Tekijä: Tarmo V. Törnroos

Vassarien ”hirmulisko” Li Andersson ruoskii yhä vaan persuja, vaikka vaalit olivat jo ja menivät. Nyt Lii-tyttönen on kovasti harmistunut ja häntä suorastaan ketuttaa, kun persut veti niin hyvän vaalituloksen.

Nyt hän funteeraa sitä miten saisi vahingoitettua persuja vielä vaalien jälkeenkin. Hän jaksaa jankuttaa siitä, että persut olivat hallituksessa tekemässä päätöksiä leikkauksista mm. sotaveteraaneilta. Mutta hän jättää mainitsematta, että Halla-ahon persut eivät silloin enää olleet hallituksessa vaan siellä istuivat loikkarit, kun ne päätökset tehtiin.

Se oli sininen tulevaisuus, joka nyt on sininen menneisyys, joka silloin oli kepun ja kokkareiden panttivankina ja joutui tekemään niitä kettumaisia päätöksiä.

Neuvo Liille, mene lääkäriin niin saat jotain lääkettä pakkomielteeseesi.

Suomalaiset ovat tunnetusti sinisilmäisiä ja  hyväntahtoisia hölmöjä. Tämä pätee myös poliittiseen eliittiimme.

Maahanmuuttoon on suhtauduttu Suomessa ikään, kuin meillä olisi varaa ottaa maahan vaikka kuinka paljon tulijoita ja elättää heidät ilman mitään vastinetta.

Ruotsi on pelottava esimerkki siitä mihin hyväntahtoinen hölmöys voi johtaa. Ruotsissa on tapahumassa kovaa vauhtia väestön vaihdos, jossa Ruotsissa syntyneiden osuus väestöstä vähenee ja maahanmuuttajien (pääosin islamilaisten) osuus väetöstä liääntyy. Nyt jo on Ruotsissa syntyneiden osuus väestöstä vain 80 %. Ruotsin pääministeri on itse myöntänyt, että he ovat tehneeet paljon virheitä maahanmuuttoasioissa.

Pitääkö meidän tehdä samat virheet?

Meillä on sama kehitys edessä, jos emme viimeistään nyt reagoi asiaan tarpeeksi tehokkaasti.

Puolueista kaikki muut, kuin Perusuomalaiset  ovat valmiita ottamaan maahan jatkuvasti lisää elintasopakolaisia elämään meidän kantasuomalaisten kustannuksella.

Perusuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on jo yli 10 vuotta yrittänyt herättää suomalaiset tajuamaan, että maahanmuutto on Suomelle kohtalon kysymys. Mutta hän on saanut vain lokaa niskaansa ja hänet on jopa yritetty eristää poliittisesta elämästä.

Nyt viime vaaleissa kansa antoi vahvan mandaatin Halla-aholle, joka tarkoittaa, että kansalaiset ymmärtävät maahanmuuton suuren merkityksen Suomen valtiontaloudelle, yleiselle turvallisuudelle ja varsinkin naisten koskemattomuudelle.

Halla-aho on nyt ollut jo vuosia poliittisen eliittimme kusitolppana, vaikka hän on tehnyt suuren palveluksen isänmaallemme olemalla maahanmuuton unilukkarina.

Jos ei meillä olisi Halla-ahoa ja hänen paineesietokykyään olisimme jo samasa tilanteessa, kuin Ruotsi on tänään.

Herätkää lopultakin te saatanan tunarit ja kuunnelkaa, mitä Halla-aholla on sanottavaa.

Parhaillaan laaditaan  puolueiden piirissä vastauksia hallitustunnustelijan Antti (ArvoPohja) Rinteen vastauksiin. Kysymykset olivat suht. helppoja vastattavaksi, kun kysyjänä oli ”somalisosialidemokraatit”.

Mutta yksi kysymys, jota ei kysytty on ylitse muiden ja se on mikä arvo pohja kelpaa teille?

Näyttää nimittäin siltä, että ei maan talous tai vanhustenhoito jne. ole ollenkaan niin tärkeä, kuin on arvo pohja.

Näin ovat päättäneet ”somalisosiaalidemokraatit”

Kansalaisille on yks hailee, mikä arvo pohja hallituksella on, kunhan hoitaa hommansa niin, että kaikilla on leipää ja lämmin olla pakkasellakin.

Tätä ei ymmärretä poliittiessa eliitissä, kun liksat on hyvät ja veronmaksajat maksaa ne.

Kun kirjailija Hannu Salama tuomittiin uskonrauhan rikkomiseeen kirjassaan ”Juhannustanssit”, niin silloinen presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman oitis.

