin se koirameemeily vie. Ja hitto vie, en edes ole koiraihminen. Miten tämä nyt näin kävi? Syytän CIA:ta, koska tottakai.

Julkaistu

Mistä ratkaisu seniorien huijauksiin?

Tuttu ongelma, josta täälläkin on moni kirjoittanut. Tuorein esimerkki eilisestä Aamulehdestä. Kodinelektroniikan kaupat huijaavat vanhuksia mennen tullen aivan törkeästi ja vailla seurauksia. Joten mikä neuvoksi?

Juridinen kulma

Juridiikka ei ole alaani, mutta spekuloin että lailla on vaikea tehdä paljoa. Kuluttajan suoja pätee jo laajalti. Edelleen spekuloin että ainoa tapa millä laki voisi toimia, on jos näistä tapauksista tulisi taloudellisia sanktioita, jotka olisivat tuntuvia. Tällaisten todistaminen vaan on liki mahdotonta oikeusvaltion vaatimin keinoin.

Pahimmillaan tässä käy kuin Päivi Räsäsen vaatiessa laittomien rikosten kieltämistä. Niinpä. Kielletään laittomat petokset, sillähän siitä päästään…

Voiko media auttaa?

Jos media, sanomalehdet sun muut, lähtisivät tarpeeksi kovasti nostamaan tapauksia esiin tuon tuosta, eikä antaisi niiden unohtua, sillä voisi olla vaikutusta. Jos huijariyritysten nimet ja naamat tulisivat esille, se voisi pakottaa pohtimaan. Toki, pääosa kodinelektroniikan myyjistä tekee tätä toimintaa ja kilpailu on heikkoa, joten olisiko tästä apua? Edelleen voisi myös olettaa, että huijarifirmat alkaisivat uhkailemaan toimittajia. Etenkin Yle on osoittanut herkästi potkivansa pihalle toimittajia, jotka häiritsevät rötösbisnestä, joten uskaltaako kukaan?

Entäpä kolmas sektori?

Sopiva järjestö saattaisi pystyä käymään tätä toista kautta: etsimään, listaamaan ja aktiivisesti testaamaan yrityksiä, joiden toiminta kestää päivänvaloa. Parhaimmillaan tämä voisi antaa kotimaisille pienille yrityksille tilaisuuden loistaa, koska pääosa tästä sikailusta tapahtuu ulkomaisten suurten toimesta. Tämä voisi olla hieman vastaavaa kuin vaikkapa keliakian parissa toimivat tahot ovat antaneet pisteitä laadukasta gluteenitonta valikoimaa pitäville ravintoloille.

Vaan mistä rahoitus tälle? Vapaaehtoistyönähän tätä pitkälti pitäisi tehdä, mutta silti vähän rahaa tarvitaan. Teoriassa pienet yritykset voisivat haluta tukea tätä hieman, tukien täten omaa laadunvalvontaa ja mahdollisuutta iskeä isoja vastaan. Toisaalta, kynnys nousee äkkiä liian korkeaksi ja on riski että tästä tulee vain huijarifirmoille tapa valkopestä, ostamalla sopivan tarkastuskäynnin. Silti, pohdinnan arvoista.

Julkaistu

Sparraajat vai riippakivet?

Mikä yhdistää SAK:ta, EK:ta, Yrittäjiä, Kulturfondenia, PAMia, Wahlroosin klaania, Tradekaa ja monia muita vakiintuneita järjestötoimijoita? Se, että nämä ovat kaikki suomalaisen yhteiskunnan riippakiviä, entisiä sparraajia. Vasemmisto tai oikeisto, demarit tai kokkarit, kaikilla on niskassaan tusinoittain riippakiviä.

Haukkuminen riittää jo

Minun ei tarvitse käyttää blogista tilaa haukkumaan edellistä tai nykyistä hallitusta, sitä tekee jo joka toinen blogisti, kolumnisti, päätoimittaja ja moni muu. Oli hallitusta vetämässä kuka vaan, em. riippakivet pitävät huolen siitä, että suuria muutoksia ei tapahdu. Tämän vuoksi niin vasemmisto- kuin oikeistohallituksetkin estävät kriittisen tarpeellisia muutoksia mm. maahanmuutossa, työllisyydesssä, sosiaaliturvassa, sote-palveluissa, yrittämisessä ja kasvussa. Joka toinen kerta toinen osapuoli törsää kun pitäisi säästää, joka toinen kerta toinen pihtailee kun pitäisi sijoittaa. Muu maailma muuttuu kovaa vauhtia, mutta riippakivet tekevät kaikkensa ettei Suomi pysy menossa mukana.

