Kyuu Eturautti

29.12.2022

Ette ole liberaaleja (eikä tartte olla)

Suomi on täynnä liberaaleja puolueita, jos puolueilta ja medioilta kysyy ja miksipä emme kysyisi. Oikeastaan kaikki paitsi KD ja PS ovat yleisen fiilistelyn mukaan liberaalipuolueita. Sori, eivät ole, mutta ei se mitään.

Kaunis, muttei ainoa aate

Minä pidän liberalismista sanan perinteisessä, filosofisessa merkityksessä. Jotkut puhuvat termistä klassinen liberalismi. Puolueessamme (kok) on pidetty aiheesta kursseja, joiden vetäjäksi on saatu varsin korkean tason akateemikkoja. Kurssi alkaa opettajan toteamuksella, jossa hän muistuttaa että te ette ole liberaaleja eikä puolueennekaan ole. Toden totta. Kokoomus ei ole liberaali puolue, joskin siinä on muutamia liberalismiin kallellaan olevia aktiiveja. Vihreissä taisi liberalismi kuolla pois Linkolan kanssa. Persuissa on muutama liberaali myös, mutta häviävä vähemmistö.

Eikä siinä mitään. Ei liberalismi ole absoluuttisesti oikeassa tai väärässä, se on vain yksi aate.

Se, miksi jaksan tästä aiheesta jauhaa, on se yksinkertainen syy että pidän politiikan ja yhteiskunnan tutkimisesta. Haluan ymmärtää maailmaa, ihmisiä, aatteita ja niiden perusteita. Erityisen paljon haluan kuulla niiltä, jotka ovat kanssani eri mieltä. Tiedän, että maailma olisi hirveä paikka jos yksi aate jyräisi sokeasti. Pahin pelkoni ei ole se, että [lisää vihaamasi puolue tähän] nousee valtaan, vaan se että moniäänisyys katoaisi.

Siteeraan lyhyttä blogausta itselleni tuntemattomalta kirjoittajalta. Tässä asia avattiin visuaalisesti ja lyhyen tekstin osalta ihanan monitulkintaisesti. Mikä on liberaalin vastakohta? Se voi olla esim. illiberaali. Illiberaaliksi demokratiaksi voi kutsua vaikkapa Unkaria tai Turkkia.

Ovatko puolueemme siis illiberaaleja? Sanoisin että RKP on ainoa rakenteellisesti illiberaali puolue, sillä sen arvot noudattavat illiberaalin demokratian avainpointteja. Mitä muut sitten ovat? Sanoisin, että pääosa puolueistamme on jossain määrin konservatiivisia – ja ei, sekään ei tarkoita sitä mitä hesari väittää. Esim. SDP, Vasemmisto, Kokoomus ja se yksi pieni metsäpuolue voidaan laskea konservatiivisiksi puolueiksi.

Vasemmistopuolueet konservatiivisia? Jos katsoo heidän asenteita yhteiskunnallisiin uudistuksiin, kyllä näin voi sanoa. Heille on esimerkiksi hyvin tärkeää ylläpitää perinteistä työpoliittista järjestelmää ja vastustaa pienimpiäkin muutoksia. Heillä siis on konservatiivisia piirteitä. Toki heillä on myös reformistisia/progressiivisia piirteitä – ai niin, nuo ovat siis konservatismin vastakohtia, unohdinko sanoa? Reformistit haluavat pistää asioita uusiksi. Äärimuodossa konservatiivi ei muuta vaikka tarvetta olisi ja reformisti muuttaa vain muutoksen ilosta. Pääosa pyrkii löytämään perusteet, onneksi. Vasemmistopuolueet ovat valmiita pistämään tiettyjä asioita uusiksi mutta tiettyjä ei mistään hinnasta.

Onko sitten joku puolue joka ei haluaisi pistää edes jotain uusiksi? No, ei…

Okei, vedetääs kasaan. Leijonaosa puolueistamme on sekä konservatiivisia että reformistisia. Mitäs muita termejä löydetään? Ainakin autoritäärisyys, joka kerää kovasti suosiota halki poliittisen kentän. Se on ajatus siitä että asiat korjataan kieltämällä lisää asioita, lisäämällä valvontaa, kieltoja ja ukaaseja. Moista intoa löytyy persuilta, demareilta, kepulta, kokkareilta, vasemmistolta, vihreiltä, rkp:lta, eli siis kaikkialta.

Eli mitä aatteita puolueet edustavat?

Puolueet ovat kokoelma aatteita. Puolueet muuttuvat kun johtajat vaihtuvat. Urpilainen oli vähän liberaalimpi ja vähän konservatiivisempi, Marin taas on vähän autoritäärisempi ja progressiivisempi. Puolue on sama. Joku saa toki muistuttaa että ihmiset myös kasvavat ja muuttuvat. Unkarin Orban oli aikanaan kovinkin reformistinen ja liberaali. Muitakin esimerkkejä on.

Mielestäni puolueiden lätkiminen Stetson-Harrison-metodilla laadituille arvokartoille on painomusteen tuhlausta. Paljon kiinnostavampaa on katsoa puoluejohtajien sekä muiden ehdokkaiden arvoja, kuten myös puolueiden konkreettisia tavoitteita. Puolueita voi ja sopiikin toki haastaa aatteellisista ristiriidoista ja kysellä miten ne sovitetaan. Heitä pitää ehdottomasti haastaa heidän väittäessään edustavansa tiettyä aatetta x, jos se ei kestä lainkaan kriittistä tarkastelua.

Vaan niin kauan kun maailma, puolueet ja ihmiset muuttuvat, on turha hakata puolueiden aatekoodistoa kivitauluun. Se vain tyhmentää meitä. Lopulta aate on kuitenkin vain inspiraatio, ei teko itsessään – ja viime tiedon mukaan maailmaa muutetaan teoilla. Teot ovat pihvi, aatteet mauste. Mausteet ovat makuasia ja niistä jos mistä sopii kiistellä.

26.12.2022

Vegaanikeskustelu kehittyy

Kuuntelin juuri tuoreimman Ruben Stillerin radio-ohjelman jakson, jonka jälkipuolisko oli vegaanikeskustelua. Mukana oli lobbausyhdistys Viral Vegansin edustaja Pavel Tchrenkov, jota Stiller tyylilleen uskollisella tavalla kepeästi haastoi. Tyypillisestä vegaanikeskustelusta poiketen tätä oli ilo kuunnella.

Paljon asiaa

Yksi parhaiten mieleeni jäänyt osa keskustelua oli evoluutionäkökulma. Kuten tiedämme, ihmisen kehitykselle evoluutiossa on ollut kriittistä monenlaisen lihan ja kalan syönti, kuten toki myös tulen valjastaminen kypsän lihan saamiseksi. Asiassa huomioitiin sekä biologinen että yhteiskunnallinen kehitys. Toisaalta, pari tuhatta vuotta sitten oli biologisesti perusteltua välttää sianlihan syöntiä ja pätkiä poikien peniksistä päät irti. Tänä päivänä näiden syyt ovat kadonneet – tavat toki eivät. Heitän tämän vaikean vertauskuvan juuri muistutuksena siitä, että monet tapamme ovat lähinnä pinttyneitä perinteitä, vailla nykypäivän perusteita.

