Tekijä: Väinö Okaruusu

Jussi Halla-aho on ilmoittanut, että oma ehdokas pressanvaaleihin tulee, mutta panttaa tietoa kuka hän on. Kentällä käy kova kuhina kahden ehdokasehdokkaan nimen ympärillä. Itse Halla-aho vai puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari?

Kummallakin on puolensa. Molemmat ovat hyviä esiintyjiä hieman eri tavalla. Pressanvaalikampanja tarjoaa hyvät mahdollisuudet saada puolueen sanomaa perille kansan keskuuteen. Sitä taustaa vasten ajateltuna puolueen puheenjohtaja Halla-aho olisi parempi vaihtoehto ehdokkaaksi. Vaalikampanjassa ja erikoisesti tv- väittelyissä  taas Huhtasaari voisi pärjätä paremmin, kuin Halla-aho.

Kun on melko varmaa, että kummastakaan ei tule Suomen seuraavaa presidenttiä on oman ehdokkaan oleminen tärkeää puolueen sanoman saattamiseksi kansan tietoon. Se on sitä nyt siksi, että EU:ssa on menossa kova vääntö syvenevän integraation puolesta ja sitä vastaan. Maahanmuutto on myös tullut siihen vaiheeseen, että oppirahat on maksettu ja jotain olisi pitänyt oppia siitä, miten maahanmuutto tulisi järjestää, kun Eurooppaan pyrkii kaiken aikaa miljoonia paremman elämän toivossa.

Kuten tunnettua Perussuomalaiset ovat nyt uuden johdon astuttua remmiin valmiit yhä selvemmin taistelemaan EU:n liittovaltioistumista  ja hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan.

Kun ruutukasvot ja ääni ovat tänään avainasemassa poliitista menestystä mitattaessa, niin paras Perussuomalaisten ehdokas pressavaalikampanjassa on paras ruutukasvo.

Lauri Lyly, joka on eläkkeellä SAK:sta oltuaan sen puheenjohtajana juuri ne vuodet, kun tehtiin työnatajien kanssa maltillisia palkkaratkaisuja. Nyt  Lyly onTampereen pormestari, joka noteerataan korkealle valtahierarkiassa.

Oliko pormestarin virka palkkio siitä, että Lyly teki vastoin duunarien tahtoa maltillisia palkkaratkaisuja osin jopa nollalinjalla muka Suomen kokonaisetujen nimissä? Ikään kuin palkat olisivat syyllisiä Suomen heikkoon kilpailukykyyn. Hintakilpailukykyyn vaikuttaa monet asiat. Otetaan tässä esiin vain yksi. Samaan aikaan, kun duunarit joutuivat pakosta tyytymään maltillisiin palkkaratkaisuihin, nostivat pörssiyhtiöiden osakkaat vuosittain nousevia osinkoja. Eikä ollut puhettakaan, että osinkoja olisi verotettu korkeammin, kun maassa oli huonot ajat.

Kabinettien kätköissä missä työmarkkinajärjestöt yleensä neuvottelivat työehdoista piilossa julkisuudelta on tehty vuosien varrella monenlaisia lehmänkauppoja. Oliko Lauri Lylyn korkea virka yksi sellainen asia, josta sovittiin maltillisten ja nollalinjaisten palkkaratkaisujen kanssa?

Tämä oli muuten viimeinen kerta, kun vailla korkeampaa koulutusta oleva henkilö valitaan niin korkeaan virkaan. Pätevyysvaatimuksia on kiristetty ja jatkossa pormestarilta vaaditaan korkeakoulututkinto.

Ylelle vaihteeksi kiitokset, kun esitti dokkarin Tali-Ihantalan torjuntataisteluista tänään. Se dokumentti ei jätä ketään kylmäksi, kun Suomi kävi olemassaolonsa taistelua suurta ylivoimaa vastaan.

Tarvittiin valtiomiesteko, että oli ylipäätään mahdollista ryhtyä torjuntataisteluun. Presidentti Risto Ryti ja lupasi, että Suomi ei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa saadakseen apua Saksasta. Ja Suomi sai mm. panssarintorjunta-aseita, joilla oli ratkaiseva merkitys torjuntavoitossa.

