Suomi häviää tässä propgandasodassa aina, ja lopulta kaiken, jos se jatkuu ja jatkuu… Me olemme samaa ilmasto-teknologia- ja lopulta talousvyhykettä kuin Venäjä ja Mantshuria, emme samaa kuin etelä- tai keski-Eurooppa.
Näin Fortumia on loattu Venäjällä – ”Juonii Suur-Suomea, voi katkaista tahallaan lämmöt, toimii Naton apurina…”
Fortum on joutunut useiden lokakampanjan kohteeksi Venäjällä. Epäluuloa perustellaan useimmiten sillä, että Suomen valtio on yrityksen enemmistöomistaja. (KUVA: Martti Kainulainen / Lehtikuva, kuvankäsittely IS)
Julkaistu:
Venäläisillä propagandasivustoilla on kehitelty mielikuvituksellisia salaliittoteorioita Fortumista jo vuosien ajan.
Suomalainen energiayhtiö Fortum on ollut vuosien varrella monenlaisen lokakampanjan kohteena Venäjän mediassa ja ”isänmaallisiksi” itseään kutsuvilla internetsivustoilla.
Tuorein hyökkäys Fortumia vastaan tapahtui Rossiiskaja gazetassa, jossa ekonomisti Mihail Deljagin väitti suomalaista valtio-omisteista yritystä turvallisuusriskiksi.
Fortum on kommentoinut Deljaginin väitteitä korostamalla, että tämä ei ole ensimmäinen mustamaalauskampanja heitä vastaan Venäjällä.
IS kävi läpi venäläisartikkeleita, joissa Fortumia syytetään mitä mielikuvituksellisimmista synneistä. Monet väitteet ovat peräisin yhdeltä ainoalta sylttysivustolta, mutta niitä on sen jälkeen kopioitu ja levitetty muille sivustoille.
[RK: Ei tarvitse sylttysivustoja kuin lukee vaikka joidenkin vuosien takaisia Sari Baldaufin julkisia puheita Venäjän luonnonvarojen taludellisesta valtaamisesta ja kusettamisesta… FORTUMin korkein täyttymys oli romuttaa Venäjän lainsäädäntö maaperän kansallisesta ja luonnonvarojen valtiollisesta omistuksesta joka on maailmalla vallitseva käytäntö. Tässä asiassa Fortum toimi todennäkäisesti hallitusten bulvaanina eikä välttämättä pelkästään eikä ensisijaisesti Suomen.
Fortum nojaa mahdollisesti myös teoriaan ”Rosatomin ja Gazpromin valtataistelusta”…]
Väitteistä suurin osa on niin järjettömiä, että niitä ei kannattaisi normaalitilanteessa edes siteerata suomalaisessa journalistisessa mediassa.
[RK: Suomi ja suomalaiset eivät ”jää jälkeen” järjettömyyksissä…]
”Ajaa Suur-Suomea Uralille”
Ahkerin loanheittäjä on ollut UralDaily.ru. Sivuston mukaan Fortum on onnistunut jatkamaan ”Mannerheimin linjaa” Uralille asti ottamalla haltuunsa elintärkeitä voimalaitoksia.
Sivusto on julkaissut vanhoja Suur-Suomi-aatteen karttoja yhdistettyinä karttoihin Siperiassa elävistä suomensukuisista kansoista. Salaliittoteorian mukaan valtio-omisteinen Fortum on sillanpääasema, jonka Suomi on rakentanut Uralille aluevalloitusten varalta.
– Jos Venäjä heikkenee, Suomi voi vaatia näitä alueita itselleen, sivusto väittää.
Sivusto on kehitellyt jopa kuvitteellisen Fortumin johdon ”Jäämiekkavalan” MannerheiminMiekkavalan innoittamana.
Jäämiekka-ilmaus viittaa uhkakuvaan, jonka mukaan Fortum voisi jättää Siperian talousalueet tahallaan ilman lämpöä ja sähköä, jolloin Suomelle kuuluva yhtiö voisi ottaa alueet haltuunsa ”ilman laukaustakaan”.
– Vannon suomalaisen energiakonsernin nimeen… että me luomme vahvan Suur-Suomen, UralDaily.ru:n Aleksandr Menshikov siteeraa kuviteltua ”jäämiekkavalaa”.
– Puristamme jäisellä pakkaskädellämme kurkusta näitä kaupunkeja enkä laita jäämiekkaani tuppeen ennen kuin vapautamme Putinin rosvojen vallasta kaikki Venäjän kansat ja muutamat miljoonat suomalais-ugrilaiset asuinalueineen, jotka kuuluvat Suur-Suomelle…, kuvitteellinen ”vala” jatkuu.
Ahkerimmin Fortumia vastaan on hyökännyt sivusto nimeltä UralDaily.ru. Sivusto on julkaissut karttoja Siperiassa asuvista suomensukuisista kansoista ja vanhasta Suur-Suomi-aatteesta väittäen, että Fortum valmistelisi Uralilla uutta Suur-Suomi-hanketta.
”Naton apuri ja agentti”
UralDaily.ru-sivusto väittää myös, että Suomi on maailmanlaajuisen Venäjän-vastaisen vakoilun keskeinen tukikohta ja Naton apuri.
Vielä muutama vuosi sitten Fortumin laajentuminen näytti sivuston mukaan hyväntahtoisen suomalaisen energiakonsernin investointihalukkuudelta, mutta nyt se näyttäytyy ”ulkomaalaisen agentin tunkeutumisena” Venäjälle.
”Kontrolloi atomikaupunkeja”
Propagandaväitteen mukaan Nato yrittää päästä käsiksi Venäjän ydinasesalaisuuksiin ja nyt Fortum on saanut lämpövoimalansa avulla otteen Majak-laitoksen kotipaikkana olevasta Ozjorskista.
– Yhdysvallat ja Nato käyttävät suomalaista energiakonsernia hyväkseen hyökkäykseen Ozjorskia vastaan, UralDaily.ru kirjoittaa.
”Palellutti synnytyssairaalan”
Marraskuussa 2016 Ura.ru-sivusto kertoi Fortumin ”jättäneen pakkaseen” yhden synnytyssairaalan ja kaksi päiväkotia vuorokaudeksi. Yhtiön mukaan syynä oli vika lämmönjakeluverkossa, mutta propagandasivuilla sitä pidettiin sabotaasiharjoituksena.
– Se (Fortum) voi hetkenä minä hyvänsä katkaista lämmön Tsheljabinskista, Tjumenista ja Ozjorskista jättäen ihmiset 30-asteiseen pakkaseen mukamas vian vuoksi, vaikka kyse on sabotaasista. Sitä alkaa mellakka, Maidan tai hätätila, UralDaily.ru kirjoittaa.
”Saarnaa russofobiaa”
Propagandaväitteiden mukaan Suomi ei ole venäläisystävällinen maa. Todisteena russofobiasta mainitaan, että Suomi on tukenut Venäjän vastaisia pakotteita ja ”aikoo pian Naton jäseneksi”.
– Suomalainen energiakonserni saarnaa tätä (russofobian) ideologiaa kansansa mentaliteetin mukaisesti, UralDaily.ru kirjoittaa.
[RK: MISTÄIHMEESTÄ ne tuollaista ”paskaa” ovatkin voineet saada päähänsä… ???]
”Venäläisjohtaja Yhdysvaltain asialla”
Fortumin venäläisen tytäryhtiön johtajaa Aleksandr Tshuvajevia on mustamaalattu useilla sivustoilla ja näitä väitteitä siteerasi myös Deljagin artikkelissaan.
Tshuvajevin kerrotaan olevan Venäjän ja Yhdysvaltain kaksoiskansalainen, minkä vuoksi ”hän palvelee vain Yhdysvaltain etuja”.
”Lobbaa miehiään aluejohtoon”
Fortumin väitetään pyrkivän Tsheljabinskin alueella monopoliasemaan, mutta muutamat poliitikot ja virkamiehet ovat onnistuneet puolustamaan paikallisten etuja. Propagandasivustojen mukaan yhtiö on kuitenkin yrittänyt vaihtaa aluejohtoon omia miehiään.
Venäläispropagandassa on väitetty myös, että Fortumin voimalaitokset Uralilla voisivat jättää siperialaiset tahallaan ilman sähköä ja lämpöä. Propagandassa on käytetty hyväksi Mannerheimia, josta on väännetty kuvankäsittelyn avulla ”pääkalloversio”.
”Perii ylihintaa lämmöstä”
Fortumin syytetään perivän lämmöstä ylihintaa. Syksyllä 2017 Deljagin väitti Komsomolskaja Pravdan mukaan, että rahastus oli romuttaa Tjumenin kaupungin koko budjetin.
– Suomalainen valtionyhtiö yritti käytännössä ajaa Tjumenin konkurssiin, Deljagin todisteli.
”Estää mielenosoitukset”
Fortumin vastustajat väittävät, että yhtiö on pystynyt estämään itseään kritisoivat mielenosoitukset viranomaissuhteillaan.
– Fortumilla on Tsheljabinskissa voimakkaita lobbareita. Ulkomaalaisen yrityksen ryöstöpolitiikkaa ei saa kritisoida, Sasha Slavutina kirjoittaa.
Vihjailuja oudoista rahansiirroista
Fortumin venäläisen johdon vihjaillaan tehneen kyseenalaisia rahansiirtoja, joilla olisi hankittu outoja konsultti- ja asianajopalveluita sekä ”olemattomia palveluita”.
Väitteiden mukaan esimerkiksi Tsheljabinskin ex-varakuvernöörin Nikolai Sandakovin ”rakastama koripallojoukkue” oli saanut rahaa Fortumilta ja vastapalvelukseksi yhtiö oli säästynyt ympäristölupatarkastuksilta.
”Opettaa ideologiaansa kouluissa”
Fortumin kerrotaan ujuttautuneen Tsheljabinskin kouluihin opettamaan ”luonnonvarojen järkevää käyttöä”. Venäläispropagandassa tämäkin on saatu näyttämään ulkomaalaisen agentin harjoittamalta lasten aivopesulta.
Winston Churchill’s shocking use of chemical weapons
The use of chemical weapons in Syria has outraged the world. But it is easy to forget that Britain has used them – and that Winston Churchill was a powerful advocate for them.
Winston Churchill speaking at a munitions factory in Ponders End, 1916. Photograph: Hulton Archive
Secrecy was paramount. Britain’s imperial general staff knew there would be outrage if it became known that the government was inten- ding to use its secret stockpile of chemical weapons. But Winston Churchill, then secretary of state for war, brushed aside their concerns. As a long-term advocate of chemical warfare, he was determined to use them against the Russian Bolsheviks. In the summer of 1919, 94 years before the devastating strike in Syria, Churchill planned and executed a sustained chemical attack on northern Russia.
The British were no strangers to the use of chemical weapons. During the third battle of Gaza in 1917, General Edmund Allenby had fired 10,000 cans of asphyxiating gas at enemy positions, to limited effect. But in the final months of the first world war, scientists at the govern- mental laboratories at Porton in Wiltshire developed a far more devas- tating weapon: the top secret ”M Device”, an exploding shell contai- ning a highly toxic gas called diphenylaminechloroarsine. The man in charge of developing it, Major General Charles Foulkes, called it ”the most effective chemical weapon ever devised”.
Trials at Porton suggested that it was indeed a terrible new weapon. Un-controllable vomiting, coughing up blood and instant, crippling fatigue were the most common reactions. The overall head of chemical warfare production, Sir Keith Price, was convinced its use would lead to the rapid collapse of the Bolshevik regime. ”If you got home only once with the gas you would find no more Bolshies this side of Vologda.”The cabinet was hostile to the use of such weapons, much to Churchill’s irri- tation. He also wanted to use M Devices against the rebellious tribes of northern India. ”I am strongly in favour of using poisoned gas against uncivilised tribes,” he declared in one secret memorandum. He criti- cised his colleagues for their ”squeamishness”, declaring that ”the ob- jections of the India Office to the use of gas against natives are un- reasonable. Gas is a more merciful weapon than [the] high explosive shell, and compels an enemy to accept a decision with less loss of life than any other agency of war.”
He ended his memo on a note of ill-placed black humour: ”Why is it not fair for a British artilleryman to fire a shell which makes the said native sneeze?” he asked. ”It is really too silly.”
