Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Pauli Rautiainen ja esteettömyyden haasteet

Yliopistolehtori Pauli Rautiainen oli suosikkitoimittajani uunituoreessa haastattelussa Brysselin koneessa ja aiheena oli esteettömyys ja vammaisten asiat. Pitää todeta että opin tuon tunnin aikana paljon. Vaikka lehtorin edustama opinahjo onkin tullut tunnetuksi vähemmän laadukkaasta tieteestä, tässä kohtaa oli mielestäni parhaat pelissä. Tässä pari otetta.

Lähtökohtaisesti käyttökelvoton

Parhaiten jäi mieleen tämä hyvin paljon aikaa nähnyt maamme käytäntö, jonka mukaan tietyn asteisesti vammainen henkilö on lähtökohtaisesti ja automaattisesti työkyvyttömyyseläkkeellä. Se on aivan sama onko korkeakoulutettu, työkykyinen ja -haluinen, ensisijaisesti hän on hoivan kohde. Suomessa vammaisten työllisyysaste on surkea verrattuna verrokkimaihin Euroopassa – aivan kuin työvoimapulamme ei olisi jo muuten tarpeeksi kova. Meillä heistä työskentelee pieni murto-osa, monissa muissa maissa enemmistö.

Keskustelussa puitiin esteettömyyttä ja suomalaisten aika pöhköä tapaa käsitellä sitä. Täällä lähtökohta on, että esteitä voi olla, mutta ne pitää sitten tietyissä julkisissa palveluissa purkaa. Saksassa lähtökohta on että kaikki on esteetöntä. Tässä tuli liuta tärkeitä kulmia. Suomessa on määritelty esteetön asiointi julkisiin palveluihin – aivan kuin ihmisen elämään riittäisi asiointi kelan ja verottajan luona. Olipa mukana surullinen anekdootti pankkiautomaateista ja eduskuntatalosta. Remppasimme eduskuntataloa ziljardeilla, mutta emme saaneet siitä esteetöntä kuin pieneltä osin. Surkea esitys.

Työyhteisöön kuulumisessa tuli esille järkeenkäypä ajatus. Esimerkiksi pyörätuolilla liikkuva voi hyvin käydä työpaikalla ja hoitaa tehtävänsä, mutta ei koskaan pääse osaksi työyhteisöä. Se voi johtua vaikkapa siitä, että työporukka tykkää käydä syömässä tietyssä ravintolassa, tai joskus ns. aftereilla läheisessä baarissa. Näihin ei vammaisella ole mitään asiaa, koska yhteiskunnassa on päätetty ettei vammaisella ole oikeutta yhtäläiseen vapaa-aikaan.

Kallista?

Tietenkin siitä tulee jonkin verran kuluja kun korjaamme esteettömyyksiä pois yhteiskunnasta. Ne kulut ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin varsin mitättömiä verrattuna siihen kuluun mitä maksamme pitämällä heidät keinotekoisesti poissa työelämästä. Sokea, kuuro tai pyörätuolia käyttävä kykenee lukuisiin töihin ja aivan täysivaltaiseksi yhteiskunnan osaksi, niin työkaverina kuin veronmaksajanakin.

Olipa sekin minulle uutta, että puolueista ainoastaan Kokoomus ajaa esteettömyyttä koko yhteiskunnan tasolla. Yksi pääperusteita on mitä ilmeisimmin juurikin taloudellinen: kaikki töihin, jotka töihin kykenevät. Vihreät ajoivat aiemmin myös vammaisten asiaa, mutta kun puolueen johdosta poistui pyörätuolia käyttänyt henkilö niin aihe ei enää kiinnostanut. Ikävää.

Julkaistu

Voisin äänestää vaikka…

Koska haluan olla positiivinen, kerron nyt puhtaasti plussapuolia, miksi voisin tiettyjä puolueita äänestää. Kyllä miinuspuoliakin on, mutta haukkuja on jo 99% Internetin sisällöstä. Lähestyn asiaa tällä kertaa puolueiden, ei ehdokkaiden suunnalta. Haastan myös kommentoijat yrittämään parhaansa että löytäisivät jotain hyvää. Haaste on kova: pystyttekö siihen?

…persuja

Pystyisin äänestämään perussuomalaisia, koska heidän osaamislinjauksessa on paljon itselle tuttua. He eivät ole yliopistoja pistämässä nurin, mutta he ymmärtävät että osaamista tarvitaan monenlaista. He eivät sylje päin naamaa itseoppineita, työssäoppineita tai ammatilliset opinnot käyneitä, jotka elämässä pärjäävät. Itse, vailla akateemisia opintoja ja koko aikuisiän töitä tehneenä ja veroja maksaneena näen tässä asenteessa jotain hyvin lohdullista.

…demareita

Pystyisin äänestämään demareita, sillä ymmärrän perheeni historiasta sen suuren työn, mitä he ovat tehneet duunarien puolesta. Tätä maata ei olisi rakennettu ilman duunareita ja monet heille tänä päivänä itsestäänselvät asiat olisivat jääneet kenties saamatta ilman demareita. He ovat onnistuneet tasapainoilemaan työnantajien ja -tekijöiden välillä ja heillä ansaittua historiaa vastuullisena toimijana vuosikymmenten varrelta.

