Verrataan tässä Suomen ja Ukrainan tapahtumia, sillä näissä maissa seurattiin toisiaan ja oli samoja henkilöitäkin toimimassa.
Ukrainan Keskusneuvosto (Tsentralna Rada), joka hallitsi Kiovan ympä- ristössä, oli ärähtänyt jo Kerenskille siitä, ettei tämä tunnustakaan kan- sallista itsemääräämisoikeutta. Itse asiassa se oli perustettukin tästä syystä, kun ilmeni, että vaikka Väliaikaisen hallitus oli tunnustanut muodollisesti Saksan miehittämän Puolan itsenäisyyden, sillä ei ollut- kaan aikomustakaan jatkaa tällä puolueidensa ja myös neuvostoissa vaikutusvaltaisten bolševikkien alun perin julistamalla linjalla tuon pi- temmälle,ei Suomessa,Baltiassa,Kaukaasiassa – eikä Ukrainassa. Rada koostui samoista puolueista kuin Väliaikainen hallituskin, puheenjohtaja oli Kerenskinkin SR-puolueen (eserrä) akateemikko Mihail Hruževski (ven. Gruževski, demokraattinen nationalisti) ja puolustusministerinä ja sotilaskomentajana pilsudskilainen menševikki Simon Petljura, mo- nien mielestä antisemitistinen varhaisfasisti,ehkä menševikkipuolueen sisäisten ristiriitojen jäljiltä, jossa yhteydessä itsenäisyyttä vastustavat, kansallista kulttuuriautonomiaa Venäjän yhteydessä ajavat bundilaiset (Juutalainen työväenliitto) usein hakeutuivat bolševikkien liepeille, vaikka aatteet ja olivat kaukana toisistaan.
Keskusradaa ei totellut Kiovan sotilaspiiri, joka nyt katsoi olevansa ”Väliaikaisen hallituksen (ja sen kansainvälisen tunnustuksen) perillinen” komentajinaan ensin Väliaikaisen hallituksen alueellinen sotakomissaari (ministeri) kenraaliluutnatti Mihail Oberutšev (1.5.- 17.10), sitten tämä esikuntapäällikkö ja varakomentaja kenraaliluutnantti Mihail Kvetsinski (17. 10.-7.11), Lokakuun vallankumouksen jälkeen everstiluutnatti Viktor Pavlenko (14.11.-13.12.) ja esikuntakapteeni 11. Suomenmaalaisesta tarkka-ampujarykmentistä Mykola (Nikolai) Šinkar (13.12. – ).
Sotilaspiiri katsoi viistoon, että Rada kokosi 28.6.1917 nimittämänsä puolustusministeri Simon Petljuran johdolla omaa armeijaa, joka toimi Kiovan lisäksi Harkovan sotilaspiirin alueella. Suurin osa Ukrainaahan oli Keskusvaltojen miehittämänä.
Sotilaspiirin komentajista ministeri Oberutšev oli selkeästi hallituksen nimittämä. Hän siirtyi kuitenkin hallituksensa edustajana syyskuussa Kööpenhaminaan neuvottelemaan sotavankien vaihdoista. Hän kieltäy- tyi palvelemasta bolševikkihallitusta ja emigroitui palaamatta NL:on. Kvetsinski oli hänen valitsemansa varamies, joka erosi tai erotettiin val- lankumousyönä,ja hän hankkiutui valkokartien puolelle. Everstiluutnant- ti Pavlenkon nimittivät ja myös erottivat 13.12.1917 Keskusrada, jonka varapuolustusministeri tämä oli, ja Ukrainan Keskussotilasneuvosto,jot- ka myös nimittivät tilalle kapteeni Šinkarin. Pavlenkoa syytettiin eri- tyisen ”porvarikaartin” perustamiesta, joka ei edustanut ”koko kansaa”.
Kyse oli Keskusradan toimista, jotta se voisi sotilaspiirin avulla esiintyä ”Väliaikaisen hallituksen laillisena perillisenä”,vaikka se oli syntynyt sille kriittisenä ja jopa vastakkaisena autonomia- (jota sitäkään ei Kerenskil- tä sovinnolla herunut) ja itsenäissyliikkeenä. 23. 1. 1918 Šinkar nimitti Radan puolustusministeri Petljuran koko Ukrainan eli myös Harkovan sotilaspiirin atamaaniksi eli kasakkahallinnon johtajaksi (joka ei kuiten- kaan välttämättä ole rintamalla komentaja). Petljura erosi tai erotettiin Radasta, ilmeisesti ”kilpailevasta toiminnasta”.