Mitä tekee nykyinen presidentti Sauli Niinistö, kun tohtori Halla-aho tuomittiin vuosia sitten mitättömään sakkorangaistukseen. Hän palaa asiaan vielä vuosien jälkeen ja vaatii Halla-aholta katumusta. Kyse oli Salaman ja Halla-ahon tapauksissa melko samanlaiset, mutta prsidentit hyvin erilaisia.

Kuka on pätevä sanomaan mikä on jumalanpilkkaa? Niinistö on, mutta Kekkonen ei ollut.

Kun ihminen vanhenee, niin tulee vastaan tilanteita joissa havaitsee, että ei enää pärjää entiseen malliin. On pakko luovuttaa ja parempi on, kun luovuttaa suosiolla, sillä räpistely vastaan vaan stressaa ja saa aikaan pahan olon.

Kohdallani on nyt juuri tämä luopumisen aika, kun pitää luopua monista asioista, jotka ovat olleet tärkeitä. Olen koko ikäni ollut kova liikkumaan, kävelemään ja kuntoilemaan. Nyt en enää pysty kunnolla seisomaan ilman tukea. On siis ollut pakko luopua liikkumisesta.

Nyt on tullut vastaan tämä kirjoittelu, jota olen harrastanut kymmeniä vuosia. Olen jopa kirjoittanut n. 300 sivuisen sukukirjan suvustamme. Nyt eivät sormet enää tottele aivojen käskyjä ja kirjoitamisesta on tullut pelkkää tuskaa ja paljon virheitä. Yritän kuitenkin vaikka vain muutaman sanan sanoa joskus, kun on ns. asiaa, mutta luovuttava on. Pystyn edelleen seuraamaan  muiden kirjoituksia ja ne ovatkin tärkeitä taustoja päivän uutistarjonnalle.

Vanhoista kavereista on myös ollut luovuttava, kun elää vanhaksi. Kaverit ovat siirtyneet toivottavasti taivaan  iloon. Yksinäisyys vaivaa, vaikka onhan toki perhe, mutta heillä on oma elämänsä.

Tämä oli synkkä yksinpuhelu, kun jollekin täytyy saada purkaa tuntojaan. Eikö blogit ole sitä varten, että niitä voi käyttää, kuin päiväkirjaa?

Taas se alkaa, sano suutari nälkää. Uusi ja paljon uudistunut eduskunta aloittaa työnsä huomenna. Eduskuntaryhmät ovat valinneet ryhmyrinsä ja pian alkaa hallitustunnustelut. Niin meille kerrotaan, mutta kyllä hallitustunnusteluja – ja neuvotteluja on jo käyty kaiken aikaa, jopa ennen vaaleja.

Tuhannen taalan kysymys on, onko demareilla ja kokkareilla salainen kassakaappisopimus tulevasta hallituksesta? Se ei olisi lainkaan ainutkertaista, sillä niitä sopimuksia on ennenkin tehnyt juuri Kokoomus. Draama jatkuu ja muuttuu ajoin farssiksikin, kun  kyttäysvaihe hallitsee näyttämöä.

Kukaan ei voi varmuudella sanoa, mikä on draaman loppukohtaus. Jos niin käy, että demarit ja kokkarit muodostavat hallituksen tilkepuolueineen, niin persut jää oppositioon yhdessä kepuleiden kanssa.

Se lupaa värikästä näytäntökautta Arkadian teatterille ja meille katsojille paljon hupia.

Media on perännyt toistuvasti Jussilta katumusta ja itseruoskintaa vanhoista blogikirjoituksista. Sitä on vaatinut myös presidentti Niinistö. Oikeus langetti Jussille tulkinnanvaraisen tuomion ja sitä on media retostellut jatkuvasti jo vuosia.

Nyt on Jussi avannut sanaisen arkkunsa, mutta ei niin, kuin media oli toivonut ja vaatinut. Hän teki sen omalla tavallaan ja fiksusti.

Tässä Uuden Suomen juttu aiheesta.

”Kadun sitä, että olen kauan sitten ilmaissut erilaisia periaatteellisia kantoja tarpeettoman brutaalisti”, hän sanoo.

(Juttu jatkuu tviittien alla.)

Hän arvioi, että varsinkin aikaisemmin ongelmana oli asioiden sanominen tavalla, joka oli helppo ymmärtää väärin.

”Ongelmani varsinkin aiemmin oli, että sanoin asioita tavalla, jotka oli helppo ymmärtää toisin kuin olin ne tarkoittanut. Tähän viittasin ”brutaalilla ilmaisulla”. Nykyään pyrin olemaan yksiselitteinen ja selkeä.”

Mainittakoon,että edesmennyt Osmo A. Wiio, joka oli viestinnän professori laati 10 käskyä. Yksi niistä oli; ”vain kärjistäen sanoma menee parhaiten perille.”

Jussi siis myöntää kärjistäneensä sanomaansa, ei muuta.