…kokkareita

Yrittäjänä on mukava joskus kuulla, että yrittäjät ovat muutakin kuin vihollinen, jonka tuhoaminen johtaa maan autuaaseen paratiisiin. On mukava nähdä ymmärrystä sille, että yrittäminen kasvattaa yhteistä hyvinvointia ja kakkua. On hyvä kuulla puhetta siitä, että työ on työikäisen ja -kykyisen ihmisen ensisijainen suunta, jota pitää tukea ja rohkaista. On myös positiivista nähdä kunnioitus yhteistyölle rajojen yli ja ymmärrykselle siitä, että vientivetoinen maa kaipaa sillanrakentajia.

…liberaaleja

On piristävää huomata jonkun puhuvan keisarin uusista vaatteista ja vieläpä todella selväsanaisesti. Perinteinen liberalismi on aate, jota Suomessa ei ole nähty pariin vuosikymmeneen, mutta sille voisi olla taas tilausta. Selkeä sanoma, avoin keskustelu ja leikkauslistojen katsominen positiivisen lopputuloksen kautta saavat hymyilemään. On niin paljon mukavampi, kun ei kerrota vain MITÄ tehdään vaan MIKSI, ja jälkimmäisessä osuudessa muistutetaan positiivisen kautta miksi vaivannäkö kannattaa.

…vihreitä

Kun metsään vaellan ja itseäni luonnon keskeltä etsin, muistaa nopeasti että meillä on vain yksi luonto – ilman sitä ei ole elämää. Vihreistä moni ymmärtää tämän. He ymmärtävät paitsi sen tieteen ja tutkimuksen, mutta myös sen tunteen, sen kokemuksen. He ymmärtävät että hyvinvoiva Suomi edellyttää hyvinvoivaa suomalaista luontoa, saasteettomuutta ja rohkeaa katsetta eteenpäin.

Niin sinäkin!

Hei, sinä! Olen melko valmis väittämään, että sinullakin on useampi kuin yksi puolue, jota voisit kuvitella äänestäväsi. Ehkä siihen on jotain esteitä, poikkeuksia, syitä miksi juuri nyt et aio, mutta ei se ole täysin mahdotonta. Se on hyvä keskustelu käytäväksi itsensä kanssa. Kun ymmärtää ketä voisi äänestää, ymmärtää myös itsestään. Osaa laittaa omaa elämäänsä suurennuslasin alle.

Toki voit myös olla äänestämättä. Jos siitä tulee sinulle paras mieli, älköön sitä sinulta kukaan viekö pois.

Julkaistu

Sunnuntain keventävä: hei me lennetään!

Pahoittelut, en viittaa tällä kertaa loistavaan klassikkokomediaan, vaan pohdiskeluun Trumpin uudesta teknologiamyönteisyydestä. Heitetääs hetkeksi läskiksi, koska kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.

Kiiltävät kaupungit, lentävät autot

Lyhyesti kyse on siitä, että ex-presidentti, nyk-presidenttiehdokas Trump, jota näissäkin blogeissa syvästi rakastetaan, on tehnyt uuden vaalivideon. Tässä hän ylistää amerikkalaista halua vastata haasteisiin ja rakentaa uutta. Hän ehdottaa että pitäisi rakentaa aivan uusia kaupunkeja, uusimmalla teknologialla, mukavilla kodeilla ja niin edelleen. Kaupungeissa liikuttaisiin lentävillä autoilla, jotka amerikkalaisten pitää saada tuotteina toimivaksi ennen kiinalaisia.

Muinoin, erään lapsuudentuttavan isä oli kovasti hurahtanut jenkkiautoihin. Shokki semmoisen kyydissä olemiseen oli toki pienempi kun olin jenkkilässä moisissa istunut jo monet kerrat. Oli se silti aina jotain uniikkia kun ulkona oli -20C ja alla auto, jonka valmistaja ei edes tiedä mitä pakkasasteet olivat. Se oli Suomen talvessa melkein yhtä huono kuin italialainen auto, ja se on paljon sanottu.

Mutta kelatkaamme nyt tekno-trumpismin aikakauteen (en keksinyt itse!) ja lentäviin autoihin. Naapurisi Pirkko-Matti Nieminen-Wallenberg hullaantuu aiheesta ja tuottaa itselleen lentävän auton, ihan aito Dodge. Vai Chrysler? Vai Oldsmobile? Ihan sama, kunhan on ehtaa amerikkaa ja kiiltävää kromia.

Sitten tulee tammikuu, pakkasta niin paljon että hengitys jäätyy ilmaan ja lapin äijäkin pistää t-paidan päälle. Ja Pirkko-Matti meinaa lähteä hallituksen kokoukseen lentävällä Lincolnillaan. Ja…

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Miksi Pirkko-Matin lentoonlähtö epäonnistuu? Huono auraus? Havuja perkele? Kesälaadun dieseliä? En tiedä. Ehkä sinä, arvon kanssablogisti, osaat vastata tähän. Jaa viisautesi!

