Kyuu Eturautti

17.2.2022

Paljonko maksaa vihapuhelupa?

Olemme seuranneet kuukausitolkulla valtionsyyttäjän ja Päivi Räsäsen välistä henkilökohtaista riittaa, jota on käyty oikeudessa asti. Perusjuttua on juteltu someissa ja blogeissa väsymiseen asti, mutta tarinan Yle-sivuhaara muuttuu mielenkiintoiseksi. Ilta-Sanomat uutisoi aiheesta tänään ja rupesin lukemaan rivien välistä.

Tärkeä ihminen, tärkeä mielipide

Yleisradion, viime aikoina hurjasti kyseenalaista mainetta kerännyttä juristiarmeijaa edusti tällä kertaa asianajaja Martina Kronström, jonka ulosanti oli kiitettävän selkeää ja määrätietoista. Siteeraan tässä hänen lausuntoaan, jolla hän perusteli miksi Ylen ei tulisi poistaa Räsäsen mielipiteitä ohjelma-arkistostaan.

Kronström sanoi, että Stiller-ohjelman teema kristinuskosta ja homoudesta liittyi laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Räsänen puolestaan on kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja entinen ministeri.

–Hän on vallankäyttäjä, ei mattimeikäläinen, Kronström sanoi.

Hän on vallankäyttäjä, ei mattimeikäläinen sanoi siis Ylen ääni. Minua pelottaa tuo lause aivan helvetisti. Tässähän käytännössä halutaan vetää linjaa, että jos olet tarpeeksi hienoon asemaan itsesi ostanut, sinulla on oikeus ilmaista ihan mitä tahansa. Siitä suoraan johdetaan, että jos et ole yhteiskunnan eliittiä, sinulla ei ole oikeutta julkaista mielipiteitäsi. Mitä sananvapautta tuommoinen nyt on? Jos sananvapaus koskee eliittiä mutta ei maija- ja mattimeikäläisiä, se ei ole sananvapautta vaan diktatuuria.

Vaarallinen porno-Päivi

Toinen groteskilla tapaa mielenkiintoinen heitto tuli melkoisen kovalla vihalla valtionsyyttäjä Anu Mantilalta. Hän vertasi Räsäsen mielipiteitä lapsipornoon. Eli se, kun Päivi puhuu pöhköjä on yhtä vaarallista kuin lapsipornon levittäminen? Niin no, Pelastakaa Lapset -järjestöhän vuosia sitten levitti sivuillaan (tiettävästi tahtomattaan) lapsipornoa eikä saanut siitä seuraamuksia että jos nyt tätä linjaa jatketaan niin asia lienee taputeltu? Minä haluaisin taputella Mantilalle rauhallisen, rentouttavan parin kuukauden mökkiloman keskellä metsää, jotta stressi helpottaisi. Hän vaikuttaa aika tiukkaan viriteltyltä viulun kieleltä juuri nyt.

Samoilla vanhoilla mietteillä

Oma mielipiteeni itse pääasiasta on yhä sama: Päivi on ihmisvihamielinen, vihaa ja typeryyksiä alati laukova paskiainen, jonka jälkiä olen henkilökohtaisestikin saanut siivota liian usein. Minun sananvapausmallini kuitenkin koskee kaikkia, myös ja erityisesti paskiaisia, joten mielestäni hänellä on oikeus laukoa juuri niin typeriä mielipiteitä kuin haluaa. Päättäköön kukin itse ovatko samaa vai eri mieltä.

Jos joku tuomio hänelle pitäisi antaa, ehdotan perinteistä: pestään suu saippualla.

13.2.2022

Niin sitä oppii!

Jos joku ihmettelee kun olen ollut hiljaa muutaman päivän, pystyn nyt selittämään.

Tuo kuva on nimittäin lopputulos tärkeästä tieteellisestä kokeesta. Tämän suorittamiseen päädyin varsin pienellä, sekunnin murto-osan varoitusajalla. Kokeessa vertailtiin katumaasturin oven ja vahvennetun silmälasilinssin välistä vahvuutta. Auton ovi voitti.

