Tekijä: Väinö Okaruusu

Tallinnassa on meneillään EU:n huippukokous, jossa arvioidaan tuoreeltaan  Ranskan presidentin Macronin äskettäistä linjapuhetta EU:n kehittämiseksi. Mielipiteet ovat median välittämien tietojen mukaan olleet ristiriitaiset.

Suomen pääministeri on vihdoinkin hokannut, että se Macrooni vetää kotiin päin aika härskisti. Ranskan talous on ollut kuralla jo vuosia ja siellä ei tunnuta saatavan rotia talouden pitoon. Ranska on ikään kuin ”Kreikka kakkonen”. Nyt Macroni haluaisi päästä käsiksi Pohjois-Euroopan rahoihin, että voisi jatkaa elämistä yli varojensa. Onneksi insinööri Sipilä on hokannut tämän, että Macroni puhuu EU:n kehittämisestä Etelä-Euroopan ehdoilla.

Siihen ei pidä suostua. Jos Sipilän linja pitää, niin Macronin on pikku pakko alkaa panna Ranskan talousasiat ensin kuntoon ja vasta sitten voi puhua integraation syventämisestä.

On ne aika ketkuja nämä Etelä-Euroopan EU-maiden johtajat, kun he kuvittelevat, että meitä pohjoisen poikia voisi noin vaan alkaa vetää nenänästä. Kreikka on jo tosin onnistunut kusettamaan meitä pohjan poikia, mutta nyt saa riittää.

Käsi ojossa on jo Ranska, Italia, Espanja, Portugali ja muutama pikkuvaltio, odottamassa, että Macron hoitaa homman ja pohjoisesta alkaa valua valuuttaa näille ketkuille. Mutta turhaan, jos Sipilän linja pitää.

Jos nyt kehitettäisiin EU:ta tosissaan, niin ensin muodostettaisiin Pohjois-Euroopan Unioni, jolla voisi olla rahana yhteisvaluutta euro. Etelä-Euroopan maat voisivat perustaa oman persaukisten unionin, jos haluavat, mutta ilman euroa. Etelä-Euroopan mailla menee vähintään sata vuotta siihen, kun panevat korruption kuriin ja hallintokulttuurinsa uusiksi päästäkseen omille jaloilleen. Sinä aikana voi sitten tapahtua yhtä ja toista, esim Pohjois-Korean kahjon suunnitelmien mukaan.

Kun olen seurannut ahkerasti viime aikojen uutisvirtaa, niin ei voi välttyä ajatukselta, että olen laitapuolen kulkija. Nyt puhutaan vain ja yksinomaan äärilaidoista. Äärimmäisellä laidalla kulkijaa voi täydellä syyllä sanoa laitapuolen kulkijaksi. Näin laitapuolella kulkemisesta on tehty entistäkin negatiivisempi kuva.

Kun sitten vielä skarpataan vähän viime aikojen puheenaihetta äärioikeistosta, niin päädyn siihen, että olen äärioikean laitapuolen kulkija. Miten sitten eroaa tavallinen laitapuolen kulkija äärioikean laitapuolen kulkijasta? No tietty siten, että äärioikean laitapuolen kulkija ei kulje vasemmalla laidalla, vain ja aina vain oikealla puolen.

Meitä äärioikealla laidalla kulkijoita alkaa olla enemmän ja enemmän syystä, että nyt kun kuljettu on äärikeskustassa ja äärivasemmalla sekä äärettömän vihreillä niityillä, niin päin helvettiä on vain menty. Siksi meillä on kriisejä joka lähtöön.

Jospa ne kriisit saadaan pois päiväjärjestyksestä, kun me äärioikealla kulkevat laitapuolen kulkijat pääsemme vallan kammareihin.

Ensimmäiseksi nostamme Suomen lipun salkoon ja vannomme, että Suomi kuuluu suomalaisille. Brysselin byrokraatit ja Macron pitäkööt näpit irti Suomesta.

Ranskan presidentti on pitänyt odotetun linjapuheensa EU:n integraation syventämisestä kohti liittovaltiota. Macron on erikoisesti Etelä-Euroopan EU-maiden asialla, kun hän haluaa panna kaikkien euromaiden rahat ja velat yhteen.

Tunnettuahan on, että Etelä-Euroopan EU-maat ovat kaikki ns. persaukisia ja nyt he yrittävät kupata Pohjois-Euroopan EU-maat myös kuiviin.  Macron ei vielä eilen ottanut esiin tätä rahaliiton uudistamista, kun Saksan vaalit meni kehnosti Merkelin kannalta.  Saksahan on EU:n suurin nettomaksaja ja Saksa myös sanelee ehdot, kuinka rahoja käytetään.