Julkaistu

Ei hyvää ehdokasta olekaan

Tässä vaalien alla olen pohdiskellut äänestämistä. Olen tutustunut ehdokkaisiin lukuisista puolueista. Tämä matka on ollut täynnä pettymyksiä. Ei kai se mikään ihme ole, koska olemme kaikki yksilöitä niin tokkopa kenellekään ei-ehdokkaalle on täydellistä valintaa tarjolla.

Sokeat pisteet

Minua ärsyttää (turhaan?) sokeat pisteet. Esimerkiksi Ida Leino (kok) jota voin aivan vilpittömästi kehua erinomaiseksi, fiksuksi, tulevaisuuteen katsovaksi markkinaliberaaliksi. Sitten hän kannattaa pakkoruotsia. Toisin sanoen ”olen liberaali lähes 100% paitsi silloin kun olen illiberaali änkyrä”. Hirmu ikävä havainto. Edelleen, muilta osin erinomainen ehdokas, jolla on varmasti vielä paljon tehtävää. Voi kun Seida Sohrabi olisi täällä päin maata ehdolla.

Tietenkin olen katsonut Liberaalipuolueen ehdokkaita ja linjauksia. Heidän yksinkertaisesti myytävä ja melko seikkaperäisesti avattu kulujen leikkausohjelma on tyylikäs. Vaaleissa pitää toki sanoa asia terävästi ja ytimekkäästi, mutta ei saisi kompastua omaan logiikkaansa. Mielestäni liian vähän huomiota käytettiin kansantaloudellisesti kannattaviin hyvinvointi-investointeihin. Toisekseen tietyt kulut, kuten humanitaarisen maahanmuuton valinnaiset lisät, hyväksyttiin aateperustein, ilman loogista perustetta. Jos (eli siis kun) toimiva maahanmuuttopolitiikka on tulevan hyvinvoinnin edellytys, tulisi hyväksyä että nykymeno ei ole toimivaa.

Vihreillä on edelleen monta hyvää sanomaa. Esimerkiksi Oras Tynkkysen ajatukset ovat erinomaisa ja pohjautuvat vankkaan tietoon. Jos hänen linja olisi puolueen linja, en edes harkitsisi muita. Kuitenkin puolueen nykyinen johto on, vastoin edellistä, lähtenyt korostamaan vastakkainasettelua, aggressiivisuutta ja suoraan sanoen hömppää, vaikka kovaa faktaakin piisaisi. Planeettamme on meidän yhteinen – miksi siis puolustaa sitä kylvämällä vihaa ihmisten välille?

Persujen tai demarien isoista linjoista en ole saanut totta puhuen selvää. En näe koherenssia. En tiedä mitä he ajavat. Persujen Joakim Vigelius on tosin selvästi haastanut itseään. Pahimmat ylilyönnit on takana ja terävän jämptejä kommentteja läheisistä aiheista tulee kuin apteekin hyllyltä. Demarien osalta en voi lakata kehumasta Lauri Lylyä, jonka linjoissa on paljon järkeä. Hänellä on myös täysin erinomaista kykyä tilannetajuun ja aitoihin, merkityksellisiin kohtaamisiin myös yli aaterajojen. Sen sijaan hänellä ei ole ollut yhdeksää euroa viestintävirastolle pitääkseen kotisivunsa verkkotunnusta voimassa.

Epätodennäköisistä optioista luin myös Eläinoikeuspuolueen linjoja. Totta puhuen arvostan hiton montaa näkemystä heillä. Annan ison bonuspisteen siitä, että he eivät lokeroi eläimiä niihin joista välitetään ja niihin joiden osalta ei o niin just. Keinot ovat kuitenkin totalitaarisia, eivätkä sellaiset ole koskaan, missään maailmanhistoriassa toimineet. Rivien välistä paistaa myös tiedevastaisuus, ainakin talouslinjauksissa ja metsästyksen kulmissa. Taloudellinen vastuunkanto puuttuu myös täysin. He voisivat olla jotain omaa, uniikkia ja persoonallista, eikä vain vasemmistoliiton vasemman siiven eläimistä välittävä alajaosto.

Todennäköisesti tässä käy niin, että pitää vain joko pohtia tai kolikolla heittää jotta mistä arvoista olen valmis eniten joustamaan. Onhan tässä vielä hetki aikaa. Sitten vain toivomaan että lääkäri antaa luvan liikkua vapaammin pian niin ehkäpä pääsisi ehdokkaita ihan tapaamaankin. Todennäköisesti oikea ehdokas löytyy kasvotusten.