Ei liene hirveästi liioiteltua sanoa, että ongelma on noin puoli vuosisataa vanha – vähintään. On ollut nousuja, mutta ne ovat tapahtuneet maamme päättäjistä huolimatta, ei heidän ansiosta. Loppu on meidän omaa typeryyttä. Ihailtavaa tai pelottavaa on, että monissa näistä asioista vasemmisto ja oikeisto ovat ihailtavan samaa mieltä. Hiljaiset sopimukset ylläpitävät kauhun tasapainoa. Esimerkiksi vasemmisto lupaa olla puuttumatta suuryritysten mielipuolisiin tukiaisiin ja erivapauksiin, samalla kun oikeisto lupaa olla koskematta yleissitovuuteen. Molemmat näkevät vaikkapa laajemman kielten osaamisen, vapaan yrittämisen, rohkaisevan sosiaaliturvan sekä onnistuneen työperäisen maahanmuuton merkittäviksi uhkatekijöiksi perinteisille vaalirahoittajilleen.

Muutos. Se on se yksi sana, mitä riippakivet pelkäävät. Muutoksen pelko ellei peräti fobia, muutosvastarinta ja -haluttomuus löytyvät lähes jokaisen yhteiskuntamme epäonnistumisen taustalta. Isoin osa edellä mainituista toimijoista ei vieläkään ole kuullut neuvostoliiton kaatuneen. Ei heidän tarvitse. Niin kauan kun velkarahaa saa, konjakki virtaa, verovapaudet pysyvät ja sijoitustuottoja voi kerätä ulkomailta, ei ole mitään hätää. Kyllä rotat sitten uppoavan laivan jättävät viime hetkellä.

Itseään ruokkiva ongelma

Pääosa keskustelua tietää syyksi aina joko oikeiston tai vasemmiston. Minä en jaksa. Minä en jukolauta vain jaksa olla ottamassa puoliani siitä, koska molemmilla on täysin samat synnit niskassaan. Persut ovat tehneet parhaansa hypätäkseen samaan maan tavan kelkkaan, täyttäen kepulta jääneen absoluuttisen korruption nurkkauksen.

Euroopan maissa menestystä niittävät ne, jotka haastavat vanhan ja kehittävät uutta. Usein uudet toimijat nousevat sieltä, missä vanha raha ei enää virtaa. Ongelma on, että Suomesta puuttuu uusi raha, pitkälti juuri edellä kuvailemani ongelman vuoksi. Suomen yrityskenttä on ollut saman näköinen vuosikymmeniä. Yrityskenttä ei muutu koska tila muutokselle ja kehitykselle puuttuu – ja puoluekenttä ei muutu, koska ei ole uusia yrityksiä ja toimijoita sparraamassa uusia tuulia.

Suomalainen on selviytyjä. Suomalainen on osaava. Suomalainen ansaitsee tilaisuuden käyttää taitojaan. Mistäköhän sellainen saataisiin?

Julkaistu

Venäläisten tonttikauppojen jälkipyykki odottaa

Tuore Puheenaiheen jakso toi vieraaksi toimittaja Tuula Malinin. Hän tuli tunnetuksi venäläisten tekemien, strategisesti vaarallisten tonttikauppojen paljastajana ja siitä potkut saaneena toimittajana. Kertomuksessa oli paljon tuttua, paljon tarpeellista kertausta ja mukavaa uuttakin.

Tuttuja nimiä

Ensin pitää korostaa toimittaja Malinin kantaa. Hän toivoo Suomen käyvän vielä lustraation tien, eli selvittämään juuri miten suuri Neuvostoliiton ja Venäjän vaikutus oli maamme sodanjälkeisessä historiassa. Hän ei kuitenkaan toivo syyllisten, vaan totuuden metsästystä ja tätä hän korostaa. Kertaakaan hän ei haastattelussa syyttänyt ketään, ainoastaan listasi toimittajan tarkkuudella nimiä, aikoja ja paikkoja. Itse en tämän tason jalomielisyyteen pysty.

