http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251360-mika-ratkaisuksi-krimilla

” Mikä ratkaisuksi Krimillä?

Huomenna,  sunnuntaina 25.2. klo 15:00 Venäjän suurlähetystöllä Tehtaankadulla järjestetään mielenosoitus Krimin miehitystä vastaan. Mielenosoitukseen pyydetään tulemaan seuraavan viiden vaatimuksen kanssa:

Putin: Näpit irti Krimistä!
Krim = Ukraina
Seis Krimin valloitukselle!
Vapaus ja oikeus Krimin tataareille!
Venäjä – maailman sarjamiehittäjä

En ole täysin samaa mieltä vaatimuslistasta. Krimin liittäminen Ukrai- naan ei riitä ratkaisemaan ongelmia, enkä koe mielekkäänä laittaa Venä- jän, Israelin ja Turkin laittomia miehityksiä vakavuusjärjestykseen. Tästä huolimatta aion osallistua mielenosoitukseen, mikäli alkavan flunssan oireet menevät ohi siihen mennessä. Näin, koska pidän tärkeänä osoittaa tukea kamppailulle Krimin tataarien oikeuksien puolesta. ”

RK: Kaikki kunnia ja lainvoima krimintataarien ja kaikien muidenkin oikeuksille ja vapauksille!

Niiden toteutumisedellytykset eivät ole taatusti Venäjällä huonommat kuin nykyisessä Ukrainassa…

YK päättää viime kädessä maailman rajoista Yleiskokouksen päätöksellä Turvallisuusneuvoston esityksestä.

http://ristokoivula1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171762-paattaako-yk-jasenmaiden-rajoista

” Päättääkö YK jäsenmaiden rajoista?

AR: Krimin tataarit ovat olleet Venäjän miehityksen häviäjiä

Miehityksen alun jälkeen yli kymmenen poliittisesti aktiivista tataaria on kadonnut, tai kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Lisäksi Krimin tataarien itsehallintoelin Mejlis (medžlis) on kielletty ja laitettu Venäjän ”ekstremistijärjestöjen” listalle.

Krimin kolme suurta väestöryhmää ovat venäläiset, ukrainalaiset ja Krimin tataarit.Vuoden 2001 väestölaskennan mukaan ensimmäisiä oli 60.4%, toisia 24% ja kolmansia 10.8%.Etniset ryhmät määritettiin oman ilmoituksen mukaan. Poliittisesti kiistanalaisen, miehityksen jälkeen vuonna 2014 tehdyn väestölaskennan mukaan Krimin väkiluku vajaa viidellä prosentilla kymmenessä vuodessa, ja lasku koski lähinnä ukrainalaisia. Suurimpien ryhmien osuudet uuden väestölaskennan mukaan olivat 65.3%, 15.7% ja 12.2%.

Miehityksen myötä Krimiltä on arvatenkin muuttanut eniten ukrainalai- sia, mutta on myös mahdollista, että osa ihmisistä määritteli etnisyy- tensä uusiksi muuttuneen poliittisen tilanteen myötä. Ukrainalaisuuden ja venäläisyyden raja Krimillä, ja Ukrainassa ylipäätänsäkin on monimut- kainen. Monen etnisesti ukrainalaisen äidinkieli on venäjä. Vuoden 2001 väestölaskennan mukaan Krimillä äidinkieleltään ukrainankielisiä oli 10.1%, joten 60% etnisesti ukrainalaisista puhui äidinkielenään Venäjää. Krimin tataareista 6% oli äidinkieleltään venäjänkielisiä.  ”

RK: Krim on ollut koko ajan Venäjän armeijan ”miehittämä” siinä mieles- sä, että siellä on ollut suuri Venäjän sotilastukikohta. Se on turvannut todellisuudessa paitsi Venäjän pääsyä Mustallemerelle ja Välimerelle, mitä ei ole laillista estää, myös Krimin autonomiaa. Krimin oma parlamentti oli fasistikaappausta vastaan (eivät parlamentit sitä paitsi voi ”tehdä fasismista laillista”).

AR: ” Mitä tiedetään Krimin asukkaiden näkemyksistä?

Etninen identiteetti ja äidinkieli eivät kumpikaan ole määrittäneet valti- ollista lojaliteettia.Krimin paikallisparlamentin viimeisissä vaaleissa osa- na Ukrainaa vuonna 2010 kaksi venäläismielisintä puoluetta, ”Sojuz” (Liitto) ja ”Venäläinen yhtenäisyys” saivat vain 5,28% ja 4,02% äänistä. Näistäkään kumpikaan ei kampanjoinut Krimin liittämiseksi Venäjään, asialistalla olivat lähinnä Venäjän kielen asema, kauppasuhteet Venäjän kanssa ja Ukrainan NATO-jäsenyys. Mielipidetiedusteluissa Krimin asukkaiden tuki Venäjään liittymiselle 2011-2014 vaihteli 23% ja 41% välillä.

Vuonna 2010 Krimin vaalien ylivoimainen voittaja oli presidentti Viktor Janukovitšin ”Alueiden puolue”, joka sai 48,93% äänistä. Janukovitš syöstiin vallasta keväällä 2014, mutta Alueiden puolue mm. kannatti Ukrainan EU-jäsenyyttä (tosin omilla ehdoillaan), joten se oli venäläismielinen vain verrattuna Ukrainan kansallismielisiin puolueisiin, joiden tukialue on Länsi-Ukrainassa. ”

RK: Nimenomaan Janukovytshin hallituksen valta kaadettiin laittomasti fasistikaappauksessa.

AR: ” Krimin tataarien Qurultai-Ruh sai 7.02% äänistä, mutta yksikään muu länsimielinen puolue ei ylittänyt 3% äänikynnystä. Lähimmäksi pääsi Julia Timošenkon Batkivštšina, joka sai 2.68% äänistä.

Vuoden 2010 vaalituloksesta voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Ensinnä- kin, Krimin poliittinen todellisuus oli täysin erilainen kuin muun Ukrainan. Siinä missä Ukrainassa kokonaisuuten kansallis- ja länsimieliset ja (maltillisen) venäläismieliset puolueet taistelivat vallasta tasaväkisenä, Krimillä länsimielisiä puolueita äänestivät miltei yksinomaan tataarit. Toisaalta, edes Krimillä ei yksikään puolue ajanut Krimin liittämistä Venäjään, EU-jäsenyyttä kannattavat puolueet saivat yli puolet äänistä. Vuoden 2014 venäläismiehitystä auttaneella ”Venäläisellä yhtenäisyydellä” oli vain neljän prosentin tuki.

Vuoden 2010 vaalit eivät kuitenkaan anna kauheasti osviittaa siitä, kuinka suuri osa Krimin asukkaista tuki ja tukee venäläismiehitystä. Vuoden 2014 tapahtumat radikalisoivat Ukrainan asukkaita molemmilla puolilla jakolinjaa, ja varmasti osa Alueiden puolueen entisistä äänestäjistä ja jäsenistä kannattaa nyt Krimin, Donetskin ja Luhanskin liittämistä Venäjään. Kuinka suuri osa? Sitä on mahdotonta arvioida, koska kehotukset palauttaa Krim Ukrainalle ovat Venäjällä vakava rikos. ”

RK: Ketkä ja koska ja missä ovat esittäneet Donetskin ja Luhanskin liittämistä Venäjään.

AR: ” Venäjän rikoslain pykälässä 280.1 (julkinen kehottaminen Venäjän federaation alueellisen yhtenäisyyden rikkomiseen) maksimirangaistus on neljä vuotta vankilaa. Mikäli teko on tehty ”tiedotusvälineiden” (ml. internet) kautta, maksimirangaistus on viisi vuotta. Siksi mikään puolue ei voi ehdottaa tällaista, eikä mielipidetiedusteluihin joissa tätä udellaan kannata välttämättä vastata.

Etnisen vastakkainasettelun syy on Stalinin karkotus

Siinä missä raja ukrainalaisen ja venäläisen identiteetin välillä on jossain määrin liukuva, Krimin tataarit muodostavat poliittisesti melko yhtenäisen ryhmän, joka vastustaa Krimin liittämistä Venäjään. ”

RK: Mistään yhtenäisestä vastustuksesta Krimillä ei ole näyttöä. Tie- tääkseni esimerkiksi sikäläiset islamilaiset järjestöt kannattavat Venäjään kuulumista – tai mahdollisesti itsenäisyyttä. Nykyään ilman Krimiä Ukrainassa ei ole juuri lainkaan islamilaisia tai turkkilaiskielisiä. Venäjällä kylää piisaa molempia. Krimintataarit eivät ole alkuperäiskansa: pääasiassa he ovat kaanikunnan 1500-luvulla siirtämän väen jälkeläisiä. Alkuperäiset krimtshakit olivat juutalaisuskoisia karaimeja.

AR: ” Tästä on haukkuminen (tai kiittäminen) Stalinia, joka karkotti vuon- na 1944 Krimin tataarit Keski-Aasiaan, minkä vuoksi 15-20%, joidenkin arvioiden mukaan jopa 46% Krimin tataareista menehtyi nälkään. ”

RK: Potaskaa. Karkotus on totta, väestön joukkoon, josta he pääasias- sa olivat lähtöisinkin, mutta kummituskuolleisuusluvut ovat roskaa.

AR: ” Karkotuksen syy oli väitetty Krimin tataarien yhteistyö natsien kanssa, mutta puna-armeijan puolella taisteli yhtä paljon Krimin tataareita kuin natsien pakkovärväämissä poliisi- ja itsepuolustusjoukoissa, jotka eivät olleet erityisen luotettavia liittolaisia natseille.

Siinä missä monen muun Stalinin karkottaman etnisen ryhmän annettin palata kotikonnuilleen Hruštševin aikana, Krimin tataareille tätä ei sallit- tu. He ovat palanneet ensin omin lupineen ja luvan kanssa vasta 90-luvulta eteenpäin, osa ei ole palannut vieläkään. Läheskään kaikille palanneille ei ole annettu maata, joten he ovat vallanneet sitä itse. Krimille syntyi konflikti karkotettujen, ja alueelle jääneen ja sinne myöhemmin muuttaneen venäläisväestön välille, ja tätä konfliktia Ukrainan länsimielisimmätkään hallitukset eivät ole uskaltaneet ratkaista Krimin tataarien hyväksi. Venäläismiehityksen jälkeen karkotetuille on tarjottu korvauksia, mutta on juridisesti hankalaa todistaa että on oikeutettu niihin. Monet Krimin venäläismieliset ovat pitäneet palaavia tataareita uhkana, eivätkä he ole moksiskaan tataarien poliittisten instituutioiden tuhoamisesta ja aktivistien katoamisista.

