Tekijä: Lasse Kallo

Milloin ja miten ajatus- ja vihapuherikoksen käsitteet ja niihin perustuva ajatus vihapuheesta sananvapauden rajoittajana ja rikoksena on omaksuttu länsimaisiin oikeusjäjestelmiin?
Stalinin Neuvostoliitto ajoi tällaista sananvapautta rajaavaa lainsäädäntövelvoitetta ja viharikoksen käsitteen hyväksymistä jo vuoden 1948 YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen, mutta ei vielä silloin saanut tahtoaan läpi, koska vielä tulloin lännessä ymmärrettiin, mitä tuollaisen kommunistisen oikeusajattelun hyväksyminen käytännössä merkitsisi. – Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tilanne oli kuitenkin muuttunut siten, että kommunistiset näkökulmat nauttivat lännessäkin suosiota siinä määrin, että vihapuheen kriminalisoiva sananvapausrajoitus otettiin mukaan merkittävään YK:n ihmisoikeusopimukseen.
Koska Yk samaan aikaan yhä vahvemmin vakuuttui ihmisoikeuksien jakamattomuuden opinkappaleensa oikeellisuudesta ja kolmannen sukupolven kollektiivisten ryhmäoikeuksien olemassaolosta, alkoivat vihapuheen kriminalisoivat sananvapausrajoitukset esiintyä myös myöhemmin YK:n ihmisoikeussopimuksissa sekä näiden myötä EU:n, EU-maiden ja muiden länsimaiden kansallisissa lainsäädännöissä.

Vuonna 1966 Yk hyväksytti ”Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleisopimuksen, International Covenant on Civil and Political Rights”, jonka artikla 20(2) vaatii, että lailla on kiellettävä kaikenlainen sellaisen kansallisen, rodullisen tai uskonnollisen vihan ilmaiseminen, joka kiihottaa syrjintään, vihamielisyyten tai väkivaltaan. – On merkillepantavaa, että tämä muotoilu on nimenomaan marxilainen. Rikollinen ”vihainen kiihottaminen” on tämän mukaan luonteeltaan kansallisuuteen, rotuun tai uskontoon liittyvää, mutta ei politiikkaan kuten esimerkiksi luokkavihaan liittyvää.

Neuvostokommunistinen vihapuhekielto vei siis sananvapauden toisaalta kaikelta kommunistidiktatuureihin kohdistettavalta kansanllismieliseltä ja uskonnolliselta arvostelulta ja toisaalta mahdollisti sen, että kommunistidiktatuurit saattoivat puolestaan täysimittaisesti syyttää länsimaita kuten silloista Rhodesiaa, Etelä-Afrikan apartheid-tasavaltaa ja silloisen USA:n etelävaltioita ja sittemmin sionistista Israelia rotuviharikoksista.
Kommunistisen maailmanvallankumouksen käytevoima, marxilainen luokkasotaoppi ja siihen nojaava julkean avoin luokkavihan lietsonta kymmenine miljoonine ihmisuhreineen, jäi määritelmällisesti kätevästi kokonaan vihanlietsonnan käsitteen ja sen oikeudellisten sovellusten ulottumattomiin.
———————————-
Kirjoitukseni lähteenä olen käyttänyt Juha Ahvion kirjaa ”Sananvapaus uhattuna Suomessa (2018), sivut 99-100.

Perusuomalainen Sebastian Tynkkynen sai rangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan julkaistuaan twiitin, jossa oli muslimiterroristien kuvia ja maininta siitä, että kaikki kuvissa olevat ”palvelevat Allahia”. Tuomio oli lievästi sanottuna käsittämätön, sillä sen perusteluna todettiin, että ”teksti on kohdistunut yleisesti islaminuskoa tunnustaviin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään islaminuskoa tunnustavat rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan islaminuskoa tunnustavaa ihmisryhmää.

