Tekijä: Tarmo V. Törnroos

Sipilä lupasi panna Suomen kuntoon tultuaan valituksi pääministeriksi vajaa neljä vuotta sitten. Hän lupasi myös toteuttaa yritysmailmasta tuttua hokemaa ”tulos tai ulos”, jolla tarkoitetaan, että jos ei tule tavoiteltua tulosta, niin on erottava.

Nyt alkaa olla tulosten tarkastelun ajat. Työllisyys oli yksi tärkeimmistä asioista, joka piti Sipilän panna kuntoon. Työllisyys on aivan viime aikoina parantunut, mutta ei Sipilän ansiosta, vaan kansainvälisten suhdanteiden ansiosta. Niin, että se siitä Sipilän työllisyystuloksesta.

Muuten onkin sitten mennyt tosi huonosti Sipilällä. Monet ns. kärkihankkeet ovat mennet joko puihin tai niistä on tullut vain tuluskukkaroita. Esimerkkinä ”kansalaissopimus”, jolla Sipilä aikoi panna Suomen kuntoon. No kansalaissopimusta ei tullut, eikä tullut edes tupoa tuli vain kiky, joka sekin vasta monien uhkailujen ja pelottelujen jälkeen. Sotesta puhuminen on jo, kuin alkaisi kertoa vitsejä. Näyttä yhä ilmeisemmältä, että sote siirtyy seuraavalle hallitukselle ja siinä meni toinen Sipilän kärkihanke.

Oma lukunsa on Sipilän leikkurin toiminta. Sillä on leikattu yliopistojen määrärahoja niin, että monet tutkijat ovat siirtyneet Ruotsiin tekemään tutkimustyötään. Suomi putoaa kuin eno veneestä mm. syöpälääkkeiden tutkimuksessa.  Leikkuri on leikannut ahkerasti tavallisten pienipalkkaisten tallaajien sosiaaliturvaa ja myös palkkoja ja muita työehtoja on leikattu.

Ja nyt hallituskauden kalkkiviivoilla Sipilä on onnistunut saamaan lihavan riidan AY-väen kanssa, jonka loppuhuipennus on vielä edessä. Jos oikein huonosti käy joudumme vielä todistaman yleislakon, josta ansiot lankeavat Sipilälle.

Siis kun Sipilän koko hallituskautta tarkastelee, niin ei voi päätyä muuhun lopputulemaan, kuin että Sipilä on onnistunut  hallituskaudellaan panemaan Suomen asiat tosi huonoon kuntoon.

Jatkosota päättyi vuona 1944. Olin  tuolloin 16 ikäinen kundi. Kaikesta oli puutetta. Ei ollut safkaa, ei kledjuja, ei mitään. Mustasta pörssistä sai kaikkea, mutta kalliilla hinnalla. Mustan pörssin kauppa kukoisti.

Meitä nuoria kiinnosti silloin, kuten nykyisinkin ja kaikkina aikoina musiikki. Ja aivan erityisesti jazz ja swing sekä big bandit. Levyjä ei Suomesta saanut, oli turvauduttava BBC:n suomenkielisiin lähetyksiin, jossa kerran viikossa soitettiin kuuntelijoiden toivelevyjä. Muistan, kun ekan kerran toivoin soitettavan vielä tänäänkin yhteen suosikkiini Moonlight serenadeen Glenn Millerin bändin tuuttamana. Kyllä oli kiva kuulla radiossa mainittavan oma nimi ja suosikkikipale.

Sitten joskus 1946 kumottiin koko sodan ajan ollut tanssikielto ja päästiin joraamaan ison bandin tahdissa, Se iso oli Ossi Aallon bändi, joka soitti H:gin Työväentalolla eli Byggalla. Siinä soitti tunnettuja muusikoita mm. Ossi Runne nuori trumpetisti, josta tuli myöhemmin suuri julkkis.

Vähitellen alkoi saada myös kljedjuja ja vaatimukset olivat aika kovat. Ruotsista tuli muoti meille ja silloin oli muodissa pitkä ja löysä pikkutakki, grakapaita ja kapea pitkä värikäs graka, väljät alaspäin kapenevat housut, joissa oli leveä upslaagi, paksupohjaiset kengät ja borsa, joka oli leveälierinen ja lyöty lättään. Hatusta tuli sittemmin tunnettu lättähattu. Sellaiset kledjut tekivät kundista swingpjatin.

Nuoruusaika meni kuin siivillä ohi. Sotien jälkeiset vuodet elettiin täysillä, kun sota-aikana vain sodittiin. Vähitellen elämä kuitenkin alkoi normalisoitua ja ruokaa sekä vaatteita alkoi ilmestyä kauppojen hyllyille. Suomi alkoi toipua sodan koettelumuksista. Haavojen nuoleminen kesti kuitenkin kauan ja jatkuu vieläkin mm. Karjalan menetys.