Karkotuksen jälkipyykki on syy,minkä vuoksi Ukrainan aikana Krimin po- litiikka polarisoitui etnisten linjojen mukaan.Tämä etninen polarisaatio on myös syy, miksi Krimin ongelmia ei edes pitäisi ratkaista enemmistöpäätök- sellä, ei Krimin enemmistön, ei Ukrainan enemmistön eikä Venäjän enemmistön päätöksellä. ”

RK: Juu näin toki on, ja krimintataarit ovat alueen ns. nimikkokansalli- suus, jolla on siellä erikoisasema ja tasavertaiset kielelliset oikeudet.

AR:Vuoden 2014 kansanäänestyksissä Krimin ja Sevastopolin asemas- ta molemmista yli 95% äänesti Venäjään liittymisen puolesta, mutta vastustajat pääosin boikotoivat äänestystä ja se järjestettiin sotilaallisen miehityksen olosuhteissa ja ilman riippumattomia tarkkailijoita. On vaikea arvioida kuinka suuri osa Krimin asukkaista olisi kannattanut liittymistä Venäjään täysin vapaassa kansanäänestyksessä, ja repression vuoksi on vaikeaa kysellä kuinka suuri osa äänestäisi sen puolesta nyt. Puolueet jotka saivat Krimillä eniten ääniä vuonna 2010, eli Alueiden puolue ja Kommunistipuolue on nyt kielletty Ukrainassa. ”

RK: Epätieteellisesti kielletty. Tämä on Ukrainan moka.

AR: ” On hyvin mahdollista, että Ukrainassa tapahtuneiden muutosten vuoksi enemmistö krimiläisistä kannattaa nyt Venäjään liittymistä. Enem- mistöllä ei kuitenkaan pitäisi olla oikeutta kidnapata ja murhata vähemmistön poliittisia vaikuttajia, riistää vähemmistöltä poliittista edustusta tai estää Stalinin vähemmistöltä viemien maiden palautusta kohtuullisessa mittakaavassa. ”

RK: Tällaiset murhajutut ovat perättömiä ja provokaatioita.

AR: ” Krimin venäläisten poliittinen paine ajaa näitä kaikkia kolmea. Toi- saalta, Krimin venäläisten näkemystä ei sitäkään saa sivuuttaa kun niemimaan tulevaisuudesta päätetään.

Enemmistöpäätökset + kansallisuusaate = etninen sorto

Krimin konflikti on pitkälti paikallinen etninen konflikti, jossa tataarit ja ukrainalaiset ovat liittoutuneet Ukrainan länsimielisten poliittisten voi- mien kanssa, ja suuri osa, mahdollisesti enemmistö etnisistä venäläi- sistä on nyt liittoutunut Putinin kanssa. Länsimaissa on ajoittain ehdotettu uutta kansanäänestystä tienä ulos konfliktista, mutta etnisissä konflikteissa äänestykset lähinnä vain mittaavat kilpailevien etnisten ryhmien koon. Ajatus siitä, että etniset konfliktit voidaan ratkaista enemmistöpäätöksillä on suora tie etnisiin puhdistuksiin ja kansanmurhiin, koska nämä ovat ainoat tavat vähentää kilpailevan etnisen ryhmän kokoa.

Mikä olisi Krimin etnisen konfliktin ratkaisu? ”

RK: Tämä ei ole etninen vaan sotilasliittokonflikti. Tässä ei tapella tataa- rien asioista: ne olsi kyllä saatu paljon helpommallakin vaikka kuinka hyvään järjesteykseen. Venäläiset ja ukrainalaiset poikkeavat aika vähän alkuperältään, kieletään tai uskonnoltaan.

AR: ” Vastaavanlaisten konfliktien ratkaisu on ollut vaikeaa kaikkialla maailmassa, koska parlamentaarinen tasavalta ja kansallisuusvaltio kul- kevat käsi kädessä (1, 2, 3, 4). Yleensä parlamentaristiset tasavallat on synnytetty etnisten puhdistusten avulla. ”

RK: Yksi askel olisi panna YK-tuopmioistuin ICJ katsomaan ensimmäi- seksi, missä ollaan niiden laillisten rajojen suhteen YK:n lain kirjaimen mukaan. Tämä voidaan tehdä myös niin, että istuimen ratkaisu ei ole ehdottoman sitova. Esimerkiksi mistään sellaisesta, mitä tarkkailja Kulju-Kimmo yllä hölpöttää, että Turvallisuusneuvos- ton pysyväisjäsenet voisivat jossakin tupakkipalaverissa ”päättää maailman rajoista”, ei missään tapauksessa ole kysymys….

AR: ” Siellä missä etnis-uskonnollinen väkivalta on onnistuttu pysäyttä- mään (esimerkiksi Pohjois-Irlannissa ja Libanonissa), on parlamentaari- nen enemmistöpäätöksenteko yleensä korvattu jonkinlaisella vallanjakomallilla joka ei perustu yksinkertaiseen enemmistöön. ”

RK: Noin on, mutta tässä ei ole kyse taistelevista uskontokunnista eikä myöskään tulokas- ja alkuperäisperäisväen, EIKÄ VIHAMIELISTEN YHTEISKUNTALUOKKIEN TÖRMÄYKSESTÄ, josta kaikesta on kyse Pohjois-Irlannin sitkeäastä konfliktista.

AR: Valtiollisten rajojen koskemattomuus on minulle toisarvoinen kysy- mys, tuskin yksikään valtio olisi koskaan itsenäistynyt mikäli aina olisi menty tiukasti juridiikan mukaan. Minulle ensiarvoista ovat vähemmistön oikeudet ja hyvitys

Stalinin tekemistä vääryyksistä, ja niin kauan kun näitä ei ole otettu huo- mioon, on Krimin miehitystä pidettävä laittomana ja on vaadittava sen lopetusta.

Antti Rautiainen ”

Venäjä pystyy sen ongelman ratkasemaan paljon paremmin kuin Ukraina.

NATO hinkuu Krimiä voidakseen pussittaan Venäjän ulos Mustaltamereltä ja Välimereltä.

NATO on valtioiodenvälinen organisaatio, joka ei perustu minkäänlaiseen kansainväliseen lakiin.

Se on kelvollisen kansainvälisen kriinhallintajärjestelmän kilpailija eikä sellaisen osa.

Puola poikkeaa muista Tsaarin imperiumista I maailmansodan aikaan ja jälkeen itsenäistyneistä maista maista siinä, että se on entinen supervalta yhdessä Liettuan kanssa itsekin. Sellainen myös ”uuden”, itsenäisyytensä palauttaneen (Suur-)Puolan oli tarkoitus olla: peilikuva ”Venäjästä” sellaisena kuin monet, useimmat puolalaiset sen käsittivät, kapeasta vinkkelistään. 

Puolan kuningaskunta oli tsaarin imperiumissa eri valtio kuin Venä- jän keisarikunta aivan kuten Suomikin. Sillä olivat omat, aatelisval- taiset lait ja yhteiskuntajärjestys. Sen erikoisuus oli feodaalisesti matala-arvoinen, omin käsin maatöitä tekevä, ratsuväessä asevel- vollinen ns. ”lantakasa-aateli” (Lenin), joka oli syntynyt siten, että aatelisto omisti tiluksensa kapitalistisesti, ja ne myös jaettiin kapi- talistisesti kaikkien miespuolisten perillisten kesken (eikä feodaa- lisesti velvollisuuksien mukaan). Koska aatelisto oli keskenään po- liittiisesti tasa-arvoista, ”tasavaltaista” (ja muilla ei käytännössä ollut poliittisia oikeuksia), valta kertyi sen suurimmalle ryhmälle lantakasa-aatelille. Tämä oli tsaarinvallan ja tsaarinvalta lantakasa-aatelin tukipylväs.  Jopa 25% väestöstä kuului aatelistoon.

Puola sai kootuksi Ranskan ja antautuneen Saksan tuella suurim- millaan jopa 700000 miehen interventioarmeijan Puolan-Neuvosto-Venäjän sodassa (helmikuu 1919 − maaliskuu 1921). Se oli Venäjän sisällis- ja nterventiosodan selvästi kolmanneksi voimakkain osapuoli punaisten ja valkoisten jälkeen.

Liettua ei tähän hyökkäykseen osallistunut, vaan päin vastoin iski puukon kahvaa myöten Pilsudkin armeijan selkään pitäen sitä päävihollisenaan ja taistellen  itselleen Puolasta riippumattoman itsenäisyyden. Vilnalainen ”puolankielinen liettualainen” Pilsudski ei tästä takaiskusta koskaan toipunut.

Olen ottanut itsenäisyyspäivämääräksi sen tunnustamisen päivämää- rän Venäjän väliaikaisen hallituksen toimesta, lähes ensi töikseen. Ky- seessä oli ns. Kongressi-Puola, jonka rajat ja valtiojärjestyskin oli muo- dostettu Napoleonin sotien jälkeisessä Wiemin kongressissa (1814 – 15), ja sen olivat Venäjän keisarikunnan lisäksi, jonka kanssa se oli per- sonaaliunionissa (tsaari on Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas), myös kaikki muutkin Kongressin osanottajamaat eli käytännössä kaikki Euroopan itsenäiset valtiot.

Map of Congress Poland (in German), coloured in light green. Dark line shows borders of pre-partition Polish–Lithuanian Commonwealth.

Kuvassa näkyy myös harmaasta Kongressi-Puolasta kaakkoon ”Krako- van tasavalta” joka oli vastaavalla Itävallan ”suojeluksen” alainen. ”Tasa- valta” tarkottaa AATELIStasavaltaa, jossa kullakin täysi-ikäisellä aate- lismiehellä oli yksi ääni. Vastavanlainen systeemi oli ainakin ollut Puola-Liettuassa ennen jakoa. Puola jaettiin siis kolmeen osaan: Venäjän, Sak- san ja Itävallan kesken, karkeasti ottaen. Edelleen Liettua, joka oli kuu- lunut Puolaan osin omin laein, jaettiin kolmeen osaan Puolan (Suwalki, kuvassa pienempi pohjoinen alue), Saksan, Itä-Preussi/ Vähä-Liettua) ja Venäjän (Vilnan alue, Kuurinmaa) kesken.

Alueen koilliskärjessä sijaitseen Kaunasin kaupunki, raja kulki sen halki virtaavassa Nemunas-joessa. Nykyään kaupunki on enemmän sen poh-joispuolella.Sittemmin muodostettiin (Venäjän) Kaunasin kuvernementti liittämällä liettuan- ja žemaitinkielisiä alueita Kongressi-Puolan ulkopuo- lelta. Alueen sotilasditattaattoriksi suurin valtuuksin pistämään yhteis- kuntaa uusiksi hankittiin Saksassa syntynyt ja kasvanut mutta synty- jään umpivenäläinen konsultti: Pjotr Stolypin  ”aatelismarsalkan” tittelillä. Mutta Liettuasta, jonka itsenäityminen oli monimutkaisin, pitää kirjoittaa erikseen.

Jari Hanski kirjoitti vertailevassa tutkimuksessaan I maailmansodan seurauksena itsenäistyneistä maista mm.:

-Maa:

– Vallankumous, kapina, sisällissota?

Ei.

-Sota entistä emämaata vastaan?