Toimittaja sai tehdä kattavaa journalismia venäjän tekemistä epäilyttävistä tonttikaupoista ensin pitkän aikaa rauhassa. Jossain kohtaa poliitikot alkoivat ottamaan äärimmäisen vihamielistä asennetta tähän tutkimiseen. Silloinen presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen ovat molemmat jo tulleet tutuksi suuresta myötämielisyydestä etenkin diktaattori putinin aikaista venäjää kohtaan. Harvemmin mainittuja nimiä on eräs presidentti Alexander Stubb, joka käytti aikanaan huomattavasti aikaa ja energiaa puolustaakseen putinin toimia ja hyökätäkseen siitä kritisoivia toimittajia kohtaan. Kaipa me suomalaiset olemme hyviä antamaan anteeksi.

Todellinen sota journalismia vastaan alkoi Juha Sipilän kaudella. Kuten muistamme, Sipilä lopetutti Ylestä useita tutkivan journalismin ohjelmia, kuten A2 ja viikonloppuradion Ajankohtainen Ykkönen. Sitä en aiemmin tiennyt, että juuri Sipilä järjesti myös toimittaja Malinin pikapotkut ja kalliin mustamaalauskampanjan, mutta totta puhuen ei se tippaakaan yllätä. Jos jonkin tässä pitää yllättää on se, että kun nykyhallitus ajaa Ylen budjettiin leikkausta ottamatta kantaa journalistiseen työhön, se tuomittaan karmivana hyökkäyksenä Yleä vastaan. Kun Sipilä sormella osoittaen lakkautti ohjelmia ja potki toimittajia pihalle, se ei juuri vasemmistoa vaivannut. Toisaalta, sen ajan vasemmisto oli kritiikittömästi venäjän puolella.

Ongelma on ja pysyy

Toimittaja Malin korosti moneen kertaan sitä, miten saamaton Suomi on ollut ongelman äärellä. Venäjä on ostanut tontteja, rakennuksia ja maita varuskuntien ja muiden strategisten sijaintien läheltä vuosikymmeniä ilman, että asiasta on välitetty. Kun viime vuosina asiaan on vihdoin herätty, vain pikkuriikkinen murto-osa tiloista on palautettu suomalaisten haltuun. Olemme kirjoittaneet pakkolunastuspykäliin niin paljon aukkoja, että venäläiset voivat estää niiden käytön vain valehtelemalla omistajan nimen. Sen jälkeen emme voi tehdä mitään. Lakimme on huono ja jos tilanne itärajan väärällä puolen yhä pahenee, maksamme siitä vielä kovimman hinnan.

Vastoin maamme korkeimman johdon kovia yrityksiä, tonttikaupoista ei vaiettu, vaan kirjoitetaan tänäkin päivänä. Vaan vastoin toimittajien, tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden toistuvia pyyntöjä, maamme päättäjät eivät ole saaneet aikaiseksi korjaustoimia. Useampi hallitus on pyyhkinyt asiaa villaisella. Uudet kaupat on estetty, mutta vanhoissa on yhä tikittäviä aikapommeja. Kauanko tätä pitää katsoa?

Julkaistu

Tasa-arvoa juhannukseen

Nyt kun on palattu kuskaamasta ihmisiä grillailemaan ja saunomaan, haluaisin käyttää päivän ruokakokemuksia avukseni suututtaakseni mm. kaikki. Etsi vain se asia jolle haluat suuttua, valikoimaa on.

Suututan lihansyöjät

Olen jo pitkän aikaa sitten vaihtanut grillihampurilaisissa lihapihvit hernepohjaiseen Muu Royale -burgerpihviin. Sen maku ei ole yhtä hyvä kuin parhaan lihapihvin, vaan on siitä valovuoden edellä. Liha on hävinnyt tämän taiston täydellisesti.

