Kyuu Eturautti

18.11.2022

Karman laki osui Kaius Niemeen

En ole kovin taipuvainen taikauskon suuntaan, mutta pakkohan sitä on miettiä. Kaius Niemi tuli melko tunnetuksi antisankariksi heitettyään alaisensa bussin alle maanpetosjupakassa. Muut maksoivat hänen virheistään, ja nyt nalli napsahti törkeän rattijuopumusepäilyn myötä.

Toisaalta…

Suomessa lienee pyöristysvirheellä n. 0 kpl ihmisiä, jotka jäävät kaipaamaan nyt de facto pikapotkut saanutta Niemeä. Hän on tehnyt merkittävää tuhoa journalismille, ei vain maanpetosjutussa vaan jo aiemmin. Hän on ollut klassinen esimerkki norsunluutornista sääntöjä latelevasta isosta pomosta, joka on itse ollut palautteen, kysymysten ja ehdotusten ulkopuolella. Hän on tullut kuuluisaksi siitä, että ikävät kysymykset eivät koskaan päädy hänen eteensä. Hiljaisuus on hänen tärkein vastauksensa ja se on ollut paljonpuhuvaa. Se, että hän esiintyy muka sananvapauden ja laadukkaan journalismin puolestapuhujana on sen sijaan törkeää ja kaikin tavoin anteeksiantamatonta.

Toisaalta, tämä tapaus myös antaa Hesarille mahdollisuuden pestä kasvonsa. Ongelman ykkösnimi heitetään pois päiväjärjestyksestä ja meno voi jatkua. On pöhköä syyttää yhtä miestä koko Hesarin linjasta. Historiahan tiivistyy suunnilleen niin, että Elias Erkko halusi luoda vapaan, laadukkaan, puolueettoman median. Aatos Erkko muutti linjaa, hän halusi kehittää hesarista valtionjohtoa tukevan median. Hänen seuraajansa ovat jatkaneet samaa linjaa, mutta tarjoten vaikutusvaltaa journalismin sisältöön myös uusille lobbausryhmille. Toki Hesarissa on välistä ollut laatujuttuja, mutta ne ovat tapahtuneet hallinnosta huolimatta, ei sen ansiosta.

Eli tässähän tuli samalla kätevä pikapesu. Nyt on taas Hesarin maine kirkas ja kaunis? Toivon, ettei mene näin helpolla läpi. Maamme kärkimedioilta pitää mielestäni vaatia enemmän. Todella, todella paljon enemmän. Yhden henkilön potkiminen pihalle ei riitä. Pihalle pitäisi ihmisten sijaan potkia klikkiuutisointi, piilopuolueellisuus, kiihotusjournalismi ja suora valehteleminen.

Jään odottamaan, turhaan. Päätän silti ilahtua tämänpäiväisestä. Jos se oli karman lain tekosia, hyvä nähdä että sokeakin kana löytää joskus jyvän.

13.11.2022

Talouden uhka ei ole SDP, Kokoomus tai Persut

Spekuloidaan, että Kokoomus johtaa maata ensi vaalien jälkeen. Kannattajat hurraavat, vastustajat ennakoivat Suomen tuhoa. Korvaa edellisessä lauseessa Kokoomus demareilla tai persuilla, sama juttu. Todellisuudessa kansantalouden uhka löytyy kuitenkin muualta.

Joka kerran keksitään…

Ei tarvitse lukea pidemmälle, vastaus on RKP. Suomen valtiontalouden korjausohjelma tulee epäonnistumaan heidän ja yksinomaan heidän takia. Se on tapahtunut aiemmin, se tulee tapahtumaan jälleen.

VTV tai jokin tutkija tulee sanomaan, että verotuksen reiät on tukittava. Säätiöiden verokikkailut pitää lopettaa. RKP toteaa että ei käy ja reiät jäävät tukkimatta.

Asiantuntijat nostavat esiin valtion avustusten ja tukiaisten hurjat määrät ja vaatii tuhlaamiselle rajoja. RKP toteaa että ei käy, ja kulut jatkavat kasvamistaan.

Maahanmuuttoon ehdotetaan pisteytysjärjestelmää tai muuta reilumpaa käytäntöä, Kanadan tai Tanskan tyyliin. Halutaan saada työperäinen maahanmuutto kasvuun, hämäräperäinen laskuun. RKP katsoo tuloja vokkibisneksestä ja toteaa että ei käy. Ja siten mikään ei muutu.

Sähköautojen hinta laskee ja saatavuus paranee, jolloin niiden tukemiselle ei ole enää tarvetta. Sähköautojen hankintatuki halutaan poistaa ja verotus saattaa muiden autojen tasolle. RKP:n täti katsoo sähkö-volvoa tallissaan ja toteaa että ei käy.