-Armeija, muut joukot:

Ei suojeluskuntatyyppistä organisaatiota, armeijassa 100 000 miestä alkuvuodesta 1919 ja 700 000 syksyllä 1919.

– Miten itsenäisyys eteni?

Hanski: ” Puolan ensimmäinen kuningaskunta syntyi jo 800-luvulla. En-simmäinen tunnettu Puolan alueella olleen kuningaskunnan kuningas- huone oli Piastien hallitsijasuku. Vuonna 1386 syntyi Puolan ja Liettuan personaaliunioni, joka hallitsi huomattavaa aluetta nykyisen Puolan, Valko-Venäjän ja Venäjän alueella. Tämän jälkeen Puolassa valtaa pitivät vaalikuninkaat, kunnes 1700-luvulla Puolan heikkous sai sen naapuri- maat jakamaan Puolan alueen keskenään vuosina 1772, 1793 ja 1795: näiden seurauksena Puola katosi kokonaan ja tuli osaksi Venäjää, Preussiaja Itävaltaa. Puolalainen kansallishenki ei kuitenkaan kadonnut vaan nousi 1800-luvun kuluessa. ”

RK:Puola EI kadonnut valtiona,vaikka tsaari rupesi heti nakertamaan sen erikoisasemaa (tosin kuin Suomessa aluksi, jossa sitä kehitettiin, saman Aleksanteri II:n johdolla, joka oli Puolassa ja Liettuassa verinen hirmuvaltias), sillä ulkovaltiot, esimerkiksi Englanti ja Ranska, EIVÄT OLLEET MUUTTANEET TUNNUSTUSTAAN PUOLAN ERIKOISASE- MALLE, eivät sen romuttamista tunnustaneet myöskään mitkään Venäjän enenmmän tai vähemmän demokraattiset oppositiovoimat, vaan ne pitivät tsaarin toimia laittominna.

Asiassa oli vielä tsaarin kannalta eräs iso hallinnollinen mutka: aatelisto, joka ensin käytti tuomiovaltaa ”laillisestikin” kukin paani alueillaan,ja sen jälkeenkin luokkana, jonka tehtäviin se kuului, tykkäsi paljon enemmän Puolan aatelivaltaisesta laista ja yritii vääntää sitä Venäjällekin eikä päinvastoin,kun raja häivytettiin.Lakiahan ei voida tuosta vain hävittää tekemällä ”kaikki vanha laittomaksi”. Niinpä Venäjä Valkoiset ajoivatkin PUOLAN LAKIA ja keulakuva-tsaaria (sotilasdiktatuurille) eikä mitään Nikolain mallia! Nikoli olikin (myös) heidän tapettavien listallaan!

Sovjetskaja kertoo tsarinhallinnon käänteistä:

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Poland

At the Congress of Vienna in 1814–15, Poland was again partitioned. Tsarist Russia received most of the former Duchy of Warsaw, which was transformed into the Kingdom of Poland. Earlier, in 1807, Russia had taken the Białystok region. The rest of the former Duchy of Warsaw be- came the Grand Duchy of Poznań under Prussian rule. In addition, Prus- sia retained Pomerania and Silesia, which it had seized earlier. Kraków and its environs were proclaimed a “free city”,called the Kraków Repub- lic. The republic lasted until 1846, when its territory was annexed by Austria.

The 1815 borders remained virtually unchanged until the October 1917 Revolution in Russia. The “Polish question” long remained one of the knotty problems of international relations, and the Polish liberation mo- vement became an important element in the general European revolu- tionary movement. After the 1815 partition of Polish territory, tsarism became the direct oppressor of the Polish people. Under these circum- stances Polish-Russian revolutionary ties became an important factor in the development of the revolutionary movement in Russia and Poland.

…

In the Kingdom of Poland the relatively liberal constitution signed by Tsar Alexander I in 1815 soon had restrictions placed upon it by the tsarist authorities. In response, a legal opposition formed in the Sejm, and secret patriotic societies arose. The centers of student opposition were the University of Wilno (Vilnius), where the Philomats were active from 1817 to 1823,and Warsaw University.W.Łukasiński,an army offi- cer, founded a secret society called the National Freemasonry in 1819, and after it was dissolved he organized the Patriotic Society in 1821.

The secret Polish organizations established contact with the Decemb- rists. However, the program of the Polish gentry revolutionaries was limited to nationalistic and political slogans. An important phase in the Polish people’s struggle for national independence was the Polish Uprising of 1830–31, which engulfed the areas under tsarist rule. After crushing the uprising in the Kingdom of Poland, the tsarist authorities persecuted the leaders of the liberation movement. The 1815 consti- tution was abrogated, the Sejm and the Polish Army were disbanded, the administrative structure was incorporated into that of the Russian empire, and the universities were closed down. In 1850 the customs barrier between the kingdom and Russia was abolished. Martial law, declared in 1833 in connection with J. Zaliwski’s attempt to begin another uprising, remained in effect until 1856.

The lessons learned from the Uprising of 1830–31 helped many of the Polish exiles overcome the limitations of the gentry revolutionary pro- gram. The democrats in the liberation movement urged not only politi- cal changes but social and economic ones as well. Their main organi- zation was the Polish Democratic Society, founded in Paris in 1832. The first revolutionary-democratic organization, called Polish People (Lud Polski), was established in London in 1835. The democrats among the exiles were opposed by the conservative monarchical camp, led by Czartoryski. Calling for the independence of Poland, the conservatives placed their hopes on help from Western bourgeois monarchies. They regarded the Constitution of May 3, 1791, as their political ideal.

Among the revolutionary conspiratorial organizations within Poland, the largest was the Association of the Polish People,founded in 1835 through the efforts of S. Konarski.During the 1840’s revolutionary or- ganizations were formed by E. Dembowski and H. Kamienski. Among other revolutionary groups were a secret peasant organization led by P. Ściegienny in the Kingdom of Poland and the Union of Plebeians, hea- ded by W. Stefański, in the Grand Duchy of Poznan. The uprising that Ściegienny was preparing was foiled by the tsarist authorities in the au- tumn of 1844. The Polish Democratic Society had made preparations for a nationwide uprising, but as a result of measures taken by the tsa- rist and Prussian authorities, the uprising was confined to the Krakow Republic and nearby parts of Galicia. Simultaneously the peasant anti- feudal Galician Uprising of 1846 broke out. The peasant revolt frigh- tened the moderate gentry “fellow travelers” and drove them out of the liberation movement,but it strengthened the consistent democrats in their conviction that the antifeudal and national-liberation causes were interwoven in a democratic “agrarian” revolution.The all-European revolutionary movement of 1848 also engulfed the Polish lands, where the Poznan Uprising of 1848 broke out. The revolutionary movement in Galicia compelled the Austrian government to promulgate a peasant reform and abolish feudal obligations in April 1848. A capitalist social system was evolving in Prussian and Austrian Poland; it was burdened, however, by vestiges of feudalism.

As the revolutionary situation of 1859–61 unfolded in Russia, an alliance with the Russian revolutionaries became increasingly important for the Polish liberation movement.The close cooperation between A.I.Herzen and S. Worcell indicates that the revolutionaries in exile recognized the need for such an alliance. The objective interrelationship between the Russian revolutionary movement and the “Polish ferment” (V. I. Lenin, Poln. sobr. soch.,5th ed., vol. 5, p. 29), both directed against a common foe  — tsarist autocracy — was reflected in the conclusion of a Russo-Polish revolutionary alliance in 1862.The alliance was worked out during talks in London and St. Petersburg between representatives of the Centralizacja (Central Board) and the editors of Kolokol, the Central Committee of Land and Liberty, and the Committee of Russian Officers in Poland.

The culmination of the revolutionary movement in Poland was the Po- lish Uprising of 1863–64. Although it ruthlessly suppressed the uprising, the tsarist government was obliged to promulgate a peasant reform in 1864 and essentially recognize the agrarian changes that had taken place during the uprising. Land worked by the peasants became their property, and some of the landless peasants received tiny allotments of land,for which landowners were indemnified by the state.The peasant reform in the Kingdom of Poland was more bourgeois than in most of the Russian provinces,but it also had certain characteristics of serfdom. The reform preserved manorial landholding — the source of feudal serf-owning vestiges. The development of capitalism in agriculture procee- ded along Prussian lines in the Kingdom of Poland.The Uprising of 1863 – 64 and the Reform of 1864 became the principal milestone in the transition from a feudal social system to a capitalist one.

During the 1860’s a political compromise was reached between the Po- lish landlords of Galicia and the Austrian monarchy. In return for suppor- ting the Hapsburgs, the Polish propertied classes, led by the Stańczyk Party from the late 1860’s, received wide internal autonomy in Galicia. Autonomy enabled the Stańczyks to preserve Polish as the language of public education and commerce and to oppress the Ukrainian popu- lation of eastern Galicia. However, by the late 19th century the position of the conservative landowners in Galicia was already seriously threa- tened by the growing workers’ and peasants’ movement and by the Ukrainian national liberation movement.

In the Kingdom of Poland, after the Uprising of 1863–64, the tsarist au- thorities openly pursued a policy of national oppression of the Polish people. All traces of autonomy vanished, and the Kingdom of Poland was even renamed the Vistula Territory. The russification of the schools and the judiciary was detrimental to the interests of the Polish people. After the creation of the German empire in 1871, a vigorous germani- zing policy was introduced in the Polish lands during the 1870’s under the guise of the Kulturkampf. The Colonization Commission, founded in 1886, used government subsidies to settle German colonists on Polish lands. Like other Pan-German organizations, the Union of the Eastern Borderlands (Hakata), founded in 1894, conducted intensive chauvinistic propaganda wih the support of the German government.

Some of the Polish revolutionaries in exile developed a consistent revo- lutionary-democratic program dealing with the most important social and national problems. Their contacts with the First International were strengthened after many Polish revolutionaries, headed by J. Dabrow- ski and W. Wróbłewski, took part in the Paris Commune of 1871.

During the 1860’s and 1870’s the movement known as Warsaw positi- vism emerged in the Kingdom of Poland,proclaiming as its program “or- ganic work” — bourgeois entrepreneurship. Affirming its loyalty to tsa- rism, the conservative gentry proposed a program of accommodation. A workers’ and socialist movement arose in Poland in the 1870’s. A pro- minent role in it was played by L. Waryński, who headed the Equality (Równość) group in Geneva, which paved the way for the founding in 1882 of the Proletariat, a workers’ party. The party’s influence and the upswing in the workers’ movement were manifested in the Żyrardów Strike of 1883 — the first mass demonstration of the Polish proletariat. To replace the Proletariat, which was suppressed by the tsarist autho- rities, two new workers’ organizations were founded: the second Prole- tariat in 1888 and the Polish Workers’ Union in 1889. In 1890 the inter- national May Day celebration was marked by political strikes. The Łódź Strike of 1892 was an important factor in the political maturation of the Polish proletariat. In 1893 the workers’ organizations united to form the Social Democracy of the Kingdom of Poland,which in 1900 became the Social Democracy of the Kingdom of Poland and Lithuania (SDKPL). At the same time the nationalist-reformist current took shape as the Polish Socialist Party (PSP). The bourgeois-radical movement shifted to the right, and the National Democratic Party (NDP) was founded in 1897, becoming the most powerful Polish bourgeois nationalist party.