Onni onnettomuudessa oli että oli lasit välissä eikä suoraan naamaan tullut. Onnettomuus asiassa oli se että nuo lasinsirut tulivat läpi, eivätkä ne oikein tehneet silmälle hyvää. Onneksi epäyhteensopivuudesta oli samaa mieltä sekä biologia että erinomainen Acutamme ja lopputulemana palasista päästiin kaikista eroon.

Tilanne on kuitenkin se että näkökyky on viikon verran vielä vähän kortilla. Voin katsoa ruutua vain lyhyitä hetkiä. Vähän päästä pitäisi tilanteen palautua normaaliksi, eli onneksi tästä ei mitään pysyvää pahaa tullut.

Opinpahan tiettyyn asteeseen nöyryyttä jatkossa vieraiden autojen ovien äärellä.

30.1.2022

Ei yksin Kurvinen

On tietenkin perusteltua kritisoida voimakkaasti orja- ja urheiluministeri Antti Kurvista päätöksestään lähteä tukemaan Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia.

Mutta.

Aivan saman kritiikin voi antaa hänen lähdölleen luvan antaneille tahoille, kuten Annika Saarikko, Sanna Marin ja Pekka Haavisto. He ovat tämän solidaarisuuden osoituksen takuunaisia ja -miehiä.

Kuten voi myös kritisoida Sari Essayahia, joka kruunaa kannanottonsa länsi-Taiwanin pelleilylle pukeutumalla uiguuriorjien tekemiin vaatteisiin (mainittu jakson loppuosassa).

Niin sopii myös kritisoida jokaista kisoihin lähtevää urheilijaa, joille somesuitsutukset ja PR-pelleily ovat tärkeämpiä kuin ihmishenget. Tämä siitä huolimatta, että he tietävät että kisat eivät ole urheilusuorituksilta rehdit ja Kiina voi sulkea kisasta kesken kaiken pois jokaisen henkilön, joka ei noudata heidän ohjeistamaa viestintälinjaa (ed. linkissä tästäkin).

Kuten pitää vahvasti kritisoida myös jokaista sponsoria, joka osoittaa ymmärryksensä, solidaarisuuteensa sekä tärkeimpänä taloudellisen tukensa urheilukisoille, joissa ei ole urheilua, mutta senkin edestä sadismia.

Kuten pitää sormea osoittaa myös Yleisradiolle, joka on lähettänyt maamme verorahoja totalitaariselle diktatuurille vähintään kymmeniä miljoonia. Saadaanpahan pari uutta kylttiä joissa lukee… ööh, miten sanotaan mandariinikiinaksi arbeit macht frei? Tai äh, älkää kertoko.

On helppoa nimetä yksi tai kaksi suurta pahista ja kääriytyä tietoon, että kunhan heitä somessa herjaa, on tehnyt jotain vastuullista. Niin, helppoa se on. Liian helppoa. Ja virheellistä.

Totuus on, että tähän ihmiskunnan häpeälliseen hetkeen on osanottajia iso määrä. He kaikki tukevat toisiaan, tarjoten toinen toisilleen tekosyyn ”no, kun tuokin niin voin minäkin”. Eihän kukaan nyt kaikkia heitä uskaltaisi kritisoida? Eihän?

28.1.2022

Tamperelainen: Vihreämmin verkossa

Koska rakastan kierrätystä, kierrätän tähän nyt viikko sitten julkaistun mielipidekirjoitukseni Tamperelaisessa, jossa viittaan pohjana Jouko Hammarin aiempaan mielipidekirjoitukseen. Jouko oli asian ytimessä ja katsoin hyvän aloituksen ansaitsevan jatko-osan.

Lukijalta: Vihreämmin verkossa – ”Merkittävä osa pyörii fossiilisella energialla”
22.1.2022 17:30

Jouko Hammar kirjoitti 19.1. Tamperelaisen Lukijalta-palstalla tärkeästä asiasta, nimittäin Internet-palvelujen hiilijalanjäljestä. Olen ehdottomasti samaa mieltä: asia ansaitsisi näkyvämpää keskustelua. Itse myös tällaisia palveluja työkseni hankkivana, olen tutustunut aiheesta tehtyyn tutkimukseen.

