Tekijä: Tarmo V. Törnroos

Onko Pride se sama liike, joka alkoi homojen liikkeenä. Jos on, niin onko homojen määrä nyt kasvanut räjähdymäisesti, kun puhutaan suurista ihmismääristä.

Vai onko nyt erikoinen juhla homoilla, kun homopuolue pääsi hallitukseen  ja homo peräti ulkoministeriksi ja jääprinsessa sisäministeriksi.

Meitä tolkun ihmisiä on kuitenkin paljon, paljon enemmän, kuin homoja ja heidän tukijoitaan. Tolkun ihminen on sellainen maan hiljainen, joka tekee  työtään, elättää perheensä, ei pidä  mitään meteliä itsestään ja on lain kuuliainen.

Koskahan meidänkin tolkun ihmisten pitäisi ruveta kulkuelemaan ja pitämään meteliä itsestämme, kun meitä sorsitaan jatkuvasti, kun kaiken maailman tinglel tangel ihmiset vievät kaiken huomion.

Kun kohta ei saa enää sanoa tai kirjoittaa mitään raflaavaa sananvapauden rajoissa, esim. kritisoida ministereitä  ja erikoisesti vihreitä naisministereitä huumorinkaan varjolla, niin onko tulevaisuus sitä, että mennään kaduille, pukeudutaan hassusti ja tyhmästi ja huudetaan suoraa huutoa sekä soitetaan rumpuja, kun halutaan olla aktiivisia.

Saa nähdä, kuinka monta jääprinsessaa on Pride-kulkueissa?

Nyt juhannuksena piti huippukokouksen  eli jäsenmaiden päämiesten ja pääministereiden kokoontua valitsemaan EU:lle uusia johtajia. Mm. komission puheenjohtaja on valinkauhassa.

Mutta huippukokous ei  saanut mitään aikaiseksi. Ja syy on se, että Saksan ja Ranskan, kahden EU:n mahtimaan välit ovat viilenneet. Aiemmin Ranskan presidentti ja Saksan liittokansleri olivat, kuin paita ja peppu. Saksa ei ole lämmennyt Ranskan presidentin esityksiin EU:n muuttamiseksi littovaltioksi ja välit ovat alkaneet viilentyä. Aikaa on kulunut jo pari vuotta siitä, kun Ranskan presidentti esitti ehdotuksensa, jossa mm. rahat ja velat pantaisiin yhteiseen kassaan.

Taustalla vaikuttaa Saksan sisäinen poliittinen tilanne, joka sitoo Merkelin käsiä.

Kun EU:n korkein päättävä elin huippukokous ei pysty päätöksentekoon, on se merkki siitä, että EU alkaa näivettyä. Pahinta on, kun EU:n budjetti on jättimäinen, joka kerätään jäsenmaiden veronmaksajilta elää omaa elämäänsä ja muuten koko EU on kuin talviuntaan nukkuva karhu.

Tänään tasan 75 vuotta sitten Suomi menetti Viipurin ryssille. Päivä oli 20.6.1944. Ikuisiksi ajoiksiko? Toivottavasti ei. Toivoa ei ole menetetty. Vielä tulee päivä, jolloin Viipuri on taas yksi Suomen merkittävimpiä kaupunkeja.

Edesmennyt vaimoni oli Viipurin tyttöjä. Hän on varmasti iloinen siellä ”pilven syrjällä”, kun kirjoitin tämän. Viipuri oli hänelle erittäin rakas, kuten kaikille viipurilaisille. Mutta muistot elää ja ilo pintaan, vaikka sydän märkänis.

J.Karjalainen jo kaipasi Halla-ahoa ja epäili, että Jussi olisi kadonnut jonnekin. Mutta ei Jussi ollut missään kadoksissa. hän oli lopettelemassa mepin duunit Brysselissä ja alkaa nyt toimia kansanedustajana Suomen eduskunnassa äänikuninkaana.

Eilen Jussi otti yhten Rinteen kanssa presidentin järjestämässä keskustelutapahtumassa. Aiheena oli  demokratia. Jutun voi katsoa Yle Arenassa, joten en puutu siihen enempää, kuin sen, että Jussi pääsi nyt sanomaan suorat sanat arvovaltaisen joukon läsnäollessa, että yhden suuren kansanryhmän (persujen äänestäjät) ei voi noin vain eristää ja samalla puhua demokratiasta, kuten Rinne tekee. Kysymyksessä on yli puoli miljoonaa suomalaista, jotka täten tulevat eristetyksi tavallaan yhteiskunnasta.