Julkaistu

Mitä tarkoittaa henkilöön meneminen

Säännöissämme lukee: …henkilöön kohdistuvaa asiatonta käytöstä tai minkäänlaista uhkailua ei suvaita. Koska asiasta on mahdollista epätietoisuutta, per taannoinen blogaus, katson tarpeelliseksi kerrata. Pohdin pari kertaa pitäisikö tätä avausta tehdä, mutta koska tähän liittyy toisesta henkilöstä esitetty virheellinen väittämä, katson tarpeelliseksi.

Ensinnäkin totean, että arvilla on toki oikeus poistaa blogistaan kaikki kommentit joista ei pidä. Tässä ei ole kyse siitä että olisi toimittu sääntöjen vastaisesti.

Mutta väite siitä, että kanssablogisti olisi käyttäytynyt sääntöjen vastaisesti on sen verran ikävä, että tätä on syytä oikoa. Henkilöön meneminen tarkoittaa sisältöä, joka käsittelee halventavasti henkilön luonnollisia ominaisuuksia, kuten vaikkapa sukupuoli, ikä, ihonväri, synnyinmaa, seksuaalinen suuntautuminen ja sitä rataa. Toisin sanoen, asioita, joihin henkilö ei voi vaikuttaa.

Sen sijaan henkilön toimien tai lausuntojen kritisointi ei ole henkilöön menevää kritiikkiä. Blogit ovat sosiaalinen alusta, suunniteltu keskusteluun. Kirjoittaja esittää väitteen, kommentoijat kannattavat, vastustavat, haastavat, jatkavat keskustelua ja niin edelleen. On toki jokaisen oma asia mitä kommentteja blogistaan haluaa poistaa, mutta lähtökohtaisesti dialogille on suotavaa tehdä tilaa. Jos tarkoitus on julistaa vailla keskustelua, siihen on paremmin soveltuvia viestintävälineitä.

Sitten tarkennus: Luin läpi kaikki em. blogauksen poistetut kommentit ja otin aiheeseen myös toisen mielipiteen varmuuden vuoksi. Yhdessä poistetuista viesteistä oli jotain mitä voi subjektiivisesti kutsua huonoksi käytökseksi, mutta ei sitä henkilöön meneväksi voi kutsua. Poistetuissa viesteissä ei, vastoin kirjoittajan väitettä, ollut henkilöön menevää sisältöä.

Ja vielä kertaus: kukaan ei ole rikkonut blogin sääntöjä. Em. väitteen esittäminen ei ole sääntöjen tai lain vastaista.

Julkaistu

Karmiviin asioihin inhorealismia

Huumeet ovat järkyttävän paha ongelma. Kuten myös katuväkivalta, jengiytyminen, seksuaalirikollisuus ja moni muu. Näiden ongelmien äärellä ymmärrettävästi panikoimme, mutta juuri silloin on ymmärrettävä rauhoittaa sydäntä ja lämmitää vinttiä.

Paha ruokkii pahaa

Olen nähnyt mitä huumeet tekevät ihmisille, liian monta kertaa. Se pistää vihaksi ja mielestäni se viha on ymmärrettävää. Siinä kohtaa sitä haluaa teljetä vankilaan jokaisen huumeiden kanssa näpräävän ja kuskata saunan taakse sen myyjät. Ongelma on kova, jolloin keinojenkin on oltava kovia!

Vaati merkittävän määrän aikaa, opiskelua, itsensä katsomista peilistä ja debatointia oppia edellisestä yli. Kyse ei ole siitä, että vihani olisi väärää, mutta se pitää vain hyväksyä ja sitten siirtää sivuun. Sitten tulee tiede, tutkimus, jatkuva oppiminen. Sitten tulee strateginen ajattelu, joka muistuttaa että hyvin harvassa asiassa toimii jatkuvan eskalaation periaate. Jos huumeita vastaan käydään sotaa, otettakoon sitten sotastrategian oppeja pöydälle.

Jos haluamme huumeiden helvetistä eroon, meidän on nieltävä ylpeytemme ja vaihdettava strategiaa. Rangaistusten sijaan hoitoa, kieltojen sijaan sääntelyä, koston sijaan katsetta eteenpäin. Tämä ajatus tuntuu vieläkin itseltäni pahalta, ja hyväksyn sen. Sitten hengitän syvään ja totean, että minun pitää valita yksi: ylpeys ja uppiniskaisuus, tai huumeongelmien vähentäminen. Se on just niin simppeliä.

Sama pätee moneen muuhunkin

Huumeasiassa – vaikkapa Petteri Orpon sanoin – me uskomme että kovat rangaistukset ovat oikea signaali. Jossain välissä humanitaarisessa maahanmuutossa me uskoimme, että kaikki ratkeaa rahalla ja ymmärryksellä. Toisessa kohtaa olimme julman kovia koska uskoimme siihen, toisessa kohtaa naurettavan pehmeitä koska uskoimme siihen. Ongelma on täysin sama: politiikan ja linjausten imago on tärkeämpää kuin tulos. Se myy hyvin. Yleensä huono valinta myös ruokkii ongelman pahenemista, jolloin on hyvä tilaisuus olla vielä kovempi tai vielä pehmeämpi ja se myy vieläkin paremmin.