Yritysten lainsäädäntöä yritetään selkeyttää, niin että pienet voivat osallistua julkisiin kilpailutuksiin missä isotkin. RKP:n päättäjä tuhahtaa niin että samppanjalasi meinaa keikahtaa ja totaa että nej helvete. Hallitus myöntyy.

Tämä ja tuhat muuta

Tämä tarina on nähty. Se on nähty niin monen hallituksen toimesta, niin monessa asiassa, aiheuttaen niin monen miljardin euron loven maamme talouteen. Se jatkuu ensi hallituskaudella myös. Toimittajat eivät juuri uskalla aiheesta puhua ja jos uskaltavat, heitä haukutaan rasismista suomenruotsalaisia kohtaan. Ja me nielemme tuon purematta.

Vaan kas, suomenruotsalaiset ovat RKP:n vallan uhreja siinä missä me kaikki muutkin suomalaiset. Ei tässä ole puhe kielestä vaan rahasta, tai tarkemmin sanoen sen varastamisesta. Suurin valppaus tarvitaankin tämän ymmärtämisessä: yksikään suomalainen – puhui hän kotonaan suomea, ruotsia, venäjää, saksaa tai arabiaa – ei ole vihollinen. Vihollinen on hän, joka vie meiltä kaikilta.

8.11.20228.11.2022

Äänestäjä ei siedä tuloksellista politiikkaa

Ne harvat asialliset analyysit USA:n poliittisesta tilanteesta muistavat kertoa, että kansa on jo pitkään pettynyt politiikkaan. Vietettyäni siellä aikaa taannoin ja vertailtuani Suomen tilanteeseen, ymmärrän näitä ihmisiä jo liiankin hyvin. Kansa ei halua päättäjiltään tuloksia vaan imagotemppuilua.

Joka puolueella oma kompastuskivensä

Ei, tarkoitus ei ole puida Sanna Marinin tyyliä sen isommin, joskin hänen edustama ns. instagram-politiikka on toinen demarien pöhköilyistä. Siinä kansa rakastaa imagoa, eikä tuloksella niin väliä. Toinen on taloudenpidon vastuun puute, joka kuului taas ikävästi tuoreessa Politiikkaradiossa. Demariäänestäjä ei halua ehjää valtiota, vaan rahan heittelyä sinne ja tänne.

Oikeastaan koko oikeisto – kyllä, myös kotipuolueeni – aiheutti massiivista myötähäpeää ehdotuksillaan jengirikollisuuden torjumiseen. Kokoomuksen Kari Tolvanen ei ollut porukan pahin, mutta hänkin sortui populismiin KD:n ja Persujen vanavedessä, tarjoten amerikkalaistyylistä poliisivaltiota jengiväkivaltaan ratkaisuna. Tiedepuolueella ei pitäisi olla varaa tieteen vastaiseen toimintaan. Toisaalta, ei kansa halua rauhaa tai turvaa, vaan kostoa ja moraalisaarnoja. Niitä he tulevat myös keväällä äänestämään. Hetki sitten olimme Ruotsin tiellä, tätä menoa olemme pian heitä edellä jengiväkivallassa.

Vihreät ymmärtävät maahanmuuttopolitiikan ongelmista suunnilleen yhtä paljon kuin minä hävittäjälentokoneista, mutta eivät heidän äänestäjät halua toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa. Heille vastakkainasettelut tuovat kannatusta ja väkeä mielenosoituksiin. Siinä missä oikeisto toistaa ja lisää jatkuvasti toimimattomaksi koettua keinoa rikollisuuteen, tarjoaa punavihreistö jatkuvasti toimimattomaksi koettua keinoa maahanmuuton korjaamiseen. Ja mikäpä jottei, sillä kukaan ei äänestä vihreitä saadakseen maahanmuuttopolitiikkaan järkeä, eikä persua saadakseen kaduille turvallisuutta – tai jos äänestää, sitten äänestäjä todellakin ansaitsee tuloksen.

Esimerkkejähän toki piisaa halki puoluekentän jos vain vähän rapsuttelee. RKP sanoo puolustavansa suomenruotsalaisten asemaa, vaikka jokainen heidän ajama päätös vain heikentää sitä. Ruotsin kielen osaaminen on maassamme katastrofaalisen huono ja huononee samalla kun vastakkainasettelu lisääntyy. Toisaalta, ei RKP:n äänestäjä halua suomenruotsalaisten asemaa tasavertaisemmaksi, vaan he janoavat vähintään jääkaappikylmää sotaa.