Asiaa voi tarkastella analogian kautta. Kuvitellaanpa, että Tynkkynen olisi tehnyt kuvakollaasin Utoan saaren, El Pason, Chrischurchin ja Hallen äärioikeistolaisista terroristeista ja kirjoittanut siihen totuudenmukaisesti, että ”nämä kaikki henkilöt ovat länsimaalaisia”. Ja kysytään sitten, että olisiko hänet siinä tapauksessa tuomittu siitä, että ”teksti on kohdistunut yleisesti länsimaalaisiin ihmisiin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään länsimaisia ihmisiä rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan länsimaiseen kulttuuriin kuuluvaa ihmisryhmää”?
Kirjoitukseni lähde: Oikea Media 11.10.2019 ”Professorin ajatuksia”, otsikko sama kuin tässä.
———————————-
Sebastian Tynkkynen on hullunrohkea mies, tai sitten hänellä ei ole itsesuojeluvaistoa, koskapa hän ei näytä pelkäävän sen enempää kotimaista ”fatvaa” kuin myöskään ulomaista fatvaa.
Vai olisiko Tynkkynen ”radikalisoitunut” muslimien länsimaissa tekemien rikosten hyssyttelystä?

Aatos Erkko (1932-2012) oli Helsingin Sanomien ja Sanoma-yhtiön toimitusjohtaja ja omistaja. Erkko lukeutui Suomen vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin, jonka vaikutus on ollut ohittamaton Suomen viime vuosikymmenien yhteiskuntapoliittisen kehityksen kannalta.
Lauri Karenin kirjoittama Aatos Erkko: yksityinen valtiomies -elämäkerran (Otava, 2018) takakannessa todetaan: ”Yllättävä ja ainoa Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään”.
Kirja valmistui 2005, mutta julkaistiin vasta 2018 Lauri Karenin tyttären Michelle Karenin toimesta.
– Aatos Erkko on ollut todellinen mutta salaperäinen suomalainen voimahahmo, jonka taustat olivat mitä mielenkiintoisimmat.

Erkko oli itsenäinen rahamies ja mediavaikuttaja, oma asiaansa ja aatettaan ajava globalistinen vaikuttaja. Ennen kaikkea hän oli kansllismaantieteellisiin raja-atoihin sitoutumaton internationalisti.
Erkon kaltaisten raha- ja mediavaikuttajien omalla aatemaailmalla ja ideologisilla pyrinnöillä on suuri merkitys, koska tämä aatemaailma välittyy voimakkaasti ja laajalle tällaisten omistajien ohjaamien medioiden välityksellä.

”George Soros on Amerikan Aatos Erkko.” Näin luonnehtii Pekka Seppänen George Sorosta Talouselämä-lehdessään alkujaan 8/1999 ja 3.3.2009 uudelleen julkaistussa artikkelissa ”Soros huutaa, köyhät eivät kuuntele”. Vertailu on osuva, sillä kuten ilmenee toisaalla Seppäsen artikkelista ja Karenin kirjan sivuilta 40 ja 183, sekä Sorosta että Erkkoa voidaan luonnehtia ideologisesti vasemmalle suuntautuneiksi superkapitalisteiksi.
George Soros, joka on syntynyt 1930 Unkarissa ei-uskonnolliseen juutalaiseen perheseen, lukeutuu maailman rikkaimpien miesten joukkoon. Soros on luonnehtinut itseään ateistiksi. Hän on vakaumuksellinen Israelin, sionismin – kuten kaiken muunkin kansallismielisyyden – ja Israelia puolustavien juutalaisorganisaatioiden kuten AIPAC:in kriitikko. Sorosin ihanteena on globaali ja sekulaarin humanistisista lähtäkohdista määritetyllä tavalla ”avoin yhteiskunta”, joka toimisi niin sanotun demokraattisen sosialismin ihanteiden mukaisesti. Soros ei kannata vapaata markkinataloutta, vaan keskusjohtoista vasemmistoliberaalia sääntelyä, maailmanhallituksen valvomaa ja sääntelemää globaalia hyvinvointivaltiota.