Huonot uutiset ovat, että Jouko on oikeassa: merkittävä osa verkosta pyörii fossiilisella energialla. Hyvät uutiset ovat, että poikkeuksiakin on ja isossa kuvassa suunta on parempaan päin. Useat kansalaisjärjestöt seuraavat kehityksen tätä puolta ja esimerkiksi Greenpeacen julkaisemat Oil in the Cloud -raportit ovat mielenkiintoista luettavaa.

INTERNET-PALVELUISSA on länsimaissa kolme suurta: Google, Microsoft ja Amazon. Googlea voi pitää suunnannäyttäjänä, sillä he ovat jo parin vuoden ajan kelpuuttaneet vain uusiutuvaa energiaa datakeskustensa toimintaan. Etenkin yrityspalveluita tarjoava Microsoft on pienellä takamatkalla, mutta suunta on oikea ja nykytilaakin voi pitää vähintään tyydyttävänä.

Ongelma on listan kolmas, sillä Amazon-verkkopalveluissa fossiilisen energian osuus on massiivinen, eikä asiaa auta heidän aktiivinen strateginen yhteistyönsä hiili- ja öljyteollisuuden kanssa.

Paine on tosin kohdistumassa heidänkin suuntaan yhä enemmän ja muutosta parempaan voidaan toivoa tapahtuvan.

MITÄ ME SITTEN voimme tehdä? Mielestäni organisaatioiden tulisi ottaa huomioon ilmastojalanjälki ostaessaan verkkopalveluita. Erityisen tärkeää tämä on julkisten toimijoiden osalta. Ei ole mukavaa todeta, että esimerkiksi Yle Areenaa pyöritetään edellä mainitun hiilivoimajätin palveluilla.

Myös moni muu näkyvä yritys on valinnut saastuttavamman palveluntarjoajan. Koska asiaa ei pidetä oleellisena, eikä yleisöä aihe suuremmin kiinnosta, ei asialla nähdä olevan merkitystä. Asian ratkaisu kuitenkin on missäs muuallakaan kuin meidän kaikkien käsissä.

Vaatikaamme vihreämpää verkkoa.

Kyuu Eturautti
tietoturvapäällikkö
Tampere

23.1.2022

Ex-ante: Turtiainen Venäjän mediassa

Innostuin haastamaan itseni tekemään videoita ajankohtaisista aiheesta sillä kulmalla, että pohdin vain siihen johtaneita asioita. Samaan vaivaan sitä aiheesta kirjoitteleekin. Ensimmäisenä aiheena on männä viikolla tehty havainto persuista potkut saaneen Ano Turtiaisen esiintymisestä Venäjän mediassa. Mikä tähän johti – tai mitkä?

1/2: Venäjän median tyyli

Kirjoitin aiheesta kuukausi sitten, joten en koko tarinaa kertaa. Avainasiana Venäjän media kaipaa tarinoita jotka eivät ole toimituksen puolesta valheita, mutta sisältönsä puolelta länsimaista yhteiskuntaa murentavia. Harva asia on niin arvokasta heille kuin jonkinlaisessa asemassa olevat länsimaiset henkilöt, joilla on mennyt sukset ristiin yhteiskunnan johdon kanssa. Tähän joukkoon kuuluu niin kansanedustajia, kansalaisjärjestöjen johtajia, uskonnollisia johtajia ja muita. Heitä etsitään erityisen aktiivisesti Brittilästä, Saksasta ja Ranskasta, mutta muukin kelpaa.

Venäjän media koittaa saada katsojia ja lukijoita napattua koukkuun juuri tällaisella sisällöllä, joka ei ole ilmiselvää propagandaa heidän päästä. Tässä kohtaa he esiintyvät pelastavina enkeleinä, tarjoten puheenvuoroa henkilölle jota oman maan mediaeliitti sorsii. Kun sopiva kohde löytyy, he ovat valmiina levittämään hienonkin punaisen maton sopivan hyödyllisen idiootin eteen. Vähän korupuheita ja kaunistelua ”ei tässä mitään politiikkaa, puhutaan vaan yhteiskuntakehityksestä”. Kaikki sanotaan joka kuulijaa miellyttää. Jos kaikki tuo ei riitä, luvataan vielä että nyt saa puhua sensuroimattomasti omia ajatuksiaan.