Toivottavasti Pohjois-Euroopan EU-maat eivät mene Macronin halpaan, joka tarkoittaisi, että EU repeäisi kahtia. Kuka sen jälkeen maksaa Kreikan velkoja, joita riittää loputtomiin. Kuka auttaa Ranskaa, jonka talous on ollut jo vuosia kuralla.

Yhteisvaluutta euro ei yksinkertaisesti sovi EU:lle, sillä niin erilaisia ovat EU-maiden taloudet ja hallintokulttuuri. Korruptio on niin syvällä Etelä-Euroopan EU-maissa, että sitä ei saada kuriin millään. Mitä enemmän rahaa pohjoinen työntää etelään, sitä enemmän rahat menevät vääriin käsiin.

EU hajoaa euroon, joka oli tarkoitettu pakottamaan euromaat liittovaltioon. Kun se ei onnistunut on euro syytä vetää pois markkinoilta. Saksan vaalit osoittivat, että kansa voi vaikuttaa asioihin ja sama tulee jatkumaan kaikissa EU-maissa. Nyt ei enään auta nimittelyt ja leimaamiset, kun kysymyksessä on kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeudesta.

Macronin kannattaisi panna hallintokulttuurinsa uuteen uskoon, eikä yrittää kupata pohjoisesta rahoja, joilla voisi jatkaa elämistä yli varojensa.

Suomi on aina ollut riippuvainen jostain suurvallasta. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomi oli Neuvostoliiton kainalossa. Maailmalla alettiin puhua ”suomettumisesta”, joka tarkoitti, että Suomen oli kaikissa toimissaan otettava huomioon Neuvostoliiton kanta.

Nyt me olemme Merkelin kainalossa, joka tarkoittaa, että meidän on oltava myötämielisiä kaikelle mitä Saksa tekee mm. EU-politiikassaan. Olemme siis edelleenkin ”suomettuneita” niin kauan, kun meillä ei ole ihan ikiomaa ulkopolitiikkaa. Suomen hallitus on luovuttanut merkittävän osan itsenäisyydestämme nyt Saksalle, joka määrää mitä meidän on kulloinkin tehtävä.

Merkel kärsi Saksan vaaleissa kirveleviä tappioita. Oma kannatus putosi roimasti ja Saksan parlamenttiin tuli maahanmuuttovastainen uusi ryhmä, jota on jo Suomessakin luonnehdittu natseiksi. Aika näyttää, mitä se uusi ryhmä alkaa ajaa Saksan parlamentissa.

Maahanmuutto on suuri ongelma kaikkialla Euroopassa. Ensinnäkin se maksaa paljon ja veronmaksajat alkavat vaatia muutosta asiaan. Toiseksi se aiheuttaa paljon levottomuutta, pelkoja ja turvattomuutta kantaväestön keskuudessa. Aina on oltava valppaana missä taas räjähtää. Näinhän ei voi jatkua. On saatava aikaan muutos. Muutosta ajavat menestyvät nyt vaaleissa hyvin, sen näytti Saksankin vaalit.

On yleisesti tunnettua, että vain kriisien kautta voidaan tehdä suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Nyt on saatu Eurooppaan kriisien kriisi massamaahanmuuton aiheuttanut kriisi. Nyt tämän kriisin varjossa aikovat EU:n federalistit (liittovaltion kannattajat) tehdä läpimurron kohti liittovaltiota. Se suuri muutos, joka nyt on edessä on se, että kaikki euromaiden rahat ja velat pannaan yhteen, jota rahastoa ryhtyy pyörittämään EU:n valtiovarainministeri (huom. uusi virka). Asiasta on jo aiesopimus Saksan ja Ranskan kesken. Kun mukana on Saksa, niin automaattisesti mukana on myös Suomi.

Raharikkaat ja heidän poliittiset lakeijansa vie ja kansat vikisee.

Politiikan kieli on täynnä häväistystä, mollausta ja vähättelyä.  Poliittiset vastustajat ovat kehittäneet poliittisen slangin, jolla voi loukata vastustajia tarpeen tullen.