Tosiasia on, että meillä ei ole mitään tarvetta enää syödä lihaa. Tämä ei ole osaltani minkään asteen käsky tai vaade kenellekään lopettaa lihansyönti, ainoastaan yksinkertainen tosiasia. Teemme aika paljon asioita, joihin meillä ei ole ehdotonta tarvetta. Tuon tosiasian pohjaaminen kuitenkin avaa tien rehelliselle ajattelulle. Se johtaa ymmärtämään mahdollisuudet eteenpäin. Vuosisata sitten olimme tilassa, jossa kaupunkimme olisivat hukkuneet siihen itseensä ilman automobiilin suurta tulemista. Nyt olemme tilassa, jossa eläintuotannon nykytila uhkaa tappaa meidät niin zoonooseihin (kuten covid-19) kuin luonnon köyhtymiseenkin. Yhä tänäkin päivänä meillä on hevosia, kuten ehkäpä jatkossakin meillä on liharuokaa, molempia kohtuudella. Vuosisata sitten siirtyminen hevosista autoihin ei sujunut helposti, joten haasteita voi odotella ruokamullistuksessakin.

Turvallisuudesta olen eri mieltä

Haastateltava sai tilaisuuden kuvailla ideaalia tulevaisuutta. Hän totesi vegaanisen tulevaisuuden olevan mm. turvallinen tulevaisuus. Tässä kohtaa minulla klikkasi ja näin suurimman haasteen. Pavelin kaltaisilla kavereilla on selvästi diplomaattista kykyä, mutta leijonaosa vegaanilobbareista ja -aktivisteista mielletään – osin perustellusti – kovin pienen poliittisen reunan edustajiksi. Heistä hyvin moni edustaa vasemmiston progressiivis-totalitaarista(*) siipeä ja hyvin moni ihannoi monenlaista väkivaltaa ja vapauksien polkemista osana toimintaa. Kieltäydyn antamasta tarkempia esimerkkejä, koska paha olo tarttuu.

Ehkä se olen vain minä ja mikäs siinä, mutta tuo on se asia mikä minua eniten pelottaa vegaanisessa tulevaisuudessa. Olen jättänyt ison osan lihasta jo hyvän aikaa sitten taakseni, mutta toisaalta olen nähnyt maatiloilla mistä liha tulee eikä se minua pelota. En vain koe tarvitsevani etenkään punaista lihaa ja koen sen olevan positiivisen tulevaisuuden vastaista. Lisäksi näin tehden isken MTK:n sekä heidän militanttisiipensä rahoitusta vastaan ja mikäs sen iloisempaa? No kerron. Iloisempaa olisi se, jos vegaaninen tulevaisuus olisi väkivallatonta, suvaitsevaa ja siihen sisältyisi myös vähän oikeistokonservatiivista liberalismia, tasapainottamaan pakettia. Haluaisin, että se tulevaisuus olisi monivärinen eikä yksivärinen, ehdottava ja rohkaiseva eikä pakottava.

Siinä oma vegaanihaasteeni alan aktiiveille, joista kuulen mieluustikin lisää jos sävy on tämän haastattelun kaltainen. Kiitos kun puhuit sekä fiksuja että fiksusti, Pavel.

(*) P.S. En käytä mieluusti sitä poliittista arvokarttaa jossa konservatiivi ja liberaali mielletään vastakohdiksi, mitä ne eivät pitkään aikaan ole olleet. Omassa (epätarkassa) tulkinnassani vastinpareja ovat konservatiivi-progressiivi, liberaali-totalitaari ja toki klassinen oikeisto-vasemisto vielä mausteena.

15.12.2022

Vähemmistöillä on omiakin tarinoita

Katsokaa kovan budjetin hittielokuvia, supersankarielokuvia ja sen semmoisia viime vuosilta. Samat tarinat mitkä on kerrottu jo aikapäiviä sitten, mutta nyt päähenkilönä on tummaihoinen hahmo. Hollywood pyrkii tällä tavoin korjaamaan sinänsä surkeaa asennoitumista vähemmistöihin, mutta mielestäni tämä lähinnä halventaa heitä.

Väripesua vai omia tarinoita

Tarinan juju on nähdäkseni siinä, että keskiverto supersankaritarinan kirjoittivat valkoiset heput ensin yhteen muotoon, sitten toiset valkoiset heput sovittivat sen elokuvaksi ja valkoiset tyypit ohjasivat sen valkoisille näyttelijöille. Nyt korjataan viimeinen kohta. Se on eräänlaista valkopesua (mustapesua?). Aivan kun tummaihoisilla ei olisi omia tarinoitaan kerrottavaksi. Kyllä heillä on, mutta isoimmat studiot eivät uskalla niihin tutustua. Siten he valitsevat keinon, jolla he luulevat näyttävänsä vastuullisilta, mutta toimivat tuplat vastuuttomammin.

Muistan nauraneeni vimmatusti pari vuotta sitten Eddie Murphyn tähdittämälle elokuvalle Dolemite is my name. Elokuva perustuu tositarinaan, jossa on ympäristönä ja kontekstina tummaihoisten omat kulttuurit Yhdysvalloissa. Elokuva oli ovela, terävä ja ennen kaikkea persoonallinen. Se ei ollut väripesty vaan osoitus siitä että kaikkien tarinoiden ei tarvitse olla vitivalkoisia tai joillekin mysteerisille valkoihoisille kulttuuristandardeille täysin sovitettua.

Moni varmasti muistaa Shaft-elokuvat jotka ovat melkoisen hieno osoitus kulttuurien yhteistyöstä. Hahmon ja tarinan pohjan kirjoitti valkoinen mies, mutta se muotoutui valmiiksi kun hän tutustui tarkemmin fiktiivisen hahmonsa taustoihin. Parin vuoden takainen viimeisin leffa oli vähän pöhkö (hyvällä tapaa) ja teki huumoria paitsi eri väristen, myös eri ikäisten kulttuureista.

Maailma aukeaa helposti

Ei tämän tietenkään tarvitse rajoittua vain tummaihoisiin. Netflixin ja Apple TV:n kaltaisten toimijoiden myötä näemme originaaleja tarinoita ympäri maailman, eri kulttuureista ja taustoista. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, erilaisuus on katsojalle todella riemullista. On mukava nähdä tarinoita, jonka perusolettamukset eivät ole tuttuja ja turvallisia. Suomalaiset ovat tottuneet katsomaan tekstitettynä saksalaisia dekkarisarjoja, kun eivät puheesta paria sanaa enempää ymmärrä. Eipä siitä hyppy niin pitkä enää ole jos kieleksi vaihtuu ranska, espanja tai vaikka korea.

Ylelle voi nostaa hattua erilaisten tarinoiden tuomisesta luoksemme. Kaupallisella puolella Netflix ansaitsee hatunnoston. Monet pienemmät haastajatkin ovat jo uskaltaneet tuoda esiin tarinoita, joissa eri taustasta tullut ihminen ei ole vain koriste.

Vaan onneksi meillä on Disney-yhtiöt. He ovat esimerkillään näyttäneet, miten päähenkilön tilastoryhmän vaihdolla voi helposti yhdistää surkean tarinan surkeaan yhteiskuntavastuuseen. Hurraa!

11.12.202211.12.2022

Turvallista kierrätystä

Kameravalvonta on yksi ala, jossa kehitys on ollut varsin tuntuvaa viimeisen parin vuosikymmenen ajan, sekä laadussa että hinnassa. Tänä päivänä reilu satasella saa paremman valvontakameran kuin vuosikymmen sitten tonnilla. Vaan kun se vuosikymmenen vanhakin vielä toimii, mitäs sille?

Käyttöikä voi jäädä hyödyntämättä

Isoissa kameravalvontajärjestelmissä itse kamerat eivät ole merkittävin kuluerä pitkässä juoksussa. Hyvä kamera pelaa 10-20 vuotta. Sen sijaan taustalla oleva tallennus- ja hälytysjärjestelmä, mahdollisesti analytiikkaakin sisältävä, tuo jatkuvia kuluja. Tarvitaan laitteistoa sekä ohjelmistolisenssejä. Tämä johtaa siihen, että myös ehjiä kameroita vaihdetaan uusiin. Uuden kameran tarkempi kuvakenno tarkoittaa sitä, että yksi kamera voi korvata kolme-neljä vanhaa. Koska ohjelmistolisensseissä maksetaan per kamera, voi kameroiden vaihto uusiin tuoda säästöjä.