Pääministeri Juha Sipilän käsikirjoittama, ohjaama ja pääosan  esittämä surkea näytelmä sai tuoreeltaan loppuhuipennuksen.

SDP puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti näet, että ”jos potkulaki onnistuisi läpäisemään eduskunnan, niin heti vaalien jälkeen muodostettava hallitus kumoaa sen”. Edellyttäen, että demarit ovat siinä hallituksessa. Ja nyt näyttää entistä vahvemmalta, että demarit voittaa vaalit. Sipilä tekee kaikkensa, että demarit voittaisivat.

Sipilä on kuin laestadiolainen pappi, joka käyttää johtamiskeinoina pelottelua ja uhkailua saadakseen joukkonsa kuriin ja järjestykseen. Sipilähän on laestadiolainen ja omaksunut johtamistyylinsä sieltä. Sipilän koko pääministerikautta, joka nyt lähenee loppuaan on leimannut pelottelu ja uhkailu.

Tämä Sipilän ehkä viimeiseksi jäänyt näytelmä on pelkkää uhkailua ja pelottelua.

Sipilä on Suomelle pahempi nokkamies, kuin Trump USA:lle.

Hallitus yrittää murtaa AY-liikkeen työehtosopimusoikeudet. Nyt on hallitus ottanut käyttöön järeimmän aseen tiedotusmenettelyn luottamusäänestyksineen. Jos jatkossa hallitukset hoitavat työehtosopimusasiat lakiteitse on AY-liike saatu polvilleen. Mitä vastaa AY-liike? Yleislakko on nyt lähempänä, kuin pitkiin aikoihin. Ja yleislakko ei ole pikkuasia se voi jopa johtaa pahimmillaan väkivaltaisuuksiin.

Järjestäynyt työväki ei voi antaa periksi, sillä kysymys on paljon suurempi, kuin yksi työllisyystemppu.

Syöpä on paha peikko. Syövän synonyymi on kuolema. Mutta toivoa on. Viime vuosina on syövän hoito edistynyt jättiharppauksin. Lääketeollisuus on tuonut markkinoille lääkkeitä, jotka antavat toivoa syöpäpotilaille.

Mutta asialla on kääntöpuolensa. Ja se on uusien lääkkeiden hinnat. Sairastan itse kroonista lymfaattista leukemiaa eli verisyöpää. Lääkärini kokeili minuun pariakin eri syöpälääkettä, mutta heikolla vasteella. Sitten lääkärini ehdotti, että kokeillaan uutta täsmälääkettä, josta on saatu hyviä vasteita. Hän ei puhunut mitään lääkeen hinnasta sanoi vain, että täytyy anoa Kelalta lääke erityiskorvattavaksi. Kela hyväksyikin lääkkeen korvattavaksi, mutta vain osittain ja syynä on lääkeen hinta.

Menin sitten apteekkiin hakemaan ensimmäistä erää eli kahden kuukauden lääkkeitä. Olin pudota pyörätuolista, kun farmaseutti kertoi, että oma osuuteni on kahden kuukauden lääkkeistä 620 euroa. Lääkkeen kokonaishinta on n. 4.000 euroa, joten Kelallekin (veromaksajille)  jää vielä paljon maksettavaa.

Tämä on riistokapitalismia. On selvää, että lääketehtaat joutuvat tekemään paljon aikaa vievää tutkimustyötä kehittäessään uusia lääkkeitä. Mutta sittenkin uusilla lääkkeillä rahastaminen on törkeätä. Mitä ei syöpäpotilas tekisi elämänlaatunsa parantamiseksi, jos on varaa siihen. Mutta mitä tekee pienipalkainen tai pieneläkeläiknen, kun ei ole varaa maksaa kalliiden lääkkeiden omavastuuta. Minun tapauksessani vuoden lääkkeiden oma vastuu on n. 3.600 euroa eli suunnilleen yhtä paljon, kuin asuntoni vuosivuokra.

Tässä olisi tutkivalle journalismille paikka selvittää, miksi uudet syöpälääkkeet maksavat niin paljon, että läheskään kaikilla ei ole varaa turvautua niihin.

 

Suomeen ei mahdu kerrallaan, kuin yksi asia, jota jauhetaan mediassa, kaljakuppiloissa ja kaikkialla siellä, missä kaksi tai kolme inehmoa kohtaa toisensa.

Nyt se asia on ilmaston tila. Ja sitä tulee nyt tuutin täydeltä niin, että ähky on kuin epidemia, joka leviää kulovalkean lailla. Tulee mieleeni Jorma Etton runo ”Suomalainen”.

”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla, ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:metsä raikuu, kaikuu, hongat humajaavat.

Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy,kun toinen heittää kiukaalle vettä.

Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen. Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.”

Ja se oljenkorsi oli maapallon ilmaston katastrofaalinen tila. Sipi-herra kutsui kaikki puolueet palaveriin pohtimaan tilannetta Suomen kannalta. Näin hän arveli pelastuvansa meneillään olevista irtisanomislaeista ja myös sotesta. Mutta turha luulo. Suomen osuus maapallon iliman pilluusta on kuin hyttysen paska Itämeressä. Sillä ei siis ole mitään merkitystä, mitä Suomen eduskuntapuolueet puuhastelevat tai eivät puuhastele.