Puna-armeijan ainoa vasemmisto-eserräkenraali, Saksan vakooja Mihail Muravjov hyökkäsi tammikuun lopussa 1918 Kiovan Sotilas- piiriä vastaan operaatiossa, joka ei mennyt taiteen sääntöjen mukaan varsinkaan ottaen huomioon, että osapuolilla oli yhteinenkin vihollinen Saksa, ja josta hän sai nimen ”Kiovan teurastaja”. Samaan aikaan iski kaupunkiin myös I maailmansodan rintamatauti pilkkukuume.
Mylläkästä kertoo Mihail Bulgakovin teos ”Turbinien päivät”, jonka pää- henkilö on Kiovan yliopiston ikuisten opiskelijoiden parissa toimiva su- kupuolitautien erikoislääkäri tohtori Turbin.Piirit ovat alun perin kaupun- gin kusi sukassa lymyileviä valkoisia, josta myös elokuvien nimet ”Pako” (Бег) ja Valkokaarti”. Rada katseli virallisesti sivusta, vaikka mm. pu- heenjohtaja Hruževskin talo jyrättiin sileäksi. Kiovan kaupunkineuvosto poikkeuksellisesti suurissa kaupungissa ei ollut bolševikkienemmistöi- nen edes menševikkien loikkausten kautta, sen sijaan sitä oli Harkovan neuvosto, joka kutsui koolle Ukrainan neuvostotasavallan julistavan edustajakokouksen.
Sekä Pavlenko että Šinkar päätyivät myöhemmin bolševikkien puolelle, kun tarpeeksi monta kertaa oli sahattu edestakaisin, mm. valkoiset feodaalit kertaalleen hetkeksi vallanneet Ukrainan.
” Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.1918
Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.19
*
Suomen itsenäisyys.
Työ-, sotamies- ja talonpoikain toimeenpaneva keskuskomitea hyväksynyt Venäjän hallituksen päätöksen Suomen riippumattomuuden tunnustamisesta.
Työ- ja sotamies- ja talonpoikaisneuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean kokouksessa perjantaina (4.1.1918) käsiteltiin kysymystä Suomen riippumattomuudesta.
Kansankomissaarien neuvoston puolesta teki Stalin ilmoituksen kan-sankomissarien neuvoston päätöksestä tunnustaa Suomen riippumat- tomuus sekä tehdä tästä esitys toimeenpanevalle keskuskomitealle. Hän painotti sitä seikkaa, että kansankomissarien neuvosto oli pitänyt sanansa huolimatta siitä, että Suomi saa riippumattomuutensa Venäjän sosialistiselta hallitukselta hetkellä, jolloin Suomen kansan johdossa on porvarillinen hallitus.
Syytettyään sen jälkeen Ukrainan keskusneuvostoa sen moittimi- sesta neuvostohallitusta siitä, ettei tämä muka ollut tunnustanut kansojen itsemääräämisoikeutta, Stalin ilmoitti, että tunnustamalla Suomen riippumattomuuden me annamme vastauksen kaikille niille, jotka epäilevät neuvostohallitusta epärehellisyydestä.
Sverdlov esitti puhemiehistön puolesta, että ilman keskustelua vahvis- tettaisiin kansankomissarien neuvoston päätös Suomen riippumattomuuden tunnustamisesta.
Internationalisti Moisejev lausui: …. ”
Lähde: Pohjois-Satakunta/Ikaalinen perjantaina 11.1.1918.
Sarjassa: 100 vuotta sitten.
*
Oliko niin, että Lenin ”lahjoitti” Suomelle sen itsenäisyyden? Eipä, eipä toki.
Mutta miten on: Stalin joka tapauksessa sitä esitti tuossa jo usein tois- tetussa ”Työ-, sotamies- ja talonpoikaisneuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean” kokouksessa. Sverdlov kannatti, ja niin taisi tehdä internationalisti Moisejev`kin. Hyvin oli juntattu.
*
RK: ” Lenin viestitti niin selvästi kuin ikinä saattoi, että aikoo itsenäistää Suomen (mieluiten sosialistisena siten kuin Työväenpuolue päättää).
Yksi tällainen el oli vasemmistolaiseksi kääntyneen kenraalikuvernöörin erottaminen heti lakkauttamalla virka.