Lopulta käteen jää herkästi hyvälaatuisia, mutta teknisesti ajastaan jääneitä kameroita. Omassa tapauksessa kyseessä oli noin vuonna 2006 hankittuja kanadalaisen Avigilonin valvontakameroita. Yhden megapikselin tarkkuus on nykymittapuulla surkea, mutta itse kuvan laatu on hyvä. Verrattuna kodin valvontakameroihin tai riistakameroihin, tässä on yksi ylivoimainen etu: erinomainen zoomi.

Kiertokameralla vähempiä kilometrejä

Viime vuosina olin ottanut tavaksi ajaa noin kahden viikon välein Sastamalaan täyttämään lintujen ruokinta-automaatin. Joskus se oli tuona aikana tyhjentynyt kovastikin, joskus vielä puolillaan. Turhaa ajoa tuli jonkin verran. Siten päädyinkin tänän kesänä soveltamaan tuosta vanhasta kamerasta apuvälineen. Toki pelkkä kamera ei ihan riittänyt, sillä ammattikäytön valvontakamera tarvitsee oman hallintajärjestelmänsä.

Nopeasti kuitenkin tajusin, että en tarvitse tallennusta tai hälytyksiä, riittää että pystyn katsomaan tarvittaessa mikä on ruokatilanne. Siten otin avuksi käytetyn, uutena muutaman kympin maksavan Raspberry Pi -minitietokoneen ja pari avoimen lähdekoodin ohjelmistoa. Ainoa tavoite oli pystyä ottamaan yhteys kotoa käsin kameraan, yli tavallisen DNA:n 4G-linkin. Näin ollen viritelmästä tuli aika helppo. Virransyöttö kameralle hoitui ammattikameroissa yleisellä PoE-tekniikalla, jolloin virtajohtoa ei tarvittu vaan virta laitettiin kulkemaan samaa datakaapelia pitkin. Kaapelinvetoa helpotti edelleen, kun valitsin datakaapeliksi erityisohuen mallin. Tämä tosin nosti kaapelin hinnan lähes 3,50 euroon, joten sillä reissulla ei pysähdytty kahvikupilliselle.

Ja näin on taas yksi laite siirtynyt romupinosta takaisin käyttöpinoon, turhia matkoja säästelty ja pikkulinnut pidetty tasaisen kylläisinä.

9.12.2022

Alle kymmenen prosenttia

Hyvä ja myös huono yleisö. Tämä blogaus ei liity mitenkään viikon uutisiin, eikä sillä ole taatusti mitään kytköstä kotimaan politiikkaan eikä ainakaan Taloustutkimukseen. Puhun tässä ihan muusta.

Vakavasti puhuen

On siis teoriassa mahdollista ostaa kuivaa valkoviiniä. On täysin mahdollista, että siinä on 12 prosenttia alkoholia, mutta se on vähän jo vanhaa tietoa. Teoriassa voisi ajatella, etä tuota viinin kuivuutta voisi opponoida jollain makealla, vaikkapa makeutetulla jääteellä. Kuitenkin näin tehden viinin prosentit tippuvat alle kymmeneen.

Lopputulos on vähän surkea. Se koittaa niin hirveästi hivuttautua vasemmalle jossa on makeaa, ja samaan aikaan oikealle missä on kuivaa. Se yrittää olla voima keskellä, mutta käytännössä vain epäonnistuu olemaan sen paremmin kuiva kuin makeakaan.

Voisin oikeastaan näin puhtaasti makuarvostelun näkökulmasta todeta, että tällaisenaan tämä ei tuo minkään asteista vakautta tai selkeyttä. Sen yhteiskunnallinen arvo on olematon ja totta puhuen näin pliisu ja persoonaton tuotos kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Mutta mikä tärkeintä, korostan että tämä on puhdas pohdiskelu kuivan viinin ja makean jääteen sekoittamisesta, eikä tämä liity millään muotoa mihinkään. Kiitos, kippis ja siunausta.

30.11.2022

Tällaista ehdokasta äänestäisin

Vaaleihin on vielä aikaa mutta tykkään pohdiskella itselleni ideaalia ehdokasta. Tämä on muutenkin hyvä ajatusharjoitus jota voi toistaa lähempänäkin vaaleja. Mitkä asiat ovat itsellesi kaikkein tärkeimpiä, mitkä tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä? Tätä pohtimalla voi etsiä ehdokkaansa järjellä.

Kaikkein tärkeimmät

Tällä hetkellä tärkeintä on yleisellä tasolla voimakas sitoutuminen julkisen menojen laskuun ja siten velkaantumisen lopettamiseen kohtuullisella aikajänteellä. Luonnollisesti rahaa pitää osata tuoda myös sisäänpäin lisää, mutta menojen lasku on ehdotonta. On osattava sanoa mistä tingitään ja mihin tieteelliseen tutkimukseen se perustuu. Henkilökohtaisesti asetan lisäksi seuraavat tiedeperusteiset vaatimukset: kannabiksen sääntelyyn ottaminen, rikosseuraamusten kehittäminen ja ydinvoimamyönteisyys. Ensimmäinen ja viimeinen ovat itsestäänselviä, keskimmäisessä haen rikosseuraamuksen tutkijoiden parempaa kuulemista ja rangaistusten kehittämistä siihen suuntaan, että toisesta päästä tullessaan ei tule rikoksen uusijoita vaan parempaa huomista etsiviä kansalaisia. Viimeisenä haluan, että ehdokas osaa tarvittaessa sanoa sanat en tiedä, jos se on rehellinen vastaus.

Tärkeät, joista saa lisäpisteitä

Edellisistä en tingi, mutta tämä lista taas on sellainen että jokainen osuma lisää on eduksi. Ensin nostan esiin liberalismin sanan perinteisessä merkityksessä, eli yksilönvapauksien kunnioittamisen, ilmaisunvapauden turvaamisen ja terveen demokraattisen dialogin ylläpidon. Pohjoismaisessa mallissa liberaalin tulee pohtia jokaisen työikäisen ja -kykyisen auttamista töihin, ei sosiaaliturvaan, kykyjensä mukaan, tarvittava apu tarjoten. Arvostan myös ehdokasta, joka kehittää suomen kielen osaamista maahanmuuttajissa. Maahanmuutossa muutoin annan pisteitä henkilöstä, joka ymmärtää että siitä voi olla sekä hyötyä että haittaa, ja on valmis myöntämään ongelmakohdat ryhtymättä sen paremmin rasistiksi kuin sokeaksi idealistiksikaan. Idealismista puheen ollen, annan aina pisteet ehdokkaalle, joka osaa ehdotuksissaan vedota tieteeseen ja ymmärtää että poliittisten kansalaisjärjestöjen julistukset ovat usein valovuoden päässä puolueettomasti tutkitusta tiedosta.

Nämäkin ovat kivoja

Hieno juttu olisi nähdä ehdokas, joka palauttaisi järkeä lemmikkiteollisuuteen, vähän parhaiden eläinlääkärien ja lemmikkien kouluttajien neuvojen tyyliin. Nykyinen malli, jossa on puolenkymmentä huonosti hoidettua koiraa keskustayksiössä ja eläinten pääsy vapaata jokaiseen kauppaan ja laitokseen, ei vain ole hyvä malli. Jonkun on näytettävä tietä parempaan sekä kansanterveyden, mielenterveyden että talouden kannalta.

