Tekijä: Väinö Okaruusu

Turun traagisten tapahtumien seurauksena on sisäministeri ja hänen alaisuudessaan toimivat poliisiviranomaiset olleet paljon median tentittävinä. Useimmin kuultu vastaus on  ”EN OTA KANTAA”.

Sanomattakin on selvää, että poliisin on tutkinnallisista syistä syytä vaieta, mutta varsinkin ministerin ja ministeriön virkamiesten vastaukset ”en ota kantaa” ovat vain keino päästä hankalasta asiasta, kun toimittajat käyvät päälle, kuin yleinen  syyttäjä.

Haastattelijalla on suurin vastuu haastattelun onnistumisesta. Haastattelu on onnistunut, jos kansalaiset saavat median välityksellä lisää relevanttia tietoa.

Ministeritason haastateltavat ovat taitavia kiertämään kysymyksen ja vastaavat usein puutaheinää asiallisiin kysymyksiin. Tuolloin haastattelijan on oltava valppaana ja pantava haastateltava lujille. Silloin haastattelija on onnistunut, kun hän on saanut haastateltavasta irti jonkin uuden näkökohdan käsiteltävästä asiasta.

Ei ole mitään mieltä ”raahata” ministereitä Ylen studioon haastateltaviksi, jos vastaukset ovat vain ”en ota kantaa”.

Eihän korppikaan toisen korpin nokkaa noki. Siispä on kehuttava ammattiveljiä.

Niinistö sanoi suurlähettiläspäivillä, että Suomen oikeuslaitos on niin korkeata tasoa, että on majesteettirikos arvostella sitä. Oikeuslaitoksemme on paljon vartijoina, sillä siellä ratkaistaan mm. turvapaikan hakijoiden kielteisiin päätöksiin tehdyt valitukset. Niistä päätöksiä on valitettu ja se ei ole Niinistön mielestä soveliasta, kun oikeuslaitoksemme on niin korkeata tasoa.

Muistissa on kuitenkin mm. Itä-Suomen hovioikeuden monet päätökset raiskauksista, jotka ovat tyrmistyttäneet kansalaisia. Jos raiskaa vain vähän, niin tuomiokin vähän raiskaajalle on vähäinen.

Muutenkin Sauli Niinistö on viime aikoina esiintynyt julkisuudessa tavallista tiuhempaan. Jotkut puhuvat jo Niinistön puhuvasta päästä. Syynä lienee se, että Niinistö käy samalla vaalikampanjaa pressan vaaleija silmällä pitäen. Aina ei tiedä puhuuko Niinistö julkisuudessa tasavallan presidenttinä vai presidenttiehdokkaana .

Mainittakoon tässä vielä lopuksi, että Sauli Niinistö on kuuluisan salaseuran Bilderber-ryhmän jäsen, jonka tavoitteista ja suunnitelmista tiedetään hyvin vähän, koska kyseessä on salaseura Vapaa muurarien tapaan.

Jos mm. Ylen verkkouutisten tiedot pitävät paikkansa, jota ei ole syytä epäillä, että Turun tappajan vaarallisuudesta oli ilmoitettu etukäteen Pansion vastaanottokeskukseen ja heidän toimestaan poliisille ja Suopolle, niin kansalainen kysyy, missä mättää viranomaisyhteistö? Olisiko mm. kaksi murhaa voitu estää, jos Suopo olisi ottanut saamansa vinkit todesta?

Nyt hallitus käyttää yleistä mielipidettä hyväkseen saadaksen läpi lakiehdotuksen, jolla poliisille annetaan lähes vapaat kädet suorittaa mm. kansalaisten puhelinten kuuntelua.

Kyse Turun tapauksessa ei ollut lainkaan siitä, että poliisilla ei ollut riittävästi valtuuksia tutkia ennakkoon mahdollisia terrotekoja, vaan kyse oli yksinomaan VIRANOMAISTEN YHTEISTYÖSTÄ JA KYVYSTÄ TEHDÄ SAADUISTA TIEDOISTA OIKEITA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ.

Nyt jää nähtäväksi tullaanko tämä ISO MOKA SUOPOSSA tutkimaan ja hutkimaan perusteellisesi?

Huom. kaikki edellä oleva, jos tiedot pitävät paikkansa.

Suomi on joskus historian hämärissä juostu maailmankartalle. Viime viikonvaihtessa Suomi jälleen tuli maailman tietoisuuteen, mutta ei juoksemalla vaan terrorismilla, jolla oli veriset jäljet.

Suomi ei enään ole lintukoto, turvallinen ja rauhallinen soppi maailmankartalla. Suomi on nyt osa globalisaatiota, jossa vallitsee vahvemman laki.

Globalisaatio on maailman integraatioprosessi, jossa elinkeinoelämä määrää tahdin. Globalisaation myötä on mm. monikansallisten suuryritysten määrä lisääntynyt. Nämä monikansalliset suuryritykset tarvitsevat paljon halpaa työvoimaa ja siksi mm. EU:ssa ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi peruspilari.