Nyt on aika lopettaa joutavan päiväinen höpinä erilaisista ihmiskäsityksistä.

Euroopassa on tapahtumassa kauan odotettu käänne kohti kansallisvaltioita pois liittovaltiokehityksestä.

Eurovaalit ovat siksi erittäin tärkeät. Suomessakin pitää nyt saadat taas kaikki persuja äänestäneet viimevaaleissa vaaliuurnille ja vielä vähän parantaa. Persuilla on mahdollisuus saada vähintään kolme meppiä Brysseliin puolustamaan kansallisvaltiokehitystä,

Tässä juttu aiheesta Suomen Uutisista.

https://www.suomenuutiset.fi/euroopan-unionista-kansallismielisten-valtioiden-yhteiso-saksan-afd-rakentaa-isanmaiden-eurooppaa/

Kymppi-mämmi on paras kotitekoisen mämmin jälkeen. Sitä on nyt tullut mutusteltua ja ajatuksetkin kirkastuvat.

Vaalien jälkeen taas sai vauhtia vanhat haisevat jutut Halla-ahon blogeista vuosien takaa. Mikä kumma saa aikuiset miehet ja naiset, joita pidetään kansakunnan viisaimpina ja fiksuimpina tonkimaan vanhoja paskakasoja ja takertumaan tyhjiin sanoihin? Ja sen jälkeen tekemällä niistä tyhjistä sanoista niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, että väkisinkin tulee mieleen elämän ja kuoleman kysymykset.

Kun katsoo Jussi Halla-ahoa ja hänen esiintymisiään, niin vain erittäin vilkkaalla mielikuvituksella varustettu ihminen voi nähdä hänessä jotain pahaa. Halla-ahohan on symppis.

Kuinka Antti ”Arvo” Rinne voi nähdä hänessä jotain niin vastenmielistä, että hänen kanssa ei voi tehdä yhteistyötä. Se on paremminkin niin, että Rinne on itse paha. Tai sitten hän pelkää Halla-ahoa yhteistyökumppanina, kun Halla-aho on paljon viisaampi ja fiksumpi, kuin Rinne. On siis vain keksittävä samoja verukkeita, kuin Sipilä. Älyn köyhyyttä.

Ei kukaan ihminen ole erehtymätön. Me kaikki olemme tehneet elämässämme virheitä Antti Rinnekin. Kaikkia virheitä ei ole dokumentoitu, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että erehtyminen on inhimillistä ja anteeksianto on jumalallista.

Näin pääsiäisenä on hyvä pysähtyä muistamaan, että Jeesus kärsi ristin kuoleman meidän syntiemme ja virheidemme tähden.

Tasapuolisuuden vuoksi on paikallaan tarkastella hieman myös toisen suuren puolueen puheenjohtajan entistä elämää, nyt kun ollaan väsäämässä kaikkia tyydyttävä Arvo Pohja.

Wikipedia on mainio tietolähde, joten turvautukaamme siihen.

Vuodesta 1987 Rinne toimi lakimiehenä Mäntsälässä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä. Rinne joutui jättämään AKT:n lakimiehen paikan vuonna 1996, ja hänen ay-uransa keskeytyi vuosiksi. Suomen Kuvalehti kertoi vuonna 2005, että Rinne joutui eroamaan, koska hän oli laskuttanut samoista työmatkoista kahteen kertaan. Rinteen mukaan kyse oli huolimattomuudesta ja noin tuhannen markan summasta. AKT:n silloinen puheenjohtaja Kauko Lehikoinen muisteli, että kyse oli noin 10 000 markasta. Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2014 Lehikoinen kertoi hahmottaneensa myöhemmin, että Rinteeseen kohdistuneet väitteet olivat keksittyjä ja mahdollisesti osa ajojahtia Rinteen poistamiseksi AKT:stä.

Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajaksi. Rinteen puheenjohtajakaudella ERTOn jäsenmäärä nousi, ja vuonna 2005 liittoon kuului noin 30 000 jäsentä. Helmikuussa 2005 Rinne valittiin jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita.Syyskuussa 2005 Rinne valittiin Toimihenkilöunionin johtoon. Joulukuussa 2010 hänet valittiin vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneen Ammattiliitto Pron puheenjohtajaksi. Hänet valittiin jatkokaudelle marraskuussa 2012.

Suomen tunnetuin liittojohtaja

Rinnettä on pidetty Suomen tunnetuimpana liittojohtajana, joka usein uhkaili lakolla ja rakensi itselleen tietoisesti ”työmarkkinagangsterin” maineen. Rinteen on arvioitu omaksuneen räväkän lakkotaktiikkansa Risto Kuismalta AKT:ssa. Erton puheenjohtana Rinnettä pidettiin ärhäkkänä ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajavaalivuonna monet Erton jäsenliitot käyttivät lakkouhkia neuvotteluaseena. Rinteen mukaan käsitys hänen kovaotteisuudestaan on paljolti median luoma kuva.