Arvostan ehdokasta, joka ei vain lupaa kansalaisille kaikkea, vaan myös vaatii. Hän tuputtaa ihmisiä metsälenkille ja näyttää itse mallia. Hän tutustuu ruohonjuuritason harrastusmahdollisuuksiin ja markkinoi niitä. Erinomaista on myös, jos ehdokas ymmärtää liikunnan ja urheilun eron. Edellistä pitää väkevästi tukea, jälkimmäiseltä voi julkisen rahan viedä pois viimeistä senttiä myöten. Liian moni niputtaa nämä samaan ja se on tuomittavaa.

Jos ehdokasta sattuisi kiinnostamaan kiertotalousajattelu, niin että hän vielä ymmärtäisi siitä, tämä on hieno juttu. Olisi myös eduksi, että tietotekniikasta olisi edes perustason osaamista, tai ainakin halu opiskella tarvittaessa ja tapauskohtaisesti mistä kyse – muualtakin kuin lobbareilta.

Näillä ei ole väliä

Ehdokkaan sukupuolella tai iällä ei ole väliä. Puolueen suhteenkin olen melko avarakatseinen, eli jokainen ei-kepulainen, suomalainen puolue on minulle sopiva (eli siis venäjän liike nyt ja ruotsalaisten rkp jäävät pois). Saa olla duunari, yrittäjä, opiskelija, naimisissa, sinkku, metsästäjä tai keräilijä. Hassu hattu on eduksi, mutta siitä voidaan joustaa.

27.11.2022

Afrikan kehitysavun tie on kuljettu

Ajatus heikommassa asemassa olevien auttamisesta on mainio, ehkäpä jopa niin universaalin mainio että se heikentää kykymme kriittiseen ajatteluun. Mitä kauniimpi ajatus, sitä tärkeämpää terveen kritiikin pitäisi olla. Muuten saattaa käydä kuten juuri nyt on käymässä, kun antamillamme rahoilla tilanne huononee paranemisen sijaan.

Saisimme hävetä

Ylen tuore Afrikka-reportaasi oli paljonpuhuva, vaikka sen aiheet olivat ennalta jo surullisen tuttuja. Mitä enemmän EU antaa Afrikkaan rahaa, sitä enemmän sitä vihataan. Mitä enemmän koulutamme ihmisiä, sitä enemmän koulutetut käyttävät taitojaan kaameisiin rikoksiin. Mitä enemmän ehdotamme rauhaa, sitä enemmän he rakentavat sisällissotia. Yhä useampi afrikkalainen tietää totuuden, jossa EU ja länsimaat ovat kaiken pahan takana.

Toki länsimaiden toiminnassa on korjaamisen varaa. En aio keskittyä sukupolvien takaiseen historiaan, koska kuolleita ei voi tuoda oikeuden eteen. Tässä ja nyt, viime vuosikymmeninä, olemme olleet kykenemättömiä näkemään esimerkiksi Afrikan maissa paikallisia tapoja tehdä asioita hyvin erilaisesti mutta kuitenkin toimivasti. Olemme olleet kapeakatseisia ja joustamattomia. Olemme myös syvästi rakastuneita projekteihimme ja kvartaalitalouteemme. Emme ole yrittäneet rakentaa pitkän jänteen tulevaisuutta vaan ainoastaan hienon show-hyvänteon hetkeksi aikaa. Lisäksi olemme antaneet huijareiden vetää meitä nenästä joka mutkassa.

Kehitysapu on raha, joka on mennyt pahempaan kuin kaivoon. Paitsi että maat eivät ole paremmassa jamassa, ne ovat paljon huonommassa. Emme ole luoneet ystävyyksiä vaan vihollisuuksia. Emme ole korjanneet yhtään globaalia ongelmaa. Emme ole vähentäneet turvapaikanhakijoiden määrää vaan kasvattaneet sitä. Emme ole hillinneet väestönkasvua vaan lisänneet sitä. Olemme hävinneet pääosan taisteluista ja taatusti koko sodan. Ihmisiä on kuollut ja kärsinyt tunarointimme vuoksi.

Kalaa ei voi vapauttaa vedestä

On tullut yhä selvemmäksi, että monessa avun kohdemaassa on nyt vallassa itänaapurin putte-possu. Yhä useampi afrikkalainen on hullaantunut valeuutisiin ja propagandaan, huumaantunut väkivallan käyttöön ja ihastunut sotaan. Meistä on tullut heille pyhä ja absoluuttinen vihollinen. Haluan korostaa mitä väkevimmin, ettei tämä ole rotu- tai ihonvärikysymys, vaan ihmiskysymys: heistä on tullut ja/tai tehty täysiä idiootteja, pahempia kuin yksikään jenkkilän kiihkotrumpisti, holokaustin kieltäjä tai black lives matter -rettelöitsijä.

Kun maa ja kansa on tuossa tilassa, ei meillä ole enää yhtään mitään sanottavaa ja tehtävää. Ei yksinkertaisesti mitään. Meidän on tehtävä se yksi asia, joka on kaikkein vaikeinta: ei mitään. Meidän on hyväksyttävä että kaikki työmme on ollut täysin turhaa. Meidän on paettava häntä koipien välissä ja suljettava rahahanat. Vastuu pitää jättää paikallisille. En tietenkään tarkoita että kauppa- ja diplomaattisuhteita suljettaisiin, mutta kehitysapu/kehitysyhteistyö on nyt loppu, ainakin Afrikkaan.

Huominen on vielä tekemättä

Pallo jääköön afrikkalaisille. Lopulta tässä voi käydä kuten ihmiskunnassa usein: kova shokki ja surkea tilanne pakottaa pohtimaan asioita uusiksi. Ehkä he tappavat toinen toisiaan kahta kovemmin venäläisillä aseilla. Ehkä he päättävät nousta omille jaloilleen ja löytää oman paikkansa maailmassa. Ehkä joku päivä afrikkalaiset luksustuotteet ovat Pariisin rikkaiden suosiossa. Voi mennä syteen tai saveen, mutta sentäs he joutuvat ja/tai saavat hämmentää itse oman soppansa.

Jos olemme puoliakaan niin fiksuja ja moraalisia kuin väitämme olevamme, meidän on myönnettävä virheemme ja tunnustettava häviömme. Mitä nopeammin, sen parempi.

26.11.2022

Tästä ei tarvitse kirjoittaa

Jossain leffassa sanottiin että kun haluat kirjoittajaksi, kirjoita vaan. Älä välitä mistä. Olen kolme viikkoa koittanut kerätä runkoa erääseen tutkimukseen ja se on puisevaa. Tähän blogaukseen en kerännyt inspiraatiota kahvinkeitintä kauempaa.

Tämä on otsikko.

Kaveriporukassa tuossa juteltiin eräästä Hervannassa toimivasta yrityksestä. Heillä työssä tarvitaan mittavaa eri kielten ja kulttuurien tuntemusta, joten työvoimasta on ylivertainen leijonaosa maahanmuuttajia. Heillä on ongelma nimeltä astiakaappi. Eivät niin mitenkään ymmärrä että mitä, miksi se sellainen on. Kuka hullu sinne pistää asioita? Miksi? Se on vain niin väärin, outo paikka, ei sieltä kukaan älyä. Jos sinne kahvimukin pistät, se on kadonnut iäisiksi ajoiksi. Siitä tulee toinen 2400 vuoden mysteeri. Kaikkea me olemmekaan keksineet.