Toimittaja vain nauroi

Aiemmin mainitussa Ylen jengirikollisuuden jutussa parikin yleisön kommentoijaa kysyi jotta miksi media ei haasta päättäjiä. Kysyn samaa ja ihmettelen miksi Kaija Kansalainen ymmärtää aiheen mutta Timppa Toimittaja ei. Tarvitsisimme Politiikkaradion rinnalle Faktantarkistusradion, jossa puolueiden edustajia grillattaisiin pöhköistä ehdotuksista. Jos he eivät muistuta keisarin uusista vaatteista, kuka sitten? Yleisradion kaltaisten toimijoiden on kysyttävä onko heidän tehtävä miellyttää kansan kostonhimoa vai tiedonjakoa? Joskus nämä ovat toistensa vastakohtia.

Aivan kenen tahansa äänestäjän, joka päättäjien kanssa jutustaa, tulisi aina tärkeissä asioissa vaatia perusteluja, tiedettä, numeroita, faktaa. Poliitikkojen mielipiteet ovat mitä parasta grillattavaa. Älä tietenkään ole ilkeä, mutta ole tarkka. Suurin riski näin toimiessa on huomata kuinka melkein joka puolueessa, myös siinä inhoamassasi, on muutama hemmetin toimiva ehdotus pöydällä.

2.11.2022

Teurastaja tavoilleen uskollisena

Esko ahoa voi perustellusti pitää Suomen itsenäisyyden ajan hirveimpänä ihmisenä. Jos kymmenien tuhansien ajaminen kuolemaan ei olisi riittänyt, hän jatkoi rahoittamalla venäjän sotakassaa ja vaatimalla julkisen terveydenhuollon alasajoa. Tämäkään ei hänelle riittänyt, vaan nyt hän rahoittaa ihmisoikeusrikoksia kiinassa.

Diktatuurista toiseen, EK:n piikkiin

Ylen juttu aiheesta on tavallaan oireellinen. Juttu sinänsä kertoo asiallisesti: kiinnostus vaihtui totalitaarisesta valtiosta toiseen – vaan muutoin jutussa ollaan varovaisia. Siinä kerrotaan miten aho jätti tehtävänsä putinin sotakassan vartijana alkuvuodesta. Muiden venäjä-diilien jatkuminen sen sijaan mainittiin vain epäsuorasti toisaalla. Aho on yhä venäjän leivissä, kuten jutun toisessa kappaleessa muistutetaan.

Niin oudolta kun se tuntuukin, yhdestä asiasta lama-Suomen teurastaja ei kenties valehtele. Hän toteaa: Olen tässä […] tekemässä töitä suomalaisen elinkeinoelämän palveluksessa – ja tämä hälyttää lisää. Todellakin, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on tässä tilaajana. Ahon kerrotaan olevan ”EK:n Kiina-tietämyksen parantaja”.

Vaikka miten riistoporvari olenkin, en ole koskaan pitänyt EK:ta minkään arvoisena laitoksena. He myrkyttävät mahdollisuudet työmarkkinapolitiikan kehittämiseen, sabotoivat pienten yritysten toimintamahdollisuuksia, tukevat aktiivisesti veronkiertäjiä ja heittävät kapuloita rattaisiin kun avoimuutta yritetään edistää. Heistä ei ole mitään hyötyä sen paremmin oikeiston kuin vasemmiston avainryhmille. Jos tämä ei riittäisi, nyt he ovat ottaneet koko demokratian tähtäimeensä. Tästä järjestöstä on vielä meille paljon haittaa, sanokaa minun sanoneeni.

Olemmeko liian kilttejä?

Väliotsikon kysymykseen sanoisin että joo. On aika lailla oireellista, että kun kansa vaatii syytteitä maanpetturuudesta, päättäjät kokoontuvat Timo Haapalan ympärille vaatimaan miehestä kuningasta. Voin kuvitella sitä ihmisten tuskaa heidän viedessään kukkia ahon tapattamien läheistensä haudoille. Paljonko yhden miehen pitää saada tuhota? Mistä kaikesta pitää antaa anteeksi? Monenko diktatuurin alaisuuteen hän saa maamme viedä?

Jokainen 1990-luvun laman vältettävissä ollut itsemurha, jokainen hoidon eväämiseen silloin kuollut. Jokainen Georgiassa ja Ukrainassa venäjän luoteihin kuollut. Jokainen kadonnut uiguuri. Tiedättekö, tuossa on aika monta uhria. Ei aho heitän omin käsin tappanut tai liipaisimesta vetänyt, mutta luodit hän kyllä osti ja aseenkäytön opasti. Minä kysyn: minkä (sensuroitu) takia me häntä niin hirveästi ymmärrämme ja suvaitsemme?