Jussi heitti ilmoille uuden sloganinkin tilaisuudessa.

Halla-aho ihmetteli sitä, että demokraattisten vaalien tuloksia useissa Euroopan maissa pidetään nyt ongelmana.

– Ikään kuin demokratia uhkaisi demokratiaa, Halla-aho sanoi.

 

Niinpä niin. KunVihreiden vastavalitun puheenjohtajan päätavoite on feministinen Suomi, niin minkälainen Suomi silloin on.

Ovatko miehet vain naisten orjia ja  ”siitosoria” vai mitä Ohisalo tavoittelee.

Feminismi on käsitteenä hieman epäselvä, mutta se on selvää, että femismillä tarkoitetaan naisten yhteiskunnallisen aseman parantamista. Ohisalon innosta tavoitella feminististä Suomea saa sen käsityksen, että meillä olisi naisten asema jotenkin huonosti tai peräti sorrettu. Näinhän ei ole.

Suomessa on paljon tolkun naisia, jotka pitävät näitä ”ohisaloja” itsekkäinä ja omahyväisinä.

On tärkeätä muistaa, että naiset ovat naisia ja miehet miehiä ja heillä on pieni ero, eläköön se ero.

Mikä meihin suomalaisiin uroisiin on mennyt, kun olemme vain hiljaa ja kyyristelemme nurkissa, kun naiset jyllää. Enkä tarkoita kaikkia naisia. Suurin osa suomalaisista naisista on tolkun naisia, jotka ymmärtävät, että todellinen tasa-arvo on hyvä asia ja sen eteen kantsii tehdä duunia.

Se, että työnantajat eivät suostu kirveelläkään maksamaan samaa liksaa samasta duunista  naisille ja miehille ei ole meidän tavallisten lihaa syövien heteromiesten päätettävissä. Me olemme tässä asiassa naisten kanssa samassa rintamassa vaatimassa muutosta.

Kyse on verrattain pienestä joukosta äänekkäitä naisia, joita voi hyvin verrata Englannin sufragetteihin viime vuosisadan alkupuolella, kun he herättivät pahennusta koko Lontoossa.

Tämä pienehkö joukko äänekkäitä naisia vaativat enemmän tasa-arvoa eli he haluavat olla tasa-arvoisempia, kuin me muut.

Tänäänhän on monin paikoin naisilla enemmistö. Esim. Rinteen hallituksessa on 11 naista  ja vain 8 miestä. Vihreiden puolue on oma lukunsa. Onkohan siellä enään yhtään miestä, kun naiset ovat jyränneet?

Tasa-arvo on Suomessa hyvällä mallilla ja verrattavissa mihin vaan verrokkimaahan. Olisi jo aika hieman ”Suomen sufragettienkin” rauhoittua ja jättää naiskortti pöytälaatikkoon.

Julkisuudessa täytyy voida kohdella naisia ja miehia samalla tavalla. Sananvapauden sallimissa rajoissa. Mitä tärkeämpi virka tai luottamustehtävä, niin sama kohtelu naisille ja miehille.

”Täällä on niin helkutin vihreää” sanoi muuan Hesalaismies, joka meni Suomen maaseudulle kesälomailemaan, kun vaimo soitti ja kysyi kuulumisia.

Näin se on. Kesällä Suomi on vihreä. Talvella Suomi on valkoinen paitsi sitä pientä plänttiä, joka koostuu Vihreiden naisvaltaisesta puolueesta. Mutta se vihreä pläntti pitää kovaa melua itsestään ja etupäässä moittii muita siitä, kun muut moittivat heitä.

Tällainen tavallinen rahvaan edustaja tulee kysyneeksi, onko nämät vihreet naiset kuinkakin hyvin perillä vihreytensä syistä. Miksi he ovat vihreitä? Vain onko vain niin, että kyseessä on joukko naisia, joiden itsetehostustarve ja pätemisen tarve on niin suuri, että se panee pitämään meteliä asiasta, joka on ollut koko maailman tiedossa jo kauan ennen Emma Karin syntymääkin eli ilmaston lämpeneminen.

Suomen vihreet naiset kuvittelevat, että he yksin voivat hoitaa maailman ilmasto-ongelmat päätellen siitä, kuinka äänekkäitä he ovat.

Sitten, kun joku rohkenee kritisoida heitä, he pillastuvat ja osoittavat olevansa tosi herkkähipiäisiä.