Samaan aikaan jossain muualla kuin Forssassa: sanoivat, että tomaateista tulee luksustuote talvella. Prismassa kävin taannoin enkä nähnyt yhtään aseistettua vartijaa tomaattien ympärillä. Sen sijaan sellerit olivat loppu ja siellä oli kyltti että ei oo, ei tuu. Olisin vastuuton jos en näkisi tässä salaliittoa. Tomaatit ovat liian ilmiselvä kohde. Ensin he vievät sellerit. Sitten he vievät inkiväärin. Sitten hunajamelonit. Pian emme edes huomaa tomaattien katoamista kaupoista. Kukas sitten nauraa? Vai itkemmekö sitten? Nouseeko Nokia Missio taas uusiksi mutta tällä kertaa ei ole homoutta vastustavaa homopappia vaan tomaatteja vastustava ketsuppidiileri?

Väliotsikko. Tää meinaa että haen lisää kahvia.

Lapin sairaanhoitopiirissä on ongelma. Poliittisesti katsoen ongelma on äärimmäisen paha. Taudin nimi on rehellisyys. Ehjä potilastietojärjestelmä tulee kymmenen vuoden päästä. Sen sijaan että rahdattaisiin laivalasti rahaa jenkkilään, nuo pirkuleet ovat päättäneet keskittyä potilaiden hoitamiseen ja terveydenhuoltojärjestelmän ylläpitoon. Ja jos tämä ei vielä riittäisi paheksuntaan, aikovat ottaa käyttöön Oulun seudulla käytössä olleen Esko-potilastietojärjestelmän. Juu, juuri sen, joka on toistuvasti todettu maan parhaaksi ja hoitohenkilökunnan ylistämäksi. Miten ne kehtaa? Voisikohan saamelaislainsäädännöllä estää Lappia hoitamasta potilaita? Olisihan se parempi että tehtäisiin kuten kauniissa Helsingissä. Se on ihanan helppo malli: sori, antaisin lääkäriajan ja määräisin reseptin, mutta järjestelmä ei toimi. Jos vaan menisit kotio kuolemaan?

En ole potilas kuitenkaan juuri nyt. En ole tarvinnut lääkäriä melkein kahteen viikkoon. Sain julman diagnoosin: mortonin neurooma (googleta ite, laiskuri!). Se vaikutti elämääni mm. ei yhtään mitenkään. Siten olen voinut elää normaalia vastuutonta elämää. Olisi ollut ehkä mukavampi saada diagnoosi petihoitoa vaativasta taudista, sillä olen joutunut viikon aikana käymään Helsingissä kaksi kertaa. Se on viisi kertaa enemmän kuin mitä terveen ihmisen pitäisi joutua tekemään. Minulle on vieläkin täysi mysteeri miten siellä voi kukaan elää. Ei ne kait voikaan, kun katsoo eduskunnan menoa. Potilas Kärnä on huutanut tuskiaan kovaan ääneen monet, monet kerrat, mutta hänelle ei ole saatu edes rauhoittavia. Voi raukkaa, tuota se Helsinki tekee Paavo Väyrysen suurimmalle fanille.

Kolmas väliotsikko on jo tuhlausta

Tää blogaus piti lopettaa jo vähän aikaa sitten, mutta ei pysty. Kun kirveen nappaa käteen niin aina pitää vielä se yksi klapi halkaista. Jotta juttu saa tarpeellisen groteskin lopun, tekisi kyllä mieli iskeä sillä kirveellä tuo pikkulintuja häiriköivä orava. Siemenet eivät oravalle kelpaa, mutta lintujen hätistäminen ruokintapaikalta kyllä kelpaa. Luulen, että oravannahat olivat muinoin valuutan korvikkeen lisäksi merkki hyvästä työstä.

Eli siis: lisää naaleja, lisää naakkoja, vähemmän oravia, vähemmän kepulaisia. Se on sitä luonnon ennallistamista jota tarvitsemme. Amen. Älkää tarkoilko tuolle enää kahvia.

22.11.202222.11.2022

Opas: älypuhelin peruskäyttäjälle

Muinainen itseironinen TV-mainos lupasi tietokoneesta että siinä on megaa, gigaa, rommii, rammii. Hiukan vastaava fiilis on selatessa nykyisiä kännykkätarjouksia lehdessä. Numeroita on paljon, vaan niistä jotkut ovat oleellisempia kuin toiset. Aivan kuin kodissa, autossa tai vaikka matkalaukussa, älypuhelimessakin on oleellista keskittyä siihen mikä on itselle tärkeää. Tässä jutussa pyrin vastaamaan siihen peruskäyttäjän näkökulmasta. Tarjoan näkökulmia ja ehdotuksia sopiviksi tuotteiksi.

Tämä juttu ei millään muotoa kilpaile Tekniikan Maailman tai vastaavien laatujulkaisujen laitevertailujen kanssa. Suosittelen niitä lämmöllä kun haet yleisluontoista, laadukasta teknistä vertailua tai syväluotausta ominaisuuksiin. Tämä juttu sen sijaan ei ole yleisluontoinen, vaan keskittyy ainoastaan tietyn käyttäjäryhmän tarpeisiin.

Määritelmiä ja taustoja

Peruskäyttäjällä tarkoitan henkilöä, jolle puhelin ei ole elämäntapa vaan väline. Käyttö ei ole monta kertaa minuutissa vaan muutama kerta päivässä. Käyttötarkoitukset ovat nettipankki, musiikin ja radio-ohjelmien kuuntelu, uutisten luku, nettipankin asiat, äänikirjat, teksti- ja kuvaviestintä läheisten kanssa, ehkä jopa puheluiden soitto. Ei kuitenkaan pelit, aktiivinen somettaminen, videoiden teko tai erikoiset työelämän tarpeet. Peruskäyttäjä voi olla esimerkiksi seniori, mutta myös työntekijä jolle puhelin on vain työpäivän aikainen viestintäväline.

Taustatietona käytän kokemuspohjaa sekä eri medioiden testejä ja vertailuja. Työni puolesta osallistun älypuhelinten hankintaan, jakeluun ja ylläpitoon yrityskäytössä. Olen oppinut huomaamaan merkkien laatueroja, jotka tulevat vastaan kun käytössä on satoja puhelimia. Ymmärrän riittävästi aiheeseen liittyvää tekniikkaa sekä tietoturvaa. En myy puhelimia, enkä saa puhelinvalmistajilta tai myyjiltä mitään korvauksia. Joskus ovat markkinointitilaisuuksissa kahvin ja mainoskynän tarjonneet.

Kustannuksista mainittakoon sen verran, että painotan laitteissa käytönaikaisia kokonaiskustannuksia enemmän kuin hankintahintaa. Kännykkää käytetään vuosien ajan, joten on mielekästä katsoa mitä se tulee maksamaan käytössä. Vertauskohtana käy auto: pieni lisähinta on usein mielekästä maksaa autosta, jossa on pienempi kulutus. Olen vetänyt riman siihen, mikä on mielestäni edullisin mielekäs hankinta ao. kriteereillä

Puretaan ominaisuudet osiin

Kännykkäkaupoilla eteen tulee todellakin hurja määrä numeroita ja termejä. Käyn tässä läpi niistä oleellisimmat peruskäyttäjän näkökulmasta. Korostan vielä, että alla oleva teksti ei ole pätevää vaikkapa parasta pelipuhelinta ostavalle. Vaan jos Piia tai Pertti Peruskäyttäjä lukee, laitoin (+) merkin niihin kohtiin joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Näytön koko (+) on näytön ominaisuuksista peruskäyttäjälle tärkein. Näytön koko ratkaisee kännykän koon. Pieni mahtuu pienempään taskuun, mutta isommalla näytöllä tekstiä saa joko enemmän tai isompana ja myös painonapit ruudulla ovat isompia. Pienempi mahtuu myös pienikätiselle yhteen käteen, mutta isompaa voi olla mukavampi käyttää jos näkö tai sormet eivät ole parhaassa vedossa. Isompi näyttö yleensä implikoi myös isompaa akkua ja painoa. Vaikka isompi näyttö vie enemmän virtaa, isompinäyttöisessä puhelimessa on myös isompi akku.