A staggering 50,000 M Devices were shipped to Russia: British aerial attacks using them began on 27 August 1919, targeting the village of Emtsa, 120 miles south of Archangel. Bolshevik soldiers were seen fleeing in panic as the green chemical gas drifted towards them. Those caught in the cloud vomited blood, then collapsed unconscious.
The attacks continued throughout September on many Bolshevik-held villages: Chunova, Vikhtova, Pocha, Chorga, Tavoigor and Zapolki. But the weapons proved less effective than Churchill had hoped, partly because of the damp autumn weather. By September, the attacks were halted then stopped. Two weeks later the remaining weapons were dumped in the White Sea. They remain on the seabed to this day in 40 fathoms of water. ”
Henry Alfred Hillman – RFC-RAF Cook & Aircraft Mechanic with the North Russia Expeditionary Force in 1919
Henry Alfred Hillman survived World War One. Those who died gave their lives.
Many of those who lived through it all gave the rest of their lives as the result of their horrific experiences!
My Great Uncle – Henry Alfred Hillman – was to me as a child, a myste- rious person whom I never met – he died two years before I was born. I learned about him from my father, who described how his war service had unsettled him, and he was never “quite right” afterwards. My father could only tell me that he had fought in the First World War, that he had been gassed, and that he had served in Russia, and had never really recovered from his experiences.
Many years later I began to do research on Great Uncle Henry – fondly known to my father as “Uncle Alfie” from his second name. I quickly came up against a brick wall with the attempt to acquire his service record from the Historical Disclosures Section of the Army Personnel Centre. I even had his Service Number, or so I thought, from a photo card of which I have copies, that he sent to a number of relatives. The response came back that there was no trace found for the name or number, and thus his record must be one of those lost to fire during the Second World War. I also learned later that Service Numbers were not necessarily with a man throughout the War, but could be changed on transfers.
So there he remained – a mystery – until I happened to mention him to a person we met in Australia. She put the query out over the wires, and by the next morning he had been found – in the Royal Flying Corps – not in the Army at all. His Service Record was quickly found and provided the basis for further research.
Henry’s Service Record indicates that he was with the North Russia Ex-peditionary Force between the dates of 4th July 1919 and 14th Septem- ber 1919. This is a period of a little over two months – or 73 days to be exact. It is not clear from the record whether the dates are inclusive of the period in Russia, or include periods during which he was travelling there and back – most likely by sea. There is a gap of six weeks between his record at RAF Halton (19th May 1919) and his transfer to the North Russian Expeditionary Force (4th July 1919). He was “dispersed” from RAF Blandford to RAF Halton only a month after his time with the NREF ended on 13th October 1919 where his Service Record ends.
No information has been found as to where he was based while in Russia, nor how he was involved, other than that he was a “cook”. His promotion record indicates that by January 1918 he was an Air Mechanic, 3rd Class with the RFC, and shortly afterwards on 1st April 1918 a Private, 2nd Class.
Henry joined up late in the War in mid 1917. He recorded his Will, and wrote a letter to his parents and siblings the day before he joined up on 18th June 1917. He was just 23 years old. We do not know why he waited so long before enlisting. It is evident he saw his duty as being to England, and not any King nor Government. His thoughts prior to departing are recorded in the letter to his parents, reproduced as an annex below. In 1918 he transferred to the Royal Flying Corps, which evolved into the Royal Air Force by April of the same year.
Apart from the dates on his Service Record of his time in Russia, it has not been possible to obtain any further information on what he actually did or where he travelled in North Russia. However, reading between the lines in his letters to his brother (my Grandfather) later in life, and background reading on the later stages of the War in Russia, a likely scenario emerges.
He clearly suffered from his experiences, and this remained with him for the rest of his life,to his death from emphysema and heart degeneration in 1946, aged only 52. This is further borne out by the letters he sent to his brother, while he – Henry – travelled to Australia for a year in 1933 “to get away from it all”. The letters contain the phrases –
“Giving his nerves a rest”
“get rested a bit more”
“get over my trouble”
“can’t break that mental connection off here”
“They know about it here and it comes from all over Western Australia and still comes from England”
“I cannot break off that telepathic connection”
This was 13 years after the events of the Great War, giving some indication of its longterm effects upon him. He died in 1946, another 13 years after his Australian trip, and 26 years after his experiences in Russia. While he makes no actual mention of his time in the Great War, all the information we have from this man’s life points to traumatic experiences at that time.
So what on earth happened that he felt like this, and how did he come to suffer from a gas attack, sometime after gas had last been used, and then on the Western Front where he did not serve?
We have found no direct evidence, but there are a number of events during the very brief North Russia Expeditionary Force existence that may well indicate what these experiences were.
Ira Jones in his 1938 book “An Air Fighter’s Scrapbook” recounts how they travelled by ship from Leith in Scotland, arriving at Archangel (Archangelsk) in Russia in June and leaving again in September 1919. This was a volunteer RAF unit, known locally as No.3 Squadron under Geoffrey “Beery” Bowman. This period almost exactly coincides with Henry’s Service Record NREF period (4th July – 14th September 1919). Ira Jones reports are all from the Archangel and Bereznik airfield area with no mention of the use of gas, apart from one brief aside. He mentions a colleague (Roddy Waugh) involved in August with gas bombing from the air at Pinega – east of Archangel and Beresnik.
Simon Jones (1999) however, records the use of “M bombs” delivered from the air by the Archangel and presumably Beresnik based RAF between 27th August and 4th September 1919 on the villages of Emtsa Station, Chunova, Plesetskaya Station, Vikhtova and Pocha. Soon afterwards (12-22 September 1919) they were dropped from the air by Murmansk based RAF aircraft on the villages of Kavgora, the Chorga line, Lijma, Mikheeba Selga, Tavoigor(a), Zapolki and Koikori on the Shunga Peninsula of Lake Onega. Following this, all M devices were in theory dumped in the White Sea as the British withdrew, although some evidence suggests the Russians were provided with a number (Jones 1999).
A map showing those locations bombed with M gas bombs has been compiled. The airline distance from Murmansk to the Shunga Peninsula in Lake Onega is 700 km. This seems an unlikely distance for a WWI aircraft – 1,400 km return flight? Bereznik was 800 km return from Shunga, and only 480 km to Pocha for example. Archangel to Pinega was only 300 km return.
[Yllä]
Did Henry become mixed up with these gas experiments and attacks – was he an Air Mechanic working on one of the airfields involved – Murmansk, Archangel or Beresnik?
Ira Jones also makes mention of the military executions carried out on soldiers that mutinied in the local area – both British and Russian – and clearly found it a harrowing experience himself. These mutinies are apparent from other accounts from this period –
John Kelly, an Australian, recalled the campaign as one of “failures, treachery, hardship, mutiny and dangerous experiments” (Millar 2015).
Millar (2015) also mentions a number of mutinies amongst the forces involved.
Mention is made in the Great War Forum of No.1, 2 and 3 Slavo-British Squadrons, or Slavo-British Air Corps (SBAC) serving in North Russia.
Peter Cooksley in his 2013 book “RFC Handbook 1914-1918” mentions the NREF assisting two White Russian forces – “Eklope” (or Elope?) at Archangel and “Syren” further north at Murmansk.
The picture becomes much grimmer reading through Simon Jones 2015 account of the experimentation with a new gas warfare system in North Russia – the “M Device”.This was a means of delivering “diphenyl- aminechloroarsine” as a fine dust. Its effects seem not to have been fa- tal, instead causing great discomfort that prevented normal activities for a time. The M bombs were dropped from the air on a number of vil- lages in order to halt the advance of the Bolshevik forces. Some British personnel exposed to the gas suffered from longterm debilitation – pains in the legs, head and back, extreme debility, anaemia and diar- rhoea, lassitude, fatigue, some paralysis, giddiness and breaking out in cold sweats some months later. One Australian sufferer who appeared five months later in front of a medical board in England was found to be “pale, nervous, and suffering from various phobias”, too afraid to return to Australia by ship.
The use of the weapon ended once it was found to require very specific conditions of wind and rain, and with the sudden retreat from North Russia in October 1919. The 47,000 unused devices were dumped in the sea (Jones 1999).
While only circumstantial, it would seem very likely that Henry too, somehow in his humble occupation as a cook and/or aircraft mechanic, was also exposed to the gas, and possibly the horrors of mutiny and subsequent public executions. We have no hard evidence, but these would certainly have been attenuating circumstances for what we would probably today call Post Traumatic Stress Disorder (PTSD) – a syndrome that even today military personnel can suffer from for years after being involved in warfare of any kind.
The villages mentioned as having been subjected to these gas attacks in North Russia have been mapped and may give some idea of where Henry was located during his North Russia service. Archangel or Mur- mansk areas would seem the most likely, given the lack of any mention of using gas bombs by Ira Jones, based at Beresnik. However, many of the sites where M gas was used must have been reached most efficiently by air from Bereznik? Perhaps the lack of mention in Jones account relates to an attempt to keep this use of gas as little advertised as possible.
Australians were clearly very involved in the NREF, so it is of interest that this is where Henry went some years later to try to “get over his troubles”. He also may have come across other Australians when in training in Britain before going to Russia since there were many Australians in training at RAF Blandford. It is evident from his photo albums of his Australia trip that he knew people already there.
We may never find further details of my Great Uncle’s service in and after World War One. While he served for only a short period, and never on the front line in mainland Europe in the famous theatres of war, but in the little-known aftermath – the ill-timed attempt to intervene in Russia ended with an ignominious withdrawal, with the loss of much equipment and armament.
Jeffrey Sachs on pieru mieheksi, mutta pitää silti katastrofaalisena virheenä, että USA kelaa uusiksi ja uusiksi vanhoja typeryyksiään ja katastrofeihin johtaneita infosotamalleja.
Housing Minister Yoav Galant on Tuesday condemned the genocide taking place in Syria, adding that “it is time to eliminate” President Bashar Assad, following US accusations that the regime is using a crematorium to hide atrocities being committed outside Damascus.
“The reality in which people are executed in Syria, being hit deliberately by chemical weapons, their bodies being burned, something we haven’t seen in 70 years, we are crossing a redline and it is time to eliminate Assad, literally,” Galant, a former major-general in the IDF and member of the National Security Council, said at the Second International Ground Warfare and Logistics Conference at Latrun, outside of Jerusalem.
Earlier, in an interview with Army Radio, Galant charged that the rule of the Assad regime is the worst since the Nazis led by Adolf Hitler in Germany during World War II.
Housing Minister Yoav Galant (credit: Nurit Zatlawi)
“What is happening in Syria is defined as genocide, under all its classifications,” he told Army Radio. The Kulanu minister added that Israel wants to see Assad and his Alawite regime fall from power and be replaced by a moderate Sunni ruler.
The US State Department on Monday accused the Assad regime of having constructed a crematorium at the notorious Sednaya military prison near Damascus to burn the bodies of prisoners that continue to be executed inside.
“Beginning in 2013, the Syrian regime modified a building within the Sednaya complex to support what we believe is a crematorium,” said Assistant Secretary of State Stuart Jones, adding, “We believe that the building of a crematorium is an effort to cover up the extent of mass murders taking place in Sednaya prison.
“These atrocities have been carried out seemingly with the unconditional support from Russia and Iran,” the main backers of the Assad regime, Jones continued.
According to Galant, while it is unclear whether or not the crematorium was in use for all those years, it is imperative that something must now be done, as the actions of the Assad regime amount to nothing less than a genocide, with “hundreds of thousands killed.”
The Obama administration made a “strategic mistake,” Galant said, by “deviating” from the course of supporting Sunni countries in order to try get closer to Shi’ite countries, something that he said is different in the Trump administration.
Up until a year-and-a-half ago, Syria looked like it was heading toward Sunni rule, but following the Russian intervention, which used methods first applied in Chechnya, such as blockading cities while continuing aerial bombardments, the will of the rebels to fight was broken and the tide turned. But while the Russians are currently backing Assad, they realize the importance of the region and understand who they are aligned with, Galant said.
“They realize that once the war is over there will still be 20 million Sunnis in Syria who will be wanting to avenge their dead and the Russians know they will be a target,” Galant said, adding that the Russians will “seek avenues to make relations better with the Sunnis, including sacrificing Assad.”
The major threat to Israel remains Iran, which wishes to open up a Shi’ite land bridge from Tehran through Iraq to Damascus in order to get to Israel, according to Galant.