Vuonna 2007 Ylemmät Toimihenkilöt YTN tuomitsi Rinteen aggressiiviset puheet, ”joilla hän järjestelmällisesti pyrkii hajottamaan toimihenkilökenttää”. YTN:n mukaan Rinne arvosteli heitä jatkuvasti ja heikensi hyökkäilyllään palkansaajien yhteistyötä Rinnettä on julkisuudessa pidetty ”kestohäirikkönä”, joka riitelee muiden liittojen kanssa ja puhuu aggressiivisesti lakkoaseesta vähän väliä.

Helmikuussa 2009 Antti Rinne sai finanssivalvonnalta moitteet ilmaistuaan sisäpiiritietoa laittomasti puhelinkeskusteluissa. Rinne paljasti UPM:n ay-johtajille ilmoittamia luottamuksellisia tietoja paperitehtaiden sulkemisista tuntia ennen UPM:n pörssitiedotteen lähettämistä.

Vauhdituslakkojupakka[muokkaa

Toimihenkilöunionin (TU) ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ei päästy syksyllä 2009 neuvottelutulokseen valtakunnallisesta teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevasta työehtosopimuksesta. Parin viikon lakon jälkeen ala oli sopimuksettomassa tilassa, ja muutamissa yrityksissä haluttiin vauhdittaa sopimuksen syntyä niin kutsutuilla vauhdituslakoilla. Liitto halusi suojata lakkoihin osallistuvien jäsentensä aseman, ja lakkojen päätettiin olevan liiton lakkoja. Päätökset teki Rinne TU:n liittohallituksen antamin valtuuksin. Lakot koskettivat erityisesti teknologiateollisuuden yrityksiä, kuten teräsyhtiö Rautaruukkia, nostolaitevalmistaja Konecranesia ja kaivosteknologiayhtiö Outotecia.

Työnantajat saattoivat asian myöhemmin poliisin tutkittavaksi, ja sitä käsiteltiin syyskuussa 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi puheenjohtaja Rinteen henkilökohtaisesti syyllistyneen rangaistavaan tekoon, josta hänelle määrättiin 20 päiväsakkoa sekä 11 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus.Yhtiöt vaativat rangaistukseen tuomitsemisen lisäksi Rinteeltä ja TU:lta yhteisvastuullisesti yhteensä noin 600 000 euron vahingonkorvauksia. Yksityisoikeudelliset vaatimukset erotettiin kuitenkin käsiteltäväksi omassa oikeudenkäynnissään. Rinne teki oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kantelun vastapuolen asianajajasta asianajajaliittoon ja ilmoitti tyytymättömyytensä käräjoikeuden tuomioon. Joulukuussa 2012 Helsingin hovioikeus kumosi Rinteen sakkotuomion laittomista lakoista.^[26] 2014 korkein oikeus piti hovioikeuden päätöksen voimassa ja totesi etteivät jäsenyritykset ole asianomaisia tapauksessa vaan syyteoikeus olisi kuuluneet työriidan neuvotteluosapuolena toimineelle Teknologiateollisuus ry:lle.^[27]

Vuoden 2011 laiton lakon aloitus

2011 Rinteen johtama Ammattiliitto Pro aikaisti jo ilmoittamaansa lakkoa lakkojen ilmoitusaikaa koskeva sääntöjen vastaisesti.16 metsäyhtiöstä ja Metsäteollisuus ry jättivät asiasta haasteen. Käräjäoikeus katsoi asianomistajaksi ainoastaan Metsäteollisuus ry:n. Helsingin käräjäoikeuden antoi 2016 tuomion jonka mukaan Rinne on syyllistynyt työriitojen sovittelussa annetun lain rikkomiseen ja tuomitsi rankaistuksena 20 päiväsakkoa. 2018 Hovioikeus piti tuomion voimassa ja lisäksi tuomitsi Rinteen korvaamaan Metsäteollisuuden oikeudenkäyntikulut.

Tällainen mies siis pyrkii Suomen pääministeriksi.

Kuten Wikin tekstistä selviää on Rinne ollut kovaotteinen ammattiyhdistysjohtaja, jota on luonnehdittu, jopa ”ammattiyhdistyskangsteriksi. Rinne on saanut useita rangaistuksia väärinkäytöksistään.

Ovatko Rinteen arvot kohdallaan pääministeriksi, jossa tehtävässä tarvitaan neuvottelutaitoa, sovittelukykyä, pitkää pinnaa ja diplomatiaa sekä paineensietokykyä ja suuren organisaation ihmisten johtamistaitoa.

Suomi ei ole ammattiyhdistys tai SAK.

Rinteen meriitit eivät vakuuta pääministeriksi.