Se, että Suomi sitten kuitenkin teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa on historiaa.

Tali-Ihantalan torjuntataistelu Suomen itsenäisyyden puolesta on juuri tänään sikäli merkittävä, että taas on Suomen itsenäisyys vaarassa. Nyt on vain se ero taistelussa Suomen itsenäisyydestä, että toisella puolella on runsaasti suomalaisia, joiden joukossa on merkittäviäkin vaikuttajia.

Nämä ns federalistit suomalaiset haluavat luovuttaa itsemääräämisoikeutemme EU:lle. Suuri osa päätösvaltaa on jo siirtynyt Brysselin byrokraateille kaikessa hijaisuudessa. Taktiikkana on pienten askelten politiikka, että kansalaisia ei ärsytetä ja järkytetä.

Nyt on kuitenkin EU:ssa tultu vaiheeseen matkalla kohti liittovaltiota, että on tehtävä isoja ratkaisuja. Yhteisvaluutta euro ei toimi kunnolla muutoin, kuin yhdistämällä taloudenpidot yhteen EU:ssa. Se tarkoittaa, että Brysseliin perustetaan jälleen uusi suuri virasto EU:n valtiovarainministeriö, jota johtaa EU:n valtiovarainministeri. Samalla se tarkoittaa, että esim. Suomella ei ole enään sanavaltaa dubjettitalouteen. Mitä jää jäljelle itsenäisyydestä, kun ei ole omaa rahaa, ei omaa budjettitaloutta ja ajanoloon ei verotusoikeutta. EU määrää kaikesta.

Antaako Suomen kansa tapahtua sen, mikä on odotettavissa vai ryhdytäänkö torjuntataisteluun Tali-Ihantalan hengessä?

Seuraavat eduskuntavaalit ovat itsenäisyytemme ajan tärkeimmät vaalit. Annammeko äänemme puoleille, jotka kannattavat EU:n syvenevää integraatiota vain puolueille, jotka haluavat säilyttää Suomen itsenäisenä kansallisvaltiona.

Nyt kun poliittinen elämä uinuu vielä rannoilla ja saunan lämmityksessä mökeillään on yksi ministeri saanut paljon julkisuutta uusilla ideoillaan.

Anne Berner aikoo jalkauttaa Suomen kansan ja istuttaa polkupyörän satulaan ne, joilla on polkupyörä eli fillari.

Syy moiseen on autojen aiheuttama iliman pilluu.

Anne Bernerin idea on, että valtio alkaa maksaa fillarin käytöstä eräänlaista palkkiota ja jalankulkijoille samoin. Yksi tapa maksaa siitä, että kansa käyttää apostolin kyytiä ja fillaria esim työmatkoihin on verotus siten, että matkakorvauksia korotetaan fillarin käytöstä ja kävelystä.

Huikea idea. Milloinkahan Anne Berner itse luopuu ministeriautosta ja siirtyy fillariin tai peräti jalankukijaksi? Ehkä jo piankin saamme nähdä, kuinka Berner vilkuttaa kättään fillarin satulasta käsin pääministerille, joka kävelee aamulla valtioneuvoston kansliaan duuniin. Pääministeri voi siinä kävellessään tuumia, että olipa hyvä veto ottaa Berner hallitukseen.

Siinä sitä sitten on maailmalla pällistelemistä, kun Suomen kansa on täyttänyt entiset autojen ajoväylät fillareilla ja jalankulkijoilla. Ja Anne Bernerin kuvia on kaikkialla ja niiden yhteydessä teksti ”Tämä nainen ratkaisi maailman ilmasto-ongelmat”.

Kun Venäjän presidentti vierailee jossain ja sanoo aina tietty jotain kuuntelevat kaiken maailman dosentit korvat höröllään mitä vieras sanoo.

Valtion päämiehillä on oma slanginsa, joka on sekoitus diplomaattien slangista ja poliitisesta slangista. Tarvitaan siis kaiken maailman dosentteja Suomessakin kääntämään vieraiden puheet suomenkielelle.