On nimittäin syytä todeta, että politiikassa pitää ottaa vastaan myös kritiikkiä. Jos ei pysty, niin uhriutuu ja tekee itsensä lähinnä naurettavaksi.

 

Nyt on puhua mäiskitty eduskunnassa jo pari päivää, kun on käsitelty Rinteen jallitushallituksen ohjelmatekelettä.

Hallituspuolueiden kansanedustajat tietty kehua retostelee ohjelmaa, liekö kaikki edes lukeneet koko monisatasivuista tekelettä.

Oppositin kansanedustajat taas ovat haukkua räksöttäneet ja aivan aiheellisesti Rinteen unelmahötöksi kutsuttua ohjelmaa.

Hyvin monesta suusta on kuultu eduskunnassa Rinteen ohjelman olevan hiekalle rakennettu ja rakentuvan toiveille ja odotuksille työllisyyden paranmisesta, jolla sitten maksetaan ne lukuisat lupaukset sinne sun tänne.

Nyt on vain  niin, että asiantuntijat ennustavat jo matalasuhdannetta ja se merkitsee, että työttömyys voi lisääntyä.

Kuinkas sitten suu pannaan hallituksessa. On olemassa kaikkien hallitusten vakiotemppu, kun hätä on käsissä. Se on kolmen  kohdan temppu. Korotetaan alkoholin, tupakan ja polttonesteiden veroja.

Rinteen jallitushallituksesta voi täten tulla verojen korottajahallitus.

Rinteen hallitus kunnostautuu jo alkumetreillä kyseenalaisella tavalla. Ensimmäiseksi korotettiin pääministerin palkkaa. Seuraavaksi alettiin palkkaamaan ministereinen avustajia ja heitä tuleekin nyt paljon.

Kyseessä on SUOJATYÖPAIKAT eduskunnasta pudonneille ja muille politrukeille, jotka ovat uskollisesti palvelleet puoluettaan. Kaikille ei riitä  avustajan palkka, on saatava erityisavustajan status ja korkeampi palkka. On arvioitu, että kun kaikki avustajat ja erityisavustajat tarvitsevat vielä sihteereitä, apulaissihteereitä ja kahvinkeittäjiä, niin hallitus palkkaa kaikkiaan noin 200 sukankuluttajaa, joiden palkat ja muut palkkamenot maksaa kukas muu, kuin veronmaksajat.

Mitä tämä avustajien ja sihteerien armeija sitten tekee palkkansa eteen? Eivät mitään hyödyllistä ja tuottavaa. He ovat käytännössä puolueidensa palveluksessa, mutta kulut menee valtion piikkiin eli veronmaksajat maksaa.

Käytännössä on kyse peitelty puoluetuen korotus, mutta vain hallituspuoluille.

Nyt kun on vauhdilla helteiden saattelemana siirrytty kesään on paikallaan hieman tsiikailla, minkälainen on kesäsuomalainen.

Kesäsuomalainen poikkeaa aika paljon talvisuomalaisesta. Talvella, kun on kylmä ja aina kiire jonnekin suomalainen on jörö, vähäpuheinen ja kuten Jorma Etto runossaan sanoo  ”Suomalainen kysyy, kun ei vastata ja vastaa, kuin ei kysytä”.

Mutta kun kesä koittaa suomalainen muttuu täysin. Hänestä tulee ystävällisempi, rennompi ja mukavampi.

Mikä aiheuttaa tämän muutoksen? Tietty kesäloma vaikuttaa paljon, kun saa tehdä asioita, joista itse pitää, kuten kalastaa, metsästää  ja viettää aikaa perheensä kanssa. Yksi tärkeimmistä ellei tärkein kesäsuomalaisen harrastus  on ikään tai sukupuoleen katsomatta grillaaminen tai suomalaisittain rillaaminen.

Sanotaankin, että suomalaisen kesämiehen  paras vihannes on rillimakkara.

Rillimakkaroita on joka lähtöön. Kun katsoo kauppojen makkarahyllyjä, niin valinnan varaa on. Mikä on Suomessa myydyissä rillimakkaroissa se paras? Se on makuasia, josta ei kannata väitellä, sillä maistelemalla se itselle paras löytyy kyllä.

Minä tykkään niistä halvimmista ja rasvaisimmista täysin tietoisena, että ne on epäterveellisiä, mutta elämä on riski ja riskejä täytyy ottaa.

Onni yksillä kesä kaikilla. Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille taspapuolisesti.