Me monisairaat olemme huolissamme sitä miten meidän käy Sipilän soten mullistaessa Suomen sairaanhoidon.

Nykyinen julkinen terveydenhuolto on mainettaan paljon parempi. Sen voi todistaa monet monisairaat, jotka ovat joutuneet paljon käyttämään julkisen puolen palveluja. Suurin epäkohta on julkisella puolella se, että siellä on liian vähän lääkäreitä ja sairaanhoitajia, josta johtuu pitkät jonot lääkäriin. Asia olisi helposti korjattavissa jos tahtoa on päättäjillä.

Paljon on puhuttu siitä, että nykyjärjestelmä on kallis. Siihen on mahdollista puuttua käyttämällä aivan yksinkertaisia keinoja, kuten tiukkaa seurantaa kuluihin ja parempaa johtamista, joka osaa ottaa löysät pois organisaatiosta. Eli kysymyksessä on paljolti johtamistaito ja kyky saada ihmiset ns. mukaansa. Tarvitaan siis sekä hyvää asioiden johtamista, mutta myös hyvää ihmisten johtamista. Monasti on terveyshuollon yksiköissä johtajina lääkäreitä. Mutta onko lääkäri aina myös hyvä johtaja?

Katselin ja ennen muuta kuuntelin äsken päättynyttä A-talk keskustelua Itä-Euroopan maiden niskottelusta EU:ta kohtaan.

Siinä keskustelussa tuli esiin monia asioita, jotka saa karvat nousemaan pystyyn täällä Suomessakin.

Kun Suomi aikanaan liittyi EU:hun, puhuttiin paljon siitä, että EU on itsenäisten valtioiden liitto, joka auttaa jäsenmaita monilla tavoilla. Melko pian kuitenkin EU:n komissio, jota ei valita v aaleilla alkoi otta itselleen valtaa, suurten jäsenmaiden suosiollisella myötävaikutuksella. Näin suuret jäsenmaat, kuten Saksa ja Ranska ovat paljon vartijoina EU:ssa ja se näkyy ja kuuluu.

Suuret jäsenmaat toimivat komission taustapiruina ja kun he ovat suuria nettomaksajia myös näin valvovat miten EU:n keräämiä maksuja jaetaan eri maille.

Suomihan oli alkuunsa nettosaaja eli sai hieman enemmän EU:lta mitä itse maksoi. Mutta nyt useita vuosia Suomikin on ollut nettomaksaja.

Itä-Euroopan maat mm. Unkari ja Puola ovat saaneet viime vuosina miljardeja euroja erilaisia tukia. Siitä huolimatta he pullikoivat jatkuvasti EU:ta vastaan erikoisesti maahanmuuttoasioissa. Ilman mitään sankiota.

Suomi on aina ollut ns. mallioppilas, mutta siitä huolimata emme saaneet edes keäajasta luopumisesta EU:n hyväksyntää.

EU-kriittisyys lisääntyy kaiken aikaa Euroopassa, vaikka EU ja EU-myönteiset piirit yrittävät leimata kriittiset ”rasisteiksi” ja milloin miksikin esim. populisteiksi.

EU ei ole kansojen EU, se on vain suurpääoman luomus omia tarkoitusperiä varten. EU:n syntysanat on lausuttu jo 1950-luvulla, kun Bilderberg -salaseura perustettiin. Lopullisena tavoitteena oli Euroopan Yhdysvallat, kuten Kansainliitolla jo 1930-luvun lopulla.

Bilderbeg-salaseuran, jonka jäseninä ovat USA:n ja Euroopan raharikkaat ja monikansalliset suuryhtiöt, lopullisena tavoitteena oli saada aikaan mailmassa uusi järjetys, jossa valta olisi rikkailla. Tätä ei ole koskaan kiistetty. Mutta matkalla on tullut yllättäviä mutkia, kuten kansainvaellukset Afrikasta Eurooppaan, joka on yllättänyt jopa EU:n ja sen komission, siitä päätellen, että massamaahanmuuttoaa on hoidettu EU:ssa amatöörimäisesti.

Jos EU ei pysty uudistumaan siten, että jäsenmaille annetaa enemmän päätösvaltaa  mm. taloudellisissa asioissa, niin EU- kriittisyys vain kasvaa ja voi johtaa muihinkin eroihin EU:sta, kuin Englannin eroon.

Miksi esim. Suomi kierrättää maataloustukia Brysselin kautta takaisin Suomeen. Onhan meillä paljon kokemusta maataloustukien maksamisesta maataloudelle sotien jälkeen. Kun rahat kiertävät Brysselin kautta tarvitaan vain lisää byrokratiaa, byrokraatteja ja korruptiota

Mikään liitto ei ole ikuinen. Niin kaatui Neuvostoliittokin ja Kansainliitto, joka oli EU:n edeltäjä 1920 -ja 1930-luvuilla. Myös EU tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, kunhan korruptio ja kaiken maailman valtapelit ovat tulleet tiensä päähän.

