Tekijä: Väinö Okaruusu

Ruotsin kieli on ollut Suomen hallintokieli jo ammoisista ajoista alken aina vuoteen 1922 asti. Silloin säädettiin itsenäisessä Suomessa kielilaki, jota uudistettiin vuonna 2004. ”Lain tarkoituksena on taata suomen– ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään.” Lainaus Wikistä

Erikoista oli se, että vaikka Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta jo vuonna 1809, niin ruotsinkieli pysyi maan hallintokielenä.

Ruotsin kielen valta-asema maassamme näkyy monissa asioissa. Esim. sukunimissä. Kun vielä 1800-luvulla käsityöläisille ja ruotusotamiehille piti antaa periytyvä sukunimi patronyymin sijaan, niin papit, jotka olivat yleensä ruotsinkielisiä antoivat aina ruotsikielisen sukunimen, vaikka mies ei osannut sanaakaan ruotsia. Siksi meillä on maassame edelleen paljon Johanssonneja, Mattsonneja, Granqvistejä, Grönrooseja jne. Tuskin monessakaan perheessä, joilla on ruosinkielinen sukunimi on koskaan puhuttu ruotsin kieltä.

Miten siten on mahdollista, että ruotsinkieli on elänyt Suomessa niin kauan ja niin hyvin. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia on maassamme noin 5 % eli noin 250.000 henkilöä.

Pääsyy siihen, että ruotsinkieli voi niin hyvin Suomessa, että vieläkään ei ole saatu esim ns. pakkoruotsia pois koulujen operusohjelmista on  säätiö nimeltään Svenska Kulturfonden, jolla on jättiomaisuus n. 800.000.000 euroa.

Säätiö tukee mm. vaaleissa niitä puolueita ja ehdokkaita, jotka kannattavat nykyisen systeemin jatkuvan hamaan tukevaisuuteen asti.

Aika on rahaa, sanotaan ja aika on rajallinen, sanotaan myös. Aika aikaa kutakin, on toteamus, jolla halutaan mm. vähätellä jotain asiaa.

Nyt on myös aika muodostumassa suurimmaksi ongelmaksi eduskunnassa, kun sote -ja maakuntalakien suuri paketti on käsiteltävänä eduskunnan valiokunnissa. Valiokunnista viestitetään, että lakipaketin hyväksymiselle isossa salissa asetettu määräaika on liian tiukka. Tarvitaan lisäaikaa eli aikalisä. Hallituspuolueet väittävät, että oppositio jarruttaa asioiden käsittelyä ja oppositiopuolueet taas väittävät, että hallitus kiirehtii ja patistelee tekemään huolimatonta työtä, että aikataulussa pysytään.

Kun kysymyksessä on Suomen kaikkien aikojen suurin uudistushanke, on selvää, että se pitää käsitellä eduskunnassa, joka asioista päättää, huolella ja tarkoin. Sipilän hallituksen kaikki lakiehdotukset ovat olleet huonosti valmisteltuja ja siksi niitä on jouduttu ja joudutaan edelleenkin korjaamaan. Tämä sotepaketti noudattaa samaa huonoa valmistelua. Paketti oli jo kerran perustuslakivaliokunnassa ja sai siellä pakit. Nyt on siis kyseessä hallituksen esitys numero 2 ja syytä on epäillä, että ei sekään läpäise kaikkia valiokuntia ilman muutoksia, puhumattakaan perustuslakivaliokunnasta, joka voi torpata taas jo toisen kerran esityksen.

Aika on siis nyt se, joka voi siirtää koko sotepaketin seuraavalle hallitukselle. Ja se on asia, jota Kepu haluaa kaikin tavoin välttää. V oi olla nimittäin viimeinen kerta, kun Kepu pääsee hallitukseen voidakseen saada itselleen sellaisia voittoja, kuin on maakuntahallinto, joka on Kepun ikiaikainen suuri haave ja toive.

Kun Sote -ja maakuntauudistukseta tuli viime vaiheissa vain kahden puolueen Kepun ja Kokoomuksen vallanhimon näyttämö ja kansalaisten terveys -ja sosiaalihuolto jäi taka-alalle, niin vain aika voi pelastaa kansamme.

