Yle on esittänyt sarjaa ”mennään metsään”. Sarjan tarkoituksena on suojella jokamiehen oikeuksia menemällä metsään sekä juhlia metsää ja jokamiehen oikeuksia. Tarkoitus on hyvä, mutta taustalla häämöttää Viherympäristöliikkeen aloittama kampanja, jossa halataan puita. Ohjeiden mukaan puita saattoi halata ”kaupungissa, maalla tai metsässä, joko yksin, kaverin kanssa ta isommallakin porukalla”. Kansalaisia kehotettiin etsimään tai nimeämään puu, jolla oli kampanjaan osallistuneelle erityistä merkitystä. ”Minä ja mun puu” oli yksi osa kampanjaa.
Milloin valtion tai yksityisen ihmisen omistamasta puusta on tullut yhteistä omaisuutta? Mitä puiden halaaminen toisaalta meille opettaa? – Kampanja yrittää keinotekoisesti lievittää urbanisoituneen pääkaupukinlaisihmisen vaillinaista ja vääristynyttä luontosuhdetta sekä siitä johtuvaa huonoa omaatuntoa. – Kun Lapissa mennään metsään, puiden halaamisesta ei ole tietoakaan. Puista sytytetään nuotio, niitä kaadetaan järjestelmällisesti ja järkevästi polttopuiksi, rakentamiseen – ja korkean asteen jatkojalostamiseen. Homma ei jää tähän. Kaadettujen puiden tilalle istutetaan uusia. – Lapissa voi myös ihalla koskematonta metsää. Suomen kaikkiaan 35 kansallispuistosta Lapissa on seitsemän. Nistä Lemmenjoen, Urho Kekkosen ja Pallas- Yllästunturin puistot ovat Suomen suurimmat. Lisäksi Suiomen 19 luonnonpuistosta on Lapissa kahdeksan. – Metsäteollisuus tuo yli 20 prosenttia Suomen vientituloista ja työllistää suomalaisia erityisesti maakunnissa. Metsäteollisuuden omien tilastojen mukaan Suomen metsien kasvu ylittää vuotuisen puuston poistuman. Niinpä Suomen metsävarat lisääntyvät koko ajan, mikä taas tarkoittaa, että metsiin sitoutuneen hiilen määrä kasvaa.
Bogini lähteenä olen käyttänyt: Toimittaja Ilpo Kiurun kolumni ”En halaa enkä päästä, Lapin Kansa 22.9.2018.