“What is behind Syria is Hezbollah, which is backed by Iran. Iran is a danger to the security of the entire world.
Iran is the problem, not the solution,” he said.
“When we get the tail of the snake [Assad], we can get the head in Tehran, too,” he added.
Earlier on Tuesday, the Syrian government denied US accusations that a crematorium had been built at one of its prisons that could be used to dispose of detainees’ remains.
A Foreign Ministry statement published by state news agency SANA said the US administration had come out with “a new Hollywood story detached from reality” by alleging the crematorium had been built at Sednaya military prison near Damascus.
Amnesty International reported in February that an average of 20 to 50 people were hanged each week at the Sednaya military prison. Between 5,000 and 13,000 people were executed at Sednaya in the four years since a popular uprising descended into war, it said.
The Syrian government also denied that accusation.
Amnesty said the executions took place between 2011 and 2015, but were probably still being carried out and amount to war crimes.
In a briefing on Monday, Jones showed aerial images of what he said was the crematorium at the Sednaya site.
Piiri pieni pyörii Suomen mediakentällä – totuus STT:n uutisista
STT eli Suomen tietotoimisto tiedottaa mielellään, mutta ei siitä, kuka sen omistaa.
08.04.2018 11:44, 3648 lukukertaa
uomalaiset kuuntelevat, tai ovat ainakin kuunnelleet, STT:n eli Suomen tietotoimiston uutisia kuin Jumalan sanaa. Onko kukaan tullut koskaan ajatelleeksi, mikä on STT tai kuka sen omistaa? STT mielellään uutisoi ja tiedottaa, mutta ei siitä, kuka sen omistaa.
33,1 prosenttia kuluu Sanoma Media Finlandille. Alma Media omistaa 20,6 prosenttia ja 17,8 prosenttia kuuluu TS-Yhtymälle.
Toisin sanoen STT tiedottaa itsensä omistavia tahoja, joiden uutisia kansa sitten lukee ja seuraa edellä mainittujen mediatalojen julkaisuista, kuten Helsingin Sanomista, Iltalehdestä ja Turun Sanomista.
Suomalaisten veronmaksajien rahoittama Yleisradio puuttuu yllättäen tästä pienestä piiristä. Sekin tosin käytti STT:n palveluja ja rahoitti sitä vuoteen 2007 saakka.
Näin piiri pieni pyöri, samat naamat hyörii, ja Suomen kansalle tarjottiin kaiken kattavaa herkkusieniuutisointia.
Herkkusieniuutisoinnilla tarkoitetaan sitä, että kansaa pidetään pimennossa ja sille lapioidaan luettavaksi p**kaa.
STT on perustettu vuonna 1877.
Yleisradio on ollut nyt kymmenisen vuotta omillaan, mutta valtiomediana se uutisoi asioista sen mukaan, mitä ylemmiltä tahoilta sen käsketään uutisoida.
STT:n radiouutiset tulevat tällä hetkellä ainakin seitsemältä kaupalliselta radiokanavalta, ja ne tuotetaan yhdessä MTV:n kanssa, ettei kukaan vain jäisi Suomen mediakartellin ulkopuolelle.
Lopuksi vielä lista esimerkeistä, kuka omistaa ja mitä.
Sanoma Media Finland
Helsingin Sanomat
Iltasanomat
Nelonen Media
Liv
Jim
Hero
Ruutu+, Leffat ja Sarjat, Ruutu+ Lapset, Ruutu+ Dokkarit, Ruutu+ Urheilu 1 ja Ruutu+ Urheilu 2
Radiokanavat
Helmiradio
Groove FM
HitMix
Loop
Radio Aalto
Radio Rock
Radio Suomipop
Lisäksi iso joukko Sanoma Lifestyle- ja Kids Media -yksiköiden aikakauslehtiä Aku Ankasta Gloriaan, sekä HS Metro -lehti.
Alma Media
Aamulehti
Iltalehti
Kauppalehti
Talouselämä
Asuntokaupan verkkopalvelu Etuovi.com
useita asumiseen, rekrytointiin, autoiluun ja matkailuun liittyviä verkkopalveluita
Iltalehden eri digitaaliset ja painetut uutis- ja lifestyle-sisällöt
Lisäksi liiketoiminta-alueeseen kuuluvat:
Rantapallo.fi
Telkku.com
Kotikokki.net
E-kontakti.fi
Julkaisee 19:ää ammatti- ja talouslehteä sekä kirjoja.
Kolmannes liikevaihtosta yhdeksässä eri Euroopan maassa. Alman suurimmat omistajat ovat Ilkka Yhtymä Oyj ja Otava.
TS-Yhtymä
Turun Sanomat
Salon Seudun Sanomat
Paikallisia radio- ja televisiokanavia
Yhtymään kuuluvat muun muassa:
Turun Tietotarjonta Oy (Aamuset)
Turun Tietokuva Oy – uutis- ja studiokuvaus, videopalvelut
Arvovaltainen Brittiläinen The Postillon (Posteljooni) -sanomalehti kertoo tänään uudesta käänteestä terrori-iskututkimuksesta. Passi oli uurikoisen pudonneen (puun)lehden alla.
British police find Putin’s passport at scene of Salisbury poison attack
Salisbury (dpo) – Last doubts over Russia’s guilt in poisoning former spy Sergei Skripal have been eliminated. As the British government announced today, the passport of Russian president Vladimir Putin was found at the scene in Salisbury. According to Prime Minister Theresa May, the passport was only now found in another search of the scene, as it had been hidden under a fallen leaf.
“Russia has 24 hours to extradite Vladimir Putin for questioning in London”, according to a statement issued by the British government. “Refusal will be taken as admission of guilt.”
fed, ssi, dan; translation: dj
Lehden erityisen tarkka ja huolelliseti toimittettu saksankielinen painos varoittaa mahdollisesta valeuttissumasta tänään ”uusmeedioista”…
Samstag, 31. März 2018
Signal gegen Falschmeldungen: Der Postillon boykottiert den 1. April
Fürth (dpo) – Falschmeldungen? Nicht mit uns! Wie in jedem Jahr seit seiner Gründung (1845) boykottiert der Postillon den überaus schändlichen 1. April. Deutschlands größte Tages- und Nachtzeitung der Welt setzt damit ein Zeichen gegen die albernen Lügen und Aprilscherze, die in vielen weniger seriösen Medien an diesem Tag verbreitet werden.
Im Zuge des Boykotts werden am Sonntag, 1. April keine neuen Meldungen auf www.der-postillon.com veröffentlicht. Auch die Print-Ausgabe des Postillon wird nicht an die über 82.500.000 Abonnenten allein in Deutschland ausgeliefert.
Ein Sprecher des Postillon erklärte, das Blatt wolle ein Zeichen gegen den institutionalisierten Klamauk des 1. April setzen: ”Wer Menschen durch gezielte Falschmeldungen auf den Arm nimmt, erschüttert damit das Vertrauen in eine kritische Presse”, so der Sprecher. ”Aber wir machen da nicht mit! Postillon-Leser wollen keine Lügengeschichten, sondern ehrliche, unabhängige und schnelle Nachrichten – und das schon seit 1845.”
Es gibt allerdings auch unbestätigte Gerüchte, laut denen der Chefredakteur den 1. April einfach nur als Vorwand nutzt, um einen Tag (oder zwei) länger Urlaub zu machen.
Tesla’s Plummeting Share Price Shows That Musk Is Running Out Of Time
Jim Collins , Contributor Opinions expressed by Forbes Contributors are their own.
It is amazing to me that Tesla stock closed the penultimate day of Feb- ruary above $350 per share and today is struggling to hold $295 per share. The volatility in TSLA shares has bitten the longs with a 15% de- cline in 19 trading days, and the bulls are struggling to make coherent arguments. That points to the most pressing issue facing Tesla and its CEO Elon Musk: time.
The Tesla bull case is based on the idea that TSLA will dominate a future world in which battery-electric vehicles (BEVs) and autonomous vehicles (AVs) are prevalent in global markets. The problem with that argument is that Tesla already dominates the global market for BEVs, and yet the company burned through $3.5 billion of cash last year. The Tesla Model S is the most important automotive product of this gene- ration, it is undeniably the car of the century (thus far,) but what does that get Tesla shareholders? Nothing in terms of real economic returns.
Elon Musk, founder, CEO, and lead designer of SpaceX, speaks at a news conference after the Falcon 9 SpaceX heavy rocket launched successfully from the Kennedy Space Center in Cape Canaveral, Fla., Tuesday, Feb. 6, 2018. (AP Photo/John Raoux)
It astounds me that the incredibly well-capitalized global auto sector-I de-lineated the size of their cash hoard in this Forbes article – let Musk beat them to the punch with the introduction of the Model S in 2012. But that’s history,and not a single one of my contacts at global auto- makers – I followed autos as a sell-side analyst for 11 years and still have many friends at the OEMs – is worried about Tesla’s Model 3. This is for the simple reason that Tesla simply cannot make this model in volume, and Musk’s target of production of 2,500 Model 3s per week by quarter-end is not taken seriously by my contacts in the automotive world, including those at companies that supply components for that model.
So, that’s the temporal aspect again. Eventually Tesla will make Model 3s in volume say the TSLA bulls, but the bearish argument is summed up in one word: when? The clock is ticking for Tesla owing to the fact that the company issued $1.8 billion in debt last August. With Tesla reporting negative EBITDA for the past two quarters–and my modeling shows it will be negative again in the first quarter of 2018–something’s gotta give here.
Issuing straight debt was a colossal mistake by Tesla, and those bonds are now trading at about 92 cents on the dollar; yielding 6.65% versus a coupon of 5.3%. Tesla has convertible bonds expiring in June this year that were issued in 2013 with a 1.5% coupon and a conversion price of $124/share. That was a huge win for the company, and I have no idea why Tesla doesn’t keep issuing converts to its legion of numbers-blind devotees on the buy-side. The only reasonable explanation is that Musk doesn’t want to incur further dilution as a current–and TSLA’s largest–shareholder.
Tesla needs to tap the equity markets for a follow-on offering very soon, but the fall in the value of TSLA shares means that to raise an appropriate amount of money, TSLA will need to offer more shares than it would have a month ago, thus incurring even more dilution. It’s a vicious circle, but if Tesla does not raise at least $2 billion, in my opinion, the company will not be able to fund its obligations in 2019.
So, time is of the essence for Tesla and Musk. Elon needs to swallow his male pride and swamp the markets with TSLA shares, which, other things equal, will cause the shares to decline. The alternative is for Tesla to run out of time. The company factored its leases in January, and there simply are no more financial levers to pull. If Tesla does not raise capital in the next three months, I believe it will be increasingly difficult for TSLA to convince its business partners that it is a viable entity. And let me tell you, that is exactly what the other automakers want to see.
It may indeed be better to burn out than to fade away, but if you hold TSLA shares you need to prepare yourself for the very real possibility that Tesla will cease to exist within 12 months. Without fresh capital that’s the most likely outcome, in my opinion. It’s scary prospect, but with a market valuation of $49 billion–still not even remotely priced into TSLA shares.
Juurikaan mikään ei voisi olla parempi uutinen maailmalle…
Miljardööri Elon Musk perusti uuden yrityksen – hullu idea laitetaan käytäntöön
Sähköautot ja Marsin asuttaminen eivät riitä Elon Muskille. Tesla-firmasta tuttu, muun muassa nettifirma Zip2:lla ja PayPalilla rahansa tehnyt miljardööri aikoo seuraavaksi yhdistää tietokoneet ihmisaivoihin.
Wall Street Journalin lähteiden mukaan Musk on perustanut uuden firman nimeltään Neuralink Corp., jonka ideana on kehittää aivoihin asennettavia pieniä elektrodeja. Niiden avulla voidaan kenties jonakin päivänä ladata tai istuttaa ajatuksia.
Muskilla on yrityksessä aktiivinen rooli, WSJ kirjoittaa. Mukana on myös muun muassa Max Hodak, joka oli aiemmin perustajana robotiikkaan keskittyneessä Transcripticissa. Hodak on vahvistanut uuden yrityksen olemassaolon.
Elon Muskin aktiivisuus tällä alalla ei ole yllätys. Hän on aiemminkin puhunut tekoä-lyn kehittymisen mukanaan tuomista riskeistä. Viime kesäkuussa hän varoitti ihmisen kehityksen jäävän jälkeen koneista.