Eduskunnalle on siis annettava tapeeksi aikaa tutkia tarkoin hallituksen esitysten kaikki sudenkuopat ja lobbareiden tekemät kotiinpäinvedot. Terveystalojen ja pörriäisten lobbarit ovat nimittäin olleet aktiivisesti mukana valmistelemassa valinnanvapautta, koska heitä odottaa 5-10 mirjardin euron potti vuosittain verorahoja, jos sote hyväksytään hallituksen esityksen muodossa.

Nyt keskustellaan arvoista. Keskustelu sai vauhdikkaan alun, kun kokoomuspoliitikko esiintyi telkussa tavalla, joka kielii Kokoomuksen arvoista hyvin negatiivisesti.

Arvokeskustelu on paikallaan, sillä puolueet ovat liian vähän painottaneet ohjelmissaan mitkä ovat heidän tärkeimpiä arvojaan.

Kaikkihan me muistamme vielä viime kesän, kun Persut vaihtoivat puheenjohtajaa. Vaihdos hallituspuolueen johdossa johti siihen, etä päähallituspuolueet Kepu ja Kokoomus eivät kelpuuttaneet enään Persuja hallituskumppanikseen perustellen syytä siihen arvoilla. Uuden puheenjohtajan arvot eivät mukamas kohdanneet Kepun ja Kokoomuksen arvoja. Mutta kukaan ei koskaan sanonut mistä arvoista oli kysymys.

Maihtoivatkohan Sipilä ja Orpo itsekään tietää, mistä arvoista he olivat eri mieltä Halla-ahon kanssa? Poliitikoilla on taipumus puhua ”munkkilatinaa”, kun ei haluta kertoa täsmällisesti mitä ajattelee.

Kun puolue-eliitti puhuu  arvoista se on, kuin salatiedettä, vaikka sen pitäisi olla avointa ja rehtiä keskustelua siitä, mitkä ovat kunkin puolueen keskeisiä arvoja.

Ennen muinoin Kokoomuksen arvot olivat hyvin julkisia. Ne olivat ”koti, isänmaa ja uskonto”. Nyt Kokoomuksen arvoista saa tietää yksittäisten kansanedustajan käyttäytymisestä. Tai jos kokoomusjohto ei allekirjoita niitä, niin on sitten irtisanouduttava niistä.

Ensi kevään eduskuntavaalien kamppailu on jo alkanut. Nyt täytyy puolueiden kertoa äänestäjilleen mitkä ovat kunkin keskeiset arvot ja pitää niistä myös kiinni niin, että jokainen valittu kansanedustaja tietää tarkalleen puolueensa arvot.

Arvot muodostavat jokaisen puolueen perustan poliittiseen työhön.

Viiden tähden liike (LiikeNyt:in eräänlainen esikuva) ja Pohjoisen liitto saivat vaalivoiton Italiassa. Molemmat puolueet ovat uusia, kun kansa oli tarpeeksi kyllästynyt vanhojen puolueiden tapaan johtaa maata. Myös korruptiolla oli varmasti osansa vaalituloksessa.

Onko tämä Italian tapaus alkusoittoa koko Euroopalle, jossa demokratiavaje kasvaa kasvamistaan jatkuvasti. Kansalaiset kaikissa EU-maissa vaativat parempaa demokratiaa ja mahdollisuuden vaikuttaa päätettäviin asioihin myös vaalien välillä.

Italiassa esim. Viiden tähden liike antaa rekisteröityneille jäsenilleen mahdollisuuden ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja ne kannanotot sitovat myös liikkeen kansanedustajia äänestyksissä.

Meillä Suomessa on LiikeNyt samoilla jäljillä. Ensimmäinen kysely jäsenille tehtiin netissä ilmaston muutoksesta. Sitä kyselyä edelsi kahden tunnetun asiantuntijan artikkelit LiikeNyt sivuilla. Alku on lupaava ja kukapa tietää mihin ehditään ensi kevään vaaleihin mennessä.