Kaiken maailman dosentit on pääministeri Sipilän keksimä nimitys politiikan eri lohkojen asiantuntijoista, kun Sipilä turhautui näihin asiantuntijoihin ja heidän tulkintoihin päättäjien ympäripyöreistä lausunnoista, kun he yrittivät tulkita mitä päättäjät milloinkin olivat sanoneet.

Nyt kun  Venäjän ehdoton yksinvaltias päämies käväisi Suomessa kääntymässä, piti tiedotustilaisuuden ja lähti yön pimeydessä, kuin pieru Saharaan , alkoi kaiken maailman dosenttien vuoro tulkita, mitä korkea vieras todella sanoi. Ja ehkä tärkeämpää mitä vieras sanoi, on se mitä hän ei sanonut.

Meitä suomalaisiahan kiinnostaa ennen muuta se, mitä Moskovassa ajatellaan väitteestä, että siellä olisi jo suunnitelmat valmiina Suomen valloittamiseksi. Siitähän ei tietty itse ylipääjohtaja sano halaistua sanaakaan. Nyt oli tarkoitus pikavierailulla onnitella Suomea 100 vuotisesta itsenäisyydestä, jota onnittelua vieras ei kuitenkaan esittänyt. Oliko se vieraalta unohtunut vai oliko se tarkoituskin unohtaa. Jälkimmäinen vaihtoehto kertoisi siitä, että ne suunnitelmat Moskovassa ovat tosia.

Ehkä saamme vielä kuulla jälkeen päin tarkemmat analyysit kaiken maailman dosenteilta siitä, mitä pikavierailija sanoi tai jätti sanomatta tiedotustilaisuudessaan.

Tämä Venäjän nykyinen ”suuriruhtinas” on suomalaisille, kuin suuri arvoitus, jonka päähänpistoista on mahdoton ottaa selvää. Ja sekös meitä potuttaa.

Esko Seppänen on uusimmassa kirjassaan paljastanut lehtitietojen mukaan, että Jyrki Katainen ollessaan pääministerinä Suomessa teki kaikkensa päästäkseen EU:n huippuvirkaan.

Ollakseen mukava ja joustava mies EU:n todellisten päättäjien silmissä, oli Kataisen tehtävä sellaisia myönnytyksiä Suomen puolesta, jotka tulivat maallemme kalliiksi. Katainen oli tuolloin pääministerinä jäsen siinä ministerineuvostossa, joka käytti ylintä valtaa EU.ssa.

Katainen tavallaan osti itselleen komissaarin viran Suomen veronmaksajien rahoilla.

Jyrki Katainen oli kiistanalainen persoona jo silloin, kun hän ensin raivasi tiensä Kokoomuksen johtoon kepulikonsteilla ja sitten myöhemmin pääministerinä. Kataisen hallituksen saamattomuuden vuoksi Suomen talous sukelsi yhä syvemmälle suohon. Siitä on nyt Suomen kansa saanut kalliisti maksaa. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Esko Seppäsen mukaan Suomi on maksanut miljardeja euroja muiden maiden jäsenmaksuja EU:lle. Suomi on ollut jo kauan suurin nettomaksaja EU:ssa ja ääniosuus on vaivaiset yksi prosenttia.

Pitääkö tällainen ketku, kuin Jyrki Katainen päästää, kuin koira veräjästä tehtyään korvaamatonta vahinkoa Suomelle ja sen kansalle vai saattaa jotenkin vastuuseen teoistaan? Mielestäni ei pitäisi vaan hänet täytyy panna vastaamaan teoistaan.

 

Kun Sipilän hallitus lähtee jättää se kaksi pahaa jälkeä suomalaiseen yhteiskuntaan. Tuloerot ovat kasvaneet eli rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet. Osin johtuen edellisestä kansa on jakautunut yhä selvemmin kahtia.

Mitä muuta voi odottaa porvarihallitukselta, joka on voinut hallita maata”työväen puolue” persujen tukiessa porvaripuolueita.

