Viimeisin plikka kaverini oli maailman ihanin tyttökoira ja samalla myös viimeinen
Mutta kyllä iraplikka oli tepivaarin paras kaveri ja aamut oli parhaita kun plikka työnsi märän kylmän kirsun mun iholle
Teki sen ensin hellästi mutta jos en näyttänyt herääväni kolmas kerta oli jo vaativa
Ja tyylillä ekkös herää mulla on kakkahätä ja pisuhätäkin on kun sitten menimme pitkin Muotialan polkuja ira plikka tunsi ja tiesi nuot omat koirakaverit
Ne morjestettiin nuuhkasulla pyllystä jaa sulla on tuon lajin päivä noin me mentiin eteenpäin aina viimeiseen päivään itse vein iraplikan
Ja varmaan tuo tiesi mitä tuleman piti katsoi minua viimeisen kerran ja laittoi kirsun jalkojensa päälle niin meidän tiemme erosi
Nyt olen asian päättänyt ei tule enää karvakuonoa minulle kun alkaa oleen ikä sen verran korkea
ja pitää katsoa eteen päin n 15 vuotta jonka koira olisi vastuullasi ja on toki tyhjää vieläkin vaikka iraplikka poistuikin n 2 vuotta sitten seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast