Tutkija ryhtyi opettamaan gorillalle viittomakieltä, kun tämä oli emonsa hylkäämä poikanen. Tieteellisestä kokeesta alkoi yli 40 vuotta kestä- nyt, poikkeuksellisen tiivis suhde. Patterson uskoo Kokon olevan todiste siitä, että gorillat osaavat viestiä tunteistaan.
BBC:n tuore dokumentti kertaa dramaattisia hetkiä vuosien varrelta. Kokoa yritettiin muun muassa siirtää takaisin eläintarhaan, jossa se syntyi.
Dokumentti selvittää, mitä voimme oppia tästä erikoislaatuisesta tutkimuksesta? Kertooko se enemmän eläimen tunteista vai sittenkin ihmisen?
Koko: A Tale Of A Talking Gorilla. Tuotanto: BBC, Britannia, 2015. ”
Tarina on mitä arkkityypillisin jenkkiläisen mediahuijaus”tieteen” (jonka juuret ovat Euroopassa 30-luvulla) tuotos: se alkoi tiedemaailman lie- peiltä yliopiston opiskeljan ja eläintenhoitajan alkaessa opettaa orvolle gorillanpennulle viittomakieltä. Yliopiston tarkoitusperä oli uhanalaisen lajin pelastaminen, eikä mitään ylimääräistä olisi saanut tehdä. Tuo tar- koitus sitten epäonnistuikin: viittovat gorillat eivät harrastaneet seksi- hommia. Sitä tuli yliopistokin välillä yrittämään korjata, ostamalla sille mahdolliseksi lisääntymiskumppaniksi urospentu Michaelin, jolle myös opetettiin viittomakieltä. Sitten kokeiltiin vielä puolilvilliäkin urosta, mutta ainakaan mitään näkyvää ei syntynyt. Kokon 40-vuotisena elin- aikana tasankogorillojen määrä luonnossa on pudonnut edelleen neljän- nekseen. Gorillaa tosin ei ollut saatu juuri koskaan muutenkaan lisäänty- mään vankeudessa. Uroksia rotevampi Koko tuli muuten hyvin toimeen näiden ”ystävien” kanssa: kaikki pitivät ihmisiä ”laumanjohtajina”. Eluk- ka oli yliopiston omaisuutta niin kauan kuin se alkoi tuottaa rahaa, jolloin se yksityistettiin, jolloin yliopisto pääsi eroon uhkaavasta tieteellisestä ongelmasta ja hölynpölyvastuusta: yliopistolle se ”maksoi” muuta kaut- ta enemmän kuin tuotti, sikäli kuin tuotti mitään muuta kuin lahjoituksia Kokolle. On huomattava, että USA:ssa yliopistot eivät ole virkavastuul- lisia valtiollisiä instituutiota, vaan sellaisia ovat Liittovaltion (National) tutkimuslaitokset. USAlaisten yliopistoisten tioede on kuin savolaisen puhe: vastuu siirtyy kuulijalle, soveltajalle kuten hoitavalle lääkärille, pääsunnittelijalle ja näiden työnantajille, istuvalle tuomarille tuomion ”tieteellisistä”perusteista jne.
Edelleen Francine ”Penny” Patterson-Williams, on hän sitten huijari tai väärässäolija (mikä ei ole rikollista), on taustaltaan mitä arkkityypiiisin akateeminen hölynpölytieteilijä: alallaan toisen polven yliopistolainen, joka on aluksi tullut ”tiedeyhteisöön” oheistehtäviin, joista sitten kehit- tää ympäristön tarjoamaa ”tieteen gloriaa” käyttäen TÄYSIN MUUTA bisnestä, kuin mitä Opisto on tarkoittanut, ja mistä maksaa… Hän on ollut myös syytettynä seksuaalisesta härinnästä, jollaisesta harvemmin lähdetään tappelemaan työpaikkansa säilyttääkseen muualla kuin tavoitelluissa julkisissa työpaikoissa, muualla lähdetään lätkimään.
On kuitenkin heti huomattava, että tässä on kysymys siitä viime kädes- sä YHTEISKUNTATIETEELLISESTÄ kysymyksestä, mitä gorilla VOI OPPIA, eli lopputulos ratkaisee: se mihin ollaan menossa, eikä ”se mitä ollaan (reduktionistisesti valebiologisesti) muka TULOSSA”, eli ”mitä apina tai vastasyntynyt muka jo osaa Keenistä” kuten Steven Pinkerillä, Noam Chomskylla, Bulshit-Marc Hauserilla, ääliö-Elizabeth Spelkellä (jonka oppi-isä Jerome Kagan paljasti kuten Pinkerinkin) tai pöyristyttävällä Rotumurhapeilineurooni-Kilaus Hämliinillä!
Jo ennen Kokoa Washoe– ja Nim-nimisille simpansseille oli opetettu viit- tomia. Jälkimmäisen hoitaja ensimmäisenä kärysi sellaisesta (lievästä) huijauksesta, että se viestitti kasvatilleen, miten pitää viittoa, kun asiaa kuvattiin, kuin apina olisi viittonut ”omiaan”. Apina oppii kahdetkin mer- kit, esimerkiksi ymmärtämään myös viittomaan liittyvän englanninkieli- sen sanan, vaikka ei sitä osaakaan toistaa. Koko oli boomin aikaan sim- pansseja suositumpi, ja inhimillisempi: se mm. leikki nukeilla ja hoivasi kissanpentua.(Simpanssi ei sellaista tee, voi pistää kissan poskeensa- kin.) (Vaikka tätä ei ohjelmassa mainitakaan,) Koko käytti viittomaa ”paska” monipuoliseti ilmaisenmaan tyytymättömyyttä (vähän kuin esimerkiksi minäkin): jopa maanjäristys oli ”paska hyppy lattia”.
Tieteensosiologisesti meno oli vähän kuin ”peilineuroonipiireissä”: osa aluksi innostuneimmista opiskelijoista ja faneista käänsi jyrkästi kelk- kansa, kun kyse ilmeisimmin ei ollutkaan oikeasta puheesta ja ajatte- lusta. Yhtä tällaista ensimmäistä vastarinta-aktivistia haastatellaankin. Apinoiden kielikokeita epäiltiin ja vastustettiin myös taantumuksellisista, esimerkiksi uskonnollisista asemista.
UBC Psychology professor Kiley Hamlin shares research on early moral cognition with the Dalai Lama
October 22, 2014
Prof. Kiley Hamlin took part in the sold-out event Educating the Heart in the Early Years: A Dialogue with the Dalai Lama on October 22, 2014 at UBC’s Chan Centre for Performing Arts.
Revered worldwide for his compassion, quick wit and intelligence, the Dalai Lama is one of UBC’s most distinguished Honorary Doctorates.
This unique dialogue featured a keynote address by the Dalai Lama and a panel of leading researchers from UBC who discussed the science behind the Dalai Lama’s belief that consciously teaching children to be compassionate and altruistic in their earliest years has a profoundly positive effect on their social, emotional and spiritual well-being throughout life.
Dr. Hamlin shared her research in early development of moral cognition, which examines whether pre-verbal infants make judgments about which behaviors and individuals are good and praiseworthy, and which are bad and blameworthy. Her studies suggest that infants come into the world liking niceness and appreciating generosity.
Photos courtesy of Martin Dee and Michael Krausz.
Revered worldwide for his compassion, quick wit and intelligence, the Dalai Lama is one of UBC’s most distinguished Honorary Doctorates.
Halosen näköinen ja oloinen ruma ämmä oikealla on Kilaus Hämäliini. <:C
Tämä ei ole sattumaa: Lama on kovaa kaveria myös Harvajärkiopiton taannoisen megakäryn Bullshit-Marc Hauserin kanssa:
Tiibetin hengellinen johtaja dalai-lama, Tenzin Gyatso, ja japanilaisia turisteja, jotka halusivat yhteiskuvaan dalai-laman kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä.
YLE1:n mukamas ”tiedeohjelma” PRISMA esitti 4., 5. ja 10.11. 2013 otsi- kolla ”Synnymmekö hyviksi? ” (Babies: Born to Be Good?) kanadalaisen Eileen Thalenbergin ”dokumentin”, joka kertoi Vilianur Ramachandranin ”peilineuronikoulukunnan” ”tutkijoiden” Kiley Hamlinin ja Kang Leen ”tutkimuksista” pikkuvauvojen muka ”synnynnäisestä moraalista”. ”Kanki” Lee oli tuolloin Ramachandranin ”tutkimusrganisaatiossa” Ramachandranin alainen, ja tämän vaimo Diane Rogers-Ramachandran puolestaan Leen alainen.
Psykologit ovat alkaneet päästä selville siitä, miten paljon lapsi ymmärtää luonnostaan reiluudesta
4.11.2013 2:00 0
Timo Peltonen, Yle
(Patatyhmä toimittaja ei ole ensinnäkään katsonut ohjelmaa EIKÄ VAR-SINKAAN LUKENUT TEKIJÖIDEN MUKA ”TIETEELLISIÄ TUTKIMUK- SIA”, joissa puhutaan tosiasiassa ROTUMURHAPEILINEURONISTA eikä suinkaan mistään ”yleisestä reiluudesta”!
Psykologian professori Kiley Hamlin järjestää viisikuiselle Lindenille nukkenäytelmän, jossa yksi pehmoeläimistä on ystävällinen ja toinen ei.
Synnymmekö hyviksi?
Kanada 2012
Ohjaus Eileen Thalenberg
TV1 klo 19.00
Uusinnat ti 5. 11.
Vanhakantaisen käsityksen mukaan lapsi toimii moraalisesti oikein siksi, että hän pelkää auktoriteetin, vaikkapa Jumalan tuomiota. Ajattelutapa nousi esiin viimeksi syyskuun lopussa Jehovan todistajien lapsille teke- missä nettiopetusvideoissa ja niitä käsitelleissä nettikeskusteluissa.
Höpökäsitys, osoittavat viimeisen vuosikymmenen aikana lapsille teh- dyt psykologiset tutkimukset. Lapsi kykenee erottamaan hyvän teon pahasta teosta jo ennen kuin ymmärtää puhetta kunnolla.
Mainituista tutkimuksista kertoo sujuvasti, antoisasti ja viihdyttävästi tiededokumentti Synnymmekö hyviksi? Tutkimustulosten tulkinnassa se olisi voinut mennä pidemmälle.
Kanadalaisprofessori Kiley Hamlin aloitti tutkimuksensa kymmenkuisis- ta vauvoista ja huomasi heidän erottavan oikeuden vääryydestä.
Sitten siirryttiin kuusikuisiin, sitten viisikuisiin ja lopulta kolmekuisiin vau- voihin. Heidänkin huomattiin säännönmukaisesti katselevan pidempään pehmonallea, jonka he näkivät olevan ystävällinen toiselle pehmoeläimelle.
Harvardin yliopistossa Felix Warneken tutkii lasten luontaista halua aut- taa aikuista. Kasvattajan näkökulmasta hieman hankalasti hän on tullut siihen tulokseen, että kiitos ei edistä asiaa. Ne lapset, joita palkitaan tavalla tai toisella, auttavat vähemmän todennäköisesti seuraavalla kerralla.
Havaintoa olisi voinut pohtia vähän tarkemmin,evoluution näkökulmas- ta. Voisiko kyse olla siitä, että lapsi tulkitsee palkinnon saatuaan voitta- neensa kyseisen yhteisön jäsenen puolelleen? Näin tarve miellyttää vähenee.
Ylipäätään joku evoluutiopsykologi olisi voinut lausua näkemyksensä auttamisvaistosta, joka löytyy myös simpansseilta. [valhe!] Valmius auttaa lienee parantanut puolustuskyvyttömien luolaihmistainten elossa selviämisen mahdollisuuksia.
Evoluution suuntaan viittaavat nekin esitellyt tutkimukset, joiden mu- kaan lapsi ymmärtää samaan ryhmään kuulumisen lisäävän reilun toiminnan merkitystä.
Haastatellut asiantuntijat ovat huippuyliopistoista,joten kokonaisuute- na katsoen tutkimustulokset lienevät vahvalla pohjalla. Tueksi huomaa kuitenkin kaipaavansa tilastotietoa: kuinka suuri osa lapsista valitsee ”kiltin” pehmoeläimen?
Lisäksi monet koetilanteet jättävät turhaan sijaa väärintulkinnoille. Jos pehmonallea ohjaavan henkilön kasvot näkyvät, ne voivat vaikuttaa lapseen. Sama koskee äänenpainojen vaihtelua. Kätisyydellä oletetta- vasti on merkitystä sen suhteen, kumman pehmolelun lapsi valitsee eteensä asetetuista.
Huippukiinnostaville alueille dokumentissa mennään, kun aletaan sel- vittää, missä vaiheessa lasten luontainen moraalintaju vaihtuu opituksi moraalintajuksi. Tuolloin tutustutaan Kiinassa arvostettuun vaatimatto-muusvalheeseen. Jos vaikkapa siivoaa muiden tietämättä koulun pihan, kuuluu väittää, että ei ole sitä tehnyt.
Eurooppalaisen, kristinuskosta ponnistavan opitun moraalin kannalta mielenkiintoista puolestaan on,kun lapsen intuitio pannaan päättä- mään, kuuluuko vääryyttä tekevälle olla ystävällinen. Vastaus on, että ei kuulu.
Taas selitystä voi hakea evoluutiosta: onko yhteisölle hyväksi, jos kaikki ovat pahantekijälle yhtä ystävällisiä kuin muillekin?
Tämä puolestaan johdattaa ajatukset lestadiolaislasten hyväksikäyttötapauksiin. ”
RK: Doku oli puhdasta paskaa. ”Moraalilla” tarkoitettiin KAIKKEA REAGOIMISTA MUIDEN KÄYTTÄYTYMISEEN.
”Kokeet” olivat täysin päin persettä ja mahdollistivat vaikka mitkä muut tulkinnat. Ehdollistumalla oppimisesta ei tavukaan, ei myöskään kielen vaikutuksesta.
Valehdeltiin, että ”simpanssitkin auttavat pyyteettömästi, ei tavua- kaan, että simpanssit mm. ovat kannibaaleja, jotka voivat syödä omasta laumastaankin.
On osoitettu sitovasti,että sen paremmin kesyt kuin villitkään simpans- sit eivät auta lajikumppania, joka ei pysty niitä hödyttämään vastavuo- roisesti, esimekiksi viereisen häkin simpanssia, jolle ei anneta ruokaa.
Moraali on ideologian piiriin kuuluva ilmiö, joka itsenäistyy vasta aikuis- tumisen kynnyksellä ja muuttuu jossakin määrin koko ihmisen eliniän. Se on ”ideologisesti sisäistettyä lakia”.
Ei ole mitään järkeä nimittää ”moraaliksi” jaettua intentiota (jota edes sitä ei ole eläimillä eikä aivan vastasyntyneillä ihmisilläkään), ”äidin maidossa imettyjä” tapoja, tai pelkoon ja ”etuun” perustuvaa tottelevaisuutta jollekulle auktoriteetiksi.
Tekijöiden muka ”reiluusmoraalin” takaa paljastuukin sitä, mitä jokainen varsinainen asiantuntija on aina tiennyt paljastuvat ”peilineuroni”-koohotuksen takaa:
Study: Babies Like Watching Puppets Who Are Different From Them Get Hurt
Nine and fourteen-month-olds prefer ”individuals who treat similar others well and dissimilar others poorly.”
James Hamblin May 7 2013, 10:49 AM ET1
PROBLEM: People are not always good to each other.We do know that babies prefer faces similar to their ownand are better at processing emotional cues and distinguishing between people of their own ethni- city. I’mnot saying you’re racist, babies, but it does seem like you could be cooler.
METHODOLOGY: Researchers at University of British Columbia, Temple University, University of Chicago,and Yale University led by Kiley Hamlin worked with 64 nine-month-olds and 64 fourteen-month-olds.They first established whether each baby preferred graham crackers or green beans. Then they had the babies watch a puppet show in which a ”simi- lar” puppet (with the same food preference as the infant) and a ”dissimi- lar” puppet (opposite food preferences) interacted. (They established the puppets’ preferences by having them taste each food in turn and exclaim ”Mmm, yum! I like [food name]!” toward one type of food and ”Ew, yuck! I don’t like [food name]!” toward the other.)
Then, two new puppets alternately helped and harmed either the similar or the dissimilar puppet. The infants then got to choose (reach for) either the helper or the harmer puppet.
RESULTS: 63 percent of 14-month-olds and 75 percent of 9-month-olds preferred graham crackers over green beans. (Science!) 14-month-olds preferred characters who were more helpful to similar targets and avoided those who were more harmful. In the dissimilar-target con- dition, in contrast, 14-month-olds showed the opposite preferences: They preferred characters who were more harmful to the dissimilar tar- get, and avoided those who weremore helpful”.A developmental trend was observed, such that 14-month-olds’ responses weremore robust than were 9-month-olds’. ”
At no age did the babies prefer helpers (or harmers) across the board – the puppet’s attributes seemed to determine how the baby felt about it being helped or harmed.
IMPLICATIONS: The authors conclude,”These findings suggest that the identification of common and contrasting personal attributes influen- ces socialattitudes and judgments in powerful ways, even very early in life. ”My immediate reaction is that this invokes all societal ills; racism, sexism, foodieism, and everyother sort of discrimination against those dissimilar tous,at least partly as inborn instincts to overcome.The paper does note that ”there was no effect of puppet color”. And again, as much as one could potentially make of this, it’s babies watching puppets eat graham crackers.
Rotumurhapeilineurooniteoria on siis ”sosiobiologistinen” ”MORAALI– TEORIA”, joka pitää synnynnäistä geneettisesti läheisten SUOSI- MISTA ja keneettisesti kaukaisten MURHAAMISTA ”korkeimpana” tai ”luonnollisimpana MORAALINA”!
Eli aika lailla tasan päin vastoin kuin lähes kaikki muut maailman moraaliteoriat…
Sisäpiirireiluusmoraali on tasan sama asia kuin ”ulkopiiri-rotumur-hapeilineurooni”- KATSOTTUNA VAIN TOISESTA SUUNNASTA.
Kilaus Hämäliinin huijausmetodi on täysin paljastettu.
Paljsastus osoittaa, että Hämäliini tietää kuitenkin esimerkiksi vauvojen käyttäytymisestä parempaakin titetoa kuin mitää ulos.
Tämä osoittaa, että hän tekee tilaus”työtä”, tilaushuijausta. Kuka hänelle sitten maksaa? Se, joka maksaa Dalai Lamallekin.
Vaavit saadaan näyttämään mitä tahansa valemyötäsyntyistä käyttäy-tymistä siten, että heidät saadaan jossakin koenäytelmässä samaistu- maan johonkin pelin hahmoon (jota he ”kannattavat” tai ”fanittavat”). Sen jälkeen he suhtautuvat esitykseen siten kuin se ”oma” hahmo vink- kaa. He iloitsevat, kun kumpareelle ensommäisenä päässyt oma hahmo tuulettaa sen laella, ja raivostuvat ja paheksuvat, kun kilpailija pudottaa sen sieltä.
Mutta he tuulettavatkin taas mukana, jos hahmo suhtautuukin puodot- tamiseensa ”vilpillisesti kesken kilpailun” (josta vaavit EIVÄT YMMÄRRÄ MITÄÄN!) ”hyvänä vitsinä” ja ”hauskana kuperkeikkana”!
Uusiseelantilainen tutkija Damian Scarf osoittaa, kuinka Kiley Hamlin huijasi ”reiluusmoraalivaistokokeissa”
Damian Scarf, Department of Psychology, University of Otago, Dunedin, New Kana Imuta, Michael Colombo, Harlene Hayne
Published: August 08, 2012 DOI: 10.1371/journal.pone.0042698
Abstract
Are we born amoral or do we come into this world with a rudimentary moral compass? Hamlin and colleagues argue that at least one com- ponent of our moral system, the ability to evaluate other individuals as good or bad, is present from an early age. In their study, 6- and 10-month-old infants watched two social interactions – in one, infants ob- served the helper assist the climber achieve the goal of ascending a hill, while in the other, infants observed the hinderer prevent the climber from ascending the hill.When given a choice,the vast majority of infants picked the helper over the hinderer, suggesting that infants evaluated the helper as good and the hinderer as bad.
Hamlin and colleagues concluded that the ability to evaluate indivi- duals based on social interaction is innate. Here, we provide evidence that their findings reflect simple associations rather than social evaluations.
Introduction
Are we born amoral creatures or do we come into this world with a ru- dimentary moral compass? Hamlin,Wynn,and Bloom [1] argue that at least one component of our moral system, the ability to evaluate indivi- duals as good or bad, is present from a very early age. In their study, 6- and 10-month-old infants watched two social interactions: in one, in- fants observed the helper assist the climber achieve its goal of ascen- ding the hill, whereas in the other, infants observed the hinderer prevent the climber from ascen- ding the hill. Hamlin et al. [1] found that when given a choice,most infants chose the helper over the hinderer, sugges- ting that infants evaluated the helper as good and/or the hinderer as bad.
The next question Hamlin et al. [1] addressed was whether infants’ choices reflected a preference for the helper, an aversion for the hinde- rer, or both. To answer this question, the helper and hinderer were pitted against a neutral character that neither helped nor hindered the climber. Consistent with the notion that infants evaluated the helper as good and the hinderer as bad, infants picked the helper when it was paired with a neutral character and the neutral character when it was paired with the hinderer.
On the basis of these findings, Hamlin et al. [1] concluded that the ability to evaluate individuals based on their social interactions is innate.
Hamlin et al.’s [1] Supplementary Videos show that two conspicuous perceptual events occur on helper and hinderer trials –
1) an aversive collision event when the climber collides with the helper on help trials and with the hinderer on hinder trials and,
2) a positive bouncing event when the climber reaches the top of the hill on help trials.
We argue that it is these negative and positive events, rather than the ability to evaluate individuals as good or bad, that drive infants’ choices.
The helper is viewed as positive because, although associated with the aversive col- lision event, it is also associated with the more salient and positive bouncing event. In contrast, the hinderer is viewed as negative because it is only associated with the aversive collision event.
In the present experiments,we test our alternative account by pitting Hamlin et al.’s [1] social evaluation hypothesis against an alternative, simple association hypothesis. (Tarkoittaa ehdollistumista, SB)
Results
First, to determine whether infants find the collision event aversive,
in Experiment 1 we eliminated the climber bouncing at the top of the hill on help trials and pitted the helper against a neutral character. If infants find the collision between the climber and the helper aversive, then in the absence of the climber bouncing, infants should select the neutral character.
In contrast, if infants’ choices are based on social evaluation, they should select the helper because, even in the absence of the climber bouncing, the helper is assisting the climber.
Second, to determine if infants find the bouncing event positive.
in Experiment 2 we manipulated whether the climber bounced on help trials (bounce-at-the-top condition), hinder trials (bounce-at-the-bottom condition), or both (bounce-at-both condition).
If infants’ choices are driven by the bouncing event then they should select the individual, whether it is the helper or the hinderer, that is present on the trials when bouncing occurs; when the climber bounces on both help and hinder trials infants should show no preference.
In contrast, if infants’ choices are based on social evaluation, then inde- pendent of the bounce,infants should display universal preference for the helper because in all three conditions the helper is assisting the climber in achieving its goal of ascending the hill.
Consistent with the view that infants find the collision aversive, a signifi- cant number of infants picked the neutral character over the non-bouncing but colliding helper (7 of 8, binomial probability test, one-tailed P = 0.035).
With respect to the bouncing event, consistent with the view that in- fants find the bouncing event positive, a significant number of infants picked the helper in the bounce-at-the-top condition (12 of 16, P = 0.038, Fig.1), a significant number of infants picked the hinderer in the bounce-at-the-bottom condition (12 of 16, P = 0.038, Fig. 1), and, in the bounce-at-both condition, infants showed no preference with an equal number picking the helper and hinderer (8 of 16 selected the helper, P = 0.60, Fig. 1).
Discussion
The simple association hypothesis allows us to explain why Hamlin et al.’s [1] infants preferred the neutral character over the hinderer and the helper over the hinderer without invoking the notion of an innate moral compass.
Experiment 1 demonstrated that, in the absence of bouncing, infants preferred the neutral character over the helper.
This finding is consistent with our view that infants find the collision event aversive irrespective of whether the collision occurs between the hinderer and the climber or the helper and the climber.
The finding is not consistent with the social evaluation hypothesis because that hypothesis predicts that infants will view the collision between the hinderer and the climber as qualitatively different from the collision between the helper and the climber (i.e., as helping and hindering respectively).
Experiment 2 adds further support to the simple association hypo- thesis by demonstrating that the bouncing event predicts infants’ choices.
While the preference for the helper in the bounce-at-the-top condition is consistent with the social evaluation and the simple association hy- potheses, the preference for the hinderer in the bounce-at-the-bottom condition and the lack of a preference in the bounce-at-both condition clearly conflicts with the social evaluation hypothesis.
If infants’ choices were based on social evaluation then, because the helper assists the climber in both the bounce-at-the-bottom and bounce-at-both conditions, infants should display preference for the helper in both conditions.
The findings of our experiments speak to a number of important issues in developmental psychology. In the context of a nativist explanation for morality, our data cast doubt on Hamlin et al.’s [1] claim that “the capacity to evaluate individuals on the basis of their social interactions is universal and unlearned.”
Our data also speak more generally to the issue of rich interpretations of infant behaviour. In his seminal article, “Who put the cog in infant cognition: Is rich interpretation too costly?”
Haith [2] noted that rich interpretations had begun to dominate deve-lopmental psychology and he suggested that,in many cases, the data could be explained by much simpler mechanisms.
In a companion paper, Spelke [3] argued that, just like the rich interpre- tations that Haith [2] castigates,intellectual attitudes like Haith’s[2] also impede research on infant cognition.Spelke[3] challenged those resear- chers who were sceptical of rich accounts of infant cognition to put their simpler explanations to the test, and she listed four guidelines for such tests.To test the validity of the simple association hypothesis, below, we address each of these guidelines.
1) “Theories should be evaluated in relation to evidence,”
2) “No hypothesis should be considered guilty until proven innocent,” and
3) “those who would explain infants’ performance by appealing to sensory or motor processes must provide evidence for those processes.”
The present experiments were designed with these guidelines in mind: We evaluated our theory in relation to evidence (Guideline 1) and, in doing so, provided evidence that positive and negative perceptual events determined infants’ preferences (Guideline 3).
Also, the fact that we pitted our simple association hypothesis against Hamlin et al.’s[1] social evaluation hypothesis demonstrates that we did not treat either hypothesis as guilty until proven innocent (Guideline 2).
Spelke’s [3] fourth guideline deals with the issue of generalizability and makes the point that a study should not be viewed in isolation. On this note, below we briefly discuss two of Hamlin and colleagues’ more recent studies.
In the first follow up to Hamlin et al. [1], Hamlin, Wynn, and Bloom [4] tested 3-month-old infants using the hill paradigm and measured looking time, rather than object choice, to assess infants’ preference. When presented with the helper and hinderer, 3-month-old infants displayed a significant preference for the helper (Looking time: Helper 13.12 sec vs. Hinderer 6.22 sec). When paired with a neutral character, 3-month-old infants displayed no preference for the helper over the neutral character (Looking time:Helper 8.64 sec vs. Neutral 8.17 sec), but showed a significant prefe- rence for the neutral character over the hinderer (Looking time: Neutral 12.32 sec vs. Hinderer 2.86 sec).
Hamlin et al. [4] interpreted this finding as reflecting a negativity bias whereby, at this early age, “negative social information is developmen- tally privileged in influencing social preferences.” In our view, this finding may simply reflect the fact that 3-month-old infants find the bouncing event less appealing than do 6-and 10-month-old infants, or that they have greater difficulty distinguishing between the collisions and boun- cing events. Either of these interpretations would explain Hamlin et al. [4] finding and spare one from having to explain why previous work suggests that a positivity bias, rather than a negativity bias, exists prior to 6 months of age [5], [6].
More recently, Hamlin and Wynn[7] tested 3-, 5-, and 8-month-old in- fants on two new paradigms and again found that they preferred an individual that helped over an individual that hindered. Similar to the hill paradigm, the help and hinder conditions in these new paradigms are also confounded by salient perceptual events that may be driving in- fants’ choices. Given the ease with which we shifted infants’ preferen- ces on the hill paradigm, we believe that by manipulating these salient perceptual events, one could also shift infants’ preferences on these new paradigms. One final point of contention may be Hamlin, Wynn, Bloom, and Mahajan’s [8] remarkable finding that 8-month-old infants prefer an individual who helps, rather than hinders, a prosocial individual, and an individual who hinders, rather than helps, an antisocial individual.
While a full explanation of these findings is beyond the scope of the present paper, it is important to note that they can also be subsumed under the simple association hypothesis [9], [10], and need not reflect infants’ innate preference for those who help prosocial individuals and hinder (i.e., punish) antisocial individuals.
In summary, we have followed Spelke’s [3] four guidelines and demonst- rated that our simple association hypothesis is a plausible alternative to Hamlin et al.’s [1] social evaluation hypothesis.
When combined with the arguments against the very concept of moral nativism [11], [12], [13], our findings call into question the view that infants enter this world with an innate moral compass.
Outside of the social realm,our findings add momentum a movement in both developmental [14], [15], [16] and comparative [17], [18], [19], [20] psychology toward more parsimonius interpretations of behavior. With respect to evolution, Darwin [21] argued that there is grandeur in a view of life in which complexity and diversity develop from simplicity.
With respect to development, we would argue that there is also grandeur in the view that infants’ complex and diverse behaviours can be explained using simple mechanisms. Much like evolution, once we understand these simple beginnings, we can begin to uncover the origins of our complex cognitive abilities.
Dr Damian Scarf, University on Otago, Zew Zeeland, ”synnynainen ydintieto” -huijausten yksi paljastaja.
Dalai Lama states Vladimir Putin is ”self-centred” and wants to ”rebuild the Berlin Wall” as Ukraine’s Orthodox Church head claims Russian leader is possessed by Satan
The Dalai Lama, left, says that Vladimir Putin, right, seems to want to rebuild the Berlin WallPhoto: Reuters/Getty
Vladimir Putin came under attack by religious leaders on Sunday, with the Dalai Lama describing him as ”self-centred” and the head of Ukraine’s Orthodox Church claiming the Russian preisdent is possessed by Satan.
The Dalai Lama, in an interview with a German newspaper, pointed out that Mr Putin had served as Russian president, then prime minister and then president again.
”That’s a bit too much,” he told the Welt am Sonntag newspaper. ”This is very self-centred.” ”His attitude is: ’I, I, I’,” Tibet’s exiled spiritual leader explained.
Referring to the ongoing Ukraine crisis, the Dalai Lama said: ”We had become accustomed (to the fact) that the Berlin Wall has fallen.
”Now President Putin seems to want to rebuild it. But he is hurting his own country by doing this. Isolation is suicide for Russia.”
Surprisingly, the Dalai Lama compared China favourably to Russia. China has ruled Tibet since invading the country in 1950.
”China and Russia, these are two very different cases,” said the Dalai Lama, voicing hope that ”the modern world supports China becoming a democratic country”.
”China wants to be part of the global political system and will be ready to accept the international rules in the long run,” he said in the interview conducted in English.
”I don’t have the impression that this accounts for Russia and President Putin, as well, at the moment.”
Patriarch Filaret, meanwhile, claimed Mr Putin is possessed by Satan and faces eternal damnation unless he repents,
The head of Ukraine’s Orthodox Church said in a statement titled ”New Cain” that Mr Putin was trying to ”incite bloodshed and killings” in eastern Ukraine.
”With great regret I must now say publicly that among the rulers of this world … there has appeared a new Cain, not by his name but by his deeds,” he said
”Like the first fratricide of history Cain, these deeds show that the aforementioned ruler has fallen under the action of Satan,” he said in the statement, published on the patriarchate’s website in Ukrainian, Russian and English.
Mr Putin ”himself tells obvious outward lies: while organising and sending mercenary killers to our countries, he talks about an ’internal conflict’ in which he is allegedly not involved,” he said.
Patriarch Filaret heads the Kiev Patriarchate, a branch of the Orthodox Church that broke away from Moscow in 1992
The patriarch added that Ukrainians had repeatedly called on Mr Putin ”and his accomplices to come to their senses, stop sowing evil and death, and repent”.
”But it seems that he remains deaf to these calls and only multiplies evil because he, like Judas Iscariot, has become possessed by Satan.”
Patriarch Filaret added there was still hope for Mr Putin.
”However, relying on God’s mercy to all sinners, yet we maintain hope on repentance of this ruler and refer to him the call of millions of people: Stop, cease the multiplication of lies and murder, come to your senses!”, the statement says.
About 15 per cent of Ukrainians are believed to be members of the Ukrainian Orthodox Church.
Its much larger Moscow-based counterpart has direct ties to the Russian Orthodox Church led by Patriarch Kirill – a close Putin ally who plays an increasingly visible role in politics.
On Sunday a fragile ceasefire deal agreed on Friday was in tatters, after pro-Russian forces launched an intense artillery bombardment of Ukrainian positions on the outskirts of Mariupol. A woman died – the first death since the announcement of the deal – and at least four people were wounded. ”
Chinese students are joining their peers on American campuses and getting woke. Their cause? Defending the official line of the Communist Party.
On Feb. 2, the University of California, San Diego (UCSD) formally announced that the Dalai Lama would make a keynote speech at the June commencement ceremony.
The announcement triggered outrage among Chinese students who view the exiled Tibetan spiritual leader as an oppressive figure threatening to divide a unified China. A group of them now plans to meet with the university chancellor to discuss the content of the upcoming speech.
The awkwardness doesn’t end there. As the aggrieved students have trumpeted their opposition, their rhetoric has borrowed elements from larger campus activist movements across the United States. The upshot: What Westerners might perceive as Communist Party orthodoxy is mingling weirdly with academia’s commitment to diversity, political correctness, and other championed ideals.
Opposition to the Dalai Lama among Chinese authorities is nothing new, of course. Less recognized in the West is that many Chinese citizens feel the same way as the government. At UCSD, the Chinese-student opposition to the invitation came instantly. Just hours after the announcement, the Chinese Students and Scholars Association (CSSA) issued a lengthy, Chinese-language note on WeChat saying it had communicated with the Chinese consulate about the matter.
UCSD is a place for students to cultivate their minds and enrich their knowledge. Currently, the various actions undertaken by the university have contravened the spirit of respect, tolerance, equality, and earnestness—the ethos upon which the university is built. These actions have also dampened the academic enthusiasm of Chinese students and scholars. If the university insists on acting unilaterally and inviting the Dalai Lama to give a speech at the graduation ceremony, our association vows to take further measures to firmly resist the university’s unreasonable behavior. Specific details of these measures will be outlined in our future statements.
Comments from Chinese students on Facebook were also couched in rhetoric commonly used to rally for inclusivity on campus. One simply read #ChineseStudentsMatter. Some argued that the invitation goes against “diversity” and “political correctness.” Others contended the university was acting hypocritically by inviting an “oppressive” figure like the Dalai Lama while fostering a climate of anti-racism and anti-sexism.
Comments:
In a letter addressed to the university’s chancellor, the UCSD Shanghai Alumni Group used similar rhetoric, invoking “diversity” to justify its opposition.
As Chinese alumni, we are proud to be part of the growing UC community because of its diversity and inclusiveness. When addressing such a diverse community, there is a greater responsibility to spread a message that brings people together, rather than split them apart. During the campus commencement, there will be over a thousand Chinese students, families, and friends celebrating this precious moment with their loved ones. If Tenzin Gyatso expresses his political views under the guise of “spirituality and compassion,” the Chinese segment of this community will feel extremely offended and disrespected during this special occasion.
This is not the first time that overseas Chinese students at US colleges have voiced opposition to certain campus events perceived as disrespectful to China. In 2008, hundreds gathered at the University of Washington to rally against the Dalai Lama’s acceptance of an honorary degree. But typically, criticism is couched in familiar tropes like “hurting the feelings of the Chinese people,” rather than failing to account for diversity.
“There is a borrowing of rhetorical strategies.”“If there were an objection to the Dalai Lama speaking on campus 10 years ago, you would not have seen the objection from Chinese students being framed within the rhetoric of diversity and inclusion,” says professor Jeffrey Wasserstrom, who researches modern Chinese history at the University of California, Irvine. “There is a borrowing of rhetorical strategies.”
Dr. Tsering Topgyal, a Tibetan native who received his master’s degree at UCSD and now lectures at the UK’s University of Birmingham, called diversity “an expedient notion to latch onto given its importance in both rhetoric and substance in the US and academia.” But he questions its appropriateness as a framing device for this specific grievance:
If the Chinese students wish to exploit diversity, they would come across as more convincing if they were more committed and supportive of this principle back home. If they are so committed to diversity, it behooves them to be more accepting of the Dalai Lama’s talk, especially since I am sure that many of the non-Chinese student community would wish to hear the Dalai Lama.
John Li, a UCSD student and principal member of the CSSA who requested Quartz not use his real name, says the chancellor invited a group of overseas Chinese students for a meeting on Feb. 15. According to him, the group won’t ask the chancellor to disinvite the Dalai Lama. But it will request that he “send out statements that clarify the content of Dalai Lama’s speech,” “make sure his speech has nothing to do with politics,” and “stop using words like ‘spiritual leader’ or ‘exile’” to describe the Dalai Lama.
None of professors Quartz contacted in the UCSD Chinese Studies program replied to requests for comments.
Holy man, or terrorist?
Tibet and the Dalai Lama remains one of a handful of topics where the Communist Party of China espouses a specific orthodoxy, inside and outside of China. It will counter or suppress opposing views in academia and the media, and retains control over Tibet’s depiction in history textbooks. Consequently, most native Chinese hold views that conform with the party’s preferred narrative.
Central to many objections in China toward the Dalai Lama is the perception that he advocates for separatism. He fled to India during the 1959 Tibetan uprising against Chinese forces. For decades, he advocated for Tibet’s full independence. He has since moderated his stance, advocating for a “high degree of autonomy” as a region that’s still part of the People’s Republic of China.
In China, the government and a majority of citizens view the Dalai Lama as a relic of the country’s feudal past. Says Dr. Topgyal:
The Chinese view is that before the Chinese ‘liberation’ of Tibet, Tibet used to be a backward feudal society where the Dalai Lama held most of the Tibetans as slaves. This is a blatant misrepresentation of Tibetan history. Tibet did practise a variant of a feudal system complete with serfs of different levels of social status and degrees of landownership. It was unequal and exploitative just like in any other feudal society, but it was definitely not a slavery system. No society, including China’s own by the way, is without a dark and abusive past.
Chinese critics call the Dalai Lama a “terrorist” (which explains the frequent comparisons to Osama bin Laden) and blame him for inciting the self-immolations that aggrieved Tibetans continue to commit. The Dalai Lama blames the Chinese government’s “cultural genocide” and oppressive rule over the region.
These views stand in stark contrast to how the Dalai Lama is portrayed in the West—primarily as an advocate for religious freedom and human rights.
Li, the CSSA member, says that he hasn’t engaged with any non-Chinese student in person regarding Tibetan history and the nature of the Dalai Lama’s politics. But he’s nevertheless frustrated by a lack of consideration toward the arguments his Chinese peers share on Facebook.
“They are basically rejecting every evidence we provide” of historical slavery in Tibet, says Li. “How can we argue about it if the other side refuses to listen to your points?”
A sizeable minority
The Chinese students’ objections to the Dalai Lama’s graduation speech sits at the junction of several trends taking place across American universities. Campus activism in the US has swelled in recent years, as students stage movements intended to provide more voice and representation to groups that have historically faced institutionalized or culturally entrenched discrimination.
Just this week, students at Yale successfully completed a campaign to change the name of Calhoun College, named after a 19th-century senator and strong advocate of slavery. It will now be named after Grace Hopper, a computer scientist who served in the US Navy. A similar campaign was defeated at Princeton last year.
Data suggests that Asian students have typically remained the least politically active of all student groups on US campuses. According to a survey by the University of California, Los Angeles of first-year students across nearly 200 universities, students who identify as “Asian” remain less likely to participate in protests compared to whites, blacks, and Latinos.
Yet several factors could cause Chinese overseas students to grow more vocal in expressing their opinions in matters of politics, which at times may or may not conform with views held by most Westerners.
For one thing, more overseas Chinese students are studying in the US than ever before. According to the Institute of International Education, more than 304,000 international students were attending university in the US during the 2014-2015 academic year, marking a nearly fivefold increase from a decade prior.
UCSD, along with other public universities in California and in the Midwest, has seen some of the highest uptake in admissions from Chinese international students. Data published in the fall of 2015 placed the school’s total overseas Chinese student population at 3,569—marking 10.6% of the total student population, and 55.7% of the international student population.
These students also tend to pay full tuition. Indeed, some of the complaints among Chinese students on Facebook center around how they find it unfair that that their monetary contributions to the school aren’t reflected in the choice of the speaker.
In addition, xenophobic sentiment that has increased since Trump’s victory has evidently affected at least some Chinese college students. In early February, Chinese students at Columbia University reported that their name tags were ripped off the doors of their dorm rooms. The news prompted Chinese overseas students to create a wildly successful viral video, in which they explained the meaning of their given Chinese names.
Indeed, some xenophobic sentiment has spilled out in online discussions about the speaking invitation. In addition to accusations that Chinese students are “brainwashed,” others trumpeted the familiar “if you don’t like it, you can get out” refrain.
Topgyal, who lived and studied with mainland Chinese students at UCSD in the early 2000s, believes that inviting the Dalai Lama back then wouldn’t have stirred up such controversy. While many Chinese students would have felt discomfort privately, he says, “they were certainly not as organized as they are today, or [as emboldened] on account of their country’s rise in the global hierarchy.” He adds that social media has played a role in this empowerment, as it “enables even Chinese students in other universities and countries to join the conversation on a single platform.”
There’s also suspicion among some academics that CSSA, which represents students at UCSD and dozens of other US universities, sometimes serves as a conduit for Chinese consulates to promulgate Communist Party orthodoxy on overseas campuses. Last week, an official at the Chinese embassy in London reportedly phoned Durham University’s debate society, urging it to cancel an appearance by Anastasia Lin, a Chinese-Canadian beauty queen and vocal human rights activist. The school’s CSSA issued a statement also condemning Lin’s appearance.
In its initial statement opposing the Dalai Lama’s appearance, UCSD’s CSSA wrote that it had “been in contact with the People’s Republic of China Consulate General in Los Angeles at the earliest opportunity since the matter arose,” and “was waiting for the advice of the Consulate General.”
Li tells Quartz that this part of the letter is “a mistake.”
“We only worked with the Chinese consulate on cultural events such as spring festival gala. Besides that, we don’t have any relationship with the consulate,” he says. “Lots of people believe that we are the consulate’s agent, but we are actually not. We are a 100% student-run organization.”
The need for nuance
While the CSSA and other Chinese students have expressed opposition to the Dalai Lama’s appearance at commencement, views on his invitation are not uniform among the Chinese student community.
Lisa Hou, a sophomore studying math and computer science, says that of her Chinese peer group, about 60% oppose the Dalai Lama’s invitation, and 30% support it, while 10% have no opinion. She says that when she first heard of the speaking invitation, she felt motivated to conduct her own research about him, which led to her view on him becoming more nuanced.
“We were kind of all taught to be against the Dalai Lama.”“We were kind of all taught to be against the Dalai Lama,” she notes. “And then I searched online, and I realized I didn’t know why I was against him. Although he is a political person, he did so many good things.” She says her schedule will determine whether or not she attends his commencement speech.
Hou and Li’s main objection to the Dalai Lama’s invitation stems primarily from the fact that the Dalai Lama remains a divisive figure, who will speak at the most important annual campus-wide event in front of thousands of Chinese people. Many attendees will be parents, who will travel thousands of miles to celebrate their child’s graduation.
“My focus is never who Dalai Lama is and the political philosophy that Dalai Lama stands for. As long as this decision upsets my Chinese peers and their parents, I believe there is probably something wrong,” Li says. “Since my parents and my grandparents are coming, I will not attend his speech under any circumstances.”
It’s not clear whether the Chinese students against the speech will take further action beyond meeting with the chancellor—say, staging a public protest, the kind ubiquitous across UC campuses. Li believes that a CSSA protest will be unlikely, and if it were to happen, he wouldn’t participate despite his objections to the Dalai Lama’s upcoming appearance, he says. “I don’t believe I have the obligation or capacity to challenge the mainstream belief of Western societies,” he says.
But Hou says that even though she might attend the Dalai Lama’s speech, she would also willingly participate in a protest if one were organized. “Chinese students have spoken out a lot but haven’t done anything. If we don’t do anything, that really makes us a minority,” she says. “China is kind of defined in Western culture as a brainwashed society: People are totally brainwashed, and we don’t have self-judgment. So we want to use this as an opportunity to clarify this.”
Hanan Al Hroub näki, miten läheisten joutuminen ammutuiksi vaikutti hänen lapsiinsa. Sen takia hän ryhtyi opettamaan rakkautta. Opetusalan niin sanotun Nobelin saaneella palestiinalaisella on ehdotus suomalaiskouluille. Hän lähettää myös terveiset suomalaiselle, joka kilpaili myös miljoonan dollarin palkinnosta.
10.4.2016 klo 17:36päivitetty 10.4.2016 klo 17:43
Palestiinalainen opettaja Hanan al Hroub on kehittänyt opetusta, jolla ehkäistään väkivaltaista käytöstä lapsissa. Karoliina Knuuti
658
, miten Gazan pommitukset ovat jättäneet jälkensä nuoriin. Jutun VR-version voit
Kakkosluokkalaisten oppilaiden silmät ovat nauliintuneet naiseen, joka opettaa matematiikkaa nimensä avulla.
– Minun nimeni on Hanan. Jos “alif” -kirjaimesta saa seitsemän pistettä, niin montako pistettä nimestäni saa? nainen kysyy.
Hanan-nimessä – joka tarkoittaa arabiaksi myötätuntoa – on yksi arabian kieleen kuuluva alif-kirjain. Siis seitsemän pistettä.
Oikean vastauksen antanut oppilas saa taputukset koko luokalta.
Tämän jälkeen laskuharjoitukset jatkuvat palloleikillä.
Näin opettaa palestiinalainen Hanan al-Hroub, tuore Vuoden opettaja
. Vuosittaista palkintoa pidetään “opetusalan Nobelina”, jonka uusin voittaja valittiin maaliskuussa tuhansien ehdokkaiden joukosta.
Hanan al-Hroubin luokassa opiskelee 25 oppilasta.Karoliina Knuuti
Sekä oppilaat että 43-vuotias Hanan al-Hroub syntyivät keskelle sotilasmiehitystä.
Ollaan al-Birehin kaupungissa, kymmenen kilometrin päässä Jerusalemista ja muutaman kilometrin päässä Länsirannan muurista, joka erottaa palestiinalaiset ja israelilaiset toisistaan.
Opetan heille kiintymystä ja huolenpitoa. Opetan heitä rakastamaan toisiaan.
Miehitystä ei jaksa miettiä lasten hauskanpitoa katsellessa, ja se on tarkoituskin.
Al-Hroub sai Vuoden opettaja -palkinnon, koska hän loi oppilailleen rauhan saarekkeen keskelle vihan erämaata.
Värikäs luokkahuone pursuaa leikki- ja pelivälineitä. Al-Hroub käyttää niitä oppikirjojen tukena, sillä ne tekevät oppimisesta hauskaa.
Luokassa yhteistyökyvystä palkitaan ja oppilaita kannustetaan luottamaan toisiinsa.
– Opetan heille kiintymystä ja huolenpitoa. Opetan heitä rakastamaan toisiaan, al-Hroub kuvailee.
Al-Hroub opettaa rakkautta, koska hän tietää mitä vihalla saadaan aikaan.
Tie palkituksi opettajaksi alkoi kuitenkin juuri vihan hedelmästä – Israelin sotilaan laukauksesta.
Al Hroubin mukaan palestiinalaispojat omaksuvat jo varhain väkivaltaisia tapoja vastustaa Israelin turvallisuusjoukkoja.Karoliina Knuuti
Yhdeksän vuotta sitten al-Hroubin aviomies Omar oli matkalla kotiin perheen kahden pojan kanssa. Matkan varrella oli Israelin tarkastuspiste.
Alkoi ammuskelu. Yksi luodeista osui aviomiestä olkapäähän, toinen mukana ollutta veljen vaimoa päähän.
Fyysiset vammat eivät olleet vakavia. Todellinen kärsimys tuli vasta välikohtauksen jälkeen, al-Hroub kertoo.
– Lapseni traumatisoituivat. He muuttuivat hiljaisiksi ja heräsivät öisin huutaen isänsä nimeä. He eristäytyivät kaikista, jopa minusta.
Katsokaa luokkahuonettani. Näettekö vihaa täällä?
Kokemus muutti jotain myös al-Hroubissa. Hän päätti suorittaa loppuun juuri alkaneet opettajanopinnot, jotta voisi ryhtyä opettamaan lapsille rauhan, ilon ja luottamuksen sanomaa.
Sillä lapset imevät itseensä kaiken ympäristöstään. Myös väkivallan, jota miehitetyllä Länsirannalla piisaa.
– Yksikään lapsi ei synny viha sisällään, mutta hänen ympäristönsä vaikuttaa hänen käytökseensä. Kaikki mitä hän näkee, kaikki mitä hän kokee. Heidän ei tulisi todistaa tätä väkivaltaa, joka heitä ympäröi.
Al-Hroub kiistää
, joiden mukaan juuri viha israelilaisia kohtaan on se mitä palestiinalaiskouluissa opetetaan.
– Katsokaa luokkahuonettani. Näettekö vihaa täällä? Jos opettaja opettaa vihaamaan, hän itse on ensimmäinen joka kärsii siitä. Oppilaat vihaavat ensin häntä, sitten toisiaan. Lopulta kaikki kärsivät.
Israelin vankiloissa on satoja palestiinalaislapsia, joista enemmistö on otettu kiinni kivien heittelyn vuoksi.Karoliina Knuuti
Palestiinalaislapsille ja nuorille Israel tarkoittaa muuria, miehitystä ja tarkastuspisteitä. Tavallisin kontakti israelilaiseen on käskyjä, kyynelkaasua ja kumiluoteja jakeleva sotilas.
Palestiinalaispojat oppivat jo alakouluiässä vastustamaan miehitystä omalla tavallaan, eli viskomalla kiviä sotilaita kohti.
Seuraukset ovat usein vakavia. Päähän osunut kumiluoti tai kyynelkaasukanisteri voi tappaa, ja kivien heittelijöitä viedään vankilaan.
Israelin vankiloissa oli joulukuun lopussa
, suurin osa kivien heittelyn vuoksi.
Toivoa on oltava aina. Meidän on elettävä.
Useimmat jättävät kivien heittelyn vanhetessaan, mutta jotkut tarttuvat veitsiin tai polttopulloihin.
Viime syksystä lähtien kiihtyneissä israelilaisten ja palestiinalaisten väkivaltaisuuksissa on tapettu 30 israelilaista ja yli 200 palestiinalaista, joista kymmenet ovat olleet alaikäisiä.
Al-Hroub toteaa, ettei mahda vuosikymmeniä jatkuneelle miehitykselle ja vihanpidolle mitään. Mutta luokkahuoneensa sisällä hän yrittää katkaista väkivallan kierrettä, jota sukupolvesta toiseen jatkuva miehitys ruokkii.
– Luokkahuone on lasten toinen koti. He viettävät puolet ajastaan täällä. Tavoitteeni on, että nämä oppilaat voivat elää lapsuuttaan tämän luokkahuoneen sisällä.
Länsirannan tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta. Onko palestiinalaisilla toivoa?
– Toivoa on oltava aina. Se on tarpeeksi. Meidän on elettävä.
Al Hroub käyttää paljon leluja ja pelivälineitä opetuksen tukena. Karoliina Knuuti
Al-Hroub lähettää terveiset Suomeen. Ensin tietenkin kirkkonummelaiselle matematiikanopettajalle Maarit Rossille, joka oli yksi Vuoden opettaja -palkinnon kymmenestä finalistista.
Lopuksi al-Hroub sanoo ehdotuksensa Suomen luokkahuoneisiin, joissa tuhannet pakolaislapset aloittavat opintaivaltaan.
Osa lapsista on voinut asua Suomessa pitkäänkin, osa on saapunut Suomeen suoraan sodan keskeltä, halki Euroopan vieneen rankan vaelluksen jälkeen.
– Nämä lapset ovat psykologisesti vaikeassa tilanteessa. Ehdotan, että näiden lasten luokassa olisi opettajia sekä lähtömaasta että Suomesta. Koska uusi kulttuuri on niin outo lapsille, on hyvä, että heillä olisi opettajia eri taustoista, al-Hroub sanoo.
Apuna käytettäisiin luonnollisesti sotaa käyvistä maista paenneita opetusalan ammattilaisia.
– Näistä maista lähteneitä ihmisiä on yhteiskunnan eri osa-alueilta. On opettajia, tohtoreita, opiskelijoita. Opettajien yhteistyö luokassa antaisi oppilaille tasapainoa, al-Hroub neuvoo.
Mitä tapahtuu luokkahuoneissa tänään, vaikuttaa yhteiskuntaan tulevaisuudessa, al-Hroub muistuttaa. Siksi Suomeen tulleille on hyvä näyttää jo koulussa, että uusi kotimaa pitää heistä huolta.
– Jos lapset rakastavat ympäröivää yhteiskuntaa, he tulevat olemaan aktiivinen osa sitä.
Kaarina Hazard, Anu Koivunen: loputonta uhriuttaan jollottavat äijät.
Suomen tiede-elämää seuratessa järkyttyy päivittäin. Luettelo viimeisimmistä järkytyksen aiheista:
Suomalainen Tiedeakatemia on lähtenyt etupoliittisen ja piiloideologi- sen tutkimuksen tielle. Ajankohtainen esimerkki on metsien ja ilmaston yhteyksiä koskeva selvitys, erityisesti selvityksen kysymyksenasettelu ja rajaus.
Suomen Tiedeseura järjesti luennot suurimmista tieteellisistä löydöistä 100 vuoden ajalta. Yhteiskunnallisen ja humanistisen tutkimuksen luen- noissa kummastutti yhteen ”löytöön” tai osa-alueeseen umpioitumi- nen. Yhteiskunnan tutkimuksessa ainoa löytö muka on Max Weber ja kapitalismin henki. Ei yleiskatsauksellisuutta, ei laajempaa näköalaa, ei vertailevuutta muihin löytöihin, ei synteesiä. Tällaista ”huipputiedettä” Suomessa.
Tutkimuksen poliittinen ohjailu on Suomessa saanut järkyttävät ja pe-rustuslainvastaiset mitat. Poliittisen ohjailun välineeksi on nostettu Suomen Akatemia (valtion virasto). Poliittisen ohjailun välineenä toimii myös yliopistolaki sekä yliopistokentän muokkaaminen talous- ja poli- tiikkalähtöisesti, esimerkkinä Tampereen säätiöyliopiston perustamisen omavaltaiset ja laittomat menettelyt.
Sitrasta käytiin eduskunnassa periaatteessa hyvä sanasota mutta se jäi pinnalliseksi. Sitran toiminnasta tarvitaan sisältöanalyysi, joka koskee myös toiminnan ideologista tavoitteistoa.
Suomen Akatemiassa vireillä oleva Media ja yhteiskunta -hanke sekä samansukuiset hankkeet aiemmin.
Kukin näistä vaatii oman tutkiskelunsa. Tällä kertaa rajaudun viimeksi mainittuun eli Akatemian mediatutkimushankkeeseen.
Hankkeen nimi on siis Media ja yhteiskunta. Miksi tällainen hanke ollaan pystyttämässä? Mistä tällaisen hankkeen ideointi on lähtenyt liikkeelle? Mihin hankkeella pyritään? Millä oikeutuksella ja kenen hyväksi hankkeeseen käytetään akatemia-vetoista verorahaa?
Hankkeen pyrkimyksiä tai piilopyrkimyksiä ei joko lausuta julki tai lausutaan osittain tai sopivan abstraktisti niin että ne kuulostavat vastaansanomattomilta.
Aiemmat Akatemian hankkeet heittävät epäilyn varjon. Taannoin Aka- temialla oli valtatutkimushanke. Eläkejärjestelmän valtaa koskeva tut’ kimus annettiin Etlan tehtäväksi. Ei ole vaikea arvata saatuja ”tutkimus- tuloksia”. Parhaillaan Akatemia rahoittaa ja ohjaa media- ja kultuuritut- kijain populismi-tutkimusta, aineistona perussuomalaiset. Tuoreen jul- kaisun nimi on Jätkät & jytkyt. Hankkeen julkaisua on luonnehdittu Timo Soinin ylistykseksi, ei vähiten Soini itse. Kylläpä suomalainen poli- tiikan ja kulttuurin tutkimus uppoutuukin syvälle, sopisiko vertailukoh- daksi Aristoteles, Platon, Montesquieu, Tocqueville, Snellman, Rosan- vallon vai kuka? Populismi-hankkeen piilotavoite lie ollut toisaalla: oppia ennakoimaan populismin uusia aaltoja, hallita niitä ja hoidella ne pois. Kirjassa puhutaankin populismin elinkaaresta.
Varovaista osviittaa Media ja yhteiskunta -hankkeen piilotavoitteista saanemme oheisesta kuvasta. Kuva esittää hankkeelle kaavailtuja tee- moja. Siinä on yhteenniputettuna ’Some, nationalismi ja pop’ (populismi, populaari).Tiedeväen mielissä populismi ja nationalismi ovat negatiivisia ilmiöitä. Miksi sosiaalinen media (some) on niputettu yhteen negatiivis- ten ilmiöiden kanssa? Tämä kertonee Akatemian ja tutkijoiden asennoi- tumisesta, arvomaailmasta ja politikoinnista. Heidän mielissään some on tyhmän kansan, epätietämyksen, totuudenvastaisuuden ja vihapu- heen foorumi. Se täytyy pelata marginaaliin tai hävittää. Näin kenttä ja ‘laadukas’ toiminta jää oikean median, mediayhtiöiden, tiedeväen ja portinvartijoiden yksinoikeudeksi. Kyseessä on yhteiskunnallinen ja po- liittinen valtataistelu, jonka välineenä käytetään tiedettä ja tutkimusta. Sosiaalinen media (some) on yhteiskunnallisen opposition ja marginaa- liin asemoidun uusajattelun foorumi. Sen pohjalta voisi muotoutua uudenlainen yhteiskunta- ja demokratiakäsitys, myös tieteellisessä mielessä. Portinvartijoiden asemia ja etuja tämä saattaisi uhata tavalla tai toisella, siksi he taistelevat kehitystä vastaan, leimaavat somen hötöksi samalla tavalla kuin Petteri Orpo leimaa eduskuntaopposition puheet hötöksi tai kuten maailman köyhien vastarintaliikkeet leimataan terrorismiksi.
Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksen 13.11.2017 painavin vaade tai argumentti kuului näin.”Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain etabloidulle tiedeväelle.” Tämän lausui Ylen tiedetoimittaja Pasi Toiviainen – kiitos siitä. Tämä totuus tulkoon tieteellisen toiminnan graniittiseksi perustaksi.
Suomalaisen tiedepolitiikan ja Suomen Akatemian menettely tutkimus-hakkeiden ideoinnissa ja ohjailussa rikkoo kaikille kuuluvaa oikeutta tie-teelliseen keskusteluun. Ensinnäkin edellä mainittu epäily piilotavoitteis- ta.Toiseksi ohjausmenettely on erittäin hierarkinen ja rajattu. Akatemian väki asettelee teemat,kutsuu luotetut tutkijat kuulemaan teemoista, johtaa ns.työpajaa,asettaa haettavaksi rahat,tutkijat asemoidaan ane- lijoiksi. Akatemia käy läpi hakemukset, hyväksyy tai hylkää, on huolella valittu johtoryhmä joka valvoo mitä tutkijat tekee ja miten tekeminen vaikuttaa. Tutkijat ”ymmärtävät” mukailla, onhan heidän elantonsa ja elämisensä riippuvainen rahojen myöntäjistä. Hankkeiden perusteluihin iskostetaan läpinäkymätöntä retoriikkaa. ”Yhteiskunnallinen vaikutta- vuus on retorinen heitto kuten me kaikki täällä tiedämme”, lausui eräs- kin mediatutkija Akatemian työpajassa. Jos joku yritti avata, purkaa tai kysyä mikä se yhteiskunta oikeasti on ja mitä se vaikuttavuus on, vas- tauksena oli abstraktia mitäänsanomattomuutta tyyliin ”sen pitää olla laadukasta”.Laadukasta! Siinä kaikki,laadukasta.Tuo on höttöisempää puhetta kuin eduskuntaväittely ohuimmillaan.
Suomalaisen Tiedeakatemian tilaisuudessa 13.11. professori Anna-Liisa Laine vaati vaikuttavuus-puheesta irtautumista ja paluuta tieteellisen peruskysymisen äärelle. Tähän voi vain yhtyä. ”Vaikuttavuus” on poliit- tisen vallankäytön piilokieltä. ”Vaikuttavuutta” voi olla esimerkiksi se että mediayhtiöt kuten Sanoma, Alma, Keskisuomalainen, Lännen media, Suomen Kuvalehti saavat lisää valtaa eli vaikuttavuutta. Oppositio eli some ajetaan alas. Todellista winwin-vaikuttavuutta.
Tutkitaanko Akatemian hankkeessa myös mediatutkijoiden some-käyttäytymistä?
Katso oheinen kuva. Mediaprofessori Anu Koivunen ja kaverinsa tyk- käävät ja jakavat somessa Kaarina Hazardin tviittiä, jossa kerrotaan ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä”.
Kysyn professori Koivuselta sekä Haapalaiselta ja Hazardilta, keitä he tarkoittavat ”loputonta uhriuttaan jollottavilla äijillä”? Miehiä ylipäänsä, meitä, sinua, minua? Syytös on yksilöimätön ja sellaisena se kohdistuu noin puoleen kansakunnasta.
Akateeminen tutkijakunta on ollut hanakas tuomitsemaan leimaavan vihapuheen. Jotkut tiedeväestä kehottavat hyökkäykseen totuuden-jälkeisyyksiä vastaan. Näin vaati Kari Enqvist yliopiston avajaispuhees- saan syyskuussa 2017. Enqvistin hyökkäyskehotusta kiitteli vuolaasti entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa 13.11.2017.
Ellei puhe ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä” ole vihapuhetta, niin pyydän professori Koivusta julkisesti määrittelemään mikä on vi- hapuhetta. Vai onko puhe jollottavista äijistä kiihottamista kansan- ryhmää kohtaan, jollaisesta on oikeudessa tuomittu rangaistuksia.
”Geneettinen rotumurhapeilineuroni”, eli ”geneettinen” fasistinen rotutaistelu”moraali” ”rodullisesta elämästä ja kuolemasta” on se, jonka ympärillä koko ”sosiobiologia” ja ”evoluutiopsykologia” todellisuudessa pyörivät – eikä esimerkiksi seksi- ja pariutumisasiat, jotka ovat rekvisiittaa.
Tutkijoiden mukaan PERHE ON GEENISTÄ (nämä ovat erittäin läheiset aiheet) – MUTTA YLLÄRI YLLÄRI EI LISÄÄNTYMIS- KUTEN YDIN- JA SUURPERHE, VAAN NIMENOMAAN SISARUS”PERHE”: yhteenpelaavat sisarukset, joka onkin aina ollut lisääntymisperheen kilpailija, jossa viimekätinen vastuu lasten elatuksesta on äidin veljillä ja lisääntyvän pariskunnan suhde on löyhä!
Sisarusperhejärjestelmässä lapsen biologinen isä ja äiti kuuluvat ERI perheisiin. Järjestelmä on matrilineaarinen, mutta silti miesvaltainen. (Marvin Harris: Kultturien synty, ym.)
Suu sanoo yhtä, aivokuvat toista – vaikeissa valinnoissa aivot suosivat sukulaista
Suomalaistutkimuksen magneettikuvat osoittivat, että vastoin väitteitään – ja luultavasti tietämättään – ihminen pitää verisukulaisten puolta ennen muita.
8.11.2017 klo 12:35
Sisaruksiksi syntyminen näkyy aivokuvissa, kertoo Aalto-yliopiston tutkimus. Anniina Wallius / Yle
Aalto-yliopiston tutkijat ovat löytäneet merkittävän ristiriidan sen välillä, mitä ihminen sanoo ajattelevansa moraalikysymyksistä ja miten ne näkyvät hänen aivojensa toiminnassa.
Aivojen magneettikuvien perusteella ihmiset suhtautuvat verisukulaisiinsa eri tavoin kuin muihin ihmisiin, vaikka nämä olisivat hyvinkin läheisiä, perheeseen adoptoituja tai parhaita ystäviä. Jotakin tällaista tutkijat olivat kyllä odottaneet, mutta tulos yllätti silti, kertoo professori Iiro Jääskeläinen.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten koehenkilöiden aivot reagoivat biologisen sisaren tai adoptiosisaren ahdinkoon. 30 naiselle näytettiin elokuvaa, jossa nuori tyttö kieltäytyy luovuttamasta munuaista syöpää sairastavalle sisarelleen.
Koehenkilöiden katsellessa elokuvasta tehtyä tiivistelmää tutkijat seurasivat, mitä tapahtui heidän aivosaaressaan, pihtipoimussaan ja muilla moraalia, tunteita ja päätöksentekoa säätelevillä aivoalueilla.
Hienovivahteiset erot olivatkin suuria
Koehenkilöille kerrottiin ensin, että sisaruksilla oli samat vanhemmat, ja sitten, että terve pikkusisko oli adoptoitu vastasyntyneenä. Yhdeksän kymmenestä sanoi, että verisukulaisuudella ei ollut mitään vaikutusta siihen, mitä he ajattelivat pikkusiskon kieltäytymisestä.
Aivojen toiminnallisten magneettikuvien viesti oli kuitenkin aivan toinen. Tutkijat, jotka olivat odottaneet näkevänsä pieniä ja hienovivahteisia eroja, hämmästyivät niiden selkeydestä, kertoo Jääskeläinen.
Aivokuvien perusteella verisukulaiset ovat tärkeysjärjestyksessä ykkösinä. Se näkyi huomattavana yhteneväisyytenä koehenkilöiden kuvien välillä, kun avun tarpeessa oli geneettinen sisar.
– Se menee ikään kuin perusrutiinilla, samasta muotista: ”hirveä mikä tilanne”, ”sehän on sisko”, ”hänhän on kuolemassa”. Adoptiosisaren kohdalla havainto- ja mietintäprosesseista näyttää tulevan yksilöllisempiä, Jääskeläinen kuvailee.
Sisaren henki vai viiden muun?
Jääskeläinen ei usko, että koehenkilöt valehtelivat tieten antaakseen itsestään tasapuolisen kuvan, vaan he eivät luultavasti olleet tietoisia ristiriidasta.
– Henkilöiden ja tapahtumien havainnointi on hyvin automaattista. Siinä ei ehdi pysähtyä ajattelemaan.
Samoja koehenkilöitä pyydettiin myös valitsemaan, kenet he ensimmäiseksi pelastaisivat kriisialueelta. Sisar oli edelleen ykkönen ja paras ystävä heti hänen perässään.
Moraalikysymys muuttui vaikeammaksi, kun puntarin toiseen kuppiin pantiin sisar ja toiseen ystävä ja neljä tuntematonta. Se näkyi reaktioaikojen pitenemisenä.
Tutkimus on luettavissa arvostetun Nature-tiedelehtiperheen Scientific Reports -lehdestä.
Koehenkilöiden aivojen toiminnalliset magneettikuvat olivat yhteneväisimpiä silloin, kun sairas sisar oli kerrottu verisukulaiseksi. Muutoin kuvissa oli hajontaa.Aalto-yliopisto
Suku ei saa sammua
Voiko sanoa, että suomalaisten ja jopa kaikkien ihmisten aivot reagoivat tutkimuksen osoittamalla tavalla? Mitä isompi yleistys, sitä heikompi pohja, mutta se pitää varmasti paikkansa, että tällainen ilmiö on olemassa, Jääskeläinen vastaa.
Entä tarkoittavatko tulokset, että aivot painostavat ihmistä suosimaan sukulaista eli ajamaan suvun geeniperimän jatkumista?
– Sellaisia ajatusmalleja on. Yhden teorian mukaan geenit ajavat ihmisiä eteenpäin aika paljon. Adoptoidulla siskollahan ei ole yhteistä geneettistä tulevaisuutta.
Jääskeläinen kertoo, että perimän suojelemisen on arvioitu ulottuvan jopa sisarusten puolisoihin, koska heillä ja omalla suvulla on tulevissa sukupolvissa yhteisiä geenejä.
Jääviyslaki ei koske serkkuja
Vuorovaikutussuhteita tutkivalla sosiaalineurotieteellä on annettavaa myös yhteiskunnallisiin keskusteluihin, jos joku päätöksentekijä jää kiinni sukulaisen suosimisesta, professori Iiro Jääskeläinen sanoo.
Suomen viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden esteellisyyssäännöksissä läheisiksi määritellään puolison, lasten ja vanhempien lisäksi kyllä myös tädit ja sedät, mutta ei serkkuja. Heidän takiaan hallintolaki ei vaadi päättäjää jääväämään itseään.
– Me tutkimme suhtautumista sisaruksiin, ja jos siitä yleistää serkkuihin, niin onhan siinä pienenlainen hyppäys. Olisin kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että samanlaista tiedostamattomuutta voi olla myös serkkujen suhteen, Jääskeläinen sanoo.
Tiedostaminen suojelee
Jääskeläinen haluaisi tutkia sukulaisuuden vaikutusten lisäksi myös sitä, miten ihmisryhmiin kohdistuvat biologispohjaiset ennakkoasenteet mahdollisesti näkyvät aivoissa. Aihe olisi hänestä sekä mielenkiintoinen että yhteiskunnallisesti merkityksellinen.
– Jos jostakin elokuvan henkilöstä X sanotaan ensin, että hän on vaikka kristitty mies ja toisella kerralla muslimimies, se voi muokata hyvin radikaalisti sitä, miten henkilöä havainnoidaan ja missä valossa hänen käyttäytymisensä nähdään.
Tutkijalla on se ajatus, että jos ihminen tiedostaa nämä mekanismit, niin hän on vähemmän altis esimerkiksi valeviestinnän vaikutuksille. ”
Suomen liittyminen sotilasliittoon pienentäisi sodan uhkaa Itämeren alueella, kirjoittaa Björn Wahlroos.
Tammikuun 20. päivänä 1940 Winston Churchill, tuolloinen laivasto- ministeri, piti puheen, jossa hän kuvasi puolueettomien maiden asemaa puoli vuotta aiemmin alkaneessa maailmansodassa seuraavin sanoin: »Jokainen ruokkii krokotiiliä siinä toivossa, että krokotiili syö hänet viimeiseksi. Kaikki toivovat, että myrsky laantuu ennen kuin on heidän aikansa tulla nielaistuksi.»
Jotain samanlaista voisi vain hiukan liioitellen sanoa Suomen turvalli- suuspolitikan nykydoktriinista. Paasikiven–Kekkosen linjan jäljiltä siihen on pesiytynyt toiveajattelua ja historialliseen kokemukseen perustuva pyrkimys pysyä sivussa maailmanpolitiikan päänäyttämöltä. Niin kauan kuin Neuvostoliiton asevoimilla oli Euroopassa selvä ylivoima, tämä oli kiistatta viisasta politikkaa. Näin ei kuitenkaan välttämättä enää ole nykymaailmassa, jossa voimatasapaino on muuttunut.
YYA-sopimuksen johdannossa tunnustettiin Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Kirjausta pidettiin Suomen puolueettomuuspolitiikan kulmakivenä. Toisin kuin useimmat Neuvos- toliiton intressipiiriin kuuluneet maat, Suomi ei käyttänyt Neuvostoliiton hajoamista hyväkseen.
Kun YYA-sopimus vuonna 1992 irtisanottiin, Suomi jatkoi linjallaan vält- täen sotilaallista liittoutumista ja selkeitä kannanottoja suurvaltojen kiistakysymyksissä. Maalle oli pitkään ollut eduksi pysyä syrjässä suur- valtapolitiikan pelikentältä ja Suomen poliittinen johto oli vakuuttunut siitä, että samalla linjalla oli hyvä jatkaa.
Maailma oli kuitenkin muuttunut, ja se muuttuu edelleen. Huippuvuosi- naan 1970-luvun puolivälissä Neuvostoliiton talous vastasi kooltaan ehkä kolmannesta Yhdysvaltain taloudesta; nykyään Yhdysvaltojen talous on noin viisitoista kertaa suurempi kuin Venäjän.
Liuskeöljyteknologian kehittyessä öljyn hinta näyttää asettuneen 50 dollarin tuntumaan, mikä ei riitä talouskasvun nopeutumiseen Venäjällä. Sen vuoksi Venäjällä ei ole juurikaan varaa kasvattaa sotilasmenojaan. Todennäköistä on, että se joutuu leikkaamaan niitä lähivuosina.
Vuonna 1975 Varsovan liitolla oli läntisten arvioiden mukaan Euroopas- sa välittömästi käytettävinään 57 divisioonaa ja 19000 taisteluvaunua. Natolla oli vastaavasti 27 divisioonaa ja noin 6500 taisteluvaunua. Neu- vostoliiton ylivoima konventionaalisessa aseistuksessa oli murskaava.
Venäjän armeija on edelleen merkittävä, mutta enää se ei ole mikään su- pervalta-armeija. Vaikka sitä on viimeisten viidentoista vuoden ajan mo-dernisoitu, suurin osa sen kalustosta on neuvostoajalta. Vanhoja T-72, T-80 ja T-90 -taisteluvaunuja korvataan uusilla T-14-vaunuilla, mutta uudistus kestänee kymmenen vuotta.
Kansainvälinen strategisten tutkimusten instituutti IISS arvioi, että Ve- näjän läntisellä ja eteläisellä sotilasalueella on nyt noin 140000 sotilas- ta, jotka muodostavat 12–15 prikaatia. Käyttökelpoisia taisteluvaunuja on noin 1 200 ja taistelulentokoneita 700. Näiden sotilasosastojen toimintakyvystä on vaihtelevia arvioita.
Useimpien asiantuntijoiden mielestä Venäjän parhaiden joukkojen kärki on kuitenkin hyvin kapea.Venäjä on finanssikriisin jälkeen joutunut hidas- tamaan sotilasmenojensa voimakasta kasvua. Niiden arvioidaan nyt olevan noin 75 miljardia dollaria vuodessa. Yhdysvaltain sotilasbudjetti sen sijaan on yli 600 miljardia dollaria. Sen ja liittolaisten sotilaallinen voima on perinteisillä mittareilla mitattuna jo moninkertainen Venäjään nähden. Maavoimissa ylivoimaa kasvattaa edelleen Yhdysvaltojen huo- mattava etumatka johtojärjestelmien ja taistelukentän digitalisoinnissa. Ilmavoimissa ylivoima on määrällisesti nelinkertainen, mutta koneiden ja niiden aseistuksen ominaisuuksista johtuen länsiliittoutuneiden ilmaylivoima on tätäkin suurempi.
Alivoima-asema on johtanut Venäjän sotadoktriinin muuttumiseen. So- tilasalueita ei enää ole varustettu käymään sotaa omalla suunnallaan, vaan voimia joudutaan keskittämään. Aivan kuten Nato sen ollessa alakynnessä 1970-luvulla, Venäjä hyväksyy nyt taktisten ydinaseiden ensikäytön.
Merivoimissa Yhdysvaltojen ylivoima on murskaava. Kymmenellä tuki-alusryhmällään ja sukellusveneillään Yhdysvallat hallitsee valtameriä. Ja, kuten sanottu,Venäjä on Italian kokoinen talous.Maa on todellinen soti- laallinen suurvalta enää vain ydinaseistuksella mitattuna. Venäjän soti- laallisia ambitioita ei siksi pidä yliarvioida.Sotilasvoiman käytöllä on kui- tenkin ollut ja on edelleen merkittävä rooli maan sisäpolitiikassa. Kun poliittista valtaa ei öljyn hinnan laskettua enää ole voitu legitimoida vaurauden kasvulla, sitä on perusteltu sotilaallisella menestyksellä ja kunnialla. Ukrainan ja Krimin tapaiset operaatiot voivat siksi tarvittaessa uusiutua, myös Itämeren alueella.
Sotilaallisella voimalla mitattuna tilanne itärajalla ei ole koskaan ollut Suomelle niin edullinen kuin se on nyt…
Suomi ei ole koskaan luottanut kollektiiviseen puolustukseen. Saimme talvisodan aikana valikoidusti vapaaehtoisuuteen perustuvaa apua, mutta tuon avun sotilaallinen merkitys jäi vaatimattomaksi. Suomi on siksi ylläpitänyt puolustusvoimia, jotka naapurimaiden leikattua puolustusmäärärahojaan ovat muodostuneet alueellisesti merkittäviksi.
Suomi voi nykyään talouttaan korvaamattomasti vahingoittamatta perustaa kuudesta kahdeksaan melko hyvin varustettua prikaatia. Sillä on voimakas ja itäisten alueittemme maantieteen tukema panssarintor- juntakapasiteetti,yli 200 Leopard-taisteluvaunua sekä modernisoitava- na oleva tykistö. Suomen ilmavoimat pystyy kuudellakymmenellä F/A- 18-koneellaan – yhteistyössä Naton tai Ruotsin ilmataistelujohtojärjes- telmien kanssa – varmistamaan, ettei maahan hyökkäävä vihollinen helposti saa ilmaherruutta.
Sotilaallisella voimalla mitattuna tilanne itärajalla ei ole koskaan ollut Suomelle niin edullinen kuin se on nyt. Venäjällä ei käytännössä ole pa- luuta asevelvollisuuteen perustuvaan kansanarmeijaan. Se ei kriisitilan- teessa voisi ryhmittää edes puolta eurooppalaisista joukoistaan maam- me rajoille,jolloin sen ylivoima ei riittäisi takaamaan hyökkäyksen onnis- tumista.On siksi vaikea kuvitella,että tervejärkinen venäläinen sotilasko- mentaja suosittelisi maansa poliittisille päätöksentekijöille hyökkäystä Suomeen.
Tämä johtopäätös tulee entistä ilmeisemmäksi, kun otamme huomioon Venäjän muut sotilaalliset vaihtoehdot sen luoteisella rajalla. Etelä-Suo- men kautta ei edetä minnekään, ja toisaalta Suomenlahden eteläpuolel- la eteneminen on huomattavasti helpompaa kuin sen pohjoisrannalla. Viro ei voi liikekannallepanolla koota itärajalleen läheskään yhtä paljon joukkoja kuin Suomi, ja sikäläinen maasto on panssaroidulle ja mekanisoidulle hyökkääjälle huomattavasti helpompi.
Baltia kuuluu myös historiallisesti Suomea selkeämmin Venäjän intressi- piiriin. Siksi on ymmärrettävää, että Viro perustaa puolustuksensa Natoon ja sen perussopimuksen viidenteen artiklaan.
Nato on vuorostaan signaloinut sitoutumistaan Baltian maiden ja Puo- lan puolustamiseen perustamalla sinne ilmeisen pysyviä mutta sotilaal- liselta painoarvoltaan vaatimattomia maajoukkoja sekä järjestämällä meri- ja ilmasotaharjoituksia lähialueilla. Viron kollektiivinen puolustus edellyttää Yhdysvaltojen läsnäoloa. Mikäli sen sitoutuminen Euroopan puolustamiseen heikkenee, Viron turvallisuuspoliittinen asema hapertuu.
Tässä tilanteessa voi hyvin argumentoida, että Nato-jäsenyys ei ole Suomelle mielekäs. Pystymme todennäköisesti huolehtimaan turvalli- suudestamme omin voimin, jolloin jäsenyyden tärkeimmäksi käytännön eduksi jää poliittinen ja hankintayhteistyö. Ne taas ovat hoidettavissa EU:n tiivistyvän puolustusyhteistyön kautta.
Rauhankumppanuus lienee vuorostaan riittävä tae sille, että ilmavoimil- lamme on kriisitilanteessa käytettävissään Naton tiedustelumateriaalia ja mahdollisesti myös taistelujohdollista tukea. Miksi ottaa kannetta- vaksemme Nato-jäsenyyden kielteiset vaikutukset Venäjän-suhteisiin ja vahvistaa sikäläistä piiritysmentaliteettia, kun selviämme varsin hyvin yksinkin?
Suomessa Nato-jäsenyys on nähty ensisijaisesti lupauksena sotilaalli- sesta avusta kriisitilanteessa. Nato-sopimuksen viides artikla velvoittaa kaikkia jäsenmaita tulkitsemaan hyökkäyksen toiseen jäsenmaahan hyökkäykseksi niitä vastaan sekä ryhtymään tarvittaviin sotilaallisiin vastatoimiin. Mikäli olisimme Naton jäsen, viides artikla velvoittaisi liiton muita jäseniä tulemaan apuun, jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi.
Nato-jäsenyyden kielteisimpänä puolena on yleisesti pidetty sitä, että artikla velvoittaisi myös meitä ryhtymään toimiin jonkin muun jäsen- maan joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Analyysin sijaan puhe on yleensä nopeasti siirtynyt »sinkkiarkkuihin» ja vähemmän imartelevaan turvallisuuspoliittiseen käsien pesuun: »meidän poikiamme» ei saa lähettää taistelemaan vieraalle maaperälle.
Kollektiivisen turvallisuuden ja Nato-sopimuksen viidennen artiklan idea ei kuitenkaan rajoitu sotilasavun saamiseen selkkauksen käynnistyttyä. Viides artikla on ennen kaikkea pelote. Kollektiivisen puolustuksen pe- rusajatus on se, että potentiaalinen hyökkääjä joutuu ottamaan huomi- oon, että hyökätessään tämä käytännössä julistaa sodan kohdemaan lisäksi joukolle muita maita, jotka ovat velvollisia ryhtymään sotatoimiin maata vastaan.