Initial stage in the development of monopoly capitalism (prior to 1918).

The economic crisis of 1900–03 accelerated the process of industrial concentration and the growth of monopolies, especially in the King- dom of Poland and in Silesia, the most industrially developed areas. At the same time, the capitalists in the Polish lands became increasingly dependent on Russian, German, and Austrian capital.

The early 20th century was a time of revolutionary upswing. The revolu- tionary trend in the Polish workers’ movement, headed in the kingdom by the SDKPL, gathered strength through the struggle against the na- tionalism and opportunism of the PSP and the Social-Democratic Par- ty of Galicia and Silesia (founded in 1892 and later known as the Polish Social-Democratic Party, PSDP), as well as against the separatism of the Bund.

The Revolution of 1905–07 in the Kingdom of Poland was an integral part of the Russian Revolution. A mass antitsarist and antilandowner movement engulfed the countryside, workers went on strike, and schoolchildren and students boycotted the schools. On Apr. 30, 1905, a workers’ demonstration in Warsaw (one of whose leaders was F. Dzerzhinskii) was fired upon, and this action provoked new strikes, culminating in the Łódź Rebellion in June. In October and November 1905 the workers of the Dąbrowa Coal Basin struck, as well as workers in Warsaw and Łódź. After the tsarist authorities imposed martial law in the kingdom, the proletariat of St. Petersburg went on strike in Novem- ber to show its solidarity with the Polish workers. The Polish workers in turn supported the December Armed Uprising of 1905 in Moscow by calling a number of strikes. There were more peasant outbreaks.

In April 1906 the SDKPL joined the RSDLP as an autonomous territo- rial organization — a sign that the Russian-Polish revolutionary alliance was growing stronger. The PSP became more revolutionary and in No- vember 1906 expelled J. Piłsudski and his followers, who soon founded the PSP-Revolutionary Wing (from 1909 again called the PSP).The ma- jority of the the PSP’s members gradually shifted to a revolutionary and internationalist position and became known as the PSP-Left Wing. The revolutionary outbreaks in Russia and the kingdom caused an upswing in the workers’ and democratic movement in western Galicia, Silesia, and other Polish lands. In the Polish lands under Prussian domination the struggle against the Hakata and anti-Polish legislation intensified.

The industrial expansion that took place in the kingdom after 1909 was accompanied by a revival of the strike movement, which spread under the influence of the mass demonstrations of the Russian proletariat sparked by the Lena Massacre of 1912. The leaders of the SDKPL — R. Luxemburg, J. Tyszka, and J. Marchlewski — vacillated on questions of tactics, which provoked opposition (Rozlamowcy group) and even- tually led to a split within the SDKPL in December 1911. (In 1916 the party was reunited.) The Roztamowcy, led by J. Hanecki, J. Leński, and J. S. Unszlicht, cooperated closely with the Bolsheviks and with V. I. Lenin, who lived in Kraków and its environs from 1912 to 1914.

At the outbreak of World War I the Polish ruling classes in all three parts of Poland supported,respectively,the governments of Russia, Germany, and Austria-Hungary.Piłsudski’s men led the Polish Legions,which they had organized, in military operations against the Russian Army. The SDKPL and the PSP-Left Wing took an internationalist position. In the summer of 1915, German and Austro-Hungarian troops occupied the entire kingdom. On Nov. 5, 1916, the occupation forces, supported by some members of the Polish bourgeoisie and Pilsudski’s followers, announced the creation of a “Polish state” on part of the kingdom’s territory, hoping thereby to strengthen their position and mobilize Polish youth. Under the influence of the February 1917 Revolution in Russia a revolutionary liberation movement unfolded in Poland.

The reestablishment of the Polish state; bourgeois-landowner Poland between 1918 and 1926.

Many of the Polish workers who had been forcibly evacuated from the kingdom and resettled in Russia by the tsarist administration in 1915 joined in the struggle for a socialist revolution.The more than 40 SDKPL groups that had been founded in the industrial centers of Russia joined the Bolshevik Party and took an active part in the struggle to bring the soviets to power. Meanwhile, some Polish bourgeois circles began to seek the support of the Western Powers. Founded in Paris in August 1917, the Polish National Committee was soon recognized as the official representative body of the Polish people by the Entente powers and the USA.

Under the influence of the Great October Socialist Revolution in Russia, the struggle against the German and Austrian invaders intensified in Poland. During its negotiations with Germany and its allies in Brest, the Soviet govern- ment demanded that the Polish people be granted an opportunity to decide their destiny. On Aug. 29, 1918, the Soviet government adopted a decree, signed by V. I. Lenin, nullifying the treaties and acts concluded by the government of the former Russian Empire regarding the partitions of Poland. This decree created a firm juridical and political foundation for Poland’s independence.

After World War I, the German and Austro-Hungarian troops were with- drawn from most of the Polish lands they had occupied. From early No- vember 1918, more than 100 soviets were founded in Poland. However, the SDKPL and the PSP-Left Wing, which merged to form the Commu- nist Party of Poland (CPP) in December 1918, did not have any in- fluence on the working-class masses and other toilers. Under the guise of unifying all democratic and national forces, the leaders of the PSP-Revolutionary Wing pursued a policy of cooperation with bourgeois liberal elements and the peasant parties, such as the Liberation Party (Wyzwolenie), founded in 1915. They also supported Pitsudski, to whom the Regency Council, founded in September 1917, transferred military power on Nov. 11, 1918, and civil authority three days later.

On Pilsudski’s instructions a government headed by J. Moraczewski, one of the PSP leaders, was formed in Warsaw on Nov. 17, 1918. The government granted civil liberties, announced elections to the Sejm, and decreed an eight-hour workday. At the same time it launched a struggle against the revolutionary movement within the country and took a hostile position toward Soviet Russia.On Jan.2,1919, gendarmes shot the members of a Soviet Red Cross delegation which had come to Warsaw, headed by B. Wesołowski. The CPP was persecuted, the so- viets were suppressed, and the Red Guards, which had been organized in several areas, were defeated and disarmed. Having assured the pre- servation of the bourgeois-landowning system, the PSP and the “left-wing” parties cooperating with it yielded their power to the National Democrats and Pilsudski’s followers in January 1919 and became the opposition. (Piłsudski’s men had reached an agreement with the Polish National Committee, and a government was formed, headed by I. Paderewski.)

The ruling circles of bourgeois Poland began a war to seize the Western Ukraine. Pursuing an anti-Soviet policy, they made a number of impor- tant concessions to German imperialists. Paderewski’s government signed the Peace Treaty of Versailles in 1919,by which Germany retained almost all of Silesia and several other Polish lands. Under the treaty Poland obtained access to the Baltic Sea through a narrow strip of land, known as the Polish corridor, and Gdanńk (Danzig), along with its surrounding area, was declared a free city. The population of these areas continued to struggle for reunification with Poland, and uprisings broke out in Silesia in 1919,1920,and 1921.After suppressing the strikes and dispersing the last soviets by the summer of 1919, the government cut short the growing peasant movement by adopting a land reform law on July 10, 1919. In April 1920 the rulers of Poland began the Polish-Soviet War. During the Red Army’s counteroffensive, the Polish Revolu- tionary Committee, the first revolutionary government of Poland’s wor- king masses, functioned in Białystok in July and August 1920. Under the Riga Peace Treaty of 1921, Poland acquired the Western Ukraine and Western Byelorussia, which became, as it were, internal colonies of Poland. As early as October 1920, Poland had taken the Wilno (Vilnius) region from Lithuania. By 1921 Poland was a multinational bourgeois landowners’ country, artificially shifted to the east, whereas a considerable portion of the Polish lands remained within Germany.

One of the first measures taken by the Polish ruling circles was the adoption of a constitution (on Mar. 17, 1921). The constitution estab- lished a republican form of government, provided for a bicameral par- liament consisting of the Sejm and the Senate, proclaimed the equality of all citizens before the law, and guaranteed freedom of speech, press and assembly. In practice this bourgeois democracy was implemented only insofar as it did not clash with the interests of the ruling classes. The social rights of the working class were not respected. Despite their juridical equality, the national minorities, constituting more than 50 percent of Poland’s population, were discriminated against. Vestiges of feudal relations, primarily large estates, persisted in agriculture. Some 0.6 percent of the landowners owned 44.8 percent of the privately owned land. In industry foreign capital was playing an increasingly large role. The general index of industrial production in the interwar period did not exceed the index of industrial output in the Polish lands in 1913.

The intensity of the social and national conflicts was apparent from the numerous strikes, peasant movements, and guerrilla activities in Wes- tern Byelorussia and the Kraków Uprising of 1923.The Second Cong- ress of the CPP (1923), at which the party took a firm Marxist-Leninist stand on national and peasant questions, strengthened the party and increased its influence on the working class. The Independent Peasant Party, the Byelorussian Peasants’ and Workers’ Group, and several other revolutionary organizations founded in 1924 were under the in- fluence of the CPP and its autonomous organization — the Communist Party of the Western Ukraine, established in 1923, and the Communist Party of Western Byelorussia, formed in 1924. Poland’s international position deteriorated as a result of the Dawes Plan, aimed at restoring German imperialism’s military-industrial potential, and the Locarno Treaties of 1925, which did not guarantee the security of Poland’s western borders. The country’s unfavorable position in foreign affairs and the tense domestic political situation were used by Pilsudski’s followers as grounds for staging a coup d’etat on May 12–14, 1926, and establishing the reactionary sanacja regime.

YLE:n käyttämä ”tietotoimista” Syrian Observatory for Human Rights  EI OLE ”YK-JÄRJESTÖ”, kuten YLE VALEHTELEE, vaan Brtianniassa (UK) rekisteröity ja sieltä käsin toimiva ”kansalaisjärjestö”, Syyrian oppositon infsoturi!

Syrian Observatory for Human Rights (SOHR)

Arabic: المرصد السوري لحقوق الإنسان‎
The logo of the Syrian Observatory for Human Rights
Founded	May 2006
Founder	Osama Suleiman (Rami Abdulrahman)
Type	NGO
Legal status	Non profit
Focus	Human rights activism
Location	Coventry, UK
Official language	Arabic, English
Owner	Osama Suleiman (Rami Abdulrahman)
Staff	One man (Osama Suleiman)[1][2]
Website	www.syriahr.com/e

The Syrian Observatory for Human Rights (also known as SOHR; Arabic: المرصد السوري لحقوق الإنسان‎), founded in May 2006, is a UK-based information office whose stated aim is to document alleged human rights abuses in Syria; it has focused since 2011 on the Syrian Civil War. It is frequently quoted by major Western news media, such as Voice of America, Reuters, BBC, CNN and National Public Radio, since the beginning of the uprising about daily numbers of deaths from all sides in the conflict^[3][4] and civilians killed in airstrikes in Syria.^[5] SOHR has been described as being ”pro-opposition”^[6][7][8][9] and anti-Assad.^[10][11]

Syyrian hallitus jakurdit eivät voi infosodan ja ihmiskilpåien aikakaudella tietää, mikä sotatoimialueelle lykätty kontti on sairaalakontti, mikä taas taistelukaasukontti, ja mikä ehkä todellakin vaikka YK:n ruokakontti…

https://yle.fi/uutiset/3-10085017

YK: Kuutta sairaalaa pommitettu kahdessa päivässä Syyrian Ghoutassa

Sairaaloista kolme tuhoutui käyttökelvottomaksi.