Kansalaiset ovat niin pettyneitä nykypolitiikkaan ja poliitikkoihin, että jotain muutosta pitää tapahtua.

Se, että pieni klikki päättää ja suhmuroi sekä tekee lehmänkauppoja on kertakaikkiaan takanapäin. Kansat vaativat kansanvaltaa ja suoraa demokratiaa tai ainakin jokin sovellus siitä.

Entinen agraaripuolue Maalaisliitto, joka oli vuosikymmenet asiallisesti maanviljelijöiden etujäjestö joutui muuttamaan nimensä Keskustaksi, kun maaseudun väki alkoi muuttaa kaupunkeihin ja Maalaisliittoa uhkasi näivettyminen.

Suomi oli vielä sotien päätyttyä pienviljelijävaltainen ja sodasta palaneille rintamamiehillekin  tarjottiin halvalla asutustiloja  mm. Kainuuseen. Puhuttiin perheviljelmistä ja elintapaviljelmistä.

Mutta sitä ei kestänyt kauaa, kun Ruotsi tarvitsi työvoimaa mm. autotehtaisiinsa ja hyvä palkka houkutteli, niin moni pientilallinen pakkasi perheensä autoon ja lähti Ruotsiin töihin.

Samoihin aikoin alkoi tilakoot suurentua, kun maatalous koneistui yhä enemmän ja siirryttiin ns, tehomaatalouteen.

Maalaisliitto menetti kannattajiaan ja siksi se yritti tunkeutua kaupunkeihin nimen vaihdoksella, mutta huonolla menestyksellä.

Kepu sai ikään lottovoiton , kun politiikassa ryvettymätön insinöörimiljonääri halusi mukaan politiikkaa ja niin hänestä leivottiin Kepun puheenjohtaja. Kansa hullaantui siinä määrin, että kepu voitti vaalit ja Kepun puheenjohtajasta tehtiin pääministeri.

Kun hallituskumppaneina olivat Kokoomus ja Persut, niin Kepu saattoi tehdä kepulaiseen tyyliin lehmänkauppoja saadakseen omat tavoitteensa toteutettua. Kepu on ollut koko olemassaolonsa ajan erikoiseti kuntapuolue. Suomessa on paljon ja pieniäkin kuntia, joita on hallittu Maalaisliitto/Kepun voimin.

Kun samaan aikaan Suomeen oli puuhattu vuosia terveyhoidon uudistusta näki Kepu mahdollisuutensa päästä tavoitteisiinsa. Kepu teki Kokoomuselle tarjouksen. Te saatte soteen valinnanvapauden yksityille lääkärifirmoille, jos kannatatta meidän mmaakuntauudista, johon tulee 18 maakuntaa. Persuilla ei kysytty mitää, sillä he olivatkin hallituksessa kuin äänettömät yhtiömiehet. Heille riitti viisi ministerinpaikka. Niin alkoi Sipilän poliitikon kuva ryvettyä ja ryvettyminen on jatkunut monin tavoin, kun mm. vähempiosaisilta on leikattu tulonsiirtoja ja tyttömiä on  rankaistu työttömyydestä.

Kun puhutaan sotesta ei saa unohtaa maakuntauudista. Moni suomalainen olisi valmis hyväksymään soten tiettyjen korjausten jälkeen, mutta maakuntauudista ei. Ei ainakaan 18 maakuntaa. Suomeen riittää 5 maakuntaa.

Nyt on suuret ja keskisuuret kaupungit älähtäneet ja vaativat soten maakuntauudistuksen hylkäämistä eduskunnassa. Maakuntauudistus ei sovi alkuunkaan nykytilanteeseen, kun kaupungistuminen jatkuu kiivana koko maailmassa. Se on vain Kepu yritys päästä siten kaupunkeihin.

Kaupungeissa asui vuonna 2016 jo 70 % koko maan väestöstä. Ja tilanne muuttuu koko ajan, kun ihmiset lähtevät maalta kaupunkeihin työn perässä.

Onko siinä mitään järkeä, että agraaripuolue johtaa Suomea, jossa on kaupunkilaisia 7-8 kymmenestä ja maalaisia vastaavasti vain 2-3 kymmenestä?