P.S. En ole esko aho, siksi en halua väkivaltaa ratkaisuksi. En hyväksy, suoraan tai epäsuoraan, välillisesti, aktiivisin toimin tai toimia välttämällä, minkäänlaista pienintäkään väkivaltaa edes tällaista teurastajaa kohtaan. Haluan, että media lopettaa hänen glorifioimisen, siinä se.

30.10.2022

Persujen kriminaalipolitiikka on höperöä

Persut julistavat Suomen Uutisissa murahtelua median suuntaan. On toki yksi asia muistuttaa Hesarin journalistisen laadun olevan heikkoa, vaan aivan toinen asia vasta-argumentoida ilman yhden yhtä argumenttia. ”Ku noikin tekee niin” on hurja rimanalitus.

Kamalan ihanan Ruotsi

Persujen peruste rangaistusten koventamiseen ja vankiloiden täyttämiseen on siis se, että Ruotsikin tekee samoin. Ruotsi. Se sama maa, josta persujen argumentti on ollut vuosien ajan ”älkää nyt ainakaan tehkö niinkuin ne tekevät”. Se maa joka on ollut heille lähinnä varoittava esimerkki, joskus mustan huumorin lähde. Okei; fiksu on ihminen joka uskaltaa muuttaa mieltään, mutta kyllä tässä jotain huvittavaa on.

Väitän, että persujen syy kriminaalipolitiikalla kampanjointiin on yksinkertainen ja joka puolueesta tuttu, nimittäin pölhöpopulismi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mallia haetaan erityisesti USA:n kahdelta puolueelta, joiden kampanjointi perustuu lähes yksinomaan pelotteluun. Meille halutaan myydä ideaa siitä, että joka nurkan takana on joukkomurhaaja-pikavippimyyjä ja että valtio vapauttaa vaarallisia vankeja kaduille hurjaa vauhtia. Juttu kylvää pelon mielikuvia minkä ehtii. Vaikka persut ei taatusti ole ainoa pelolla markkinoiva puolue, ilmiö vee-tuttaa minua aika reilusti.

Se mikä minua ehkä eniten ihmetyttää on, että koko jutussa ei mainita maahanmuuttoa sanallakaan.

Turvallisuutta, ei tunteilla tunarointia

On tietenkin pers- ja siis persutuntumallakin ymmärrettävää ajatella että äkkiä vain kaikki loppuiäksi vankiloihin jokaisesta roskan kadulle heittämisestä niin maailma pelastuu. Tämä tarina on helppo myydä ja on toki persuiltakin tarkkaa pelisilmän käyttöä kaupitella pikaratkaisua.

Ongelma vaan on, että minä haluan tähän maahan vähemmän väkivaltaa, murhia, raiskauksia ja muutakin rikollisuutta – en enemmän. Toki jos persut ottaisivat käyttöön sääntöpohjaisen maahanmuuttojärjestelmän, se voisi vähentää tiettyjen rikollisten määrää, mutta sitähän he eivät enää ratkaisuksi tarjoakaan. Rikosseuraamusten osalta suunta on absoluuttisen väärä. Poliisivaltio maksaa tähtitieteellisiä summia ja tuottaa hurjasti lisää rikollisuutta.

Ei mene läpi. Aion vastakin uskoa tutkimuksiin, tieteeseen ja faktoihin – en pelkovetoiseen populismiin. Persut saa varmaan tällä jutulla paljon hurraahuutoja, mutta minulta vain kansallisromanttisen kirosanan. Yrittäkää uudestaan.

30.10.2022

Ehdotus sääntömuutoksiin – asiaa linkeistä

Palautteen perusteella avaan keskustelun pienestä muutosehdotuksesta sääntöihin. Kyse on linkeistä tahoihin, joita voi pitää vihamielisinä tai haitallisina. Aihe vaatii vähän keskustelua, pohdiskelua ja tarkennusta.

Ongelmatonta ja ongelmallista

En missään nimessä halua laittaa minkään asteen moraalitason säännöstöä. Väärät mielipiteet eivät ole kiellettyjä myöskään linkin perässä. Fiksu blogaaja toki muistaa muistuttaa puolueellisuusvaroituksista sun muista, mutta lopulta mediakritiikki on ainoa lääke ikäviin mietteisiin. Toisin sanoen, ehdotan että subjektiivisesti haitallinen mielipide olkoon sallittu linkeissä. Jos joku kertoo mihin puolueeseen tai heidän mediaan ei saa linkata, moderoin moiset kommentit ketjusta saman tien. Demokratiaa ei ole täälläkään kielletty.