Nyt on Saksassa tullut tarve kaivaa esiin kaikki inhottavimmat nimitykset  ja leimakirveet puolueesta, joka oli Saksan vaalien suurin voittaja. Puolue, joka menestyi Saksan vaaleissa hyvin ei puhunut vaalikampanjassaan juurikaan muusta, kuin vastusti Saksan noudattamaa maahanmuuttopolitiikkaaa. Kuullostaako tutulta. Samanlaisia puolueita on jokaisessa EU:n jäsenmaassa, koska maahanmuutto on aikamme suuri tragedia koko Euroopassa. Sitä ei ole pystynyt hoitamaan EU eikä yksikään jäsenmaa. Ja kansalaiset ovat kärmeissään, kun maahanmuutto uhkaa viedä tuhkatkin pesästä ja äänestävät puolueita, jotka lupaavat tehdä jotain asialle.

Ei siinä kukaan kysele oletteko oikeistopopulisteja tai äärioikeisolaisia. Käytännön politiikka ratkaisee. Mutta vastustajilla on aina haukkumanimi varastossa ja leimakirves repussaan, jolla voi leimata vastustajan hylkiöksi.

Näin on muuten Suomessakin, joka nähdään nyt, kun Perussuomalaiset valitsivat presidenttiehdokkaakseen Laura Huhtasaaren, joka on EU- ja maahanmuuttokriittinen. Pian viuhuu taas leimakirveet ja haukkumasanat.

Valtakunnan narri Jari Tervo jo aloitti ja kaljanhuuruisessa päässä syntyy nopeasti uusia häväistyssanoja.

Tähän asti on presidentin vaalikamppailu ollut vasta esilämmittelyä. Niinistö sai tavata Amerikan matkallaan suomalaiset huippujääkiekkoilijat Micke Granlundin ja Mikko Koivun Minnesotassa. Ja kaikilla oli niin mukavaa, kuin Putte Possun synttäreillä.

Mutta ny siis tänään tilanne sähköistyy, kun perussuomalaiset valitsevat ehdokkaansa Laura Huhtasaaren. Laura tuo vaaliväittelyihin säpinää ja samalla muiden ehdokkaiden vanha tuttu jargonia tulee jäämään taka-alalle. Kuka viitsii kuunnella jo moneen kertaan kuullut fraasit siitä, kuinka Suomen muka pitäisi olla kaikissa ytimissä, kun se kaiken lisäksi maksaa meille veronmaksajille paljon ja on poissa meidän elintasosta.

Nyt me tavalliset tallaajat haluamme kuulla vaaliväittelyissä siitä, kuka ehdokkaista kannattaa maahanmuuton rajoittamista ja tiukempaa kontrollia rajoillemme. Kuka ehdokkaista kannattaa Suomen pysymistä itsenäisenä valtiona, jossa vain suomalaiset itse päättävät asioistaan. Kuka ehdokkaista kannatta EU:n syvenevää yhtenäisyyttä eli integraatiota, joka tarkoittaa itsenäisyyden menettämistä.

Näistä ja monista muista tärkeistä asioista haluamme kuulla ehdokkaiden mielipiteet, jos heillä ylipäänsä on mielipiteitä. Vai onko niin, että esim. Sauli Niinistö on rakentanut kampanjansa puhtaasti mielikuvien varaan, joka ei kerro mitään Niinistön kyvyistä toimia kansakunnan johtajana.

Varmaa on, että Laura Huhtasaaren kampanjaa tullaan sabotoimaan ja valtamedia tulee antamaan hyvää sivustatukea siinä puuhassa. Mutta se ei lannista Lauraa, vaan antaa vain voimia taistella kovemmin .

Kansa lopulta päättää ja kyllä kansa tietää, kun enään ei uskalla yksin kävellä kaupunkiemme kaduilla. kun ei tiedä minkä kulman takaa puukkomies ilmestyy eteen.

 

Viimeisimpien arvioiden mukaan tulee Saksan vaaleissa nousemaan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi maahanmuuttokrittinen puolue. Sille ennustetaan jopa 15 prosentin kannatusta vaaleissa ja se olisi jymypaukku.

Saksan kansa alkaa olla kypsä Merkelin politiikalle ja on vain ajan kysymys, kun Merkel saa mennä. Saksassa on miljoonia maahanmuuttajia, jotka elävät kantasaksalaisten siivellä ja kustannuksella.

Tilanne on Suomessa paljolti samankaltainen, kuin Saksassa. Suomessa ovat monet jo ennustaneet, että Perussuomalaiset Jussi Halla-ahon johdolla tekee seuraavissa vaaleissa jättiyllätyksen. Suomen kansa on jo niin kyllästynyt tähän suomalaisten suvakkien ”vieraanvaraisuuteen”, että muutosta vaaditaan laajalla rintamalla.