Näytön muut ominaisuudet eivät mielestäni ole peruskäyttäjälle tärkeitä, mutta avaan ne lyhyesti. Suurempi tarkkuus tarkoittaa, että näytölle saa enemmän pientä tekstiä ja että kuvat sekä videot näyttävät terävämmiltä. Paneeliteknologia on esimerkiksi LCD tai OLED joista molemmista on lukuisia alatyyppejä. OLED on parempi ja ero näkyy esimerkiksi videoiden parempana kontrastina. Peruskäyttäjälle tällä ei ole yleensä suurta väliä. Kirkkaus on yksiselitteinen – isomman kirkkauden tarjoavaa näyttöä voi paremmin käyttää myös auringonvalossa, mutta pääosalle peruskäyttäjiä tällä ei ole väliä. Näytön suuri kirkkaus syö myös akkua nopeammin. Virkistystaajuus kertoo montako kertaa näytön kuva päivittyy sekunnissa, perusmalleissa usein 60 ja paremmissa jopa useita satoja. Suurempi luku tekee liikkuvasta kuvasta ja selailusta pehmeämmän näköistä, mutta peruskäytössä tällä ei ole mitään väliä. Värintoisto kertoo miten aidosti näyttö toistaa värit. Tällä on käytännön merkitystä niissä harvoissa tilanteissa kun näytöllä näytettävä materiaali on alun perin tallennettu väreiltään tarkasti. Tästäkään ei siis kannata peruskäyttäjän maksaa. HDR kertoo, että näyttö pystyy videotoistossa korkeampiin kontrastieroihin. Sopivalla videomateriaalilla tämä näyttää todella hienolta, mutta ei heiluta peruskäyttäjän arkea mihinkään suuntaan.

Akun kapasiteetti ilmaistaan milliampeeritunteina mAh. Isompi parempi, mutta yksin se ei kerro paljoakaan. Eri kännykät, jopa saman kokoiset, käyttävät hyvinkin eri määrän virtaa. Pienempiakkuinen voi jopa kestää käytössä pidempään. Älä siis takerru tähän lukuun. Hyödyllisempi tieto on puolueettomassa vertailussa hankittu tieto siitä, kauanko puhelin suoriutuu tietystä tehtävästä yhdellä latauksella. Muista myös, että akku kuluu käytössä, eikä se ole parin vuoden päästä yhtä hyvä kuin uutena. Varaudu henkisesti laittamaan puhelin lataukseen aina öisin.

Latausominaisuudet ovat jatko edelliselle. Eri puhelimet lataavat eri tyyppisillä latureilla eri vauhdilla. Jos et elä todella kiireistä elämää, älä takerru tähän. Älä maksa lisähintaa erikoislatureista, ellei sillä ole todella suuri merkitys sinulle lataatko puhelimen tunnissa vai kahdessa. Tavallinen, joka puhelimeen sopiva peruslaturi irtoaa noin kympillä. Jos ostat pistorasiaan menevän laturin sekä siitä puhelimeen menevän kaapelin erikseen, saat juuri haluamasi mittaisen johdon.

Suoritin eli prosessori on laitteen sydän. Sen teholla on toki suuri vaikutus siihen miten nopeasti asiat sujuvat ja eri malleilla on hurjasti eroja. Väitän kuitenkin että tätä on turha tuijottaa muutamastakin syystä. Ensinnäkin merkit ja mallit eivät ole mitenkään helposti vertailukelpoisia, joskin laatulehtien vertailut pyrkivät kaivamaan eroja esiin. Toisekseen mikään moderni älypuhelin ei ole niin tehoton etteikö se selviäisi peruskäyttäjän tehtävistä (sama pätee tietokoneissakin). Kolmannekseen, vaikka suoritin A olisi selkeästi B:tä parempi, käyttökokemus peruskäytössä on näppituntumalla lähes identtinen. Suorittimen erot tulevat vastaan tehokäytössä nopeasti, mutta peruskäytössä eivät juuri koskaan.

Käyttömuisti eli RAM ei ole sama kuin tallennustila, josta joskus hämäävästi muistina puhutaan. Muistin määrällä on vaikutusta peruskäytön suorituskykyyn usein enemmän kuin suorittimella, mutta ero tulee vastaan lähinnä silloin kun puhelimessa käyttää lukuisia ohjelmia samanaikaisesti rinnan. Jotkut valmistajat nostavat asian huipulle, toiset eivät puhu siitä lainkaan. Perinteisissä tietokoneissa tämä on tärkeämpi ominaisuus, sillä niiden avoimessa ympäristössä pitää varautua tarpeisiin eri tavoin. Kännykät ovat kuitenkin rajattuja ympäristöjä, jotka on pitkälti suunniteltu saatavilla oleville resursseille. Kiintoisa aihe, vaan ei peruskäyttäjälle tärkeä.

Tallennustila (+) on tärkeä, sillä se kertoo paljonko ohjelmia, valokuvia, äänikirjoja tai musiikkia laitteelle mahtuu. Joissain laitteissa sitä voi laajentaa muistikortilla ja kaikissa pilvipalveluilla, mutta ne eivät ole ominaisuuksiltaan vastaavia. Tallennustila on kuin auton peräkontti, muistikortti puolestaan peräkärry. Tilan käyttö kasvaa jatkuvasti, sillä uudet turvapäivitykset, korjaukset, ohjelmalaajennukset sun muut vievät tilaa vähitellen, vaikket lataisi itse mitään uutta laitteelle. Lisäksi kännykkä hidastuu merkittävästi jos tila on liian täynnä. Tallennustilassa ainoa tärkeä asia on sen koko, peruskäyttäjälle sen nopeus on merkityksetöntä. Nyrkkisääntönä 128 GB (gigatavua) on riittävä perusmäärä.

Kamera on yksi ominaisuus jota peruskäyttäjäkin arvostaa, mutta johon ei mielestäni kannata takertua. Jokainen tämän päivän kännykkä tarjoaa vähintään tyydyttävät kameraominaisuudet. Jos taas haluaisit todella huippuluokan kuvia, niin että tuloksella olisi havaittavaa eroa, joudut pulittamaan aivan eri mittaluokan summia. Kännykkäkameroiden markkinoinnissa on myös paljon täysin mitätöntä markkinapuhetta. Esimerkiksi megapikselien määrällä ei ole mitään merkitystä peruskäytössä ja harvoin edes ammattikäytössä. Numeroita ei voi vertailla keskenään, sillä lopputulos on paitsi lukuisten eri numeroiden – mainostettujen ja pikkupränttiin piilotettujen – summa, mutta siihen vaikuttaa myös suoritin, käyttöjärjestelmä, sen optimoinnit ja vaikka mitä.

Päivitysten saatavuus (+) on peruskäytössä niin tärkeä asia, että sitä on vaikea ylikorostaa. Kännykkä pysyy ajanmukaisena ja turvallisena vain päivitysten saatavuuden ajan. Sen jälkeen ohjelmat voivat vähitellen lakata toimimasta ja käytön riskit kasvavat, vaikkakaan laite ei suoraan seinään siinä kohtaa pysähdykään. Peruskäyttäjä todennäköisesti käyttää puhelinta pitkään ja usein juuri tämä ominaisuus ratkaisee lopulta kauanko puhelin on käyttökelpoinen. Älä edes harkitse puhelinta, jossa tämä on alle kolme vuotta hankintahetkestä.