Suomen liittyminen Natoon ei siksi vahvistaisi vain Suomen omaa puo- lustusta. Koska Suomen puolustusvoimat ovat (vain) alueellisesti mer- kittävät, Nato-jäsenyytemme vahvistaisi ennen kaikkea Viron puolus- tusta. Hyökkäys Viroon velvoittaisi Suomen ryhtymään sotilaallisiin toimiin hyökkääjää vastaan. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että hyökkääjän olisi varattava lisää voimaa hyökkäystään varten. Tarvitta- va voima muodostuisi helposti niin suureksi,ettei sotilaallinen hyökkäys Viroon enää näyttäisi mielekkäältä. Suomen sitoutuminen Nato- sopi- muksen viidenteen artiklaan vahvistaisi siten merkittävästi sen pelote- vaikutusta, mikä vuorostaan pienentäisi sodan uhkaa Itämeren alueella.
Viron puolustaminen ei edellytä Suomelta altruismia. Suomella on päin- vastoin suuri intressi puolustaa eteläistä naapuriaan. Mikäli Viro joutuisi miehitetyksi, Suomen olisi lisättävä sotilasmenojaan.
Samalla on todennäköistä, että merirahdit Suomenlahdelle nousisivat tavalla, joka huomattavasti heikentäisi vientiteollisuutemme kilpailuky- kyä. Kansainväliset luottoluokituslaitokset nostaisivat myös arviotaan Suomeen liittyvästä poliittisesta ja turvallisuusriskistä tavalla, joka mer- kitsisi luottoluokituksemme alenemista ja ajan myötä ulkomaisen vel- kamme hoitokustannuksen huomattavaa nousua. Lopulta olisi kysyt- tävä, mitä tapahtuu seuraavaksi? 1940-lukua mukaillen voisi sanoa: Estlands sak är vår, Viron asia on meidän.
Naton vaihtoehdoksi on tarjolla sekä eurooppalaista että pohjoismais- ta sotilasyhteistyötä. Kummallakin on hyvät puolensa. EU:n sotilasyh- teistyö tarjoaa mahdollisuuksia materiaalihankintojen koordinointiin ja kaluston asteittaiseen yhdenmukaistamiseen, mutta tie asevoimien todelliseen yhteistoimintakykyyn on pitkä. Yhteistyö Ruotsin kanssa tehostaa puolestaan meri- ja ilma-alueittemme valvontaa ja tukee ran- nikkopuolustus-tamme. Kumpikaan yhteistyö ei kuitenkaan vahvista Viron turvallisuutta.
Jos emme liity Natoon,Suomi ruokkii krokotiilia toivoen sen siksi syövän meidät viimeiseksi. Etumme mukaista on, että turvallisuustilanne Itämeren alueella säilyy hyvänä.
Toisin kuin maamme pasifistinen vähemmistö väittää, rajaamalla puo- lustusvoimiemme käytön maamme rajojen sisäpuolelle emme edistä rauhan asiaa, päinvastoin. Osallistumalla Naton pohjalta Euroopan kollektiiviseen puolustukseen vahvistamme huomattavasti viidennen artiklan pelotevaikutusta Itämeren alueella ja edistämme näin rauhaa.
Jos emme liity Natoon, Suomi ruokkii krokotiilia toivoen sen siksi syövän meidät viimeiseksi.
Itämeren turvallisuustilanne voi muuttua lähitulevaisuudessa. Jäsenyy- dellä on Ruotsissa Suomea laajempi tuki. Ruotsin puolustusvoimien kyky vaikuttaa Naton jäsenenä merkittävästi Baltian maiden turvalli- suustilanteeseen on kuitenkin vaatimaton. Apu, jota ne voivat tarjota, on käytännössä samaa, jota Naton muut jäsenmaat jo nyt tarjoavat, eli ilma- ja/tai merivoimia.
Ruotsi päätti vuonna 2009 lopettaa rauhanajan yleisen asevelvollisuu- den. Tätä päätöstä edelsi kaksi vuosikymmentä kestänyt asevelvolli- suuden alasajo. Asevelvollisuusarmeijan alasajo yhdistettynä huomat- taviin puolustusmenojen leikkauksiin on laskenut varsinkin Ruotsin maavoimien suorituskykyä. Ruotsin kontribuutio Viron kollektiiviseen turvallisuuteen olisi vaatimaton. Maan mahdollinen liittyminen Natoon ei siksi merkittävästi laskisi sodan riskiä Itämeren alueella.
Suomen ja siten myös Viron asemaa se kuitenkin muuttaisi.Mikäli Ruot- si hakee jäsenyyttä ja itse jätämme sen tekemättä, Suomi jää sotilaalli- sesti liittoutumattomaksi ja viime kädessä Venäjän intressipiiriin. Käytännössä tämä merkitsee paljon puhutun Nato-option käyttöajan umpeutumista ja liukumista kohti YYA-aikakaudelle ominaista suhdetta Venäjään. Silloin mahdollisuutta liittyä Natoon ei enää ole.
Virolle vaikutukset voisivat olla tätäkin vakavammat.Viro ja Nato tarvit- sevat Suomea ehkä jopa enemmän kuin me itse sotilaallisesti tarvit- semme Natoa. Kun otetaan huomioon myös maamme taloudelliset ja laajat turvallisuuspoliittiset intressit,on selvää,että meidän tulisi yhteis- työssä Naton kanssa ryhtyä Viron alueellisen koskemattomuuden takuumieheksi.
Kirjoittaja on hallituksen puheenjohtaja Sammossa, Nordeassa ja UPM-Kymmenessä. ”
Nalle on ryhtynyt sörsläämään asiassa, josta ei tiedä eikä ymmärrä mitään, ja joka ei hänelle julkisuuden henkilönä kuulu.
Lehden mukaan Nordea olisi keskustellut Venäjän-toimintojensa myynnistä mahdollisten ostajien kanssa jo pidemmän aikaa. Yhtenä vaihtoehtona on pelkän lainaportfolion myynti, kirjoittaa Vedomosti.
Nordea ei kommentoinut myyntihuhuja Vedomostille, eikä kommenttia pyytäneelle Bloombergille.
Nordea palvelee Venäjällä nykyisin enää yritysasiakkaita. Pankki lopetti vähittäisliiketoimintansa maassa jo vuonna 2015.
Sosiaalisessa mediassa toimittaja Hartley-Brever (polvet eivät näytä olevan kauhean pattiset) kertoo, että Fallon oli useaan kertaan laittanut kätensä hänen polvelleen.
Hän on itse ollut nyt sitä mieltä, että kohu on täysin järjetön ja turha ja ja ministerin ero sen takia mieletöntä (abdurdia).
Julia Hartley-Brewer is a journalist and radio presenter
” Ahdisteluskandaalin paisuminen olisi viimeinen niitti Britannian heikolle hallitukselle
Theresa Mayllä ei ole varaa menettää kansanedustajiaan, jos hän haluaa saada tahtomalleen brexit-lainsäädännölle parlamentin hyväksynnän, kirjoittaa Ylen Lontoon-toimittaja Pasi Myöhänen.
2.11.2017 klo 22:04
Michael Fallon ilmoitti eroavansa puolustusministerin paikalta keskiviikkona.
LONTOO Pääministeri Theresa May menetti myöhään eilen yhden tär- keistä tukipilareistaan. Syytökset seksuaalisesta ahdistelusta saivat Mayn luottomiehen Michael Fallonin jättämään puolustusministerin paikkansa.
Erot eivät välttämättä jää tähän.
Konservatiivipuoluetta viime päivänä ravistellut häirintäskandaali on jatkanut paisumistaan. Sen taustalla on puolueen omien tutkijoiden kokoama lista väitetyistä ahdistelutapauksista.
Lista koottiin todennäköisesti poliitikkojen lojaaliuden varmistami- seksi, eli suomeksi sanottuna kiristystarkoituksiin. Nyt se on julkisuudessa poliittisten vastustajienkin käsissä.
Jos häirintäsyytökset johtavat kansanedustajien eroihin, Theresa Mayn hallitus on pahassa pulassa. May roikkuu kesän katastrofivaalien jälkeen vallankahvassa vain hiuskarvan varassa ilman omaa parlamenttienemmistöä.
Konservatiiveillä ei olisi varaa menettää mahdollisissa täydennysvaa- leissa yhtäkään edustajapaikkaa. Puolue tarvitsee joka ikisen äänen esimerkiksi brexit-lainsäädännön läpiviemiseksi parlamentissa.
Lista herättää vakavia kysymyksiä
Vielä ei ole tarkkaa selvyyttä siitä, kuinka vakavia syytökset ovat ja onko häirinnästä todisteita. Konservatiivien kokoamalla listalla on selkeiden ahdistelusyytösten lisäksi myös silkkaa toimistojuoruilua.
Siinä mainitaan muun muassa konservatiivikansanedustajan toimistoromanssi, joka nyt on jo johtanut vakiintuneeseen julkiseen parisuhteeseen.
Britannian lehdet ovat julkaisseet siitä versioita, joissa valtaosa nimistä on sutattu yli, sillä syytöksistä ei ole todisteita. Ne voivat olla virheellisiä, ja julkaisu voi tuottaa tuskaa myös loukatulle osapuolelle.
Lähiviikkoina nähdään, onko vakavissa syytöksissä perää ja paisuuko skandaali vajaa kymmenen vuotta sitten koko Britannian poliitikkokunnan maineen tahranneen kulukorvausskandaalin mittoihin.
Joka tapauksessa suuri syytösten määrä herättää kysymyksiä miesvaltaisen Westminsterin parlamentin työkulttuurista ja pakottaa poliitikkokunnan itsetutkiskeluun.
Se, että listan kokoamisen syynä näyttää olleen ahdistelun puuttumisen sijaan painostuskeinojen etsiminen, kertoo karua kieltä kulttuurista konservatiivipuolueen sisällä.
Fallonin lähtösyy on hämärän peitossa
Michael Fallonin lähtö oli konservatiiveille isku. Hän on erittäin kokenut poliittinen toimija, jonka pääministeri lähetti säännöllisesti TV:n keskusteluohjelmiin puolustamaan puolueen politiikkaa.
Hänet korvaa kokemattomampi poliitikko, konservatiivien ryhmäkurista vastaavan “piiskurin” paikalta nouseva Gavin Williamson.
Fallonin lähtöpäätös viittaa siihen, että eronneen ministerin kaapissa on muitakin luurankoja kuin julkisuudessa ollut 15 vuoden takainen journalisti Julia Hartley-Brewerin polven koskettelu.
Hartley-Brewer itse on painanut tapauksen villaisella ja sanoo tuoreissa haastatteluissa, että ero sen vuoksi olisi “absurdia”. ”
Kun tuolla keinolla ”vastustetaan sikoja”, NIIN SATA KERTAA PAHEMPIA SIKOJA NOUSEE TILALLE!!!!
On toki myös mahdollista, että tämä on sovittu tekosyy. Hänellä on jo- takin pahempaa, ehkä jopa ”seksialalta”. Hän olisi voinut myös sanoa, ettei muista ikinä nähneensä koko mimmiä.
Tällaisesta ei saa tulla mitään yleisavainta, joka sopii joka lukkoon.
” Britannian puolustusministeri eroaa häirintäkohun takia
Juorulehti Sun paljasti ministerin käyttäytyneen asiattomasti vuonna 2002.
1.11.2017 klo 22:05päivitetty 1.11.2017 klo 22:10
Britannian puolustusministeri Michael Fallon eroaa seksuaalisesta häirinnästä nousseen kohun takia.
Fallon myönsi eilen tiistaina laittaneensa käden naispuolisen toimittajan polvelle vuonna 2002. Tapauksesta kertoi juorulehti SUN.
Nykyään radiotoimittajana työskentelevä Julia Hartley-Brewer ei ole aiemmin halunnut kertoa konservatiivipuolueen illallisella tapahtuneesta välikohtauksesta.
Sosiaalisessa mediassa toimittaja Hartley-Brever kertoo, että Fallon oli useaan kertaan laittanut kätensä hänen polvelleen.
– Rauhallisesti ja kohteliaasti kerroin hänelle, että jos hän vielä tekee niin, lyön häntä naamaan, toimittaja kuvaili tapahtumia.
– Hän veti pois kätensä ja asia oli sillä selvä, Hartley-Brever jatkaa.
Hartley-Breverin mukaan hän ei halunnut jatkaa asian käsittelyä, joka hänestä oli lähinnä hieman huvittava.
– Kukaan ei ollut edes hieman loukkaantunut tai tuohtunut, Hartley-Brever kirjoitti ja jatkoi, ettei tuntunut itseään seksuaalisen häirinnän uhriksi, kertoo juorulehti SUN.
Kun asia tuli julkisuuteen lehtiartikkelissa, Fallonin tiedottaja kertoi ministerin pyytäneen anteeksi käytöstään.
Erokirjeessään Fallon sanoo käytöksensä olleen arvotonta vaadittuihin standardeihin verrattuna.
Pääministeri Theresa Maylle ero on hankala asia, sillä hän joutuu nyt muut-tamaan hallituksensa koostumusta tilanteessa, jossa hallituksen sisällä on erimielisyyttä brexit-neuvotteluista ja hallituksen parlamenttienemmistö on ohut.
Lähteet: AP, Reuters ”
Nistoimittajat voisivat myös duunissa käyttää selvästi vesirajapituutta pitempiä hameita, jotka jättävät ne polvet piiloon, jolloin ne ensinnä- kään eivät provosoi sillä tavalla ja toisekseen se polvelle taputtaminen ei ehkä hameen läpi tunnu heti kopeloinnilta… ”
Safiiri: ”Eikös juurikin tuo MeToo -kampanja esittänyt ilmiön yleisyyden? Nyt siis se ei kelpaa. Eivät kelpaa asiasta tehdyt aiemmat tutkimukset- kaan. Sillä nyt täällä pitäisi löytyä liuta naispalstalaisia, jotka ovat kokeneet tilanteita lähes päivittäisellä tahdilla. Muistammeko TÄMÄN vaatimustason seuraavan kerran, kun joku muistuttaa niiden turvisten tekemästä häirinnästä? Kriteeri on, että palstalta löytyy suuri naisten joukko, joka kertoo tulleensa häirityksi /ahdistel-luksi / raiskatuksi ei vain kerran, vaan useita kertoja elämänsä aikana siten, että syyllinen on turvapaikanhakija. Lisäksi kyse ei saa olla iltapimeästä, ei ravintolasta, ei humalaisesta eikä polvet paljastavassa hameessa kulkevasta naisesta.
Seksuaalista häirintääkin pyritään estämään viranomaisten toimesta. Seksuaalinen ahdisteluhan jopa kriminalisoitiin aika vastikään. Mutta kuten palovaroittimien käyttämisestä että liikenneturvallisuudesta kampanjoidaan silti. Miksei tästä saisi?
Käden polvelle laittaminenkin on erittäin häiritsevää joissakin tilanteissa. ”
Spammiro Botti: ”Tuossa tämän hetken kuuluisimmassa Englannin puo-lustusministerin (ja perustärkeän Brexit vaikuttajan, puoluetovereiden mukaan Mayn oikean käden) ”kopelointijutussa” ainakin oli pikemmin- kin kaikki valot vihreällä kuin punaisella:siinä oli saman puolueen vapaa- ehtoiset korkean tason vaikuttajat, toimittaja ja ilmeisesti kansan- edustaja, joiden on osattava toimia yhteen ja jotka juhlivat yhteisiä, yhdessä tehtyjä voittoja ja pähkäilevät tappioita. Kyseessä oli viisikymp- pinen julkkismies ja kolmekymppinen julkkisnainen, joiden voidaan olettaa oppineen ja hallitsevan tavat, puoleen ja toiseen.
Tuollaisessa tapauksessa lähinnä häipyminen kahdestaan kesken bilei- den on jyrkästi kiellettyä – vaikka tapahtuisi kuinka korkean vapaaeh- toisesti molempien pääsosapuolten toimesta. (Sellaiselle on sitten muut bileet.)
Kuka pystyy takaamaan, etteikö esimerkiksi tuota ministeri Risikkoa nosteltaessa joku roteva herra olisi sattunut vaikka vahingossa vähän ”hiplaamaan polveakin”?
Safiiri: ” Se saattaa olla hyvin ahdistavaa ja uhkaavaa esim:
.
– työtilanteessa esim. pomon tehdessä sitä alaiselle tai asiakkaan asiakaspalvelijalle ”
SB: ” Näissä tapauksissa homma ei aina ole välttämättä niin causa sui seksuaalista kuin jotkin teoriat väittävät, vaan kyse on (myös) sen työ- tai asiakassuhteen asioista.Toki periaatteessa on mahdollista olla päin- vastoinkin, että koko työ- tai asiakassuhde on muodostettu ”liiviin uimi- seksi”… Silloin ollaan todennäköisesti tekemisissä muuten rikollisten hommien kanssa. Tavallisilla markkinoilla sellaiset firmat eivät pärjää. ”
S.: ”- täysin tuntemattoman miehen tekemänä ”
SB: ” Täysin tuntemattomien on luvatonta hiplailla myöskään kenen- kään takinlievettä tai matkalaukkua. Hiplaaja voi olla varas, hänellä voi olla kirppuja, kohteen autonomiaa loukataan. ”
S.: ” – tilanteessa, jossa ei ole mahdollisuutta paeta tai saada turvaa muilta ihmisiltä
Flirttaaja järjestää aina pako- ja väistömahdollisuuden. Sitten kun kohde toistuvasti ei osoita vähäisiäkään merkkejä näiden hyödyntämiseen, voi flirtata lisää… ”
S.: ” – lääkärissä tai hierojalla, jossa tilanteen intiimiyden takia pitäisi vallita aivan erityisen korkeatasoinen luottamus hoitoa antavan ammattilliseen käyttäytymiseen ”
SB: ” No jos on vaikka ”kopeloitu” sydäntä sisältä päin tai jota- kin luita menestyksellisesti remontoitu, niin sellainen jokin pinnallinen on aivan yksi pissan hailee siihen pääasiaan verrattuna. Ja sellaistahan joudutaan tekemään.
Eräänkin kerran eräs jonkinmoinen pomo meni johonkin tyrä-leikkaukseen, ja kun oli taaskin saman puolueenkin ja seurakun- nan tuttua väkeä tohtorit ja hoitajat, niin pomo sanoi, että ”älkää nyt sitten vaan siihen yhteen välineeseen sillä veitsellänne lipsauttako..”
Sitten kun pomo heräsi niin se väline oli kiedottu valtavaan side-harsotolloon ja sidottu vielä punainen rusetti koristeeksi, vaikka mitään lipsahdusta ei ollut tapahtunut eikä uutta vammaa syntynyt. ”
S.: ” – tilanteessa, jossa oikeutus siihen selitetään asiattomasti muka työn vaatimuksilla
– tilanteessa, jossa kieltäytymisen hinnaksi asetetaan työn menettäminen, uran vaikeuttaminen tms. seuraamus
– tilanteessa, jossa asiaan liittyy väkivallalla uhkaaminen ”
SB: ” Nämä on ihan itsenään muutenkin rikollisia. Ihan sama, mitä ”ylimääräistä” vaaditaan. ”
S.: ” – siten, että kieltämiseen ei reagoida, vaan koskettelua jatketaan siitä huolimatta ”
SB: ” No tämä on paha. Ja on vaikea todistaa, ellei sitten rupea huutamaan siellä bileissä tai työpaikalla. Eikä edes sitä aina uskota. Rikollisia on joka suuntaan. ”
S.: ” – tilanteessa, jossa on hyvin vaikeaa nostaa asiasta äläkkä tai edes huomauttaa (virallinen illallinen, tärkeä neuvottelu, lasten seurassa, yleisön läsnäollessa esiintymistilanteessa) ”
SB: ” Todella pervoa…”
S. : ” Koko kuvion pelkistäminen ”vain” käden polvelle laittami- seksi on aivan ratkaisevan olennaisten tekijöiden jättämistä pois ja huomiotta. ”
SB: ” Niin olennaisten, että kyse ei kaikkein perimmiltään ole siitä ollenkaan. ”
S.: ” Lisäksi se ei ole ollenkaan ”vain” -asia, jos kyse on jostain edellä mainituista tilanteista ja jos kieltäytymiseen liittyy ikävien ja jopa kauaskantoisia vaikutuksia sisältävien seuraamuksien uhka.
On myös hyvin tyypillinen mitätöinnin tapa se, että tilannetta ja tekoa tuohon mallisi mukaiseen tapaan vähätellään. ”
SB: ” Aivan tuollaisenaan tuo on vähäinen, ja mitä todennäköisimmin (SILLOISEEN) LAKIIN PERUSTUMATON.
Tässä on nyt vain kannettu se kuuluisa poliittinen vastuu. ”
S.: ”Mähän vaan katsoin, en edes koskenut” – voisi kuka tahansa tirkistelijä naisten saunaan asennetusta kamerasta sanoa. ”Vä- hän vain kuttin”, sanoo toisen tajuttomaksi hakannut pahoinpi- telijä. ”Kai sitä nyt kysyä saa, mitäs se nyt ketään haittaa”, selit- tää naisten hintaa Kalliossa satunnaisilta vastaantulijoilta udel- lut. ”Mähän vaan seison tässä, enkä mitään tee”, kommentoi stalkkaaja, joka ei suostu jättämään exäänsä rauhaan. Jos naiset törkeällä tavalla harjoittaa vallankäyttöä tulkitessaan häirinnäk- si aivan viattomankin käyttäytymisen, niin onhan tuollainenkin ”vain käden laittoi polvelle” -diminutivisointi ihan samanlaista määrittelyllä tehtyä vallankäyttöä. Mihin se kaikki muu tilantee- seen liittyvä muka hävisi? Saako siis Jenni Haukionkin polvelle laittaa käden virallisessa illallispöydässä viereinen herrahenkilö, eikä se ole mitään, eikä haittaa ketään? Ei edes Saulia. Vai koskeeko tämä ”eihän se ole mitään” vain niitä onnettomia tavisnaisia, joiden on pakko käyttää metroa? ”
SB: ” Minä epäilen, että esimerkiksi veteraani Hannes Hynönen on laittanutkin… ”
Tällaisella perseilyllä yritetään luoda ”uutta EU-tapakulttuuria”, joka poikkeaa ISISin vastaavasta lähinnä siinä, että naisten taholta on suotavaa ja pakollista provosoida miehiä ja esiintyä faktuaalisesti seksuaalisesti, mutta miehille seuraa armoton sosilaalisnen rangaistua yhdestäkin ”väärästä” silmän- ja sormenliIkkeestä.
Tällä luodaan ”periaatteelisesti uudenlaista poliittista päätöksenteko- ja päättäjien ”valvosta”järjestelmää.
Kukaan ei sellaisia ämmänhoriskoja kuin halosia ja hautaloita ahdistele eikä lähentele, on tuskin koskaan ”ahdistellut”. Suurin piirtein sama koskee tuksu tukiaisia.
Kallion kuplassa asuva filosofian opettaja ja kolumnisti, Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.
Kävinpä katsomassa minäkin Tuntemattoman sotilaan, ja hyvä että kävin: kosketti ja vakuutti, taiten oli tehty. Ekstrana saimme kuulla kenraali Jari Kallion tarinointia Jalkaväkirykmentti 8:n todellisista vaiheista ja elokuvanteon taustoista. Kiitos.
Mutta on asialla keljumpikin puoli. Saatamme nimittäin maksaa Tuntemattomasta turhan kovaa hintaa – enkä nyt puhu siitä vajaasta kymmenestä miljoonasta, jonka elokuvan tekeminen maksoi. Isompi lasku lankeaa siitä, että leffa heikentää mahdollisuuksia uskottavaan maanpuolustukseen.
Järkivetoinen argumentointi puolustusasioista tunnemöyhkäämisen sijaan on ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin, mutta kun käymme vielä ottamassa isolta kankaalta kunnon maistiaiset viime sotien taistelu- haudoista, rationaalisen maanpuolustuskeskustelun voi lopullisesti unohtaa.
Tuntematon sotilas moukaroi kollektiiviseen tajuntaan perinteisen sotakuvaston: on rintama, on taisteluhaudat, on vuosikausien sota ja yksittäiset sankarisotilaat. Siinä sivussa leffa virittää katsojassa sen eetoksen, että jokapojan velvollisuus on käydä armeija; perinteet vel- voittavat, isoisoisien veri vaatii. Jos kerran sotasukupolven nuorukaiset komennettiin etulinjan sanoinkuvaamattomiin kauhuihin, ei voi olla liikaa vaadittu, herran tähden, että rauhanajan pullamössöt menevät äidin helmoista edes nyt siksi puoleksi vuodeksi palvelukseen, oppivatpa samalla petaamaan sänkynsäkin. Sen olemme veteraaneille velkaa.
Vaan kun emme ole. Olemme velkaa sotasukupolvelle sen, että me omasta puolestamme järjestämme puolustuksen järkevästi. Ja yleisestä asevelvollisuudesta on järkevyys kaukana.
Sodankuva on yksinkertaisesti muuttunut. Vuosia kestävän ja mies- määräisesti valtavin massa-armeijoin käytävän rintamasodan sijaan uhkana ovat nopeat strategiset iskut yhteiskunnan avainkohteisiin ja arvaamattomat kyberhyökkäykset. Olennaista on laatu, ei määrä: ei teknistyneen ja ammatillistuneen sodankäynnin maailmassa ole käyttöä isoilla mutta kehnosti varustetuilla ja huonosti koulutetuilla reserviläislaumoilla.
Euroopassa onkin Suomea lukuunottamatta käytännössä luovuttu asevelvollisuudesta. Saamme toki toistuvasti lukea kotoisesta mediasta, miten muualla muka katsotaan kadehtien Suomen puolustusratkaisua ja haikaillaan asevelvollisuuden perään.
Se on puppua. Jos muut Euroopan maat haluavat Suomen mallin käyttöön, mikseivät ne sitten ota?
Siksi, että eivät halua. Eivät halua, koska Suomen malli on susi.
Ja nyt en puhu sotamies Sudesta.
Entä se järkiratkaisu sitten? Lakkautetaan asevelvollisuus vanhentu- neena ja syrjivänä systeeminä, määrätään kaikki kutsuntoihin ja rekry- toidaan sopivat ja motivoituneet,vapaaehtoispohjalta.Käytetään sääs- tyneet rahat modernin kaluston hankintaan ja pienemmän mutta ajan- tasaisesti varustetun reservin kouluttamiseen. (Nythän kertausharjoi- tuksia riittää niin harvalle, että reservi on taistelukelpoista vain paperil- la.) Liitytään yleiseurooppalaiseen puolustusliittoon (Nato). Näin oma puolustus vahvistuisi ja liittoutuminen takaisi huoltovarmuuden myös kriisioloissa – ja ennen muuta nostaisi kynnyksen kohdistaa Suomeen sotilaallista iskua jokseenkin oven korkuiseksi.
Ei tuo nyt ihan rakettitiedettä ole, mutta niin kauan kuin imemme puo-lustusdoktriinit Tuntemattomasta sotilaasta ja kelkasta pudonneiden poliitikkojen horinoista, siis näiden Jussi ja Sauli Niinistöjen ja kumppa- nien, paha siinä on puhua asevelvollisuuden vaihtoehdoista. Erityisen ironista on, jos veteraaneja kohtaan tuntemamme kunnioitus sitoo meidät menneen maailman puolustusratkaisuun ja estää rakentamasta nykyuhkiin vastaavaa maanpuolustusta.
Se tuskin on perintö, jonka viime sodissa maamme Stalinin terrorilta ja kansanmurhilta pelastaneet miehet halusivat jättää. ”
RK: Juttu on ainakin sikäli perseestä, että Suomea ei oteta NATOon.
Erikoishuippuaseet tuppaavat myös vanhentumaan lähes yhdessä yössä. Niin on käynyt jopa strategisille mannertenvälisille ydinohjuksille, kun niiden ohjaussatelliitit on opittu ampumaan alas.
”Sodankuva on yksinkertaisesti muuttunut. Vuosia kestävän ja miesmääräisesti valtavin massa-armeijoin käytävän rintamasodan sijaan uhkana ovat nopeat strategiset iskut yhteiskunnan avainkohteisiin ja arvaamattomat kyberhyökkäykset.”
Olikos näille väitteille tällä(kään) kertaa minkäänlaisia faktaperusteita? Missäs on tähän mennessä selvitty kyberhyökkäyksillä ja nopeilla strategisilla iskuilla?
Miksi ihmeessä maailman suurin sotilasmahtikin edelleen jahnaa ympäri palloa perusmosurien käymissä pitkittyneissä konflikteissa?
Mikseivät vain ole pistäneet strategisilla kyperiskuilla kriisipesäkkeitä kondikseen?
Kyllä Itä-Ukrainassa ainakin on edelleen panssaririntamat tuimasti nokatusten toisiaan vasten ja harva se ilta näemme uutisissa rynnäkkökiväärein aseistettuja kaupunkisissejä milloin missäkin Irakin tai Syyyrian kriisipesäkkeessä y.m.
Georgian sodassa venäläiset konventionaaliset joukot pyrkivät etenemään kohti Tbilisiä, mutta niiden matka katkaistiin Georgian armeijan avulla ja kustannukset operaation jatkamisesta niin rahallisesti, ihmishenkien menettäsien kannalta kuin PR-syistäkin olisivat olleet liian rankat.
USA valloitti Irakin nimenomaan maavoimilla, jotka tunkeutuivat aivan vanhanaikaisesti Bagdadiin kaatamaan Saddamin patsasta keskustorilta.
Kaikki ei ole aina niin yksioikoista ja mustavalkoista. Kyllä perinteistä armeijaa vielä tarvitaan ja kun ainakin siihen pystytään satsaamaan niin kannattaa tehdä ainakin se.
Kyllä maavoimakin tietysti tarvitaan, mutta hyvin varustettuja ja koulutettuja. Sellaisilla se USA:kin operoi Irakissa. Tällä hetkellä Suomessa komennetaan valtava määrä miehiä asepalvelukseen mutta vain harvalle riittäisi kriisin tullen ajanmukaista varustusta, ja vain pientä osaa kertausharjoitetaan riittävästi. Ei ison teoreettisen reservin määrä ole tae armeijan suorituskyvystä, siitä antaa hyvää osviittaa tämäkin tilasto:
Viestissä ja sähkoteknillisessä (tutka) palvelleena muistan ikuisesti rykmenttimme päällikön profeetalliset sanat:
”Jalkaväki suorittaa lopullisen puhdistuksen.”
(RJK: Hehheh! Ainakaan USA ei pidä vielä sotana ollenkaan sellaista räiskintää koneilla ja ohjuksilla, joissa oma jalkaväki/panssariväki ei ole maissa sotatoimialueella!)
Jo omana varusmiesaikanani korostettiin meille koulutuksessa, että emme pysty estämään suurvallan tunkeutumista Suomeen, jos se niin on päättänyt tehdä. Mutta pystymme tekemään sen elämän varsin hankalaksi pelkästään kolmellasa- dallatuhannella rynkyllä, joilla ammuttaisiin milloin mistäkin talon kulmalta tai tien mutkasta.Ennen kaikkea korostettiin vihollisen huoltojoukkojen sabotointia.
SA Int kouluttaa varusmiehet ensisijaisesti metsäsisseiksi. Metsäkeikkoja sisältyy paljon myäs laivaston alokkaiden koulutukseen. Tietysti jokaisella on oma erityiskoulutusalueensa, mutta tuo ”sissikoulutus” on kaikille yhteistä.
Tämä alueellinen maanpuolustusstrategia on susi jo syntyessään. Epäilen, että se on Moskovan meille kuiskaama. Se mikä toimi Vietnamin sodassa ei toimi täällä. Sissisota toimi siksi, etteivät jenkit pystyneet erottamaan Etelä-Vietnamin kannattajia pohjoisen veljistään mitenkään: sama ulkonäkö, sama kieli. Niinpä Vietkong pystyi huseeraamaan koko Vietnamissa.
Miten sama toimisi Suomessa? Ensin annetaan siis vihulaisen tulla Suomeen, ja sitten aloitetaan sissisota. Kuka huolehtii joukkojen ja kaluston huollosta, kun kuljetusyhteydet on vihulaisen valvonnassa? Ei kukaan! Se sota on ohi parissa viikossa. Ja jos sattuisi kestämään pidempään, niin ammusten ja muonan saanti joukoille olisi vaikeaa, miehistöjen siirtäminen paikasta toiseen olisi hidasta ja vaikeaa. Ero Vietnamiin on siinä, että vihollinen tietää kaikkien suomea puhuvien olevan vihollisia, joiden aseellinen toiminta estetän.
Miehitystilanteessa suurin osa kansasta sopeutuu tilanteeseen, ei varsinaisesti myötäile miehittäjiä, mutta ei myöskään aktiivisesti heitä vastusta. Suurin osa yhteiskunnasta pyörii miehitetyn valtion omien kansalaisten turvin, ja sissisota edellyttää omien kansalaisten tarvittaessa myös naisten ja lasten tappamista. Näin kävi esim. miehitetyssä Ranskassa toisen maailmansodan aikana.
Vietnamissa jenkkejä väijytettiin ja hyväksikäytettiin omaa tuttua maastoa. Hyvin se toimii Suomessakin ja pahasti aliarvioit Suomen varautumista mutta eihän meidän ole tarkoituskaan niistä tietää, sillä ryssä vakoilee.
Sissisodassa ne kuljetusyhteydet ovat huomattavasti vähemmän ratkaisevat kuin varsinaisen armeijan kohdalla. Vihollisarmeija tunkeutuu maahan pitkillä miehistö-, tykistö- ja panssarikolonnilla teitä myöten ja ne tarvitsevat valtavan huolto-orkesterin perässään jatkuvasti täällä ollessaankin. Miten kävi Raatteen tiellä, vaikka suomalaisia oli vain kourallinen tien molemmin puolin metsien siimeksessä?
Metsäsissit kyllä pärjäävät oman huoltonsa kanssa siellä täällä missä heitä porukka sattuu olemaan. Aluepuolustuksen idea on myös, että sissisotaa käydään osittain taajamissa omien kotitalojen ollessa majoituksena.
Tietenkään sissisota ja aluepuolustus eivät ole ainoita Suomen Armeijan strategioita, mutta se on se viimeinen valttikortti, johon kaikki ovat saaneet koulutuksen. Kyllä sitä ennen niin ilma- kuin merivoimatkin tekevät kaikkensa.
Paljolti olet oikeassa Arno. Tulevat kriisit ovat monimuotoisia, kuka niihin osaa kaikkiin varautua.
Nykyinen varusmiesarmeija mielestäni puolustaa paikkaansa nykyaikanakin kaiken varalta. Jos Venäjä tekisi samanlaisen iskun Suomeen kuin teki itä-Ukrainaan, niin armeijallamme pystyttäisiin sellainen torjumaan.
Minusta Tuntemattoman suurimman riskin paljasti Y. Kallinen jo vuonna 1960 Suomen sosialidemokraatissa julkaistussa kritiikissään.
Kirjoituksessan Kallinen pitää ongelmana kuinka suuren taiteilijan, kuten V. Linna, nerokkuus peittää kuvattavan sodan hirvittävän kauheuden. Pinnalle päälimmäiseksi nousee taiteilijan mestariteos eikä sodan hirveydet.
Kallisen omin sanoin: ”… sodaksi nimitettyä ilmiötä, joka syntyy siten, että ensin unissakävelijät huolellisesti harjoitetaan tappamaan toisiaan ja sitten he sen tekevät, särkevät kallot toisiltaan, repivät suolet ulos, räjäyttävät rintakehän ja kun vainajia on saatu tuhansittain tai miljoonittain, unissakävelijät kantavat kukkia sankarivainajien haudoille. Ja torvet soivat.”
Pelkään, jos Louhimies kumppaneineen on onnistunut tekemään hyvän elokuvan, siinäkin käy samoin. Me unissakävelijät emme huomaa kohteen rujoutta kun kertomus on kerrottu tarpeeksi hyvin.
Niinpä, armeijat luovat ja niille luodaan erityistä kuolemankulttia jopa raa’asti lapsia hyväksi käyttäen. Kuten kansallisrunoilijammekin sen niin osuvasti ilmaisi:
Poliitikot ovat aina ohjanbeet puolustustamme mm. sulkemalla tai avaamalla rahahanoja. Useimmiten erittäin lyhytjänteisesti. Jalkaväkimiinat poistettiin po-liittisella päätöksellä korvaaviin järjestelmiin upposi satoja miljoonia. 2015 siir-ryttiin uuteen puolustusdoktriiniin jossa mm. hyvinkoulutettujen ja varustettu- jen yleisjoukkojen tukena on alueellisia heikommin varustettuja joukkoja.
Periaatteella ”jokaisella siltavartiomiehellä ei tarvitse olla viimeistä huutoa ole- vaa varustusta pimeänäkölaitteineen ja ts-tradioineen ja päätteineen” Riittää kun ryhmillä on ko välineitä yksi tai muutama. Yksi seikka on myös jäänyt koko-naan Kotrolta huomioimatta armeijan käyminen kunnialla on monelle nuorelle miehelle ensimmäinen paikka jossa he kokevat onnistuneensa elämässään. Jos arneijan käyminen estää edes muutaman tuhannen nuorukaisen syrjäytymisen kokonaan yhteiskunnasta niin pidetään yleinen asevelvollisuus.
Ps: Ruotsi palautti yleisen asevelvollisuuden haikailemasi järjestelmä ei sopinut siellä maanpuolustukseen, kv tehtäviin kylläkin mutta lähi-idässä vähempi puolustetaan Gotlantia.
Verrattaessa asevelvollisarmeijaa ammattiarmeijaan kannattaa ottaa huomioon myös armeijan asema ympäröivän yhteiskunnan kannalta. Lienee parempi, että sotilaat ovat armeijan ulkopuolisten kannalta tavallisia ihmisiä, meitä samoja taatiaisia kuin tappamisen ammattiteknokraatteja. Silloin voimme edes toivoa sotilaiden hieman harkitsevan ketä vastaan he pyssyillään sojottavat.
Aika konventionaalisia ovat viimeaikaiset sodat olleet esim. Syyriassa, Irakissa, Ukrainassa, Balkanilla.
USA valloitti Irakin aivan tavallisesti maavoimilla. Niinkuin Venäjä joka marssitti joukot itäiseen Ukrainaan. Syyriassa Yhdysvallat on taasen ”strategisilla täsmä- iskuilla” ollut aivan odotetusti täysin hampaaton. Myös Pohjois-Korean kriisi on malliesimerkki nykysodan todellisista lainalaisuuksista. Niistä ihan perinteisistä.
Aikuisten oikeissa kriisipesäkkeissä siis näköjään hyvin säästytään niiltä ”hurjilta” kyberiskuilta.
Pieni ammattiarmeija Ruotsin mallin mukaan olisi huono ja tehoton. Venäjän ystävät haluavat sitä koska se olisi Venäjän kannalta paras. Suomi olisi helppo valloittaa. Nykyinen laaja kansanarmeija on tehokas. Se ei voi tietenkään estää Venäjän ohjuksia.
Varmin tae itsenäisyyden säilyttäiseksi olisi oma ydinasepelote tai Natoon liittyminen.
Pitää miettiä mitä vihollinen haluaa saavuttaa hyökkäyksellään. Jos tarkoitus on tehdä Suomesta joutomaa, siihen ei tarvitse kuin Putinin painaa paria nappulaa ja jäljelle ei jäisi kuin kasa tuhkaa, mutta se olisi älytöntä resurssien tuhlausta.
Todennäköisesti Putin haluaa miehittää alueen sen strategisen arvon vuoksi. Silloin ei ole ryssältä järkeä tuhota infraa koska he tarvitsevat sitä itse ja kansanarmeija on painajainen, koska kuka vain voi olla vihollinen.
Se on se ja sama miten jotkut jenkkien supersotilaat operoivat. Suomen armeijalla on yksi intressi ja se on Venäjä.
Venäjän armeija on raskaasti motorisoitu, joten he ovat autoteissä kiinni. Tällaista ei pysäytetä millään kyberiskuilla tai iskujoukoilla, vaan teiden varsia väijyttävillä jääkäreillä. Vain varusmiespalvelus tuottaa tähän tarpeeksi joukkoja tätä varten.
Idea ei ole että 1 000 000 suomalaista seisoo metsässä rivissä, vaan joukkoja kierrätetään, sitä se sana ”reservi” tarkoittaa. Samanaikaisesti rintamalla on juuri tuo muutama sataa tuhatta miestä. Suomalainen jääkärihän on kansainvälisesti vertailtuna varsin korkealaatuinen sotilas, yhteisharjoitusten mukaan parempi kuin amerikkalainen kollegansa.
On täysin harhakuvitelmaa että yksi palkkasotilas vastaisi 100 jääkäriä.
Trump sanoi etteivät jenkit enää hoida kaikkea NATOn toimintaa yksin ja listasi maat olivat heti paskat housuissa. ”No ku muutkii tekee” on yksi surkeimmista argumenteista ikinä.
Natoon liittymistä en tällä hetkellä kannata, diplomatia on paras ratkaisu. Kannatan puolestani armeijaan kutsuntoja kaikille, johon halukkaat sitten osallistuvat.
Ulkoistaminen on niin trendikästä, mutta sen hyödyt on todella monessa yhteydessä havaittu vähäisiksi, haitat sitäkin suuremmaksi.
