Tekijä: Väinö Okaruusu

Maikkari oli jostain löytänyt, ehkä taxijonosta naishenkilön, joka on tarpeksi rääväsuinen haastattelemaan presidenttiehdokas Huhtasaarta. Jo etukäteen oli selvää, että maikkarin tarkoituksena oli mollata ja väheksyä Huhtasaarta kaikin tavoin.

Kysymksessä ei oikeastaan ollut sivistyneiden ihmisten haastattelu, vaan pikemminmkin kolmannen asteen kuulustelu. Koko ohjelma oli surkeimmasta päästä ja syynä oli maikkarin omat toimittajat.

Mitä mieltä on järjestää tällaisia haatatteluja, kun haastattelijoiden tai kuulustelijoiden asenteet on niin kielteisiä haatateltavaa kohtaan, kun oli.

Maikkari sai juuri 3 miljoonaa euroa tukea Sipilän hallitukselta. Oliko tämäkin haastattelu kiitollisuuden osoitus hallitukselle hyvästä lahjasta. Huhtasaarihan on täysin eri linjoilla mm. Suomen EU-politiikasta, kuin Sipilän hallitus.

Sauli Niinistö on vaalien jälkeen edelleen presidentti. Näin on herrojen kabineteissa päätetty ja valtamedia on hoitanut homman.

Ei kannata äänestää vaaleissa, sillä koko vaalirumba on vain kansanhuvia.

Kun Ylelle annettiin demarien ollessa hallituksessa oikeus pakkoverottaa kansalaisia, se takasi Ylelle ruhtinallisen rahoituksen. Nyt on Ylen vuoro osoittaa kiitollisuuttaan hallitukselle, puolueille ja poliitikoille tukemalla mm. istuvaa hallitusta ja muuta valtakoneistoa. Ja se näkyy ja kuuluu.

Esim. Ylen vaalitentit on siten käsikirjoitettu Ylessä, että suosikkeja, kuten Niinistöä nostetaan ja toisinajattelijoita sorsitaan jopa alatyylisillä revolverihastatteluilla. Ylen tasapuolisuus on loistanut poissaolollaan vaalitenteistä.

Suomen kansaa pidetään poliittisesti tyhmänä ja osin se on totta. Mutta yhä useampi on alkanut valistua ja kyseenalaistaa vallitseva tilanne. Demokratia on vain muisto menneiltä ajoilta. Sananvapauttakin yritetään rajoittaa. Kun ei voida sivuuttaa perustuslakia, joka takaa sananvapauden, keksitään kaikenlaista, kuten vihapuhe. Vetomalla vihapuheeseen saadaan aikaan kansalaisissa itsensuurimentaliteetti.

Itsenäisestä Suomesta elämöivät nekin, jotka samanaikaisesti ovat viemässä Suomea EU:n liittovaltioon Brysselin byrokraattien armoile. Kansaa kusetetaan kaikin tavoin.

Milloin kansa herää todella puolustamaan omaa synnyin -ja kotimaataan Suomea?

On kulunut sata vuotta siitä, kun Suomessa ajauduttiin sodista pahimpiin, nimittäin kanslaisotaan. Haavat ovat suurimmalta osiltaan arpeutuneet, mutta vielä on vuotaviakin haavoja Suomessa. Nyt kun siitä onnettomasta sodasta on kulunut sata vuotta, on asia noussut keskusteluun mediassa ja kodeissa.

Eräs tilasto kertoo karua kieltä kansalaissodan raakuudesta. Valkoinen ja punaine terrori pääsivät valloilleen. Katkeruus, kauna ja viha ajoivat suomalaisia tekemään tekoja, joista on vaikeata puhua vielä tänään.

Mutta tilastot kertovat totuuden. Kansalaissodassa kuoli kaikkiaan n. 38.000 suomalaista. Heistä 75 % oli punaisia ja 25 % valkoisia.

Punaisen terrorin uhrina tapettiin 1.424 valkoista ja valkoisen terrorin uhrina tapettiin 11.652 punaista. Tilastotiedot Wikistä.

Kuten tilastoista voidaan nähdä, oli valkoinen terrori monin kertaisesti pahempi, kuin punainen terrori, joskin kummallakin puolella viha sai vallan.

Kansalaissodasta ei vielä kaikkea ole selvitetty. Esim. se, että valkoinen terrori riehui vielä sotatoimien päätyttyä 1920-luvullekin. Valitettavasti on niin, että voittajat kirjoittavat historian.

USA:n presidentti käytti ilmaisua ”shithole- maat” maista, joista USA ei halua maahanmuuttajia USA:han. Shithole-maita ovat  mm. Afrikan maat.