”Jos jonkun henkilötietojen lopussa esiintyy sellaisia mystisiä nimiä ja kirjainsarjoja kuin CSIS, Trilateral Comission eli TC, Brookings, CFR, Bil, RIIA, ja koko joukko muita, niin voi olla varma siitä, että asianomainen kuuluu sellaiseen maailman eliittiin, jolla on enemmän vaikutusvaltaa kuin millään muodollisella valtiollisella hierarkiaan kuuluvalla koneistolla. Niiden puitteissa vilahtelee paljon samoja nimiä, Henry Kissinger, Ropert McNamara, Donald Rumsfeld, Nelson ja David Rockefeller, lordi Carrington, Rupert Murdoch, Bill Clinton, Giovanni Agnelli, Helmut Kohl, Paul A.Volcker, Zbigniew Brzezinski, Dean Rush, Willy Brandt, Mihail Gorbatsov…Kuten myös Aatos Erkko…”
Varsin kuvaavasti ja paljastavasti Karen toteaa, että Erkko ”poimittiin” ja ””pääsi” yllä kuvatun kulissien takaisen ja aatteeltaan vasemmistoliberaalin globalistisen rahaeliitin sisäpiirien jäsenyyteen.

Näillä on omat suljetut ja kulissien takaiset piirinsä ja nämä haluavat ohjata ihmiskuntaa ja sen kulttuureita kaikilla tasoilla kohti sellaista teknokraattista ja teknofuturistisen ”vihreää” tulevaisuusnäkyä, joka edellyttää avointen rajojen ja historiallishengellisistä juuristaan irti revittyjen ja siten helpommin hallittavissa olevien yksilömassojen maailmaa ja jota hallitse keskitetysti tämän rahaeliitin edustajista koostuva maailmanhallitus.

Tässäkö perimmäinen syy siihen, että esimerkiksi kansallismielisyys ja sen puolestapuhujat leimataan saatanasta seuraaksi, Britannia pyristelee kuin kärpänen hämähäkin verkossa yrittäessään päästä irti EU-jäsenyydestä, ja sananvapautta pyritään rajoittamaan väenväkisin muun muassa ajamalla Vihapuhetta lakisääteiseksi termiksi kuin käärmettä pyssyyn?
———————————
Kirjoitukseni lähteenä olen käyttänyt Juha Ahvion kirjaa ”Sananvapaus uhattuna Suomessa” (2017).

Siitä asti kun presidentti Trump astui virkaansa, on sekä USA:n vasemmistomedia että meidän valtamedia haukkunut Trumpia mennen tullen ja syyttänyt häntä lähes kaikesta muusta paitsi kannibalismista.
Esimerkiksi se, että Trump on hirvittävällä tavalla keksinyt erottaa laittomat maahantunkeutujat rajalla lapsistaan ja on täten aiheuttanut ennenkuulumattoman ihmisoikeuskatastrofin. Suomalaisessa mediassa on kiitettävästi uutisoitu kuinka Trumpin vastustajien johtoon kuuluva Barack Omaba on kehottanut Trumpia ”lopettamaan julmuudet”.
Entä mitä teki Trumpia edeltänyt presidentti Obama samaisen ongelman kanssa? Hän joutui noudattamaan ainakin muodollisesti USA:n maahantulolakeja ja joutui määräämään täsmälleen samoja rajamenettelyjä ja lasten erottamista laittomasti rajan ylittäneistä vanhemmistaan kuin Trump. Kuten Obaman hallintovuosien tilastot ja kuvat kertovat, Obama kohdisti vuosien 2010-2016 välisenä aikana lainmukaiset rikostutkintaprosessit perheenerottamisineen yli puoleen miljoonaan laittomasti maahan tulleeseen aikuiseen.
Amerikkalainen vasemmistomedia sen enempää kuin suomalainenkaan valtamedia ei näe mitään ongelmaa siinä, että Meksikosta laittomasta rajan yli Amerikkaan pyrkivät maahanmuuttajat käyttävät lapsiaan ”viisumeina” eli välineinä, jotka mahdollistavat laittoman maahantunkeutumisen onnistumisen – lapsia täydellisesti esineellistäen ja välineellistäen ja alistaen heidät kaikille niille vaaroille, joita tällainen laiton maahantunkeutuminen jo pelkästään fyysisestikin lapsille aiheuttaa ja täysin viis veisaten siitä, että kansainväliset ihmisoikeuspykälät kieltävät saattamasta lapsia alttiiksi tällaiselle hengenvaaralle.