Sipilän hallituksen saldoon voidaan myös lukea maahanmuuttajien vyöry maahamme, jota vyöryä kasvatti itse pääministeri tyhmillä lupauksillaan luxusasunnoista . Vieläkään ei tiedetä muuta, kuin hallituksessa, kuinka paljon Sipilän hallituksen aikana tapahtunt maahanmuuo  on tullut maksamaan. On arveltu, että jos  otetaan mukaan kaikki piilokusannuksetkin summa voi olla miljardiluokkaa. Hallitusohjelmassa on sitouduttu tekemään selkoa kansalle maahanmuuton kustannuksista, mutta mitään ei kuulu. Onko persuloikkarit uohtaneet koko jutun?

Sipilän Kepu-vetoinen hallitus jää historiaan, toivottavasti jo pian, hallituksena, joka aiheutti pahan repeämän Suomen kansan keskuuteen.

Suomi on aina pärjännyt sodissakin kansan yksituumaisuuden ansiosta. Sen hajoittaminen on helppo nakki, kuten olemme saanet kokea Sipilän hallituksen teoista, mutta sen yksituumaisuuden rakentaminen voi viedä kauan.

Nyt jos koskaan tarvittaisiin sitä yhteen hiileen puhaltamista, kun maailma ympärillämme on niin levoton aivan nurkan takanakin Itämerellä.

 

Nimi on puolueellekin tärkeä, kuten meille kaikille. Dale Garnegie sanoo kirjassaan ”Miten saan ystäviä ja vaikutusvaltaa ”  että nimi on jokaiselle suloisin äänne. Siis haluamme, että meitä puhutellaan aina nimellä.

Nyt kun Perussuomalainen puolue koki hajaannuksen ja jopa sen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja loikkasi pois puolueesta eli erosi puolueesta, niin vanha puolueen nimi  kannattaa harkita vaihdettavaksi. Mutta nimen vaihdos, jos sellaiseen päädyttäisiin on tehtävä taiten ja vaiheittain.

Itse olen monesti pohdiskellut, miksi puoluen nimessä täytyy olla etuliite ”perus”? Eikö riittäisi, että puolueen nimenä olisi ”Suomalaiset”? Mitä tarkoittaa perussuomalaiset? Parempi olisi ”Aitosuomalaiset”, ”Supisuomalaiset” tai ”Kantasuomalaiset”

Jos nimilogo halutaan muuttaa se kertoo samalla, että ”talossa on uudet isännät” on se tehtävä niin, että etuliitettä pienennetään logossa ja jossain vaiheessa vaihdetaan se uuteen esim. ”aitoon”.

Mielestäni Perussuomalainen-nimi on nyt rasite puolueelle. Se muistuttaa kaiken aikaa ikävistä asioista, joka ei ole hyvä asia. Siksi jotain, vaikka vain pientäkin uudistumista kaivataan puolueen ilmeeseen.

Simon on vielä nuori mies ja poliitikkona noviisi. Hänet oli helppo taivutella persuloikkareiden vetäjäksi. Kokeneemmat persuloikkarit jättäytyivät viisaasti taka-alalle. Kun ei tiedä, miten tämä loikkaus onnistuu, on paras jäädä katsomaan, kuin itse tekemään .

Nyt on Simon-poika ryhtynyt loka-auton kuskiksi. Ja kura lentää. Simonille on joku vanha persuloikkari sanonut, että nyt on oikea aika ruveta lokaamaan persujen uutta puheenjohtajaa.

Kilpailevien poliitikkojen lokaaminen on huono konsti ja päätyy usein omiin nilkkoihin. Niin nytkin, kun on selvinnyt, että Simon-poika on itse veljeillyt venäläisten kanssa.

Raamatullisista nimistään huolimatta on Simon-poika hyvin raadollinen tyyppi. Nyt hän on osoittaunut myös taitamattomaksi. Hän ei tajunnut, että hänet valittiin loikkaripersujen vetäjäksi juuri siksi, että sillä paikalla maine ja kunnia menee nopeasti, kuten nyt on nähty. Ilmankos Simon-poika itkeä pillitti jo heti kättelyssä, kun loikkarit pitivät tiedotustilaisuuden heti marssittuaan ulos persujen ryhmäkokouksesta.

Politiikka on kovaa peliä eikä siinä itku auta.