Terrorismikin globalisoituu. Terrosrismi on levittäytynyt kaikkialle maailmaan sillä sitä johdetaan, kuin monikansallista suuryritystä ikään.

Onko globalisaatio maailman kansoille onneksi vai onnettomuudeksi? Riippuu keltä kysytään. Jos kysytään monikansallisen suuryrityksen pääjohtajalta, niin vastaus on todennäköisesti myönteinen. Jos kysytään tavalliselta suomalaiselta kadun tallaajalta, niin vastaus on melko varmasti kielteinen. Globalisaatio on nimittäin aiheuttanut myös Suomeen paljon työttömyyttä, turvattomuutta ja nyt viimeksi terrorismin vuoksi myös pelkoa.

Globalisaatio on nyt siis tavoittanut myös Suomen peruuttamattomasti. Sen kanssa on elettävä. Mutta sen haittoja voidaan minimoida, jos on tahtoa. Kysymys on siitä, kuka on kulloinkin vallassa. Nyt juuri vallassa on Suomessa globalisaation eli integraatioprosessin syventämisen kannattajat – porvaripuolueet.

Haluammeko me suomalaiset, että ensimmäinen terroriteko maassamme oli myös viimeinen? Jos haluamme, on meidän vaadittava päättäjiltämme tehokkaita toimia terrorismin torjumiseksi. Me emme enään halua nähdä verta kaduillamme terrorismin seurauksena.

Presidentti Sauli Niinistö peräänkuulutti eilen pitämässään tiedotustilaisuudessa asiallista keskustelua maahanmuutosta. Niinistö sanoi, että tähän asti keskustelu on ollut sellaista, että kun ei ole haluttu kuunnella, mitä mieltä toinen osapuoli on, on vääristelty ja haluttu tulkita väärin vastapuolen mielipiteitä. Pahinta on ollut se, että maahanmuuttokriittisten puheenvuorot on tulkittu oitis rasismiksi.

Ruotsalaisille on Suomessa naureskeltu siksi, että he diskuteeraavat aina ja kaikesta paljon ennen päätöksentekoa. Nyt on tullut aika meidänkin tehdä samoin. Presidentti oli sitä mieltä, että vain avoin ja rehti keskustelu voi tuottaa hyvän lopputuloksen. Suomalainen keskustelu  on ollut tähän asti paljolti juupaseipäs leikkiä.

Jospa presidentin toive toteutuu ja meilläkin opitaan diskuteeraamaan asiallisesti toista osapuolta tarkoin kuunnellen, niin eiköhän meillä löydettäisi se oikea ja järkevä tapa hoitaa maahanmuuttoasioita, johon koko kansa voisi sitoutua.

Nimittely ja leimaaminen on tullut tiensä päähän – toivottavasti.

 

Olen äimän käkenä!

Arvoisa herra pääministeri, mitä eroa on sillä, jos puukottaa toisen ihmisen kuoliaaksi terroritekona tai ihan muuten vain? Onko se lieventävä asianhaara, kun tappaa ihan muuten vain?

Haluaako pääministeri tällä lausunnollaan puolustaa mahdollisen maahanmuuttajan hirmutekoja siksi, että hän on mahdollisesti maahanmuuttaja?

Pelkääkö pääministeri kantasuomalaisten reaktioita, jos tekijä osoittautuu maahanmuuttajaksi? Ja vielä pahempi, jos tekijä osoittautuu paperittomaksi maahanmuuttajaksi?

On hyvin luultavaa, että viranomaiset tietävät jo tekijän taustat, mutta niitä ei päästetä julkisuuteen, kun halutaan löytää näitä lievntäviä asianhaaroja.

Pääministeri Sipilä on ennenkin takerrellut median kanssa. Onko tässä taa yksi esimerkki Sipilän heikoista mediataidoista.

Pääministeri Sipilä on yksi merkittävä vastuullinen siihen, että meillä nyt on liian paljon maahanmuuttajia, joista liian paljon elää maassamme ilman papereita maan alla. Hyvin on tiedetty, että varsinkin nämä paperittomat maahanmuuttajat ovat iso riski Suomelle ja suomalaisille.  Onko nyt nähty ensimmäinen osoitus siitä, että riski on todellinen?

 

EU on vaatinut ja saanut vapaan liikkuvuuden  ihmisille Euroopassa. Mutta ketä vapaa liikkuvuus palvelee? Ei tavallista turistia, joka lomailee jossain EU-maassa. Sitä vastoin vapaa liikkuvuus palvelee talouseliittiä, kun se tuo halpaa työvoimaa Eurooppaan.

Shengenin sopimus mahdollisti vapaan liikkuvuuden Shengen-maiden välillä, joka tarkoittaa, että kun joku EU:n ulkopuolelta pääsee jotenkin johonkin Shengen-maahan, hän pääsee sen jälkeen liikkumaan vapaasti lähes kaikissa EU-maissa.