2/2: Vakaan yhteiskunnan kaksi kulmaa

Suomi on verrattain vakaa demokratia ja kehitys täällä on suuressa kuvassa melko ennustettavaa. Sen haittapuolena voi pitää vahvaa kallistumista hyväksytyn tarinan puoleen. Tahot, jotka koetaan ikävällä tapaa yleisen hyvän vastaisena, koitetaan pitää poissa mikrofonin edestä. Mediat eivät ole halukkaita antamaan tilaa tällaisille tahoille, etenkään niin että he saisivat sanoa mielipiteensä suoraan. JSN:n säännöt ovat jo iso osa rajoitusta, mutta myös ajatus siitä että median tehtävä ei nyt vaan ole ihan mitä tahansa sontaa päästää pihalle.

Tätä toimintatapaa voi perustella, jos nyt vertaa vaikkapa jenkkilään jossa mikä tahansa pääsee illan ykkösuutisiin. Haittapuoli kuitenkin on, että sopivasti yhteiskunnan sivuraiteille joutuneilla tahoilla on käytännössä mahdotonta päästä näkyville. Kun medioiden ovet sulkeutuvat nenän edestä kerta toisensa jälkeen, alkaa usko menemään. Kun samalla pitäisi saada lisää näkyvyyttä jotta seuraavissa vaaleissa ei käy huonosti, alkaa epätoivo kasvamaan. Epätoivoisten ihmisten kasvattaminen yhteiskunnassa on aina riski.

1+1

Toisessa kädessä taho, joka tekisi mitä tahansa saadakseen näkyvyyttä. Toisessa kädessä taho, joka tekee mitä tahansa saadakseen tämän henkilön näkyville. Traagisella tapaa tässä on täydellinen pari, liitto jossa molemmat himoitsevat toisiaan estoitta. Tapaus Turtiainen ei ole ensimmäinen tai sadas esimerkki, vaan lähinnä kertaus tämän propagandamallin toiminnasta.

Mihin se johtaa tai mitä pitäisi tehdä – sen jätän fiksummille. Minua kiehtoo taustatarina enemmän.

20.1.2022

Ylläpito kysyy: säännöt linkeistä?

Kysyn suoraan, vastatkaa suoraan – ilman henkilökohtaisuuksia, tietenkin.

On esitetty, että palvelun säännöissä pitäisi mahdollisesti lisätä valvontaa linkattujen sisältöjen osalta. Puhe on linkeistä sisältöön joka ei sinänsä ole laitonta (semmoiset poistetaan jo nyt), vaan sisällöstä jota voi pitää haitallisena tai vaarallisena esim. valheellisen sisällön vuoksi. Toki jo nyt tällaisesta voidaan varoittaa.

Säännöstä ei saa täysin yksiselitteistä, vaan se olisi muotoa ”ylläpitäjä tai moderaattori voi…” ja siitä eteenpäin.

Minä en ole tässä kohtaa asiasta mitään mieltä, joten olkaa hyvä, kommentoikaa.

11.1.2022

Minua nyt voi haukkua

Tiedättehän tämän aikamme kohteliaisuuden? Että kyllä minua nyt voi haukkua ja minua nyt sopii lyödä leimakirveellä, kun kuitenkin olen pärjännyt paremmin kuin joku muu. Kohtelias tapa välttää kriisejä, vai ongelmallinen tapa joka normalisoi henkisen väkivallan?

Leveä leimakirves

Valkoihoiset, miehet, heterot, länsimaalaiset, tai toisaalta joskus myös maahanmuuttajat tai feministit. Siinä helppoja lyötäviä tahoja keskusteluissa. Aika ajoin huutokööriä johtaa nimekäs journalisti tai muu näkyvä persoona. Kun leveällä leimakirveellä lyödään, eivät kaikki jaksa suuttua tai lähteä raivoamaan vihalla vihaa päin. Silloin valitaan otsikon mukainen tyyli, että ei nyt ihan arvosteta mutta hyväksytään että ainakaan oma ego ei ole aivan näin herkkä.