Suututan vegaanit

Kasvispohjaiset juustonkorvikkeet ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Jos burgerilla ei ole kunnollista, ehtaa kotimaista lehmänmaidosta tehtyä juustoa, mieluiten Kuusamosta, niin ollaan sitten ilman juustoa.

Suututan suomalaisen sinapin ystävät

Auran sinapille on siunattu paikkansa hernekeitossa mutta pitäkää se poissa minun hampurilaisista! Amerikkalainen tuontisinappi toimii tuossa vain niin paljon paremmin.

Suututan sitten ensi kerralla lisää ihmisiä kun vain ehdin.

Julkaistu

Uusnatsien hyökkäyksen ajankohta ehkä harkittua

Oulussa tapahtuneet uusnatsien puukkohyökkäykset noudattivat perinteistä terrorismin kaavaa: välitön tuho on toissijaista välillisen rinnalla. Suomalaiset on onnistuttu saamaan toistensa kurkkuihin, syyllisiä etsitään poliittisista vastapuolista ja panikoinnin taso on suurta. Vaaditaan kovia toimia ilman edes ymmärrystä tapahtuneesta. Ajankohdassakin on jotain kiintoisaa.

Persut.

Persujen liittymistä asiaan voi mielestäni katsoa useammalta kantilta. Ensinnäkin on totta, että heidän jäseniä on joskus esiintynyt samoissa tapahtumissa uusnatsien kanssa. Itse en pidä tästä assosiaation pohjalta tuomisemisesta lainkaan, mutta selvähän se on että ei tuo hyvältä näytä ja kritiikki on perusteltua. Jos se on käynyt kerran, anteeksipyyntö ja selvitys riittää. Jos sitä käy toistuvasti, on luottamusta huomattavan vaikea ansaita takaisin. Jatkuva tuomitseminen jo käsitellyistä tapauksista on kuitenkin vain typerintä mahdollista politisointia.

Toinen kysymys on kielenkäytössä. Kritiikki on perusteltua ja perusteetonta. Väestönvaihtoteoria salaliittoinen on sellaista huuhaata jota ei ikinä pitäisi eduskunnassa kuulla. Väestön vaihtumisen ja demografiamuutosten analysointi puolestaan on jotain mistä pitäisi puhua enemmänkin, koska siinä ollaan yhteiskunnan perusrakenteiden äärellä. Termi on lievästi sanoen monitulkintainen. Tyhjentävää vastausta ei ole, vaan tapauskohtaista harkintaa tarvitaan. On syytä olla varuillaan, mutta yhtä lailla syytä olla panikoimatta ja menemättä tässäkään typerään politisointiin. Kahtiajakoja ei pidä syventää vain oman somesuosionsa pönkittämiseksi, ei persujen, ei vassarien, ei kenenkään.

Kolmas huomio on, että PVL:n kaltaisille toimijoille perussuomalaiset ovat pahin vihollinen ja tunne on molemminpuolista. Vaikkakin persuissa on rääväsuita ja riidankylväjiä, joukossa on myös yhä lisääntyvä määrä asiallisesti argumentoivia ihmisiä, jotka haluavat maltillistaa, tieteellistää ja muutoinkin kehittää maahanmuuttokeskustelua hyödyllisempään suuntaan. Sellainen toiminta nostaa maahanmuuttokeskustelua asiatasolle, kohti ongelmia ja pois vihasta – ja se vie uusnatsien kannatuspotentiaalia pois.

Tällä hetkellä persut ovat ottaneet osumaa. Penkin alle menneet eurovaalit, järisyttävän kovat säästötoimet ja heikkenevä kannatus. Persut ovat juuri nyt heikoimmillaan moneen vuoteen. Nyt on oikea aika iskeä heitä vastaan ja siirtää heidän kannatusta joko maahanmuutto-ongelmista vaikeneviin toimijoihin ja/tai ulkoparlamentaarisiin voimiin. Molemmat optiot ovat uusnatseille voitokkaita. Siksi spekuloin, ettei ajoitus kenties ole sattumaa.

Oppositio.