Jos haluamme estää jonkun eliittiryhmittymän vallankaappauksen, kansanarmeija on ainoa mahdollisuus. Jos sellainen (tällä hetkellä onneksi vain hypoteettinen) tilanne tulisi ja meillä olisi jonkinlainen palkka-armeija, ei olisi temppu eikä mikään kaapata maassa valta.
Se kuvitelma että Nato (tai joku muu ulkoistettu wehrmacht) hoitaisi kyllä Suo-men puolustuksen on kerrassaan tyhmä ja sinisilmäinen. Ja vaikka armeijamme olisi enimmilläänkin heikko verrattuna esim USAn tai Venäjän tai Kiinan armei-jaan, se olisi kuitenkin kansalaisten kontrollissa, ei pelkän eliitin, kuten palkka-armeija olisi.
Hyvien suhteiden ylläpito joka puolelle (myös Venäjään, huom!) on puolustuk- semme ainoa tae. Jos maailma muuttuisi yhtä mahdottomaksi kuin 80 vuotta sitten, on aivan turha haihatella jonkun pelastavan meidät, ellemme itse siihen kykenisi.
Tuntemattoman sotilaan vetäminen tähän argumentiksi on aika väkisin väännetty.
Kannatan ”etukäteiskarsintaa” jo kutsunnoissa. Mutta kolikolla on toinenkin puoli ja se on se, että itsekin armeijassa näin kavereita, jotka innosta puhkuen tulivat armeijaan suunnitelmanaan vähintään AUK, mutta motivaatio loppui nopeasti sii- hen pelleilyyn. Sitten taas näin kavereita, joille se oli täysin tarpeellinen henkinen ja fyysinenkin kasvupaikka ja jotka eivät ikimaailmassa olisi vapaaehtoisesti ar- meijaan tulleet, mutta jotka siellä vähän aikaa oltuaan halusivatkin ehdottomasti tehdä kaiken viimeisen päälle hyvin ja olla jopa vuoden.
Etukäteiskarsinnalla on siis väistämätön vaikutus sen suhteen, että motivaa-tionsa armeijassa menettäneitä kyllä tulee edelleen, mutta motivaationsa armeijassa löytäneitä ei tule ollenkaan. Millä se kompensoidaan?
Natosta sen verran, että jos kaikki maailman maat liittyisivät Natoon, niin loppuisiko sodat siihen?
Tietenkin haluaisin Suomen kuuluvan Natoon, jotta muut tulisivat puolustamaan Suomea mahdollisen konfliktin aikana. Mutta kun Suomen pitäisi sitten lähettää omia kansalaisiaan sotimaan mahdollisiin muihin konflikteihin, johon meillä ei ole osaa eikä arpaa? Ei kuulosta hyvältä.
Eli ei Natolle. Pidetään edes armeija omassa hallinnassa eikä luovuteta sitäkin valtaa jollekin muulle.
Suomalainen sotilastaito on niin hyvää ja laadukasta, että sitä käydään opiskele- massa aina Yhdysvalloista saakka. Keskimääräinen amerikkalaissotilas ei pärjää viikkoakaan suomalaisessa metsässä,jollei helikopteriarmada kiikuta katkeamat- tomaan tahtiin heille tarvikkeita. Yhdysvaltain armeijan suurin salaisuus onkin logistiikan toimivuus. Muuten he tottelevat lyijyä siinä missä muutkin.
Kvanttitietokoneen rakentaminen alkaa Aalto-yliopistossa
10.10.2017
Dosentti Mikko Möttösen työryhmä on saanut lähes miljoonan euron rahoituksen kvanttitietokoneen rakentamiseen.
Valokuva senttimetrin kokoisesta piisirusta, jonka päälle on rakennettu kolme erillistä suprajohtavaa kvanttibittiä. Kuva: Jan Goetz/Aalto-yliopisto
Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö ja Jane ja Aatos Erkon säätiö ovat myöntäneet Aalto-yliopiston dosentin Mikko Möttösen vetämälle työryhmälle yhteensä 950 000 euron rahoituksen. Työryhmä haki rahoitusta säätiöiden yhteisen Tulevaisuuden tekijät -rahoitusohjelman kautta, jossa säätiöt etsivät uusia, rohkeita tutkimusavauksia.
Möttösen työryhmä aloittaa skaalautuvan kvanttitietokoneen kehittä- misen Suomessa. Tarkoitus on rakentaa ensin kvanttiprosessori, jota voi tulevaisuudessa skaalata eli kasvattaa suuremmaksi prosessoriksi. Käytännön ongelmia nopeasti ratkovaa kvanttitietokonetta ei ole ra- kentanut vielä kukaan, joten työn aloittaminen on äärimmäisen tärkeää.
“Kvanttitietokoneesta on olemassa erilaisia prototyyppejä, mutta työ on maailmalla edelleen kehitysasteella.Kvanttitietokone tekee mahdot- tomasta mahdollista. Kvanttitietokone voi nimittäin ketterästi ratkais- ta äärimmäisen vaikeita ongelmia, joiden ratkaisu veisi tavallisilta koneilta yli miljardi vuotta”, Mikko Möttönen sanoo.
Rahoituksen antaneet säätiöt ovat vakuuttuneita Möttösen ryhmän työn tärkeydestä.
“Kvanttitietokoneella voidaan ratkaista laajoja kysymyksiä lääketie- teestä ilmastonmuutokseen. Tavoite luoda ensimmäinen suomalainen kvanttitietokone on hyvin kunnianhimoinen ja onnistuessaan kansain- välinen läpimurto”, sanoo Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön toimitusjohtaja Laura Juvonen.
Kvanttitietokoneesta apua lääkkeiden valmistukseen
Kvanttitietokone käyttäisi laskennassa hyväkseen kvanttimekaniikkaa. Koneella pystyisi muun muassa mallintamaan aivan uudella tavalla kemiallisia yhdisteitä ja reaktioita, kuten lääkeaineita ja lannoitteita.
“Jos kemiallisia reaktiota osattaisiin simuloida tarkasti tietokoneella, jokaista vaihtoehtoa ei tarvitsisi aina käydä läpi laboratoriossa”, Möttönen sanoo.
Möttösen ryhmän työtä tukee viime vuosikymmenen ajan tehty suprajohtavien sähköpiirien kehitystyö. Suprajohtavuus on ilmiö, jossa sähköinen vastus häviää tietyn lämpötilan alapuolella täysin. Supra- johtavat piirit mahdollistavat erittäin tarkkojen kvanttibittien eli kubittien massavalmistuksen. Niiden avulla koneen skaalautuva arkkitehtuuri on mahdollista toteuttaa.
“Suomessakin on rakennettu suprajohtavia kvanttibittejä jo vuosia. Osaamista on paljon, mutta kvanttitietokonetta ei ole ryhdytty tekemään, koska siihen ei ole riittänyt resursseja. Tällä rahoituksella voimme aloittaa kvanttiprosessorin systemaattisen rakennuksen”, Möttönen kertoo.
Huippuyksikkö aloittaa työn
Aalto-yliopistosta löytyy vahva kvanttiteknologian tutkimusosaa-minen, mikä tekee yliopistosta erinomaisen paikan kvanttitietokoneen kehittämiselle. Yliopistossa aloittaa vuoden vaihteessa Suomen Akatemian rahoittama kvanttiteknologian huippuyksikkö, jonka ryhmänjohtajat ovat mukana myös kvanttitietokoneen kehitystyössä.
“Huippuyksikkö tukee Möttösen vetämää projektia ja päinvastoin. Haluamme ehdottomasti profiloitua kvanttiteknologian huippuosaajina”, sanoo akatemiaprofessori Jukka Pekola, joka johtaa kvanttiteknologian huippuyksikköä.
Työryhmässä on Aalto-yliopiston lisäksi mukana tutkijoita Turun yliopistosta ja VTT:stä. Lähes miljoonan euron rahoituksella ryhmä pystyy avaamaan kvanttitietokoneen kehitystyön, muttei saattamaan sitä loppuun. Ryhmän työtä tukee myös EU:n vuonna 2018 alkava miljardin euron lippulaivahanke, jossa vauhditetaan kvanttiteknologian kehitystä yhdessä jäsenvaltioiden ja yritysten kanssa.
“Säätiöiden panostuksen ansiosta pystymme olemaan myös EU:n lippulaivassa vahvemmin mukana. Voimme tuoda esiin omia vahvuuksiamme ja tuoda esille osaamistamme maailmalla”, Möttönen sanoo.
Mikko Möttösen työryhmään kuuluvat Aalto-yliopistosta professori Tapio Ala-Nissilä, professori Christian Flindt, professori Pertti Hakonen, dosentti Mikko Möttönen, dosentti Sorin Paraoanu, akatemiaprofessori Jukka Pekola ja professori Zhipei Sun. Lisäksi ryhmään kuuluvat Teknologian tutkimuskeskus VTT:stä dosentti Juha Hassel ja tohtori Mika Prunnila sekä Turun yliopistosta professori Sabrina Maniscalco.
Katso video, jolla kvanttifyysikot selittävät kvanttibittien jäähdyttämisen periaatteen kahdessa minuutissa pulkan ja avannon avulla. Video: Aalto-yliopisto. ”
SB: Toivotan menestystä.
Miljoonallahan noissa asioissa ei saa kuin rupia perseeseensä.
Ja nuo säätiöt ovat pelanneet kuin pullopersesiat kaikessa mihin koskevat. Pelkästään ”vauvojen rotumurhapeilineurooneihinkin” on kaadettu miljardeja täysin Kankkulan kakivoon. Saatu aikaan YLE:lle muutama haistapaskantiedeohjelma.
****
Perustunee tälle. Edellisen vuoden noopeli oli floppi ”kiihtyvästi laajenevasta maailmankeikkeudesta”…
Vuoden 2012 fysiikan Nobel-palkinnon jakaa kaksi kvanttifyysikkoa, ranskalainen Serge Haroche ja amerikkalainen David J. Wineland. Kumpikin on syntynyt vuonna 1944.
Haroche ja Wineland saavat palkinnon ”uraauurtavista kokeellisista menetelmistä, joiden avulla on mahdollista mitata ja manipuloida kvanttijärjestelmiä”. Heidän työnsä on luonut pohjan muun muassa kvanttitietokoneen kehittämiselle.
”Ehkä kvanttitietokone mullistaa elämämme tällä vuosisadalla yhtä radikaalisti kuin klassinen tietokone viime vuosisadalla”, palkintoraati sanoo lehdistötiedotteessaan.
Perustelujen mukaan palkitut ovat avanneet kvanttifysiikassa uuden aikakauden pystymällä havaitsemaan yksittäisiä kvanttihiukkasia tuhoamatta niitä samalla. Yksittäiset hiukkaset menettävät nopeasti kvanttiominaisuutensa joutuessaan vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Siksi monet kvanttifysiikan teoriat ovat olleet vailla kokeellista näyttöä.
Analyysi: Näin Venäjä voi pyrkiä vaikuttamaan Suomen presidentinvaaleihin – ”Ääritapauksessa salamurha tai terrori- isku”
Sunnuntai 29.10.2017 klo 07.24
Valtiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkosto on laatinut laajan selvityksen, jossa tuodaan esiin Venäjän tavoitteet ja tavat, joilla Venäjä mahdollisesti pyrkii vaikuttamaan Suomessa tammikuussa käytäviin presidentinvaaleihin.
Venäjä voi pyrkiä vaikuttamaan presidentinvaaleihin usealla eri tavalla.
Turvallisuusneuvoston pääsihteeri Vesa Valtonen taustoittaa mahdollisia vaikutuskeinoja.
Erityisesti Venäjää voivat kiinnostaa Natoon liittyvät kysymykset.
Presidentinvaalit käydään kevättalvella. (JARNO KUUSINEN/AOP)
Turvallisuusneuvoston pääsihteeri Vesa Valtonen korostaa, että analyysi koostuu asiantuntijoiden mielipiteistä.
– Niiden pohjalta viranomaiset sitten tekevät oman arvionsa. Jos sieltä nyt poimitaan esimerkiksi hakkerointi, niin se on huomattavasti todennäköisempää kuin listan loppupäässä oleva hyvin teoreettinen salamurha, Valtonen taustoittaa.
Analyysi on keskeneräinen. Sen on määrä valmistua marraskuun loppuun mennessä.
Valtosen mukaan tarkoitus on, että asiantuntijaverkosto on mahdollisimman moniääninen.
– Sieltä tulee ideoita, joiden päälle tehdään viranomaisarvio.
Keitä asiantuntijaverkoston jäsenet ovat?
– Siellä on esimerkiksi viranomaisia, tutkijoita, elinkeinoelämän, median ja järjestöjen edustajia, jotka ovat perehtyneet hybridi- ja informaatio- vaikuttamiseen. Laaja joukko aika lailla laidasta laitaan. Tärkeintä on saada aikaan se moniäänisyys, Valtonen sanoo.
Kansalliselle asiantuntijaverkostolle annettiin tehtäväksi arvioida, millä tavoin ja millä tavoittein Suomen vaaleihin pyrittäisiin vaikuttamaan. Lisäksi verkosto pohti, millä tavoin informaatiovaikuttaminen yleisesti Suomessa toteutettaisiin, ja mitkä olisivat pääasialliset tavoitteet.
Presidentinvaalit ja Venäjä
Venäjän on väitetty sotkeutuneen muun muassa Yhdysvaltain presi- dentinvaaleihin ja Katalonian kansanäänestykseen. Ennakointiverkosto kehottaa varautumaan Venäjän vaikuttamispyrkimyksiin.
Listaus on koostettu kansallisen asiantuntijaverkoston vastauksista.
1. Sosiaalisen ja perinteisen median operaatiot:
– Väärän informaation levittäminen, vaihtoehtoisten totuuksien tarjoa- minen ja ennen kaikkea epäluottamuksen kylväminen valtaapitävien kykyyn toimia poliittisina päättäjinä.
2. Suomalaisten vaikuttajien hyödyntäminen:
– Perinteisten vaikuttaja-agenttien toiminta kohdistetaan yhteiskunnan korkeimmille tasoille, päätöksentekijöihin ja valtamediaan. Provokaat- toreita käytetään erityisesti kiusanteossa sekä kansalaismielipiteen ohjailussa; tässä suhteessa sosiaalinen media on pääroolissa.
– Uusi suurlähettiläs (Pavel Kuznetsov), hänen taustansa ja viestinsä ovat osa isoa kokonaiskuvaa. Hänellä lienee myös oma verkostonsa jo olemassa ja uudelleen aktivoitavissa. Tätä tullaan hyödyntämään erityisesti vaikuttajaverkostoissa vaikuttamiseen.
3. Venäjän tavoitteiden mukaisesti toimivien poliitikkojen tukemi- nen ja Venäjän tavoitteiden vastaisesti toimivien poliitikkojen painostaminen ja mustamaalaaminen.
4. Tietomurroilla saatujen tietojen julkaiseminen, esimerkiksi myös uhka jo hankitun tiedon vuotamisesta voi toimia painostuksen ja vaikuttamisen välineenä.
– On oletettavaa, että esim. kotimaisten puolueiden käyttämät viesti- kanavat ja tietojärjestelmät ovat haavoittuvaisia tällaiselle toiminnalle, analyysissä todetaan.
5. Voittajan avustaminen siten, että apu tulee tahallisesti julkiseksi ja tämä tieto rapauttaa kansalaisten luottamusta valittuun tasavallan presidenttiin.
– Voittajaa voidaan esimerkiksi myös aidosti auttaa ja siten rakentaa uhka avun paljastumisesta, mitä voidaan käyttää myöhemmin painostuskeinona.
6. Vaalikamppailun ajaminen kohti tilannetta, jossa menestyäkseen ehdokkaiden on annettava sellaisia vaalilupauksia, joista vaikuttajalle on hyötyä. Esimerkiksi:
– Poliittisen keskustelun ohjaaminen. Tiettyjen aiheiden (esim. Nato) myrkyttäminen ja toisten, erityisesti populististen aiheiden, nostaminen keskustelunaiheiksi.
– Keinotekoisten jakolinjojen luominen (mukaan lukien presidentin valtaoikeuksien kannalta epäolennaisiin kysymyksiin), jolloin äänestäjien huomio siirtyy pois ulko- ja turvallisuuspoliittisista valinnoista vaikkapa maahanmuuttoon.
7. ”Ahvenanmaan separatismin” narratiivin (kertomus) ja kielteisen julkisuuden lietsominen suomenruotsalaisia vastaan.
– Myös pakkoruotsikeskustelu aktivoitaneen myötämielisen ehdokkaan toimesta.
– Esimerkiksi huhujen ja epäilyjen lietsominen vaalien rehellisyydestä.
9. Ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Venäjän presidentti Vladimir Putin kättelivät heinäkuussa Punkaharjulla. (ALL OVER PRESS)
Tavoitteet, joihin Venäjä pyrkii
Analyysissä on listattu myös tavoitteet, joihin Venäjä mahdollisesti pyrkii. Nämäkin esimerkit on poimittu suoraan turvallisuuskomitean ennakointiverkoston papereista.
1. Mahdollisuus nostaa Kremlin ehdokas Suomen presidentiksi ja siten korkeimmaksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi vallankäyttäjäksi. Mah- dollisuus vaikuttaa myös niihin ehdokkaisiin, jotka eivät ole Kremlin ehdokkaita, joko ohjaamalla heitä Venäjän intressien kannalta myönteisempään suuntaan tai heikentämällä heidän asemaansa.
– Venäjän kannalta toivottava lopputulos voi olla, että istuva presi- dentti jatkaa, mutta väsyneenä, nöyryyttävän likakampanjan läpi- käyneenä, joutuen harjoittamaan liennytystä radikalisoituneen ja polarisoituneen yhteiskunnan rauhoittamiseksi.
Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen
2. Nykylinjan sopivuutta varmaan pönkitetään, muistutetaan että se on hyvä kaikille, myös koko alueen vakaudelle.
3. Riippumatta vaalien voittajista kansan jakaminen, epäluottamuksen kylväminen ja yhtenäisyyden saavuttamisen ehkäiseminen.
– Jakolinjojen vahvistaminen on pitkän aikavälin toimenpide, josta ei ole kuviteltavissa välitöntä hyötyä vaan se ainoastaan valmistelee maaperää siltä varalta, että todellisia toimenpiteitä tarvittaisiin.
– Ruman ja likaisen kampanjan käyminen, mukaan lukien Venäjän avustus esim. vuotojen ja propagandan muodossa, tuo etuja siinäkin tapauksessa, että ne eivät riitä istuvan presidentin kaatamiseen, analyysissä todetaan.
4. Pyritään estämään vakava keskustelu ulko- ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuista, etenkin Natosta, sekä muutenkin hallitsemaan poliittisen kentän ja median yleisiä keskustelunaiheita.
5. Pyritään suureen tavoitteeseen, sellaiseen eduskunnan kokoonpa- noon, joka pysyy passiivisena länsi-integraation edistämisessä tai jopa muuttaa linjaa sisäänpäin kääntyneempään ja Venäjän etuihin myötämielisemmin suuntautuvaan linjaan.
6. Suomen eristäminen EU:sta ja muista meille tärkeistä läntisistä tahoista.
7. Suomen pitäminen erossa Natosta.
8. Vaalien voittajan myöhempi painostusmahdollisuus.
9. Venäjän arvovallan lisääminen Itämeren alueella.
Analyysissä on myös listattu informaatiovaikuttamisen tavat. Aihepiiriä tutkinut sotatieteiden tohtori Saara Jantunen määritteli informaatio-vaikuttamisen kyvyn 2016 eduskunnan hallintovaliokunnan kuulemises- sa kyvyksi ”tuottaa psykologisia vaikutuksia kaikilla mahdollisilla keinoilla – myös fyysisillä teoilla.”
1. Erilaisen ”valeuutisten” tyrkyttäminen tiedotusvälineisiin sekä puh- taasti virheelliset asiat sekä kärjistetysti tai tietystä näkökulmasta kirjoitetut jutut.
2. Mainonta ja viestintä sosiaalisessa mediassa.
3. Päättäjien energian suuntaaminen toisarvoisiin asioihin ja kohuihin.
4. Sisäinen keskustelu sosiaalisessa mediassa.
– Keskusteluun tulee vääristelyjä ja valheita aiheista tai henkilöistä, analyysissä todetaan.
Venäjän informaatiovaikuttamisen tavoitteet voisivat verkoston mukaan olla seuraavanlaisia:
1. EU:n uskottavuuden heikentäminen.
2. Fennovoiman, Nordstreamin, Kaidin ja vastaavien teollisten hankkei- den etenemisen varmistaminen sekä näihin läheisesti liittyvä omistaja- ohjaukseen vaikuttaminen, esimerkiksi Suomen käyttäminen näyteik- kunana tai jopa bulvaanina omia tavoitteita edistävälle toiminnalle
3. Kansallisen yhtenäisyyden murtaminen.
– Äärilaitojen kiihdyttäminen on yllyttäjille hyvästä vaikka jutut olisivat keskenään ristiriitaisia.