Ei voi olla oikein, että maahanmuuttaja kävelee sossun luukulle vaatimaan rahat ostaakseen uuden älykännykän, kun samaan aikaa pieneläkeläinen sinnittelee jokapäiväisen leipänsä edestä leipäjonoissa.

Sipilän hallitus on hoitanut maahanmuuttoasioita ikään kuin vasemmalla kädellä ja keskittynyt keksimään säästökohteita kantasuomalaisten tulonsiirroista. Nyt on hallituksen tämän ja seuraavienkin keskityttävä ratkaisemaan maahanmuuton ongelmat esim. mitä tehdä tuhansille paperittomille, jotka lymyää jemmassa ja aiheuttavat pelkoa, turvattomuutta ja epävarmuutta kantasuomalaisten keskuuteen.

Vastoin EU:n komission puheenjohtajan Junckerin puheita EU on voimakkaassa vastatuulessa juuri nyt. Kansaivaelluksesta Eurooppaan tuli se ongelmavyyhti, joka EU.ssa hoidettiin taitamattomasti.

Jos hyvin käy, niin koko EU voi hajota hoitamattomaan kansaivaellukseen, kun kukin maa vuorollaa ottaa ohjat omiin käsiin. Ensimmäiseksi pitää Suomessakin ottaa käyttöön täysimittainen rajavalvonta, joka takoittaa, että maahan pääsee vain hyväksytyillä matkustusasiakirjoilla. Palataan siis vanhaan käytäntöön, joka oli hyvä käytäntö.

Toiseksi maahantulijoille maksetaan vain sen verran tukea, että sillä saa aivan välttämättömät tarpeet tyydytettyä. Kansainväliset sopimukset eivät ole tätä päivää, sillä ne on tehty toisenlaisiin oloihin. Siksi niistä pitää päästä eroon.

Kaikki pienetkin vetovoimatekijät pitää karsia pois, että elintasoturismi loppuisi .

Pääministerille pitää laatia omat ohjeet, että ei enään koskaan pääministeri tarjoa omaa taloaan maahanmuuttajien käyttöön.

Nyt vaaditaan päättäväisyyttä ja koviakin toimia, että kansainvaellukset saadaan loppumaan.

Sanomattakin on selvää, että todelliset pakolaiset ovat edelleen tervetulleita, mutta siinä määrin, kun kansan kantokyky kestää ja suunnitelmallisesti .

Pääministeri Sipilä on ollut tyytymätön puolueettomien tutkijoiden työhön arvioidessaan Suomen hallituksen toimia talousahdingossa.

Aivan samoin pääministeri Lipponen (sdp) oli tyytymätön puolueettomien tutkijoiden raportteihin Suomen EU-jäsenyyden merkityksestä maallemme. Lipponen perusti uuden ulkopoliittisen instituutin Eduskunnan yhteyteen ja valitsi sen johtajaksi oman uskollisen opetuslapsensa saadakseen mieleisiään tutlimustuloksia.

Nyt on siis Sipilä samantapaisella asialla, kun hän perustaa uuden tutkimuslaitoksen ja miehittää sen tietty henkilöillä, jotka ovat hallitukselle uskollisia jees-miehiä. Uutta rahaa korkeampaan koulututukseen ei saada mistään, joten kun uusi ”Sipilä korkeakoulu” tarvitsee rahaa se on pois muilta korkeakouluilta. Mutta pääasiahan on, että Sipilä saa mieleisiään tutkimustuloksia hallituksen toimista makrotaloudessa.

Näin meillä – perkele.

Mitähän seuraavaksi matkalla harvainvaltaan?

Jörn Donner, joka edustaa suomen ruotsinkielistä sivistyneistöä parhaimmillaan on ryhtynyt kiroilemaan suomeksi. Hurrit, joiksi kutsuttiin suomen ruotsinkielisiä, kun minä olin nuori ja myös suomen ruotsinkielinen sanoivat tuon tunnetun kirosanan  ”pärkkele”. Mutta Jörkka siis sanoo perkele, joka kirjoitetaan aina pienellä alkukirjaimella.

Kun Donner on antanut uusimmalle filmilleen nimeksi perkele 2 on sanomattakin selvää, että hänellä ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa Suomesta kuluneilta vuosikymmeniltä. Jos yrittäisi luonnehtia  Donnerin Suomea, niin voisi hyvin sanoa, että Suomi on sarvikuonojen maa.

Missä mättää? Mikä on tehnyt Suomesta tämmöisen? Miksi Suomi ei enään ole se Suomi, johon me vanhempi ikäpolvi synnyimme? Kenen on syy? Vai onko syyllisiä enemmänkin?