Kuutta sairaalaa on pommitettu kahden viime päivän aikana syyrialaisten kapinallisten hallussa olevassa Itä-Ghoutassa. YK vahvisti asian.

[Paskat vahvistanut: se oli tämä ”UK” (SOHR) eikä YK!!!]

Sairaaloista kolme tuhoutui käyttökelvottomaksi ja useita ihmisiä kuoli.

Lääkinnällistä avustustyötä Syyriassa tekevä järjestö SAMS kertoi myös Itä-Ghoutan keskeisen sairaalan joutuneen kahdesti hyökkäyksen kohteeksi Arbinissa. Hyökkäyksen jälkeen sairaala ei pysty enää toimimaan.

Syyrian hallitus on piirittänyt Itä-Ghoutaa vuodesta 2013 lähtien. Alueelle on tehty useita pommituksia. Elokuussa 2013 siellä tehtiin sariini-isku, joka tappoi satoja ihmisiä. Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan Arbinin sairaala joutui venäläisten ilmaiskun kohteeksi.

[Se oli ISISin taistelukaasukontti, johon osui hallituksen kranaatti. Samaa Saddamin kaasua tasan oli viime vuonna vastaavanlaisessa tilateessa.
Vuonna 2013 AL-Qaidan/ISISin eliittijokko Al-Nusran rintama  oli vielä osa ”virallista oppositiota” ja sai lä’nnen ittavaa sotilasapua!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/ranskan-tutkimus-syyrian-kaasuista-todistaa-tosiasiassa-etta-hallitus-ei-ollut-syypaa-vuoden-2013-kaasuihinkaan

Suomen Eduskunnan pakkoinfoterroristi-YLE valehtelee YK:n Syyria-tutkimuskomission eroavan puheenjohtajan valehdelleen Assadin hallituksen käyttäneen kemiallisia aseita

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/nyt-se-syyrian-kaasuttaja-selvisi/]

YK:n lastenjärjestö Unicefin mukaan akuutista aliravitsemuksesta kärsi marraskuussa vajaa 12 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista.

Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan maanantain ja tiistain aikana lähes 200 ihmistä kuoli ja yli 800 haavoittui iskuissa Itä-Ghoutaan lähellä Damaskosta.

Unicefin mukaan kuolleista lähes 60 oli lapsia.

Lue lisää:

https://yle.fi/uutiset/3-10083473

” Isä puhkeaa kyyneliin nähdessään vauvansa ruumiin, toinen lyö itseään otsaan löytäessään kaksi lastaan kuolleina. Viisi holtittomasti itkevää tomun peittämää lasta tuodaan paikalle.

Muun muassa tällaisista näkymistä raprotoitiin Itä-Ghoutan kapinallisalueen sairaalassa, kun Syyrian hallituksen pommikoneet olivat rusikoineet aluetta tiistaina.

Lähes 200 ihmistä kuoli ja yli 800 haavoittui iskuissa pelkästään maanantaina ja tiistaiaamuna, kertoi Syyrian sisällissotaa tarkkaileva järjestö Syrian Observatory for Human Rights. Joukossa on paljon lapsia.

Pommitusten tuho oli niin suurta, että se sai YK:n lastenjärjestön Unicefin sanattomaksi. Unicef antoi lausunnokseen tyhjäksi jätetyn paperiarkin, jonka alaviitteessä se totesi, etteivät sanat riitä kuvaamaan lasten kärsimystä ja järjestön tyrmistystä. ”

Tuollainen jälkimmäinen EI OLE MIKÄÄN IMEKSI YK:N NIMISSÄ, vaikka on sen alajärjetö muissa asioissa!

Lähteet: AFP, STT, Yle

Syyrian hallituksen joukkoja saapui kurdien tueksi Afriniin – Mediat: Turkki tulitti

Turkki yrittää ajaa kurdit Pohjois-Syyrian Afrinista. Nyt Syyrian hallitus näyttää asettuvan kurdien avuksi.

20.2.2018 klo 17:50päivitetty 20.2.2018 klo 19:12

YHdestä ja samasta pojasta kaikki kuvat…

https://yle.fi/uutiset/3-10083211

Lääkäreiden hätähuuto Syyriasta: Tilanne Ghoutassa on Aleppon piiritystäkin pahempi painajainen

Arviolta 100 siviiliä, joista osa lapsia, on kuollut ja viisi sairaalaa jouduttu sulkemaan vuorokauden aikana, kun Syyrian hallitus liittolaisineen aloitti suurhyökkäyksen itäisen Ghoutan alueelle.

– Tilanne on lähdössä käsistä. Asukkailla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suojautua kellareihin ja maanalaisiin säiliöihin lastensa kanssa.

Brittiläisen tarkkailujärjestön mukaan kuolleiden joukossa on 18 lasta. Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan maanantain ilmaiskuissa, sekä ohjus- ja kranaatti-iskuissa loukkaantui yli 300 ihmistä.

***

Iltalehden puurot vallit niinikään ovat sekaisin:

Tämä päivämäärä on Viron itsenäistymisen päivämäärä lähinnä siksi, että itsenäisen Viron hallitukset pitävät sitä sellaisena. Kyseisellä poru- kalla oli tuolloin vähän merkitystä poliittisissa voimasuhteissa, jotka olivat samalla sotilaallisia. Kannatusta heillä kyllä saattoi olla, varsinkin kun osapuolet kuten bolševikit (myöhemmin) katsoivat itsekin tyrineensä ja kuunnelleensa huonosti kansaa.

Viron tilanne oli erilainen kuin Suomessa:Viro oli ollut osa Venäjän kei- sarikuntaa sen laein, ja sillä oli ollut aina helmikuun vallankumoukseen asti myös sisäisesti vanhafeodaalinen yhteiskuntarakenne: tsaari oli ollut ylin maanomistaja, mutta (hänen)valtaa(nsa) käytti saksalainen aatelisto, joka kuitenkin lain kirjaimen mukaan oli vasta kolmas maan- omistushierarkiassa tsaarin ja viljelijän jälkeen.1860-luvulle asti paronit olivat myös käyttäneet itsevaltaisesti ”lakia”, tuomiovaltaa läänityk- sillään. Virossa oli ollut 1905-1906 tsaarinvaltaa vastaan laaja kansan- nousu, jonka paronit palauttivat verisesti ruotuun. Vuosien 1907 ja 1914 välillä kurinpalautusten Virosta, alle miljoonan asukkaan maasta poistui 200000 kansalaista mm. muualle Venäjälle ja emigraatioon. Saman verran siirtyi sisällissodan jälkeen mm. Neuvosto-Venäjälle. Neuvostolii- tossa oli 1930-luvulla n. 150000 etnistä virolaista eli saman verran kuin suomalaisiakin,jotka olivat pääasiassa siellä syntyneitä, mutta virolaiset 1910-luvulla tulleita.

Suomessa ei tiedetä Viron historiasta mitään asian harrastajapiirien ulkopuolella. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Väliaikainen hallitus pelkäsi saksalaisten sotilaallista petosta ja vastavallankumouksellista kapinaa, ja sen tuella luotiin alueellisten sekä työläis-, talonpoikais- ja sotilasneuvostojen järjestelmä,jossa sosialisteilla usein oli enemmistö, vuoden loppua kohden yhä enemmän bolševikeilla, ja tunnustettiin itsehallinto. Lokakuun vallankumous alkoi Virossa kuukautta aikaisem- min kuin Pietarissa, kun itsehallinto nosti tunnuksen, että Väliaikaisen hallituksen on erottava, ja kieltäytyi tottelemasta sitä – julistamatta kuitenkaan Viroa itsenäiseksi.

Itse asiassa tämä Kerenskiä vastaan asettuminen ja keltäytyminen ottamasta häneltä määräyksiä oli sitä, mitä bolševikit suosittelivat myös Suomelle – sillä erolla, että Suomen piti myös julistautua itse- näiseksi. Bolševikeille myös Viron itsenäistyminen oli täysin käypä vaihtoehto, jota ilmeisesti pidettiin tiukan paikan nevotteluvalttina. Se kaivettiin liian myöhään perstaskusta itsenäisen Viron poliittista ja yhteiskuntajärjestelmää ajatellen sotienvälisenä aikana.

Tästä itsenäisyysjulistuksesta Sovjetskaja entsiklopedija ei kirjoita mitään:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/viro-100-itsenaisyys-kesti-ensimmaisella-kerralla-vain-vuorokauden-viikossa-koko-maa-oli-jalleen-vieraan-vallan-hallussa/6773026#gs.8hxjtNE

https://yle.fi/uutiset/3-10081016

Syyriassa potilailla kaasuhyökkäykseen viittaavia oireita Turkin hyökkäyksen jälkeen

Turkki kiisti syytökset perättöminä ja ilmoitti, ettei maan armeija käytä kemiallisia aseita.

Turkin pelätään käyttäneen kemiallisia aseita Syyriassa, kertovat paikalliset lääkärit ja Syyrian valtiollinen uutistoimisto. Siviiliuhreilla on ilmennyt hengitysvaikeuksia ja muita kaasuhyökkäykseen viittaavia oireita Turkin käynnistämän hyökkäyksen jälkeen Syyriassa.

Afrin pääsairaalan lääkäri Jiwan Mohammed sanoi, että sairaalassa hoidettiin kuutta ihmistä, jotka oli myrkytetty ja jotka saapuivat perjantai-iltana Arandin kylästä Turkin joukkojen hyökkäyksen jälkeen. Toinen lääkäri Nouri Qenber sanoi, että uhreilla oli hengitysvaikeuksia ja ihottumaa ja he oksentelivat.

Myös valtion uutistoimisto SANA ja Britanniassa toimiva Syyrian sotaa seuraava ihmisoikeusjärjestö lainasivat paikallisia lääkäreitä raportteihinsa.

Uutistoimisto AP:n mukaan väitteitä ei ole voitu tarkistaa itsenäisesti, mutta sairaalasta välitetyissä videoissa ihmisillä on happimaskeja. Videoissa ei kuitenkaan näkynyt muita myrkyllisen kaasun aiheuttamia oireita, kuten kehon nytkähtelyä, suusta tulevaa vaahtoa tai oksentelua.