Tuolloin hänen ehdotuksensa oli ihmisaivoille suunniteltu uusi käyttöliittymä, käytän- nössä tekoälykerros aivojen sisällä. Sen avulla hän toivoo ihmisten saavuttavan seuraavan tason – eräänlaisina kyborgeina.
Eikö Mrs Mayn pitäisi perua ilmoituksensa Parlamentissa 12.3 !?
– Korkein oikeus antoi 22.3 päätöksensä Portin Downin tutkimusraportiinpeustuen, jossa ei voitu osoittaa, että myrkky oli sotilas käyttöön tarkoitettua hermokaasua tai Novitšokia!
USA:n ilmavoimien entinen lääkäri entinen senaattori tohtori Ron Paul sanoo suorat sanat ammattiasiasta:
.On Monday 12th March, the Prime Minister of Great Britain and Northern Ireland, Theresa May, stood up in Parliament and made the following claim as part of her 36-hour ultimatum to the Russian Federation:
“Mr Speaker, this morning I chaired a meeting of the National Security Council in which we considered the information so far available. As is normal, the Council was updated on the assessment and intelligence picture, as well as the state of the investigation.
It is now clear that Mr Skripal and his daughter were poisoned with a military-grade nerve agentof a type developed by Russia. This is part of a group of nerve agents known as ‘Novichok’.
Based on the positive identification of this chemical agent by world-leading experts at the Defence Science and Technolo- gy Laboratory at Porton Down; our knowledge that Russia has previously produced this agent and would still be capable of doing so; Russia’s record of conducting state-sponsored assas- sinations; and our assessment that Russia views some defec- tors as legitimate targets for assassinations; the Government has concluded that it is highly likely that Russia was responsible for the act against Sergei and Yulia Skripal [my emphasis].”
“Mr Speaker, on Monday I set out that Mr Skripal and his daughter were poisoned with a Novichok: a military grade nerve agentdeveloped by Russia [my emphasis].”
Let’s break this down. The three key parts of Mrs May’s claim are as follows:
1) That the experts at Porton Down had made a positive identification of the substance used to poison Mr Skripal and his daughter, Yulia.
2) That this positive identification concluded that it was a military-grade nerve agent.
3) That this positive identification was that the substance was part of a group of nerve agents known as ‘Novichok’.
In a judgement at the High Court on 22nd March on whether to allow blood samples to be taken from Sergei and Yulia Skripal for examination by the OPCW, the evidence submitted by Porton Down (in section 17 i), stated the following:
“Blood samples from Sergei Skripal and Yulia Skripal were analysed and the findings indicated exposure to a nerve agent or related compound. The samples tested positive for the presence of a Novichok class nerve agent or closely related agent[my emphasis].”
Let’s break this down. The three key parts of the evidence given by Porton Down to the High Court are as follows:
1) That the analysis at Porton Down indicated the substance used to poison Mr Skripal and his daughter, Yulia.
2) That this indication was not able to positively identify whether the substance used was actually a nerve agent (much less a military-grade nerve agent), and left open the possibility that it may have been a related compound.
3) That this indication could not positively identify whether the substance was part of a group of nerve agents known as ‘Novichok’, or whether it was a closely related agent.
Mrs May’s statement claims positive identification of a military grade nerve agent of the “Novichok” class of chemical weapons. Porton Down’s evidence to the High Court shows that no such positive identification took place.
Two statements. Both cannot be true.
I do not know who poisoned the Skripals, how it was done, or for what reason. I continue to keep an open mind. But I do know one thing. It looks like Mrs May has some explaining to do.
Ricky Twisdale Russia Insider
Tue, 29 Mar 2016 16:59 UTC
Paul Barril
A former French official who has had senior roles in internal security and terror fighting has come forward with a remarkable statement: that he has documentary evidence proving that Alexander Litvinenko, the Russian spy who died from polonium poisoning, was killed by US and UK special services.
In a lengthy interview which is soon to be published, he goes further, saying that Litvinenko’s murder was a special sevices operation designed to defame Russia and Vladimir Putin, that the notorious Russian oligarch Boris Berezovsky was involved, and was himself killed by MI6 when he became a liability. He even says he knows the code name of the operation: ”Beluga”.
Operation Beluga: A US-UK Plot to Discredit Putin and Destabilize the Russian Federation
Renowned French security expert Paul Barril has let loose a bombshell: the existence of Operation Beluga, a covert Western intelligence scheme intended to undermine Russia and its leaders.
Is that what’s behind much of the threatening rhetoric now going back and forth between the US and Russia?
Barril exposed Operation Beluga in a recent interview with Swiss businessman Pascal Najadi on the 2006 Alexander Litvinenko death case. Litvinenko was a reputed former spy who many believe was murdered with radioactive polonium on orders of Vladimir Putin.
Najadi says the interview drew out the converse revelation that Litvinenko was actually killed by ”an Italian who administered the deadly polonium 210.” What’s more, he astonishingly says, the operation was carried out under the auspices of the US and UK.
In my books The Phony Litvinenko Murder and Litvinenko Murder Case Solved I’ve written about an Italian connection. But I can’t confirm that Barril is talking about the same person.
Barril’s allegations should be taken seriously. He is a renowned French intelligence figure who is known in France as ”Superflic”, which translates roughly as ”Supercop.” In the French public eye he is a kind of combination of Eliot Ness, James Bond, and William Bratton. For many years he was the second in command of the ski-mask wearing GIGN, the legendary elite French special forces unit, who top the ”badass” rankings of special forces anywhere, and had other high ranking internal security positions in the French government.
Since leaving government service he has handled security issues as a private contractor for heads of state in the Middle East, Latin America and Africa. He has been at the center of several controversies over the years, and is a well-known author. There is no question that he has access to intelligence at the state level which would give him insights into this affair.
In the interview, Barril alleges that Berezovsky was working closely with MI6 and the CIA to discredit Russia and Putin, and that large sums from these agencies were passing through Berezovsky’s hands to be paid to individuals to cooperate in these efforts. Barril says Litvinenko was one of Berezovsky’s bag men, who passed funds on to others.
From the interview:
”Russia has nothing to do with (the murder of Litvinenko). The case was fabricated from the beginning. Polonium was chosen as the poison because due to its production in Russia it would implicate Russia. The objective of the whole operation was to discredit president Putin and the FSB. It was done because Russia is blocking US interests around the world, especially in Syria. It was an attempt to weaken Putin’s hold on power, to destabilize Russia.”
In the interview, Barril mentions the outspoken Putin foe, financier William Browder, as being in close cooperation with Berezovsky in the discreditation efforts. He also says he is sure Berezovsky was murdered by his secret service handlers after they realized he was behaving erratically and had to be silenced so that he wouldn’t give them away.
Finally, he says he will make his evidence available to a public investigation of the affair if it is run by a credible individual. He suggests Carla del Ponte as a good choice to do it, because he is convinced she is not under the control of the CIA.
Barril’s allegations are sure to raise further questions around the 2006 Litvinenko murder, which hit the headlines again in January, 2016, when a UK public inquiry into the affair failed to deliver a conclusive verdict.
The case is 10 years old, but still elicits widespread public interest due the spy-thriller ingredients of the murder mystery: spy – counterspy hijinks, radiation poisonings, accusations (which have been conclusively debunked) that Putin himself ’probably’ ordered the murder, seedy nightclubs, a disgraced oligarch who ends up mysteriously dead in his bathroom, sobbing widows on the stand, preposterous politicized ”show” trials, politicians grandstanding, and much more.
An accomplished murder mystery author would have trouble coming up with something this surreal.
Novichokia ei ole tutkittu eikä valmistettu Venäjällä,
vaan Uzbekistanissa, joka on vastuussa teknologian hävittämisestä, jota ovat valvoneet länsimaat, ainakin USA. Keksijätkin ovat USA:ssa. Aineessa ei sinänsä ole mitään erityisesn salaista tai vaikeaa.
Cambridge Analytica -keitto kuohuu sellaisella lämmöllä, että sitä voi verrata vain johonkin James Bond-leffojen SPECTRE-järjestöön. Cam- bridge Analytica on Brexitin ja Trumpin takana ja on nostanut myös muissa maissa poliitikkoja johtoon. Sen emoyhtiöllä on tiivis yhteys Iso-Britannian eliittiin.
Nyt kun tämä on paljastunut, kysymys kuuluu, mikä on Putinin rooli. Mi- nulla on vahva tuntuma siitä, että Putin ja Venäjä on lavastettu syyllisik- si, vaikka koko ajan syyllisiä ovat olleet Iso-Britannia ja Cambridge Ana- lytica. Jo silloin, kun lehdet kirjoittivat Pietarin ruokakauppojen hyllyjen olevan tyhjiä, kävin Pietarissa itse katsomassa, mikä tilanne oli (eivät olleet tyhjiä).
Nyt on kova innostus sotaan taas ja ilmeisen hatarat perusteet sille, mikä tuo mieleen Irakin olemattomat joukkotuhoaseet. Novichok ei todennäköisesti ole koskaan nähnyt Venäjää, vaan Neuvostoliiton kemiallisten aseiden laboratoriot jäivät Uzbekistaniin, missä ne tulivat länsimaiden tuhoamiksi.
On tietysti aivan massiivisen typerää venäläisten tehdä murha tavalla, jossa Venäjä saatettaisiin implikoida millään tavalla. Paljon todennäköi- sempää, että tämä kaikki liittyy Cambridge Analytican ja sen läheisten poliitikkojen ilmeiseen haluun maailmanherruuteen. Toinen vaihtoehto olisi jokin lännen pelinappuloina käyttämistä islamisteista.
Alun perin tämä halu trollata sosiaalisessa mediassa ja sosiaalisissa ver-kostoissa syntyi tarpeesta kontrolloida karkuteille päässyttä jihadis- mia. En löydä lähdettä tähän hätään, mutta olen kuullut sellaistakin, että aikoinaan brittiläiset muslimit olivat kallellaan työväen oikeuksien suuntaan, eikä tämä miellyttänyt hallintoa. Niinpä ne pyrkivät vaikut- tamaan näihin yhteisöihin niin että Marxin sijasta kiinnostaisikin Allah. Tunnetuin seurauksin.
Loppupeleissä herää kysymys, kuinka paljon Suomi on ollut pelinappu- lana näissä brittien peleissä. Oma, vahva NATOn vastainen vakaumuk- seni perustuu tällaisiin seikkoihin. Urho Kekkosen sanoin: ”Sodan ja rau- han kysymyksessä Suomi on puolueellinen: Suomi on rauhan puolesta ja sotaa vastaan”.
” Independent Swiss Lab Says ’BZ Toxin’ Used In Skripal Poisoning; US/UK-Produced, Not Russian
Written by Tyler Durden
Saturday April 14, 2018
Somebody has some explaining to do… or did the Syrian airstrikes just ”distract” the citizenry from the reality surrounding the Skripal poisoning.
Remember how we were told my the politicians (not the scientists) that a deadly Novichok nerve agent – produced by Russia – was used in the attempted assassination of the Skripals? Remember the 50 questions (here and here) we had surrounding the ’facts’ as Theresa May had laid them out? Ever wonder why, given how utterly deadly we were told this chemical was, the Skripals wondered around for a few hours after being ’infected’ and then days later, survived with no chronic damage?
Well those doubts may well have just been answered as according to the independent Swiss state Spiez lab, the substance used on Sergei Skripal was an agent called BZ, which was never produced in Russia, but was in service in the US, UK, and other NATO states.
RT reports that Russian Foreign Minister Sergey Lavrov said, citing the results of the examination conducted by a Swiss chemical lab that worked with the samples that London handed over to the Organisation for the Prohibition of the Chemical Weapons (OPCW), that Sergei Skripal, a former Russian double agent, and his daughter Yulia were poisoned with an incapacitating toxin known as 3-Quinuclidinyl benzilate or BZ.
The Swiss center sent the results to the OPCW.
However, the UN chemical watchdog limited itself only to confirming the formula of the substance used to poison the Skripals in its final report without mentioning anything about the other facts presented in the Swiss document, the Russian foreign minister added.
He went on to say that Moscow would ask the OPCW about its decision to not include any other information provided by the Swiss in its report.