Huollettavuus (+) on pitkäaikaiseen käyttöön hankittavalle puhelimelle tärkeää. Siinä missä läppärin ostajaa suosittelisin varmistamaan että valmistaja jakaa ohjeet laitteen omatoimiseen huoltoon, kännyköissä moinen on vielä pitkälti toiveajattelua. Tällöin yleensä painoarvo tulee merkille. Tutuille merkeille on parempi saatavuus huolloille ja varaosille. Voit olettaa saavasi yleiseen malliin esimerkiksi uuden akun vielä vuosienkin päästä ja murtuneen näytön vaihtopalvelukin löytyy.

Ympäristönkestävyys (+/-) tarkoittaa laitteen kestävyyttä eri tavoin katsottuna. Paljon mainospuhetta on esimerkiksi näyttölasin laaduista, mutta ne eivät ole kovinkaan oleellisia. Tärkein huomio kohdistuu IP-luokitukseen, joka kertoo laitteen pöly- ja vesitiiviydestä (ks. lisätietoja). Mitä suurempia numeroita, sen parempi suojaus. Yhä useamman mallin tarjoama IP67-luokitus on hyväksi, sillä se tarjoaa erinomaisen pölynsuojauksen, eikä pieni vesimääräkään sitä tuhoa. IP67-puhelinkaan ei kestä ihan mitä tahansa. Jos aiot maastoon mennä, harkitse maastokelpoista erikoispuhelinta, jossa on kumisuojukset yms. Ympäristönkestävyyttä voi toki parantaa myös hyvillä suojakoteloilla, joista myöhemmin lisää. Tämän kohdan osalta en sano onko se tärkeää vai ei, sillä tämä on vahvasti yksilöllistä. Jos käytät puhelinta lähinnä kotona, tällä ei ole isoa merkitystä. Jos liikut paljon, mökkeilet, hoidat puutarhaa yms, asian merkitys kasvaa.

Verkkonopeudet eli 4G, 5G, Wifi sun muut voit jättää peruskäytössä huomiotta. Jokainen kännykkä suoriutuu aivan kaikesta mitä peruskäytössä tarvitset. 5G on peruskäytössä täysin turhaa, joskin se nykyään löytyy lähes joka puhelimesta eikä siitä haittaakaan toki ole. Uudemmat huippumallit tarjoavat hulppeita latausnopeuksia eri verkoissa, mutta niistä on harvoin hyötyä edes tehokäyttäjille. Vertauskohtana käy taas auto: kuinka tärkeää on auton nopea kiihtyvyys yli moottoritienopeuksien? Jätä nämä ominaisuudet huomiotta, mutta keskity toki sopivaan liittymään, josta myöhemmin lisää.

Muita huomionarvoisia asioita

Tässä muutama muu asia, joihin on syytä kiinnittää huomiota kännykän oston yhteydessä. Ne eivät ole kännykän ominaisuuksia, mutta käytössä tärkeitä.

Liittymä eli DNA:n, Elisan tai Telian sopimus. Avainsääntö on yksinkertainen, älä maksa turhasta. Toinen avainsääntö on, että myyjät koittavat taatusti myydä sinulle turhaa ties minkälaisilla korupuheilla ja yhä useammin suoraan valehdellen, etenkin senioriasiakkaille. Erityisen ikävä ansa on mainos jossa luvataan tietty kuukausihinta, mutta pienellä präntillä kerrotaan sen olevan voimassa vain pari ensimmäistä kuukautta jonka jälkeen hinta pompsahtaa. Osta vain se mitä tarvit ja kaikella todennäköisyydellä peruskäyttäjälle se ei ole paljoa. Jos et aio katsoa videoita, edullisin 4G-liittymä riittää, noin 15 euroa kuussa. Jos katsot videoita, pykälää nopeampi on hyvä. Toki, jos hintaero paremman ja paljon paremman välillä on hyvin pieni, voi lisämaksu olla mielekästä maksaa. Älä hatkahda lisäominaisuuksiin, et niitä tarvitse. Muista, että jos koet sinua huijattavan, kuluttajaviranomaiset ovat apunasi ja voit aina perua huonon sopimuksen kunhan teet sen välittömästi.

Kaupan lisäturvat kuten takuun parannukset ovat suoraan sanoen pöhköjen asiakkaiden rahastusta. Jokaisessa kännykässä on takuu ja lisäksi kuluttajansuoja pätee. Kotivakuutuksesi voi myös tulla apuun vahingon sattuessa. Jos lisätakuuta haluat, valmistajien omat takuulaajennukset ovat yleensä melko selkeitä apuja, joskin nekin yleensä hinta/laatukulmalta turhia muissa kuin huippumalleissa. Varmista sen sijaan valmistajan perustakuun ominaisuudet. Jotkut valmistajat tarjoavat pidemmän takuun, kun suoritat puhelimen maksuttoman rekisteröinnin. Tästä kannattaa ottaa hyöty irti.

Näytön suoja kannattaa ehdottomasti hankkia. Ylimääräinen suojakalvo näytön päälle on halpa henkivakuutus. Jos puhelin putoaa, suojakalvo hajoaa mutta puhelin pysyy ehjänä. Et tarvitse hienointa mallia, riittää että se on sopiva. Suojakalvon asennus edellyttää hyvin vakaita käsiä ja malttia, mutta ei sinänsä ole millään muotoa monimutkainen operaatio. Jos epäilet suoritumista, pyydä myyjää asentamaan se. Monet kännykkähuoltoliikkeet tarjoavat suojan asennuspalvelua odotellessa.

Suojakotelo on myös ehdottomasti suositeltava. Kestävyyden kannalta paras optio on silikonisuojus, jonka avulla puhelin kestää pieniä pudotuksia täysin oireetta. Käytettävyyden kannalta joillekin voi olla parempi ns. lompakkokotelo, johon mahtuu puhelimen lisäksi myös pankkikortti tai pari. Moni lompakkokotelo on myös varustettu silikonirakenteilla, mutta osa ei. Toki ilmankin silikonirakennetta siitä on merkittävää apua puhelimen suojaamisessa. Valitse maun mukaan, mutta älä jää ilman. Huomaathan myös, että yleisimpiin merkkeihin ja malleihin saatavuus on hurjasti laajempi, joka tarkoittaa paitsi tyylillisiä valinnan vapauksia mutta myös tiukempaa hintakilpailua. Makuasioitakin saa harjoittaa, osta rohkeasti taiteellinen ja värikäs kotelo jos se tyyliisi sopii.

Käytetty puhelin on usein esiin nouseva ehdotus. Jos tuttava sinulle ilmaiseksi antaa vanhan puhelimensa niin hinta-laatusuhdetta on vaikea voittaa. Keskimäärin käytettyjen ostamista en kuitenkaan voi suositella peruskäyttäjälle. Käytetty huippumalli voi maksaa saman kuin uusi perusmalli, siinä on nopeampi suoritin, tarkempi näyttö ja paremmat kamerat – kaikki ominaisuuksia, joilla ei ole peruskäyttäjälle väliä. Sen sijaan siihen ei saa enää päivityksiä, akku voi olla heikko, huollettavuus kyseenalaista. Tässäkin kohtaa huomataan läppärin ja kännykän ero. Läppärien osalla suosittelen lähes poikkeuksetta hyvää käytettyä peruskäyttäjälle, kännyköissä en.