Opposition on pidettävä meteliä tällaisissa tilanteissa, mutta aina väkivallan äärellä pitäisi myös ymmärtää asian vakavuus. Persujen summittainen syyttäminen uusnatseiksi heikentää mahdollisuutta toimia. Hallituksen ja/tai ministerien syyttäminen turvattomuudesta on tehokkaampaa. Stragisesti ajatellen opposition pitäisi onnistua kaappaamaan ratkaisukärki; asema jossa he voivat johtaa koko eduskuntaa toimissa järisyttävää yhteiskunnallista ongelmaa vastaan. Tässä haetaan johtajuutta, ei kykyä potkia hiekkaa toisten kengille.

Summittainen syyttely pelkkien mielikuvien avulla ei ole koskaan johtanut vaalimenestykseen. Sillä saa lööpin tai pari, mutta ei poliittista jalkaa ongelmankäsittelyn oven väliin. Oppositio ei nosta valtaansa viholliskuvilla, vaan nostamalla itsensä asemaan, jossa he ottavat johtoasemaa hallitukselta. Opposition ei pidä etsiä tapaa tehdä persuista syyllisiä, vaan tapa saada persut soittamaan yhteistä sinfoniaa heidän asettamien nuottien mukaan. Kriisistä saa irtopisteitä haukkumalla, mutta pitkäjänteistä poliittista vetoapua saa vain osoittamalla johtajuutta. Vanhoista demareista tätä taitoa ainakin löytyy. Käyttäkää sitä.

Venäjä.

Ei sovi myöskään vähätellä sitä, ketkä uusnatseja tukevat. Venäjällä aivan suora natsisymboliikkakin on noussut suureen arvoon viimeisen parin-kolmen vuoden aikana, joten tämä on myös erittäin helppoa myydä kansalle. En pitäisi kaukaa haettuna sitä, että sekä ajoitukseen että metodologiaan annettiin työntöapua joko suoraan venäjältä, tai venäjältä neuvoja saavien tahojen toimesta.

Persuille tilanne on sietämätön ja järkyttävän vaikea. Heille olisi viisasta olla mieluiten hieman ylimääräistä nöyrempiä ja toisaalta hieman tomerampia rikollisuutta vastaan. Jälkimmäisestä merkkejä näkyykin, edellisestä ei.

Persujen poliittisten vastustajien asema ei ole sen helpompi. Ottaako lyhytaikaisia irtopisteitä, vaikka siitä hyötyisivätkin lähinnä putin ja uusnatsit – vaiko yrittääkö pelata shakkia ja hakea voimia tuleviin vaaleihin?

Julkaistu

Huijarivaroitus senioreille: Netin turva

sen kojun ja jäin vähäksi aikaa kuuntelemaan. Pikavaroitus lukijoille ja jakakaa ihmeessä varoitus edelleen. Pelotteluun perustuva huijaritoimija, joka koittaa saada seniorit ostamaan täyttä huuhaata kovaan hintaan.

Kuuntelin hetken kaupittelua. Tämä esimerkki tiivistänee parhaiten ongelman: Seniorille, jolla ei ole älypuhelinta, kaupattiin kovaan hintaan älypuhelimen sovellusta, perusteena se että se estää hänen pankkikorttinsa varastamisen langattomasti.

Myyjät lähestyivät vain yksinäisiä senioreita, ei nuorempia, itse asiassa kääntyivät pois ja välttelivät aktiivisesti jos nuorempia asiakkaita tuli.

Vilkaisu firman kotisivulle teki selväksi, että markkinointi on huuhaata. Kyse on tietoturvatuotteesta, jonka ydin on vpn-sovellus. VPN-sovellus voi joillain ihmisillä, joissain oloissa, tiettyyn tarpeeseen olla hyödyllistä, mutta tietäisit kyllä jos olisit yksi niistä ihmisistä joka tällaista tarvitsisi. Tietyt muut ihmiset voivat tietyissä oloissa saada pientä hyötyä tällaisesta, vaikka tarvetta ei olisi, mutta tämäkin on marginaalista. Vastaavasti sellaisen käyttö voi myös olla haitaksi ja estää joidenkin sovellusten toimintaa (esim. kodin äänentoisto, älykodin ohjaus, ym). Jotkut oikeat tietoturvayritykset tarjoavat vpn-palvelua osana kymmenten muiden tuotteiden joukkoa eikä se nyt mitään haittaa useimmille tuo.