Kannattaa muistaa, että oikeistoenemistöisessä Senaatissa olisi ollut vasemmistoenemmistö puheenjohtajan, kenraalikuvernöörin äänellä, aivan vastaavasti kuin keväällä oli ollut sosialistienemmistöisen edus- kunnan valitsemassa senaatissa oikeistoenemmistö kenraalikuvernööri Stahovitšin äänellä, jota myös ahkerasti käytettiin, myös tekemään lopullinen päätös eduskunnan hajottamisesta (joka perusti Kerenksin laittomalle ukaasille suomalsiten maanpettureiden ehdotuksesta). Sen jälkeen Stahovitš päättikin erota hakemalla Espanjan suurlähettilään paikkaa, johon valittiinkin, mutta hän ei ehtinyt asemapaikalleen ennen kuin hallitus kaatui.
Esimerkiksi Trotski EI OLISI JÄTTÄNYT TUOLLAISTA PELIN PAIKKAA PELAAMATTA demokraattia leikkivänä barrikadidemarina, järjestelläk- seen Suomen asioista itsensä kannalta mileisiksi – vaikka kuinka olisi ”vilpittömästi” ajanut Suomen itsenäisyyttä, tai Suomen panosta saksan vallakumouksen suuntaan, jota Trotski fanaattisesti ajoi, ja SEN vallankumouksenviennin hyväksyivät muutkin bolševikit.
Leninille oli periaatteen kysymys, että Suomi ja Puola eivät kuulu Venäjään, eivätkä tule kuulumaan Neuvostoliittoon.
Ja kuten sanottu: tuo jos mikä osoitti, että LENIN PÄÄTTI, mitä tehdään, eikä kukaan muu (kuten Trotski). ”
https://www.pirkanblogit.fi/2017/htiainen/luokkasodan-puhtaaksi-pesua/
Tämä teknillisen mekaniikan ja erityisesti lentokoneissa ja ajoneuvoissa käytettävän sellaisen historia on myös ollut sellainen piiloteltava ”kinderperuna”.
Lentokoneiden kuorirakenteiden tarkastilaskentakelpoinen mekanikka ja matematiikka kehitettiin II maailmansodan aikana Neuvostoliitossa. (Arvatenkin keskutelu tyssää nyt kuin seinään.)
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/talvisodan-vaihtoehdot
” … Nyt kun passarientuotanto on aimmin käsitetelty, niin tämä lentokonepuolen tarina jatkui siis seuraavaan tapaan:
Metallimies, lentokonetehtaan sorvausoperaattori, puolueaktiivi ja Puna-armeijasta kotiutuva lentokoneenasentajaerikoisupseeri, NL:n Sotatalous-neuvoston puheenjohtajan pikkuveli Artjom Ivanovich Mikojan (1905 – 1970) haki ja pääsi v. 1931 Ilmavoimien Insinööriaka- temiaan, josta valmistui v.1936 lentokoneensuunnittelijaksi ja siirtyi lentokonetehtaan suunnitteluryhmän varajohtajan ja sotilasedustajan tehtävään. Pian joillakin lentokoneiden kuten panssareidenkin suunnit- teluryhmillä oli käytössään Espanjan sisällissodasta haravoidut tiedot saksalaisten viimeisintä huutoa olevista koneista,joita vastaan voitol- lisiksi uudet koneet piti suunnitella. Ensimmäisenä v. 1940 lensi saksa- laisia pommikoneita vastaan ylhäältä päin hyökkäämään suunniteltu MiG-1 ideanaan mahdollisimman tehokas moottori mahdollisimman pienessä koneessa. Kone ei ollut sellaisenaan pitkäaikainen menestys, mutta pääasia olikin yllätys saksalaisille (ja italialaisille, joilla oli parhaat pitkän matkan pommikoneet): mistä suunnasta ja miten hyökkäys tulee pommikoneita vastaan (matkalla vaikkapa Bakuun).
Mitä siihen akateemikkopuoleen tulee,silloin kun rakenteita kevenne- tään ja optimoidaan kantavuudeltaan painoonsa nähden, niin akatee- mikko Vasili Zaharovitsh Vlasov julkaisi v. 1940 ensimmäisen version pe- rusteorian sisältävästä teoksesta ”Ohutseinämäiset kimmoiset sauvat” ja vuonna 1949 teoksen ”Yleinen kuoriteoria ja sen teknisiä sovellutuksia”.