Sen sijaan puheeseen tulevat tahot, joita voidaan pitää objektiivisesti haitallisina, eli sellaisia joista ei voi olla hyötyä kenellekään. Sanoisin että tähän kategoriaan voisi laskea ainakin pikavipit ja uhkapelit. Mitä muita tällaisia voi olla? Korostan, että kyse ei ole etteikö aiheista saisi keskustella, vaan että aiheen vahingollisiin toimijoihin ei voi linkata.

Lisäksi teknisesti ongelmallisia linkkejä suodatetaan automaattisesti jo nytkin, mutta joskus sitä on tehtävä myös käsin. Tässä on puhe linkeistä, joista saa haittaohjelmia tai muita teknisiä vaaroja koneille. Hyvä tietoturvaohjelma toki auttaa näissä, sillä joskus haittaohjelmia pesiytyy täysin laillisille ja asiallisille sivuillekin.

23.10.2022

Oikeassa oleminen on ikävää

Moni asia yhdistää maailmanhistorian ikäviä aatteita, puhuimme sitten kommunismista, fasismista, äärimielisistä uskonnoista tai monista muista. Yksi yhdistävä tekijä on tarve korostaa oman aatteensa oikeellisuutta. Vahva aate ei tarvitse moista propagandaa.

Tämä blogaus on vahvasti tajunnan virtaa, älkää herran tähden ottako tätä julistuksena.

Elämä elää, totuus ei

Jos oikein kovasti haluaisi kärjistää, totuuden ongelma on että se on ajassa pysähtynyt. Maailma sen sijaan ei ole. Ihmiskunta kehittyy, kosmos laajenee, lähikaupan valikoima paranee. Se, mikä on totta eilen, painetaan kivitauluun tänään ja paljastetaan ihmisille huomenna, jolloin se on jo valetta. Monet – noh, sanotaan vaikka suoraan että paskamaiset aatteet ovat rakentaneet tarinansa tällaisten kivitaulujen varaan.

Kun totuus on ehdoton, on kaiken muun joustettava. Tämä johtaa hyvin helposti siihen, että kaikki totuuden vastainen on ehdottoman pahaa. Kun se on ehdottoman pahaa, siitä poistuu inhimillinen. Kun se ei ole inhimillistä, se on vain kohde. Kun se on vain kohde, väkivalta sitä vastaan on ongelmatonta, ellei jopa välttämätöntä. Totuutta rakastavat aatteet murhaavat silmittömästi ja turtuvat sille. Omia tai vihollisia, tokkopa sillä väliä, ajattelivat niin Mao kuin Putin. He uskoivat olevansa totuus. Kun totuus pysyy, muu joustakoon.

Ihminen hakee vakautta

Ihminen hakee elämässään vakautta, vastauksia. Se on luonnollista itsesuojeluvaistoa. Kaipaamme juuri sitä mikä meitä eniten rajoittaa ja myös rauhoittaa. Tähän ei onneksi ole helppoa tai yksiselitteistä vastausta. Vuorikiipeilijä haastaa itsensä, pyrkii ylemmäs, korkeammalle, uuteen paikkaan. Samaan aikaan hän hakee tukea vuoresta joka on ja pysyy koko kiipeilyn ajan ja pari miljoonaa vuotta päälle. Pitkän uran samassa firmassa tehnyt voi ehkä tyytyä tylsempään elämään kuin työpaikasta ja haasteesta toiseen pomppinut. Kumpi on oikeassa? Millä mittarilla? Miksikö sitä kenenkään ulkopuolisen edes pitäisi mitata?

Tuore Ylen podcast Afrikan aiheista kertoi, miten Afrikassa vastustetaan hyvin perustellusti Eurooppalaisten kolonialismia sekä uuskolonialismia. Samaan aikaan he ovat valmiita heittäytymään vähintään yhtä surkeiksi orjiksi Venäjän ja Kiinan edessä, kahliten itse itsensä uusien ystävien heittämiin ketjuihin. Onko tarina peräti niin traaginen että sukupolvien ajan alistettu kansa kaipaa alistusta, koska se on ainoa rooli mikä lähimuistista löytyy? Onko alistuksen uhrina oleminen se paras vakaus ja turva mitä vaan toivoa voisi?

En tunne Afrikkaa tarpeeksi sanoakseni edelliseen juuta tai jaata, mutta tätä samaa hakee moni länsimaalainen liittyessään ääriliikkeisiin. Hän vapaaehtoisesti kahlitsee itsensä ja juhlii vapautensa menettämistä hienona osana elämäänsä. Hän riemuitsee menettäessään kaiken sen, mikä erottaa ihmisen apinasta. Aikamme ilmentymä on Hesarin artikkeli joka nostaa hänet jalustalle. Katsokaa, juhlistakaa ja palvokaa häntä, joka syntyi vapaana naisena vapaassa yhteiskunnassa, nousten kolmantena päivänä ylös orjuuteen, pakkoavioliittoon, raiskatuksi, kotiin kahlituksi, kaavutetuksi ja onnen kuoliaaksi syleilemäksi.