Tässä kohtaa: ole varovainen. Jos näet tällaisen kaltaisia puliveivareita, älä suutu, älä räyhää, älä käytä voimakeinoja. Kirjoita ylös tapahtunut. Jos ei muuta niin jaa tietosi kavereille, mutta suositellumpaa on yhteydenotto vaikkapa kuluttajaneuvontaan. Voit toki yrittää lähestyä yritystä suoraankin, mutta en voi tätä suositella ensisijaisesti. Varmaa on vain, että räyhäämällä ongelma ei poistu.

päivitys 12.6.: Yrityksen edustaja lähestyi minua ja katsoi ettei ym. kirjoitus peilaa heidän toimintatapaansa. Pidän edelleen kuuloani hyvänä ja koen em. väitteet perustelluiksi. Olen tietenkin erittäin toiveikas, että harhaanjohtava markkinointi loppuu ja toiminta siistiytyy. Jos näin käy, lopputulos on erinomainen. Toistaiseksi en ole nähnyt tästä merkkiä, mutta aina on oltava tilaa optimismille. Plussaa siitä, että lähestyttiin keskustellen ja palautetta kuullen, pyytäen eikä vaatien. Miinusta siitä, että keskustelu sisälsi uhkauksia ja väitteitä, joiden todenperäisyys on kyseenalainen.

Toistaiseksi suosittelen yhä välttämään. Jos uutta tietoa tulee, päivitän.

Julkaistu

Naisviha on ongelma – kaikki naisviha

Naisvihasta kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Joka päämediassa on ollut jo viikon verran lukuisia juttuja, toinen toistaan tuimempia, keskittyen miesten väliseen vihaa tihkuvaan keskusteluun verkossa. Eihän tuota ongelmaa saa villaisella pyyhkiä, mutta kovin valikoivaa on journalismi tässä aiheessa.

Mikä on uhka?

On joka ikisellä tavalla päivänselvää, että sukupuolten välinen juridinen tasa-arvo on oikein. Se on käytännössä kiinteä osa länsimaista yhteiskuntajärjestystä ja sopii ollakin. On kuitenkin melkoinen aasinsilta väittää, että erimielisyys tähän olisi automaattinen uhka. Mielipiteenvapaus on nimittäin niin ikään kiinteä osa länsimaista yhteiskuntajärjestystä. Laki sanoo aivan oikein, että aikuinen nainen omaa itsemääräämisoikeuden siinä missä aikuinen mieskin. Jos tästä laista ei pidä, mielipiteen saa ilmaista, vaikka lakia pitää yhä noudattaa.

Ongelma muodostuu vasta monen, monen matkan ja mutkan päässä mielipiteestä. Kun asiaan liittyy halua ajaa oman sukupuolensa asiaa väkivalloin toista vastaan, olemme ongelmissa. Kun fantasioi ongelmiensa käsittelystä väkivalloin julkisesti, on hälytyskellojen soitto perusteltua. Medioiden kertoma, verkossa leviävä räikeä, hirveä naisviha on tietenkin ongelma.

Miksi…

Ensimmäinen jatkokysymys on toki siinä että miksi naisviha on kasvava ilmiö länsimaissa. Tässä kohtaa yhteiskunnat saavat katsoa itseään peiliin. Joku sanoo, että naisille on annettu liikaa etulyöntiasemaa ja tasa-arvon tavoittelun sijaan on pyritty antamaan sukupuoleen pohjautuvia etuisuuksia. Itse en ihan osta tätä teoriaa, joskin arvostaisin että aiheen tieteellistä tutkimista ei sabotoitaisi kaikin tavoin. Itse koen ongelmaksi enemmänkin sukupuoliroolien yleisen katoamisen.