On a side note, the Swiss lab is also an internationally recognized center of excellence in the field of the nuclear, biological, and chemical protection and is one of the five centers permanently authorized by the OPCW.
The Russian foreign minister said that London refused to answer dozens of “very specific” questions asked by Moscow about the Salisbury case, as well as to provide any substantial evidence that could shed light on the incident.
Instead, the UK accused Russia of failing to answer its own questions, he said, adding that, in fact, London did not ask any questions but wanted Moscow to admit that it was responsible for the delivery of the chemical agent to the UK.
But hey, who cares about any of that? Diplomats have been sent home, Putin has been annointed hitler, and besides, what about those missiles in Syria?
Tämä tutkimus sattaa sisältää suo- malaisille jytkytietoa, mutta mm. naa- purimaissamme sen tulokset ovat ovat perusoletusten mukaisia, uusin menetelmin: itäbalttilainen vasara- kirveskansa tuli idästä tuoden uuden kielen ja uudenlaisen, ympäristöä ak- tiivisesti muuttamaan pyrkivän asen- noitumisen, uutta teknologiaa ja pit- kän matkan vuorovaikutussuhteiden järjestelmän, joka käytti vesireittejä.
” Taitavat naiset toivat kivikauden Suomeen uuden kulttuurin idästä
Saviastioiden materiaali kertoo laajoista vaihtokauppareiteistä kivikauden Pohjolassa.
25.3.2018 klo 17:00
Siro nuorakeramiikka korvasi paksun kampakeramiikan.Nella Nuora / Yle
4 500–5 000 vuotta sitten yhdellä jos toisella kivikautisella asuinpaikalla Etelä-Suomessa epäilemättä ällistyttiin saviastioista, jotka olivat peräisin jostakin muualta.
Vanhat kampakeraamiset astiat olivat paksuseinäisiä ja ämpärin kokoisia, eivätkä ne pysyneet pystyssä kuin maahan painettuina. Tulokkaan nuorakeraamiset tuomiset näyttivät aivan erilaisilta.
Ne olivat paljon pienempiä ja ohutseinäisempiä, niissä oli kaula, ja pohja oli tasainen. Koristeetkin olivat uutta muotia, tehty nuoralla painamalla, eivät enää kamman piikkien jäljiltä näyttäviä painaumia.
Vasemmalla kaksi palasta kampakeramiikkaa, oikealla kolme palasta nuorakeramiikkaa sekä vasarakirveitä samalta ajalta.Nella Nuora / Yle
– Ne olivat oikeasti aika korkeaa teknologiaa. Ei onnistuisi minulta. Kampakeraamisen pytyn voisin yrittää saada aikaiseksi, nauraa arkeologi Elisabeth Holmqvist-Sipilä. ”
RK: Käsitys erityisestä ”naisten teknologiasta”, joka saattaa toki olla tottakin, on muodostettu avoimesti sen perusteella, miten ja keiden toimesta nykyisissä ja viimeaikaisissa kultturiessa tällaiset hommat on tehty. Muullakin tavalla olisi voitu järkeillä: esimerkiksi useinkin ovat alun perin ”miesten” kuten sodan- ja kaupankäyntikäyntiteknologiat siirtyneet naisille keittiöön ja pelloille kehittyessään ja rutinoituessaan.
Tästä saa myös käsityksen, että uusi pienten kattilamaisten (mikä tu- kee kotitalousoletusta) ruukkujen teknologia olisi ollut jotenkin vallan- kumouksellista ja että vasarakirveskansan keramiikka olisi yleisesti ollut kampakeramiikkaa korkeampaa.
Näin ei voida ykskantaan sanoa, eikä se edes syrjäyttänyt kampakera-miikkaa,vaan voitolle selviytynyt Kiukaisten kulttuuri,ilmeisimmin itäme- rensuomalaisuuden perusta, johon vasarakirveskulttuurikin liittyi siltä osin kuin se liittyi suomalaisiin, oli kampakeraamisen perustan kulttuuri.
Varsinkin kampakeraamisia ruukkuja oli monenlaisia: vanhimpia, kuop- pakeraamisia, Sarsan-Tomnitsan, ja hienoimipia: asbestikeraamikkojen (Kierikin, Pyheensillan ym.) suuria (< 100 litraa) keveitä ohutseinämäisiä mutta lujia ruukkuja, jotka kestivat tuhansien asteien kuumennuslämpö- tilan. Niitä olisi voitu käyttää metallien sulattamiseen ja erottamiseen näin malmista, mutta toistaiseksi ei ole löydetty kuin kokeellisen arkeo- logian todisteita. Noita ruukkuja on saatettu käyttää kuljetukseen esi- merkiksi hevos- tai pororekipelillä. Asbestikeraamikkojen katsotaan tulleen muita kampakeraamikkoja myöhemmin kaakosta Peips-järven itäpuolen suunnalta. Heidän uskotaan olleen saamelaisten kokoonpanoon päätynyt heimo.
Holmqvist-Sipilä työskentelee Helsingin yliopiston arkeologian labo- ratoriossa. Hänen johtamassaan tutkimuksessa selvitettiin saviastioi- den sirpaleista, miten nuorakeraaminen kulttuuri levisi Suomen lisäksi Ruotsissa ja Virossa.
– Halusimme tutkia, olivatko astiat vain tuontitavaraa vai tuliko meille taitavia keraamikkoja, jotka ryhtyivät harjoittamaan muualla oppimaansa teknologiaa uudessa ympäristössä.
Tulihan heitä. Hämeeseen, Hauhon Perkiöön, syntyi suoranainen nuorakeramiikkatehdas.
– Sieltä löytyi jo vuosikymmeniä sitten aivan poikkeuksellisen suuri keramiikka-aineisto, noin 30 000 sirpaletta, mutta niitä ei ole aiemmin tutkittu yksityiskohtaisesti.
Yleensä nuorakeraamisesta kohteesta Suomesta löytyy ehkä muuta- mia paloja tai muutamia kymmeniä paloja, Elisabeth Holmqvist-Sipilä kertoo.
– Tuntuu, että siellä on ollut kivikauden mittapuulla suorastaan teolli- nen valmistuskeskus. Jostakin syystä; emme tiedä miksi. Olisiko savi- aines ollut erityisen soveliasta? Vai keskittyikö sinne paljon keramiikan valmistajia?
Taito siirtyi naiselta naiselle
Astiantekijöistä itsestään ei ole jäänyt jälkiä, sillä eloperäinen aines maatuu Suomen happamassa maaperässä nopeasti. Luita ei löydy kertomaan mahdollisista eroista ihmisten perimässä.
Silti tutkijat ovat valmiita sanomaan, että nuorakeramiikkataiturit olivat todennäköisesti naisia.
– Etnografisissa tutkimuksissa on todettu, että tämäntyyppisissä yh- teisöissä keramiikka-astioiden valmistaminen oli nimenomaan naisten aktiviteetti. Se on sellainen käsityötaito, joka ajatellaan perinteisissä yhteisöissä naisten työksi ja taidoksi, joka opitaan toiselta. Ehkä äidit opettivat tyttäriään.
Lisäksi nuorakeraamiselta ajalta esimerkiksi Saksasta on löytynyt keramiikka-astioita nimenomaan naisten haudoista.
Holmqvist-Sipilä myöntää, etteivät arkeologit voi varmasti tietää hau- tojen astioiden valmistajiksi naisia. Silti hän sanoo, että juuri naisilla näyttää olleen yhteys keramiikkaan.
Ellei toisin todisteta?
– Nimenomaan.
Yhä pienemmät näytteet, yhä tarkempaa tietoa
Arkeologisten tutkimusmenetelmien kehittymisen ansiosta yhä pie- nemmät näytteet antavat yhä enemmän ja yhä tarkempaa tietoa.
Holmqvist-Sipilä ei pidä mahdottomana, että jonakin päivänä hauto- jen maa-ainekseen jääneistä pienenpienistä orgaanisen aineksen hippusista pystytään tekemään DNA-tutkimuksia.
– Arkeologia kehittyy niin valtavasti, että 20 vuoden päästä voi olla jo aivan eri mahdollisuudet. Tuntuu, että kaikessa luonnontieteellisessä arkeologiassa näytekoot pienenevät vuosikymmen vuosikymmeneltä.
Geokemia vei astioiden syntysijoille
Holmqvist-Sipilän johtamassa tutkimuksessa analysoitiin 24 arkeolo- gisesta kohteesta Suomesta, Virosta ja Ruotsista löytyneitä astioita kahdella geokemian menetelmällä.
– Käytimme elektronimikroskoopin mikroanalysaattoria, jolla pystyim- me analysoimaan savimassasta sekä astian itsensä saven että siinä olleiden murskahippujen kemiallisen koostumuksen.
Tuloksia vertaamalla tutkijat pääsivät myös sen jäljille, missä edellisen sukupolven astiat oli tehty, sillä murskahiput ovat peräisin vanhoista, rikkoontuneista astioista.
– Teimme myös yhteistyötä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ma- teriaalifyysikkojen kanssa. He analysoivat samat näytteet hiukkashe- rätteisellä röntgen-emissio-menetelmällä, jolla saatiin selville todella tarkkoja pieniä alkuainepitoisuuksia, Holmqvist-Sipilä kertoo.
Astian raakasavilähde selviää vain tällaisista miljoonasosapitoisuuksista.
Elisabeth Holmqvist-Sipilä Nella Nuora / Yle
Muisto kotoa?
Särkyneen astian murskaaminen uuden astian raaka-aineeksi oli käy- tännöllistä. Rikkoontunut astia oli käden ulottuvilla, kun saveen tarvittiin sekoiteainesta.
– Ei tarvinnut lähteä hakemaan hiekkaa, saattoi murskata sitä kera- miikkaa. Ja koska se oli savea, astiaan tuli poltettaessa todennä- köisesti vähemmän halkeamia, koska lämpölaajenemisominaisuudet ovat samat. Murska myös tekee astian seinämistä kestävämpiä, Holmqvist-Sipilä sanoo.
Mutta oliko astiamurskan käyttö vain käytännöllistä, vai oliko siihen muitakin syitä? Ehkä muualta tullut astiantekijä halusi säilyttää viimeisen konkreettisen muiston menneisyydestään?
Onhan siinä jollakin tavoin arjen symboliikkaa, sanoo Elisabeth Holmqvist-Sipilä.
– Ehkä joku nainen on tuonut mukanaan uudelle asuinalueelle astian, jonka hän oli tehnyt äitinsä kanssa kotiseudullaan. Kun astia meni rikki, niin ainakin itse ajattelisin, että toki haluaisin säilyttää siitä jotakin. Sillä tavalla menneisyys jatkoi jollakin tavalla elämäänsä siinä arjen esineessä, Holmqvist-Sipilä spekuloi.
Kauppaa ristiin rastiin
Astioiden materiaalin analyysit todistivat, että kivikauden ihmisillä oli paljon yhteyksiä ja vaihtokaupan verkostot ulottuivat ristiin rastiin yli Itämeren. Suomessa, Virossa ja Ruotsissa oli ainakin viisi aluetta, joilla valmistettiin nuorakeramiikkaa.
Hämeessä tehtyjä astioita kulkeutui ensin Suomen rannikolle ja sieltä Viroon.
– Suomeen tuli keramiikkaa Virosta ja Ruotsista. Ajan myötä sitä liikehdintää oli moneen eri suuntaan, Holmqvist-Sipilä kertoo.
Näihin tuloksiin sisältyi yllätys ruotsalaisille arkeologeille. Näyttää nimit- täin siltä, että itäiset vaikutteet olivat tuohon aikaan hyvin muodikkaita.
– Meillä oli aika vahva löydös siitä, että keramiikkaa siirtyi nimenomaan Virosta Etelä-Ruotsiin. Se on täysin vastoin sitä, mitä ruotsalaiset ar- keologit ovat usein halunneet ajatella: että nuorakeraaminen kulttuuri olisi tullut Etelä-Skandinaviasta Ruotsiin. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että se tuli sen sijaan täältä idän suunnalta, Suomesta ja Virosta Ruotsiin.