Olipa aika rumasti ja loukkaavasti sanottu. Trump näköjään osaa ja haluaa ärsyttää. Nyt on monet Afrikan maat vaatineet Trumpilta anteeksipyyntöä lausunnostaan.

Milloinkahan Sipilän hallitus alkaa käyttää samanlaisia ilmaisuja? Esim. työttömien sanktiomallin voisi ristiä uudelleen vaikkapa persläpimalliksi. Niin pontevasti työministeri Lindström (ent. persu, nykyinen loikkariministeri) ajaa sanktiomallia, että joskus vaikuttaa siltä, että kaikki työttömät ovat vain pummeja, jotka elävät muiden siivellä.

Nyt odotetaan mielenkiinnolla, mitä ja ketä Trump seuraavaksi loukkaa verisesti? Ja mitä uudissanoja Lindström löytää käyttöönsä, joilla saisi Suomen kansan puolelleen työttömien rankaisemisessa. Suomen kansa kun on oikeudenmukainen ja ei hyväky alkuunkaan Lindströmin pyrkimyksiä.

 

 

Eduskunnan puhemiehenä on toiminut Persujen puoluehajaannuksesta alkaen lilliputtipuolueen kansanedusta. Aluksi loikkarijoukkiolla ei ollut mitään puoluetta

Mutta vähitellen he ovat nyt saaneet oikean puolueen. Sen kannatus on ollut viime gallupeissa 2 prosentin tietämissä, mutta siitä huolimatta heidän riveistä on nykyinen puhemies. Erittäin outo tilanne.

Mutta nyt kun eduskunta kokoontuu uusille valtiopäiville valitaan uusi puhemies. Yleensä puhemiehen virka lankeaa eduskunnan toiseksi suurimmalle puolueelle ja Kokoomus on nyt toiseksi suurin, kun Persut hajosi vaikka Soini lupasi, että hän ei loikkaa. Soini on niin monesti pettänyt lupauksensa, että kuka niitä muistaa.

 

Pitkään uumoiltiin, että Ilkka Kanerva olisi itseoikeutettu puhemieheksi. Hän on niin pitkään jo ollut kansanedustajana, että puhemiehen virka kruunaisi hänen parlamentaarikon pitkän uran. Mutta nyt on tullut peliin mukaan muitakin kokoomuslaisia ja Kanervan valinta ei enään näytäkään varmalta. Nimittäin Kokoomuksen puheenjohtajalla lienee viimeinen sana sanottavana ja hän ei ole vielä sanonut mitään tästä asiasta. Kulisseissa kiehuu mielenkiintoinen keitos.

Jos veikkaisi, kenestä tulee uusi puhemies Eduskuntaan, niin se on Arto Satonen, sillä hän on jo nyt varapuhemies, joten kokemusta on.

Puhemiehen virka kiinnostaa myös siksi, että puhemiehellä on tosi hyvä palkka. Riitta Uosukainen sai aikaan sen puhemieskausillaan, että puhemiehen palkkaa nostettiin tosi reippaasti ja se näkyy myös sitten suurempana eläkkenä. Oma suu on aina lähempänä, kuin kontin suu.

Ylen presidenttiehdokkaiden tentit aloitettiin Paavo Väyrysellä. Haastattelijaksi valittu toimittaja oli ammattitaidoton moukka, jonka ainoa tarkoitus oli saattaa Väyrynen huonoon valoon kansalaisten silmissä. Onneksi Väyrynen on niin kokenut vanha tekijä, että hän jäänyt tuleen makaamaan, vaan piti  hyvin puolensa.

Toisena presidenttiehdokkana marssitettiin ruudun eteen Laura Huhtasaari. Naistoimittaja, joka oli valittu hiillostamaan Lauraa oli silmin nähden alusta alkaen vihamielinen. Hän esitti mielikuvituksellisia hypoteeseja Suomeen kohdistuvista uhista ja vaati niihin Lauralta ratkaisuehdotuksia. Ikään kuin tuleva mahdollinen prresidentti kertoisi julkisuudessa etukäteen, miten hän aikoo toimia. Toimittajalla täytyy olla kanan aivot, kun esittääkin moisia. Toimittaja oli saanut tehtäväksi esimiehiltään saattaa Huhtasaari mahdollisimman huonoon valoon, koska hän on Suomen EU-politiikasta toisinajattelija ja erittäin hyvä esiintyjä, jolla on  lavasäteilyä ja karismaa.

Kolmantena ehdokkaana oli RKP:n ehdokas. Hän sai jo paljon pehmeämmän ja asiallisemman kohtelun, kuin Väyrynen ja Huhtasaari. Haastattelijat oli vaihdettu ammattilaisiin ja jälki näkyi.