Vapaa liikkuvuus tarjoaa mahdollisuuden terroristeille operoida kaikissa EU-maissa lähes kontrolloimatta. Näin ollen voidaan perustellusti väittää, että EU on vastuussa Euroopan terrorismista, jossa viimeisin terroriteko tehtiin eilen illalla Barcelonassa Espanjassa.

Poliisi yrittää valvoa epäilyttäviä henkilöita EU-maissa, mutta terroristit kulkevat aina pari askelta edellä poliisia. Poliisin epätoivoinen valvonta maksaa paljon rahaa, joka säästyisi, kun Shengen-sopimus purettaisiin ja rajavalvonta palautettaisiin kaikkiin EU-maihin.

Vai pitääkö EU-maiden kansalaisten elää jatkuvassa pelossa terrorismista vain siksi, että talouseliitti saa halpaa työvoimaa?

Missä ongelma, siellä EU!

Poliittinen syyskausi on avattu. Hallitus on esitellyt ensi vuoden budjettiehdotuksensa. Ja kuten aina ennenkin päähallituspuolueet ovat aloittaneet keskinäisen nokittelunäytöksen. Nokittelun tarkoituksena on kertoa kansalaisille, mitä kaikea hyvä heille olisi tarjolla, jos jompikumpi päähallituspuolueista saisi yksin päättää asioista.

Tilanne nokittelunäytöksessä on mennyt jo niin pitkälle, että Kokoomuksessa on väitetty, että Kepu käyttää paniikkinappulaa, kun gallupkannatus putoaa, kuin lehmän häntä.  Kepusta torjutaan moiset väitteet ja todetaan vain ykskantaan, että täytyyhän kaikilla olla oikeus esittää hyviä ehdotuksia.

No kuten sanottu, tämä on vain tällaista isojen poikien ja tyttöjen leikkimielistä kinastelua kansan viihdyttämiseksi. Sitten budjettiriihessä asiat vasta puidaan ja sopu varmasti löytyy, sillä Kepu ei halua suurin surminkaan vaaleja nyt, kun kannatus alkaa olla pohjalukemisa. Ja Kepulla on kuitenkin paalupaikka eli pääministerinsalkku ja vain pääministeri voi hajoittaa hallituksen. Toki voihan Kokoomus jättää hallituksen, mutta miksi se tekisi sen, kun valtaan kerran on päästy?

Hallituksessa on myös se ottopoikasiipi eli uuvatit, mutta he tyytyvät mihin vain, kunhan saavat olla hallituksessa. Se hallituspaikka on uuvateille elämän ja kuoleman kysymys.

Nyt on siis budjettihiirillä aikansa hieman mellastaa ja hämmentää, mutta kohta on se riihi, jossa hiiret pannaan ojennukseen.

Kuinkahan kauan uuvatit jaksavat olla löyhässä hirressä?

Nyt on muotia perustaa uusia puolueita, kun tarvitaan lisää puoluejohtajien paikkoja. Maassamme on puoluejohtajiksi pyrkiviä henkilöitä niin paljon, että päät kolisee. Jotkut innokkaimmat puoluejohtajat perustavat jo toista puoluetta elämässään ja heidän tulevaisuuden väri alkaa jo hämärtyä. Tavaksi on tullut, että uusien puolueiden nimeksi riittää jokin väri ja sana ”tulevaisuus”.

Erikoista on myös uusien puolueen säännöissä maininta, että jokin nuoruudessa tapahtunut hairahdus estää pääsyn puolueen jäseneksi. Esim. ”Sininen tulevaisuus” – puolue ei kelpuuta jäseneksi henkilöä, joka on tuomittu kansanryhmää vastaan kiihotuksesta. Paskanruskea tulevaisuus – puolue ei kelpuuta jäseneksi henkilöä, joka on kerran loikannut jostain puolueesta toiseen tai loikannut tuntemattomaan. Näillä poissulkevilla säännöillä halutaan varmistaa, että ei toivotut tyypit pääse jäseneksi, jotka voi jossain tulevaisuudessa tulla jopa puolueen puheenjohtajaksi. Esimerkkejä on.

Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä kaikkia värejä on seuraavien vaalien puolueiden värikartassa. Jos päävärit loppuvat, kun puoluekenttä uudistuu vauhdilla, niin aina voi käyttää eri värien sävyeroja. Esim. vihreät voivat paremmin erottua muista lisäämällä nimeen yhden sana, myrkyn, josta tulee myrkynvihreä.

Minkälainen sitten on uuden ajattelun mukainen poliitikko, joka pyrkii jäseneksi uusiin puoluesiin. Sellaisen poliitikon profiili on suunnilleen seuraavanlainen. Lapsena häneltä vietiin aina hiekkalaatikolla kaikki lelut. Kouluikäisenä hän oli koulukiusattu siksi, että hän oli ns. hikipinko. Myöhemmin hän jämähti takarivin taaviksi ja päästäkseen edes hieman lähemmäksi eturiviä vaihtoi puoluetta, kuin me muut paitaa.

Sinivalkoinen Suomi tarvitsee väreiä politiikkaan, kun politiikka Suomessa on niin väritöntä.