Kysy.

Vaalit lähestyvät taas kohta. En taatusti kerro ketä sinun pitäisi äänestää, mutta haluan tehdä kokemuksesta sinulle vaikeamman. Helpot asiat ovat tylsiä ja niiden saavuttamisesta ei tule hyvää oloa. Haasta ehdokkaat. Haasta puolueet. Älä niele purematta yhtään totuutta. Älä lue vastausta, lue vain perustelut. Älä juhlista ehdokasta, joka ei ole koskaan muuttunut, vaan häntä joka on osannut elää muutoksessa. Älä juhlista kaiken voittanutta, vaan häviöistään oppinutta. Älä juhlista korupuheita osaavaa valehtelijaa, vaan sietämätöntä totuutta puhuvaa paskiaista.

Kysy, kyseenalaista, haasta, huomaa muutos ja muutu mukana. Älä ole huomenna se mitä olet tänään. Ole huomenna parempi, ylihuomenna huonompi ja sitten taas parempi. Kompastu ja opi ensi kerralla väistämään kivi. Nauti siitä kipeästä polvesta, sillä et taatusti tee sitä virhettä enää. Eilinen totuus sai sinut kompastumaan, mutta huomisen totuus on parempi.

Jätän loppukaneetin eräälle fiktiiviselle pelihahmolle Cave Johnsonille, jonka asenne vastoinkäymisiin saattaa inspiroida ja/tai herättää kauhua. Valitse itse kumpi, tai valitse joku muu.

“All right, I’ve been thinking, when life gives you lemons, don’t make lemonade! Make life take the lemons back! Get mad! I don’t want your damn lemons! What am I supposed to do with these? Demand to see life’s manager! Make life rue the day it thought it could give Cave Johnson lemons! Do you know who I am? I’m the man whose gonna burn your house down – with the lemons!”

16.10.2022

Ajattele tietotekniikka ilman tietotekniikkaa

Huijareita, varkaita, ohjelmavirheitä, tietoturva-aukkoja ja informaatiovaikuttamista. Joillekin meistä nämä ovat jokapäivästä työtä, mutta pääosalle lähinnä pelottavia otsikkoja ja kilometrin mittaisia, sekavia ja ristiriitaisia neuvoja. Valppaus on aina hyvä lääke, mutta tarjoan helpompaa tapaa hahmottaa tietotekniikan turvallisuushaasteita: unohda, että puhe on tietotekniikasta.

Käyttäjätunnukset, eli avaimet

Käyttäjätunnuksista on syytä pitää huolta. Tässä ei ole mitään tietotekniikalle erityisen ominaista, vaan kyse on asiallisten pääsystä sisään, asiattomien pitämisestä ulkona. Olet ehkä kuullut avaimista? Hahmota siis asia niin. Kenelle luovuttaisit kotisi avaimen? Jättäisitkö ovesi lukitsematta? Samaa logiikkaa jatkaen, kaksivaiheinen tunnistaminen on kuin turvalukko. Vaikka joku murtaisi yhden lukon tai ryöstäisi yhden avaimen, toinen yhä toimisi. Kyse on ajattomien, yksinkertaisten asioiden soveltamisesta tietotekniikan maailmassa. Periaatteet ovat samat.

Rakkaushuijareita verkossa ja verkotta

Haluatteko että tiivistän? Okei: Ruben Oskar Auervaara (tunnetko tarinan?). Ihmisiä on huijattu jos jonkinlaisilla rakkaus- ja huolitarinoilla iät ja ajat. Verkossa tapahtuva huijaus on täysin saman rikoksen hieman päivitetty muoto. Entäpä ne komeat kuvat mitä hän lähetti itsestään? Valokuvia on lavastettu sekä leikelty aikakauslehdistä, nyt niitä vain haetaan Internetistä eikä Seurasta. Voit aina pistää kuvatekstiksi mitä vaan, verkossa tai ilman. Psykologiset temput ovat täysin samoja. Häpeä on myös täysin sama ja aina tuntee itsensä idiootiksi kun meni huijarin lankaan. Uhri ei kuitenkaan ole syyllinen, joten apua kannattaa hakea nopeasti.