Mielenkiinnolla odotetaan istuvan presidentin Sauli Niinistön  haastattelua. Onko Ylen ajankohtaistoimituksella kanttia panna haastattelijaksi toimittaja, joka panee Niinistön yhtä ahtaalle, kuin Väyrynen ja Huhtasaari pantiin.

Kaiken kaikkiaan on selviö, että Yle aikoo vaikuttaa vaalien lopputulkseen. Yle tukee Sipilän hallitusta ja Yle osoittaa kiitollisuuttaan hallitukselle Yle pakkoverosta. Kaikki, jotka ovat eri linjoilla Suomessa noudatetusta poliitiikasta yritetään painaa maan rakoon.

Sanktiomalli on matkittu Tanskasta, mutta ei kokonaan, vaan osittain ainoastaan. Suomessa on liian vähän resurssoitu työvoimatoimistoja, jotta Tanskan malli voisi toteutua kokonaan. Tanskassa on vain 12 työtöntä yhdellä työvoimavirkailijalla, kun Suomessa on yli 160 työtöntä yhdellä virkailijalla.

Tanskassa siis työvoimavirkailija pystyy paneutumaan jokaisen työttömän asioihin ia auttamaan  häntä työpaikan löytämisessä eri tavalla, kuin Suomessa. Suomessa ongelma ei ole työttömien pasiivisuus, vaan hallituksen passiivisuus. Hallituksen täytyisi lisätä huomattavasti työvoimahallinnon resursseja eli virkailijoita, jos se haluaa saada työttömät töihin.

Sitten on vielä se kohtaantumisongelma. Kun työpaikat ovat muualla, kuin työttömät. Kuka kustantaa muuton työn perässä, kun työtömillä tuskin on varaa muuttokustannuksiin ja uuden asunnon hankintaan.

Hallituksen esitys sanktiomallille on torso. Siinä ei ole humioitu läheskään kaikkia asiaan vaikuttavia asioita. Ei voida puhua Tanskan mallista, vaan Sipilän hallituksen mallista, joka on per C:stä.

Tänään saimme lukea IS:stä, että SAK:n jäsenmäärä on huomattavasti pienempi, kuin annetaan ymmärtää kotimaassa. Jäseniksi on ilmoitettu haamuja. Jäsenet ovat tulleet kriittisiksi omia pomoja kohtaan ja syykin on selvä. Samalla kun jäsenille tarjotaan palkkaneuvotteluissa nollalinjaa pomojen palkkoja on nostettu kymmenillä prosenteille.

Ammattiyhdistysliikkelle on käymässä samoin, kuin Englannin amiraliteetille Parkinsonin mukaan. Rakennetaan mahtavia palatseja, palkataan väkeä niin, että päät kolisevat, kun toimitsijat ja erlaiset politrukit törmäilevät palatsien käytävillä. Kaikki näyttää ulkopuolelta hienolta, suurelta ja kauniilta, mutta koko rakennelma mätänee sisältäpäin.

Tuorein esimerkki on hallituksen kaavailema laki, jolla työttömiä aletaan rankaisemaan työttömyydestä. Mitä tekee SAK? Käytännössä ei mitään muuta, kuin paheksuu asiaa. Ennen vanhaan olisi SAK jo järjestänyt ainakin yhden toimintapäivän ikään, kuin malliksi yleislakosta.

SAK on aikansa elänyt ja nyt näyttää vahvasti siltä, että sen aika on tullut. Työehdoista neuvotellaan pian jo työpaikoilla. Mihin SAK:ta silloin tarvitan. Ei duunareiden kannata maksaa suuria jäsenmaksuja ja elättää kalliita pomoja ja suuria määriä toimitsijoita, joilla ei ole enään mitään tekemistä.

Digitalisointi edistyy ja kaikki tieto ja yhteydenpito siirtyy yhä enemmän verkkoon.

Lähi vuosikymmeninä tulee muutos olemaan valtava ja paljon suurempi, kuin aikanaan oli microsirun keksintö. Samalla vanhat rakenteet tulevat sortumaan, SAK yksi heistä.

Suomessa ei enään toimi kansanvalta eli demokratia sen sanan syvimmässä merkityksessä. Valta on yhä enemän siirtynyt puolueiden  -ja talouselämän eliitille.

Esim. lähiaikoina pidettävien presidentinvaalien lopputulos on jo selvillä. Valtamedia ja talouseliitti ovat pitäneet siitä huolen, että Niinistö valitaan jo ensimmäisellä kierroksella. Valtamedia toitottaa päivästä toiseen, että Niinistön valinta on jo selvä. Siinä toitottamisessa on kyse lähes aivopesusta. Talouseliitti eli rikkaat ovat taas pitäneet huolen siitä, että Niinistö on saanut muhkean vaalibudjetin, jolla valinta on varmistettu.