Tänään juhlittiin näyttävästi mm. Ylessä valkoisten voittoa kansalassodassa 1918.

Punaisilla ei ole syytä juhliin, sillä vasta kansalaissodan päättymisestä alkoi valkoinen terrori, jossa lahdattiin ilman oikeudenkäyntejä varovaisen arvion mukaan 10-15.000 punaista suomalaista.

Lahtarien jälkeläiset juhlivat, mutta punaisten jälkeläiset itkevät ja surevat menetettyjä omaisiaan, poikiaan, miehiään ja isiään sekä isoisiään, unohtamatta punaisia  tapettuja naisia ja jopa lapsia.

Otsikoituun laulun sanoihin sisältyy paljon suomalaisten tulevaisuuden kannalta suuria asioita. Sosiaali -ja terveyshuollon sekä maakuntauudistuksen päätösten hetki lähestyy. Päätös täytyy tehdä hallituksen mukaan kesäkuussa, jos  mielitään saada se voimaan tällä vaalikaudella.

Epävarmuustekijöitä Sipilän hallituksen kaikkein tärkeimmän kärkihankkeen toteutumisesta on vielä monia.

Ensinnäkin löytyykö eduskunnasta enemmistö, joka rohkenee hypätä tuntemattomaan ja ottaa suuri riski kaaoksesta, jota ovat mm. asiantuntijat ennakoineet?

Toiseksi mikä merkitys on sillä, että pääkaupunkiseudun suuret kaupngit vastustavat ankarasti Sipilän hallituksen uudistusesitystä?

Kolmanneksi tuleeko uudistuksen etenemiselle eduskunnassa aikapula? Nyt jo on mm. talousvaliokunta ilmoittanut, että he tarvitsevat ainakin pari viikkoa lisäaikaa asian käsittelyyn  valiokunnassa. Se tarkoittaisi, että eduskunta joutuisi istumaan vielä heinäkuussa. Siitä eivät kansanesdustajat pidä, sillä he ovat tottuneet pitkiin kesälomiin.

Neljänneksi mitä sanoo perustuslakivaliokunta koko uudistuspaketista? Viimeksi se vaati paljon muutoksia. Toistuuko se ja jos niin  tarkoittaako se, että koko asia siirtyy seuraavalle vaalikaudelle?

Kuten edellä olevasta voidaan nähdä, on Sipilän hallituksella helteiset ajat edessä, muutoinkin, kuin sään puolesta.

Kansalaisten mielipidettä ei ole kysytty. Ja kuitenkin uudistus koskettaa jokaista suomalaista tavalla tai toisella. Häpeäksi demokratialle on, että kansa on näin sivuutettu täysin.

Juha Sipilä tuli politiikkaan varttuneella iällä ja sai heti suuren kansansuosion ryvettymättömänä poliitikkona. Nyt yli kolmen vuoden pääministeriyden aikana hän on ryvettynyt enemmän, kuin moni kauan politiikasa mukana ollut. Sipilä on onnistunut rikkomaan välinsä mediaan, ammattiyhdistysliikkeeseen ja heikompiosaiseen kansanosaan, joita on enemmistö suomalaisista.

Politiikka on taitolaji, ja sitä taitoa puuttuu paljon Sipilältä.

 

Finska Yle kostaa persuille näin persujen kriittisen suhtautumisen pakkoruotsiin.

Milloin Yle aloittaa selvittää kaikkien kansanedustajien, ministereiden ja korkeiden virkamiesten gradut ja väitöskirjat viimeiseltä 20 vuodelta. Huhtasaaren tapaushan on jo 15 vuoden takaa, jolloin oli aivan erilaiset ohjeet annettu opinnäytteiden tekoon, kuin nykyjään.

 

Varsinainen kansalaissota ja tappaminen alkoi vasta 100 vuotta sitten, kun valkoinen terrori alkoi todenteolla lahtamaan vastustajiaan. Se on surullinen tarina Suomen historiassa, jonka haavat vuotavat vieläkin 100 vuoden jälkeenkin.