Leveät nuolet kuvaavat astioiden ja kapeat nuolet keramiikkamurskan reittejä.Elisabeth Holmqvist-Sipilä
RK: Tässä asiatiedon vahvistamisen ohella anne- taan valitettavasti väärä todistus naapurimaiden muinaistutkimuksesta, joka ei ole ollut ainakaan sen matalammantasoista kuin Suomessa:
Nykyruotsalaiset arkelogit ja kielitieteilijät ovat SUORASTAAN PAUK- KUREHELLISÄ JA ÄÄRIKRIITTISIÄ verrattuna SUOMALAISIIN JA BALTIANSAKSALAISIIN PAN-GERMANISTI-SÄÄTIÖ-tieteiljijöihin, jotka nimenomaan täällä Suomessa ovat ”niskan päällä”!!!
Tuossa EI OLE UUTTA RUOSTALAISILLE, VAAN ASIA ON SIELLÄ TIE- DETTY SATA VUOTTA, ETTÄ VASARAKIRVESKULTTUURI TULI RUOTSIIN ENSIKSI SUOMESTA!
Tutkimus siis todistaa, että astioita vietiin hyvinkin kauas paikoista, joissa ne oli tehty. Mutta olivatko ne tyhjiä?
– Niin… olivatko ne astiat oikeasti se primääri tuote tässä vaihdannas- sa? Vai kuljetettiinko niissä jotakin, esimerkiksi maataloustuotteita, vaikka viljaa? Nuorakeraamisen kulttuurin aikana Ruotsissa ja Virossa oli jo maanviljelystä. Suomesta siitä ei ole löytynyt varmoja todisteita. ”
RK: OHO! NYT TULI PAHA!!!
Samaan aikaan kalliomaalausten ja uralilaisten N1c-haplojen kanssa Suomeen on samalta suunnalta tullut myös maatalous: tattarinviljelys:
” Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten
Siitepölytutkimusta ja arkeologiaa yhdistävä tutkimushanke ”Kouvolan seutu muinaisuudessa, korpea vai kaskenkaatajia” on selvittänyt vuosina 2010-2012 nykyisen Kouvolan pohjoisosan esihistoriaa ja maankäyttöä jääkaudelta 1200-luvulle jKr. Hankkeen tuloksena on syntymässä uudenlainen näkemys suomalaisen maatalouden alkutaipaleesta.
Tutkimusalue sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa, Jaalan Huhdasjärvellä. Alueen maatalousasutuksen on aiemmin oletettu syntyneen vasta historiallisella ajalla, viimeistään 1500-luvulla. Arkeologiset löydöt kuitenkin osoittavat, että alueella on elänyt yhteisö, joka on ylläpitänyt kalmistoa 600-luvulta 1100-luvulle jKr. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, harjoittiko yhteisö maa- vai erätaloutta. Toisena kysymyksenä olivat maanviljelyn alkuvaiheet – onko Huhdasjärveltä löydettävissä yhtä vanhoja maanviljelyn tuloksia kuin läheltä, Repoveden kansallispuiston alueelta muutama vuosi sitten löydettiin.
Saadut tutkimustulokset muuttavat käsitystä maanviljelyn alkuvaiheista niin kivikauden kuin rautakauden osalta. Varhaisin metsänraivausvaihe ajoittuu kivikaudelle 5300 – 4000 eKr. Ensimmäisenä viljelykasvina oli tattari 5300 eKr., ja noin 4200 eKr. ilmestyvät ensimmäiset merkit ohran viljelystä. Nämä viljelyn merkit ajoittuvat kivikaudelle, samaan aikaan saviastioiden valmistustaidon omaksumisen kanssa (varhaiskampakeramiikka).
… ”
”YLEn” tutkijatytöt eivät usko tätä tutkimusta… He ovat selityksen velkaa!
” Nuorakeraamista kulttuurivaihetta kutsutaan Suomessa myös vasara-kirveskulttuuriksi. Varmasti myös vasarakirveitä vaihdettiin, mutta laajoja verkostoja pitkin ei kulkenut vain aikansa arvotavara, Holmqvist-Sipilä sanoo.
– Eivät ne kauppatavarat tällaisessa pitkän matkan tai alueiden väli- sessä kaupassa välttämättä olleet eksoottisia, vaan ne saattoivat olla esimerkiksi jokapäiväisessä käytössä olleita astioita. Arkeologitkin usein hämmästelevät sitä, miten arkisia asioita vaihdettiin.
Juuret ulottunevat syvemmälle itään
Elisabeth Holmqvist-Sipilän haave on, että materiaalitutkimusta voitaisiin jatkaa.
Tähänastisten tulosten perusteella nuorakeraamisen kulttuurin juuret vievät myös Suomesta ja Virosta itään, nykyisen Venäjän alueelle.
– Menisimme ehkä vielä syvemmälle nuorakeramiikan mahdollisille syntysijoille, pidemmälle Baltiaan tai Venäjälle, jotta voisimme verrata tuloksiamme sieltä löytyneisiin astioihin. Löysimme nimittäin joitakin tunnistamattomia geokemiallisia ryhmiä, ja jäimme miettimään, ovatko ne peräisin jostakin, mistä meillä ei ollut vertailuaineistoa. ”
Menestystä tutkimukselle!
Täältä löytyy kielitieteellisiä vihjeitä niille, edellisten lisäksi:
Suomesta on löydetty noin 10 000 pronssikautista röykkiötä, mutta vain murto-osa niistä on tutkittu kaivauksin (Lavento 2015:164). Tavallisin arkeologinen löytö röykkiöstä on palanut luu, mutta monet röykkiöt ovat kokonaan löydöttömiä (Lavento 2015:169). Arkeologit ovat jo lähes sadan vuoden ajan miettineet, ovatko pronssikauden massiiviset kivirakenteet hautaröykkiöitä, merenkulkijoiden maamerkkejä, rajamerkkejä vai uhriröykkiöitä (mm. Europaeus 1925, Lavento 2015:210). Suurinta osaa röykkiöistä löytyneistä luista ei kuitenkaan ole koskaan analysoitu.
Aloitan syksyllä 2017 Helsingin yliopiston rahoittaman projektin Suomen pronssikautiset röykkiöt – hautoja, maamerkkejä vai uhriröykkiöitä?, jossa on tarkoitus analysoida luut Suomen kaikista sellaisista pronssikautisista röykkiökohteista, joista on löytynyt luita ja joista luuanalyysiä ei ole aiemmin tehty. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan mm. seuraaviin kysymyksiin: Kuinka monesta pronssikauden hautaröykkiöstä on ihmisen luiksi tunnistettavia luita (eli vahvistaa käsityksen siitä, että kyseessä todella on hautaröykkiö)? Onko haudassa osia useammasta kuin yhdestä vainajasta? Mitä anatomisia luuston osia on tunnistettavissa? Onko vainaja saanut mukaansa eläimiä, ja mitä eläinlajeja ja niiden luuston osia on tunnistettavissa? Pystytäänkö luiden perusteella tekemään päätelmiä vainajan kuoliniästä, sukupuolesta, koosta, vainajan kärsimistä sairauksista tai geneettisistä ominaisuuksista? Harvinaiset luustossa esiintyvät geneettiset merkkitekijät ovat tyypillisiä tietyille populaatioille. Näitä merkkkitekijöitä on joissain tapauksissa pystytty yhdistämään geeneihin ja muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin, kuten aasialaisilla populaatioilla yleiset lapionmuotoiset etuhampaat EDAR-geeniin ja tuuheisiin hiuksiin (Kimura et al. 2009).
Raaseporissa sijaitseva Rullarsböle Kasberget -niminen pronssikautinen röykkiökohde. Paikkaa ei ole tutkittu kaivauksin. Kuva: Ulla Moilanen.
Luuanalyysi kertoo myös sen, missä lämpötilassa vainaja on poltettu, sillä luun väri kertoo palamisasteesta. Kovassa lämpötilassa palaneesta luusta ei tällä hetkellä osata eristää muinais-DNA:ta, mutta menetelmät kehittyvät koko ajan. Palaneesta luusta voi teettää radiohiiliajoituksia, joilla voidaan varmistaa hautauksen ajankohta. Isotooppitutkimuksista ainoastaan raskaammaat isotoopit (kuten strontium) säilyvät muuttumattomana palaneessa luussa ja kertovat vainajan alkuperästä (minkälaisen kallioperän alueella vainaja on eläessään asunut). Tulevaisuudessa tarkoituksena on esiselvityksen eli perusluuanalyysien jälkeen laajentaa projektia vielä strontium-isotooppianalyyseihin ja radiohiiliajoituksiin.
Suomessa arkeologista luututkimusta on harjoitettu vasta vähän, sillä luututkijoita ei toistaiseksi kouluteta kotimaassa. Kaikki Suomessa tehdyt luuanalyysit ovat ulkomailla koulutuksensa hankkineiden luututkijoiden käsialaa. Tilanne on kuitenkin paranemassa, sillä nykyään arkeologisten kaivausten löydöistä tehdään perusanalyysit, joihin myös osteologinen analyysi kuuluu. Luuanalyysissä selvitetään mm. eläinlajit ja luuston osat, minimiyksilömäärä, määritetään sukupuoli ja kuolinikä, tehdään pituusarviot jne. Museoviraston varastossa on kuitenkin vielä suuri määrä luita, joista ei tiedetä, kuuluvatko ne ihmisille vai eläimille. Tämä tieto vaikuttaa luonnollisesti myös kaivauskohteiden tulkintaan.
Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan yhteensä 115 pronssikautisesta röykkiöhaudasta on löydetty palanutta luuta. Sen lisäksi muinaiskalupäiväkirjasta löytyi 73 kohdetta, joista on pronssikautista luuta tai hautalöytöjä. Myös aiemmin tutkitut luut käydään hankkeessa läpi uusien havaintojen toivossa. Kuvan palanut luu on arkeologisesta kohteesta, mutta ei Suomesta. Kuva: Wikimedia Commons.
Luista tehtävä analyysi mahdollistaa aineiston käytön myös jatkotutkimuksissa, joissa voidaan selvittää esimerkiksi muinais-DNA:ta tai isotooppeja, keskittyä tarkempiin kysymyksiin osteologisessa tutkimuksessa, tai hyödyntää lääketieteellisiä kuvantamismenetelmiä. Kivikautisten hautojen ihmisluiden tutkimuksen jälkeen (Ahola et al. 2016) (ks. myös Ihmisluut Suomen kivikautisissa kuoppahautauksissa) rupesin kokoamaan tietoja sellaisista pronssikautisista hautaröykkiöistä, joista on löytynyt luuta. Noin puolet näistä kohteista on analysoitu jo aiemmin. Erityisesti Varsinais-Suomen kohteet on osteologisesti hyvin tutkittu (Fortelius 1978, 1980, Lahtiperä 1970, 1980, Salo 2006, 2007, Söderholm 1992, 2002, Ukkonen 1994), mutta ympäri Suomea löytyy lukuisia muita kohteita, joista analyysejä ei ole vielä tehty. Erityisen paljon analysoimattomia kohteita on Pohjanmaalla, jossa luiden säilyneisyys on usein parempi kuin muissa tutkituissa kohteissa. Mitä paremmin luut ovat säilyneet, sitä enemmän tietoa vainajan elämänhistoriasta on mahdollista saada luututkimuksen keinoin.
Tutkimusmenetelminä käytetään luututkimuksen standardimenetelmiä (Buikstra et al. 1994, Brickley and McKinley 2004, McKinley 2004:9-13) ja eläinluiden tunnistamisessa apuna eläinmuseon luuvertailukokoelmia. Luututkimus on ajankohtainen, sillä molekylaarisen arkeologian tutkimus (isotoopit ja muinais-DNA) on kasvussa ja tarvitsee lisää aineistoja, myös suomalaisia luulöytöjä. Pronssikautisten ihmisluiden tutkiminen on suomalainen tiede- ja kulttuuriteko, joka mahdollistaa aineistojen monipuolisen jatkotutkimuksen.
Luututkimuksista kirjoitettavista raporteista toimitetaan kopiot Museoviraston ylläpitämään Kulttuuriympäristön palveluikkunaan (www.kyppi.fi), jossa ne ovat jälkeenpäin vapaasti luettavissa. Lisäksi luututkimukset tarjotaan julkaistavaksi kansainvälisessä vertaisarvioidussa julkaisussa Fennoscandia Archaeologicassa.
Lisätietoja: kati.h.salo [at] helsinki.fi
Lähteet:
Painamattomat lähteet:
Fortelius, M. 1978: Kuopio, Kuusikkolahdenniemi, osteologinen analyysi, Museoviraston arkisto.