Heitän viimeisenä analyysiä USA:sta, jossa etnisten ryhmien väliset jännitteet ovat pahentuneet tällä vuosituhannella. Samaan aikaan rasismista ja sen torjunnasta on tullut bisnes ja rankan politiikan väline. Martin Luther King Jr lausui unelmastaan, ettemme tuomitsisi ihonvärin perusteella. Hän halusi puhua siitä mikä yhdistää. Tänä päivänä korostetaan sitä mikä erottaa. Tänä päivänä yhä useampi vallanpitäjä lausuu itselleen, että hänellä on unelma miljardituloista antirasistisen koulutuksen läpiajajana. Sen tulokset ovat hirveitä. Viha kasvaa samaa vauhtia tulosten kanssa. Moni uskoo, että rankat inklusiivisuus- ja diversiteettiohjelmat (DEI) auttavat, kun ongelmat pahenevat. Totuus lienee kuitenkin, että ongelmat pahenevat koska nämä ohjelmat pyörivät.

Olen nähnyt Yhdysvaltain tilanteen ja sekin pistää vihaksi. Jos asuisin siellä pysyvästi, minun olisi helppo suuttua ja suutuksissa kannattaa esim. DEI:n kaltaisia voimatoimia. Toivottavasti silloinkin hengittäisin syvään ja pohtisin.

Ei vain päättäjän syytä

Voit perustellusti kritisoida päättäjiä huonoista päätöksistä, mutta lopulta vallassa pysyvällä päättäjällä on melkoisen hyvä barometri. Jos kansa vaatii häneltä toista, hänen pää voi kääntyä. Siten on paljon sinusta ja minusta kiinni se, onko tulevien päättäjien linjauksissa enemmän tieteeseen vai vihanhimoiseen kostoon perustuvaa.

Lopuksi: Jos sinua suututtaa aivan helvetisti ajatus päästää huumehörhöt vähemmällä, hyvä juttu. Tunteesi ovat rehellisiä enkä niistä moiti. Mieti kuitenkin, mitä teet kovimpien tunteiden laannuttua. Minun keskeinen tunne tätä kirjoittaessa oli voimakas kipu, kun menin telomaan itseni. Päätin, että tämä on paras mahdollinen aika kirjoittaa tästä aiheesta. Kipu pitää hyväksyä ja kestää, elämän pitää jatkua.

Julkaistu

Pirkan blogit – yhteystietojen käyttö ja suojaus

Pirkan blogien luonne eroaa kaupallisista palveluista. Jokaisen blogauksen kirjoittaja on lähtökohtaisesti oman sisältönsä kuningas ja siten myös moderaattori. Tämän myötä kommentoijien perustiedot tulevat blogaajan nähtäville. Tässä ohjeessa selvitetään mitä tietoja näkyy, milloin ja mitä voi tehdä jos näitä tietoja ei halua näkyville.

Tietojen näkyvyys

Jos haluat tietää mitä tietoja sinusta on ylläpidon nähtävillä, klikkaa oikeasta ylänurkasta omaa nimeäsi, tarvittaessa valitse ”muokkaa profiiliasi”. Nämä ovat ne tiedot joita myös ylläpitäjä näkee, pois lukien salasana jota ylläpito ei pysty selvittämään.

Julkisia tietoja eli aivan kaikille näkyviä tietoja ovat käyttäjätunnus, nimitiedot haluamassasi muodossa (”Näytä nimi julkisilla sivuilla tässä muodossa”), kotisivu ja ”Tietoja itsestäsi” kohdat. On oma asiasi käytätkö nimeä, pseudonyymiä vai nimimerkkiä. Emme vaadi oikeaa nimeä, eikä se kannattaisi, koska emme mitenkään voisi saada selville oletko se kuka sanot olevasi.

Kunkin blogauksen kirjoittaja näkee sinulta lisäksi sähköpostiosoitteen sekä ip-osoitteen. Blogin kirjoittajalla on lain määräämä velvollisuus pitää nämä tiedot luottamuksellisena. Henkilötietojen paljastaminen on rikos ja jos tällainen tulee ilmi, Pirkan blogit on paitsi velvollinen, myös erittäin halukas auttamaan viranomaisia asian selvityksessä.

En halua sähköpostiani yleiseen tietoon

Jos vain kirjoitat blogauksia ja kommentoit omia blogauksiasi, vain moderaattorit ja tekninen ylläpito voivat nähdä osoitteesi. Jos kommentoit muiden blogauksia, sähköpostiosoite näkyy, eikä tätä voi estää. Jos et halua sähköpostiasi näkyville, voit käyttää kirjautumisessa toista sähköpostiosoitetta tai -palvelua. Verkossa on monia sähköpostin anonymisointipalveluita ja esim. Apple-laitteiden käyttäjille, joilla on iCloud-tilaus, on valmis palvelu tätä varten. Toiminto löytyy myös Duckduckgo-palvelusta ja sen saa selaimeen lisäosana. Sähköpostin piilotukseen on hyviä ohjeita ja jos haluat ehdotonta turvallisuutta, ylivoimainen optio on Protonmail.

