Ylen suuri suuri seksuaalihäirintäkeskustelu oli karmaisevaa kuultavaa ja vähän katsottavaakin.
Maailman sivu on seksuaalisesti häiritty naisia ja vähän miehiäkin (on omakohtaista kokemusta) ja siten on toteutettu Ison Kirjan käskyä täyttää tämä maa.
Luoja on luonut ihmisenkin ja varustanut hänet sukupuolivietillä. Nyt on tultu ihmiskunnan kehityksessä vaiheeseen, jossa sukupuolivietti täytyy panna naftaliiniin. Miten sitten ihmiskunta jatkuu, kun enää ei saa katsoa ainakaan sillä silmällä, koskettaminen on täysin kiellettyä ja vonkaaminen on vanhanaikaista. Tällaisia ajatuksia herätti Ylen suuri seksuaalihäirintäkeskustelu.
Tosin rajanveto oli tosi vaikeaa. Ja miksei olisi, kun meitä inehmoja on niin moneksi.
Kun meikä oli nuori ja siitä on jo aika kaukan, niin kyllä me pussattiin tyttöjä ja monet oli iloisia ja nauttivat siitä. Tosin aina oli joukossa joku nirppanokka, joka ei joko tykännyt tai sitten äiti oli kieltänyt pussailemasta poikia. Ei silloin kukaan tiennyt mitään seksuaalisesta häirinnästä, kun pääsääntöisesti oli kivaa.
Niin sitten löytyi se kumppanikin, jonka kanssa elettiin yhdessä melkein 50 vuotta, kunnes enkeli tuli ja vei kumppanin. Lapsiakin siunaantui ja lastenlapsia samalla menetelmällä, kuin Aatamilla ja Eevalla.
Joskus vaikuttaa siltä, että kun meillä esim. Suomessa on perustarpeet tyydytetty joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, nii pitää keksiä kaikenlaista jonnin joutavaa.
Jos joku tulee kaltoin kohdelluksi, niin sitä varten on lait ja asetukset. Ei siitä tarvitsisi nostaa valtavaa älämölöä, kuten Yle eilen teki.