Turkki kiistää syytökset

Turkki kiistää kaasuhyökkäykset ja kemiallisten aseiden käytön perusteettomana. Turkin mukaan se ei ole koskaan käyttänyt kemiallisia aseita ja pitää syytteitä valheina ja mustana propagandana.

– Turkki ei ole koskaan käyttänyt kemiallisia aseita Syyriassa. Syytökset kemiallisten aseiden käytöstä kurditaistelijoita vastaan ovat ”perusteettomia”, sanoi turkkilainen diplomaattilähde kirjoittaa uutistoimisto AFP.

Uutistoimisto AP puolestaan kertoo, että Turkin armeija toisti viikoittaisessa julkilausumassa lauantaina, ettei Afrikan operaatiossa käytetä kansainvälisesti ”kiellettyjä aseita”. Lausunnossa lisättiin, ettei Turkin armeijalla ole tällaisia aseita.

USA ei usko Turkin käyttävän kemiallisia aseita

Valkoisen talon virkamiehen mukaan Yhdysvallat on tietoinen epäilyistä, mutta ei voi vahvistaa niitä. Yhdysvallat kuitenkin pitää ”erittäin epätodennäköisenä”, että Turkki olisi käyttänyt kemiallisia aseita kurdeja vastaan. Virkamies kuitenkin vaati siviilien suojelua.

Lähteet: AP, AFP

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/suomen-eduskunnan-pakkoinfoterroristi-yle-valehtelee-ykn-syyria-tutkimuskomission-eroavan-puheenjohtajan-valehdelleen-assadin-hallituksen-kayttaneen-kemiallisia-aseita/

Suomen Eduskunnan pakkoinfoterroristi-YLE valehtelee YK:n Syyria-tutkimuskomission eroavan puheenjohtajan valehdelleen Assadin hallituksen käyttäneen kemiallisia aseita.

Hankkiiko YLE mahdollisesti terroristisin keinoinsa SUOMELLE EROA YK:STA? Kenen kehotuksesta? Ei ainakaan Suomen kansan..

https://yle.fi/uutiset/3-9760987

Syyrian kurdijoukot ja Bashar al-Assadin hallitus ovat päässeet sopimukseen yhteistyöstä Turkin hyökkäystä vastaan, kurdijohtaja kertoo uutistoimisto Reutersille.

.

Pohjois-Syyrian kurdihallinnon neuvonantajan Badran Jia Kurdin mukaan Syyrian armeijan joukot voivat saapua kurdialueille kahdessa päivässä.

Jia Kurd sanoo, että sopimus Syyrian hallituksen kanssa pohjoisesta Afrinin alueesta on sotilaallinen. Siihen ei hänen mukaansa liity laajempia poliittisia ulottuvuuksia.

Syyrian armeija ei ole vielä kommentoinut asiaa. Mikäli sopimus yhteistyöstä on todella syntynyt, sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia Syyrian sisällissodan kehittymiseen.

Syyrian presidentti Bashar al-Assad on sanonut toistuvasti, että hän haluaa koko Syyrian takaisin haltuunsa. Toisaalta sekä al-Assad että kurdit ovat välillä vihjanneet pitkän tähtäimen sopimuksesta keskenään.

Al-Assad tukijoineen hallitsee tällä hetkellä noin kolmasosaa Syyrian pinta-alasta ja kurdijoukot viidesosaa.

Syyrian kurdien ja hallituksen orastavasta yhteistyöstä saatiin viitteitä reilu viikko sitten. Silloin kerrottiin, että al-Assadin hallinto on alkanut päästää joitain kurdisotilaita ja -siviilejä hallitsemiensa alueiden läpi Afriniin, jossa Turkin joukot ja kurdit käyvät taisteluja.

Turkki aloitti ilma- ja maahyökkäyksen pohjoiseen Syyriaan tammikuussa. Turkki pitää Syyrian Turkin-vastaista rajaa hallitsevia kurdien YPG-joukkoja terroristeina ja Turkin kurdien tukijoina.

https://yle.fi/uutiset/3-10081016

http://www.bbc.com/news/world-middle-east-43107013

 

***

https://www.sott.net/article/314110-Moderate-rebels-using-moderate-chemical-weapons-in-Syria-BBC-fails-to-notice

Moderate rebels using moderate chemical weapons in Syria – BBC fails to notice

Craig Murray

CraigMurray.org.uk

Thu, 10 Mar 2016 19:35 UTC© AFP 2016/ DELIL SOULEIMAN

Comment: Kurdish YPG sources say the weapons are coming from Turkey: ”Our sources inside the rebel groups have confirmed that toxic substances were used. We also have verified information that sarin gas was delivered to them from Turkey. All signs point to the fact that these factions were using banned weapons, but we cannot access the launching area, as it is located on the front between the Turkish and rebel forces.”

Cameron’s ”moderate rebels” – Saudi supplied Wahhabi jihadists – have this past 48 hours been bombing civilian areas of Aleppo with yellow phosphorus. The BBC, which went to such extraordinary lengths to fake reports of chemical attacks by Assad, has not reported these genuine chemical attacks at all. Probably because it is too difficult to explain not just why Cameron’s allies are using chemical weapons – and who gave them the chemical weapons – but also why these ”friendly” jihadists are attacking Cameron’s other allies, the Kurds, all during a ceasefire.

This video of Robert Stuart is a must see. Let me pin my colours to the mast and say that I am absolutely convinced that the BBC did deliberately and knowingly fake evidence of chemical attacks.

The most egregious BBC propaganda this year has been about the ”starvation” of the town of Madaya. The BBC seem to have taken the most glaring example down from YouTube so I can’t embed it. But here on the BBC’s own website you can see the report which claims the Syrian government are deliberately starving civilians in the siege of Madaya. There then appear a string of genuinely heart-rending clips of starving children. The only problem is that none of that footage was shot in Madaya at all, and if you listen very, very carefully you will be able to work out the BBC does not directly affirm that it was. Then we have real comedy at 1 min 30s in, when genuine citizens of Madaya appear to verify their starvation in the shape of four women who are – there is no kind way of saying this – distinctly fat. If double chins are a proof of starvation, then things must be pretty bad. It is clever propaganda because careful analysis of the text reveals a story very different to the overall picture being deliberately portrayed. Just after the women appear, the reporter slips in that the hardship is caused by hoarding by rebels – i.e. it is actually David Cameron’s moderate forces, not the government, who are causing suffering to the civilians. But you would have to be following very closely and analysing very carefully to pick up on that.

The BBC really has become one of the more outrageous vehicles of government propaganda on the international scene.

****

”Kapinallisten” kemikaalilaboratorio paljastunut Ghoutassa:

Army finds plant for manufacturing chemical and toxic substances of remnants of terrorists in al-Shifoniyeh in eastern Ghouta

… vaikka mm. Vasemmistoliiton kansanededustaja, Oulun kaupunginvaltuutettu Hanna Sarkkinen näin onkin ymmärtänyt:

http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250882-yliopistolain-satoa-kylvetaan-nyt-yliopistoissa-mukana-torajyvia?ref=poiminnat

Yliopistolain satoa niitetään nyt yliopistoissa – mukana torajyviä?

Hanna Sarkkinen

Oulu

Vasemmistoliitto

Kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Kasvatustieteiden tiedekunnan uuden dekaanin valinta kuohuttaa Oulun yliopistossa.

Vuoden alussa vapautuvaa kasvatustieteiden dekaanin eli tiedekunnan johtajan tehtävään ilmoittautunut ainoa hakija, yhteiskuntatieteiden tohtori Vesa Puuronen ei kelpaa Oulun yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.

Dekaanin paikka tuli hakuun, kun nykyinen dekaani Eila Estola jää eläkkeelle.

Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Puurosella on tiedekunnan henkilöstön tuki.

Silti rehtori Niinimäki on päättänyt, että kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin tehtävä pannaan uudelleen haettavaksi ensi maanantaista alkaen.

Kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstö on huolissaan yliopiston demokratian kehityksestä, joka näyttää etenevän kovin hitaasti tai peräti väärään suuntaan.

Yhteensä 70 tiedekunnan työntekijää on allekirjoittanut Oulun yliopis- ton rehtorille osoitetun kirjelmän, jossa otetaan kantaa Puurosen puolesta. Kirjelmä on mennyt tiedoksi myös yliopiston vararehtoreille, henkilöstöjohtajalle ja hallintojohtajalle.

– Saimme järkytykseksemme kuulla,että professori Vesa Puurosen nimit-täminen tiedekunnan dekaaniksi olisi pysäytetty ja häntä olisi pyydetty luopumaan ehdokkuudestaan.

– Puuronen on ainoa tehtävään ilmoittautunut henkilö ja hän nauttii tiedekunnan henkilöstön laajaa luottamusta, kuten henkilöstön kuulemistilaisuus osoitti, kirjelmässä todetaan.

– Toivomme, että asiat voisivat edetä johtosäännön ja hyvän demo- kraattisen johtamisen mukaisesti niin, että professori Puuronen nimi- tetään kasvatustieteiden tiedekunnan dekaaniksi ja että päätöksen- teon avoimuus ja läpinäkyvyys sekä johtamisen vuorovaikutteisuus toteutuisivat.

Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki oli torstaina matkoilla,mutta Puuros- ta dekaanin tehtävään haastatellut koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä arvioi, että tiedekunta tarvitsee toisenlaista johtajuutta.

Hentilä pitää erikoisena, että Kaleva kysyy dekaanin valintaprosessis- ta, vaikka se puhuttaa parhaillaan koko Linnanmaata.

– Asia on kesken, Hentilä kuittaa.

– On totta, että oli vain yksi hakija, joka on hyvä ja kokenut ja jolla on vahvuuksia. En käy kuitenkaan enempää läpi henkilön ominaisuuksia.

Professori Vesa Puuronen on tullut tutuksi Kalevan lukijoille mielipidekirjoituksistaan.

Puuronen on kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua. Hänen mielestään yritysopit rapauttavat yliopiston.

Puuronen on arvostellut myös yliopiston yhteistoimintamenettelyä ja todennut yliopistoväen keskinäisen solidaarisuuden olevan puntarissa.

– Professoriliiton Oulun osastossa on keskusteltu, että osaston pitää ryhtyä toimiin, jotta Oulun yliopistoon saadaan palautettua demokratia, Puuronen sanoo.

Oulun yliopisto kertoi perjantaina, että KTK:n dekaanihaun jatkamiselle on vankat perusteet.

…. Ja sen saattaa olla tarkoituskin sitä alentaa…

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005559938.html

Kupla poksahtaa heti, jos uudet ”johtajat” joutuvat asioimaan oikeiden tieteentekijöiden kanssa…

Samaa kuin meikäläinen esittäisi vaikka ”viulutaiteilijaa” (tai ”sijoitusneuvojaa”)…

.
https://yle.fi/uutiset/3-10061049

” Tampereen yliopiston väki marssii ulos torstaina kello 12

Henkilöstö tyrmistyi sivuuttamisestaan uuden yliopiston valmistelussa.