Jos käytät yleistä maksutonta sähköpostipalvelua, kuten Gmail, olet jo kuitenkin luovuttanut sähköpostiosoitteesi merkittävästi Pirkan blogien käyttäjäkuntaa laajempaan ja kansainvälisempään kaupalliseen käyttöön. Gmail on erinomainen sähköpostipalvelu ja maksuttomista kenties paras, mutta sitä ei pyöritetä hyväntekeväisyystarkoituksessa.

En halua IP-osoitettani yleiseen tietoon

Suomessa IP-osoitteen hyötyarvo vihamieliseen käyttöön on suurin piirtein nolla. IP-osoitteella voi joissain olosuhteissa paikallistaa henkilön useimmiten maakunnan tai yrityksen tarkkuudella. Vain viranomaisilla on mahdollisuus saada IP-osoitteen pohjalta tarkempaa tietoa, joten jos et ole etsintäkuulutettu, sinulla on kovin vähän syitä huoleen. On miljoona tapaa saada IP-osoitteesi selville, joista pääosa on helpompia kuin ryhtyä Pirkan blogien kirjoittajaksi. IP-osoitteen ns. vaarallisuus on pitkälti markkinointijippo, yritys pelotella ihmisiä ostamaan turhia lisäpalveluita. IP-osoitteisto on Internetin runkotekniikka, tapa jolla laitteet keskustelevat keskenään, eikä ilman sitä voi kytkeytyä Internetiin.

Jos asia kuitenkin häiritsee, voit käyttää VPN-palvelua IP-osoitteesi suojaamiseen. Tällöin esiinnyt palvelussa muulla kuin omalla IP-osoitteellasi. Palveluntarjoajia on lukuisia. Sellaisen löytää Opera-selaimesta maksuttomana ja monipuolisia palveluita tarjoaa vaikkapa kotimainen F-Secure ja monet muut. Näistä on lukuisia (esim. 1, 2, 3, 4) vertailuja. Huomaa kuitenkin, että VPN-palvelun on tuettava suomalaista, ruotsalaista tai virolaista sijaintia, jotta voit käyttää Pirkan blogien kaikkia toimintoja. Käyttö on rajoitettua kauempaa ulkomailta. Lähes jokainen merkittävä VPN-palvelu tarjoaa tämän.

IP-osoitteen voi suojata myös TOR-selaimella, mutta tällöin kirjautuminen ei ole mahdollista. Voit vain lukea sisältöä.

Julkaistu

Liberalismi ja vapaan keskustelun tarve

Olen seurannut positiivisella mielen vaalikamppailua, jossa Liberaalipuolue on pienpuolueena saanut kivasti nostetta eri medioista, pitkälti venäjämielisen Liike Nytin kustannuksella. Tämän ansiosta tai siitä riippumatta puhe liberalismista on muutoinkin saanut tilaa. Mielestäni hyvien asioiden kertaus on paikallaan.

Ei sitä mitä hesari sanoo

Jos haluat tietää mitä liberalismi on, älä kysy hesarilta. -vanha viidakon sananlasku

Vakavasti puhuen, osa maamme medioista laittaa liberalismin konservatiivisuuden vastakohdaksi. Vaatii määrätietoista typeryyttä (ja/tai valehtelua) moisen väitteen tekemiseksi. Heille liberaali tarkoittaa, että sukupuolen väärin ilmaisemisesta pitää heittää vankilaan. Tuo on liberalismin vastakohta, eli illiberalismi tai autoritäärisyys. Tällä hesarilaisella mielipuolisella vastakkainasettelulla on sekin jännä ominaisuus, että liberaalia konservatiivia on mahdotonta sijoittaa kartalle.

Liberaali tarkoittaa henkilöä, joka luottaa yksilön oikeuksiin. Liberaalipuolue muotoilee asian näin.

Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee, kunhan ei aiheuta haittaa toisille ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Vapaus toteutuu silloin kun sen haltijalla on vastuu siitä, miten vapauttaan kulloinkin käyttää. Vapaus ei ole itseisarvoista vaan siihen liittyy aina vastuu. Vapauden ottaminen tarkoittaa aina vastuuta mukaan lukien vapauden kustannukset siitä aiheutuvista seurauksista.

Äärimmäisyyksiin ajettu liberaali ajattelu, vahva libertarismi, on sitten jo yövartijavaltion kaltainen malli. Moiselle ei ole Euroopassa kannatusta. Kuten sosiaalidemokratiakaan ei meillä ole kommunismia, ei liberalisminkaan tule olla äärimmäistä. Verotus on hyväksyttävää ja hyvinvointivaltiosta pidetään. Toiminnan on kuitenkin oltava tarpeeseen vastaavaa, ei holhoavaa. Sääntelyä on liikaa ja se on niin monimutkaista, että sitä ei peruskansalainen ymmärrä. Vastaavasti lakimiesarmeijalla varustettu suuryritys voi navigoida yksityiskohtien kautta itselleen epärehellistä etua. Moinen toimii vapaata elinkeinotoimintaa vastaan. Se on illiberaalia ja surullisen yleistä. Se on yksi suurimpia syitä korkeisiin veroihimme.