(Jääköön mainitsematta, kuka on kammannut viimeiset epätäsmälli- syydet akateemikko Vlasovin avoprofiilisten sauvojen teoriasta eli saat- tanut sen siten nykyiseen muotoonsa ja osoittanut, miten avoi- mien ja suljettujen profiilien teoriat yhdistyvät eksaktisti ainakin eräillä tärkeillä perustapauksilla. Osa on vieläkin persetaskussa, ja kaikkein pahimmassa tapauksessa voi vaikka ”uhohtuakin” sinne…
http://rmseura.tkk.fi/rmlehti/1985/nro4/RakMek_18_4_1985_4.pdf ) ”
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/talvisodan-vaihtoehdot
https://yle.fi/uutiset/3-9980287
” Roger Rabb, 75, ei voi lopettaa työtään, koska häntä kalvaa pelko suomalaisen hyvinvointivaltion kohtalosta
Koulukiusatusta työläispojasta kasvoi tekniikan tohtori ja maailmalla tunnettu huippuosaaja, joka vielä eläkkeelläkin ollessaan haluaa pelastaa yhden Suomen vientiteollisuuden peruspilareista.
14.1.2018 klo 13:17päivitetty 14.1.2018 klo 22:50
Mistä on kyse?
Wärtsilän palveluksessa Vaasassa lähes koko työuransa viettänyt tekniikan tohtori Roger Rabb (75) tunnetaan Suomessa ja maailmalla metallin väsymisen ja lujuuslaskennan huippuasiantuntijana.
Roger Rabbin työllä on ollut iso merkitys teollisuusjätti Wärtsilän menestyksessä. Hänen työnsä on osaltaan tuonut Wärtsilälle mainetta korkean teknologian yrityksenä
Pitkän linjan mies valmistui opistoinsinööriksi 1968, diplomi-insinööriksi 1990 ja valmistui tekniikan tohtoriksi 58-vuotiaana 2000.
Rabbia huolettaa teknillisen mekaniikan nykyinen alennustila Suomessa.
Hän on kirjoittanut yliopistojen käyttöön 620-sivuisen alan oppikirjan Väsyminen ja todennäköisyysteoria.
Rabb on Oulun yliopiston dosentti ja pyöräilee joka päivä työpisteelleen Wärtsilässä.
Suomalaisissa vientiyrityksissä ja akateemisissa piireissä ollaan huoles- tuneita siitä, että teknillisen mekaniikan osaamista ollaan ajamassa alas. Puolet Suomen tavaraviennistä perustuu siihen. Yrityksillä on jo nyt vaikeuksia löytää alan kotimaisia huippuosaajia.
Lentokone, auton moottori ja rautalanka
Metallin väsyminen, väsymisrajat, lujuus ja lujuuslaskennat. Asioita, joista Roger Rabb puhuu kuin talvirenkaiden vaihtamisesta tai kahvin keittämisestä – arkisesti ja tottuneesti. Tästä mies tunnetaan.
– Jokainen meistä toivoo lentokoneen tuolissa siiven värinää kymme- nessä tuhannessa metrissä katsellessaan, että lujuuslaskijat ovat osan- neet oikein mitoittaa sekä moottorit että kantavat rakenteet koneessa.
… ”
Yksi Rabb ei siihen paljon auta…
On pöyristyttävää ja järjetöntä, että juuri teknillinen mekaniikka voi olla syvässä alennustilassa Suomessa, sillä se on nykyisessä muodossaan suhteellisen uusi, nykyisiltä perusteiltaan Neuvostoliitossa II maailman- sodan aikana ja jälkeen sekä sen jälkeen lännessä ATK-teknologiaan liittyen kehitety ”eksakti” tieteenala, jollaon ratkaiseva merkitys kone- ja rakennusteknologiassa. Seon informaatioteknologista varmaan eniten hyötynyt muu tieteenala.
Yksi ongelma saattaakin olla, että It-teknologiaa on ruvettu torvet soi- den ajamaan noille aloilla ikäänkuin ”OHI teknillisen mekaniikan”. Meka- niikan ja sen matematiikan on tieteellisesti asiantuntemattomissa ammattipiireissäkin joko luultu olevan jotakin ”loppuuntutkittua” (olen usein kuullut väitteen mitä yllättävimmiltä tahoilta ennen vanhaan), tai ainakin on annettu jostakin taktillisesta syystä ymmärtää niin ajateltavan.