Kyllä, binäärinen sukupuolimalli on ajoin riittämätön. Kyllä, nainen voi olla rekkakuski ja mies hoitaja, tyttö voi leikkiä autoilla ja poika nukeilla. Keskimäärin tytöt ja pojat toimivat kuitenkin eri tavoin, painottavat ajatuksissaan eri asioita ja kaipaavat elämässään erilaisia polkuja. Unohdimme tämän keskimäärän. Unohdimme tarjota pojille sitä mitä he tarvitsevat. Unohdimme sen päiväkodeissa ja kouluissa. Teimme poikien keskiverto käytösmallista ongelman, vaikka se on vain biologinen ominaisuus. Meidän olisi pitänyt vain sanoa ”voit tietenkin valita toisin”, mutta sanoimme ”valintasi on väärä ja olet paha ihminen”. Unohdimme kaiken mitä psykologia ja psykoterapia on oppinut, tutkinut, kerrannut ja varmistanut sadan vuoden ajan. Mikä ikävintä, kuvittelimme olevamme oikeassa, vailla pisaraakaan todisteita.

…ja missä?

Toinen jatkokysymys on median järkyttävän valikoiva otanta. On toki syytä huolestua, jos verkossa tuhat naisvihaajaa kasaavat tyhmät päänsä yhteen. On kuitenkin myös syytä huolestua, jos emme välitä kun samaa indoktrinaatiota tuputetaan miljardeille. Puhun tietenkin uskonnoista, joita ei saa kritisoida koska se on rasismia. Anteeksi nyt vaan, mutta uskonnot (monikossa, edelleen) ovat täynnä mm. rasismia, naisvihaa ja väkivaltaa. Joka kerta kun verkkovihaa voi syyttää miehen väkivallasta naista kohtaan, tapahtuu sama asia tuhansia kertoja kertaa uskontojen piirissä.

Naisviha paitsi elää ja voi hyvin, mutta myös kasvaa uskontojen parissa. On aivan sama miten progressiivisen ihanasti maailma nähdään Kallion seurakunnassa, kun samaan aikaan puoli Suomen maaseutua saarnaa naisesta miehen omaisuutena. On aivan sama miten suvaitsevia ovat keskimääräiset pohjoismaalaiset valtakirkot, kun koko globaalin etelän uskonnot ja hyvä osa pohjoisestakin käskee lyömään tottelematonta naista, mieluiten jatkuvasti. Ja jos tämä ei riittäisi, tälläkin hetkellä joka toisen länsimaan yliopistoissa osoitetaan mieltä sen puolesta, että antaisimme lisää valtaa arvokonservatiivisuuden äärilaidan reunalla keikkuvalle terroristijärjestölle, joka ei suo mitään oikeuksia naisille, saati seksuaali- tai sukupuolivähemmistöillekään.

Joko naisviha on ongelma tai sitten ei

En edelleenkään moiti medioita siitä, että he huolestuvat verkossa leviävästä naisvihasta. Se on todellinen huoli. Jutut alkavat kuitenkin yhä enemmän menemään jonnekin kauas tragediahorisontin taakse, kun kaikki naisten kohtaama väkivalta niputetaan vain tämän, sinänsä hirveän ilmiön syyksi. Ongelman pahimman ytimen piilottelu on hyökkäys naisten oikeuksia vastaan. Se on hyökkäys ihmisoikeuksia vastaan, länsimaista oikeusjärjestelmää vastaan ja ennen kaikkea ihmisten älykkyyttä vastaan.

Tuntuu epäilemättä kivalta ajatella – tai ainakin väittää – kaiken ongelman olevan sopivan poliittisen nichen äärilaidalla. Lapsestakin tuntuu kivalta ajatella että ruoaksi olisi aina jäätelöä. Molemmissa tapauksissa aikuisen ihmisten tehtävä on laittaat asiat mittasuhteisiin.

Julkaistu

Blogaus poistettu

Olen poistanut kokonaan yhden blogauksen. Yritimme ensin moderoida siitä ongelmallisen sisällön pois, mutta kirjoittaja toi sen takaisin kommenteissa eikä hyväksynyt muutosta. Tällöin ei valitettavasti jäänyt muuta toimintatapaa ratkaisuksi kuin koko sisällön poisto. Valitettavasti tilanne entisestä huononi, kun kommentoijissa muutkin alkoivat kirjoittamaan henkilöön meneviä laajemmin.

Poistettu sisältö toimitetaan alkuperäiselle kirjoittajalle. Hän voi halutessaan muotoilla sen uudestaan ja julkaista toistamiseen, mikäli hyväksyy muutokset.