Miksi Trumpista on leivottu USA:n vasemmistomediasa ja Suomen valtamediassa paha, paha mies? Koska Presidentti Trump on kansalliskonservatiivinä patrioottina saatanallisen paha ja koska presidentti Obama on puolestaan vasemmistoradikaalina Open Borders-globalistina jeesuksenkaltainen hyvä, ei Obaman määräämistä lasten erottamisesta tarvitse lainkaan puhua mediassa. Media voi vapaasti ja valheellisen vehkeilevästi antaa ymmärtää, että tällaiset rajamenettelyt on aloitettu vasta presidentti Trumpin perverssistä käskystä.

Mitä näissä kahden presidentin samanlaisissa toiminnoissa on sitten erona? Tietenkin se, että orwellilaisen näkemyksen mukaan Obaman käskystä tapahtuneet perheiden erottamiset eivät olleet lainkaan sama asia kuin Trumpin aikana tapahtuneet perheiden erottamiset. Tämä sen vuoksi, koska Trump on paha ja alhaisista alhaisin ihminen, epäihminen, joka ei voi saada aikaan mitään hyvää ja Obama taas on hyvä ja ylevä, Trumpiin verrattuna lähes jumalolento
—————————–
Kirjoitukseni lähdeaineistona olen käyttänyt Juha Ahvion kirjaa ”Sananvapaus uhattuna Suomessa, sivut 40-42.

Kansanedustaja Mauri Peltokangas kommentoi perjantaina videollaan Otavan julkaiseman elämänkatsomustiedon oppikirjaa. Tämän 7.-9. luokkalaisille tarkoitetun oppikirjan mukaan ”mieskin voi synnyttää”. Mauri Peltokangas pitää tätä blogissaan mahdottomana.
Nyt yksi oppikirjan tekijöistä, Jaakko Lindfors, on julkaissut Facebookissa videovastineen Peltokankaan videoon.
– Mauri pyytää näyttämään hänelle, missä on osoitettu, että mies voi synnyttää. Missä on se Jarkko tai Timppa, joka on synnyttänyt, Jaakko Linfors sanoo videollaan. – –
– Mauri, sellainen henkilö, joka on syntynyt naiseksi, mutta kokee itsensä mieheksi, hän korjaa sukupuolensa ja hänellä on kohtu, hän voi synnyttää. Dadaa!
– Mauri, sä et päätä mitä kouluissa opetetaan. Sä et päätä, mitä oppikirjoja opetuksessa päätetään.
Linforsin mielestä on hyvä, että poliitikot eivät päätä oppikirjoista.
– Oppikirjoista päättävät pedagogiset asiantuntijat, rautaiset ammattilaiset, meidän maailman parhaat opettajat.

Peltokangas huomauttaa, että vasemmistoliiton Jaakko Lindfors on selvästikin poliittinen toimija, joka on kirjoittanut oppikirjan sisältöä omasta poliittisesta agendastaan lähtien.
Tässä on selvästi kyse siitä, että opetusmateriaalia on lähdetty politisoimaan.
Pirkkalan marxilainen koulukokeilu 1970-luvulla on äärimmäinen esimerkki koulujen oppimateriaalien politisoinnista. Yksi kouluissa käytetyistä oppimarteriaaleista tunnettiin nimellä Pirkkalan moniste.

Yle kertoi tästä oppilaiden vanhemmilta salaa tehdystä opetuskokeilusta laajassa jutussaan muutama vuosi sitten. Pirkkalan tapaukseen perehtyneen tutkijan mukaan kyse oli ”puhdasoppisesta aivopesukokeilusta”, josta olivat vastuussa kouluhallituksen ja opetusministeriön korkeat virkamiehet.
———————————-
Kirjoitukseni lähde: Suomen Uutiset 21.9.2019, otsikolla ”Peltokangas pyysi kuvia synnyttäneestä miehestä – tulikin video”.