Shekkivihko, pankkikortti, nettipankki

Rahaa on ryöstetty niin kauan kun rahaa on ollut olemassa. Viimeisen vuosisadan aikana huijarit ovat löytäneet monia tapoja päästä käsiksi uhrin omaisuuteen koskematta suoraan seteleihin saati kultaan. Ensin varastettiin shekkivihko, sitten pankkikortti ja nyt nettipankkioikeudet. Kaikkiin niihin pätee sama asia: valppaus. Nettipankkitunnusten käyttöä tunnistautumiseen jos jonkinlaiseen paikkaan voi taas verrata itsensä tunnistamiseen jos jonkinlaisilla palvelutiskeillä passilla tai ajokortilla. Jos joku pyytää papereitasi, nosta aina tuntosarvet pystyyn, oli se sitten muoviläpyskä tai verkkotunnus. Periaate on sama.

Väärennetty kirje, väärennetty verkkosivu

Monia nettihuijauksia on tehty väärentämällä pankin tai viranomaisen verkkosivu. Väärennökset ovat ajaton rikollisuuden muoto nekin. Aiemmin väärennettiin pankin kirje tai lasku, nyttemmin pankin kotisivu. Periaate on täysin sama, kuten on apukin. Jos et ole varma, soita väitetylle lähettäjälle ja tarkista yhteystiedot muualta kuin edessäsi olevasta kirjeestä tai kotisivusta. Vanhaan aikaan saatoit verrata aiemmin pankista saamaa kirjettä uuteen, epäiltyyn huijaukseen. Nykyään voit avata toisen selainohjelman ja hakukoneen, etsien palvelua sitä kautta ja vertaillen kahta kotisivua keskenään. Periaate sama, työkalu eri.

Päivää, täällä poliisi

Verkossa liikkuu ajoin sähköposteja, joissa esiinnytään poliisina, teknisenä tukena tai ties minä. Saatat todeta, että onpa aitoa, tuossahan lukee lähettäjän osoitteena poliisi. Niin lukee. Mietipä nyt miten vaikeaa on laittaa kirjeeseen tai postikorttiin väärä lähettäjän nimi ja osoite. Sähköpostilla on postikortin tietoturva, joten jos asian voi huijata postikortilla, sen voi huijata sähköpostilla. Sama pätee puhelimen kautta tehtyihin huijauksiin, sillä soittavan numeron väärentäminen on helppoa. Ainoa ero vanhan ajan puhelinhuijauksiin on, että huijari saattaa istua toisella puolen maailmaa ja huijauksen aihe on uusi. Kysy itseltäsi: jos kerran numeron voi väärentää, miten voit tietää että henkilö on kuka väittää olevansa?

Ajattomat kysymykset

Huijareiden yksi tehokkaimpia keinoja on keinotekoinen kiire. Kiire luo paniikkia ja paniikissa tulee tehtyä tyhmiä asioita. On helpommin sanottu kun tehty neuvoa että älä panikoi, mutta voit opettaa itsesi valppaaksi. Hengitä edes hetki. Jos ei muuta, keksi tekosyy ”ootas, joku on ovella”, ”hetki vaan, siirrän kiehuvan kattilan liedeltä”. Anna itsellesi hetki asettaa palaset kasaan. Edelleen, unohda tietotekniikka, keskity ihmiseen, tapahtumiin, asioihin mitä tiedät. Onko kaikki okei? Onko pyyntö asiallinen? Voiko kyse olla huijauksesta? Voisinko kysyä joltakulta apua?

Tai vielä yksinkertaisemmin:

1. Kaatuuko maailma jos otan viisi minuuttia aikaa ja varmistan asian?

2. Mitä vihamielinen taho voisi tehdä näillä tiedoilla joita olen nyt antamassa?

P.S. Tiedän, että avaimista ei tulisi julkaista valokuvia, koska huijari voi käyttää niitä väärennösten tekoon. Siitä vaan! Muista väärentämisen jälkeen etsiä metalliromun seasta näihin kuuluneet riippulukot.

8.10.2022

Tylsisty! Se tekee hyvää.

Keskivertokansalainen tänä päivänä – teini tai isoäiti – ratkaisee hetken odottelun kaivamalla kännykän. Bussipysäkki, ruoan odottaminen tai jonotusnumeroiden hiljainen matelu, aina löytyy tekemistä luurista. Itsekin tuppasin aina pläräämään uutisia odotellessa, kunnes kokeilin tätä uutta, vallankumouksellista tuotetta!

Ei kosketa siihen kännykkään!

Menin yksi kaunis päivä mäkkäriin. Tilasin uskontoni vaatimusten mukaisesti kaksi kanawrappia, sillä uskontoni sanoo että auton ratissa tulee syödä vain ruokaa jotai voi syödä yhdellä kädellä. Niiden teossa menee aika hiukan aikaa, joten istuin alas.