6.2.2018 klo 13:23päivitetty 6.2.2018 klo 14:59

Tampereen yliopiston henkilöstö on huolissaan yliopiston itsehallinnosta.

Henkilöstöjärjestöt ja pääluottamushenkilöt pelkäävät,että Tampereen kolmen korkeakoulun yhdistyminen vie yliopistolaisilta vaikutusvallan omiin asioihinsa.

Henkilökunta kokoontui tiistaina puolilta päivin miettimään vaikutus-mahdollisuuksiaan. Paikalla oli arviolta reilut 150 ihmistä. Kokouksessa päädytiin siihen, että henkilökunta marssii ulos torstaina kello 12.

Henkilöstön mielestä Tampereen uudelle yliopistolle ehdotettu johtosääntö on sekä yliopistolain että perustuslain vastainen.

RK: https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/01/tampere3-yliopisto-olisi-perustuslain-vastaista-alistaa-esimerkiksi-keskussairaala-tays-yliopistosaation-bisneksille

Erilaiset yliopistot toimivat eri lailla

Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtaja Marja Maka- row ymmärtää yliopiston väen huolen uudesta johtosäännöstä. Hänen mukaansa lakia ei kuitenkaan ole rikottu missään vaiheessa.

– Niin Tampereen korkeakoulun säätiön hallitus kuin siirtymäkauden säätiön hallitus on toiminut täydellisesti lainsäädännön mukaisesti ja täydellisessä yhteisymmärryksessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Tampereen yliopisto on nyt julkisoikeudellinen yliopisto ja uusi kolmen korkeakoulun yliopisto on säätiöyliopisto, hän sanoo.

Makarow muistuttaa, että erilaisten yliopistojen tuleekin toimia eri lailla. Uusi toimintatapa ei kuitenkaan välttämättä ole tuttu Tampereen yliopistossa.

Tampereen teknillinen yliopisto sen sijaan toimii jo säätiöpohjalta.

RK: Helvetin huonosti lja laittomasti.

– Hanketta valmisteltiin kolme vuotta ennen kuin Tampereen korkea- koulusäätiön hallitus nimitettiin viime kesänä. Olen hieman hämmästy- nyt siitä, että näitä erittäin tärkeitä asioita ei ole tämän pidemmälle tänä aikana pohdittu.

Johtosääntöä voi kommentoida tämän viikon

Uuden yliopiston johtosääntö on määrä hyväksyä tulevana lauantaina. Makarowin mukaan aikataulu johtuu siitä, että konsistorin tulee aloittaa 1. huhtikuuta ja konsistorivaalien järjestämiseen tarvitaan seitsemän viikkoa.

Luonnos julkaistiin viime viikonloppuna yliopiston sisäisillä verkkosivuil- la. Henkilökunnan mielestä kommentointiaika on liian lyhyt. Marja Makarowin mukaan palautetta johtosäännöstä kerätään tämä viikko. Palautetta voi antaa myös julkisesti torstaina Tampereen teknillisellä yliopistolla järjestettävässä tilaisuudessa

RK: Roskapankkiyliopisto?

http://jatkumo.net/index.php?topic=2203.0

***

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250745-tampereen-yliopistotaistelu-vastassa-makarow-lehikoinen-turunen

” Tampereen yliopistotaistelu – vastassa Makarow, Lehikoinen, Turunen

10.2.2018 11:26 Juhani Kahelin

Sähkövalo Pohjolaan syttyi Tampereella 1882.Tänään Tampereella tais- tellaan tieteen valosta, valon sammumista vastaan. Taistelua johtaa Tampereen yliopisto.

1960-luvun lopulla taisteltiin juuri samasta asiasta kuin tänään: yliopis- ton sisäinen demokratia ja yliopiston rooli kansalaisille. Tampereen taisteluilla onkin 50 vuoden tasavälijatkumo: 1918, 1968, 2018. Paikka on ollut joka kerta sama: Kalevankangas. Jälleen Kaleva palaa. Tänään tykistötulittajia ovat marjamakarowit, anitalehikoiset, jormaturuset, OKM, valtio, elinkeinoelämä, Teknologiateollisuus.

Makarow: Yliopistoreformi 2010.

Makarow: Yliopistoreformi 2018. Tampere Flagship.

Timo Miettisen tutkimusaihe. – Tällaista tieteen on oltava.

Mielivallan kymmenvuotiskausi

Vuoden 2010 yliopistolain valmistelusta alkaen Suomen korkeakoulu- politiikka on ollut eliittien mielivaltaa. Onko oikein puhua tänään yliopis- toista? Enemmänkin ne ovat teknikkokouluja tai ideologiaopistoja. Kuuntelin Harri Meliniä, Tampereen vararehtoria. Yliopisto integroituu tekniikan ja elinkeinoelämän kanssa, hän valisti. Yliopiston roolina on edesauttaa vaikkapa sitä, että rakennusfirmat saavat rakentaa Tampereen savipeltoja. Siinä tieteen globaali huippu a’ la Tampere.

Elinkeinoelämän apologeettien erioikeudet

Marja Makarow kehuu, kuinka ensin Aalto, nyt Tampere3 on korkea- koulupolitiikan lippulaiva (kuvat). Mitä on Aalto tänään: täynnä työelä- mäprofessoreja, professor of practice. 2016 heitä oli jo yli 50 (linkki). Elinkeino- elämän ylipalkkaisille johtajille ja eläkeläisille Síxten Kork- manista, Anne Brunilasta, Pekka Mattilasta, Soininvaarasta (Economicum) alkaen järjestetään komeat nimikkeet, työhuoneet ja lisätulot. Työelämäprofessori Pekka Mattilan tieteellinen päälöytö on ”kaikkein veltoimmat työttömät”.

Eikö meillä muilla, tieteen intohimoharrastajilla, työttömillä, veltoilla, elä- keläisillä ole samanlainen oikeus saada yliopistolta työhuone, oppituoli ja tuplapalkka? Miksi vain elinkeinoelämän apologeetoilla on oikeus sellaiseen? ”Aalto on suuri menestys”, kehuu Makarow.

Meidät on ajettu sivuun, syrjäytetty. Yliopistojen ryöväyspolitiikka ete- nee vaihe vaiheelta. Juuri nyt flagshippinä on Tampere3. Mikä on seuraava? Kuka arvaa? Minun arvaukseni on Helsingin yliopisto.

Mikä on seuraava flagship?

Helsingin yliopistoa valmistellaan aaltokakkoseksi tai tamperekakko- seksi. Paljolti se sitä jo onkin. Lähemmä 1000 ihmisen ulosheitto tai sillä uhkailu ei ollut satunnainen teko eikä säästötoimi. Sipilän hallitus, OKM, yliopiston johto, rehtori Jukka Kola ovat pelolla johtamisen takana yh- teistuumin. Ulosheiton tehtävä oli muokata henkistä ilmapiiriä. Yliopis- toväkeen istutettiin alistuminen ja pelko. Jäljelle jäänyt tutkijakunta kilt- tiytyy, vaikenee,vetäytyy,tutkii mitä käsketään ja – mikä hirveintä – osa heistä kääntää tuskansa heikompia kohtaan, eristäytyy akateemisuu- teen, ”tieteelliseen laatuun”, hyökkäilee tiedeyhteisöönsä kuulumatto- mia vastaan, väheksyy ja ivailee vähäymmärteistä kansaa. Tutkijakun- taan kehittyy Tukholma-syndrooma, rakastuminen kaappaajaansa. Yhtä hyvin voi puhua lahjotuksi antautumisesta. Vihan kääntämisestä heikompia kohtaan olkoon esimerkkinä Kari Enqvistin silmitön herjaus sosiaalista mediaa kohtaan (linkki).

Poliittisesti ohjailtu tiede – Strategisen tutkimuksen neuvosto STN

Pelottelemalla ja alistamalla yliopistoväki saadaan tutkimaan – tai ole- maan tutkimatta – täsmälleen sitä mitä eliitit haluaa. Vapaan tieteen korvaa poliittisesti ohjailtu tiede ( = perustuslakirikos). Sosiaalitieteissä poliittinen ohjailu on saanut järkyttävät mitat. Ohjailun järein elin tällä hetkellä on STN (Strategisen tutkimuksen neuvosto). On muitakin, valtioneuvoston TEASia, Kulttuurirahaston tieto-ohjausta, Koneen säätiötä ym. ym. ym.

Kun yliopiston rahoitusta leikattiin, tutkijat joutuivat kerjuulle kuin nälkäiset 1860-luvun nälkävuosina. Helsingin, Turun, Tampereenkaan yliopistoista tuskin löydät enää yhteiskunta-alan tutkimusta jonka sisältöä vaikuttavuuksineen, vuorovaikutuksineen, tuloksineen, helsinkidemoksineen ei määrittelisi STN. STN:n idean taisi muuten kehitellä Sixten Korkman.

Kallojen mittauksen paluu

STN-ohjatut tutkimukset penkovat ja vahtaavat ihmisten käyttäyty- mistä, määrittelevät ihmisyyttä ulkoa, ovat loukkaavia kuin saamelais- ten kallojen mittaus aiemmin. STN-ohjattujen tutkimusten lähtökohta on valtiointressi, valtioneuvoston, poliittisen johdon halut, tarpeet ja intressit. Niissä tutkitaan kansalaisten kuplia ja kuiluja (bibu-hanke), tunnekäyttäytymistä (affekteja), populismia (mutta ei eliitin omaa populismia), toimeliaisuutta tai sen puutetta (Juho Saari, VN-hanke), työhaluttomuutta ja pakkokeinoja, poliitikkojen puhetaitoa, retorista vaikuttamista, politiikkaa pelinä, pintafaktoja. Meidät leimataan ymmärtämättömiksi, populisteiksi, rottalaumaksi (Enqvist), ties miksi.

Pohjimmiltaan kyseessä on eliittien halu valvoa kansalaisia, tietää ja en- nakoida miten kansalaiset milloinkin käyttäytyvät. Tällainen ”tiede” on ala-arvoista, tuomittavaa epätiedettä. Tätä ovat nyky-yliopistot täynnä, Helsinki, Turku, varmaan jo Tamperekin. Nämä ”tutkijat” pitävät hankkeittensa aloitus-, lopetus- ja väliseminaareja päivät pääksytysten, ihastelevat toistensa nokkelia sanontoja. Tämän päivän sosiaalitiede on tyhjäkäyntiä ja pahempaa, parempi olisi kun jättäisivät tekemättä, kuilumme ja kuplamme tutkimatta.