Oli reaktion motiivi mikä tahansa, siinä sanotaan väkisinkin jotain valitettavaa: hyväksyn, että haukut kokonaisia ihmisryhmiä. Hyväksyn, että heität bensaa liekkeihin ja hyväksyn, että toimesi voivat johtaa pahaankin tappeluun.

Vaadi enemmän vastuunkantajilta, vaadi enemmän itseltäsi

Tietenkään oikea tapa reagoida leveällä leimakirveellä lyöjiin ei ole haukkuminen, huutaminen, raivoaminen saati uhkaaminen. Vaikka jotkut toisin väittävätkin, mielestäni jyrkän vastalauseen voi sanoa myös täysin ilman vihaa. Voit samanaikaisesti vaatia tältä päättäjältä tai toimittajalta voimakasta peiliin katsomista sekä itseltäsi mitä jykevintä itsehillintää.

Ystävä, tuo ei ole oikein. On väärin haukkua kokonaisia ihmisryhmiä tällä tavoin. Sanasi herättävät vihaa kun olisi tarpeen rakentaa rauhaa. Allekirjoitan huolesi, mutta pidän valitsemiasi keinoja äärimmäisen paheksuttavina. Pyydän jämäkästi ja rohkaisen määrätietoisesti, että harkitset keinojasi uudemman kerran.

Sanojen ei toki tarvitse mennä aivan juuri noin, mutta ajatus on selvä. Moisen tyyppinen palaute kun toimii myös ilmapuntarina. Miten hän siihen reagoi? Tästä reaktiosta voi mielestäni lukea paljon, mitä tulee asianomaisen todellisiin motiiveihin. Jos hän ei vastaa tai jopa estää someviestinnän ”blokkaa”, voit epäillä hänen olevan kykenemätön käsittelemään kritiikkiä. Jos hän vastaa entistä kovemmalla vihalla, voit epäillä hänen hakevan ratkaisujen tai asiallisuuden sijaan vain näkyvyyttä. Jos hän taas vastaa edes hieman asiallisen suuntaisesti, voit huomata että sekä sinä että hän voititte. Mikä tahansa reaktio onkin, sinä saat enemmän tietoa, olet lopussa viisaampi.

Jätä tilastot tilastokeskukselle

Jos tässä tarinassa pitäisi olla jokin moraalinen opetus loppukaneettina, olkoon se vanha muistutus: jätä tilastojen teko tilastokeskukselle. Jos et ole syyllinen, älä pode syyllisyyttä. Se ei tarkoita ettetkö voisi olla osa ratkaisua, täysin riippumatta menneestä. Tulevaisuudessa on semmoinen omituinen ominaisuus, ettei sitä ole vielä kirjoitettu.

1.1.2022

Viime vuoden vastaamattomia kysymyksiä

Vuosi kääntyi ja mieleeni tuli kerätä asioita, joita voi pitää menneeltä vuodelta jääneinä mysteereinä. Nämä ovat asioita, jotka joko joskus selviävät tai sitten eivät. Yhtä kaikki, vettä pitää Tammerkoskessa virrata ennen sitä. Seuraavat tulivat mieleeni.

Koronatoimien läpikäynti ja tieteen asema

Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään päättäjiä kriisin hoidosta sinänsä, mutta näin iso tapahtuma tulee taatusti saamaan paljon jälkitutkintaa. Ehkä se mitä itse eniten pohdin on tieteen asema. Aika moni vallanpitäjä ympäri maailman ja Suomessakin on osoittanut vahvaa kritiikkiä, jopa vihaa tiedettä kohtaan. Minua kiinnostaa tietää siten vastaus kahteen kysymykseen: Ensinnäkin, laiminlöikö jokin päättäjä jossain merkittävässä asiassa totaalisesti varmistetun tieteellisen näkökulman, tietoisesti? Toisekseen, tekikö tiede itsessään jotain merkittäviä virheitä toimintatavoissa, eli toimi tieteellisen metodin vastaisesti? Parhaimmillaan tästä voisi saada hyviä oppeja tulevaan.

Ketkä vaikuttivat Capitolilla?