Fortelius, M. 1980: Närpiö, Frönäsudden, osteologinen analyysi, Museoviraston arkisto.
Salo, K. 2006: Rauma Hevossuonmäki, osteologinen analyysi, Museoviraston arkisto.
Salo, K. 2007: Kirkkonummi, Tolsa, osteologinen analyysi, Museoviraston arkisto.
Salo, K. 2015: Osteologinen analyysi Manner-Suomen kivikautisista ihmisluista, Museoviraston arkisto.
Söderholm, N. 1992: Jyväskylän Mlk, Pyhäsaari, osteologinen analyysi, Museoviraston arkisto.
Söderholm, N. 2002: Lappi, Sammallahdenmäki, osteologinen analyysi, Museoviraston arkisto.
Ukkonen, P. 1994: Viitasaari Rantala, osteologinen analyysi, Museoviraston arkisto.
Julkaisut:
Ahola, M., Salo, K., Mannermaa, K. 2016: Almost Gone: Human Skeletal Material From Finnish Stone Age Earth Graves, Fennoscandia Archaeologica XXXIII, s.95-122.
Brickley, M. and McKinley, J.I. (toim.) 2004: Guidelines to the Standards for Recording Human Remains, Teoksessa: Brickley, M. and McKinley, J.I. (toim.) 2004: Guidelines to the Standards for Recording Human Remains, Institute of Field Archaeologists Paper No. 7.
Buikstra, J.E., Ubelaker, D.H. ed. 1994: Standards for Data Collection from Human Skeletal Remains, Arkansas Archaeological Survey Research Series No. 44.
Lahtiperä, P. 1970: Luuaineiston analyysi, In Metallikautinen asutus Kokemäenjoen suussa II, Salo, U., Pori, s. 199-219.
Lahtiperä, P. 1980: Liedon kotokallion vareen poltettujen luiden analyysi, Karhunhammas 3, s. 1-12.
McKinley, J.I. 2004: Compiling skeletal inventory: Cremated human bone, Teoksessa: Brickley, M. and McKinley, J.I. (toim.) 2004: Guidelines to the Standards for Recording Human Remains,Institute of Field Archaeologists Paper No. 7. ”
Cambridgen yliopiston kosmologian professori Stephen Hawking hau- dataan tänään Westminster Abbey -kirkkoon, jonne ovat haudattuna myös mm. Isaac Newton ja Charles Darwin.
Hawking oli alkuräjähdysteorian ja siihen tiukasti liittyvän mustien aukkojen teorian kehittäjiä.Hän oli siitä huolimatta alkuräjähdyteoriaan olennaisesti liittyvän Higgsin bosonin viimeisin ja arvovaltaisin epäilijä, kunnes tuo hiukkanen ilmeisesti paikannettiin vuonna 2012 EU:n CERNissä. Epäilyksiä lisäsi, että edellinen kymmenien miljardien arvoi- nen laitteisto jäi jonkin prosentin alle sen teoriakokonaisuuden puitteis- sa määritellyn äärimmäisen teoreettisen energiaylärajan, jossa se oli en- nakoitu. Löytöä vahvistaa perin vuoden takainen gravitaatioaaltojen löytyminen ja siinä ennen kaikkea niiden liikkuminen valonnopeudella, mikä osoittaa, että sähkömagnetismi ja gravitaatio eivät ilmeisimmin ole ERI alkupaukuista, kuten taas kilpaileva Lawrence M. Kraussin ”sipuliversumiteoria” ennakoi.
.
Hawking tunnetaan paitsi teorioistaan,populaareista kirjoistaan, kou- luttamistaan uusista kosmologeista ja yhteiskunnallisesta osallistumi- sestaan, myös ääreishermoston ALS-taudista,jota hän on sairastanut koko uransa ajan, yli 50 vuotta. Siihen aikaan, kun se hänellä diagno- soitiin vähän yli 20-vuotiaana, elinajanodote oli kaksi vuotta. Hän on ollut todella menestyksellinen koepotilas…
Hawking on siis ollut joskus myös väärässä, ja hän on esittänyt hyvin- kin kummallisia ideoita, kuten että aika voisi kulkea taaksepäin, mikä muuten edellyttäisi jonkinlaista ”informaation säilymisen lakia”, jollai- sesta hän itse ei ole avoimesti spekuloinut tietääkseni.Hän on ollut sa- tunnaisesti joukon jatkona myös joissakin muiden alojen ja huijareiden- kin pölhöhankkeissa, kuten ”Cambridgen Mustekalojen tietoisuuden julistuksessa”.
Fyysikko ja kiistakirjoittaja Kari Enqvist kirjoittaa Hawkingin muistoksi otsikolla ”Hengen voitto aineesta” mm., että hän oli Einsteinin jälkeen maailman tunnetuin fyysikko. Hawking ei kuitenkaan ole koskaan esi- merkiksi saanut Nobelin palkintoa. Alansa arvostetuinta virkapallia hän sen sijaan piti hallussaan.Enqvist kirjoittaa,että 80-luvulla samassa työ- paikassa CERNssä Hawking sairastui keuhkokuumeeseen, ja lääkärit pyysivät vaimolta lupaa kytkeä hänet irti kaapeleista, mutta sitä lupaa hoitajavaimolta ei tullut. Siitä on 30 vuotta.
.
” Hawking antoi oraakkelinlausuntoja elämästä maailmankaikkeudes- sa, keinoälystä ja Jumalasta. Hän antoi kasvot teoreettiselle fysiikalle. Mutta vaikka hänen kirjaansa Ajan lyhyt historia on myyty yli kymme- nen miljoonaa kappaletta, on vaikea pitää häntä tieteen varsinaisena popularisoijana; kyseessä on tunnetusti myös kaikkein eniten kesken jätetty populaarikirja.
Niinpä jää kysymys: mikä Stephen Hawking oikeastaan oli miehiään? On selvää, että vaikeavammaisuus oli erottamaton osa hänen identi- teettiään. Arvelen, että se yhdistettynä lannistamattomaan älykkyy- teen, humaanisuuteen ja huumorintajuun teki Stephen Hawkingista eräänlaisen ikonin. Hän edusti meille hengen voittoa aineesta ja ihmi- syyden liekkiä, jonka toivomme lepattavan olosuhteista riippumatta meissä kaikissa.
***
Hawking myös filosofoi, ei siis pelkästää jauhanut filosofiasta älytöntä paskaa fysiikanprofessorin ”arvovallalla” kuten eräs Esko Valtaoja. Hän kehitti mm. mallisidonnaisen realismin tieteenfilosofiaansa. Se ei välttämättä osu nappiin, mutta ei ole myöskään höyrähtäneen hevonpaskaa kuten eräillä. Olen kirjoittanut aiheesta täällä:
Stephen Hawkingin uusimman kirjan ”Suuri suunnitelma” (The Grand Design, yhdessä tieteiskirjailija Mlodinovin kanssa) varsinainen pläjäys, joka on esitetty lopussa kuin ohimennen, on, että gravitaatio olisi massaenergiaan ja liike-energiaan nähden negatiivista energiaa, ja maailmankaikkeuden kokonaisenergia olisi nolla.
Potentiaalienergia ei olisikaan silloin vain laskennallinen suure, vaan ”täyttä materiaa”, jota ”kumotaan”, kun esimerkiksi kappaletta nostetaan ylöspäin gravitaatiokentässä, tai positiivista sähkövarausta siirretään niin ikään positiivisen jännitelähteen suuntaan. Ideologisesti kyseessä on jonkinlainen ”kaksoisenergetismi”, uusi fysiikan ideologia.
Kirja on kirjoitettu ennen Higgsin bosonin ”ratkaisua”, jonka Hawking ei uskonut olevan positiivinen (mutta uskoo niin nyt),”hyvissä ajoin” uu- deksi vaihtoehtoiseksi maailmankuvaksi.Kirja kannattaa multiversumi- teoriaa ja myötäilee joissakin asioissa ”monimaailmatulkintaa”, mutta ei tarkoita aivan samaa kuin Hugh Everett ja mormonit. Kirjassa hyväk- sytään jollakin tavalla Everettin opettajan John Wheelerin ”madonrei- ät”, eikä siten kumota ehdottomasti (ymmärtääkseni) ”aikamatkailua”. Tähän liittyen kirjassa esitetään useassa kohdassa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi kirjassa väitetään että Tsherenkovin va- lonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä, että ”elektronit liikkuvat vedes- sä valoa nopeammin”,ja osa sähkökentän fotoneista ikään kuin jää niis- tä jälkeen.Tuosta sain ainakin minä väärän kuvan siitä, mitä haluttiin sa- noa. Ainoankaan fysikaalisen olion nopeus ei ylitä valonnopeutta tyhji- össä, minkä mahdollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kiistää. Kir- jassa väitetään myös sopivalla nopeudella liikkuvan havaitsijan havait- sevan ”ajan kulkevan taaksepäin” jossakin versumin osassa. Tämä edellyttäisi kuitenkin, että kyseinen ”havaitsija” liikkuisi valon nopeutta suuremmalla nopeudella.
Nuo totutusta poikkeavat tulkinnat johtuvat siitä, että kirjassa ei tun- nusteta ’materiaalisen olion’ (objektin) käsitettä (kuten dialektisessa ja muussa emergentissämaterialismissa), joka on juuri se entiteetti joka mm. ei voi liikkua valoa nopeammin, on se sitten hiukkanen tai in- formaatiosignaali. Erilaiset muut, puhtaasti matemaattisesti ”viriteltä- vissä” olevat ”mittauskohteet” niin voivat tehdä,koska ne eivät ole fysi- kaalisten olioiden kokonaisuuksia.Toisaalta Tsherenkovin säteilykin voidaan tulkita johtuvan siitä,ettei todellinen olio (myöskään elektroni) voi ylittää valon nopeutta. Kiihtyvässä liikkeessä oleva sähkövaraus ylipäätään aina säteilee fotoneja. (Fotonit jossakin väliaineessa silti voivat ”jäädä jälkeen” siitä.)
Kirjassa väitetään myös, että on aivan sama ajatellaanko Maa tai Aurin- ko jököttämään paikallaan ja muu versumi kiertämään sitä, vai nämä liikkumaan homogeenisessa versumissa. Noin aivan puhtaasti mate- matiikan kannalta onkin,MUTTA EI FYSIIKAN kannalta,sillä tämä edel- lyttäisi äärettömiä (kierto)nopeuksia siellä ”laidoilla”, eikä erityinen suh- teellisuusteoria, jonka nimiin tämäkin kirja muutoin vannoo, voisi pitää paikkaansa. Kysymykseen monista ulottuvuuksista kirja suhtautuu tutun myönteisesti, ja perusteleekin, miten kolme paikkaulottuvuutta ovat erikoisasemassa voiden taata paikallisesti stabiilin avaruuden.
Hawkingin lanseeraaman ”malliriippuvaisen realismin” filosofian mal- lit eivät ole aivan samaa samaa kuin mm. dialektisen materialismin teoriat, joissa mm. käsitteet ja jopa kulloinenkin muodollinen logiikka- kin voidaan määritellä kussakin erikseen. Malleilla on aina ymmärtääk- seni ainakin perustavimmat käsitteet samat, mutta ne painottavat todellisuuden eri puolia ja ne yhdistetään ”rajapinnoilla”.
Niiden ero on lopultakin enemmän tiedollinen ja havainnollinen kuin olemuksellinen. Tällainen on todellakin mallintamista enemmän kuin teorianmuodostusta. Hawkingille ”alkuräjähdys on seurausta luon- nonlaeista”, joista siis perustavimmat olisivat ”ehdottoman muuttu- mattomia” (myös alkupaukkujen yli), joten kirjassa on syytä epäillä suhtauduttavan rivien välistä yhtä kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnonlakien kehitykseen kuin Kari Enqvistin yksinkertaisessa energetismissäkin.
Noihin ehdottomiin luonnonlakeihin olisi myös ”sisäänkirjoitettu” kaksi- päisen muodollisen logiikan taustaoletukset: olisi olemassa sellainen (moniulotteisen) olemisen taso, jonka ”pisteissä” mikä tahansa ominaisuus joko täysin olisi tai sellaista ei olisi lainkaan.