Paljon etukäteen mainostettu kehysriihi on nyt takanapäin. Hallitus pullistelee ja kehuu itseään estottomasti, kun kukaan muu ei kehu. Mutta itsekehu haisee.

Kehysriihen tuloksia voi luonehtia vain kosmetiikaksi. Vähä huulipunaa sinne ja puuteria tänne sekä silmäripsiväriä silmiin. Pieniä on silakat joulukaloiksi. Köyhät unohdettiin, työttömien työmyyskorvausten leikkaamiset jatkuvat ja irtisanomissuojaa heikennettiin.

Kehysriihi oli, kuten ennakkoon uumoiltiin, valmistelua ensi vuoden budjettiin, joka on Sipilän hallituksen viimeinen budjetti ja näin ollen ns. vaalibudjetti.

Nyt jaettiin vain murusia, mutta vaalibudjetissa sitten täytyy jo olla tosi vaalitäkyjä.

 

Nyt on lanseerattu soteen uusi ilmiö kapitaatio.

HALLITUS EI AIO PUUTTUA KÖYHYYTEEN – INDEKSIJÄÄDYTYSTEN PURKAMISELLE TÄYSTYRMÄYS SIPILÄLTÄ JA ORPOLTA

Tässä on kaksi iloista vekkulia, jotka kyykyttää köyhiä, mutta palkitsee rikkaita. Yritystukia ei saanut leikata, mutta köyhien indeksijäädytys jäädyttää köyhien ja meidän muidenkin sydämet hallitukselle. Vaaleissa ta vataan.

Suunnitellaanko siinä uusia lehmäkauppoja?

Sipilä väittää, että sotea -ja maakuntauudistusta on yritetty saada aikaan jo 10 vuotta. Viimeksi hän esitti väitteensä väitellessään Jan Vapaavuoren kanssa aiheesta.

Se on suuri valhe. Nyt eduskunnassa oleva asiakokonaisuus on verrattain uusi, ei 10 vuotta vanha. Vasta tämän Sipilän hallituksen aikana tehtiin lehmäkauppa, jossa maakuntauudistus ja soten valinnanvapaus koplattiin yhteen siten, että kun Kepu saa maakuntauudistuksen, niin Kokoomus saa valinnanpauden. Tällaista koplausta ei ole ennen ollut sotesuunnitelmissa.

Valehtelu ei muuten ole uutta, kun puhutaan Kepu/Maalaisliitosta. ”Kepu pettää aina”, on kaikille tuttu slogan, joka pitää paikkansa.

Verovaroista maksetaan yritystukia yli 4 miljardia euroa vuosittain. Se on iso summa rahaa. Yritystukia saavat yritykset maksavat myös osakkailleen muhkeita osinkoja. Voidaan siis sanoa, että verovaroista kustannetaan osingot, jotka pääsääntöisesti menevät rikkaille.

Suurimmat tuen saajat olivat vuonna 2016 seuraaavat yritykset:

Tuulivoima saa paljon tukea verovaroista. Tuulivoima on Kepun erityissuojelussa. Mutta miksi Virolaisten omistama Tallink saa niin paljon tukea Suomen veronmaksajilta?

Yritystuet eivät ole hallituksen leikkauslistalla, miksi? Kaikesta muusta on leikattu ja aivan erityisesti huonompiosaisten tulonsiirroista.

Viime viikolla päätti työnsä jälleen yksi työryhmä, jonka piti saada aikaan yritystukiin jotain rotia. Mutta tuloksena oli pannukakku ja paljon kokouspalkkioita ryhmän jäsenille. Hupaisaa suorastaan oli, kun työryhmässä oli mukan yritystukia saavien suurimpien yritysten omat lobbarit.

Taitaa olla silviisii tämä yritystukiasia, että poliittikoilla ja puoleilla on intressi säilyttää yritystuet ainakin nykyisellä tasolla OMAN EDUN VUOKSI. Istuuhan monessa yritystukea saavassa yrityksen hallinnossa myös poliitikoita. Mikä osuus on sillä, että vaalitukea heruu puolueille ja yksittäisille ehdokkaille myös yritystuke saavilta yrityksiltä?

Kaiken kaikkiaan tässä yritystukiasiassa näkyy selvästi hyväveli verkostojen jälki eli korruptio.