Eduskuntavaaleissa kansalaiset äänestävät ehdokkaita eduskuntaan. Mutta kuka asettaa ehdokkaat? Puolueet asettavat ehdokkaat. Ehdokkaaksi pääsee nykyään, ainakin suuriin puolueisiin vain, jos allekirjoitat sitoumuksen, jossa sitoudut aina kansanedustajana noudattamaan puolueen äänestysohjeita. Näin varmistetaan puolekuri eduskunnan päätöksenteossa. Asiallisesti kansanedustajat eivät ole kansan edustajia, vaan puolueiden edustajia.

Miten tähän on tultu. Tähän tultiin, kun suuret puolueet jyräsivät läpi nykyisen perustuslain, jossa presidentin valtaoikeudet riisuttiin presidentiltä. Aiemmin presidentti nimitti hallitusksen muodostajan keskusteltuaan puolueiden kanssa. Nyt hallituksen muodostaja on aina suurimman puolueen puheenjohtaja ja presidntti seuraa vain sivusta.

Vielä kornimpaa on hallituksen ero kesken vaalikautta. Vain pääministeri voi tehdä ehdotukseen hallituksen erosta. Siis pääministeri ikään kuin valvoo itseään. Voiko enää olla selvempää osoitusta miten valta on siirtynyt puolue-eliitille.

Enään ei ole mitään syytä kansalaisten äänestää, sillä kansaa käytetään  vain jotta voidaan sanoa, että Suomi on demokraattinen maa. Tosiasiat puhuvat toista. Yhä useampi kansalainen on  jo oivaltanut nämä asiat ja siksi puolueissa ollaan nyt huolissaan äänestysaktiivisuudesta. Nyt onkin mm. valtamediassa alkanut kampanja sen puolesta, että saataisiin kansa vaaliuurnille. Mutta turhaan, jos kansalaiset ymmärtäisivät, että heitä käytetään vain hyväksi, mutta vaalien jälkeen  unohdetaan.

Ainoa tapa palata takaisin Suomessa todelliseen demokratiaan on palauttaa presidentille ne valtaoikeudet, jotka nykyisessä perustuslaissa presidentiltä poistettiin. Asiallisesti nykyisen perustuslain mukaan pääministerillä on enemmän valtaa Suomessa, kuin presidentillä. Niinhän ei saisi olla.

Suuret puolueet kaappasivat vallan, siksi meillä vallitsee nyt puoluediktatuuri.

Otsikossa käytetty ilmaus on osittain Turun murretta, koska se mielestäni sopi tähän paikkaan, kuin nenä päähän.

Kysymyksessä on Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

Macron on naimisissa itseään huomattavasti  vanhemman entisen opettajansa kanssa. Kotona siis Emmanuelilla on hyvä sparraaja siitä, miten pärjätä itseään vanhempien naisten seurassa.

Nyt kun EU etsii tietään minne kulkea tulevaisuudessa on paljon puhuttu siitä, että Ranska ja Saksa näyttävän tien.

Kuten tunnettua Saksaa johtaa edelleen jo ties monettako kautta rautaisella otteella Macronia huomattavasti vanhempi nainen Angela Merkel. Emmanuelilla on kotona hankittua kokemusta itseään vanhemman naisen narraamisessa. Kun Merkelkin on vain ihminen ja nainen, miksi ei hänkin saattaisi langeta loveen ja ihastua Macronin viehätysvoimaan.

Jos Macron ymmärtää taitavasti käyttää viehätysvoimaansa Merkeliin, voi olla mahdollista, että Macron määrittelee yksin EU:n tulevaisuuden päämäärät.

Mitä siitä tuumisivat kaikki muut EU-maat, Suomi mukaan lukien. Tunnettua on, että Macron menisi aika pitkälle kohti liittovaltiota, kun hän mm. esittää, että EU-maiden budjettitaloudet yhdistettäisiin ja EU:lle nimitettäisiin yhteinen valtiovarainministeri.

Tuhannen taalan kysymys on saako Macron Saksan ehdotustensa taakse? Eli saako Macron Merkelin puolelleen?

Erilaisia vaihtoehtoja on esitetty EU:n tulevaisuudesta. Yksi varteenotettava ajatus on, että osa EU-maista ne, jotka kannattavat liittovaltiokehitystä muodostavat sellaisen ja ne muut jotka eivät halua esim. budjettitalouksien yhdistämistä jäisivät ulkokehälle, jossa vaikuttamismahdollisuudet ilman muuta kapenevat.

Tähän mennessä kuultujen päämiesten lausuntojen perusteella Suomi jäisi ulkokehälle.