Yhdysvaltain kongressitalon valtaus heti vuoden alussa oli melkoinen shokki. Vaikka itse valtaus lopetettiin nopeasti eikä demokraattinen prosessi kärsinyt, oli tapaus monella kauhealla tapaa vailla vertaa. Minua kiinnostaa tietää mistä kaikkialta tuli polttoainetta ja mistä katalyyttejä. Trumpin syyttäminen yksin kaikesta on naurettavaa yksinkertaistamista, vaikkei hän millään muotoa viaton olekaan. Oliko vierailla valloilla osaa? Oliko Facebookilla osaa? Ounastelen, että nämä tiedot eivät tule julki koskaan.

Kaius Niemen syyttämättä jättäminen

Jo vuosia sitten alkanut tutkinta HS:n paljastettua väitettyjä puolustussalaisuuksia sai tänä vuonna jatkoa, kun toimittajia vastaan nostettiin syytteet – mutta päätoimittaja ja toimituspäällikkö jätettiin niiden ulkopuolelle. Kuten muiden lomassa mittava SK:n analyysi aiheesta pohti, päätoimittajan sulkeminen syytteiden ulkopuolelle näissä oloissa on käytännössä mahdotonta. Miten Niemi hankki itsensä pois syytteistä? Oliko se lahjontaa, kiristystä – vai, kuten pahoin pelkään – heittikö Niemi toimittajansa bussin alle? Hänen asenne on ollut trenditermiä käyttääkseni äärimmäisen toksinen ja esiintyminen ajoin kuin psykoosin vallassa. Jatkuva valehtelu alaisille ei sekään rohkaise. Mitä ihmettä tässä tapahtui? Vastaus varmasti löytyy, mutta se tarvitsee uuden sukupolven toimittajia, jotka haluavat nähdä tapauksessa metsän puilta. Tällä hetkellä keskustelua aiheesta käydään vain jumalallisten metaforien avulla. Sekava soppa.

Bonus: saako avoimen koodin kehittäjä tukea?

Joulukuussa iski yksi vakavimmista tietoturva-aukoista pitkään aikaan, liittyen log4j-nimiseen järjestelmään. Järjestelmä on laajasti käytöissä monimutkaisissa ja noh, sanalla sanoen, laiskasti ohjelmoiduissa järjestelmissä (=enemmistö Internetiä). Se vaikutti ehkä miljardien ihmisten tietoihin, kaupasta tieteeseen, valtion viranomaisista kyläkerhoihin. Kyse oli avoimen lähdekoodin järjestelmästä ja kun vika selvisi, korjaamiseen tarvittiin vapaaehtoisia. Yksi henkilö, joka ei saanut aiheesta palkkaa tai palkkiota, pisti elämänsä aikataulun sekaisin korjatakseen yhden tietoyhteiskunnan vakavimmista ongelmista. Korjauksesta hyötyivät mm. Amazon, IBM, Atlassian, Google ja lukuisat muut miljardivoittoja tekevät firmat. He maksoivat korjauksen teosta yhteensä 0 euroa. Moni on nostanut esille kysymyksen: onko tämä oikein? Minä nostan esiin kysymyksen: opitaanko tästä mitään ja keksitäänkö reilumpi tapa kompensoida vapaaehtoisia jatkossa?

P.S. Ei, minua ei tänäkään vuonna kiinnosta miten käy Tiitisen listalle.

28.12.2021

Venäjän median tyyli

Sängyn pohjalle flunssan (perinteisen) myötä joutuneena mitään järjenjuoksua vaativaa ei pysty tekemään, joten optiot ovat aivottoman mediasisällön kuluttaminen ja blogien kirjoittaminen. Edellistä edusti Venäjän valtiollinen propag…mediakanava RT, jonka kansainvälistä sisältöä kuuntelin useita tunteja viime päivinä. Heillä on aika vakiotyyli sanomassaan, jonka ohessa tiivistän.