Puhelimen vaihto on aina tietynasteinen prosessi. On loogista ajatella että ostaa vain halvan puhelimen ja sitten kun se hajoaa, ostaa uuden. Jos kännykkä on vain puheluille, tämä pätee, mutta älypuhelimessa on usein muutakin. Esimerkiksi pankkitunnusohjelman siirto on aina melkoinen toimenpide, joka voi edellyttää myös pankissa asiointia. Jos olet viestitellyt tuttaville paljon, voi koko viestihistoria kadota vaihdossa. Mitä enemmän ohjelmia sinulla puhelimessa on, sitä enemmän on vaiheita siirrossa. Osaavalle käyttäjällekin toimenpide on kaikista automaatioistakin huolimatta melkoinen. Peruskäyttäjällä voi päästä itku. Apua voi toki ostaa, mutta jos maksat satasenkin joka kerta tiedonsiirrosta ja päälle pari päivää omaa vaivaa, voi halvan puhelimen säästö jäädä saamatta.

Hankintaehdotuksia

Tämä lista ei ole tyhjentävä tai ehdoton, vaan lyhyt ja suuntaa-antava. Se sisältää muutaman ehdotuksen ja perustelut. Mallit vaihtuvat nopeasti, joten tämä loppuvuoden 2022 ehdotuslista voi olla ajastaan jäljessä jo muutamassa kuukaudessa. Jos kiinnostusta on, päivitän listaa myöhemmin. Makuasioita en kuitenkaan nyt tai jatkossa voi tuomita. Listalta puuttuvat aivan halvimmat tuotteet, sillä totta puhuen siinä hintaluokassa en näe yhtään suosittelun arvoista puhelinta. Kuten aiemmin todettua, halpa puhelin voi tulla kalliiksi.

Samsung A33 – hintaluokka 350 €

Samsungin edullisemman keskiluokan puhelin on kännyköiden kansanauto. Mikään ominaisuus ei ole hintaluokkansa paras, mutta kaikki on riittävää. Akku on reilun kokoinen, näyttö on peruslaadukas ja IP67-suojausluokka suojaa pölyltä ja roiskeilta. Kameraa ja suoritinta voi pitää alisuoriutujina, mutta peruskäyttäjää tämä ei häiritse. Samsung tekee huomattavan ison osan valmistamisesta itse eikä alihankkijoilla, jonka ansiosta laatuvaihteluja on vähemmän. Vuosien varrella olen havainnut ”Samppojen” kestävän ongelmitta keskimäärin paljon pidempään kuin vastaavien kilpailijoiden. Merkki on yleinen, joten huoltopisteitä on paljon, tarvikesaatavuus mainiota. Samsung lupaa turvapäivitykset laitteelle viideksi vuodeksi julkaisupäivästä, mikä on kilpailijoiden rinnalla erinomainen suoritus.

Apple iPhone SE (vm 2022) – hintaluokka 550 €

Jos olet tottuneempi Applen tuotteisiin, edullisin iPhone on hyvä ostos. Samsungiin verrattuna se on merkittävästi pienempi, siinä on heikompi kamera mutta vastaavasti massiivisesti tehokkaampi suoritin. Perusmallin 64 GB tallennustila voi olla liian vähän, jolloin muutaman kympin lisähinta lisätilasta voi olla perusteltua. Myös iPhone on IP67-suojaluokiteltu ja erittäin yleisenä merkkinä varaosa- ja huoltosaatavuus on erinomaista. Apple ei lupaa tiettyä turvapäivitysten saatavuusaikaa puhelimiinsa, mutta käytäntö on osoittanut huolet turhaksi. Applen päivitystuki on aina ollut markkinoilla täysin ylivertainen, eikä ole syytä epäillä tämän muuttuvan.

Fairphone 4 – hintaluokka 500 €

Hollantilainen Fairphone on täysin eri puusta veistetty kuin kilpailijansa. Fairphone on tuotettu äärimmäisellä vastuullisuudella, huollettavuudella ja pitkäikäisyydellä. Tekniset ominaisuudet ovat korkeintaan tyydyttäviä etenkin hintaluokassaan, mutta mitään varsinaista vikaa niissä ei ole. Valinta voi olla perusteltua, mikäli planeettamme huominen huolettaa, mutta vastuullisuusominaisuudet tuovat myös peruskäyttäjälle mielenrauhaa. Fairphonen huolto onnistuu jopa kotosalla, varaosien saatavuus on ensiluokkaista ja päivityslupaus on viisi vuotta kuten Samsungillakin. Tarvikesaatavuus on muita merkkejä heikompaa, mutta kaikki perustarpeet on saatavilla.

Entäpä ne muut merkit ja mallit?

En väitä tuntevani jokaista markkinoiden merkkiä ja mallia, mutta pyrin seuraamaan asiaa aktiivisesti. Ylläoleva kolmen lista ei ole tyhjentävä vaan suuntaa antava. Jos mielessäsi on jokin tietty kapula josta haluat kuulla kommentteja, tai joka mielestäsi on edellisiä parempi, kommentoi alla ja jutellaan. Kommentointi on mahdollista myös ilman rekisteröitymistä.

21.11.2022

401,50 €

Suomen valtion laitos, joka palvelee suomenkielisiä suomalaisia, jonka nimi oli aikanaan liikennevirasto, eli nykyään epäsuomalaisittain Traficom (hengitä…), lähetti juuri tervehdyksiä. Joululahjaan sisältyi tuttuun tapaan dieselvero, tältä volkkarilta 401,50 euroa. Juuri nyt se ei tunnu reilulta.

Raha- ja periaatekysymys

Kuten tiedämme, dieselin hinta on noussut bensan yläpuolelle pysyvästi. Talveksi spekuloidaan sen hinnan nousemista edelleen. Aiemmin diesel on ollut edukkaampaa ja juuri siksi on ollut perusteltua verottaa siitä vuositasolla enemmän. Tämä on ongelmista pahempi: kun peruste lisäverolle poistuu, tuntuu sen perimisen jatkaminen varsin asiattomalta. Liekö tarpeen muistuttaa, että valtio saa kalliimmasta dieselistä joka litralta itsekin enemmän? Toisin sanoen, tuplavero.

Voin todeta rehellisesti, että 401,50 euroa ei kaada talouttani, vaikka se toki kirpaiseekin yhä kalliimpien tankkausreissujen jälkeen. Jos haluaisin tehdä ajamisestani edullisempaa, en ajaisi uusiutuvalla dieselillä vaan käyttäisin fossiilipohjaista. Minulla on varaa tehdä tämä valinta ja haluan sen tehdä. Kaikilla optiota ei ole ja juuri heidän voinnista meidän pitää välittää. Aivan liian monella on välttämättömien ajojen hinta noussut hurjasti. Heille tämän ”halvan dieselin” lisävero tuntuu sekä metaforiselta märältä rätiltä päin kasvoja että aktuaaliselta rahapulalta jonka takia lapsen harrastuskerho pitää perua.

Reilusti rahoitettua

Mielestäni polttoaineiden ei pidäkään olla liian halpoja ja niiden verottaminen on hyvin perusteltua. Verottajan on kuitenkin elettävä samalla planeetalla kansalaisten kanssa. Kyse on paljon euroista, mutta hyvin paljon myös reiluuden tunteesta. Harva vastustaa elintasosta tinkimistä jos se menee Ukrainan hyväksi. Jos kuitenkin koetaan että raha menee turhempiin asioihin, alkaa napina. Näin käy myös jos verojen keräämisen perusteet eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Jos verorahoja todellakin tarvitaan enemmän, ehdotan että sitä sopisi tehdä yhteiskuntarauhaa säilyttävällä tavalla. Ainoa tapa tähänon pitää huolta verotuksen reiluudesta. Kuten koomikko Ismo Leikolan sketsissäkin sanotaan: elä ole mulkku. Tämän viestin soisin nykyisien ja tulevien päättäjien ymmärtävän. Hyvä opettaja tai pääministeri voi olla ankara ja tiukka, mutta silti reilu ja kaikille tasa-arvoinen. Helppoa se ei ole, vaan eipä huippuviroissa ja -palkoilla liian helppoa sovi ollakaan.