Tässä on Wikistä lainattu tilasto valkoisen terrorin uhreista pääosin varsinaisen kansallaissodan jo päätytyä.

Välittömästi sotatoimia seuranneiden teloitusten ja kenttäoikeuksien langettamien kuolemantuomioiden perusteella surmattujen sekä vankileireillä ammuttujen lukumäärää ei koskaan saada selville aivan tarkasti. Asiaa koskevat keskeisimmät tilastolähteet, Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien aineistot (mm. kuolleiden kirjat ja rippikirjat) ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen kokoama ns. terroritilasto eivät ole aivan objektiivisia. Seurakunnissa ilmeni tendenssiä merkitä epävarmoja tapauksia kaatuneiksi, ja SDP:n aineistossa epävarmoja tapauksia lienee kirjattu teloituksiksi. Lisäksi molemmissa osa merkinnöistä lienee tehty vain ns. kuulopuheiden perusteella. Sotasurmia käsittelevän lähdetilaston ja sen pohjalta tehtyjen arvioiden mukaan punaiseen osapuoleen luettavista:

• 7370–10 000 henkilöä teloitettiin, pääosin ampumalla.^[10]
• 1767 henkilöä katosi vuoden 1918 aikana. Näistä osa lienee valkoisen terrorin uhreja. Lukumääriä on mahdotonta arvioida.
• Vankileireillä kuolleista osa menehtyi terrorin uhreina kesällä 1918. Lukumäärä saattaa vaihdella 300–1000 uhrin välillä.
• Arviolta 5199 punaista kaatui sotatoimissa, mutta osa heistä on ilmeisesti teloitettu heti antautumisen jälkeen. Tarkkoja lukumääriä tai arvioita ei uhreista voitane koskaan esittää

Suomen pääministerillä on paljon valtaa. Hänellä on valtaa kaikkein eniten Suomessa. Hän vastaa kotimaan politiikasta ja EU-politiikasta. Presidentin vastuulla on muu ulkopolitiikka, kuin EU-politiikka.

Kun pääministerillä on niin paljon valtaa, on suuri vaara, että valta turmelee.  Jonkinlaista näyttöä siitä, että valta on turmellut pääministerin on sote -ja maakuntauudistus, kun hän ei lainkaan ota huomion opposition ja kansan emmistön mielipiteitä.

Jäljempänä Elämä/HS.fi lainattu juttu, jossa tutkijat esittävät tutkimustuloksia aiheesta. Tekstin lihavoinnit allekirjoittaneen.

1. VALTAAN noustuaan moni menettää juuri ne kyvyt, jotka arvostuksen saamiseen alun alkaen vaadittiin. Näin esittää Berkeleyn yliopiston Greater Good Science Centerin johtaja, psykologian professori Dacher Keltner kirjassaan The Power Paradox. Todellinen vaikutusvalta yhteisössä ansaitaan Keltnerin mukaan edistämällä yhteistä hyvää. Päihdyttävä vallantunne itsessään voi kuitenkin nostaa ihmisen pahimmat puolet pintaan ja saada hänet toimimaan kuin sosiopaatti.

2. VALTA muuttaa käytöstä tavalla, jota voi verrata aivovaurion seurauksiin, Keltner toteaa pitkäaikaisten tutkimustensa perusteella. Valta tekee ihmisen impulsiivisemmaksi ja sokeammaksi riskeille sekä heikentää kykyä katsoa asioita toisten näkökulmasta.

3. KORKEA sosiaalinen status näyttäisi vähentävän kiinnostusta muiden kokemusmaailmaan. Alemmassa asemassa olevien aivot prosessoivat aktiivisemmin toisten ajatuksia ja tunteita, kertoo Neuroimage-lehdessä vuonna 2012 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.

4. VALLAN vaikutus näkyy aivojen peilisolujärjestelmässä, joka mahdollistaa virittymisen toisten ihmisten tunteisiin ja mielentiloihin. Mitä vallakkaammaksi koehenkilö tunsi itsensä, sitä heikommin hän reagoi toisten liikkeisiin, kertoo Journal of Experimental Psychology -lehdessä vuonna 2014 julkaistu kanadalaistutkimus.