Mielipiteille on oltava tilaa

Koen henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeäksi korostaa liberaalissa maailmankuvassa mielipiteen vapautta. Näilläkin blogeilla on joskus henkilöitä, joiden mielipide on äärimmäisessä vastakohdassa omani kanssa. Se ei tarkoita että lähtisin heitä vastaan sotaan. Olen vähemmistössä mielipiteitteni kanssa esimerkiksi lemmikkiteollisuuden ongelmista, rikosseuraamusjärjestelmän reformin tarpeesta ja huumepolitiikasta. Sanon näistä mielipiteeni, mutta en suinkaan odota, luule tai edellytä että kaikki olisivat samaa mieltä. En myöskään oleta että mielipiteeni on ehdoton totuus ja aina oikea vastaus.

Moni voisi hyötyä pienestä palasesta liberalismia elämässään. Se vähentää kummasti stressiä ja laskee verenpainetta, kun antaa enemmän tilaa ihmisille ja ajatuksille. Se voi myös kummasti lisätä viisautta. Mikään totuus ei saa olla niin absoluuttinen, että keisarin uusista vaatteista ei saisi mainita ilman pelkoa seurauksista. Ajatukset pitää laittaa pöydälle ja antaa demokratian parsia niistä ratkaisuja. Hyvä laki tai käytäntö ei synny sellaisena, vaan se on lopputulos monenlaisten ajatusten läpikäynnistä, tutkimisesta, iteroinnista ja joskus kokeilustakin.

Ajatus itsessään voi olla radikaali, pelottavakin, mutta se on vain ajatus. Ajatuksen, etenkin huonon sellaisen, pitää voida elää. Se on yksinkertaisesti minkään asteen vapaan yhteiskunnan sekä kaiken sivistyksen perusedellytys.

Julkaistu

En tiedä, en tiedä, enkä tiedä

Lisää maahanmuuttoa tai köyhdymme! Vähemmän maahanmuuttoa tai köyhdymme! Veroja on pakko laskea ehdottomasti tai siis pakko nostaa. Muodostamme näistä aiheista helposti mielipiteen päättämällä mitä puoluetta rakastamme ja mitä vihaamme, mutta pystyisimmekö parempaan?

Haastetta ja matemagiikkaa

On kiistatonta, että Suomen talous on hunningolla ja tulevaisuus näyttää euroissa mitattuna vielä huonommalta. En jää tappelemaan siitä kenen syytä se on tai ei ole, mutta ratkaisuissa on eroa. Jo tehtyjä päätöksiä on analysoitu, mutta kunnon syvällinen luotaus ratkaisumalleihin puuttuu. Demareiden sanoissa on jotain perää, vasemmiston sanoissa jotain, persuilla on pointteja seassa, kokkareillakin ja vihreillä. Vaan kuka on oikeassa? Kenen vaalilupauksissa on eniten tutkittua pohjaa? En tiedä. Minua kiinnostaisi tietää.

Entäpä se maahanmuutto. On kiistatonta, että Suomessa on sekä työvoimapula että verrattain korkea työttömyys. Jos saamme ulkomailta uusia tekijöitä, luovatko he dynaamisilla vaikutuksilla menestystä – ja jos luovat, millä tavoin siihen vaikuttaa ketä ja paljonko otamme ja millä ehdoin? Onko pienipalkkainen maahammuuttaja talouden voitto vai häviö nyt tai viiden vuoden säteellä? Onko jo maassa olevien työttömien aktivointi riittävissä määrin realistista? Onko se vaihtoehto maahanmuutolle vai siitä riippumaton asia? Miten navigoida aiheesta esitettyjen, keskenään täysin ristiriitaisten teorioiden välillä? En tiedä. Minua kiinnostaisi tietää.

Kun katson aiheen keskusteluja, tässä blogeilla, Twitterissä, tai muuallakin, huomaan mielipiteiden nojaavan ihmisten puoluekannatukseen. Persu näkee maahanmuuton automaattisesti pahana, kokkari automaattisesti hyvänä. Uskomme ns. oman aatteen puolueen hyvyyteen perusteissa, vaikka yhdenkään suuren puolueen tarina ei tunnu kestävän kunnon pintaraaputusta. Jokainen puolue lupaa jotain fiksua ja jotain täysin mahdotonta huuhaata, joka ei kestä hetkenkään kriittistä tarkastelua. Vaan aina ei ole selvää mistä kohtaa kahtiajako menee. Kiinnostaisi tietää.