Etsitään median luomia aukkoja

Varsinainen leipä uutissisällössä tulee kahdesta asiasta: etsimällä länsimaissa tehtyjä virheitä ja tutkimalla länsimaisen median herättämiä vihastuksia. Edellinen muodostuu lähes yksinomaan Yhdysvalloista ja materiaalin haku on helppoa: yritysten tekemät ja lobbauksen tai lahjonnan takia vastaamatta jääneet ympäristötuhot yksin takaavat materiaalia pitkäksi aikaa. Myös veteraanien huono kohtelu, aselainsäädännön outoudet ja monenlaiset taloushuijaukset tuovat kosolti materiaalia. Jutut ovat dramatisoituja, vähän liioittelevia, mutta pääpiirteittäin tosiasioihin perustuvia. Se on sellaista nykyajan Karpo-materiaalia joka saa ihmisten huomion heräämään ja vihan nousemaan pintaan.

Länsimaisen median poliittiset tempaukset luovat pohjan toiselle puoliskolle. Asiat kuten nk. cancel culture, kristinuskon vastaisuus, maahanmuuton haasteiden vähättely ja monet arvoliberalismin nimissä tehdyt ylilyönnit luovat mainiota maaperää. Uutisarvoahan näissä jutuissa ei ole ensinkään, riittää että kerrotaan mitä pöhköä joku länsimainen media, päättäjä, yliopisto tai muu laitos on sanonut tai tehnyt. Mukaan liitetään sopivan valikoivia tutkimuksia, kyselytuloksia sekä tarkasti valikoituja katuhaastatteluita. Tätäkään ei voi pitää valehteluna, lähinnä köyhän miehen opportunistisena pseudojournalismina.

Kun kekkerit on kutsuttu…

Kun edellisen tyyppisillä jutuilla on saatu ihmiset kiinnostumaan, on pöytä katettu propagandalle. Nyt ollaan siinä kohtaa missä Nato pommittaa päivittäin Itä-Ukrainan siviilejä jotka haluavat vain rauhaa. Nyt kerrotaan miten Kiina on hätää kärsimässä merialueillaan USA:n uhittelun johdosta. Nyt keskustellaan lännen luomasta sodan uhasta Euroopassa. Vuosien varrella on tehty selväksi että Al-Assad ei käyttänyt kemiallisia aseita ja että länsi itse tiputti MH17:n Ukrainassa omilla aseillaan, sekä paljon paljon muuta. Tämä on sataprosenttista propagandaa eikä faktoja ole kuin mausteeksi, koostuen lähinnä kontekstista irroitetuista pätkistä länsijohtajien puheista.

Namusetä-markkinointia

Venäjän median tyyliä voisi verrata stereotyyppiseen namusetään: pahaa aavistamattomia houkutellaan asioilla, joihin heidän on helppo samaistua ja kun heidät on saatu kyytiin, alkaa kivulias osuus. Namusetiä vastaan tarjotaan neuvoja ja varoituksia, kuten propagandaakin vastaan. Se on paras keino, sillä en hetkeäkään luota sensuuriin ratkaisuna. Joko ihminen oppii terveen mediakritiikin, tai ihminen ei voi elää yhteiskunnassa, niin simppeliä se on. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö muutakin voisi tehdä.

Sanoisin, että oma mediamme voisi lakata tekemästä omia maaleja. Meidän on turha helpottaa Venäjän propagandaa yhtään enempää. Liberaalin journalismin henkeä ja kirjainta tulisi noudattaa paremmin. Tasapuolisia näkökulmia pitäisi tuoda pinnalle enemmän niistä aiheista, joissa eri näkökulmille on olemassa kestäviä perusteluja. Media voisi myös hieman vähemmän näytellä marttyyriä päivästä toiseen. Puolueettomuuden ja puolueellisuuden ero olisi myös syytä ymmärtää paremmin, tehden selväksi milloin haastateltava edustaa poliittista aatetta ja milloin ei. Nämä ovat helppoja ja suoraviivaisia vaatimuksia, joilla voisimme paitsi tukea omaa demokratiaamme, myös kehittää suojaustamme rajan väärältä puolelta tulevaa sontamyrskyä vastaan.

Asia joka jäi vastaamatta: mitä RT:n katsominen teki flunssalle? Eilen kulutin sitä paljon, tänään oli kuumetta melkein aste enemmän. Propaganda on terveydelle haitallista.