Ns. luonnonvakiot kuten valonnopeus tyhjiössä eivät kuitenkaan olisi perustavimpia luonnonlakeja, vaan ne olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat enemmän tai vähemmän joka ”poksahduksessa”, joiden tu- loksena olevat versumit eri vakioineen eivät ”kommunikoisi” keskenään ainakaan tavallisilla versumiensisäisillä fysiikan laeilla.
Mahdollisuuden ja todellisuudendialektiikka teoksesta puuttuu ko- konaan, josta seuraa, kun on kysymys todennäköisyyslaeista, että jokin tämän hetken todella toteutuva ”ratkaisu” (tapaus) muka vaikuttaisi myös ”ajassa taaksepäin” (versumissa) siihen, miten sen ”rakennuspali- kat” joskus menneisyydessä ”todella ovat olleet”,eli tämä puoli EI OLI- SI LUONTEELTAAN PELKÄSTÄÄN TIEDOLLISTA, että tuosta asiasta vain saataisiin uusi tieto. Tämä käsitys on hienossa sopusoinnussa ”Wheelerin madonreikien” ja ”aikamatkailun” kanssa, mutta jyrkässä ristiriidassa objektiivisen emergenssin kanssa.
Todellisuudessa mahdollisten eli virtuaalisten hiukkasten ei tarvitse olla samanlaisia kuin aktuaalisten hiukkasten,vaikka ne muuttuvat sel- laisiksi sopivien edellytysten vallitessa,ja vaikka niistä ehkä saadaankin fysikaalista tietoa vain niiden muuttumisten kautta aktuaalisiksi hiukkasiksi.
Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”älykäs luominen”: sellaista ei voi olla, eikä myöskään ”tarvita”.
En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan: joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, jossa toisessa perustavimmat luonnonlait ovat ehdottoman muuttumatto- mia,mutta MENNEISYYS voi vielä tänäänkin ”todella muuttua” kau- aksikin ajassa taaksepäin (”malliriippuvaisessa realismissa”),ja toises- sa taas menneisyys on täysin lukkoonlyöty (determinismin periaate) ja objektiivisesti ”se, mikä se on”, mutta LUONNONLAITKIN EVOLUOI- TUVAT (emergentissä kuten dialektisessa materialismissa) valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!
Nyt mahdollisesti löytymässä oleva Higgsin bosoni tai sen kaltainen (yksi tai jopa useampi) entuudestaan tuntematon hiukkanen sopii olio- teoriaan ja siten emergenttiin materialismiin hyvin. Tähän Hawkingin ideaan gravitaation ja energi/an/oiden keskinäissuhteista se varmaan tuo lisävaloa, kun päästään tarkempiin ja halvempiin lisätutkimuksiin energia-alueella, joka nyt tiedetään tarkoin.
Higgsin bosonihan sellaisenaan nykyisellään ei selitä gravitaatiota eikä raskasta massaa, vaan pelkästään hitaan massan (ellei sitten ole suorastaan jollakin tavalla ”positiivinen ja negatiivinen Higgsin bosoni”, joista toinen selittäisi massaa ja toinen gravitaatiota… Sitten ne ainakin olisivat aina varmasti ”tasapainossa”, kuten Hawking olettaa niiden kokonaisuutena aina olevan…
Muuten teorian siitä, että ”lillumme negatiivisen energian meressä” esitti jo Hawkingin edeltäjä tämän korkeassa virassa, vuoden 1933 fysiikan nobelisti positronin ennustamisesta Paul Dirac yhdessä Erwin Schrödingerin kanssa, ja myös käytti tätä aksioomaa ennustaessaan positronin olemassaolon.
Leninoikaisi mestarillisesti v. 1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itsenäisesti johtanut huomattavan osan erityisen suhteellisuuteorian matematiikkaa Hendrick Lorentzin muunnoksen ja Michelson-Morleyn valonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuodostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhan- päiväistä”, kun eivät itse osaa sitä! Materialismi ja empiriokritisismi:
Katsoisin, että Stephen Hawking oli asennoitumiseltaan tutkimusot- teeltaan ennen kaikkea matemaatikko. Matematiikassa pitääkin pau- kutella tutkimuskohteesta esitettyjen matemaattisten hypoteesien ra- joja, ja niiden konkreettisesta kartoittamisesta tältä pohjilta vastaavat sitten kokeelliset ja tekniset ja muut fyysikot. Jokaisella teorialla on sovellettavuutensa rajat.
***
Keskustelua emergenssistä enqvistin sivuilta täällä:
Tieteessä tapahtuu -lehdessä käytiin alkuvuodesta 1999 laajaa keskustelua kirjan Olemisen porteilla keskeisistä teemoista, emergenssistä ja reduktionismista.
Tämän päivän Aamulehdessä Ulkoministeriön lähetystöneuvos Hanna-Leena Lampi ja Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Emma Hakala kirjoittevat hurjia, ja perättömiä otsikolla ”Ilmaston muutos vaikuttaa turvallisuuteen”:
” Ilmastonmuutos on nähty yhtenä tekijänä esimerkiksi arabikevään ja Syyrian konfliktin taustalla (eikä siis USA:n politiikka…). Se vaarantaa myös vesi- ja ruokaturvan.
Ilmastonmuutosta tulee lähestyä kokonaisvaltaisena turvallisuusym- päristön muutoksena. keskustelu ilmastoturvallisuusstrategian luomi- sesta on syytä aloittaa myös Suomessa.
Ilmastonmuutos on noussut ympäristö- ja kehityskysymyksestä yhä selvemmin myös turvallisuusuhaksi. Yhdessä ympäristön tilan heikke- nemisen kanssa se horjuttaa yhteiskunnallista kestävyyttä jo useissa maissa. Tutkitusti ilmastomuutos moninkertaistaa riskit konfliktien syntyyn ja pakotettuun muuttoliikkeeseen. Ilmastonmuutos on nähty yhtenä tekijänä esimerkiksi arabikevään ja Syyrian konfliktin taustalla (eikä siis USA:n politiikka…RK). Se vaarantaa myös vesi- ja ruokaturvan sekä saavutetut kehitystulokset useilla alueilla. ”
RK: Ämmät eivät sattumalta kalistele sotilaalista terminologiaa; siihen totutetaan kansaa kuin miehistönkuljetuspanssarivaunuihin kaduilla…
” Ilmastonmuutos näkyy Suomessakin sekä konkreettisesti sääolo- suhteiden muodossa että heijastuvat maailmanpolitiikan tapahtumis- ta. Laajojen alueiden Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa ennustetaan tulevan liian kuumiksi ihmisasutukselle vuosisadan puolivälin jälkeen. pakotettu muuttoliike tulee kasvamaan – alan uusimman tutkimuksen mukaan sääolot ovat jo vaikuttaneet Eurooppaan vuosittain tulevien turvapaikanhakijoden määrään. ”
RK: Tuolla perusteella ei saa turvapaikkaa, eivätkä ne ole tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat parempaa viljelysmaata kuivaneiden tilalle, vaan heidät on siirrettävä muualle muin perustein asianomaisilla alueilla. Turvapaikat on tarkoitettu niille, joita uhkaa tappaminen.
” Suomella on kriittisiä ilmastoturvallisuuskysymyksiä myös omasta takaa. Arktinen alue lämpiää kaksi kertaa muuta maailmaa nopeammin.
Jäätiköiden sulaminen lisää kilpajuoksua alueen luonnonvaroista. ”
RK: HÄH!!!???
MISSÄ on kilpajuoksu ja MITÄ LUONNONVARAA KOSKIEN (paitsi tyietuystikalaa, kun EU heitetään wittuun ryöstökalastamasta Britannian rannikoita tyhjäksi)???
OSALLISTUUKO SUOMI johokin kilpajuoksuun ja MILLE LUONNOVAROILLE??? SUOMIHAN JAKAA ILMAISEKSI OMAT LUONNOVARAT POIS, VAIN PASKAT JA MYRKYT JÄÄ!!!!
” Samalla erilaiset taloudelliset ja poliittiset ja strategiset intressit ai- heuttavat ristivetoa. Merkittävimmät kysymykset Suomessa liittyvät inhimilliseen turvallisuuteen. Uhkia aiheutuu suoraan ympäristöälle ja ekosysteemeille, epäsuorasti elinkeinoille ja taloudelle sekä laajemmin kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiselle. Esimerkiksi ruoan ja energiantuotantoon kohdistuu meilläkin uudenlaisia paineita.
Ilmaston- ja ympäristönmuutoksen turvallisuusvaikutuksia käsitellään jo maailmanlaajuisesti YK:n Turvallisuusneuvostoa myöten. EU:n ulko- asiainneuvosto nosti aiheen esille viimeisimmässä istunnossaan 26. helmikuuta. Kyse ei ole ilmastonmuutoksen militarisoinnista vaan pyr- kimykstä lähestyä ilmastonmuutosta osana kokonaisvaltaisen turvallisuusympäristön muutosta. ”
RK: Ämmät eivät tunne YK:n Peruskirjaa eivätkä toimintaperiaattei- ta. YK:n Turvallisuusneuvosto on YK:n sotilaallisen turvallisuuden eri- koisjärjestö, jonka kaiken toiminnan pitää perustua Peruskirajalla ja Yleiskokouksen päätöksille. Sen valtuuksiin EI KUULU ”poukkoilla” MUILLA ALUEILLA kuten ympäristöasioissa, ELLEIVÄT NE OLE JO KONFLIKTIEN KOHTEENA tai NOIDEN ALOJEN ERIKOISJÄRJESTÖT ja YLEISKOKOUS ole (myös) todenneet perustellusti sellaisten aiheuttamaa SODANUHKAA!
Aivan sama koskee tavallisia kriminaalirikoksia kuten yksittäisiä myrk- kymurhia, vaikka niiden kohteena olisikin vaikka joku turvallisuushen- kilö! On OSOITETTAVA SODANUHKA, jos sellaisia käsitellään Turval-lisuusneuvostossa, ja jos TN omin päin sellaisia alkaa käsitellä, se tar- koittaa, että se ON MILESTÄÄN TODENNUT SODANUHAN ja se on velvollinen sellsien perustelemaan julkisesti ja tieteellisesti!
Tämä on sikälikin erittäin tärkeää, että YLEISKOKOUS, joka ainoana YK-elimenä voi käsitellä MITÄ TAHANSA tärkeinä pitämiään asioita, EI VOI ANATAA LAKIPPÄTÖKSIÄ sellaista asioista, jotka ovat parhaillaan Turvallisuusneuvoston käsiteltävinä aiksempien lakien toimeenpanon kannalta, muutoin kuin TN:n esityksestä, sellaisna kuin se ehdottaa!
TN ei saanut käsitellä Iranin ydinohjelmaakaan,ennen kuin asianomai- nen erikoisjärjestö, Muhamed el-Baradein silloin johtama ATOMI- ENERGIAKOMISSIO oli tutkinut, voidaanko ohjelamaa perustellusti epäillä sotilaalliseksi. Täsmälleen vastaava koskee ympäristöasioita!
” Ilmastonmuutoksen suorien ja epäsuorien turvallisuusvaikutusten analysointi ja niihin vastaaminen edellyttää sektorien välistä vuoropu- helua ja tirdonvaihtoa eri toimijoiden välillä. Mikään yhteiskunnallinen taho ei enää kykene vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaan monitahoiseen uhkaan. Viranomaisten, tutkijoiden ja järjestöjen yhteistyössä jokaisella on roolinsa – oleellista on se, että kaikkien tietämys saadaan käyttöön. Verkosteoitumista toimijoiden välillä tulisikin tiivistää.
Haagissa järjestettiin Hollannin ulkoministeriön aloittesta ilmaston- ja ympäristömnmuutosten turvallisuus turvallisuusvaikutuksia käsitellyt ”Planetary Security” -konferenssi, jossa NATOn ja EU:n kenraalit pohtivat aihetta paneeleissa tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. ”
Tällaiset asiat kuuluvat YK:ssa Yleiskoukselle, ja erikoisjärjetöille.
Sellaiseen mistä ruvetaan tekemään päätöskiä Turvallisuusneuvos- tossa, ulotetaan, mahdollisesti aiheettomasti myös pysyväisjäsenten veto-oikeus niihin! Sitten kun USA vetää hanttiin, NIISSÄ EI AINAKAAN TAPAHDU MITÄÄN!!!