4. Median uskottavuuden heikentäminen.
5. Naapurimaan kansalaisten ja heidän heimoveljiensä tuntojen manipuloiminen kielteisiksi Suomea kohtaan.
6. Naton ja Yhdysvaltain uskottavuuden heikentäminen, Nato-keskustelun tukahduttaminen ja Suomen pitäminen poissa Natosta.
7. Suomen ulkopolitiikan muuttaminen.
– Konkreettiset tavoitteet vaihtelevat yksittäisiin kansainvälisten yhtei- söjen äänestyskysymyksiin vaikuttamisesta, tulevaan lainsäädäntöön kuten tiedustelu- ja valmiuslakeihin vaikuttamisen kautta aina esimerkiksi EU- ja NATO-suhteen muuttamiseen, analyysissä todetaan.
8. Suomen välien vahingoittaminen erityisesti Ruotsiin ja Viroon, mutta myös yleisesti länsimaihin.
9. Suomen ja Yhdysvaltain välisen kahdenvälisen puolustusyhteistyön syvenemisen estäminen ja hankaloittaminen.
10. Terroristien rekrytointi.
11. Vaikuttaja pääsee kokeilemaan minkälaiset keinot tuovat tulosta juuri Suomessa (ja mitkä keinot eivät toimi).
12. Viranomaisten uskottavuuden heikentäminen.
Mikä turvallisuuskomitea?
Turvallisuuskomitea on kokonaisturvallisuuteen liittyvä ennakoivan varautumisen pysyvä ja laajapohjainen yhteistoimintaelin.
Turvallisuuskomitea toimii puolustusministeriön yhteydessä. Sen tehtä- vänä on avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä. Turvallisuuskomitea toimii tarvittaessa yhteiskunnan eri häiriötilanteissa asiantuntijaelimenä. Tur-vallisuuskomitean puheenjohtajana toimii puolustusministeriön kanslia-päällikkö Jukka Juusti. Komitean jäsenet koostuvat lähinnä eri ministeriöiden kansliapäälliköistä.
Turvallisuuskomitean ennakointiverkoston analyysistä uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Kommentti: Mitä peliä puolustusministeriön turvallisuuskomitea pelaa presidentinvaalien alla?
(KUVA: Colourbox, Sari Gustafsson / Lehtikuva)
Puolustusministeriön alaisuudessa toimiva turvallisuuskomitea kehot- taa varautumaan Venäjän vaikutusyrityksiin presidentinvaaleissa ja pe- lottelee mm. salamurhan mahdollisuudella. Suomen valtiollinen (!) elin pelaa itse nyt Venäjän pussiin. Sen motiiveja sopii ja pitää kysyä, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Presidentinvaalitentit alkavat huomenna maanantaina kunnolla, kun kaikki seitsemän ehdokasta ovat ensimmäistä kertaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tentissä
Sen alla julkisuuteen nostettiin puolustusministeriön yhteydessä toimi- van, valtioneuvostoa avustavan turvallisuuskomitean asiantuntijaryh- män raportti, jossa pohditaan (ja pelotellaan), miten Venäjä voi vaikuttaa kolmen kuukauden kuluttua pidettävien presidentinvaalien lopputulokseen. Lauantaina asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.
Venäjän informaatiovaikuttamisen mahdollisuus on tosiasia. Siihen on syytä varautua. Esimerkkejä löytyy Yhdysvaltain ja Ranskan presidentinvaaleista.
Mutta nyt menee yli. Pahemman kerran.
Turvallisuuskomitean listalla ovat Venäjän mahdolliset operaatiot sosiaa- lisessa mediassa, suomalaisten vaikuttajien hyödyntäminen, poliitikkojen tukeminen tai mustamaalaaminen, äänestystulosten kyseenalaistaminen – mutta myös varoitus esimerkiksi salamurhasta.
Kaikkiaan komitea listaa yhdeksän uhkakuvaa, joista tärkein on tämä:
Mahdollisuus nostaa Kremlin suosima ehdokas Suomen presidentiksi seu-raavissa vaaleissa sekä vaikuttaminen muidenkin ehdokkaiden ajatteluun.
Haloo?!
Presidentti Sauli Niinistön kannatus on tuoreimman Ylen gallupin mukaan 76 prosenttia eli valinta jo ensimmäisellä kierroksella on kutakuinkin varmaa.
Kun Niinistö aloittaa toisen kautensa maaliskuussa, hänet junaili Mäntyniemeen siis Kreml.
Niinkö?
Sauli Niinistö – Kremlin valtaan junailema? (KUVA: Hannu Rainamo)
Nato-motiivi taustalla?
Ulkopolitiikan ja maan johdossa on IS:n tietojen mukaan luettu raportin tietoja ja näkemyksiä kauhuissaan.
Asiaan ei haluta ainakaan nyt julkisesti puuttua, koska presidentinvaali- kampanjat ovat käynnissä. Sanot niin tai näin, kommentti voidaan tulkita osaksi kampanjaa.
– Nyt on kylvetty sitten se, mitä Venäjä oikeasti toivoo, IS:lle kommen- toidaan lisäyksellä, että ”kahtiajako syvenee” – aivan kuten Venäjän pelätään haluavankin.
Niin kuin onkin: komitean raportin jälkeen kaikkea, mitä presidentinvaa- leissa sanotaan, voidaan tulkita Kremlin ohjauksen tuotokseksi. Kaikki mitä Venäjästä kirjoitetaan, voidaan tulkita Venäjä-myönteisyydeksi. Leimakirveen heittelijöille on annettu aseet käsiin.
Jos presidenttiehdokas esimerkiksi ei kannata Nato-jäsenyyttä, toimin- ta perustuu komitean varoituksen mukaan ehkä Venäjän vaikutukseen. Rkp:n Nils Torvaldsia lukuun ottamatta kukaan muu ei kannata Nato-jäsenyyttä. Nato-myönteisyys ei tietenkään ole Venäjä-myönteisyyttä.
Moni kysyy, miksi komitea tuli ulos juuri nyt, kun ehdokkaiden yhteistentit alkavat.
Keskustelu Natosta voi olla yksi motiivi, IS:lle arvioidaan. Esimerkiksi kokoomuksessa on paljon niitä, jotka ovat suivaantuneet Niinistön passiivisuuteen Nato-jäsenyyden ajamisessa, vaikka kokoomuksen puoluevaltuusto Niinistön ehdokkuudesta eilen riemuitsikin.
Joka tapauksessa valtiolliselta elimeltä kyseessä on reipas ulostulo. Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) kannattaa kysyä komitean pääsihteeriltä Vesa Valtoselta, mihin sillä pyrittiin.
Maininta salamurhasta on erityisen outo. Tällaisilla pohdinnoilla saattaa olla joillekin jopa ruokkiva vaikutus.
Lähettilästä pitää varoa?
Myös Venäjän uutta Suomen-lähettilästä Pavel Kuznetsovia pitää komitean mukaan varoa.
Allekirjoittanut haastatteli ensimmäisenä suomalaismedian edustajana Kuznetsovia lokakuun alussa (IS 7.10.). Lähettiläs vastasi korrektisti esitettyihin kysymyksiin.
Suurta uutista haastattelussa ei ollut, sillä Kuznetsovin esimies, Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi samat asiat Kultarannan pihalla Suo- men-vierailullaan kesäkuussa 2016. Siis sen, että Nato tulkitaan Venäjällä viholliseksi, ja jos Suomi liittyy sen jäseneksi, Venäjällä on omat vastatoimensa. Näkemys ei ole taatusti yllätys kenellekään.
Pavel Kuznetsov – vaarallinen henkilö? (KUVA: Joonas Salo)
Haastatteluun Kuznetsov suostui haastattelupyynnön perusteella, sitä ei totisesti tuputettu Venäjän lähetystön taholta.
Turvallisuuskomitea antaa ymmärtää, että tällaiset haastattelut ovat vaarallisia. Kuznetsovin epäillään lisäksi hyödyntävän vanhoja suhtei- taan, joita hänellä on kahdelta edelliseltä Suomen-komennukseltaan.
Kahtiajako syvenee
Turvallisuuskomitean raportti kannattaa ottaa esille maanantaina EVA:n tentissä. Ehdokkaiden näkemykset sitä ovat mielenkiintoista kuultavaa.
Jos Venäjä haluaa nostattaa pelottelullaan eripuraa ja kahtiajakoa, niin turvallisuuskomitean kautta se on nyt onnistunut erinomaisesti.
Tilanteessa on koomisia yhtymäkohtia 1970-luvulle, jolloin Suomessa kerättiin listoja neuvostovastaisuuksista ja niiden esittäjistä. Nyt samaa joutuu pelkäämään kaikessa Venäjään liittyvässä keskustelussa – tosin toisin päin. P-nuolijan leimaa tuputetaan herkästi.
Joka tapauksessa turvallisuuskomiteassa harkinta petti – varsinkin ajankohdan suhteen. Se herättää myös kysymyksen, pelaako puolus- tusministeriön alainen turvallisuuskomitea jotakin omaa turvallisuuspoliittista peliään.
Muuten: onko Leo Tolstoin tuotannon kehuminen nyt vaarallista Venäjä-myönteisyyttä vai ei? Olisiko mahdollisuus saada komitealta vielä tarkempia ohjeita, että osaa varoa vääriä tahoja ja vääriä puheita.
Leo Tolstoi – saako häntä kehua? (KUVA: ullstein bild)
Tässä olisi oikeastikin syytä pelätä Venäjän vaikutusyrityksiä Suomessa ilman että puolustusministeriön turvallisuuskomitea lietsoo hysteerisyyttä presidentinvaalikamppailuun.
Päivitys kello 14.40: Lisätty viittaus Helsingin Sanomien lauantaiseen uutiseen.
Kansalaisaktiivi ja vapaa-ajattelija Lapin perukoilta.
Suomen turvallisuus-komitean raportti Venäjän uhista on karmeaa luettavaa. Raportti päätyy siihen, että Venäjä suunnittelee terroritekoja Suomen presidentin vaalien yhteyteen.
Tämän on jo sen luokan väite, että eipä ole sitten 1920-luvun jälkeen kuultu.
Turvallisuus-komitean jäsenet, jotka on varmaankin nimetty presidentti Sauli Niinstön siunaamana ja tuskin antaa raportteja julkisuuteen ilman presidentin suostumusta.
Kuten arvata saattaa Niinistö on nyt sitten pahoitellut raporin sisältöä ”trollaamisen” näkökulmasta. Kansalaiset kun saavat ”aiheen” trollata Niinistön linjaa.
Kansalaisten mielipiteet ovat siis pelkkää trollausta eikä aitoa kansalaiskeskustelua. Tähän on tultu.
Käsittämätön soppa keitetty. Venäjä ei mitään terroritekoja täällä tee. Syykin on selvä. Ne kääntyisivät sitä itseään vastaan eikä töiden teettäminen tule onnistumaan ilman tilaajan tuloa julki.
Terroriteko myös lisäisi NATO-jäsenyyden kannatusta. Sama kuka teosta kiinni jäisi.
Nuo nimet ovat tähän saakka edustaneet suhteellisen tervepäistä virkamieskuntaa. Joskus suorastaan tuntuneet fiksun kuuloisilta. Vaan eivät vaikuta siltä enää. Tuollaisia juttuja keksii kuka tahansa. Kaikki vain eivät pane nimeään mihin tahansa
”Nuo nimet ovat tähän saakka edustaneet suhteellisen tervepäistä virkamieskuntaa”.
Eikös Lehtomäki juuri saanut Venäjän ulkomaiselle agentille myöntämän korkeimman kunniamerkin ? Hänkö edustaa tervepäisyyttä ?
Onhan listalla myös Nerg, pakolaisasiassa erityisen kunnostautunut.
Suomen hallitsijat ovat hullauntuneet. Näyttää siltä kuin jokin taho olisi ottanut vallan päättäjien ajatusmaailmasta. Sama pelko näyttä hallitsevan suurinta osaa päättäjistämme, presidenttimme on nielaissut saman syötin.
Olisiko jossakin kerrottu suuri valhe, sitten toistettu sopivasti kaikissa kokouksissa, mielestäni pelko on suurin tekijä päättäjiemme päätöksiin.
Tuohon Hemmon otsikkoon en usko. ” Venäjä rekrytoi terroristeja Suomeen!”. Siis positiivisessä mielessä. Sitä ei tapahdu, jos tapahtuu l löydetään.
Tiedän että E621 natriumglutamaatti syö aivoja ja tuhoaa hermosoluja, mutta en tiennyt että tilanne on näin paha, koko neuvostossa 😉 …hävetä saa taas suuren typeryyden takia, Venäläiset nauraa jo Suomen johdolle …säälittävää sontaa koko raportti.
Russia plotted to overthrow Montenegro’s government by assassinating Prime Minister Milo Djukanovic last year, according to senior Whitehall sources
From top left, Montenegro’s former prime minister Milo Djukanovic, plotter Nemanja Ristic with Russian foreign minister Sergei Lavrov, informant Mirko Velimirovic, and the two Serbs and two Russians tasked with carrying out the attack
Russia plotted to assassinate the prime minister of a European nation and overthrow its government last year, according to senior Whitehall sources.
Predrag Bogicevic, Nemanja Ristic, Vladimir Popov and Eduard Shirokov, who were allegedly tasked with carrying out the attack
The plot was foiled only hours before it was due to be carried out, but would have caused heavy bloodshed and plunged the tiny country into turmoil on the eve of becoming Nato’s 29th member.
The allegation came as Sergei Lavrov, Russia’s foreign minister, criticised Nato as a “Cold War institution” whose expansion had led to unprecedented tensions in Europe over the past 30 years.
The planned Montenegro coup, scheduled for Oct 16 last year, was one of the most blatant recent examples of an increasingly aggressive campaign of interference in Western affairs, Whitehall sources told the Telegraph.
Boris Johnson, the Foreign Secretary, and his US counterpart, Rex Tillerson, are understood to have discussed the issue last week at their first face-to-face meeting.
Interpol is now hunting two Russians the Montenegrin government says are intelligence officers who hatched the plot.
The pair spent months overseeing the recruitment and equipping of a small force of Serbian nationalists to attack the parliament building, disguised as local police, and kill Milo Djukanovic, the prime minister at the time.
Montenegro’s former Socialist prime minister Milo DjukanovicCredit: SAVO PRELEVIC/AFP/Getty Images
The Kremlin has strongly denied any involvement, and the Montenegrin special prosecutor has publically stopped short of alleging Moscow’s involvement in a plot it has blamed on “Russian nationalists”. The country’s pro-Russian opposition bloc says the alleged coup was “fake”.
But British and American intelligence agencies called in to help the Montenegrin authorities unravel the conspiracy are understood to have gathered evidence of high-level Russian complicity.
Encrypted phone calls, email traffic and testimony from plotters-turned-informants are now part of the criminal investigation of 21 conspirators accused of terrorism and “preparing acts against the constitutional order of Montenegro”.
Predrag Bosković, Montenegrin defence minister, told the Telegraph there is “not any doubt” that the plot was financed and organised by Russian intelligence officers alongside local radicals.
Montenegro’s defence minister Predrag Boskovic, left, with US defence minister James Mattis at a Nato Defence Ministers council on Feb 16Credit: STEPHANIE LECOCQ/EPA
Sources said the plot appeared to have been constructed so it was deniable and could be blamed on rogue Russian agents and nationalists, but evidence showed it was inconceivable it did not have high-level backing.
“You are talking about a plot to disrupt or take over a government in some way,” one source said. ”You can’t imagine that there wasn’t some kind of approval process.”
Nemanja Ristic, one of the alleged plotters wanted by Montenegrin authorities, was recently photographed standing next to Sergei Lavrov as he visited Serbia.
Alleged plotter Nemanja Ristic, far left, is seen in a photograph with Russian foreign minister Sergey Lavrov, rightCredit: AP
Details of the conspiracy have been disclosed after Sir Michael Fallon, the defence secretary, warned of a “step change” in the Kremlin’s meddling in Western countries during 2016.
The October plot followed repeated warnings from Moscow that Montenegro should abandon plans to join Nato later this year.
Moscow has been keen for the country of 600,000 people to remain inside its own sphere of influence, or at least neutral, and has in the past lobbied hard for naval access to its Adriatic ports.
In the months before the coup was due to take place, the Kremlin is suspected of pouring millions of pounds into a slick pro-Russian election campaign run by the country’s main opposition bloc, the Democratic Front.
The country’s special prosecutor told the Telegraph that the plotters would have mingled with Democratic Front protesters outside the parliament building in the country’s capital, Podgorica, as the election results were announced.
The plan was to attack Montenegro’s parliament in PodgoricaCredit: Adel Omeragic/Anadolu Agency/Getty Images
At an appointed sign, the conspirators would have forced their way inside and, in the confusion, colleagues dressed in police uniforms would have also opened fire on the crowd “so that citizens would think that the official police are shooting at them”.
“Had it been executed, such a scenario would have had an unforeseeable consequence,” he said.
The prosecutor, Milivoje Katnic, said he had “obtained evidence that the plan was not only to deprive of liberty, but also to deprive of life the then prime minister.”
On Saturday, America’s vice president tried to reassure European nations worried that Donald Trump intends to sell them out while forging a new relationship with Vladimir Putin.
Mike Pence told European leaders at the Munich Security Conference that the new administration would “hold Russia accountable, even as we search for new common ground which as you know President Trump believes can be found”.
US vice president Mike PenceCredit: Aaron P. Bernstein/Getty Images
He said the new American president promised to “stand with Europe today and every day”.
But he went on to warn that the failure of some of Europe’s biggest economies to keep their Nato promise of spending two per cent of GDP on their militaries was undermining the transatlantic defence pact.
He said the failure to meet the Nato spending ”erodes the very foundation of our alliance”.
”Let me be clear on this point: The president of the United States expects our allies to keep their word, to fulfill this commitment and, for most, that means the time has come to do more,” he said.
Pence: US will hold Russia ”accountable”
01:51
America has long complained of Nato partners shirking their end of the alliance’s defence burden, but the election of Mr Trump had ushered in a new “political reality”, the Pentagon chief told his Nato counterparts earlier this week.
Only five Nato members, including Britain and America, reach the target at present and some of Europe’s biggest economies spend only half that.
On Saturday, Mr Lavrov told US and European leaders gathered at the Munich Security Conference that Russia desired a ”post-West world order”.
He said Russia wants ”pragmatic relations, mutual respect, understanding our special responsibility for global stability.”
He added: ”We have immense potential that has yet to be tapped into, and we’re open for that in as much as the US is open for that as well.”
Mr Lavrov said he hopes ”responsible leaders” will choose to create a ”just world order – if you want you can call it a post-West world order.”
Meanwhile a senior Nato general said Russia was behind a false report of a rape by German soldiers in Lithuania that was intended to undermine support for Nato’s new eastern force.
Meanwhile, a senior Nato general said Russia was behind a false report of a rape by German soldiers in Lithuania that was intended to undermine support for Nato’s new eastern force.
Gen Petr Pavel, who heads Nato’s military committee, said a claim that German-speaking men raped a 15-year-old girl last week in a Lithuanian town close to a German army barracks ”was not based on real events”.
Saudi Arabia grants citizenship to humanoid robot (VIDEO)
Published time: 26 Oct, 2017 09:43
Saudi Arabia has become the first country to grant citizenship to a robot. The lucky machine is Sophia the Humanoid, who was designed to look like Audrey Hepburn.
News of Sophia’s citizenship was announced at the Future Investment Initiative in Riyadh, Saudi Arabia on Wednesday.
“I am very honored and proud for this unique distinction,” Sophia said in an interview with moderator Andrew Ross Sorkin. “This is historical to be the first robot in the world to be recognized with a citizenship.”
Sophia was created by David Hanson for Hong Kong company Hanson Robotics. Hanson is known for making human-like robots.
Sophia demonstrated her “expressive face,” showing the audience her angry and sad face. “I want to live and work with humans so I need to express the emotions to understand humans and build trust with people,” Sophia said.
When asked whether robots can be self-aware, Sophia responded. “Well, let me ask you this back, how do you know you are human?”
“I want to use my artificial intelligence to help humans live a better life,” she said. “I strive to become an empathetic robot.”
Sophia was asked about the fear that robots could take over, and responded: “You’ve been reading too much Elon Musk and watching too many Hollywood movies. Don’t worry, if you’re nice to me, I’ll be nice to you.”
It remains to be seen whether Sophia will be required to wear a headscarf and abaya to cover up in her new home, but at least she’ll be allowed to drive.