Olen kuunnellut jo tämän levyn

Media lätkii lööppejä ja järjestää muka laadukkaita debatteja ehdokkaiden välillä. Aina joskus sekaan mahtuu kiinnostava mittelö, mutta pääosin tämä levy on jo kuultu. Keksikää nyt hyvät toimittajat jotain uutta. Miten olisi vaikkapa pari-kolme asiantuntijaa vs puolueen edustaja, rajattu määrä aihepiirejä? Miten olisi kronologinen analyysi puolueiden suunnitelmista halki nelivuotiskauden? Miten olisi syväluotaus eri hallituspohjien todennäköisiin kompromisseihin ja niiden lopputulemiin?

Tai miten olisi debatti, jossa mikrofoni mykistetään heti kun puhe irtoaa konkretiasta? Keskusteluista menee iso osa näihin täysin typeriin ”ette välitä vanhuksista”, ”ajatelkaa lapsia” tai ”kuka meitä jatkossa hoitaa” -heittoihin, ilman mitään kontaktia maan pintaan.

Minä haluan politiikan medioiltani enemmän. Minä haluan vaaleilta enemmän ja minä haluan puolueilta enemmän. Minä haluan asiaa tosielämästä, sillä viime tiedon mukaan siinä elämme.

Julkaistu

Tampere voi kiittää suomenruotsalaisia

Kuuntelin juuri viime viikon jakson Roman Schatzin Maamme-kirjasta. Tällä kertaa puhuttiin Tampere-ilmiöstä yhdessä kaupunkimme moniottelija Perttu Pesän sekä kirjailija Linda Huhtisen kanssa. Toimittaja oli jälleen tehnyt läksynsä ja ohjelma paljasti uutta jopa paljasjalkaiselle.

Puutos ja pakko

Tampereen kehitys on ollut vähintään tyydyttävää viime vuosikymmeninä. Syitä tähän on monia. Yksi on pakko – kun savupiiput alkoivat kaatumaan, oli pakko etsiä uutta. Se toi kaupunkiin tiedettä ja osaamista. Kun oli pulaa tulevaisuuden suunnasta, se rakennettiin. Leijonaosaa historiallisista päätöksistä koristaa halu ja valmius tehdä jotain täysin uutta. Tämä johti keskustelijat käymään läpi kaksi todella merkittävää asiaa, mitä Tampereelta puuttui: vanha raha ja ruotsin kieli. Kummallakaan ei ole ollut minkään asteen merkittävää asemaa kylässämme 1900-luvun jälkipuolella.

Tässä kohtaa täytyy nostaa hattua työväenliikkeen historialle. Tampere on historiallisesti näyttänyt niin mitättömän pahaiselta duunarikylältä, että yksikään hienopieru ei ole halunnut toriamme läsnäolollaan rikastaa. Vastaavasti työväenliike on rakentanut ja ylläpitänyt ihmisille sopivia palveluita halki kulttuurikentän. Tänne on jäänyt muodostumatta sellaisia pitkäaikaisia dynastioita, jotka pitävät de facto veto-oikeutta muutosten ja kehityksen tiellä. Helsinki on malliesimerkki kyvyttömyydestä kehittyä: kriittisen tärkeitä kehityshankkeita lykätään ja lykätään, hallinnoidaan huonosti, tehottomia käytäntöjä ylläpidetään. Suomenruotsalainen eliitti (eliitti; ei koko kansanryhmä) on painanut jarrua joka kerta kun Helsingissä on ehdotettu pöhköjä asioita kuten nopeusrajoitukset, julkinen liikenne tai opetuksen kehitys.

Käymme yhdessä ain

Miten eri tavoin Tampereen parempi malli sitten näkyy? Otetaan esimerkiksi opiskelu. Tampereen korkea-asteisiin opintoihin pääsee kiinni pisteillä ja/tai pääsykokeilla, selvällä hakuprosessilla jossa katsotaan hakijan kykyjä. Helsingissä ja Turussa hurja osa paikoista on lukittu kielikiintiöihin. Tämä heikentää rajusti tieteen tasoa ja luo rajua kitkaa osaajien välille. Sama pätee laajalti Tampereen ruohonjuuritasolla. Uimarannat, julkiset saunat, päiväkodit, museot, ravintolat ja vaikka mitä – etnistä profilointia on tehty lähinnä suosikkiurheilujoukkueiden välille. Tampereen palvelut ovat yhtenäisiä ja siitä on syytä olla todella ylpeä.

Toki Tampereella suomenruotsalaisia on, mutta he elävät täällä kuin ketkä tahansa rotvalliin kompastujat: ihmisinä, tasavertaisina ja kaiken kokemukseni mukaan ihan mukavina kavereina. He muistuttavat siitä, että eliitin niin rakastama kielisota ja etninen profilointi on paitsi vahingollista, myös täysin tarpeetonta. Leena vai Lena, Pertti vai Per, parhaiten pärjäämme kavereina. Synnymme, käymme koulua, lyömme vetoa väärän joukkueen puolesta, kiroilemme paluumatkalla nyssen kyydillä ja mutustamme murheeseen mustaamakkaraa.

Koko tarinasta voi ottaa tämän opetuksen: vanha puutalo on kaunis ja tuo toivoa, vanha raha puolestaan vie sitä.