Kun lähtee etsimään vastauksia kysymyksiin on ensimmäiseksi todettava, että Suomi on pieni maa. Maata kyllä riittäisi isommallekin kansalle, mutta ilmastoko estää kasvun. Meitä on vain noin 5 miljoonaa ja kauan oli vain 3-4 miljoonaa.

Kun meitä on niinkin vähän, niin hallintokin voisi olla paljon pienempi, kuin on.  Siinä piilee yksi Suomen pienuuden perusongelmista. Meillä on liikaa johtajia ja jokainen johtaja haluaisi johtaa jotakuta. Siksi on perustettu toinen toistaan tarpeettomia virastoja, osastoja, elimiä, ja luoja ties mitä, että kaikille johtajille riittäisi muka töitä. Ne työt ovat todellisuudessa sitä, että hallinnon pöydillä siirrellään papereita kiihtyvällä tahdilla toisille pöydille ja tällä tavoin koneisto työllistää itse itsensä.

Kun johtajia on liikaa ovat he keksineet työllistää itsensä luomalla maahamme hyväveli verkoston, jonka kokouksiin, lounaisiin, saunailtoihin, Lapin hiihtolomiin ja ryyppäjäisiin kuluu mukavasti aikaa.

Todellisuudessa Suomessa on kaksi eri hallintoa. On se demokraattinen hallinto ja sitten se epädemokraattinen hyvä veli hallinto. Ei ole vaikeata arvata, kumpi hallinto on maalle tärkeämpi. Tietty se hyvä veli hallinto, kun siellä tapaavat kaikki maan rikkaimmat, viisaimmat, ovelimmat ja taitavimmat välistävetäjät. Sitäpaitsi hyvä veli hallinnossa ovat mukana myös monet istuvat ministerit, pääjohtajat ja korkeat virkamiehet. Vähemmästäkin menee puurot ja vellit sekaisin.

Edellä olevaan viitaten ei ole ihme, että Jörn Donner sanoo perkele. Me tavalliset pulliaiset olemme jo pitkään kiroilleet tätä meininkiä Suomessa. Kansa on vihaista ja purkaa kiukkuaan vihakirjoituksiin. Se ei ole lainkaan ihmeellistä, kun vähänkin seuraa meidän eliittimme kähmintää, puliveivausta ja valehtelua.

Suomi ei enään ole Suomi. Siitä on tullut sarvikuonojen maa, jossa eliitti kähmii ja tavallinen kansa kärsii, kun pitää säästää, että rikkaille riittäisi jaettavaa.

Jos ei olisi vihaa, ei olisi myöskään vihapuheita. Nyt halutaan suitsia vihapuheet, mutta pitäisi puuttua syihin, jotka synnyttävät vihapuheita.

Maassamme noudatettu maahanmuuttopolitiikka on yksi merkittävä syy, joka tekee monet suomalaiset vihaisiksi. Miksi?

Siksi, että ensinnäkin maahanmuuttoasioita on hoidettu huonosti ja taitamattomasti. Maahanmuutosta on kansa pidetty pimennossa. Esimerkiksi maahanmuuton kustannuksista ei ole saanut luotettavia tietoja. Kun tietää vähemmän, luulee enemmän.

Miksi ei Suomen maahanmuuttoviranomaiset ole neuvotellut maahanmuuttajien lähtömaiden kanssa palautussopimuksia? Nyt meillä on riesana tuhansia paperittomia maahanmuuttajia, joita ei voi palauttaa minnekään. Vähempikin tekee kansalaiset vihaisiksi ja kirjoittamaan vihapuheita.

Enemmän avoimmuutta maahanmuuttoasioihin ja asiallisia perusteluja siitä miksi on tehty siten, kuin on tehty voisi olla se, joka vähentäisi vihapuheita. Myös tehdyt virheet pitäisi tunnustaa, sillä niitä on tehty luvattoman paljon.

On helppo kulkea sormi pystyssä tuomitsemassa vihapuheet, kun pitäisi puuttua niihin syihin, jotka saavat suomalaiset vihaisiksi.

Kansalaisilla on vähän keinoja, joilla voi taistella vääryyttä vastaan. Somessa kirjoittelu on yksi niistä keinoista. Jos joku kuvittelee, että vihakirjoittelu loppuu, kun rajoitetaan sananvapautta, niin erehtyy pahan kerran. Sitten keksitään vielä ikävämpiä tapoja osoittaa mieltään. Esimerkkejä on maailmalla runsaasti.