Mutta sillä on merkitystä mitä EU:n johtava maa Saksa tekee ilmaston hyväksi. Ja mitä tekee Saksa? Se polttaa vaan entistä enemmän kivihiltä, joka on kaiken pahan alku ja juuri. Saksa jopa raivaa tieltään asutuksia ja viljelysmaita saadakseen lisää kivihiilikaivoksia.

Suomen pääministerin näpertely ilmastoasioissa on vain  ns. hyvä syy näyttää tekevänsä jotain ilmaston hyväksi. Mutta todellinen syy on työntää taka-alalle irtisanomishuononnuslait ja sote, ne kun uhkaavat kaataa hallituksen.

Sipilä voisi, jos haluaisi todella vaikuttaa maapallon ilmaston hyväksi matkustaa Berliiniin ja ilmoittaa Merkelille, että jos Saksa ei lopeta kivihiilen käyttöä nopealla aikataululla Suomi eroaa EU:sta.

On tärkeätä muistaa, että EFTA elää vielä senkin jälkeen, kun EU on jo historiaa.

Suomessakin on nyt höyrähdetty tämän telluksemme saastumisen torjumiseksi. Nyt puhutaan jo siitä, että aikaa on enää vähän, ehkä vain jokunen vuosikymmen, jos sitäkään, kun  kaikki on menetetty. Nyt ollaan maapallolla siis perimmäisten kysymysten äärellä.

Mutta suhteellisuuden taju täytyy kuitenkin säilyttää. Ei pieni Suomi voi paljoakaan auttaa maapallon saastumisessa vaikka meillä lopetettaisiin kaikki saastuttaminen.

Presidentti Niinistö on jo kiiruhtanut ilmoittamaan, että hänen hiilijalanjälkensä tulee pienenemään merkittävästi. Moni ei ole varmaankaan tiennyt, että Niinistö kävelee ympäriinsä hiilisaappaat jaloissaan. Miksi ei Niinistö puhu selkokielellä? Miksi pitää puhua politikoille tyypillistä munkkilatinaa?

Kun koko sinänsä tärkeään asiaan suhtaudutaan paniikinomaisesti on vaarana, että tätäkin kampanjaa käytetään hyväksi, jolla kansaa kusetetaan tavalla tai toisella.

Minäkin reppana pienentäisin hiilijalanjälkiäni, mutta kun en tiedä m iten sen tekisi. Kuljen jatkuvasti pyörätuolissa, kun olen liikuntavammainen, mutta miten pyörätuolin hiilijalanjälki syntyy?

Voisikohan Niinistön esikunta, joka tuottaa paljon saastetta eli hiilijalanjälkiä kertoa kansalle selkokielellä, miten se hiilijalanjälki syntyy ja miten siitä voisi päästä eroon, että Kiina voisi saastuttaa maapalloa entiseen malliin.

Eduskuntavaaleihin on nyt aikaa noin puolisen vuotta. Kaikki vanhat ja uudet ehdokkaat tarvitsevat nyt hyviä neuvoja ja opastusta poliitikon ohdakkeiselle taipaleelle.

Tuore tutkimus kertoo, että suurin osa suomalaisista pitää poliitikkoja vilpillisinä, kun eivät usko, että kilpailevat poliitikot eivät ole rehellisiä toisilleen. Siitä saammekin ensimmäisen harjoitteluaiheen kansanedustajaehdokkaille. Älkää olko  reiluja ja vilpittömiä, kun kilpaileva kolleega ehdottaa jotain, vaikka kuinka hyvää. Kaikki muut ehdotukset, kuin omat ovat ihan paskoja ja ammuttava alas alta aikayksikön.

Toinen harjoitteluaihe ehdokkaille on juonittelu. Kannattaa opetella olemaan juoni ja ovela aina ja joka paikassa ja jos muu ei auta, niin puukolla selkään ainakin noin kuvaannolisesti.

Kolmas mutta ei vähäisin harjoittelun aihe on twiittailla eli piipitellä lailla pikkulintusten v—umaisia viestejä kilpaileville kolleegoille.

Siinä muutama neuvo seuraavan eduskunnan tuleville kansanedustajille.

Nuo kaksi tyhjäntoimittajaa turhuuden markkinoilla. Keksivät juttuja, jotka menee viistoon, aiheuttavat mielipahaa puluillekin, jotka kaatuu, kun piha on liukas.

Eikö Ylellä ole muuta ohjelmaa tarjolla, kuin kahden häiriintyneen äämän luonnevikaisia oksennuksia? Liekö syynä vuoden vaihde vai tuloillaan olevat vaihdevuodet, kun vain pahaa verta ruiskivat ympärilleen.

Luoja meitä varjelkoon heistä.