Liisa Laakso on myönteinen poikkeus

Seuraan nykyään päätyökseni yliopistojen ja tieteen tapahtumia. Se on järkyttävää seurattavaa. Esimerkiksi HY:n rehtori Jukka Kolan puheet ovat sietämättömiä, ympäripyöreää pehmolässyä samaan aikaan kun 1000 ihmistä pakkaa tavaroitaan. Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso on juuri nyt myönteinen poikkeus. Hän on noussut puolusta- maan yliopistodemokratiaa. Milloin edellisen kerran on nähty tällaista Suomessa? 1960-luvun lopulla opetusministeri Johannes Virolainen lupasi henkilö- ja ääniperiaatteen yliopistoihin, mukaanluettuna opiske- lijat. Tänään Grahn-Laasonen ja lehikoiset myyvät yliopistot EK:n Jyri Häkämiehelle (Lappeenranta), Varman Risto Murrolle (Oulu), Nokian Jorma Ollilalle (HY aiemmin), Nordean Aki Kangasharjulle (Jyväskylä), Demoksen Tuuli Kaskiselle (Turku) jne. jne.

Katsokaa Marja Makarowin kuviota jonka hän esitti Valion tilaisuudessa 30.1.2018. Miten hän kuvaa yliopiston hallintoa (governance): ulkopuo- liset jäsenet, strategia, pitkän tähtäimen päätökset, rehtori. Yliopistojen sisäistä väkeä Makarow ei muista olevan olemassakaan. ”Ulkopuoliset” tarkoittaa häkämiehiä, lylyjä, murtoja. Yliopistojen kaappaus sementoi- daan hallinnon keskitettyyn rajattomaan valtaan. Rehtori on tärkeä lin- kittäjä, siksi Tampereen Korkeakoulusäätiö kiirehtii valitsemaan uuden rehtorin vaikka laittomin menettelyin. Valta ei tunne rajoja, ei lakejakaan.

Mitä olisi sykäyttävä tiede?

Tieteen sfääreissä liikkuessa törmää harvakseltaan älyn välähdykseen. Helsingin yliopistolla Timo Miettinen on muotoillut hankkeen Järjen ra- joja etsimässä – eurooppalaisen universalismin kriisi 1900-luvulla (kuva ohessa). Miksi rationaalisuus, yleispätevä järki mureni Euroopassa, sen filosofiassa ja aatehistoriassa 1900-luvun alkupuolella. Loistava kysymys ja teema. Tällainen pitää yliopiston olla.

Prof. Anna-Liisa Laine sanoi Suomalaisessa Tiedeakatemiassa 13. 11. 2017, että Suomessa tehdään nyt tiedepolitiikkaa todella kovalla kädellä. Tutkimusta ohjataan epärealistisin, jopa naivein perustein. Käsitys tieteestä prosessina hämärtyy. Tulosten soveltuvuutta liioitellaan. Haetaan sankaritarinoita, lottovoittoja, nopeita ratkaisuja. Tutkimushankkeilta vaaditaan välitöntä vaikuttavuutta. Puhe tieteen vaikuttavuudesta on hylättävä, sanoi Laine.

Tuollaista on tieteen oltava. Tieteilijä asettaa kysymyksensä itse, etsiy- tyy syvälle, perusteisiin, ideoiden ja olosuhteiden syövereihin, havaitsee rottaakin pienemmän, huokuu älyllistä ja sosiaalista mielenlaatua. Hyvä tieteilijä ei kuuntele Elinkeinoelämän Keskusliiton intressejä, ei Jorma Turusta, ei Marja Makarowia, ei Anita Lehikoista, ei Sipilän hallitusta.

Nykyinen puhe tieteen ja yliopiston vaikuttavuudesta on harhauttavaa peitepuhetta.Vaikuttavuus kenen hyväksi? Tampereen savipellon raken- tajan? Meidän,torppien poikien ahdistukset eivät makaroweja kiinnosta.

Ei epäilystäkään, etteikö syvälle uppovat teemat (Miettinen), rehellinen tiedenäkemys (Laine) tai yhteiskunnan rakenteiden analyysi muustakin kuin markkinointiperspektiivistä katoaisi Tampereen teknikkoyliopis- tosta. Näin ei saa käydä. On aika taistella. Taistella tieteen ja valon puolesta.

Tarkoin ohjelmoitu hyökkäys

Tampere3 -hanke on tarkoin ohjelmoitu hyökkäys sosiaalisesti syven- tävää yliopistotutkimusta ja korkeamman tason yliopistoa vastaan, tieteen alentamista merkonimitasolle. Jos he hyökkäyksessään hetkellisesti onnistuvat, niin taistelu jatkuu, jatkuu vuosien ja vuosikymmenten ajan, seuraavat 50 vuotta.

Voitte päättää kokouksessanne tänään (9.2.2018) mitä tahansa, mutta taistelu ei pääty.

Mielikuvituksen,ideoiden ja tiedon aseita on haalittava leveällä rintamal- la. Poimin yhden esimerkin, Riikka Haapalaisen tuoreen väitöskirjan Utopioiden arkipäivää (linkki).Riikka pohtii osallistavaa taidetta ja käyt- tää yhtenä esimerkkinä Copenhagen Free Universityä.Tai pitäisikö men- nä Humboldtin veljeksiin asti, tai Pariisin yliopistokapinoihin 1200- ja jälleen 1900-luvuilla.Tampereen opiskelijoiden kylteissä huomasin sanan Sivistysyliopisto.

Mikä muuten on aikamme naurettavin sana? Se on ‘sivistystyönantaja’.

Yliopiston olemassaolon perusta ja yliopiston olemus

Yliopiston olemassaolon pitää rakentua yhteiskunnan, kansalaisten va- raan. Vuosikymmenten ajan perustana on ollut valtiollinen omistus ja ra- hoitus. Kansalaisperustan välttämätön elementti on demokraattinen si- säänpääsy yliopistoihin sekä yliopistoyhteisön sisäinen osallisuus. Tam- pereella näiden elementtien rippeetkin ollaan nyt tuhoamassa. Jo ylio- pistolailla 2010 murennettiin yliopistoyhteisön sisäinen demokratia. Valtion rooli muuntui elinkeinoelämän tarpeista kimmokkeensa saavak- si piilo-ohjaukseksi:tulossopimukset,OKM,yliopistojen hallitukset. Kaik- ki tämä verhoiltiin harhauttavaksi puheeksi yliopistojen autonomiasta. Suomessa kansaa ja eduskuntaa johdetaan harhauttavalla retoriikalla.

Laittomaksi koettavaa on se että yliopistoja omistavat ja valtaa ylio- pistoissa käyttävät etujärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja poliittiset jär- jestöt. Tampereella näitä ovat mm. Teknologiateollisuus, SAK, Tekniikan Akateemiset, YKA, kauppakamari, Kauppaseura, Kaupan liitto, Suomalainen Klubi, Erkon säätiö, Tannerin Säätiö (linkki).

Esimerkiksi Tannerin Säätiö tai Suomalainen Klubi, mitä helvettiä tällai- set kuuluu yliopiston omistajiksi ja strategian sanelijaksi (edes välillises- ti). Entä SAK ja muut korporaatiot? Yliopiston siis omistaakin ay-liike, SAK, YKA, TA ja muut. Tämän hullumpaa ja tuomittavampaa ei maail- massa kukaan kykene keksimään. Kun tätä vertaa siihen, millaiseksi yliopiston olemus on vuosikymmenten ajan mielletty – vapaa tiede, älyllinen vapaus, demokraattinen omistus ja sisäinen osallisuus – niin päätelmä on vain yksi: tilanne on totaalisen laittomaksi koettava. Alkakoon taistelu. Taistelu yliopistokaappausta vastaan, tulkoon sota, tulkoon sisällissota, jatkukoon Tampereen taistelu, se mikä vuonna 1918 päättyi valkoisten tykkituleen ja Tampereen liekkeihin, Keskusto- rin kymmentuhantiseen vankijoukkoon, tyttöjen kuolemiin Tampereen Teatterissa ja Raatihuoneella.

Vain ruumiini yli.

Epäasiallinen ja laiton uhkailu, ministerin oikeus jatkaa

Rehtori Liisa Laakso on sanonut OKM:n taholta nyt tullutta uhkailua epäasialliseksi. Lehtitietojen mukaan asiassa harkitaan kääntymistä oikeuskanslerin puoleen. Parisen vuotta sitten Ylen uutinen kertoi mi- nisteri Grahn-Laasosen uhkailleen tulevien vuosien valtion rahoituksen supistamisella ellei Tampere3 -hanke etene. Ymmärrykseni mukaan se oli laitonta uhkailua. Voiko sellaiseen syyllistynyt jatkaa ministerinä? Minun mielestä ei. Grahn-Laasonen ei omista valtion kassaa tuleviksi vuosiksi. Kyseistä Ylen uutista en harmikseni onnistu enää löytämään Ylen nettisivuilta, ehkä se on kadonnut aikarajoitteen takia.

Grahn-Laasonen hehkuttaa myös kuinka tärkeä Tampere3 on Tampe- reen ja seudun elinkeinoelämän kannalta. Nyt siis perusteeksi kelpaa aluepolitiikka. Yliopistojen alueelliset perusteet ovat kautta aikain olleet Helsinki-keskeisen tiedeväen ja poliitikkojen ivan kohde. Mutta eipä nyt. Tällaista on poliittinen ja tieteellinen retoriikka.

Aikoinani hakeuduin opiskelemaan Tampereen yliopistoon koska koin, että sen älyllinen sfääri leikkaa koko maata ja maailmaa, myös meitä torppien ja korpien poikia. Tampereen seudulliseen yliopistoon en nyt menisi.

Lähteitä, lukemistoa

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus ja perustajat. (Perustajien prosent-tiosuuksia ei kerrota säätiön nettisivulla. Aamulehdessä ne aikoinaan oli.)

Aallossa jo 50 PoP-nimikettä. Acatiimi 4/16.

Anna-Liisa Laine: Tiedeviestinnän riskit tutkijan näkökulmasta. Suomalainen Tiedeakatemia 13.11.2017.

Law, Identity and European Narratives, seminaari 25.1.2018 (mm. Timo Miettinen). Katso myös kuva.

Mari Hatavara: Jatkuvat rakennemyllerrykset vievät aikaa aidolta tieteenalojen, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseltä.

Riikka Haapalainen: Utopioiden arkipäivää (väitöskirja)

Kari Enqvist: Perustetaan Ajattelun Päivä, jolloin kukaan ei kommentoi mitään.

Tutkimus nostaa kansalaisten kuilut ja kuplat pinnalle.

Kansalaisuuden kuilut ja kuplat.

Srategisen tutkimuksen neuvosto valitsi hankkeita.

Muuttuvat hallinnan tavat ja aktiivinen kansalaisuus. Strategisen tutkimuksen neuvosto.

Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke käynnistyy. Valtioneuvosto.

Grahn-Laasonen asetti tulevaisuuden osaamispaneelin

Vilkaisu OKM:n miehityshistoriaan (ei kattava)

****

https://yle.fi/uutiset/3-10069961

Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallitus hyväksyi kiistellyn johtosäännön – yliopistoväen palaute huomioitiin

Uusi johtosääntö julkaistaan ensi viikolla.

10.2.2018 klo 18:10päivitetty 10.2.2018 klo 18:39

83