Hallitus kokoontuu ensi tiistaina ”kehysriiheen” päättämään kelle rahaa verovaroista annetaan ja kelle ei.  Siitä palaverista on riittänyt paljon puhetta, kun oppositio vaaatii korjaamaan hallituksen tekemät leikkaukset, jotka ovat iskeneet pahoin kaikkein vähäosaisimpiin. Köyhyydessä elää Suomessa jo yli satatuhatta lasta. Hallitus taas torjuu kaikki opposition vaatimukset ja haluaa vain maksaa valtion velkaa pois. Siis kansalaiset jäävät valtion varjoon hallituksen arvolistalla. Mitäs kansasta, kunhan Kokoomus saa maksa velkoja.

On kansalaisen vaikea ymmärtää tällaisia ”kehysriihiä” , kun hallituksella on käytettävissä mammutimainen organisaatio virkamiehiä, jotka tekevät päivätyönään rahanjakosuunmnitelmia. ”Kehysriihet  ja muut vastaavat hallituksen palaverit ovat vain hallituksen profiilin nostotilaisuuksia, joilla halutaan osoittaa kansalaisille, että hallitus sentään tekee jotain.

Ensi keväänä on vaalit, jos ei sitä ennen hallitus kaadu, joka olisi toivottavaa. Hallituksilla on tapana aina tehdä viimeisestä vuosibudjetista ns. vaalibudjetin. Siinä vaalibudjetissa sitten annetaan taas murusia sinne tänne, joilla kalastetaan ääniä vaaleissa. Taitaa olla tämä ”kehysriihi” sen vaalibudjetin esivalmistelua.

Kuten tunnettua toimii Paavo Lipponen venäläisen Nordstream 2:sen kaasuputkihankkeen konsulttina ja lobbarina Suomessa.

Nyt on Suomen tasavallan hallitus antanut luvan Nordstream 2:sen kaasuputken käyttää Suomen talousvyöhykettä.  Lupa myönnettiin sillä perusteella, että Venäjän kaasuputkea V enäjältä Keski-Eurooppaan Itämeren kautta pidetään TALOUDELISENA HANKKEENA .  Ruotsi ja Tanska taas pitävät kaasuputkea POLIITTISENA HANKKEENA.

Lipponen on siis tehnyt urotyön Venäjälle, kun hän on onnistunut vakuuttamaan suomalaiset päättäjät, että hanke on puhtaasti taloudellinen. Siitä hyvästä Lipponen saa hyvät rahapalkkiot, kun hän työskentelee Venäjän hyväksi.

Onko Suomen viranomaiset ja Sipilän hallitus hyväntahtoisia hölmöjä ja jopa naiveja, kun he uskovat , että Putin rakentaisi kallista kaasuputkea pelkästään taloudellisin perustein. Tottakai he ansaitsevat paljon rahaa myydessään kaasua Keski-Eurooppaan, mutta poliittinen motiivi on tärkeämpi, koska sen avulla voi operoida kulloinkin vallitsevissa poliittisissa oloissa haluamallaan tavalla. Esimerikkinä kaasuputki, joka menee Kroatian läpi. Sitä Venäjä on käyttänyt jatkuvasti poliittisena keinona painostaessaa Kroatiaa toimimaan Venäjän haluamalla tavalla.

Nyt odotetaan kuinka korkean kunniamerkin Putin myöntää Lipposelle.

Vanha koti -ja synnyinkaupunkini Helsinki näyttää suuntaa Suomelle. Helsinki on ollut pääkaupunkina jo vuodesta 1812 alkaen. Helsinki, tuttavallisesti Stadi on viime vuosikymmeninä kasvanut reippaasti ja on nykyjään Suomen ylivoimaisesti paras talousveturi koko maalle.

Nyt landepaukut J. Sipilä ja P. Orpo yrittävät nujertaa Stadin ja koko Uusimaan omilla lehmäkaupoillaan. Nyt käydään henkien taistelua ja panokset ovat kovat. Panoksina ovat koko Suomen kansan terveydenhoito ja sosiaalihuolto, kuten vanhustenhoito. Menossa on eräänlainen kansalaissota, jossa ei ainakaan vielä ole käytetty muita aseita, kuin sanan säilää. Toivoa sopinee, että ei käytettäisikään aseita, sillä sadan vuoden takaiset muistot ovat pelottavia ja karmeita.

Lehmänkauppa on kuitenkin Kepulle ja Kokoomukselle muodostunut arvovaltakysymykseksi, josta on vaikea päästä yli.  Mutta päästävä on, sillä Stadin raju kannanotto sotesta ja maakuntauudistuksesta oli niin tyrmääv ä, että sitä ei voi hallituskaan sivuuttaa olankohautuksella.

Mitä sitten, jos Sipilä ja Orpo osoittautuvat niin kovapäisiksi, että he eivät luovu lehmänkaupasta. Jos puhe ei auta ja lyödä ei saa, niin mitä sitten tekee Stadi ja muut isot kaupungit? Uskon, että ”kapinakenraali” Vapaavuori keksii kumppaneineen ratkaisun, joka tyydyttää Stadin päättäjiä.