Sitten jatkoin istumista.

Keittiöstä kuului laitteiden piippauksia. Ravintolasalista puheensorinaa. Kas, yksi piippaus oli erilainen kuin muut.

Yksi työntekijä tuntui olevan paniikissa ohjaten muita. Muut tuntuivat keskittyvän työntekoon.

Oven saranoita voisi rasvata jossain kohtaa.

Oikeesti, koska ne wrapit saadaan valmiiksi? Ja herran tähden, tuossa on tahra lattialla. Ja colahanassa on selkeästi suurempi paine kuin fantahanassa.

Hih, onpa hassuja kattovaloja. On taas joku täysi idiootti suunnitellut, tuossa valossa on selkeästi noin 4000 kelvinin lämpötila ja tuo toinen on alle kolmen tonnin. Enpä haluaisi olla TUO idiootti.

Pikkulapsi juoksee ympyrää vaikka ruokaa olisi pöydässä. Hitto, minäkin haluan juosta ympyrää kuin päätön kana. Tuo näyttää tosi hauskalta.

Numero 98, 98! – ja niin hihkuu neiti tiskin takaa että ruoka olisi valmista. Hittolainen, tässä olisi voinut eksyä ajatuksissa vielä toisenkin vartin verran. Noh, ensi kerralla sitten.

P.S. Tylsistyminen on ihan oikeasti myös hyväksi.

6.10.2022

Kiitos Valtonen, Hautala ja moni muu

Olemme muistaneet – onneksi – miten nimet kuten Lipponen (sdp), Aho (kepu), Sipilä (kepu), Vanhanen (kepu) ja Stubb (kok) tukivat venäjän tekemää Krimin valloitusta ja muuta vihanpitoa. Nyt haluaisin, että muistamme myös nimiä kuten Elina Valtonen (kok) ja Heidi Hautala (vihr), jotka näkivät venäjän toimet kirkkaasti jo pitkän, pitkän aikaa sitten. Luonnollisesti etelänaapurimme suuntaan on myös kumarrettava nöyrästi.

Onnistujia on harvassa ja matalalla

Kertasin mielessäni useita tapauksia, joissa hallitus on tehnyt typeryyksiä joista annettiin ennalta asiallisesti perusteltuja varoituksia. Tuija Brax (vihr) ajoi jo ennalta rikkinäiseksi tiedetyn sähköisen äänestyksen, vaikka puoluekollegansa Jyrki Kasvi siitä seikkaperäisesti varoitti. Entäpä Lex Nokia? Entäpä verkkosensuurilaki? Taksiuudistus? Maamiinat? Sähköverkkojen myynti? Uniperin osto? Mitä yhteistä näille löytyy?

Yhteistä näille kaikille on ainakin se, että asiaa on ajanut ministeri, jonka taustavoimat ovat suuren rahan puolella. Näitä ajanut ministeri on aina ollut keskimääräistä päättäjää paljon varakkaampi. Lisäsi asiaa on ajettu hyvin kovalla voimalla, ministeri on käyttänyt voimakasta ja jopa herjaavaa kielenkäyttöä kriitikoita kohtaan. Tietenkin ministeri tai muu päättäjä aina puolustaa linjaansa, mutta hyvin harvoin kritiikki vastapuolta kohtaan menee vyötärön alle, kuten näissä tapauksissa. Toinen yhteinen asia on, että kritiikkiä antaneet käytännössä eliminoidaan aina tulevista ministerin ja muista merkittävistä tehtävistä. Ylimmät päättäjät kostavat kriitikoille ankarasti. Kriitikot ovat taas usein kansanedustajia joilla on merkittävä kunnioitus kansan parissa, yleensä juuri tietyllä osaamisalueella, mutta samaan aikaan heitä katsotaan hallinnon kärjessä nokanvartta pitkin.

Ikävintä on, että asiallisista kriitikoista leivotaan ministerien toimesta eduskunnan häiriköitä ja joskus lööppimedia jopa ostaa tämän mustamaalauksen. Tämä ei onneksi ole ihan yksiselitteistä, vaan joskus media on myös antanut molemmille osapuolille mikrofonin.

Jaetaan välillä kehuja

Minä haluan antaa pisteitä niille, jotka ovat fiksumpia olleet, puolueeseen katsomatta. Pyydän siis teidän apua, arvon kanssablogistit. Yhdeksän blogia kymmenestä on tulta, tulikiveä ja perkelettä. Mitäpä jos välillä kehutaan?

Eli kerrohan: kuka oli oikeassa silloin kun se ei ollu muodissa?