23.12.2021

Valoisia ajatuksia pimeään vuodenaikaan

Koska valo on vähän kortilla ja kovin monella mieli maassa, päätin kerätä valoisia ajatuksia tulevaa varten. Pidempi versio videolla, tiivistelmä tässä tekstinä. Avainasiana on optimismi, jonka tyylin olen lainannut australialaiselta Victor Pertonilta.

otsikon valokuva: Santtu Pajukanta

Mikä optimismi

Tälle sanalle on monta tarkoitusta ja herätinkin keskustelua taannoin. Itse suosin sitä mallia, jossa optimismi antaa syytä ottaa haasteista kiinni, tehdä kovasti työtä koska lopputulos on sen arvoinen. Pertonin järjestö kerää tämä mielessä kannanottoja ja näkökulmia vaikuttajilta ja päättäjiltä ympäri maailman, juuri sellaisia joissa vastataan riemulla suuriin haasteisiin sillä ongelman taklaaminen voi tuoda todella hyvän lopputuleman. Tylsäähän se olisi jos maailma olisi valmis.

Murheena ilmastonmuutos?

Iso huolihan tämä on ja hurjasti tekemistä piisaa, mutta syytä ahdistukseen ei ole. Joka kerta IPCC:n raporteissa pahimpien katastrofien riski pienenee ja siedettävämpien skenaarioiden riski kasvaa. Emme ole vielä maalissa, mutta olemme osoittaneet että pystymme todella vastaamaan asiaan. Yhä useampi mittari osoittaa jopa ennakoitua nopeampia tuloksia parempaan päin. Koska olemme päättäneet vastata haasteeseen yhdessä, näemme myös kumuloituvia tuloksia. Enää se ei ole vain tappelevien poliitikkojen ja marginalisoitujen aktivistiryhmien touhua, vaan kaikkien kansojen. Olkiluoto 3:n tuore avaaminen on taas yksi kirsikka kakun päälle.

Murheena luontokato?

Ihminen ei ole aina huolehtinut luonnosta hyvin, mutta ymmärryksemme on kasvanut. Yhä useampi maa on ymmärtänyt metsien merkityksen. Kiina esimerkiksi nosti metsän osuutta maapinta-alastaan alle 17 prosentista vuonna 1990 lähes 23 prosenttiin vuonna 2015 ja kasvu jatkuu. Kiina ei ole ihan pieni maa joten puhumme sadoista tuhansista neliökilometreistä. Suomessa suojellun metsän määrä on kasvussa ja avohakkuita korvataan yhä laajemmin jatkuvan kasvatuksen mallilla.

Konkreettisempi esimerkki: majava – tuo insinööriäkin viisaampi otus – on palautettu moniin perinteisiin paikkoihinsa useissa maissa. Tulokset ovat mainioita. Majavat saavat luonnon voimiinsa alueella kaikille lajeille. Jos tämä ei riitä perusteeksi, löytyy taloudellisiakin syitä, sillä majavat vähentävät tulvien haittoja ihmisasutuksissa. Enemmän majavia, vähemmän tulvavahinkoja ihmisille ja omaisuuksille. Tämä on vain yhden eläimen mittainen esimerkki siitä, miten ymmärryksemme kasvaa: kun huolehdimme luonnosta, se huolehtii meistä vielä sitäkin enemmän.

Muita murheita mediat täynnä?

Huonot uutiset nousevat pintaan, iloiset jäävät alle, se on median sääntö. Toisaalta, optimisti voi myös ymmärtää tämän käyttökelpoisen tiedon lisääntymisenä. Kas, jos ongelma halutaan korjata, ensin se pitää ymmärtää, tutkia, selittää. Vasta kun ongelmasta on kirjoitettu inhorealistisia yksityiskohtia, voimme ratkoa sitä viisaasti. Siten jokainen huono uutinen on myös osa ratkaisua.

Ihmisten huolet ovat ymmärrettäviä, mutta ylitsepääsemättömiä ne eivät ole. Optimistisella asenteella selviydymme haasteista paremmin ja pystymme ratkaisemaan monet ongelmat ja siten luomaan paremman huomisen. Huomenna odottaa toki uusia haasteita – onneksi, sillä niiden edessä ihminen on parhaimmillaan.